12) Hallituksen esitys laiksi sähkömarkkinalain
muuttamisesta
Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen
Arvoisa puhemies! Pari vuotta sitten hallitus toi
esityksen eduskuntaan uudeksi sähkömarkkinalaiksi. Eduskunta
käsitteli, teki hyvää työtä ja
sai ihan hyvän lain aikaiseksi. Periaatteessa se säätelee
ja sanelee pelisäännöt sille, millä tavalla
jakeluverkkojen käyttö, niistä perittävät
maksut, maksujen periminen jnp., pitää hoitaa.
Ensimmäiset tulokset oikeastaan ovat myös selvästi
jo nähtävissä. Sähkön
siirtohinta ei ole noussut, toisin kuin tukkusähkön
hinnan kohdalla on käynyt. Lakiuudistus oli monessa onnistunut.
Onpa jopa välillä ... En tiedä ihan viimeistä tilastoa,
ollaanko laskusuunnassa vielä tänäänkin
2005 vuoden alusta lukien, mutta ainakin suurin piirtein nimellisesti
siis samoissa hinnoissa kuljetaan edelleen tänä päivänäkin,
suurin piirtein samoissa hinnoissa edelleenkin. Se
on aika hyvä lopputulos, tähänastinen,
ainakin välitilinpäätös siitä laista.
Mutta siitä huolimatta, että laki on aika
hyvin toimiva, siitä huolimatta jäi vielä sellaisia
pulmia, joidenka korjaamiseen hallitus on halunnut kajota vielä tämän
vaalikauden ihan viimeisten kuukausien aikana. Tavoitteena nimittäin
on nyt sitten tällä esityksellä helpottaa
pienimuotoisen sähköntuotannon verkkoon pääsyä,
nimenomaan näihin jakeluverkkoihin pääsyä.
Nykysäännökset siis ovat periaatteessa
kunnossa, mutta käytännössä kuitenkin
voi olla niin, että jakeluverkon maksut voivat heikentää tällaisen
pienimuotoisen tuotannon kilpailukykyä ja tehdä sen suorastaan
kannattamattomaksikin. Kansantalouden kannalta kuitenkin tällaisten
pienempienkin erien verkkoon pääsy on kaikin tavoin
perusteltua ja kannatettavaa. Tämä esitys, jolla
nyt haetaan korjausta olemassa olevaan tilanteeseen, jolla halutaan
helpottaa pienempien erien verkkoonpääsyä, on hyvin
linjassa hallituksen yleisen energiapolitiikan ja sen tavoitteitten
kanssa. Se edistää näin ollen myöskin yhdistettyä sähkön-
ja lämmöntuotantoa, chp-tuotantoa, sekä biopolttoaineiden
ja uusiutuvien energialähteiden käyttöä.
Monta kertaa juuri se sähkö, mikä nyt
jää pääsemättä verkkoon,
on tällaisessa aika pienimuotoisissa laitoksissa, muutaman
megan laitoksissa, tuotettavaa sähköä,
joka on chp-tuotantoa, jolla tuotetaan sekä lämpöä että sähköä, jossa
se sähkön osuus on muutama mega, ja nämä megat
eivät nykyisellään sitten välttämättä pääse
aina verkkoon.
Tämän esityksen keskeinen sisältö oikeastaan voidaan
kahteen asiaan kiteyttää. Ensimmäinen niistä on
säännös, jonka mukaan jakeluverkon haltija
ei saisi sisällyttää pienimuotoisen tuotannon
liittymismaksuun sähköverkon vahvistamisesta aiheutuvia
kustannuksia, siis sitä, mikä kenties seuraa silloin,
kun liityt siihen verkkoon, sen koko verkkojakson vahvistamiseksi.
Ei niin, koska siitä periaatteessa ei hyödy vain
se liittyjä, vaan siitä voivat hyötyä ne
muutkin, jotka siinä verkossa tällä hetkellä ovat.
Tämä koskee tässä vaiheessa
pienjänniteverkkoon tai enintään 20 kilowatin
keskijänniteverkkoon liittyvää tuotantoa.
Toinen säännös, joka muuttaa nykyistä tilannetta,
on säännös, jolla mahdollistetaan ylärajan säätäminen
asetuksella sähköntuotannon siirtomaksuista jakeluverkoissa.
Tämä koskee kaikkia jakeluverkkoja, myös
20—110 kilovoltin jännitejaksoa, ja yläraja
olisi tälle maksulle 0,07 senttiä kilowattitunnilta
vuodessa, ja tämä vastaa suurin piirtein niitä linjauksia,
mitä myös EU-normiston pohjalta seuraa.
Arvoisa puhemies! Tämän esityksen myönteiset
seuraukset tai vaikutukset — niitä myönteisimpiä oikeastaan
vähän jo äsken koskettelinkin — ovat
siinä, että tällaisen pienimuotoisemman tuotannon
verkkoonpääsyä helpotettaisiin, sanotaan
nyt muutamasta megasta kymmeneen megaan. Sellaistahan se yleensä on,
mikä nyt jää ulos. Tämä ei
ole mikään radikaali vaikutuksiltaan, jos ajatellaan
pienten sähköerien poimiutumista verkkoon, mutta
tämä voi merkitä laskujen mukaan muutamassa
vuodessa, useamman vuoden jaksossa toki, semmoisen noin 100 megawatin
suuruisen tehon tulemista hyödynnetyksi, tulemista autetuksi
verkkoonpääsyssä — monimutkaisesti
sanottu, mutta täsmällisesti kuitenkin. Sitä tämä käytännössä merkitsee,
jos sen täenergiapoliittisia vaikutuksia pyrkii katsomaan.
Toisekseen, mitä muita vaikutuksia tällä on? Tällä on
taloudellisia vaikutuksia. Tämä tietysti pystyy
nyt sitten vähän imemään lisää tavallaan niitä ...
Jos katsellaan valtion budjetin kannalta, minkälaisia vaikutuksia
on, niin teoriassa tämmöisiä pieniä chp-laitoksia
kannattaa rakentaa, ja niissä sitten valtio voi näillä energiainvestointituillaan
olla mukana tällaisten hankkeitten aikaansaamisessa. Käytännössä siinä verkossa
mukana olijoiden lisäkustannukset, mitä tästä seuraa,
ovat käytännöllisesti katsoen suurin
piirtein olemattomat, vain joitain prosentin osia tai maksimissaan
joku prosentti siitä kokonaiskustannuksesta, mikä asiakkaalle
tästä seuraa.
Arvoisa puhemies! Tässä ehkä hyvin
pelkistetysti tämä ydinsanoma kerrottuna, mitä nimenomaan
tämä esitys merkitsee.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Ensinnäkin ihailuni ministerille
siitä, että hän on täällä esittelyssä jälleen
kerran mukana. Olisin tänäkin päivänä erästä puoluetoveriministeriäkin
tänne toivonut parin aikaisemman asian ajaksi keskustelemaan,
koska olisi ollut kysyttävää, mutta on
turha kysyä seiniltä, kun eivät ne sitten vastaa
kuitenkaan.
Arvoisa puhemies! Itse tästä esityksestä.
Jälleen pitää ylistää ministeri
Pekkarista. On hyvä, että tämmöisiä esityksiä tänne
nyt tulee. Olisin toivonut, että olisi tullut jo paljon
aikaisemmin.
On syytä palauttaa mieleen se, että Saksan
liittotasavallassa otettiin syöttötariffijärjestelmät käyttöön
jo hyvin hyvin kauan sitten. Niillä on ollut mitä huikein
merkitys. Sehän on tarkoittanut sitä, että pienet
sähköntuotantoyksiköt ovat saaneet kiinteään
hintaan tuottamansa sähkön sinne valtakunnan verkkoon,
ja määrät ovat aika suuria. Minä otan
yhden ainoan. On tämä biokaasupuoli. Näitä yksiköitä on
tällä hetkellä toiminnassa 5 000,
ja tällä hetkellä hankkeina on 25 000
lisäyksikköä. Tyypillinen yksikkö on
biokaasutuotannossa sellainen, että siinä on siis tämä biokaasureaktori,
sitten on kaasujen pesu ja sitten sen jälkeen ovat turbiinit,
jotka tuottavat sähköä ja lämpöä.
Suhde on niin, että siinä on semmoinen 60—70
kilowattia sähköä ja 130—140
kilowattia lämpöä, ja sitten turbiineita
on monta rinnakkain niin, että se on jatkuvakäyttöinen
ja voidaan aina turbiinit puhdistaa koko järjestelmää keskeyttämättä.
Minulla on, arvoisa puhemies, nyt ministerille kysymys, joka
on nyt se villakoiran ydin tässä: koskeeko tämä laki,
mitä hallitus esittää, ministeri esitteli,
nyt näitä yksiköitä, jotka ovat
tämän laatuisia? Sillä on nimittäin
Suomelle kansallista merkitystäkin sillä tavalla,
että meillä Lahdessa näitä valmistetaan.
Niitä on myyty yksi ainut kappale tiettävästi
Suomeen, mutta niitä on valmistettu valtaisan suuri määrä Saksan
markkinoille, jossa ne ovat sopimustuotanteisesti mukana sähkön-
ja lämmöntuotannossa siellä. Elikkä jos
vastaus on myönteinen, tämä on tosi hyvä asia,
mutta jos vastaus on kielteinen, eikö valtioneuvosto voisi
korjata sitten vielä tätä esitystä?
Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen
Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti: Se energialähde
tai se teknologia, millä sähkö tuotetaan,
ei ratkaise, onko kelvollinen pääsemään
tämän menettelyn piiriin vai ei. Eli vastaus on
myönteinen tuon kuvatun hankkeen suhteen. Mutta kannattaa
muistaa, että tämä järjestelmä ei
takaa sitä syöttöhintaa. Tämähän
ei takaa sitä. Elikkä sen sähkönhän,
mitä tarjotaan sinne verkkoon, pitää olla
kilpailukykyistä sinänsä. Tällä vaan
estetään se, että siihen verkkoon liittymisestä aiheutuva
verkon vahvistamiskustannus ei tule sen liittyjän kontolle, mikä tänään
estää tällaisen pienen tuotannon verkkoon
pääsyn. Eri asia ovat sitten ne toimet, joilla
sitten tämä syöttötariffin niin
kuin alkuperäinen idea toteutetaan, joilla taataan tiettyyn hintaan
se pääsy. Sitä tämä ei
nyt tässä vaiheessa ainakaan pidä sisällään.
Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tämä on sen verran iso asia
koko yhteiskunnan kannalta, että ihan lyhyesti vaan: voisiko
ministeri nyt kertoa sen, kun uskon, että ministeri halusi
ajaa tätä varsinaista syöttötariffilakiesitystä,
mihinkä se meni karille?
Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen
Arvoisa puhemies! Nämä kisat käytiin
jo silloin, kun tämä energia- ja ilmastostrategia
valmisteltiin. Minun on tarpeetonta käydä sitä historiaa
nyt läpi. Toivon, että edustaja ymmärtää sen.
Tuo ministeriryhmä päätyi tietynlaisiin
esityksiin, ja minä tietysti seison niiden esitysten takana.
Sen olen myöntänyt tässä salissa
ja sanon tässäkin, että jos jatkossa
tehdään päätöksiä suurista
tällaisista energiaratkaisuista, jotka yhdellä kertaa
tuovat todella merkittävän määrän
tehoja markkinoille, niin siinä tilanteessa minunkin mielestä kyllä sitten
tarvitaan tällaisia syöttötariffijärjestelmiä,
jos halutaan, että kotimainen uusiutuva bio pärjää siinä tilanteessa,
kun suuri määrä markkinoille tulee tavaraa.
Mutta tähän tilanteeseen ei nyt pyrittykään,
vaan ainoastaan tähän: esteet pois liittymiseltä,
jotka nyt ovat olemassa.
Esa Lahtela /sd:
Arvoisa puhemies! Ajattelin vähän samaa asiaa,
mistä ed. Pulliainenkin tuossa käytti puheenvuoron.
Minusta nämä biokaasulaitokset ja tämän
tyyppinen tuotanto, mikä on hajautettua, on pientä ja
hyvää, voisi sanoa, että jopa kaunistakin,
kun sitä tulisi vaan, ja se pitäisi tukea. Asuntomessut
oli tuolla Laukaassa oliko se nyt kaksi kolme vuotta sitten, ja
siellä on tämä Kalmarin tila. Siellä sain
tutustua silloin, ympäristövaliokunnan mukana
olin siellä, siihen tuotantoon. Siellähän
oli se ongelma, että sehän meni verkkoon, sähköverkkoon,
meni kyllä, mutta se on niin matala se hinta, että siitä ei
jää mitään. Tämä jotenkin
pitäisi saada ratkaistua, koska siinä toimii tietysti
puhtaasti monopoliasemassa oleva sähköyhtiö,
jotta mitä se maksaa, niin maksaa siitä.
Mutta tämä esitys on ihan hyvä. Tällä osin puututaan
ainakin siirtokustannusajatukseen. Tämä on yksi
murunen, yksi osa sitä, jotta tällä pyritään
nyt saamaan ainakin jotenkin hallintaan sitä, jotta pienet
laitoksetkin voisivat tulla verkkoon samalla tavalla. Toivon mukaan
tämä aiheuttaa investointeja, biopuolen sähköntuotantoinvestointeja,
enemmänkin koko valtakunnassa.
Mutta yksi asia, mikä tässä ministerin
puheessa vilahti, se jotta meillä nämä siirtohinnat
ovat sillä tavalla edulliset. En tiedä, ainakin
Pohjois-Karjalan maakuntaa kun katsoo, just luin Pohjois-Karjalan
Sähkön tiedotetta, että sähkön
hinta nousee, ja siinä luki, että siirtohinta
on noin puolet siitä koko kustannuksesta. Minusta se on aika
kova sinällään pelkästään
se verkkokustannus, mikä tarkoittaa, että se kilpailu,
jonka sähkömarkkinoilla pitäisi olla
olemassa, ei vaan toteudu, koska se siirtokustannus on jo sen verran kova,
että se kilpailu käydään sillä puolikkaan kentällä,
ja ei voi olla hirveän iso sitten se määrä, millä pystytään
saamaan edullisuutta aikaan.
Kyösti Karjula /kesk:
Arvoisa puhemies! Tämä sähkömarkkinalain
muutos on erittäin myönteinen ja oikean suuntainen
ratkaisu ja avaa nimenomaan paremmat edellytykset pienille toimijoille
päästä verkkoon. Edellä ministeri
Pekkarinen tavallaan hahmottikin sitä,
että jos meillä tehdään jatkossa
merkittäviä investointipäätöksiä,
on tärkeää, että tällä ladulla
mennään eteenpäin ja todella varmistetaan
se, että nämä pienet biolaitokset pääsevät
kehittymään ja tulemaan tavallaan varteenotettaviksi
toimijoiksi tässä energiatuotannossa, koska nimenomaan
niillä on myös aluetalouksia tasapainottavaa merkitystä,
mikä todetaan täällä lain perusteluissa.
Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen
Arvoisa puhemies! Muutama kommentti, ensinnäkin tästä siirtokustannuksesta: Sähkön
siirtohan ei ole kilpailtua aluetta, eikä se voi olla.
Niin kauaksi kuin silmä meillä siintää, me
emme voi minun mielestäni nähdä sitä päivää,
että se käytännössä voisi
olla kilpailtua. Tästä syystähän
sähkömarkkinalaki pitää nyt
sisällään ne pelisäännöt,
joiden pelisääntöjen pohjalta Energiamarkkinavirasto
on se auktoritoitu viranomainen, joka määrittelee
sen kustannuksen, mikä maksimissaan voi olla se siirtokustannus, minkä verkkoyhtiö
voi
käytännössä periä.
Lisäksi tuo laki säätää ne
pelisääntörikkeet: jos erityisesti on
liikaa peritty, niin millä tavalla tämä asiakas
sitten saa sen liikaa perityn takaisin.
Toinen huomio, minkä halusin vielä lausua ääneen
liittyen tähän biokaasuun: Se on todellakin merkittävä mahdollisuus.
Jaan sen näkemyksen. Se vaatii paljon teknologiatyötä meillä ja muualla
maailmalla, ennen kuin ne teknologiat ovat suurimittaisesti, kilpailukykyisesti,
kannattavasti siis, käytettävissä. Saksassakin
tämä järjestelmä toimii niin,
että sillä on tietty takuuhinta, millä se
pääsee verkkoon. Ehkä tässä nyt,
jos sotkee tätä näkymää vielä pahemmin
tästä, mitä nyt yritän niin
kuin kirkastaa, niin voisin sen tehdä sillä tavalla,
että toteaisin, että toisaalta on myöskin
niin, että jos käy se, mitä Euroopan unioni
tavoittelee, että meillä on yhteinen eurooppalainen
sähkömarkkina — nythän se ei
ole yhteinen eurooppalainen sähkömarkkina; meillä on
pohjoismainen sähkömarkkina, ja sitten on meillä enemmän
tai vähemmän alueellisesti, paikallisesti, toimivia
markkinoita — jos se olisi ihan täydellisesti
toimiva yhteinen sähkömarkkina, sehän
edellyttäisi ensinnäkin, että koko Eurooppa
olisi maiden välillä piuhoja täynnä niin paljon,
että asiallisesti ottaen se siirto onnistuu minä tahansa
hetkenä, kun tarvitaan siirtää Euroopan
sisällä niin kuin merkittäviä sähköeriä paikasta
toiseen. Jos oltaisiin tässä tilanteessa ja jos
sitten siinä tilanteessa jossakin maassa, yhdessä maassa,
vaikka Saksassa, olisi tämmöinen syöttötariffijärjestelmä,
niin siinä tilanteessahan suomalainenkin kuluttaja joutuu
joka tapauksessa maksamaan siitä tariffijärjestelmästä.
Eli jos mennään tämmöiseen
täysin avoimeen markkinatilanteeseen, niin todella silloin
se tavallaan pakottaa yksittäiset Euroopan unionin siihen
yhteiseen markkinaan tulevat jäsenmaat hakemaan samanlaiset
metodit tässä sähkömarkkinapolitiikassa.
Mutta se päivä — onko se hyvä vai
huono, en nyt käy sitä arvoarvostelmaa tässä tekemään — se
päivä on vielä kuitenkin aika kaukana,
ennen kuin tällaisessa tasan tarkkaan yhteisessä markkinassa
ollaan. Jos nyt kerralla tulisi toteutus, että yhtäkkiä joku
ensi yön aikaan rakentaisi tuonne niin paljon verkkoja,
että me olisimme kerta kaikkiaan samassa markkina-alueessa,
niin siinähän kävisi sillä tavalla,
että me jokainen maksaisimme kymmeniä prosentteja enemmän
omasta sähköstämme tuota pikaa. Ne muutamat
yhtiöt, jotka täällä tekevät
sähköä, pystyvät viemään
sitä ulos, ottaisivat vielä vähän kovempia
voittoja, ja vielä vähän optiot, mikäli niitä vielä olisi
jäljellä — ei niitä tosin ole
jäljellä, kun ei uusia ole sallittu tehdä,
mutta jos olisi — kasvaisivat vähän eteenpäin.
Elikkä näkymä on tällä tavalla,
että meidän kohtalot tietyllä tavalla
sähkömarkkinoilla tulevat entistä enemmän
yhteen sidotuiksi, mikäli aito yhteinen eurooppalainen
sähkömarkkina toteutuu.
Toinen huomio, minkä halusin sanoa, on se potentiaali,
johon ensi sanoissani viittasin: Kyllä tämä biokaasu
teknologiana tarjoaa huikeita mahdollisuuksia. Tulen huomenna julkistamaan tarkan
toimeksiannon, jonka idea on se, että kutsun Suomen parhaat
tiedemiehet tekemään arvion siitä, mihin
Suomen biopohjaiset raaka-aineet riittävät, minkätapaisiin
käyttötarkoituksiin, minkälaisilla teknologioilla
nämä resurssit kannattaisi hyödyntää ja
minkälaisiin käyttötarkoituksiin, lämmöksikö,
sähköksikö vai liikenteen polttoaineeksi
jnp. Meillä on tavattoman paljon tutkimusta. Se on aika
lailla hajallista, se ei fokusoidu oikein tarkkaan mihinkään.
Me olemme parhaillaan Tekesissä laatimassa tällaisia
uusia ohjelmia nimenomaan energiapuolen alalle, ja ennen kuin lopullisesti
isoja linjauksia vedämme, haluamme, että on
tämmöinen niin kuin koottu selvitys siitä tai
tutkijoiden arvio siitä, miltä tämä maisema
näyttää ottaen huomioon, mitä markkinoilla
on tapahtunut, mitä teknologiassa on tapahtunut, mitä tulevaisuudessa
teknologiassa voisi tapahtua. Nämä kaikki otetaan huomioon
silloin, kun sitten isompia linjanvetoja jatkossa tehdään.
Muuten, mitä tulee Erkki Kalmarin tilaan, johonka täällä viitattiin,
niin tunnen hyvin tämän tilan. Olen sen tilan
asiakas.
Lauri Kähkönen /sd:
Arvoisa puhemies! En puutu itse tähän lakiesitykseen,
mutta tämän puheenvuoron pyysin ed. Esa Lahtelan
puheenvuoron johdosta. Eli siirtokustannukset todella vaihtelevat
hyvin merkittävästi riippuen siitä, miten pitkä kaiken
kaikkiaan tämä siirtoverkko on ja myös
miten haavoittuva se on. Osa näistä maakuntien
siirtoverkoista on todella varsin pitkiä, ja totta kai
tämä verkko vaatii myös investointeja, sen
kunnostamista, hyvin mittavia määrärahoja.
Toisaalta tällä hetkellähän
myös sähköyhtiö on velvollinen
korvaamaan sähkökatkokset. Riippuen niiden pituudesta
korvaussumma vaihtelee. Ja totta kai sähköyhtiöllä on
myös velvoite parantaa siirtoverkkoaan sillä tavalla,
että sähkökatkokset minimoituisivat.
Eli todella, myös on tunnettava verkon laajuus, sen haavoittuvuus
ja asiakkaitten määrä tiettyä verkon
pituutta kohti, jotta voi sitten tulkita ja ottaa kantaa siihen,
miten suuria nämä siirtokustannukset ovat.
Esa Lahtela /sd:
Arvoisa herra puhemies! Ed. Kähköselle voisi
sen todeta, jotta en arvostellut millään muotoa
sitä, että meillä on pitkät
välimatkat tai muuta. Tiedän sen, jotta hyppysähköä ei
ole olemassa elikkä sinne pitää melkein
jo lanka olla vedetty, jos aikoo, että se virta menee ainakin
tasaisesti, ed. Seppo Lahtela tietää, että salamassa
on näin, mutta se ei vaan pyöritä konetta
yhtämittaisesti.
Sen takia totesin tuossa puheenvuorossani, että suhteessa
siihen koko sähkön hintaan, jos se on puolet se
kustannus, se tarkoittaa sitä, niin kuin ministeri totesi,
että tätä kustannusta ei voida kilpailuttaa,
ja suhteessa koko siihen hintaan se on aika korkea. Sinällään
kun ihmiset katsovat sitä sähkölaskua,
niin monet kysyvät, että no, mistä tässä kilpaillaan
oikein, ja totta on sekin. Siinä muutaman prosentin sisällä käydään
se kilpailu, jota ei todellisuudessa hyvin paljon ole, kun puhutaan
sähkömarkkinoiden kilpailusta.
Markku Laukkanen /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Tämä on nyt erittäin
ajankohtainen asia ja hyvä aika käydä myöskin
energiapoliittista keskustelua. Tässähän
tietysti hallitus on tehnyt hyvinkin merkittäviä,
mielestäni ansiokkaitakin avauksia oikeaan suuntaan. Varmasti voidaan
sanoa, että hallituksen sisällä on tätä retoriikkaa
varsinkin bioenergiakysymyksestä riittänyt hyvinkin
paljon. Voidaan varmasti sanoa, että käytännön
ratkaisuissa rohkeutta, vielä innovatiivisempia, uudenlaisia
avauksia esimerkiksi bioenergian nopeampaan edistämiseen
varmasti olisi ollut paikallaan käyttää.
Kun käsiteltiin tuota energia-ilmastostrategiaa, niin se
suoraan sanoen viivästyi puolella vuodella juuri bioenergiasta
käydyn kädenväännön
vuoksi.
Tämä juuri osoittaa sen, että poliittista
tahtoa varmasti myös vaalien jälkeisen hallituksen muodostamisessa
tarvitaan, ja siksi on tavattoman tärkeä asia,
että niissä hallitusneuvotteluissa erityisesti
energiapolitiikka kokonaisuudessaan, mutta yhtenä osana
juuri tämä biopohjaisen energian käyttö,
tulee erääksi keskeisimmistä vaalikauden
tehtävistä. Tässähän
on, totta kai, se filosofiatavoite, että se vähentää tuontiriippuvuutta,
tukee omavaraisuutta ja työllistää, totta kai,
tuhansia ihmisiä Suomessa ja tukee uusiutuvien osalta myöskin
ilmastotavoitteita. Tämä on tavattoman tärkeä kysymys.
Ministeri Pekkarinen, varmasti on nyt hyvä katsoa vielä pidemmälle
ja saada vastaus myös siihen, onko teidän toimestanne
käynnistetty tällaista pitkän aikavälin,
pitkän tähtäyksen energiastrategista
työtä. Nyt on aika miettiä myös,
millä tavalla me hoidamme nämä asiat
kahden kolmen vuosikymmenen kuluttua. Teillä dynaamisena,
innovatiivisena ministerinä, jos kellä, on siihen
kykyä, niin että tällainen pitkäjänteinen strategian
valmistelutyö kannattaa panna valmisteluun. Suurten
bioenergiamahdollisuuksien maana meillä Suomessa tulee
ottaa bioenergia kokonaisuudessaan vakavasti tutkimus-kehittämistyössä ja
näiden energiaraaka-aineiden käytössä koko
maailmassa johtavan maan rooli. Meillä on tähän
kaikki mahdollisuudet olemassa, ja meillä on puun energiakäytössä valtavia mahdollisuuksia.
Voidaan myöskin liikennekäytössä peltoenergian
käyttöä lisätä.
Sitten erilliskysymyksenä, arvoisa puhemies, haluan
vielä tämän vesivoimakysymyksen nyt nostaa
esiin, koska kuuntelin, että ministeri ei siihen vielä ottanut
kantaa. Meillähän viidesosa on katettu sähkön
nettotuonnilla, joka esimerkiksi viime vuonna oli enemmän
kuin koskaan, ja tästä sähkön
nettotuonnista kaksi kolmasosaa tuli Venäjältä.
Vesivoima on kuitenkin merkittävin uusiutuva ja ylivoimaisesti
merkittävin kulutusvaihteluita tasaava sähköntuotantomuoto
Suomessa. Viime vuonna vesivoimalla tuotettiin 16 prosenttia koko
maamme sähkön hankinnasta.
Huomasin, että Rkp:n puheenjohtajalta, tulevalta ympäristöministeriltä,
kysyttiin jotenkin näin, että haluatteko rakentaa
lisää koskia. Vastaus oli jotenkin näin,
että en halua. Mielestäni kysymys ja vastaus olivat
kumpikin vääriä. Eiväthän
myöskään ne, jotka katsovat, että maassa on
rakentamatonta vesivoimakapasiteettia, halua rakentaa uusia koskia,
ei siitä ole kyse, vaan rakennettaisiin nyt ensin olemassa
olevat rakennetut vesistöt tuottamaan se maksimaalinen
kapasiteetti, mikä sielläkin on. Tämä on
mahdollista hoitaa modernisoimalla turbiineja ja myöskin
ottamalla esimerkiksi tulvasuojelussa huomioon altaiden käytön
mahdollisuudet. Nythän ollaan tilanteessa, jossa esimerkiksi
Kittilään joudutaan rakentamaan erittäin
suurilla rahoilla merkittäviä tulvasuojelujärjestelmiä sen
sijaan, että sen kohdalle esimerkiksi pohdittaisiin Ounasjoen yläjuoksulle
tulevan altaan rakentamista.
Tässä on hyvin suuria vesivoiman teknis-taloudellisia
lisäysmahdollisuuksia, ja meillä tätä potentiaalia
on ymmärtääkseni yli 2 000 megawattia
jäljellä. Suuri osahan tästä on
suojelluissa vesistöissä, mutta suojelemattomissa
vesistöissä tätä potentiaalia
on kuitenkin vielä yli 600 megawattia, joka on tavattoman
suuri määrä energiaa. Emme ole niin rikas
maa, etteikö meillä olisi tarvetta ja mielestäni
perusteltua myöskin tämä olemassa oleva
potentiaali ja sen käyttömahdollisuus todellakin
miettiä.
Puhemies! Myöskin ilmastonmuutoksen kansallisessa sopeutumisstrategiassa
on tarkasteltu mahdollisten tulvien lisääntymistä ja
vesivoiman roolia tulvasuojelussa. On aivan selvää,
että vesistöjen säännöstelyä tehostamalla
voidaan tulvavahinko estää ja nykyisin ohijuoksutettavaa vettä hyödyntää vesivoimana.
Tämän ohijuoksutuksen määrähän,
joka tällä hetkellä esimerkiksi Lapin
voimalaitoksissakin tapahtuu, on valtaisa.
Tässä on, puhemies, hyvin olennaisia kysymyksiä arvoisalle
ministerille. Myöskin, kun puhutaan sähkömarkkinasta,
koko energiatuotannon tulevaisuudesta, jätteenpolttoproblematiikka
askarruttaa mieltäni hyvin paljon edelleenkin, koska meillähän
oli loistava malli Suomessa, jonka EU:n jätteenpolttodirektiivi
pakotti toiseksi, kun mennään tähän
saksalaiseen massapolttojärjestelmään. Mikäs siinä, mennään siihen sitten,
ja siellähän voidaan polttaa vaikka polkupyöriä ja
vanhoja hetekoita, mutta kovin hitaasti nämä luvat
vaan pitkien valitusaikojen myötä tulevat, ja
sekin polttokelpoinen jäte, arvoisa ministeri, mikä tuotti
meille energiaa monissa myllyissä eri puolilla Suomea,
menee tällä hetkellä kaatopaikalle. Ei
voinut olla jätteenpolttodirektiivin tarkoitus se, miten
sen tällä hetkellä kävi.
Meille on luvattu eduskunnassa kyselytunnilla monta kertaa,
että saadaan vauhtia näiden valitusten käsittelyyn
ja saadaan myönnettyä sitten rakentamislupia jätteenpolttolaitoksille.
Se on yksi keskeinen osa myöskin tätä pitkäjänteisen energiahuollon
turvaamista koko Suomessa.
Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen
Arvoisa puhemies! En halua pitkittää, mutta
kun täällä käytetään
arvokkaita tärkeitä puheenvuoroja, niin muutaman
kommentin sallinette kuitenkin.
Ensinnäkin, yhdyn täysin näkemykseen,
jonka ed. Laukkanen esitti liittyen jätteen energiakäyttöön.
On todella valitettavaa, että tämä jätteenpolttodirektiivi
ja myös sen kansallinen, monta muuta maata tiukempi tulkinta — nyt
puhun omasta näkemyksestäni, miten arvioin sen kansallisen
tulkinnan, joka mielestäni on monessa muussa maassa käytössä olevaa
tulkintaa tiukempi — merkitsevät käytännössä sitä,
että pari miljoonaa tonnia vuodessa menee sellaista tavaraa
kaatopaikalle, joka pitäisi kaiken järjen mukaan
saada sellaiseen polttoon, jossa saadaan energiahyötyä,
mutta nyt ei kaikkea tätä saada.
Minä olen useampaan kertaan täällä kertonut, että meillä on
ministeriössä 12, vai 13:ko niitä on,
sellaista hakemusta, jotka ovat juuri jätteenpolttoon liittyviä energiatukihakemuksia,
jotka ovat sen takia jäissä, että nämä valitusmenettelyt ovat
pysäyttäneet niitten hankkeitten käsittelyn eikä niistä järjellisiä ratkaisuja
saada. Monet teistä tietävät yhden suuren
demohankkeen, joka oli kolme vuotta jäissä. Sitten
tuli korkeimman hallinto-oikeuden päätös.
Se oli myöntävä se päätös.
Sen kolmen vuoden aikaan nämä investoijat olivat
häipyneet alta pois, eikä enää koko
hankkeesta tullut mitään ainakaan sillä kertaa.
Aika näyttää, tuleeko jatkossa tästä jotain.
Näiden hankkeiden, jotka ovat jäissä,
sähköteho on noin 240 megawattia ja lämpöteho
noin 680 megawattia. On kysymys isosta määrästä potentiaalia,
joka uinuu. Kaiken lisäksi sillä uinuvalla potentiaalilla,
jolla voi olla plusmerkkinen hinta ja positiivinen vaikutus koko
yhteiskunnan kannalta, nyt, kun se maatuu tai osin muuttuu vielä metaaniksi
biohajoavien erien osalta, on negatiivinen vaikutus meidän
päästöihin, joista me viime kädessä päästökauppajärjestelmän
kautta maksamme sitten hintaa muulle maailmalle, että näin
tapahtuu. Ed. Laukkanen on harvinaisen oikeassa analyysissaan ja
arvioissaan siitä, mitä pitäisi tehdä.
Euroopan unionin piirissä energiaministerit ovat yhteisesti
julistaneet, että tässä pitää EU-tasoisesti
ja -laajuisesti tehdä muutoksia, mutta meidän
ei kannalta jäädä pelkästään
EU:n tasoisen muutoksen varaan, sen odotteluun. Täytyy toivoa,
että viimeistään nyt sitten seuraavaa
hallitusta varten asian valmistelu saadaan sille tolalle, että — koska
tämä on ympäristöministeriön kompetenssiin
kuuluva asia, koetan olla vähän varovainen, mutta
siitä huolimatta sanon tämän — sitten
myös Suomessa voidaan eräitten yksityiskohtien
osalta vähän helpottaa niitä normeja, jotka
meillä tällä hetkellä on.
Arvoisa puhemies! Toinen asia, tämä pitkän tähtäyksen
strategia. Tälle vaalikaudelle lähdettäessä hallitus
tähtäsi kymmenkunta vuotta eteenpäin
konkreetisti ja vähän vähemmän
konkreetisti siitä eteenpäin. Syitä oli
monia, ne on monta kertaa täällä selitetty
aikaisemmin. Meillä on päästökauppajärjestelmä ollut,
joka on iso juttu, johonka nyt on menty sisään
jnp. Meillä oli monta muutakin tärkeätä asiaa
näköpiirissä. Aika monta asiaa on näitten
muutamien vuosien aikaan myöskin tehty. Sähkömarkkinalaki
on uudistettu, päästökauppajärjestelmään
menty, sen vaatimat lainsäädännöt
tässä tehty. On tehty turpeen osalta investointiratkaisuja.
Järjestelmää ollaan ottamassa käyttöön
myöskin liikenteessä, avaamassa periaatteellisesti
tärkeä ovi. Valitettavasti esitykset eivät
vielä ole täällä eduskunnassa.
On joukko muitakin pienempiä esityksiä.
Mutta myös siinä yhdyn ed. Laukkasen näkemykseen,
ja me parhaillaan teemmekin semmoista pohjavalmistelua sille, että heti
seuraavan vaalikauden alussa pitäisi pystyä tekemään pitkän
tähtäyksen linjapäätökset
siitä, mihinkä tähdätään
tulevissa energiaratkaisuissa. Jos otan yhden ainoan asian sieltä nyt
esille, tämän bioenergian, niin todellakin nämä pohjaselvitykset osoittavat,
että meillä on kaikki edellytykset siihen, että Suomi
kaksinkertaistaisi seuraavan parin vuosikymmenen aikaan bioenergian
käytön. Se vaatii paljon, se ei ole yksinkertainen
asia, ja saattaa olla, että siinä tarvitaan näitä ed.
Pulliaisen monta kertaa täällä esille
tuomia sertifikaatti- tai syöttötariffijärjestelmiä,
jompiakumpia tai kumpiakin, mutta se voi onnistua myöskin
markkinaehtoisesti tällaisten tavoitteitten aikaansaaminen.
Jos esimerkiksi kaksinkertaistuminen käytännössä onnistuisi,
se tarkoittaisi sitä, että esimerkiksi sähköntuotannon
osalta tai koko primäärinkin osalta, kun me olemme
tällä hetkellä noin 30 prosenttisesti
omavaraisia, niin se voisi nousta tuo omavaraisuus vähän
yli 40 prosenttiin. Jos turvetta vielä voitaisiin käyttää radikaalisti
nykyistä enemmän, se avaisi aivan uudenlaisia
mahdollisuuksia.
Arvoisa puhemies! Sanonkin, että kun näitä pitkän
tähtäyksen strategioita jatkossa tehdään, siinä yhteydessä mielestäni
myöskin tämä kansallinen turve pitää vielä rohjeta
käsitellä aivan uudella tavalla. Ne potentiaalit
ovat mahtavat ja valtavat. Hyödynnettävissä oleva
turvepotentiaali Suomessa vastaa Norjan kaikkia tunnettuja öljyvaroja
suurin piirtein, energialähteinä 12 800 terawattituntia
suurin piirtein.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Puutun yhteen ainoaan detaljikohtaan, ja
kysymys on tästä jätteen polttamisesta.
Minkä ihmeen takia te, myöskin koskee ed. Laukkasta,
mutta kyllä myöskin ministeriä, ette takertuneet Ämmässuo-suunnitelmaan,
siihen alkuperäiseen, jossa oli lajittelujärjestelmä niin
pitkälle vietynä kuin voi olla: rejekti paalutetaan, kaasutetaan
ja käytetään kaasuvoimalaitoksessa? Se
ei kelvannut teille, ja nyt ollaan niin levällään
kuin olla voi.
Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen
Arvoisa puhemies! Nyt en oikein ymmärrä ed.
Pulliaisen väitettä, että se ei kelvannut
meille. Kenelle se ei kelvannut? Kauppa- ja teollisuusministeriöllekö se
ei kelvannut? Kyllä vaan olisi kelvannut. Ei meiltä kysytty,
kelpaako. Siitä huolimatta me osallistuimme siihen keskusteluun
kyllä ja olisimme toivoneet, ainakin minä, että siinä asiassa olisi
päästy eteenpäin, mutta tämä asia
ei ole ollut meidän käsissämme ratkaistavana.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti: siis sillä tavalla,
että kävimme eduskunnan isot joukot siellä ja
meille kerrottiin, että sille ei ole näytetty
vihreää valoa.
Markku Laukkanen /kesk:
Arvoisa puhemies! Mikäli ed. Pulliainen tarkoittaa
niin sanottua Martinlaakson hanketta, joka oli viime kaudella käsittelyssä — muistan,
olin tuolloin valtiovarainvaliokunnan kauppa- ja teollisuusjaoston puheenjohtaja —
kyllä siinä vaan
kävi niin kuin ministeri aikaisemmin selosti, että valitusten
takia hanke viivästyi niin paljon, että hankkeen puuhamiehet
vetäytyivät siitä kokonaan pois.
Puhemies! Minä esitin aika selkeän kysymyksen
arvoisalle ministerille vesivoimapotentiaalista ja olisin toivonut,
että ministeri olisi siihen vaikkapa lyhyestikin vielä vastannut,
onko se nyt niin, että tämä hallitus
ei senkään potentiaalin suhteen, joka meillä on
olemassa jo rakennetuissa vesistöissä, joka aika
helposti, niin kuin sanottu, turbiinien modernisoinnilla, uusimisella
ja eräillä muilla järjestelyillä olisi
saatavissa — taas puhutaan yli 600 megawatista — aio
toimia mitenkään ja viedä tätä asiaa
eteenpäin.
Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen
Arvoisa puhemies! Martinlaakson hankkeen osalta hallitus oli
varannut 10 miljoonaa euroa investointitukeen, tämmöiseen
demotukeen, ja hallitus odotti, kun se oli kolmen vuoden siirtomääräraha,
ja joutui vielä kerran jatkosiirtämään
sitä. Viime kesä- tai heinäkuussa tein sitten
päätöksen, kun hanketta ei enää ollut
olemassakaan, että se raha käytettiin tuulivoiman
rakentamiseen, ed. Pulliainen tietää, missä — hyvin
lähellä ed. Pulliaisen asuinsijoja — aika
merkittävä panostus sinne.
Mitä tulee vesivoimaan, niin jonkun verran vanhoja
jo rakennettuja ja niitten tehoja on otettu lisää.
Se on yksityisten toimijoitten hanketta, osin investointitukien
piirissä, pääasiassa ei ole. Mitä jatkoon
tulee, niin hallituksella on selvä kanta Vuotoksen ja sen
alapuolisen vesistön rakentamiseen. Se on hallitusohjelmassa
sanottu. Siinä ei päästä eteenpäin,
valitettavasti. Minun mielestäni ilman muuta tähtään
nyt siihen, jos pääsen puhumaan jo seuraavaa aikaa,
että sekä Vuotos, sen alapuolinen vesistö että vielä joukko muutakin
rakennetaan. On noin 600 megaa se teho, mikä voidaan ottaa.
Suomessa kaikkiaan kokonaisteho on noin 5 100 megawattia
ja siitä noin 600 on sellaista, mikä ei ole minkäänlaisten suojeluohjelmien
piirissä, jos Vuotos otetaan tähän lukuun
mukaan.
Keskustelu päättyy.