Jaana Ylä-Mononen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Nyt kun tiedotusvälineidenkin mukaan tämä budjettikeskustelu on laimentunut, niin ehkä ennemminkin sanoisin, että yön tunteina se seestyi. Viittaan puolenyön aikaan ed. Akaan-Penttilän viimeisenä käyttämään puheenvuoroon, jossa hän pohdiskeli myöskin tämän esityksen lähettämistä perustuslakivaliokuntaan. Varsinaista esitystä hän ei mielestäni tehnyt.

Puhemies! Miten keskustaoppositiolla pitäisi olla tässä vaiheessa varjobudjetti, kun edes hallituspuolueiden kansanedustajat eilisen illan keskustelun mukaan eivät ole tämän hallituksen esityksen takana täysin rinnoin? (Hälinää — Puhemies koputtaa!) Ed. Valpas eilen peräänkuulutti keskustan varjobudjettiin erinäisiä lisäyksiä. Hän halusi olla rakentamassa sitä budjettia. Ehdotukset olivat mielenkiintoisia.

Puhemies! Työttömyys on kova kysymys. Me kaikki varmasti muistamme pääministerin lausuman, että tavoite on 5 prosenttia. Suunta on toinen: työvoiman kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa. (Hälinää)

Puhemies! Yöllä olisi ollutkin paljon rauhallisempaa puhua. Olisi kuullut omankin äänensä.

Puhemies! Raskas työttömyyden ydin säilyy. Se tarkoittaa sitä, että sellainen kuvitelma, että odottamalla pitkäaikaistyöttömyys tästä maasta häviää, on väärä olettamus. Se ei vähene odottamalla. Olemme joutuneet toteamaan, että työllistämistoimet eri muodoissaan vaikuttavat heikosti ja tällaisia yleisluontoisia kursseja on liikaa suhteessa siihen, että ne eivät johda mihinkään. Vaikka näitä vuosia pitkäaikaistyötön kävisi, ne eivät johda mihinkään ammattitaitoon eivätkä minkäänlaiseen tutkintoon.

Toisaalta on todettu, että yhteisesti työvoimaa tarvitsevan yrityksen kanssa räätälöidyt kurssit ovat tehokkaita. Merkittävä osa kursseille osallistuneista työllistyy. Työpajat toimivat, ja näitten hyödyntäminen jatkossa on ensiarvoisen tärkeää, ja painotan, että työpajoja koskeva lainsäädäntö on tärkeää saada vielä tähän eduskuntaan käsiteltäväksi.

Kotouttamisselonteosta käy ilmi, että maahanmuuttajien suurin ongelma on suomen kielen taidon puute. Kiitos siitä, että tässä budjetissa on pieni parannus tämän osion kohentamiseen myöskin taloudellisessa mielessä. Mutta missä ovat työvoiman kysyntää parantavat toimet?

Kelan rahoituksesta on syytä jotain mainita. Eilen Kelan valtuusto piti kokoustaan, ja siellä varsin selkeästi tuli esiin se, mitä tapahtuu sairausvakuutuspuolella. Kun julkinen terveydenhuolto ei toimi, sairauspäivärahat ja niiden tarve lisääntyy, yksityinen sairaanhoito lisääntyy. Se näyttää viime vuoteen verrattuna 10 prosentin kasvua tällä osuudella. Lähes kaikki muutkin osa-alueet kasvavat, mitä rahan käyttöön tulee. Negatiivinen, miinusmerkkinen, kulku on ainoastaan rintamaveteraanietuuksien osalla, jotka ovat vähenemässä viimevuotiseen vastaavaan aikaan verrattuna noin 7 prosentilla.

Lääkekorvausjärjestelmän uudistustyö on väärällä uralla. Tämän mukaan enemmän sairastavat maksavat lääkkeistään entistä enemmän. Keskustan näkemys on se, että satunnaiset lääkehoidot voivat jäädä ilman sairausvakuutuskorvausta. Nyt budjetissa esitettävä lääkehoitojen omavastuun nosto heikentää entisestään pitkäaikaissairaiden ennestäänkin vaikeaa asemaa.

Ed. Sarkomaa eilen piti hyvänä budjettiesitystä ja luetteli uudistuksia, joita toki budjetissa on koskien lapsiperheitä ja heidän etuuksiaan. Kuitenkin on niin, että vain palveluja parantamalla ei voida lapsiperheiden asemaa suuresti enää parantaa. Tästä on asiantuntijoiden lausunnot olemassa. Tarvitaan palveluja, mutta esimerkiksi lapsiperheiden taloudellinen ahdinko on yhtä tärkeä asia ratkaista.

Ed. Rakel Hiltunen eilen pohdiskeli iltatunteina Helsingin tilannetta ja totesi, että ahdinko johtuu yhteisöverojen vähentymisestä noin 170 miljoonalla eurolla, joka tarkoitti Helsingin verotuloissa 11:tä prosenttia kokonaisuudesta. Kuntatalouden vakauden puute on ongelma. Hallitus ei ole onnistunut tasapainottamaan sitä, ja tällainen poukkoileva politiikka johtaa kohtalokkaisiin seurauksiin. Se, että eilen illalla ed. Rakel Hiltunen onnistui myös opposition syyllistämään Helsingin talousongelmista, oli jo puolittain koomista. Mihin Helsingin päättäjät ovat kaikki nämä hyvät vuodet rahansa laittaneet?

Perusterveydenhuollon tai vanhustenhuollon kehittäminen on vasta parina viime vuotena noussut tärkeäksi asiaksi Pääkaupunkiseudun päättäjille, koska kansalaiset ovat tätä peräänkysyneet.

Terveydenhuoltoprojektin julkistamisen jälkeen Lipposen hallitus teki periaatepäätöksen yksimielisesti, että terveydenhuollon rakenteita uudistetaan ja rahoitus turvataan, eurotkin listattiin. Kuten eilen ed. Forsius totesi, oleellinen osa rahoituksesta puuttuu. On vaikea edes yrittää ymmärtää, mitä yhteyttä on periaatepäätöksellä ja nyt esillä olevalla budjettiesityksellä.

Rakenteellisesta uudistuksesta ed. Wallin eilen illalla piti mainion puheenvuoron. Hän kysyi, miksi lääkäri määrää sairaalassa lääkkeen, sairaanhoitaja jakaa sen purkkiin, perushoitaja antaa sen potilaalle, potilas ottaa sen itse ja siivooja putsaa jäljet. Mistä se johtuu? Illalla olin varma, että kysymys ei ole välttämätön eikä edes oikea, mutta yön nukuttuani olen sitä mieltä, että ed. Wallin pohtii aivan oikeita asioita. (Ed. Jaakonsaari: Aivan oikein, mutta onko se Lipposen hallituksen syy?) — Se ei ole varmastikaan Lipposen hallituksen syy, mutta näitä pohdintoja, mitä eduskunnassa tehdään tässä keskustelussa, kyllä niitäkin pitää minusta arvostaa.

Arvoisa puhemies! Se, mitä kuntakentällä tapahtuu, on hyvin sattumanvaraista ja epätasapainoista. Myöskin illan tunteina keskusteltiin nimenomaan suurien kaupunkien julkilausumista, niiden kaupunginjohtajien näkemyksistä ja siitä, onko yhteisöveron leikkaus viemässä nyt pohjan pois jopa perustuslaillisilta oikeuksilta näiden kuntien osalta toteuttaa omaa rooliaan. Tähän asiaan varmasti tämän päivän keskustelu ottaa vielä kantaa. Näin ymmärsin yön tuntien puheenvuoroista.

Sari  Sarkomaa  /kok (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Ylä-Mononen totesi, että hänen mukaansa ja asiantuntijoiden mukaan ja ilmeisesti oppositionkin mukaan perheiden tilannetta ei voi palveluita parantamalla korjata. Hieman ihmettelen tätä. Kun toisaalla keskusta tekee välikysymyksen siitä, että terveydenhuollossa on kaikki pielessä, puheenvuoroissa täällä todetaan, että palveluissa ei ole mitään parantamisen varaa.

Kyllä hallitus ja kansallinen kokoomus lähtevät siitä, että palveluihin pitää painopiste laittaa, terveydenhuolto täytyy laittaa kuntoon. Päivähoidossa täytyy olla enemmän vaihtoehtoja, ja kyllä ryhmäkokojakin koulussa ja päivähoidossa täytyy tarkastella. Olen täysin eri mieltä siinä, etteikö palveluiden parantamisella voitaisi perheiden tilannetta parantaa. Hieman ihmettelen täällä opposition ristiriitaisia väitteitä, kun välikysymyskeskustelukin on ensi viikolla.

Rakel  Hiltunen  /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Kun ed. Ylä-Mononen mainitsi viimeöisen puheenvuoroni ja totesi, että ikään kuin syyllistin keskustapuoluetta Helsingin ja Pääkaupunkiseudun talouden heikkenemisestä, niin kyllä täytyy sanoa, että — ed. Pekkarinen ei ole nyt paikalla — ed. Pekkarisenkin vuoksi olen minä puolestani valvonut monta yötä. (Naurua) Niin rajua ja rankkaa on ollut se keskustapuolueen ja erityisesti Kuntaliiton valtuuston puheenjohtajana pitkään toimineen ed. Pekkarisen vaatiminen: Aina kun kuntataloutta on sisäisesti uudelleenjärjestelty ja varojen ja verotulojen siirroista päätetty, kyllä keskustapuolue on ollut johtamassa sitä liikettä, että Pääkaupunkiseudulta on helppo siirtää verotuloja. Tämä on kyllä ihan vakavasti ottaen merkinnyt monen (Puhemies koputtaa) veroprosentin menetyksiä aina ennalta arvaamatta lyhyellä aikavälillä.

Olavi Ala-Nissilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Täydennyksenä mainioon ed. Ylä-Monosen puheenvuoroon haluan työllisyyskohtaan vielä todeta sen, että mitä enemmän asiantuntijoita kuulee, viimeksi tänään kuuluisassa pankkivaltuustossa, sitä enemmän tuntee huolta siitä, miten työllisyys kehittyy. Todellinen vaara uhkaa. Täytyy sanoa ehkä 50-luvun vaalimainosta lainaten, että "vaara uhkaa, maalaisliitto pelastaa". Siinä tilanteessa kohta olemme, sillä jos työllisyyskehitys lähtee edelleen huononemaan, välttämättä tarvittaisiin nyt työllisyys- ja yrittäjyyspoliittista ohjelmaa.

Otan yhden esimerkin, joka oli aamukeskustelussakin. Kyllä olisi nyt malli, jolla voitaisiin matalapalkka-alojen työnantajakustannuksia alentaa jo ensi vuoden budjetissa. Sitä kehitellään, ja sellaiset mallit on olemassa. Ehdotan, että edes se tehtäisiin nyt ensi vuoden budjetissa, että lähdettäisiin liikkeelle matalapalkka-alojen työnantajamaksujen alentamisessa.

Ulla Anttila /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Minusta ed. Ylä-Mononen on siinä aivan oikeassa, että kun mietitään valtion budjettia, meidän täytyy katsoa, miten eri toimet kuntasektorilla vaikuttavat esimerkiksi Kansaneläkelaitoksen menoihin. Todella, jos julkinen terveydenhuolto heikkenee, menot tulevat muualle. Näin ollen tarvitaan myös kokonaisvaltaista menojen tarkastelua.

Mitä tulee sääntelyyn, olen sitä mieltä, että valtionosuusjärjestelmää täytyy pystyä arvioimaan uudelleen. Kymmenen vuotta sitten tätä säätelyä heikennettiin, nyt täytyy miettiä, palautetaanko sitä takaisin vai siirretäänkö osa näistä menoista Kansaneläkelaitokselle tavallaan korvamerkityiksi rahoiksi. Eilen ehdotin budjettikeskustelussa, että vaikeavammaisten palvelut olisivat tällainen tyypillinen hanke.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Todellakin eilen illalla keskustelimme näistä kaikista asioista, nimenomaan terveydenhoitoasioista. Tähän nyt ed. Ylä-Monosen esiin ottamaan ajatukseen liittyen, että lääkäri määrää lääkkeen, sairaanhoitaja jakaa sen ensinnäkin lääkepurkeista lääkeastioihin ja sitten perushoitaja vie sen potilaalle jne., mielestäni kuitenkaan ongelman ydin ei ole ehkä niinkään tässä hierarkiassa, mikä on sairaaloissa. Varmasti ongelman ydin on enemmänkin löydettävissä siitä, että meillä on tietyt avainkohdat, tietyt poliklinikat ja leikkaussuunnat, kuten käsikirurgia, ortopedia, yleensä kirurgia, niin ylityöllistetty johtuen siitä, että on liian vähän käsiä tekemään. Mielestäni kyllä myös raha auttaa tässä asiassa.

Mauri  Salo  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Ed. Ylä-Mononen puheenvuorossaan puuttui työttömyyteen. Työttömyys on todella kova ongelma ja erityisesti tämä pitkäaikaistyöttömyys, työttömyyden kova ydin ja se, millä siihen päästään käsiksi. Erityisen hyvää työvoimahallinnon uudessa tilanteessa on se, että työantajien kanssa pyritään kouluttamaan tiettyyn työtehtävään työntekijöitä. Se on hyvin toiminut sillä tavalla, että siinä on hyvin suuri onnistumisen mahdollisuus. Mutta vastaavasti taas sitten määrättömästi ihmisten kurssittamisella ilman päämäärää ei ole minkään näköistä merkitystä. Se on rahojen aivan suotta hukkaan heittämistä.

Eero  Akaan-Penttilä  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Kun Suomen kuuden suurimman kaupungin kaupunginjohtajat ilmoittavat lehdistötiedotteessaan, että peruspalveluiden turvaaminen nykyisellä tasolla kuntalaisille tulee mahdottomaksi, mikäli kuntien verotulopohjaa kavennetaan valtiovarainministeriön esityksen mukaisesti entisestään, niin luulisi, että tämä signaali herättää meidät kaikki.

Espoossa tämä merkitsee sitä, että kun valtio aluksi ottaa meiltä 4 veroprosenttia pois, se antaa 2 takaisin, mutta eräässä mielessä monien mielestä verottaja ryöstää 2 veroprosenttia muualle Suomeen. Miettikääpä jokainen omassa kunnassanne vastaavaa tilannetta, minkälaisia muutoksia se toimintaan aiheuttaa. Näitä toiminta-analyyseja, ikävä kyllä, ei ole tehty. Me olemme tehneet ne, mutta valtiovarainministeriö ei ole näihin perehtynyt.

Yksi ongelmahan tässä myöskin on ollut valtiosääntöoikeudellinen ongelma eli kuntien verotusoikeus ja siihen liittyvät kysymykset. Mutta tänä aamuna olen kuullut, että tämä kaikki lainsäädäntö on menossa myöskin perustuslakivaliokuntaan arvioitavaksi.

Mari Kiviniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Ylä-Mononen puheenvuorossaan aivan oikein totesi, että pelkästään palveluita parantamalla ei lapsiperheiden asemaa helpoteta. Ed. Sarkomaalla kuitenkin on hieman valikoiva kuulo, kun hän unohti tämän pelkästään-sanan ed. Ylä-Monosen puheesta. Minua muutenkin ihmetyttää se, että lapsiperheiden palvelut ja tulonsiirrot asetetaan vastakkain tällä tavalla. Se on aivan tarpeetonta, koska erilaisille perheille palveluilla ja tulonsiirroilla on erilaisille erilainen merkitys. Molempien kehittämistä ilman muuta tarvitaan, ja se on keskustan linja.

Kotona minimiäitiyspäivärahalla lasta hoitavalle perheelle lapsilisän määrä on paljon merkityksellisempi kuin se, minkälaiset palvelut juuri päivähoidossa sillä hetkellä on. Näitä ei pidä missään tapauksessa vastakkain asettaa. Yleensäkin voi kysyä hallituspuolueiden kansanedustajien populististen puheitten perään. Kun keskusta vuosi sitten teki välikysymyksen perhepolitiikasta, niin jokainen oli esittämässä korotuksia lapsilisiin, kotihoidon tukeen, äitiyspäivärahoihin. Mitä on jäänyt tästä populismista käteen, ensi vuoden budjettiin? (Puhemies koputtaa) Ei yhtään mitään.

Irja  Tulonen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun on kuunnellut opposition räksytystä, tai sanotaan kauniisti keskustelua, siitä, miten paljon budjetista puuttuu, niin olo on kuin tönkkösuolatulla sillillä siinä mielessä, että kun ei ole tullut sitten mitään selkeitä esityksiä. Jäämme niitä nyt odottamaan. Jos näin on, että oppositio ei löydä tästä budjetista palvelujen parantamiseen esityksiä, niin huonosti on kirja luettu. (Keskustan ryhmästä: On tullut!)

Ensimmäisen kerran vuosikymmeniin sosiaali- ja terveydenhuolto saa todella paljon rahaa. Ongelma on tietysti se, että myöskin palvelujen kysyntä on lisääntynyt. Jos puhutaan koulutuksesta, yksikköhinnat ovat nousseet sille tasolle, millä ne olivat silloin, kun lähdettiin laman tähden leikkaamaan. Minusta tämä arvostelu on epäoikeudenmukaista. (Puhemies koputtaa) Tietysti on myös näin, että kunnat joutuvat miettimään, millä uudella tavalla esimerkiksi (Puhemies koputtaa) terveys- ja sosiaalipalveluja järjestetään.

Kauppa- ja teollisuusministeri Sinikka Mönkäre

Arvoisa puhemies! Lääkärikunnan vanhin, arkkiatri Risto Pelkonen on priorisoinnista puhuttaessa todennut, että ei ole kysymys siitä, ketä hoidetaan, vaan mitä tehdään ja missä, eli tästä perusasiasta, oikeasta hoidon porrastuksesta. Jos perusterveydenhuolto on toimiva, silloin säästetään hyvin paljon erikoissairaanhoidon kustannuksista. Tällä tavalla asiat Suomessa olivat 90-luvun alkupuolella, kunnes nyt sitten pikkuhiljaa on taas tapahtunut vääristymä. Tosin Helsingissä ei ole koskaan päästy siihen tilanteeseen, joka oli aika suuressa osassa Suomea jo runsas kymmenen vuotta sitten. Uskoisin, että perusterveydenhuollon saattamisella kuntoon, pystytään samaan kaikille riittävässä määrin palveluja. Ei koskaan niin, että kaikki olisivat tyytyväisiä.

Pia Viitanen /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Olen samaa mieltä kuin ed. Sarkomaa siitä, että palvelut ovat ilman muuta se asia, millä nimenomaan lapsiperheiden hyvinvointiin voidaan vaikuttaa. Minusta on tietenkin erinomaisen hyvä, että myös kansallinen kokoomus täällä, niin eilen kuin tänäänkin, on paljon näiden palveluiden perään kuuluttanut, eli sillä tavalla ikään kuin ehkä siirtynyt tässä viime päivinä nimenomaan sosialidemokraattiselle linjalle.

Kyllä minun mielestäni on ollut, sanoisinko, hivenen ristiriitaista se, että varsinkin ennen budjettiriihtä nimenomaan kokoomuksen suunnalta ja kokoomuslaisen valtiovarainministerin suunnalta esitettiin merkittäviäkin veronalennuksia nimenomaan kunnallisveron puolelle, mikä sitten osaltaan tarkoittaisi sitä, että kuntien ja julkisen sektorin mahdollisuudet tuottaa näitä elintärkeitä palveluita heikkenevät tätä kautta. Minä en vieläkään, arvoisa rouva puhemies, voi ymmärtää sitä keskustelua, mitä täällä on käyty, etteivätkö veronkevennykset millään lailla vaarantaisi hyvinvointiyhteiskunnan palveluita, koska ne kuitenkin tulopohjaa heikentävät. (Puhemies koputtaa)

Kun täällä ed. R. Hiltunen (Puhemies koputtaa) puhui nukkumattomista öistä ed. Pekkarisen puolesta, niin voin kertoa, että itse olen viime yönä nähnyt unta ...

Erkki  Pulliainen  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Ylä-Mononen aivan oikein kiinnitti huomiota kustannusjakoon toisaalta Pääkaupunkiseudun ja toisaalta muun Suomen välillä. Olisi aivan reilua tähän peliin ja ensi viikkoa ajatellenkin, että valmistaudutaan lausumaan, että veroprosentti olisi esimerkiksi 18 täällä Pääkaupunkiseudulla jokaisessa kunnassa, kun se Pääkaupunkiseudun ulkopuolellakin on vähintään sillä tasolla, ja lisäksi otettaisiin huomioon valtion työpaikoista sijaintikuntaetuna Pääkaupunkiseudulle tuleva hyöty. Se on valtavan suuri.

Jouko  Skinnari  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Ala-Nissilä puhui sosiaaliturvasta, ja tämän aamun televisiossakin asia oli esillä. Se on nimittäin niin, että aina kun alennetaan sosiaaliturvamaksuja, silloin leikataan tai vaarannetaan sosiaaliturvan rahoitus eli eläkkeitten maksaminen ja monet muut asiat. Kuitenkin vaaditaan koko ajan, että niitä pitäisi korottaa tai säilyttää ainakin nykyisellään. Tätä tehdään aina. Tänne tulee joku neropatti, joka esittää työllisyyden parantamiseksi, että tallennetaan sosiaaliturvamaksuja eli leikataan tulevaisuuden sosiaaliturvaa ihmisiltä. Ehkä siinä voitaisiin jotain tehdä, mutta aina täytyy muistaa, että kun ei makseta ollenkaan, niin kuin hallitus nyt esittää, se merkitsee käytännössä sitä, ettei ole mitään kontrollia, mitä palkkaa maksetaan, ja se työ, mitä nämä ihmiset tekevät, siitä heille ei kerry yhtään mitään sellaista etuutta, mitä kertyy muille. Ei tämä voi olla oikeata työllistämistä eikä myöskään oikeata sosiaaliturvan rahoittamista.

Anne  Huotari  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Akaan-Penttilä valitteli suurten kuntien tilannetta. Puolueenne vaati lisää veronalennuksia budjettiriihessä. Lisäksi hallitusohjelmakaudella on toteutettu jo enemmänkin veronalennuksia. Nämä juuri ovat vaikuttaneet siihen, että kuntien verotulot ovat pienentyneet eikä kunnissa voida terveydenhuoltoa kunnolla järjestää. Ministeri Mönkäre aivan oikein perusteli, että jos perusterveydenhuolto ei ole kunnossa, silloin asiat menevät pieleen. Enkä yhtään ihmettele, jos Helsingissä asiat eivät ole kunnossa, kun kaupunginhallituksen puheenjohtaja koko ajan julkisuudessa ilmoittaa, että nämä rahat ovat turhia satsauksia terveydenhuoltoon. Toivoisin, että kokoomus päättäisi, kummalla linjalla tässä oikein olette.

Paula  Kokkonen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kokoomuksessa monet ovat hyvin toisenlaisella linjalla. Julkisesti on irtisanouduttu Bogomoloffin puheenvuoroista, kuten varmasti ed. Huotarikin hyvin tietää.

Ed. Pulliainen voisi myöskin perehtyä Pääkaupunkiseudun kustannusrakenteeseen ja elinkustannuksiin, ennen kuin hän suosittelee veroäyrin korotusta täällä samaan kuin se on muualla maassa.

Ed. Ylä-Monosen puheenvuoron johdosta haluaisin todeta, että puhemiesneuvostossa on tänään todellakin päätetty lähettää asia n:o 6 perustuslakivaliokuntaan ja silloin kuntien ja valtion suhteet tulevat arvioiduksi.

Ed. L. Hiltuselle haluaisin vielä todeta, että ette te ole turhaan öitänne valvonut, olette kuitenkin pystynyt uuvuttamaan ed. Pekkarisen, häntä ei ole tänään näkynyt täällä salissa! (Naurua)

Matti  Kangas  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Työttömistähän kaksi kolmasosaa työllistyy muutaman kuukauden aikaan. Se ei ole niin iso ongelma, mutta pitkäaikaistyöttömät ja ikääntyneet työttömät ovat se ydinongelma. Näitten ihmisten asioita ei ratkaista millään kurssilla eikä sillä, että annetaan verohelpotuksia työnantajille — työnantajat eivät ota heitä töihin — eikä millään työreformilla. Tässä vaaditaan ihan kokonaan muuta. Ehkä velvoitetyöllistetään nämä ihmiset tai sitten lasketaan heidät eläkkeelle. (Ed. Manninen: Mihin he menevät?) — No, kunnat velvoitetaan työllistämään. Täällä on useasti kerrottu, että kunnissa on paljon tekemätöntä työtä.

Osmo  Soininvaara  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ajattelin puuttua tähän Pääkaupunkiseudun verokohteluun. Tässähän tehtiin semmoinen toimenpide, että arvonlisäverojärjestely tehtiin kuntien hyväksi ja se laskutettiin sillä tavalla, että yhteisöveroa alennettiin. Tällä tavalla tehtiin noin miljardin markan siirto Pääkaupunkiseudun kunnista muualle, ja se tuntui tuona aikana hyvin kohtuulliselta, koska Pääkaupunkiseudun tilanne oli erittäin edullinen. Sen jälkeen yhteisöveron tuotto on voimakkaasti alentunut ja Pääkaupunkiseudun kunnat eivät olleetkaan niin varakkaita. Miten tähän reagoi valtiovarainministeriö? Se totesi, että nyt kunnat ovat saaneet liian hyvän hyvityksen ja yhteisöveroa pitää entistä enemmän siirtää valtion hyväksi, jolloin nämä kunnat, jotka olivatkin köyhiä, niitä köyhdytettiin lisää.

Mitä tulee tähän veroäyrikysymykseen, niin Helsingissä veroäyri on 16,5. Helsinki kerää noin 1,5 pennin edestä kiinteistöveroa; (Puhemies koputtaa) Helsingissä siis on erittäin korkea kiinteistövero. Jos nämä lasketaan yhteen, niistä tulee noin 18.

Bjarne  Kallis  /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! On aika merkillistä, että tässä riidellään niin yksinkertaisesta asiasta kuin rahasta. Ymmärrän, jos olisi lääkäripula ja pulaa jostakin muusta, asia olisi paljon vaikeampi ratkaista, mutta kun on rahasta kysymys, on kyse vain siitä, miten me keräämme ne rahat. Jos esimerkiksi luovumme tuloveronalennuksesta, silloin kuntien talous vahvistuu 98 miljoonalla eurolla ja se summa on lähes niin paljon kuin Kuntaliitto vaatii. Kuntaliitto vaatii 50—100 miljoonaa lisää. Jos korvaamme tämän tuloveroalen esimerkiksi ruoan arvonlisäveron alentamisella, silloin hyötyy kunta, sille jää enemmän rahaa ja kuluttajat, (Puhemies koputtaa) he saavat ruokakassin halvemmalla. Tämä ehdotus sisältyy (Puhemies koputtaa) meidän vaihtoehtobudjettiimme. Olkaa sen kannalla, niin kaikki on kunnossa.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Helsingin kaupungin saamat verotulot ja valtionavut yhteensä ovat noin 25 prosenttia korkeammat kuin maassa keskimäärin ja noin 30 prosenttia korkeammat kuin Lapissa. Helsingin ensisijainen ongelma ei ole rahojen vähyys. Täällä on ongelmana arvojärjestys, ja siihen vaikuttaa kaupungin johto ja sen arvot. Nyt olen yllättynyt, että vihreät ovat Helsingissä näköjään siinä rintamassa, joka lähtee siitä, että täällä ei voida tehdä mitään, täällä ei voida verottaa ihmisiä, täällä ei voida hoitaa asioita oikealla tavalla. Te olette näköjään menossa siihen kokoomuksen porukkaan.

Esa Lahtela  /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Tohmajärvellä ja Kiihtelysvaarassa veroprosentti on 19. Siellä peritään myös kiinteistöveroa. Siellä on pitkät välimatkat ja joudutaan käyttämään omaa autoa. Siellä on kunnallispäättäjillä ollut rohkeutta hoitaa tämmöinen juttu kuitenkin kuntoon, että jollakin tavalla on palvelut saatu kuntoon eikä siellä niin kovaa narinaa ole kuin Pääkaupunkiseudulla. Sen takia minä ihmettelen, että jos täällä on veroäyri 16,5 prosenttia ja kuitenkin tulotaso on vähintään kaksinkertainen edellä mainittuihin kuntiin, niin kyllähän tämä on Pääkaupunkiseudun ja Uudenmaan ongelma sillä tavalla, jotta se vaatii vain paikallista rohkeutta. Turha on maan hallitusta siitä syyttää ja yrittää siirtää sieltä budjetista varoja tai esittää edes toiveita, vaan nostakaa veroäyriä ja laittakaa oma pesänne kuntoon.

Matti  Huutola  /vas(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Minusta tässä työttömyyden uhan keskustelussa on hiukan ymmärretty asia väärin. Sekoitetaan täysin kaksi eri asiaa, mitkä ovat pitkän aikavälin toimia rakennetyöttömyyden ongelmien poistamiseksi. Tässä yhteydessä ei työnantajamaksujen alentaminen eivätkä veroratkaisut kykene vastaamaan kyllä siihen tarpeeseen, mitä on arvioitu alkuvuonna ensi vuonna tulevan.

Konkreettisia toimia tässä tarvitaan, ja ne sisältyvät kyllä ratkaisevasti työvoimapolitiikan puolelle. Ovatko ne joitain investointiperusteisia rahoja, rakennetaanko kouluja, tarvittaessa teitä, työllisyysnäkökulmasta, ja ennen kaikkea pystymmekö kouluttamaan ne 400 000 ihmistä, jotka ovat vailla toisen asteen koulutusta? Jos me todella haluamme konkreettisia, välttämättömiä, nopeasti tehoavia toimia, me puhumme suuresta filosofiasta silloin, kun puhumme työnantajamaksujen alentamisesta. Sehän tarkoittaa, että eläkkeen maksatusta siirretään.

Paula Lehtomäki /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Täällä ovat palvelut nyt kaikkien huulilla erityisesti oikealla ja vasemmalla. Mutta miten tämä teidän touhunne on edistänyt näitä palveluita? Kun verotusta on kevennetty tuntuvasti enemmän kuin edes vaalikauden alussa suunnittelitte ja se on tehty pitkälti myös kuntien kukkaroilla käyden, niin tuntuu vähän jälkiviisaudelta nyt oikein korostaa palvelua.

Uskomattomalta tuntuu väite, että keskusta on ollut johtamassa sitä liikettä, että Helsingistä otetaan pois. Hallitus on viime vuodet johtanut jokaista liikettä, mikä tässä tasavallassa on tehty, muun muassa yhteisöveron siirtoa. Hallituksen liikustahan se on tapahtunut eikä meidän, turha sitä on tänne laittaa.

Tarja Kautto /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta on aika hedelmätöntä käydä tätä ottelua sillä tavalla, että Pääkaupunkiseutu tai Helsinki vastaan muut. Pitäisi kyllä katsoa faktoja. Pääkaupunkiseudulla ja erityisesti Helsingissä — täytyy naapuria sen verran puolustaa — on aina tietyn tyyppisiä kustannuksia, joita ei ole muilla kaupungeilla, esimerkiksi nyt paljon puhutulla terveydenhuoltosektorilla. On selvää, että vaikeita potilasryhmiä, kuten esimerkiksi narkomaaneja ja hiv-tautisia ja tämän tyyppisiä, kerääntyy aina Pääkaupunkiseudulle enemmän kuin muualle.

Mutta mitä tulee Helsingin ongelmiin, se on kyllä faktaa, minkä itse asiassa ministeri hyvin tiivisti. Helsingin suurin ongelma on se, että siellä ei toimi perusterveydenhuolto. Siitä on vuosia huomautettu Helsingille, ja siinä mielessä ed. Kokkosenkaan ei pitäisi nyt kovin riemastua siitä. Bogomoloff on sanonut suoraan sen, mitä siellä on ollut eräiden kokoomuskunnallispoliitikkojen (Puhemies koputtaa) idea, ja se idea on ollut, ja se on johdossa mennyt täysin läpi, että ei ole hoidettu perusterveydenhuoltoa, niin kuin olisi pitänyt.

Margareta  Pietikäinen  /r(vastauspuheenvuoro):

Fru talman! Det finns stora problem i fråga om huvudstadsregionens sjukvård och specialsjukvård.

Pääkaupunkiseudun sairaanhoito- ja erikoissairaanhoito-ongelmat ovat todella vakavia. Rahaa tarvitaan lisää, mutta mielestäni ongelmat eivät ole ainoastaan taloudesta kiinni. Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri on mielestäni epäonnistunut tehtävässään, ja on hyvä, että ministeri Biaudet on asettamassa selvitysmiesryhmän, ja toivon, että tästä ryhmästä tulee nopeita tuloksia.

Tämän lisäksi toivon, että eduskunnassa on myöskin valmiutta puuttua asiaan lakiteitse, tarkoitan, että tämä laki, jota olimme säätämässä 98 ja joka silloin myöskin herätti kyllä vastustusta, pitäisi mielestäni ottaa uudelleen käsittelyyn. Tämä lakihan tarkoittaa, että kaikkien Uudenmaan kuntien on pakko kuulua tähän liittoon, (Puhemies koputtaa) ja parempia ratkaisuja on kyllä olemassa.

Matti Vähänäkki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Ylä-Mononen pahoitteli puheenvuoronsa alussa sitä, ettei päässyt puhumaan jo illalla, kun täällä olisi ollut vain muutama henkilö läsnä ja hiljaisempaa. Kuultuani nyt hänen puheenvuoronsa ja sitä seuranneet vastauspuheenvuorot yhdyn hänen näkemykseensä, että parempi olisi ollut, jos hän olisi puhunut illalla. Vastauspuheenvuoroissa ja erityisesti ed. Ylä-Monosen omassa puheenvuorossa eivät kyllä isänmaan asiat siltäkään osin, mitä käsiteltiin, eteenpäin menneet.

Tuija  Nurmi  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Aivan kuten ed. Skinnari sanoi, sosiaaliturvamaksut ovat tärkeitä hyvinvoinnin turvaamiseksi. Senhän me kaikki tässä salissa tiedämme ja varmasti myös tämän salin ulkopuolellakin. Siitä huolimatta kokeilu, jossa työnantajan sosiaaliturvamaksu poistetaan, on tärkeä siksi, että työ on kokonaisvaltaisesti tärkeää ihmisen ja yhteiskunnan hyvinvoinnin kannalta. Uusia työtilaisuuksia on löydyttävä ja mielestäni siinä on jokainen kivi käännettävä. On olemassa paljon töitä, joita voi normaali, terve ja tervejärkinen ihminen tehdä, kun vain se työ ja tilaisuus kohtaavat. Niin sanotuista kortistoista on saatava pois eläkkeelle ne työkyvyttömät henkilöt, jotka eivät kykene töihin. Näihin kokeiluihin on uskallettava lähteä.

Pekka  Kuosmanen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Kun kunnilla on itsehallinto, niin kunnat sillä perusteella hoitavat oman taloutensa. Ne kunnat, jotka hyvin hoitavat taloutensa, myös pärjäävät. En hyväksy sitä, että kasvukunnat joutuvat luovuttamaan muille kunnille omia varojaan sen takia, että muut kunnat ovat heikosti hoitaneet oman taloutensa. Mielestäni valtion tehtävä olisi auttaa heikompiosaisia kuntia suoraan eikä tasata tätä kuntien talousosuutta.

Toinen asia: Ihmettelin eilen ed. Kalliomäen puheenvuoroa siitä, että sivukulut eivät vaikuta millään tavalla yrittäjän pärjäämiseen. Olen sitä mieltä, että ehdottomasti pitäisi pk-sektorin palkan sivukulut pienentää puoleen kerralla ja sitä kautta saada uusia työpaikkoja. Ei riitä, että 0,1 prosenttia sivukuluja alennetaan, (Puhemies koputtaa) vaan pitäisi vähintään puolittaa. Sitten se tuntuisi.

Jaana Ylä-Mononen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Sarkomaalle, joka ei kuunnellut puhetta, mutta ei kuule sitä tietenkään nytkään: sanoin, että vain palveluja parantamalla ei voida lapsiperheiden taloudellista ahdinkoa hoitaa. Sanoin "vain".

Ed. Tuloselle, joka mainitsi, että budjetissa on pitkästä aikaa nyt paljon, paljon enemmän rahaa terveydenhuollolle: totta kai, kun ensin on otettu lapiolla ja sitten ruokalusikalla laitetaan yksi tai kaksi lusikallista kuppiin takaisin, niin ei se ole täynnä. Totta kai tässä budjetissa on lisää rahaa, mutta se on ehdottomasti liian vähän. Siitä on kysymys.

Ministeri Mönkäre sanoi mielestäni aivan oleellisen asian Pääkaupunkiseudun osalta perusterveydenhuollon tilanteesta.

Ed. Vähänäkille en aio vastata.

Osmo  Soininvaara  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun ed. Tennilä ihmetteli, minkä takia vihreät eivät Helsingissä olisi kannattamassa kunnallisveron korotusta, niin varmasti ovat. Se tulee nousemaan ja tulee varmasti nousemaan paljon. Halusin vain tällä kiinteistöveroesimerkillä osoittaa, että me teimme aikanaan sen ratkaisun, että tuloverotuksen sijasta verotamme erittäin voimakkaasti kiinteistöjä, joka minusta oli työn tekemistä ja kaikkea muuta suosivaa. Ei voida ajatella, että se olisi semmoista, jota ei oteta huomioon lainkaan.

Yhdyn siihen kritiikkiin, että Helsingissä on perusterveydenhuolto hoidettu huonosti ja että siinä on tiettyjä ideologisia varauksia. Minusta kaupunginhallituksen puheenjohtaja ei ole kuka tahansa. Hän on kaupunginhallituksen puheenjohtaja. Hän on ykkösmies, ja muut ovat kakkosmiehiä tai -naisia.

Palvelujen ensisijaisuudesta olen aivan samaa mieltä, että lapsiperheitten osalta näin olisi, mutta juuri nehän on tästä budjetista otettu pois, koska ne lapsiperheitten erityispalvelut siitä, mitä eduskunnalle keväällä luvattiin, on pudotettu yhteen kolmasosaan. (Puhemies koputtaa) Terveydenhuollon valtionosuuksilla ei ole mitään tekemistä terveydenhuollon kanssa, koska nehän ovat kuntien yleisiä valtionosuuksia, joita saa käyttää ihan mihin tahansa.

Sosiaali- ja terveysministeri  Maija  Perho

Arvoisa puhemies! Täällä on moneen kertaan jo painotettu Helsingin terveydenhuollon ongelmien hoitamiseksi sitä, että perusterveydenhuolto pitää laittaa kuntoon. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että se, mitä pitää tehdä Helsingissä, on määrätietoisesti panostaa perusterveydenhuoltoon. Muutoin erikoissairaanhoidon epätarkoituksenmukainen ylikäyttö tulevaisuudessa jatkuu. Toivon, että Helsingin päättäjät, kuuluvat he sitten omaan puolueeseeni tai muihin, tällä linjalla nyt etenevät.

Mitä tulee siihen syyhyn, mikä täällä on nostettu esille, eli veroratkaisut, jotka ovat Pääkaupunkiseutua kaltoin kohdelleet, ja täällä keskusta sanoutui täysin irti tästä ratkaisusta, niin täytyy muistaa, että Kuntaliitto oli siunaamassa tämän ratkaisun. (Eduskunnasta: Ei Kuntaliitto päätä!) Kuntaliiton johdossa toimii täällä salissakin istuva edustaja hallituksen puheenjohtajana. Eli kyllä tämä ratkaisu on mielestäni saanut aivan selkeästi keskustapuolueen siunauksen.

Hannes  Manninen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ensinnäkin on syytä todeta, että silloin, kun ratkaisut toteutettiin viimeisimmistä valtionosuusuudistuksista, arvonlisäveron osalta Kuntaliitolla oli edustaja, mutta näiden muiden osalta ei ollut edustajaa eikä häntä otettu siihen toimikuntaan. Valtio teki yksipuolisen esityksen. Kun se esitys tuli, Kuntaliiton toimesta se kyllä hyväksyttiin. En kyllä ollut silloin vielä Kuntaliiton puheenjohtaja, vaan kokoomuslainen Jorma Seppänen oli silloin Kuntaliiton puheenjohtajana. Hyväksyimme myöskin tämän asian. Mutta haluan sanoa yhden asian. Eihän se, jos terveydenhuoltoon pannaan vaikka miljardi ja otetaan 3 miljardia tai 2 miljardia muualta, eihän se lisää rahaa eikä mahdollisuuksia. Kokonaisuudesta on kysymys. On yksi kassa, josta rahat otetaan, ja siitä kassasta on otettu paljon enemmän kuin annettu, jolloin ei ole mahdollisuuksia (Puhemies koputtaa) hoitaa palveluja.

Liisa  Hyssälä  /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Kun nyt käsittelemme Lipposen kahden hallituskauden viimeistä budjettiesitystä, on syytä katsoa vähän laajemmin asioita ja tarkastella myöskin pitkäjänteisemmin budjettipolitiikkaa.

Olemme varmasti kaikki yhtä mieltä siitä, että edellytykset hyvälle sosiaalipolitiikalle ja hyvinvointipalvelujen turvaamiselle luodaan kansantalouden kasvulla ja kasvavalla yritystoiminnalla, ja päinvastoin hyvät peruspalvelut ja kattava toimeentulojärjestelmä ovat investointi ihmiseen ja sitä kautta Suomen menestykseen.

Suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan uusi, tärkeä kysymys on, miten vähennämme köyhyyttä ja eriarvoisuutta. Jos tästä näkökulmasta katselee Lipposen hallitusten budjettipolitiikkaa, tulee kyllä aika murheelliseksi. Siis sanoin: miten vähennämme köyhyyttä ja eriarvoisuutta? Tämä on kova kysymys. Tästä näkökulmasta voin todeta, että suomalainen hyvinvointivaltio on perustunut ennen muuta universaalisuuden käsitteeseen. Se tarkoittaa sitä, että tulonsiirrot ja hyvinvointipalvelut kattavat koko väestön. Nyt näiden kahden hallituksen aikana tästä universaalisuudesta on pala palalta luovuttu. Tulonsiirroissa universalismi on heikentynyt ja tarveharkinta on lisääntynyt. (Ed. Zyskowicz: Se on oikein!) Universaalisuudesta on luovuttu kansaneläkkeissä, työttömyysturvassa ja sairausvakuutuksessa. Jos ajatellaan vähimmäisturvaa tai perusturvaa, joiden merkitys köyhille ihmisille, vähävaraisille ihmisille on olennainen, niin perusturvan taso on suhteellisesti alentunut. Tuen ulkopuolelle rajattuja on yhä enemmän. (Ed. Zyskowicz: Mutta ei köyhiä!) Entistä suurempi joukko on jatkuvan viimesijaisen sosiaaliturvan varassa, etenkin juuri pitkäaikaistyöttömyyden jatkuessa.

Valtio on aina ennen ollut heikomman puolella. Heikomman puolella. Nyt tuntuu siltä, että valtio on asettunut vahvojen puolelle. Sosiaali- ja terveyspalveluissa myöskin harkinta on lisääntynyt ja asiakasmaksujen osuus on erityisesti kasvanut ja myöskin tässä tulevassa budjetissa kasvaa, jos se niin hyväksytään. Yksittäistaloudet maksavat entistä enemmän terveydenhuollosta. Kotitalouksien maksama osuus on Suomessa Oecd-maiden huippua, yli viidennes. Suomi käyttää bruttokansantuotteestaan tällä hetkellä 6,6 prosenttia terveydenhuoltoon. Kaikki muut Pohjoismaat käyttävät runsaasti enemmän, yli 8 prosenttia. Ja me kuvittelemme, että me saamme tällä rahalla hyviä palveluja, yhtä hyviä ja korkeatasoisia kuin muissa Pohjoismaissa. Näin ei vain yksinkertaisesti ole asian laita.

Jos tarkastellaan pitempiaikaisesti, mikä tämän köyhyyden on synnyttänyt, niin oivallinen lähde on Stakesin raportti Leikkausten hinta. Kun itse tulin eduskuntaan 95 ja sen sosiaali- ja terveysvaliokuntaan, niin se saldohan oli aika murheellinen siellä. Ensimmäiseksi leikattiin lapsilisiä, kotihoidon tukea ja opintotukea. Vuoden 96 alusta leikkaukset kohdennettiin pääasiassa vähimmäisturvaetuuksiin, sairausvakuutuksen päivärahaan, kansaneläkkeisiin ja työmarkkinatukeen. Aiempiin vuosiin verrattuna leikkaukset olivat radikaaleja, sillä niin tuen laskentaperusteita kuin tavoitteitakin muutettiin tavallista enemmän. Ensimmäistä kertaa joukko henkilöitä rajattiin tuen ulkopuolelle. Sairauspäivärahassa oikeuden etuuteen menettivät henkilöt, joiden vuositulot jäivät alle hyväksytyn rajan. Työmarkkinatuessa ilman tukea jäivät tietyin edellytyksin ilman ammatillista koulutusta olevat alle 20-vuotiaat, ja oikeus kansaneläkkeeseen vietiin niiltä, joiden työeläke ylitti tietyn tason. Lisäksi tuli omavastuuaika ja tuen odotusaika piteni. Saajajoukon rajauksen ohella etuuksien tasoa alennettiin. Eläkkeiden kokoonpanoa muutettiin poistamalla eläkkeen osia ja tulevien eläkkeiden kompensaatiotasoja. Sairauspäivärahan laskentasääntöä muutettiin ja työmarkkinatuen lapsikorotuksia alennettiin. Muista etuuksista leikattavina olivat asumistuki, kotihoidon tuki sekä toimeentulotuki.

Myöskin vuonna 97 nämä niin sanotut rakenteelliset uudistukset jatkuivat, ja silloin erikoisesti puututtiin vielä työttömyysturvaan: ansio- ja peruspäivärahan saajien joukkoa rajattiin pidentämällä työssäoloehtoa ja muuttamalla ansiosidonnaisen päivärahan laskentatapaa. Työmarkkinatuen piiriin siirtymistä vaikeutettiin, ja työmarkkinatukeen tuli omavastuuaika. Sairausturvassa jätettiin indeksikorotukset tekemättä. Perhepoliittisista tuista kotihoidon tukijärjestelmä uudistettiin täydellisesti. Uusi hoitotukijärjestelmä muuttui kotihoidon tukeen verrattuna niin tavoitteiltaan kuin tasoltaan.

Siis kaiken kaikkiaan voimakkaimmin leikkaukset kohdistuivat sairausvakuutukseen, työttömyysturvaan, toimeentulotukeen, asumistukeen sekä lapsilisiin, kotihoidon tukeen ja opintotukeen. Miksi kerron nämä? Kerron nämä sen takia, että pitäisi näkyä joku budjettilinja, jossa olisi yhteinen tahto toteuttaa köyhyyttä estävää, eriarvoistavaa kehitystä tässä maassa. Kuten totesin, en näe sitä tässä budjetissa, vaan voin todeta yhteenvetona, että markkinavoimat elävät nyt omaa elämäänsä.

Lyhyen tähtäimen talouskasvun maksimointi ei huomioi päätösten pitkän tähtäimen kustannuksia. Alueellinen näkökulma puuttuu. Sosiaalinen näkökulma on hatara. Jalkoihin ovat jääneet ne ihmisryhmät, joilla ei ole takanaan vahvoja etujärjestöjä. Leikkaukset ovat kohdistuneet hajanaisiin ja poliittisesti vaikutusvallattomiin ryhmiin. Pienituloisimpien asema ei parantunut nousukauden aikana, vaan se heikkeni absoluuttisesti tutkimusten mukaan.

Mutta yhteiskuntaan tarvittaisiin nyt myöskin sosiaalipolitiikan lohkolle uudistuksia, joita budjettikirjasta saa hakea. Järjestelmälähtöisestä ajattelusta pitäisi siirtyä ihmislähtöiseen elämänhalun politiikkaan. Ihmisten elämänvalintojen moninaistuminen pitäisi ottaa paremmin huomioon. Yhteisölliset verkostovoimat tulisi saada paremmin käyttöön. Tarvitaan sosiaalista pääomaa, kasvua kohti luottamusta ja vastavuoroisuutta. Haasteita asettavat tietoyhteiskunta, globalisaatio ja integraatiokehitys, mutta kansainvälistyminen ei pakota meitä luopumaan koko väestön kattavasta sosiaaliturvasta. Sen sijaan tarvitaan paljon ennakkoluulotonta yhteistyötä pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan puolesta.

Arvoisa rouva puhemies! Teknologiajohtaja Risto Linturi Kunnallistieteen päivillä Jyväskylässä pitämässään luennossa sanoi seuraavaa, mikä mielestäni antaa ajattelemisen aihetta, ja esitän sen tässä puheeni lopussa. "Meillä on vaihtoehtoja tulevaisuutemme hyvinvoinnin rakentamisessa. Tekniikka ei sellaisenaan sanele, miten yhteiskunta kehittyy, vaikka siihen merkittävästi vaikuttaakin. Me voimme laitostaa lapsemme tai kasvattaa heistä vastuullisia. Voimme valmentaa yhteiskuntamme kohtaamaan tulevia muutoksia ja odottamaan niitä tai voimme hidastaa muutoksia ja ryhtyä jarrumiehiksi. Voimme sallia tai estää ja voimme lisätä tai vähentää keskinäisen salaisuuden ilmapiiriä. Voimme auttaa ihmisiä kokemaan itsensä hyödyllisiksi tai voimme pakottaa heidät paikoilleen. Valintoja on paljon, ja ne tehdään joko aktiivisen muutoksen kautta tai passiivisen pysähtymisen avulla."

Sosiaali- ja terveysministeri   Maija  Perho

Arvoisa puhemies! Ed. Hyssälä hyvin kauniisti puhui muun muassa sosiaalisesta pääomasta, ja siinähän on kysymys luottamuksesta. Hallituksen pitkäjänteisellä politiikalla on haluttu rakentaa tätä luottamusta, ja se näkyy monella tavoin. Keskustaopposition tapa lähestyä tätä budjettia, monia muita kysymyksiä, ei minusta tätä sosiaalista pääomaa, luottamusta kasvata, koska annetaan se kuva, että tässä maassa kaikki on huonommin kuin suurin piirtein koskaan aikaisemmin. Ei ole kysymys siitä, etteikö hallitus tunnustaisi niitä kipukohtia, ongelmia, joita tässä yhteiskunnassa on, ja niihin ensi vuoden budjetissa on osaltaan haluttu puuttua. Mutta jos kaikki parannukset, joita on tehty tämän hallituskauden aikana — tämän hallituskauden aikana ei ole tehty leikkauksia — jos kaikki kuitataan näpertelyksi, riittämättömäksi, mitättömäksi, niin ei tämä tätä sosiaalista pääomaa kyllä yhtään kasvata.

Ed. Hyssälä luetteli ne leikkaukset, jotka edellinen sateenkaarihallitus joutui äärettömän vaikeassa tilanteessa tekemään. Mikä olisi silloin ollut keskustan vaihtoehto tehdä näitä päätöksiä, jotta Suomen talous saatiin raiteilleen ja tähän yhteiskuntaan vakautta? Pikkuhiljaa näitä päätöksiä, joita silloin tehtiin, on korjattu. On puututtu juuri niihin räikeimpiin, suurimpiin porsaanreikiin tai epäkohtiin. On nostettu työmarkkinatuen lapsikorotuksia, on muutettu tämä sairausvakuutuksen nollapäivärahaa niin, ettei sen ulkopuolelle enää jää, nostetaan äitiyspäivärahaa, muutaman esimerkin mainitakseni. Toivoisin jonkin kaltaista rehellisyyttä. On selvää, että meillä on erilaisia painotuksia ja mielipiteitä, mutta ei nyt aivan tolkuttomia pitäisi puhua.

Peruspalveluministeri Eva Biaudet

Arvoisa puhemies! Sosiaalista pääomaa kasvatettaessa ja kun sellaista on, yhteiskunnassa on myöskin varaa kritisoida järjestelmiä ja keskustella niitten pitävyydestä, mutta se on tärkeintä silloin, että voidaan käydä oikeata keskustelua eikä tällaista populistista ylilyöntiä. Mielestäni jotenkin suhteellisuus menee kyllä nurin päin, kun puhutaan siitä, että tilanne on nyt niin hirveän huono. Suomi on kansainvälisessä vertailussa viime aikoina saanut aika monta ranking-kärkisijaa ympäristönsuojelussa, lasten lukutaidossa jne., mikä kertoo kyllä vähän erilaisesta yhteiskunnasta kuin minkä kuvan oppositio antaa. Hallituksen tämän ja ensi vuoden budjettiehdotus satsaa huomattavasti sosiaali- ja terveyspalveluiden parantamiseen ja kasvattamiseen, ja se on nimenomaan sekä aluepoliittisesti että jos katsoo ihmisten tulonjaon ja tasa-arvon kannalta paras tuki sille, että tätä sosiaalista pääomaa voidaan myös kasvattaa ja luottamusta siihen, että meidän hyvinvointivaltiollamme ja mallillamme on tulevaisuutta. Hallitus on halunnut sen viestittää.

Marjaana Koskinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun ed. Hyssälä mainitsi toimeentulotuen ja asumistuen leikkauksen Paavo Lipposen ykköshallituksen aikaan, niin pitää olla sen verran rehellinen, että keskusta oli mukana näitä leikkauksia tekemässä, kun viimeinen äänestys täällä salissa tehtiin. Eli mielestäni puheenvuorot, jotka ovat sitten tällä hetkellä tämmöisiä vaalipuheita, ovat aika kohtuuttomia, jos sanat ja teot ovat ristiriidassa.

Muistan aikoinaan, että kun vuonna 94 lapsilisät tulivat toimeentulotuen laskettaviin tuloihin eli toimeentulotukiperheet alkoivat syödä lapsilisänsä, niin tämä oli se toimenpide, jonka keskusta toteutti hallitusvastuussa ollessaan. Pitää myös muistaa se, että yhtenä suurena lapsiperheiden köyhyyden tekijänä on se, että perheen vanhemmat ovat osa-aikatyössä, pätkätyössä jne.

Mauri Salo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Hyssälä vertaili Suomea ja muita Pohjoismaita bruttokansantuotteen osalta. On tosiasia, että Ruotsi ja Norja erityisesti ovat terveydenhuollon alalla, sairaanhoidon alalla selkeästi avokätisempiä rahankäytössä. Meidän ongelmaksemme onkin koitumassa ja koitunut jo se, että me koulutamme arvostettuja lääkäreitä ja arvostettuja sairaanhoitajia, ja heti kun he saavat opintonsa valmiiksi tai jo vähän ennen, he siirtyvät muiden Pohjoismaiden terveydenhuollon palveluiden tuottajiksi. Tässä on meillä aika iso yhteiskunnallinen kustannus ja toisaalta iso yhteiskunnallinen ongelma siinä mielessä, että meille tulee koulutetusta väestä aikaa myöten huutava puute ja nimenomaan meidän matalan palkkatasomme vuoksi.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Hyssälä muistellessaan tuloaan eduskuntaan vuonna 1995 oli hivenen valikoiva. Täällähän oli hyvin voimakkaasti käsillä silloin edellisen hallituksen niin työllisyyden, pankkikriisin kuin syrjäytymisen hoitotavat, hyvin pitkälti nimenomaan se syventävä politiikka. Toisaalta valtiolla oli 70 miljardin markan nettovelan ottovauhti päällä. Tämä täytyy tietysti myöskin muistaa. Nyt täytyy sanoa, että tällä vaalikaudella vasta on päästy sosialidemokraattien vaatimiin työllisyyden ja hyvinvointivaltion perusteiden täsmäkorjaustoimiin. On totta, että koko ajan pitäisi sosiaalisen oikeudenmukaisuuden tarkastelulla katsoa nimenomaan myös talouspoliittisten talkoiden ja talouspoliittisen talvisodan rintamavastuun jakoa. Siellä on muun muassa eläkkeensaajiin ja hyvinvointivaltion terveydenhuoltopalveluihin liittyviä epäkohtia, joita nyt päästään korjaamaan.

Timo  Ihamäki /kok (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun ed. Hyssälää täällä kuuntelee, kyllä surkeasti ovat Suomen asiat. Kuitenkin meillä on monta hyvää asiaa. Me olemme kilpailukykyisin maa, meillä ympäristöosaaminen on maailman parasta luokkaa, lasten lukutaito myöskin sitä samaa luokkaa, ja maa on vähiten korruptoitunein maa. Eräissä selvityksissä on näin todettu.

Mutta totta on se, että kun Who teki selvityksensä terveydenhuollon järjestämisestä, Suomi sijoittui tässä sijaluvulle 31, kun se kymmenkunta vuotta aikaisemmin oli terveydenhuollon mallimaa. Vaikka selvityksen menetelmiä on kritisoitu kovasti, Suomi reagoi, perustettiin Kansallinen terveysprojekti ja annettiin lisää rahaa terveydenhuoltoon. Ei terveydenhuollon kohentaminen päivässä eikä hetkessä käy; ei Roomaakaan päivässä rakennettu.

Anu Vehviläinen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta on oikein, että ed. Hyssälä toi puheenvuorossaan esille ne seitsemän vuoden takaiset leikkaukset. Kysymys on siitä, jos puhutaan vaikka perhetuista, että keskustan mielestä niitä olisi pitänyt pystyä korjaamaan nopeammalla tahdilla, mitä on tehty, kun tässä on eletty kuitenkin ripeän kasvun aikaa.

Haluan ottaa esimerkiksi minimiäitiyspäivärahan, johon nyt tulee vanhassa rahassa kympin korotus. Jos hieman kärjistän, tällä menolla, tällä hallituspohjalla, se saavuttaisi leikkausta edeltävän 80 markan tason vuonna 2011. Tämä on ollut teidän linjanne tässä, miten hitaasti näitä korjauksia on tapahtunut.

Kun Biaudet sanoi, että keskustan puheet ovat populismia, niin onko niin, että kun keskusta esittää vaatimuksia perheiden tilanteen parantamiseksi, se on vaalipuhetta ja populismia, mutta kun te itse sanotte haastattelussa, että "olen kuitenkin sitä mieltä, että tämän hallituksen viimeisessä budjetissa olisi pitänyt pystyä puuttumaan lapsiperheiden asemaan", mitä se on, onko se populismia?

Ministeri  Suvi-Anne  Siimes

Arvoisa puhemies! Jos tässä keskustelussa nyt mennään seitsemän vuoden takaiseen tilanteeseen ja katsotaan perheiden elämää siitä näkökulmasta, niin mielestäni täytyy muistaa pari muutakin asiaa kuin silloin aikanaan melko välttämättömät leikkaukset. Yksi niistä asioista on se huikea korkotaso, joka Ahon hallituksen aikana tässä maassa vallitsi. Olin silloin itse opinnoista valmistunut perheenäiti ja muistan vieläkin, miten ikävältä se koronnousu tuntui opintolainassa. Minulla ei silloin, luojan kiitos, ollut asuntolainaa, mutta kyllä monissa elämälle tärkeissä asioissa perheiden tilanne on parantunut Lipposen hallitusten valtaantulon jälkeen.

Esa Lahtela  /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Hyssälä on taitava poliitikko. Hän käyttää myös näitä argumentteja, kaikennäköisiä tutkimuksia ja tilastoja. Minusta tuntuu, jotta osa oli kyllä yhdistetty jonkin hevosmiesten tietotoimiston tutkimuslaitoksen tuloksista, koska ne eivät välttämättä olleet suoraan vedettävissä mistään tilastoista.

Itse asiassa hän puhui myös universaalisuuden purkamisesta ja siitä, että tarveharkinta on lisääntynyt. Mitä muuta mahdollisuutta oli siinä tilanteessa, jos katsoo seitsemän vuotta taaksepäin, kuin panna joitakin asioita tarveharkinnan piiriin? Jos kaikille, myös rikkaille, olisi jaettu etuisuuksia yhdenvertaisesti, sehän tarkoittaisi sitä, että köyhemmät olisivat menneet vielä pienemmälle, koska rahaa ei ollut enempää käytössä. Sen takia tarveharkinta on ollut ihan perusteltua.

Sitten kysyn vain keskustan edustajilta siitä, kun eilen illalla myöhään ed. Vilkuna, joka kuuluu keskustaan, esitti semmoista, että asumistuki pitää kokonaan poistaa, kyllä ne jossakin kuulemma asuu: Onko tämä keskustan linja laajemminkin, jotta keskusta edustaa tällaista näkemystä, asumistuki pois ja veneen alle ihmiset?

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Todellakin, silloin kun ministerinä oli ministeri Huuhtanen, muistan hänen käyneen Kymenlaakson keskussairaalassa. Silloin keskustelimme siitä tilanteesta Kotkassa, miten valtiovallan toimenpiteet vaikeuttavat terveydenhuollon ja sairaanhoidon toteuttamista. Eli sinänsä nämä eivät ole vain yhden tai kahden vaalikauden kysymyksiä, vaan koko 90-luvun ajan tässä on ollut ongelmia. Oleellista ei olekaan se, mitä oli 91, 95 tai 96, vaan mitä on tällä hetkellä. Tässä mielessä, kun meillä on 450 kuntaa, väitän, että monet sosiaali- ja terveyslautakunnat, monet valtuustot ja kunnanhallitukset tekevät päätöksiä tuntematta tilannetta, mikä se on aidosti kentällä, sairaaloissa ja terveyskeskuksissa.

Mutta vielä traagisempaa olisi, jos eduskunta tekisi näin päätöksiä. Sen takia pitäisin erittäin tärkeänä, että kaikki kansanedustajat tutustuisivat sairaaloihin, terveyskeskuksiin, vanhusten hoivakoteihin ja katsoisivat todella itse omilla silmillään, miten siellä menee. Se auttaisi varmaan päätöksentekoa.

Marjatta Vehkaoja /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Olin kyllä pettynyt ed. Hyssälän puheeseen, koska hän oikeastaan suuren osan minuuteistaan käytti katsomalla taakse. Minä tunnen hänet tällaisena idearikkaana ihmisenä, mutta ideoita tulevaisuutta ajatellen ei sieltä tullut.

Me olemme suurten haasteiden edessä, mitä tulee sosiaalipolitiikkaan, ja monet asiat vaativat uudelleen arviointia. Sanotaanko, että esimerkiksi viimeaikaiset hajanaiset korvamerkinnät, mitä eduskunta on harjoittanut, ovat yksi oire siitä, että tämmöistä hapuilua tavallaan meillä vielä on. Itse olen ajatellut niin, että meidän täytyy nostaa kissa pöydälle myös sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksien osalta ja lähteä siitä, että niiden tason pitää olla sama kuin esimerkiksi opetustoimen valtionosuuksien taso.

Tässä on ainesta miettiä, kun seuraavaa hallitusohjelmaa tehdään, mutta me olemme kuuden kuukauden päässä hallitusohjelmasta. Minusta pitäisi olla vähän rehellisempi senkin suhteen, mitä kuuden kuukauden ja asiallisesti ehkä muutaman kuukauden aikana tässä eduskunnassa enää ehditään tehdä.

Ulla  Anttila  /vihr (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Toivoisin, että tässä keskustelussa päästäisiin vähän pitemmälle tulevaisuuteen, Suomen vahvuus on kuitenkin ollut perusturva-ajattelu ja tietty sivistystahto. Näillä ajatuksilla lamavuosinakin, on ollut sitten kyse Ahon hallituksesta tai Lipposen hallituksesta, on pystytty ylittämään kipeistä leikkauksista huolimatta tiettyjä ongelmia.

Meillä on uhkana ihmisten syrjäytyminen, sitä on nähtävissä, ja minusta pitää nyt miettiä niitä keinoja, joilla me estämme syrjäytymistä. Usein esimerkiksi oppimisvaikeudet aiheuttavat ongelmia työuran aikana, jo koulussa, ja tämä on kysymys, joka edellyttää satsausta palveluihin, koulutoimeen.

Toisaalta meidän täytyy miettiä niitä keinoja, joilla vaikutetaan siihen, että työnantajamaksuja saadaan alennetuksi sillä tavalla, että nekin ihmiset, joilla on vaikeuksia työllistyä, saisivat työpaikan. Minusta pitää nyt suuntautua tulevaisuuteen, ei pidä tonkia niinkään sitä, mikä hallitus ja mikä ministeri minäkin vuonna teki näitä asioita.

Toistan jo varmaan kolmannen kerran tässä keskustelussa: (Puhemies koputtaa) Vammaispalveluissa on Suomessa todellisia puutteita, ja sanoisin, että syy siihen on meissä kaikissa.

Tytti Isohookana-Asunmaa /kesk(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Ministeri Perho korosti äskeisessä puheenvuorossaan sosiaalipolitiikan luottamuslähtöisyyttä. Minusta se on aivan erityisen tärkeä lähtökohta. Kuitenkaan en voi yhtyä siihen, että sen paremmin Lipposen ensimmäinen kuin toinenkaan hallitus olisi toiminut luottamusta kasvattaen. Äskeiset Biaudet’n ja Siimeksen puheenvuorot kyllä vahvistivat sen. Siinä mielessä ed. Hyssälän äskeinen puheenvuoro oli erityisen tärkeä, koska se toi esille juuri sen, että näiden molempien hallitusten aikana luottamuslähtöisyys on vähentynyt.

Tämähän näkyy muun muassa siinä, jos ajatellaan esimerkiksi perhepolitiikkaa, minkälaisia ongelmia meillä on äitiyspäivärahan kohdalla, kotihoidon tuen kohdalla, sen eläketurva on järjestämättä jne., Nämä asiat olisi erittäin helppo korjata, jos vain olisi poliittista tahtoa, mutta se on puuttunut. Se näkyy sitten siinä, että syntyvyys on meillä vähentymässä ja nuoret isät ja äidit ovat todella ahdistuneita, kun he eivät voi luottaa hallituksen päätöksiin, (Puhemies koputtaa) kun ne ovat muuttuneet sillä tavalla kuin ne ovat muuttuneet.

Peruspalveluministeri  Eva  Biaudet

Arvoisa puhemies! Ed. Vehviläiselle voin sanoa, että sanoinkin ensimmäisessä puheenvuorossani, että minun mielestäni voi ihan kriittisesti katsella kaikkia päätöksiä ja myöskin keskustella. Siitä on kysymys tällaisessa yhteiskunnassa, jossa on sosiaalista pääomaa. Voidaan katsoa, mutta mittasuhteiden pitäisi olla jotenkin kuitenkin mielestäni vähän oikeammin ja rehellisemmin.

Jos katsoo lapsiperheitä, niin varmasti on niin, että minun näkökulmastani ne olisivat olleet ehkä se kaikkein tärkein asia ja kaikki muut olisivat voineet olla vähemmän tärkeitä, mutta tietenkin kokonaisuus on aina muistettava. Lapsiperheiden kohdalla mielestäni tämä budjetti on historiallinen. Siellä on isille oma kuukausi. Se tulee muuttamaan lasten elämää aivan suunnattomasti, puhumattakaan miesten elämästä. Se on avain sille, että voidaan rakentaa sellainen yhteisö, jossa molemmat vanhemmat sitoutuvat lastensa hoitamiseen, kun puhutaan lasten elämästä. Tämä voi muuttaa myös koko työyhteisöä ja kaikkea. Tämä on pieni alku, voi olla, että tämä yksi kuukausi on vaatimaton, mutta se on suunnattomasti enemmän kuin koskaan ennen on ollut.

Matti  Väistö  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta ed. Hyssälä avasi oikein keskustelua tarkastelemalla, mitä on tapahtunut pidemmän aikavälin kuluessa. Välttämätöntä on tuntea se osataksemme sitten puuttua niihin kysymyksiin, jotka sitä luottamusta nakertavat, kuten ed. Isohookana-Asunmaa totesi, lapsiperheiltä ja ylipäätänsä perheiden suunnittelulta.

Olen samoin huolissani siitä, että ei ole voitu eikä voida luottaa ratkaisuihin, mitä hallituksen piiristä tulee. Harmillista on ollut se, että kun leikkauksia tehtiin ja kun ajat paranivat, niitähän on ollut monta vuotta, annettiin eniten niille, joilta mitään ei leikattu. Tämäkin on yksi kysymys, joka varmasti epäluottamusta edelleen pitää yllä.

Riitta  Korhonen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta tuntuu pahalta tämä älyllinen epärehellisyys tässä keskustelussa siinä mielessä, kun me kaikki tiedämme, mitä olemme viimeisen seitsemän vuoden aikana tehneet. Me olemme täyttäneet kuoppaa, joka syntyi laman seurauksena, ja paikanneet ad hoc niitä asioita, maksaneet sitä velkaa, joka alkoi vuotaa Ahon hallituksen aikana. Olemme pystyneet siinä tulemaan hieman takaisinpäin eli olemme palaamassa sille tasolle, mistä joskus lähdettiin romahtamaan. Kun jokainen tietää, että meillä on olemassa tietty markkamäärä, jonka me jaamme, ja sitä pyritään jakamaan mahdollisimman tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesti, niin sellainen heittely, mitä täällä tapahtuu, on minusta todella epäreilua.

Inkeri  Kerola  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Hyssälä esitti mielestäni erinomaisesti ne periaatteet, jotka kuuluvat todelliseen hyvinvointiyhteiskuntaan. Näitä ministeri Perho minusta aivan turhaan kritisoi. Olemme kuitenkin kuulleet asiantuntijoilta ja itsekin havainneet sen, että esimerkiksi juuri täällä mainittu perhepolitiikka on ollut ennustamatonta ja koordinoimatonta. Tämän lisäksi rahoituksen periaatteet ovat muuttuneet, niin kuin täällä on todettu. Nyt onkin sanottu, että annetaan erillisrahoitusta erityistarpeisiin. Tämä ei mielestäni ole lisäämässä sitä sosiaaliseen pääomaan kuuluvaa luottamusta ja vakautta, jota nimenomaan sosiaalisen pääoman periaatteet pitävät sisällänsä.

Anne  Huotari  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On totta, että monilla lapsiperheillä on vaikeuksia, mutta 5 euron lapsilisän korotus kuukaudessa ei niitä korjaa. Paljon suurempi vaikutus on ollut esimerkiksi asuntolainojen korkojen alenemisella 15 prosentista 5 prosenttiin, allekin, työllisyyden paranemisella yli 300 000 uudella työpaikalla, isyyskuukaudella ja muilla tällaisilla asioilla. Syrjäytymisvaarassa ja vaikeuksissa olevien lasten perheitä autetaan parhaiten palveluilla. Sielläkään tämä 5 euron lapsilisä ei paljon helpota. Totta kai se auttaa, että on vähän enemmän rahaa, mutta palvelut ovat niitä, joita nämä perheet eniten tarvitsevat. Ikävä kyllä lapsiperheiden palveluista ei keskusta niinkään ole kiinnostunut.

Jouko Jääskeläinen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ministeri Biaudet kehui, että tämä yksi pappakuukausi on suunnattomasti enemmän. Aivan oikein, koska ennen ei ole ollut mitään pakollista, niin sehän on enemmän. Mutta voin silti vakuuttaa, että on sitä silti ennenkin lapsia hoidettu, jopa me miehetkin kaikesta huolimatta. (Min. Biaudet’n välihuuto) — Siinä välissä, missä on ehditty. Siitä voi tietysti jokainen esittää oman arvionsa, ja asiassa on tietysti sellaistakin, mitä mies ei osaa.

Mutta olisin sittenkin vielä tärkeämpänä pitänyt reilumpaa korotusta pienimpiin äitiyspäivärahoihin, koska ne koskevat niitä äitejä, jotka eivät voi olla poissa töistä, koska he eivät ole töissä. Jotta nekin, jotka eivät ole töissä, voisivat hyvillä mielin hoitaa lapsiansa silloin, kun lapset ovat pieniä, minusta huomattavampi korotus äitiyspäivärahoihin olisi ollut vielä tätä tärkeämpi, vaikka hyvä tämäkin.

Liisa  Hyssälä  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Niin, ketkä maksoivat kuoppaa? Kuoppaa maksettiin, mutta se maksatettiin sairailla ja köyhillä. Esimerkiksi kansanedustajan tulotasolla ei varmasti paljon kuoppaa maksettu eikä asema heikentynyt, mutta sen sijaan sairaat ja köyhät joutuivat maksumiehiksi. Puheeni pontimena oli hallituspuolueen kansanedustajan eilinen puhe. Ed. Marjatta Stenius-Kaukosen sosiaalinen omatunto oli samaa mieltä kuin allekirjoittaneen. Otin lähtökohtia puheeseeni nimenomaan hänen puheestaan. Köyhyys on suuri ongelma, hän totesi, sairailla edelleen maksatetaan. Ei tässä puheessani ole sen kummempaa ollut.

Sitten täällä luetellaan hallituspuolueitten saavutuksina, jos vanhoihin leikattuihin asioihin on hiukan saatu lisäystä. Mikä saavutus se on, kun ei ole saavutettu edes sitä tasoa, joka oli ennen leikkausta? Otettakoon huomioon, että oikeuskanslerihan puuttui sairausvakuutuspäivärahan poistamiseen. Sen pontimenahan (Puhemies koputtaa) se sitten täällä vietiin eteenpäin.

Ed. Huotari ...

... väitti, että keskusta ei välitä palveluista.

Kalevi Olin /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Hyssälä poistuu salista, mutta aion siitä huolimatta kommentoida hänen näkemyksiään. Kyllä tämä keskustelu monin paikoin, arvoisa puhemies, masentaa. Eiliset opposition puheenvuorot ja tämä ed. Hyssälän puheenvuoro olivat eräällä lailla pohjakosketus, ja tavallaan se, että ei nähdä niitä seikkoja, joihin täällä ministeri Biaudet, ministerit Siimes ja Perho ovat asiallisesti kiinnittäneet huomiota. Ei ole leikkauksia, ei ole syytä myöskään enää hokea ja ladella, luetella listoja seitsemän vuoden takaa. Se aika on takana, nyt ollaan tässä päivässä. Se pitää myös meidän poliitikkojen ymmärtää. En pidä myöskään epä-älyllisestä ja epärehellisestä keskustelusta, en myöskään teennäisestä, enkä sellaisesta vihamentaliteettiasenteesta, joka täällä on opposition puolella. Ei ole ikään kuin moraalista kanttia sanoa, että jokin asia olisi hoidettu.

Mietin myös sitä, arvoisa puhemies, miltähän tämä keskustelu ja opposition puheenvuorot kuulostaisivat niiden asiantuntijoiden korvissa, jotka ovat arvioineet Suomen menestystä ja kirjanneet paneeleissa Suomen kilpailukyvyn ja kehityksen 90-luvulla ja puolen välin jälkeen. Ei kukaan voisi kuvitella, että täällä Suomen eduskunnassa on puolue, joka niin kuin laput silmillä ajaa, ja kaikki, mikä liikkuu, ammutaan. Vastuuta pitää kysyä. Tulee myös kysymys eteen, mistä tällainen puolue löytää kumppaninsa, kaverinsa. Menevätkö nämä edustajat kansalaisten eteen tällaisella, jopa vihan sekoittamalla asenteella, kansalaisten, jotka eivät tunne asioita sillä tavoin kuin tässä salissa niitä tarkastellaan? Tuo asenne on siis repivä, enkä voi sitä hyväksyä osaltani.

Perustelen, puhemies, tätä kantaani sillä, että kansantalous on vakautettu. Valtionvelka on supistunut, työpaikkoja on luotu noin 300 000 tähän maahan ja koulutukseen on panostettu. Tutkimus- ja kehittämistoimintaan on panostettu, yliopistojen, korkeakoulujen toimintoja on kehitetty, terveydenhuoltoon on panostettu. Nämä ovat kiistatta osoitettavia asioita. Uskon, että kansalaiset ymmärtävät myös sen, että vaikka rahaa tarvitaan, raha ei todellakaan ratkaise aina. Tästä on esimerkkinä terveydenhoito. Sinne tarvitaan panoksia, mutta tiedämme myös, että siellä tarvitaan myös rakenteellisia muutoksia.

Toisaalta, arvoisa puhemies, mieleeni tulee, että kyllä tämä hallintojärjestelmä, ohjausjärjestelmä myös on tutkittava ja kokeiltava uudelleen. Me olemme ehkä ajautuneet kovinkin ylibyrokraattiseen järjestelmään, meillä on kunnat, meillä on kuntayhtymiä, lähes jokaisen asian tiimoilta on kuntayhtymiä, valtuustoja, hallituksia. Kyllä suomalainen hallittu on, se yksittäinen kansalainen. Ei hänen liikkumatilansa kovin suuri ole. Tässä olisi mietittävä koko kansanvallan perusteiden toimivuutta ja sitten, mihinkä asiat asetetaan, esimerkiksi erikoissairaanhoito, millä tavalla valtio sen ottaa. Jos se ottaa, niin mikä on muoto, onko se Helsinki vai jokin muu, vanhustenhoito, vaikeavammaispalvelut esimerkiksi, ja tietenkin tämä kuntarakenne sinänsä.

Leea  Hiltunen  /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Olinin puheenvuoroon haluan todeta, että on erittäin hyvä, että nyt nostettaisiin esille meidän hallintojärjestelmämme monimutkaisuus ja se, että siihen kipeästi tarvitaan nyt korjausta. Vaatii perusteellista selvitystä, millä tavalla siellä saadaan säästöjä ja ennen kaikkea sellaista toimintaa niin, että kansalaiset kohtaavat palvelut nopeammin, joustavammin ja paremmin. Rahaakin tietysti tarvitaan. Ovathan meillä asiantuntijaryhmät esittäneet, joita ihan hallituksen toimesta on asetettu, sen, että myöskin rahaa tässä tarvitaan. Rakenteiden muutos edellyttää aina vähän pidempää aikaa. Siinä mielessä nyt on arvokeskustelun paikka, millä täsmäsuunnitelmilla, rahan kohdennuksilla, voidaan pikaisesti tehdä jotain sellaista, mikä sitten säästää tulevilla vuosilla erityisesti juuri ennalta ehkäisevässä työssä ja terveydenhuollon palvelujen oikein kohdentamisessa. Tässä mielessä tarvitaan tietysti älyllistäkin keskustelua. Enkä ihan näin näe, että jos täällä erilaisia argumentteja esitetään, se olisi sitten niin (Puhemies koputtaa) kovin epärehellistä tai epä-älyllistä.

Timo E. Korva /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Juoksin huoneesta ja hengästyin, kun halusin vastata ed. Olinin puheenvuoroon. Hän puhui, että täällä on käytetty nyt hyvin teennäisiä puheenvuoroja, kun on arvosteltu tätä nykyistä tilannetta ja hallituksen politiikkaa. Arvostan hänen puheenvuoronsa sävyä kyllä, mutta sanoisin, että siinä oli teennäisyyttä, siinä kuulsi selvästi sellainen kasvukeskuksessa Jyväskylän seudulla asuvan ihmisen hyvä tilanne. Mutta pitäisi muistaa, että meillä on alueita, joista väki vähenee valtavalla vauhdilla. On 30 prosenttia työttömyyttä, ja täällä ei saisi sanoa, että tällaiselle politiikalle pitää löytyä uusia näkökulmia ja uusia vaihtoehtoja, jos tässä maassa halutaan yhtenäisyys säilyttää.

Pekka  Kuosmanen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Olin aivan oikein oivalsi sen asian, että Suomessa hallintoa on liikaa. Meillä on hallintoa 20 miljoonalle ihmiselle, vaikka meitä on 5 miljoonaa. Esimerkiksi kuntayhtymä, maakuntavaltuusto jne. ovat mielestäni päällekkäin toimivia organisaatioita. Sitten kun meillä 10 vuoden sisällä vähintään 700 000 ihmistä jää eläkkeelle ja 200 000 on työvoiman puute, kun 500 000 uutta ihmistä tulee tilalle, niin nyt olisi oikea aika perustaa suurkuntia sillä tavalla, että yrityselämän ei tarvitse kilpailla työvoimasta julkishallinnon kanssa.

Hannu  Takkula  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tervehdin ilolla sitä osaa ed. Olinin puheessa, missä hän peräänkuulutti rakentavaa keskustelua. Rakentavaa keskustelua tästä budjetista tarvittaisiin eikä repivää. Mutta valitettavasti näyttää siltä, niin kuin, ed. Olin, hyvin tiedätte yliopistomiehenä, että pitää olla oppositio, joka opponoi hallituksen esitystä, mutta kun hallituspuolueet keskenään riitelevät, syyttelevät toinen toisiaan asioista, näin ollen tästä tulee yleinen kalabaliikki ja asiallinen keskustelu järkkyy. Kyllä pitää olla oppositio, joka opponoi ja arvioi hallituksen esityksiä ja linjauksia. Sen vuoksi erilaiset viittaukset lakeuden kutsuihin ja muihin eivät ole missään tapauksessa rakentavaa keskustelua tässä salissa. Nyt pitäisi keskustella budjetista, sen vaikutuksista suomalaiseen yhteiskuntaan ja käydä sitä asiallista mutta kriittistä keskustelua, jonka lopputulos olisi rakentava.

Riitta  Korhonen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minulla oli taas tarkoitus kiittää ed. Olinia hyvästä puheenvuorosta, koska hän älykkönä näki sen, mistä täällä aivan oikeasti on kyse. Kun hän puuttui rakenteisiin, niin kyllähän se tarkoittaa, että meillä on kuntatasolla lautakuntarakenteita, joihin tulisi mennä puuttumaan, toisaalta meillä on keskushallinnossa rakenteita, meillä on jopa yliopistohallinnossa. Täytyisi ihan oikeasti miettiä meidän koko koulutussuuntaustamme: 70 prosenttia ammattikorkeakoulu- ja yliopistokoulutusta. Jos me teemme vain pelkkiä suunnittelijoita ja puhetyöläisiä, niin kuka tekee ihan oikeasti tässä maassa työt, eli oikean perustyön arvostus täytyisi nostaa kunniaan ja miettiä joka tasolla, että hallinnointia vähemmän, mutta oikeaa työtä enemmän.

Kalevi  Olin  /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Se koira kalahtaa, johon kalikka kolahtaa, sehän tässä näkyy, tai se koira älähtää. Kyllä tässä, jos puhutaan kuntarakenteista, ei suurta viisautta tarvitse olla, kun 20—25 vuoden kuluttua on 100—150 kuntaa Suomessa, seutukunnat kasvavat. Tämä kysymys on keskustapuolueelle luonnollisesti kova kysymys, koska nämä kunnat ovat keskustan viimeisiä linnakkeita tässä maassa, monasti nämä pienet kunnat, ja niiden elinvoima on nyt uupumassa. Saattaapi käydä niin kuin Ruotsissa kävi, että siihen uupui myös keskustan voima.

Erkki Kanerva /sd:

Arvoisa puhemies! Tyydyn budjettiesityksen yleisten linjojen arvioinnissa lähtökohtaisesti siihen, mitä oman ryhmäni taholta on perustellusti lausuttu, muun muassa ed. Olinin suusta hetki sitten.

Kun on puhuttu lähinnä vain panostuksista, niin saavutukset ovat jääneet huomaamatta. Meidän terveydenhuoltomme tuottavuus on valtavasti kasvanut. Teemme terveydenhuoltoa puolta halvemmalla kuin USA:ssa ja prosentin halvemmalla kuin Ruotsissa.

Aion tässä nyt käsitellä kuitenkin muutamia budjettikirjan yksityiskohtia, joita en ole havainnut täällä aikaisemmissa puheenvuoroissa ensimmäistä lukuunottamatta käsiteltävän.

Opetusministeriön asettama parlamentaarinen aikuiskoulutusryhmä jätti helmikuussa yksimielisen mietintönsä, jossa työryhmä muun muassa esittää, että sille osalle aktiivista aikuisväestöä, jolla ei ole toisen asteen tutkintoa, tarjottaisiin mahdollisuus sen hankkimiseen erillisen toimenpideohjelman keinoin. Tältä osin talousarvioesityksestä voidaan myönteisesti todeta, että mietinnön mukainen aikuisväestön osaamistason nostamiseen tähtäävä ohjelma tullaan käynnistämään.

Tämän Nosto-ohjelman nimen saaneen hankkeen käsittelyssä huolestuttavaa on kuitenkin se, että ensi vuoden alusta aikuiskoulutuskeskusten toiminta-avustuksia ollaan purkamassa kolmannekseen. Toiminta-avustuksen säilyttäminen sisältyi osana opetusministeriön alkuperäiseen budjettiesitykseen. Pienehköissä aikuiskoulutuskeskuksissa tämä budjetin toisenlainen linjaus merkitsee noin 300 000 euron leikkausta ja samalla väliaikaista kuoliniskua tuonnempana tarpeellisen ja sellaisena vakiintuvan aseman saaville aikuiskoulutuskeskuksille.

Toiminta-avustukset tulee säilyttää tämän ylimenokauden ajan. Se turvaa sen aikuiskoulutuksen monipuolisen alueellisen saatavuuden ja korkean laadun, jonka varaan tuo Nosto-ohjelma rakentuu.

Toinen vastaava koko budjettia ajatellen euromääräisesti mitättömän pieni, mutta merkitykseltään suuri asia on se, että yksi kriminaalipolitiikan viime vuosikymmenien merkittävimmistä uudistuksista ei ole saamassa vieläkään rahoitusta. Meillä on kohta parinkymmenen vuoden ajan ollut käytössä rikos- ja riita-asioiden sovittelujärjestelmä. Sovittelussa rikoksentekijälle ja uhrille järjestetään mahdollisuus kohdata ja neuvotella asiantuntevan, puolueettoman sovittelijan avustamana rikoksen sovittamisesta.

Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tekemästä selvityksestä on luettavissa, että sovittelun osapuolet ovat yleensä tyytyväisiä siihen, että muotosidonnaisuuksista vapaa sovittelu antaa mahdollisuuden esittää näkemyksiä ja kysymyksiä ja etsiä vastauksia ja tarkastella ylipäätään koko konfliktia toinen toisensa näkökulmasta. Edelleen tästä samasta Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen selvityksestä on luettavissa, että näistä sovinnoista 80 prosenttia toteutuu, kun vastaavasti tuomituista rikosvahinkokorvauksista onnistutaan perimään vain noin parikymmentä prosenttia, jos sitäkään. Vapaaehtoista ilman lainsäädäntöä ja merkittävää yhteiskunnan tukea toteutettua sovittelua pidetään yhtenä viime vuosikymmenen merkittävimpänä kriminaalipoliittisena saavutuksena ja uudistuksena. Sinänsä hyvää järjestelmää on aiheellisesti arvosteltu siitä, että se ei tavoita kaikkia tasapuolisesti. Sovittelua ei ole järjestetty samalla tavalla eikä ylipäätään järjestetty koko maassa. Erityisesti tätä yhdenvertaisuusasiaa on arvostellut valtakunnansyyttäjä monella eri foorumilla. Tämänkin epäkohdan korjaamiseksi sosiaali- ja terveysministeriö on valmistellut lakiesityksen sovittelun organisoimiseksi. Tähän olisi tarvittu sosiaali- ja terveysministeriön puolelta 3 miljoonaa ja sisäasiainministeriön budjettiin 0,5 miljoonaa euroa, ja näitä rahoja ei nyt näytä olevan. Toteutuessaan maan kattava sovittelu säästää tuon rahan monin verroin prosessikuluina.

Arvoisa puhemies! Kun tässä salissa puolitoista vuotta sitten sosialisoitiin 130-vuotiaan Kriminaalihuoltoyhdistyksen henkilökunta ja osaaminen osaksi Rikosseuraamusvirastoa, valmisteluun sisältyi varaukseton ja kaikilla tahoilla samalla tavalla ymmärretty lupaus siitä, että järjestön palveluksesta virkamieheksi siirtyvä henkilöstö saa kollegoidensa tavoin virkapalkan. Mietinnön tehneen lakivaliokunnan annettiin ymmärtää, että se olisi toteutettu jo kuluvan vuoden budjetissa. Nyt näyttää, että valtiovarainministeriön punakynä on pyyhkinyt sen pois tästäkin budjetista. Rikosseuraamusviraston budjetti on siihen mittaan saakka alimittainen, että vankeja asutetaan viraston johdon mukaan jo saunan lauteillakin. Annetuista lupauksista ja sitoumuksista lipeäminen näissä olosuhteissa saattaa vaikuttaa työmotivaatioonkin kohtalokkaalla tavalla.

Vielä yksi kestoaiheeni budjettikeskusteluun nyt vähän uudessakin valossa: Pohjois-Karjalassa Enon Uimaharjussa on Euroopan toiseksi suurin sellutehdas, jonka raakapuu tulee Venäjältä. Tehdas on jo lähtökohtaisestikin suunniteltu käyttämään Venäjältä hankittua puuta. Raakapuun kuljetusyhteys on siten koko sellutuotannon, 300 ihmisen työpaikan ja käytännössä koko kunnan elinehto. Kuten alkusyksystä saatoimme ainakin me pohjoiskarjalaiset ja itäsuomalaiset pienellä pelolla ja jännityksellä seurata, niin kumipyörillä tapahtuvaan Venäjältä tulevaan raakapuuhuoltoon sisältyy arvaamattomia, ennustamattomia riskejä. Kumipyörien varaan sitä ei voida rakentaa, ei kapasiteettisyistäkään. Jo tämän vuoden budjettimietinnössä on perusteltu radan sähköistäminen Venäjän rajalta Niiralasta Säkäniemeen ja edelleen Joensuusta Uimaharjuun. Se on näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa välttämättömyys paitsi ympäristösyistä myös sen vuoksi, että dieselvetokalusto on kulumassa loppuun. Tätä yhtä maan tärkeimmistä rautateiden sähköistämisistä ei kuitenkaan ole rahoitettu tässä budjetissa, sillä sen rahoittamisella on lähivuosina merkittävä kansantaloudellinen merkitys.

Arvoisa puhemies! Kommentti eilen illalla käytettyyn puheenvuoroon puolustusmenojen kasvusta ja sen mahdollisesta kytkeytymisestä valmistautumiseen Natoon. Toivoa sopii, että puolustusbudjetin kasvaminen ei todellakaan olisi valmistautumista Natoon. Ehkä se ei sitä olekaan. Sille nimittäin löytyy paljon yksinkertaisempi selitys. Itsenäisen maan puolueettomat puolustusvoimat hallinnoi nyt omistamiaan kasarmeja ja huoltaa ne itse. Nyt on tarkoitus tehdä Puolustusvoimista rahastamisestaan tunnetun Senaatti-kiinteistöjen ja tulevaisuudessa kenties kenen tahansa hyyryläistä. Puolustusbudjettia on ollut kasvatettava, jotta vuokrat saadaan maksetuiksi. Toivoa sopii, että nyt käynnistyy keskustelu siitä, onko siinä muuta järkeä kuin kaiken markkinaehtoistamisen järki, ja kysyä, onko siinä taas mitään järkeä.

Heli  Paasio  /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Kanerva lopetti siihen, että onko tässä mitään järkeä. Olisin halunnut puuttua hänen aiempaan puheenvuoronsa kohtaan. Kun rikosten sovittelusta puhutaan, täytyy todeta, että vaikka hallituksella on ollut paljon järkeviä linjoja tässä budjetissa, niin se on yksi periaatteellinen järjetön linja, ettei nähdä yli ministeriöiden rajojen sitä, että panostamalla kenties pieniäkin summia toisen ministeriön toimintaan saavutetaan huomattavia taloudellisia ja ennen kaikkea inhimillisiä säästöjä toisen ministeriön alalla. Rikosten sovittelu on yksi tällainen asia, minkä olisi toivonut mahtuvan talousarvioon ja että oltaisiin nähty se inhimillisten voimavarojen voitto, mikä siinä on saavutettavissa.

Susanna Huovinen /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Minun mielestäni on hyvä, että tässä keskustelussa otetaan räväkästi kantaa eikä huumoriakaan säästellä. Vaikka vakavista asioista on kyse, niin aina ei tarvitse otsa rypyssä puhua. Aion omassa puheessani tervehtiä niin oppositiota kuin hallituskumppaneitakin, vaikka ed. Takkula äsken vähän oli sitä mieltä, että hallituspuolueiden edustajien kritiikki pitäisi jollain tavalla rajata. Vuoden 2003 budjetin peruslinja on kohtalaisen hyvä, satsataan lisää euroja koulutukseen ja peruspalveluihin, puretaan ylipitkiä hoitojonoja ja saadaan hyvin käyntiin tärkeä Kansallisen terveysprojektin toteutus. Eläkkeensaajien ylimääräinen sairausvakuutusmaksukin poistuu vihdoin. Työllistämistoimiin saatiin myös sosialidemokraattien toimesta lisäpanostusta riihessä. On aivan selvää, että väestön ikääntyessä meidän on kyettävä huolehtimaan nyt työelämän ulkopuolella olevan työvoiman työkyvystä. Tulemme varmasti tarvitsemaan heidän työpanostaan, poistuuhan vuosien 2000—2015 aikana lähes miljoona suomalaista työmarkkinoilta.

Kokoomuksen ajama verojen jatkuvan alentamisen linja saatiin onneksi oikaistua vähän erilaiseksi kuin se oli valtiovarainministeriön alkuperäisessä esityksessä. Eilen täällä muutamat sosialidemokraattiset edustajat yrittivät saada vastausta valtiovarainministeriltä siihen, miten hän voi uskoa, että veroja alentamalla voidaan samanaikaisesti myös turvata palvelut. Ainakaan en itse vastausta tähän kysymykseen kuullut. Ministeri Niinistön alkuperäinen esityshän olisi rahoittanut mittavan veronalennuksen muun muassa kuntien kukkarolta, ja nämä samat kunnat samoilla rahoilla tuottavat juuri näitä peruspalveluita. Tässä asiassa kun en ministerin vastausta kuullut, niin voin tässä todeta, että tämä logiikka ei kyllä minulle ainakaan auennut.

Toinen asia, jota vuosi toisensa perään hallituskumppani kokoomuksen suunnalta ehdotetaan, on jonkinasteinen puuttuminen työttömyysturvaan. Ilmeisesti jollain tavalla uskotaan kokoomuksen piirissä, että ihmiset todellakin mieluummin kitkuttavat työttömyysturvalla kuin hakeutuvat työelämään. Ei se, että köyhästä tehdään vielä köyhempi, auta, jollei kerta kaikkiaan ole niitä työmarkkinoita, joille mennä. Tämä tilanne on todellisuutta paitsi monissa pienemmissä kunnissa niin varmasti myös isommissa kaupungeissa.

Puhemies! Puutun tässä erääseen budjetin kohtaan, joka mielestäni on erittäin ongelmallinen. Se on vasta säädetyn arpajaislain jako-osuuksia koskevan kohdan muuttaminen. En lainkaan ymmärrä hallituksen hinkua muuttaa eduskunnassa suurella työllä aikaansaatua arpajaislakia heti seuraavan vuoden budjetissa. Minusta tällainen menettely antaa erikoisen kuvan siitä, miten eduskunnan tahtoa noudatetaan. Tässä salissa on eilen puhuttu esimerkiksi väestön ikääntymisestä, mikä onkin todellinen haaste. Me selviämme tästä haasteesta sitä helpommalla, mitä paremmin onnistumme pitämään ihmiset virkeinä ja toimintakykyisinä mahdollisimman pitkään. Tämä on myös kansantalouden kannalta tavoiteltavaa. Siksi olisikin nyt syytä nähdä yhteys arpajaislain tavoitteiden ja ikääntyvästä väestöstä huolehtimisen välillä. Esimerkiksi liikunnalla on kaikkien tutkimustenkin mukaan selkeä osoitettu yhteys ja myönteinen vaikutus ihmisten jaksamiseen ja työkykyyn. Liikunnalla on siis mahdollista pitää yllä niin työssäkäyvien työkykyä kuin toisaalta myös auttaa ikääntyviä ihmisiä pysymään virkeinä. Juuri näitä toimintoja tähän maahan tuottavat esimerkiksi liikunta-, nuoriso- ja kulttuurijärjestöt, joiden toimintaedellytyksiä säädetyllä arpajaislailla on tarkoitus vahvistaa. Budjettiesitys toimii valitettavasti aivan päinvastaiseen suuntaan.

Toinen kysymys, johon toivon valtiovarainvaliokunnan kiinnittävän huomiota, on valtion kiinteistöratkaisut. Ed. Kokkonen käytti eilen täällä asiasta hyvän puheenvuoron, jossa hän mielestäni kiteytti asian aivan oikein. Esimerkiksi yliopistojen ja puolustushallinnon kiinteistöt eivät voi toimia sillä tavoin markkinaehtoisesti kuin ehkä julkisen sektorin ulkopuolella. Senaatti-kiinteistöjen tuottotavoite on asetettu hyvin korkealle, ja se asettaa kyllä kohtuuttomia paineita julkisen palvelun laitoksille vuokrien kautta. Toivoisin, että valiokunta tähän asiaan ottaisi kantaa ja perehtyisi tarkasti.

Arvoisa rouva puhemies! Vuoden 2003 budjetin lähetekeskustelu on ollut värikäs ja hyvä niin. Mielestäni meidän poliitikkojen ja poliittisten liikkeiden vastuu on esittää näkemykset nyt, jotta ihmiset voivat rauhassa pohtia, kenelle he haluavat oman valtakirjansa maalisvaaleissa antaa. Toivon, että eilen alkanut ja tänään jatkuva budjettikeskustelu osaltaan tekee selväksi sen, että puolueiden välillä todellakin on eroja. Valitettavaa kansalaisten kannalta vain on se, että osa puolueista eli hallitusvastuussa olevat, joutuvat tekemään ihan oikean budjetin oikeilla euroilla. Toinen joukko eli oppositio sen sijaan voi leikkiä mielikuvituksella ja sen te, arvoisat kollegat, teettekin ihailtavasti. Keskustan ryhmäpuheenvuorossa ei varmaankaan jäänyt mikään väestönosa huomioimatta. Luettelo oli pitkä kuin nälkävuosi, ja se sisälsi niin lapsiperheet, eläkeläiset, opiskelijat, työttömät, työssäkäyvät kuin koululaisetkin maanviljelijöitä unohtamatta. Kukaan ei vain koko eilisen päivän aikana kyennyt vastaamaan kysymykseen, miten keskusta kaiken tämän hyvän ja kauniin aikoo rahoittaa. Yhdyn niihin, jotka vaativat keskustalta todellisia ja tarkkoja esityksiä siitä, miten te hoitaisitte nämä lupaamanne asiat. Kuten ryhmänjohtajamme Kalliomäki eilen täällä totesi, varjobudjettia on odotettu nyt seitsemän vuotta — ei vain näy eikä kuulu. Oppositio heittelee ilmaan kyllä sellaisia sutkautuksia, että kyllä työttömyyskin maksaa ja sen paremmasta hoitamisesta saataisiin säästöjä. Miten te hoitaisitte paremmin työttömyyttä? Kerrotte kyllä, mitä te säästyneillä rahoilla tekisitte, mutta ette taida itsekään tietää, miten suunnitelmanne sinne asti etenee. Joustoja työmarkkinoille eilen tässä salissa vaativat niin keskustan kuin kokoomuksenkin edustajat, ja sellaisilla joustoilla, jotka heikentäisivät edelleen työntekijöiden asemaa. Kuvitellaan siis saatavan työttömyyden hoitoon jotakin uutta puhtia. On mielenkiintoista, että esimerkiksi keskusta kaivelee työreformin jämiä ja vaatii rakenteellisia muutoksia työelämään, mutta jarruttaa rakenteellisia muutoksia terveydenhuollossa. Tästä lisää ensi viikolla.

Arvoisa rouva puhemies! Eilisessä keskustelussa, niin salissa kuin tuolla kuppilassakin, moni opposition edustaja valitti, ettei heillä ole käytettävissään varjobudjetin tekoon ministeriöiden kaltaisia koneistoja laskemaan yksityiskohtia. En minä ainakaan kaipaa keltaisen kirjan kaltaista, ilmeisesti vihreää kirjaa, jossa olisi momentti momentilta kerrottu, mitä tekisitte eri tavoin. Jos nyt kuitenkin kertoisitte edes päälinjat, eli mistä miljardien lisäykset rahoitetaan? Se olisi ainakin hyvä alku. Kun keskustan ryhmäpuheenvuorossa eilen todettiin, että laaja hallituspohja vähentää kansalaisten luottamusta politiikkaan, haluaisin kyllä tietää, miten luulette, että teidän oma linjanne "kaikkea hyvää kaikille" rakentaa demokratiaa. Onhan selvää, että jokainen ajatteleva ihminen ymmärtää teidän lupauksenne pelkiksi haavekuviksi, joiden todellisuuspohja on ontto. Tällä tavoinko mielestänne demokratia vahvistuu, lupaamalla kansalaisille kaikkea hyvää? Tutkimusten mukaan juuri turhien lupausten antaminen vieraannuttaa ihmiset politiikasta.

Heli  Paasio  /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Huovinen toi jo erittäin tärkeän asian esille, arpajaislain. Eduskunta tässä salissa yksimielisesti hyväksyi veikkausvoittovarojen jakamisen lakiin merkitsemisen ja siitä ei ollut kahta kysymystä. Silloin tiedettiin, että erityislaeilla kenties pystytään muuttamaan seuraavien vuosien budjettia. Ei sitä vääntöä tehty turhaan hallintovaliokunnassa ja muissa valiokunnissa eikä sitä turhaan merkitty alkamaan vuodesta 2003. Keskusteltiin myös, alkaako toteutus jo vuonna 2002, mutta nähtiin, että se aikataulu tulee liian nopeasti. Toivon ihan aidosti, että valtiovarainvaliokunta ottaa huomioon, mitä tämä sali on aiemmin päättänyt, ja myös tämä sali itse tulee huomioimaan äänestäessään mahdollisesti asiasta, mitä on aiemmin asiasta päätetty.

Hannu  Takkula  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ilolla panin merkille, että ed. Huovinen puheessaan mainitsi minunkin nimeni ja oli sitä mieltä, että oppositiosta ei saisi arvioida eikä arvostella hallituksen budjettiesitystä ja varsinkaan sitä eivät saisi tehdä hallituspuolueitten edustajat. Hänen ryhmätoverinsa ed. Kalevi Olin aikaisemmassa puheenvuorossaan sanoi, että "se koira älähtää, johonka kalikka kalahtaa", ja näin ollen näyttää siltä, että myös demareiden kohdalla on vaikeuksia hyväksyä tätä hallituksen esitystä, tätä budjettikirjaa, missä he ovat itse keskeisellä tavalla pääministeripuolueena olleet mukana tätä valmistelemassa. Sen vuoksi toivoisin, että hallituspuolueitten edustajat ymmärtäisivät oman vastuunsa ja seisoisivat niitten linjauksien takana, joita te olette tehneet, ettekä luettelisi täällä yhtä pitkiä listoja kuin nälkävuosi.

Toisaalta mitä tulee (Puhemies koputtaa) varjobudjettiin, niin nythän on hallituksen budjettiesitys täällä käsittelyssä. Helsingin Sanomat pääkirjoituksessaan hyvin toteaa ...

Marja-Liisa  Tykkyläinen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Huovisen puheenvuoron johdosta haluan todeta, että arpajaislaki, joka on hyväksytty niitten prosenttien mukaan, mikä menee kulttuurille ja liikunnalle, tullaan käsittelemään siis taloudelliselta osuudelta valtiovarain sivistys- ja tiedejaostossa ja kuunnellaan asiantuntijoita ja katsotaan, mitä siinä yhteydessä voidaan tehdä. Lähetekeskusteluhan on juuri sitä varten, että tämä asia menee erikoisvaliokuntiin, missä tehdään korjaukset ja missä eduskunta pystyy vaikuttamaan asioihin, niin että ollaan ihan oikeassa paikassa, ed. Takkula, keskustelemassa.

Mitä tulee Senaatti-kiinteistöjen kohdalla tuottoprosentteihin, niin tämä on ongelma, joka pitäisi saada mahdollisimman pian järjestykseen ja kuntoon sekä yliopistojen että Puolustusvoimien kohdalla, koska tästähän menee suoraan rahoituksia nyt sitten käyttöosuuksien kohdalta muualle.

Erkki  Kanerva  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Puolustushallinnon kiinteistöjen siirtämisessä Senaatti-kiinteistöille on paitsi tämä taloudellinen aspekti myös muita näkökulmia. 40 vuotta sitten ajoin kuorma-autoa työmaalla, jossa louhittiin vuoren sisään ammuslataamo Puolustuslaitokselle. Annoin silloin lupauksen, että en puhu siitä koskaan mitään. Mutta jos se nyt luovutetaan Senaatti-kiinteistöille ja sitä huoltaa ja siivoaa herra ja rouva Kukatahansa, niin ehkä tämä lupaus sitten purkaantuu.

Susanna Huovinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Vaikka olenkin vain ensimmäisen kauden kansanedustaja, niin juuri tällä tavoin olen ymmärtänyt tämän lähetekeskustelun kuin ed. Tykkyläinen, arvostamani kollega, tässä edellä kuvasi, ja senpä vuoksi koen, että myös minulla hallituspuolueen edustajana on mahdollisuus tässä keskustelun vaiheessa tuoda esiin niitä kipukohtia, joita mielestäni tämä Keltainen kirja sisältää. Näin olen nyt tehnyt ja tulen seuraamaan, miten nämä asiat valtiovarainvaliokunnassa etenevät ja myös muissa erikoisvaliokunnissa.

Mutta en ole valmis siihen linjaan, jota oppositio täällä esittää, että meidän tulisi lähteä teidän täysin päättömien esitystenne taakse ja tueksi. Ei se korjaisi yhtään mitään, koska teillä ei ole mitään vaihtoehtoista mallia esittää, miten te tämän kaiken hyvän rakennatte. Yhtään lukua ei ole esitetty, ja odotan todella kiihkeästi sitä ed. Pekkarisen lupaamaa lokakuun listausta, jos sellainen nyt koskaan tulee.

Ministeri Suvi-Anne Siimes

Arvoisa puhemies! Koetan omalta osaltani olla kuuliainen.

Kommentoin hieman keskustelua, joka täällä eilen on asuntopolitiikan puolelta käyty, sen takia että lähetekeskustelussa on myös kolme ympäristöministeriön hallinnonalalta tullutta asuntopolitiikkaan liittyvää ehdotusta. Tässä salissa käytiin eilen debattia kysymyksestä, noudattaako hallitus vai eikö noudata eduskunnan lähes yksimielisiä ehdotuksia. Viime vuonna käsiteltäessä kuluvan vuoden budjettia eduskunta teki kolme lausumaa asuntoasioihin liittyen, ja kaikkiin näihin lausumiin on tavalla tai toisella kuluvan vuoden aikana vastattu tai vastataan nyt käsittelyssä olevassa hallituksen talousarvioesityksessä. Nämä kolme lausumaa koskivat asunnottomuutta, aravalainojen lainaehtoja ja kolmantena korjausavustuksia, aivan erityisesti energiakorjausavustuksia taloyhtiöille.

Asunnottomuus on asia, jonka suhteen käsittelyssä olevassa talousarvioehdotuksessa tehdään lisäyksiä nimenomaan Raha-automaattiyhdistyksen avustuksiin asunnottomuuden hoitamiseen erityisesti Pääkaupunkiseudulla. Tämä on täsmälleen sen vaatimuksen mukainen ehdotus, joka tästä salista viime vuonna tuli, ja tämän lisäksi Y-Säätiölle on annettu erittäin suuri ja keskeinen rooli Pääkaupunkiseudun asunnottomuuden hoitamisessa, missä hallitus on tehnyt hyvää yhteistyötä myös Pääkaupunkiseudun kolmen suuren kaupungin kanssa. Tämän lisäksi talousarvioesityksessä edelleen esitetään yli 8 miljoonaa euroa käytettäväksi omapääoma-avustuksiin hankittaessa asuntoja asunnottomille ja pakolaisille. Itse olen erittäin tyytyväinen siitä, että Lipposen hallitus on selvästi asuntopolitiikassaan ollut kaikkein heikoimmassa asemassa olevien eli asunnottomien puolella.

Myös korjausavustusasiassa kokonaissumma korjausavustuksissa, 35 miljoonaa euroa, on kohtuullisen runsas ottaen huomioon vielä sen, että käyttämättömiä avustuksia kuluvalta vuodelta todennäköisesti jää yli. Olen itse iloinen Kansallisen ilmasto-ohjelman näkökulmasta siitä, että hallitus on nyt esittänyt eduskunnalle sitä, että korjausavustuksissa erityisesti korvamerkitään taloyhtiöiden energia-avustuksiin 15 miljoonaa euroa, ja tätä koskeva esitys, joka siis mahdollistaa tämän, on myös annettu eduskunnan käsittelyyn. Näiltä osin on mielestäni hallituksessa toimittu täsmällisesti niiden linjausten mukaan, jotka eduskunta on hallitukselle ohjeeksi seuraavan talousarvion laadintaan antanut. Tämä on mielestäni se linja, jonka mukaisesti pitää menetelläkin.

Kolmas viime syksynä esillä ollut lausuma koski aravalainojen lainaehtojen helpottamista nimenomaan sellaisella tavalla, että lainojen takaisinmaksu aikaistuu ja että korjausehdotus myös tukisi uustuotantoa. Sen myönnän, että aravalainojen ehdot ovat edelleen akuutti ja tärkeä asuntopoliittinen ongelma. Hallitus on kuitenkin tätä asiaa omassa piirissään käsitellyt kuluvan vuoden alussa. Silloin oli varsin pitkä vääntö siitä, miten aravavuokratalolainojen korkotason alentaminen oikein voitaisiin hoitaa, ja pitkän väännön jälkeen asiassa saatiin sopu, joka kieltämättä oli hieman laiha, mutta oli varmaan kuitenkin parempi kuin lihava riita.

Ongelmana tässä päätöksessä ja linjauksessa, jonka hallitus teki, oli tietysti se, että se ei vastannut aivan niitä tavoitteita, joita ympäristöministeriö oli uudistukselle asettanut. Ne tavoitteethan noudattelivat hyvin pitkälle eduskunnan linjauksia. Toinen ongelma oli se, että pitkän väännön jälkeen näitä uudistuksia ei päätetty ulottaa asumisoikeusasuntoihin, ja tässä jälkimmäisessä asiassa on kuluvan vuoden aikana selkeästi havaittu, että päätös ei ainakaan näiltä osin ollut riittävä.

Siksi hallituksen budjettineuvotteluissa sovittiin, että ympäristöministeriö esittää varsin nopeassa aikataulussa toimenpide-ehdotuksia niiden ongelmien ratkaisemiseksi, joita asumisoikeusjärjestelmässä tällä hetkellä on. Tämä työ on jo nyt käynnissä, ja sen lopputuloksetkin ovat mitä ilmeisimmin käytettävissä, ennen kuin lopullisesti eduskunta budjetin hyväksyy, eli ainakin valiokunnassa niitä voidaan siinä vaiheessa esitellä.

Rohkenen sinänsä olettaa, että näissä aravalainojen korkoehtojen helpotuksissa tämän hallituksen ratkaisut on varmaankin tehty, sen verran takkuista tuo viime kevään päätöksenteko oli. Kysymys aravalainojen korkotasosta ja koko järjestelmän perusperiaatteista on tästä huolimatta hyvin tärkeä, ja siitä on siksi hyvä tässäkin salissa keskustella, ei ollenkaan vähiten sen tähden, että seuraavan hallitusohjelman teko on noin puolen vuoden päässä edessämme, niin kuin salissa on tänäänkin jo lausuttu.

Tärkeitä kysymyksiä aravalainakeskustelussa on aravakoron suhde markkinakorkoon, mikä sen tulisi olla. Tässä asiassa tärkeintä kai on taata se, että aravalainat lyhentyisivät riittävän nopeassa tahdissa, jotta asuntojen peruskorjauksiinkin myöhemmässä elinkaaren vaiheessa olisi varaa uutta lainaa ottaa, ilman että asumiskustannukset aivan kohtuuttomiksi kohoavat. Sellainen ongelma, joka markkinoilla tällä hetkellä on, että markkinakorko on halvempi kuin aravakorko, saattaa olla luonteeltaan tilapäinen, saattaa olla, että pitempiaikaisempikin.

Ne taloyhtiöt tai kiinteistöyhtiöt, joiden luottokelpoisuus on hyvä ja joiden omistajat ovat vakavaraisia, voivat varsin ongelmitta vaihtaa aravalainoja markkinakorkoisiin lainoihin. Se ei ole mittava ongelma siksi, että asuntojen vuokravelvoitekäyttö säilyy lainojen muuttamisesta huolimatta. Valtion kannalta on kuitenkin ongelmallista, että valtion asiakkaiksi tässä epätyydyttävässä tilanteessa jäävät tietysti ne kiinteistöyhtiöt, joiden vakavaraisuus on heikoin, joilla ei ole mahdollisuutta markkinaehtoisesti halvempaa lainaa saada. Pitkällä tähtäimellä ihan jo valtion omien aravasaatavien turvaamisen kannalta kysymystä on pakko jossain vaiheessa tarkastella uudelleen.

Ministerinä olen vastannut tässä hallituksessa asuntopolitiikan lisäksi myös muun muassa keskushallinnon uudistamisesta. Yhtenä keskushallinnon uudistamisryhmän ehdotuksena on iltakoulukäsittelyssäkin puollon saanut ajatus siitä, että ministeriöt valmistelisivat tulevia hallitusneuvotteluja varten niin sanottuja tulevaisuuskatsauksia oman hallinnonalansa asioista. Olen varma siitä, että ainakin asuntopolitiikan puolella haluamme ympäristöministeriönkin kautta rehellisesti tuoda esiin niitä ongelmia, joihin seuraavaa hallitusta muodostavien puolueiden on syytä ottaa kantaa.

Opposition vaalipuheissakin asuntopolitiikan kritiikki on menneinä päivinä varsin näkyvällä sijalla ollut, ja sellainen asia, mitä oppositionkin täytyy oman tavoitteenasettelunsa ympärillä miettiä, on tietysti se, että tavoitteiden asettaminen on yksi asia, se on helppoa. Hallitsemisen kannalta olennainen kysymys on se, minkälaisten kumppanien kanssa niitä tavoitteita voi edistää. Toivon, että keskustapuolueessa myös asuntopolitiikan osalta tätäkin asiaa mietitään.

Tarja Kautto /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta on erittäin hyvä, että ministeri tuli vastaamaan niihin kysymyksiin, jotka muun muassa omassa puheessani eilen esitin. Monesta asiasta, mitä hän käsitteli, olen ihan samaa mieltä ja sanon, että hallitus on tehnyt nimenomaan asunnottomuuden hyväksi paljon.

Mutta se, mikä tällä hetkellä on todella ongelma, on se viimekeväinen päätös, mikä tehtiin: korkopolitiikassa ei tehty riittäviä korjauksia. Eli näiden vanhojen asuntojen vuokrataso muodostuu yhä liian kalliiksi, ne pääomittuvat liikaa. Samanaikaisesti kun vuokralaisten oma tulotaso ei nouse, siinä tulee gäppi, eli se tavoite, että olisi sosiaalisesta asumista kyse, ei toimi tällä hetkellä.

Puututtiin todella näihin uusiin, mutta niin kauan kuin vanhojen tilanne on entinen, nämä yhtiöt eivät uskalla enää lähteä toteuttamaan uusiakaan, koska siinä alkaisi heti se vuokrataso (Puhemies koputtaa) muodostua niin kohtuuttomaksi, että se karkaisi käsistä. Nimenomaan asumisoikeusasuntojen kohdalla ei tehty näitä muutoksia. (Puhemies koputtaa) Tällä hetkellä tilanne on todella kaaosmainen, niin että rakentamista ei tapahdu.

Ja kaikki tämä heijastuu myös siihen, että peruskorjauksia ei aloiteta.

Kari  Uotila /vas (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! On aivan totta, että eduskunnan tahto, jota se aravaehtojen korjaukseen esitti, ei toteutunut hallituksen tekemissä päätöksissä. Kun ed. Kautto on eilen puheenvuorossaan todennut asuntoministerin osuudesta, että ehkä sielu on asuntoministerin, mutta ruumis toisen valtiovarainministerin, niin minusta se ei ole kyllä totuudenmukaista. Minä väitän, että ministeri Siimes on tässä aravakeskustelussa edustanut nimenomaan ympäristöministeriön kantaa, mutta kun siellä sitten valtiovarainministeriön, lähinnä kokoomuksen ja Sauli Niinistön, kanta on voittanut eikä aravaehtoja saatu parannettua tehtyä ratkaisua enemmän, on minusta kohtuutonta syyttää siitä ministeri Siimestä.

Muilta osin yhdyn kyllä siihen, mitä ed. Kautto totesi, että tämä on todella ongelma. Tällä tavalla arava-asumisen sosiaalinen ulottuvuus on vaarantumassa. Meillä on kyllä yhteinen haaste siinä jatkossakin myös seuraavalla vaalikaudella, että vuokra-asumisen status (Puhemies koputtaa) ja tavallisen asukkaan asema paranevat asuntomarkkinoilla.

Erkki  Pulliainen  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiinnitin erityistä huomiota ministeri Siimeksen puheen loppuosaan, jossa hän totesi, että, sanotaanko, asuntoministeriön eli ympäristöministeriön asianomaisella osastolla valmistaudutaan tuleviin hallitusneuvotteluihin. Näinhän tekevät kaikki ministeriöt. Sieltä on tyrkyllä kyllä paperia, että nämä asiat pitäisi näin kirjoittaa tulevassa hallitusohjelmassa.

Kysynkin arvoisalta ministeriltä: Onko teillä tarkoituksena nyt sävyttää näkemyssuunnallanne tämä paperi, koska sillä jos jollakin on mitä suurin merkitys tulevaisuuden kannalta? Vai onko se semmoinen rutiiniluontoinen ympäristöministeriön asianomaisen osaston hengentuote?

Lauri Oinonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Asuntopolitiikassa on eräs detaljikysymys, joka koskee erilaisia työsuhde- ja virka-asuntoja. Näillä on ollut hyvin merkittävä asema aiempina vuosikymmeninä, mutta lähinnä verotuksellisista syistä näitten osuus on mielestäni valitettavasti vähentynyt. Kuitenkin näillä olisi myös se hyvä puoli, että näin saataisiin työntekijöitä ja viranhaltijoita niille paikkakunnille, joille on vaikea saada esimerkiksi lääkäreitä tai talonmiehiä taloihin. Olisin kiinnostunut siitä, voitaisiinko veropolitiikalla edesauttaa työsuhde- ja virka-asuntojen paluuta asuntomarkkinoitten yhdeksi osatekijäksi.

Jaana Ylä-Mononen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ministeri Siimeksen puheenvuorosta jäi jotenkin minulle epäselväksi, tarkoittiko hän, että aravajärjestelmä ei ole enää tulevaisuudessa käyttökelpoinen vai onko siitä muokattavissa käyttökelpoinen järjestelmä. Tänä päivänähän se on auttamattomasti kallis, kalliimpi kuin markkinaehtoinen raha, mikä aravan kautta tulee. Juuri tänä päivänä mieluummin esimerkiksi kunnissa toivotaan näistä lainoista eroon pääsyä niiden kalleuden vuoksi.

Tarja Kautto /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan vielä puuttua tähän rakenteeseen, mikä nyt on olemassa. Tosiaan linjaukset ovat olleet aivan oikeita, mutta minä näen sillä tavalla, että jos korjausta korkopolitiikkaan ei tehdä, ratkaisevampaa vanhojen osalta ja koko ajan tietynlaista uutta ajattelua uusien suhteen, miten tullaan pidemmällä aikavälillä toimimaan, niin tilanne valitettavasti johtaa siihen, että me olemme romuttaneet näillä päätöksillä koko hyvän aravalainajärjestelmän, jonka turvin sentään on noin 400 000 asuntoa tähän maahan rakennettu ja joka on auttanut meitä monissa ongelmissa. Näen tämän vielä sillä tavalla erittäin haasteellisena ja tärkeänä, että jos me senkin menetämme, meillä ei ole esimerkiksi hyvää työvoimapolitiikassa käytettävää apuneuvoa jatkon suhteen. Siinä mielessä toivon, että tämä hallitus vielä tekisi nämä korjaukset, vaikka tiedän, että se on nimenomaan ministeri Niinistö, joka tässä on kantona kaskessa.

Ministeri  Suvi-Anne  Siimes

Kiitos, arvoisa puhemies! Keskityn vastauspuheenvuorossani kysymykseen aravajärjestelmän tarpeellisuudesta ja tulevaisuudesta. Oma kantani on erittäin vahvasti se, että aravajärjestelmä on tarpeellinen myös tulevaisuudessa. Ed. Kauton esittämät huolet ovat minunkin huoliani. Ne ovat vakavia kysymyksiä, jotka täytyy viimeistään seuraavassa hallitusohjelmassa jollakin tavalla ratkaista. Itse olen käynnistänyt nyt hallituskauden lopussa valtion laina- ja tukijärjestelmän ja koko asuntopolitiikan evaluaation, jonka tulokset valmistuvat hyvissä ajoin ennen vaaleja ja jossa käsitellään muun muassa sitä kysymystä, miten nykyinen aravalainajärjestelmä näissä euro-olosuhteissa toimii. Mielestäni tämän evaluaation tulokset olisi syytä ottaa vakavasti sitten niiden osapuolten keskusteluissa, jotka seuraavaa hallitusohjelmaa valmistelevat. On selvää, että tässä on mahdollisesti muitakin remonttitarpeita kuin pelkästään korko, vaikka akuutein onkin nimenomaan kysymys siitä, miten nopeasti lainat lyhenevät.

Huolimatta siitä, että tällä hetkellä markkinakorot todella ovat korkeampia kuin nimelliset aravalainasta perittävät korot, joista siis osa pääomitetaan ja pidentää laina-aikaa, tällä hetkellä niitähän ei siis joudu maksamaan muuten kuin ajan kuluessa pitempänä laina-aikana, niin huolimatta tästä ongelmasta tilanne on kuitenkin se, että aravavuokrat ovat huomattavasti markkinaehtoisia vuokria halvempia, Luojan kiitos, koska markkinavuokrat ovat niin korkeita.

Mutta juuri tästä asukkaille edullisuudesta tulee se syy, jonka takia itse pidän erittäin tärkeänä, että aravajärjestelmää kehitetään niin, että se näissä yhteisen rahankin ja muuttuneiden rahoitusmarkkinoiden oloissa voi palvella pieni- ja keskituloisten turvallisena asumismuotona, missä ei ylimääräisiä siivuja vuokranantajalle vuokrassa makseta. Eli omakustannusperiaate, joka on onneksi tämän hallituksen aikana myös korkotukiasuntoihin ulotettu, on mielestäni erittäin tärkeä. Toivon, että sellaiset kumppanukset seuraavan hallituksen yhteen laittavat, jotka pääsevät tästä arava-asiasta sopuun.

Riitta  Korhonen  /kok:

Arvoisa puhemies! Kun ed. Huovinen kuulutti omassa puheenvuorossaan täällä huumorin puoleen, niin kerron sen verran, että tilastotieteilijät pitävät yli 45-vuotiaita ikääntyvinä ja yli 55-vuotiaita ikääntyneinä. Kun hänen kannanottojaan tarkastelee tämän tilastollisen tosiasian vieressä, niin kyllä tämä budjetti vielä liikuttaa niitä ikääntyviä ja ikääntyneitäkin ihmisiä.

Arvoisa puhemies! Täällä on todella poltettu ruutia vaalien läheisyydestä johtuen oikein kunnolla. Jotkut harvat ovat tosin puheenvuoroissaan muistaneet ne sekä kotimaisen että globaalin talouden lainalaisuudet, jotka valitettavasti vain vaikuttavat myös meidän työmme lopputulokseen. Maailmantalouden ennusteet lykkäävät taas kerran nousun alkua seuraavalle vuosineljännekselle ja USA:n talous sahaa paikoillaan, kun luottamus mekanismeihin ja talouden toimijoihin on totaalisesti romahtanut. Ja se vain näkyy meilläkin valtion verokertymissä.

Arvoisa puhemies! Olemme saaneet käsittelyymme alijäämäisen talousarvioehdotuksen vuodelle 2003, joka pyrkii todella kaikilta osin hieman vastaamaan viime keväänä asettamiimme tarpeisiin. Lopputulemana näyttää puheista päätellen kuitenkin olevan tekele, jota kukaan ei halua tunnustaa omakseen. Se ei ole näköjään kenenkään lapsi vaan pelkästään lehtolapsi. Kaikki kilvan etsivät siitä vikoja ja puutteita, vaikka ovatkin olleet sitä synnyttämässä. Kuitenkin tuo budjetti huomioi koulutusta, siihen saadaan rahaa. Terveydenhuollon leikkausjonoja puretaan, päivärahat nousevat, ylimääräinen savamaksu poistuu eläkeläisiltä jne., kaikkia niitä pieniä asioita, joita olemme esiin nostaneet, on pyritty hoitamaan. Vikojen etsinnässä on hyvä muistaa yhteiset eurooppalaiset puitteemme ja ongelmamme eli kasvu- ja vakaussopimuksen asettamat taloudelliset toimintarajat. Toiseksi, rakenteellinen pitkäaikainen työttömyytemme, joka on seurausta sekä laman että pankkikriisin vuoksi menetetyistä yrityksistä ja työpaikoista edelleenkin kuin myös uuden talouden työpaikkarakenteiden uusista vaatimuksista, eli kaikki se työvoima, joka meillä olisi tarjota, ei kelpaa tuon uuden talouden työpaikoille. Kolmanneksi, väestörakenteen ikääntyminen ja laskeva syntyvyys.

Hyvät ystävät, tämä on vasta alkua yhteiselle eurooppalaiselle via dolorosalle, kun väestömme ikääntyy, harmaantuu, syntyvyys laskee eli aktiivityövoima supistuu, mikä tarkoittaa myöskin jossakin vaiheessa verotulojen supistumista. Jos osaaminen ja kehitys ja innovaatiot jäävät polkemaan paikoilleen, koko Eurooppa saattaa olla kriisissä. Eikö olisi jo korkea aika nokittelun sijaan ryhtyä myös valtion ja kuntien menorakenteissa miettimään, mikä on todella tärkeää? Mitä meidän ihan oikeasti tarvitsee tehdä ja miten me ihan oikeasti pystymme vastaamaan kansalaisten yhdenvertaisiin oikeuksiin, että niitä ei tarvitse lähteä sen paremmin kuntien kuin yksittäisten kansalaistenkaan toimesta peräämään oikeusistuimista?

Rahastahan tässä on kysymys. Rahaa tarvitaan siihen, että voimme täyttää lupauksemme kansalaisille. Kun raukoilla rajoilla nostetaan kunnallisveroäyriä, kun on pakko kattaa menot, tyydytään rintamailla usein syyttelemään muuta maata ja valtiota. Useissa pienissä ja keskisuurissa kunnissa kunnallisveroprosentti lähentelee 20:tä. Sen korkeus rankaisee erityisesti työttömiä, pienituloisia ja eläkeläisiä noissa negatiivisen kasvun kunnissa. On ikävää, että tämä budjettikeskustelu näyttää keskittyvän vain Helsingin terveydenhuollon ongelmien käsittelyyn. Se tuntuu olevan merkittävästi muuta maata kalliimpaa ja tehottomampaa, vaikka koulutetun työvoiman tiheys näyttää olevan täällä muuta maata korkeampi.

Olisiko syytä muistaa, että maassamme on kuntia, kuten Rautavaara tai Kiihtelysvaara, jotka merkittävästi pienemmissä puitteissa kamppailevat suhteessa vielä kamalampien ongelmien kanssa? Kyseessä on lääkärien pako pienistä kunnista Pääkaupunkiseudun lihapatojen ääreen. Ei isompi palkka siellä, ei työsuhdeasunto, ei puhdas luonto, eivät ratkotut päivähoito-ongelmat riitä, kun täällä on tarjota lämmitettyjä bulevardeja ja irkkubaareja. Markkinatalous toimii. Kun lääkäreitä on määrällisesti liian vähän ja suurten ikäluokkien vauhdikas eläköityminen tulee vähentämään heidän määräänsä entistä nopeammin, niin rajaseutujen kylät ja kunnat jäävät nuolemaan näppejään tai hätätilassa ostavat keikkalääkäriyrityksiltä palveluja 3—4-kertaiseen hintaan. Tässä ei ole enää kyse vastuusta, tässä on kyse markkinataloudesta, ja lääkärit toimivat markkinoiden mukaan aivan yhtä lailla kuin muutkin.

Siis lisää työvoimaa, lisää koulutettuja lääkäreitä, toisin kuin edunvalvontajärjestöt ovat antaneet ymmärtää. Hoitomuodot, lääkkeet, terveydenhuollon teknologia, lääketiede sinällään ovat edistyneet. Pystymme hoitamaan entistä vaikeampia tauteja entistä kalliimmin. Etene, meidän valtakunnallinen terveydenhuollon eettinen neuvottelukuntamme, on kiinnittänyt asiaan huomiota. Olisi aika ryhtyä priorisoimaan, olisi aika tarjota oikeasti kaikille yhdenvertaisesti perusterveydenhuolto ja sen jälkeen miettiä, mitä näille kaikille ihmeille, joita pystymme tekemään ja tarjoamaan, tehdään. Jos me haluamme antaa ne kaikille, se tarkoittaa sitä, että terveydenhuollon kustannukset tulevat tässä maassa moninkertaistumaan. On aika tehdä ratkaisuja. Minusta se ei ole poliittisen päätöksenteon paikka, vaan se on erityisesti asiantuntijoiden priorisoinnin asia. Tätä priorisointikysymystä sysitään sylistä toiseen, kukaan ei halua sitä tehdä. Mutta siihen tarvitaan asiantuntijoita. Poliitikkojen tehtävä on sitten toteuttaa näitä asioita ja hommata ne rahat niihin tarpeisiin, mitä päätetään hoitaa.

Arvoisa puhemies! Totean kuten ed. Kokkonen omassa puheenvuorossaan, että valtiolla on vain joitakin todella merkittäviä tehtäviä, joihin sen tulee tiukasti ja aukottomasti vastata.

Valtio vastaa korkeammasta koulutuksesta sekä sisäisestä ja ulkoisesta turvallisuudesta. Niihin on satsattava.

Nykyinen hallinnointitapa, jossa valtion kiinteistöjen omistus ja hallinnointi on eriytetty bisnekseksi Senaatti-kiinteistöille, on johtanut sekä poliisitoimen, Puolustusvoimat, että yliopistolaitoksen aikamoiseen ahdinkoon. Oikean toimen rahoitus palaa vuokrien maksuun. Niin pitkään kuin näillä kiinteistömarkkinoilla ei ole kilpailua eli on kyse kiinteistön omistajan monopolista, voidaan spesiaalitiloilla, joissa on paljon tyhjää ja kaunista suunniteltu pelkästään, että voidaan kuvata valtaa ja hierarkiaa, rahastaa ja niillä voidaan rahastaa niin paljon kuin sielu sietää.

Tähän ongelmaan on valtiovarainvaliokunnassa kiinnitetty useaan otteeseen huomiota ja näyttää, että tulisi kiinnittää entistäkin terävämmin, että jotain tulisi tapahtumaan. Nykyiset otteet näkyvät ylikorkeina vuokrina ja kuitenkin huonosti hoidettuina tiloina, joissa home ja kosteus viihtyvät. Tilabisnes näyttää todella vaarantavan perustoiminnot. Poliisia ei näy maakunnissa eikä valtateillä, liikennekuri on höltynyt merkittävästi. Siitä kertovat tämän kevään, kesän ja syksyn huikeat kuolemantilastot, kun nuoriso ajaa tuhatta ja sataa — ajoi tuossa minun kotinaapurissani kolme nuorta itsensä hengiltä — ja rikollisuus lisääntyy eksponentiaalisesti, mutta vuokria maksetaan.

Palaan vielä terveydenhuoltoon. Kuten Kansallisen terveydenhuollon tulevaisuusprojektin käsittelyssäkin kävi ilmi sangen selvästi, ongelmat eivät ole kiinni pelkästään rahasta. On kyse priorisoinnista ja toisaalta kyse on johtajuudesta. Tuntuisi, että erityisesti sairaanhoitolaitosten sisällä puuttuu taitoa johtaa. Johtajuus on asia, jolla voidaan parantaa toimivuutta, voidaan parantaa työmotivaatiota, ja sen koulutus uupuu terveydenhoitojärjestelmän sisältä.

Toinen asia, johon viittasin jossakin vastauspuheenvuorossani, on koulutuksen painotus. Meillä pyritään kauniisti kouluttamaan 70 prosenttia ikäluokasta akateemiseen loppututkintoon, yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen loppututkintoon. Tämä tarkoittaa sitä, että meillä on akateemista piilotyöttömyyttä, ja tuntuu, että sitä hoidetaan Akatemian rahoituksella. Meillä on yliopistot täynnä osaajia, jotka tekevät tutkimusta, jonka kääntäminen hyödyksi tälle yhteiskunnalle voi olla vaikeaa. Jos meillä halutaan, että kaikki henkilöt sorvaria ja raitiovaununkuljettajaa myöten ovat sivistyneitä, myytäköön tämä asia nuorille siten, että yleissivistys sinällään on arvo ja meillä voivat kaikki olla tohtorintutkinnon suorittaneita, mutta se ei välttämättä tarkoita, että sinä sillä elät ja siitä palkkasi saat, koska meillä on paljon perustyötä, johon ...

... ei rupea löytymään enää tekijöitä.

Pirkko  Peltomo  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! On totta, että me tarvitsemme nyt ja jatkossakin koulutettua työvoimaa tähän maahan. Mutta laman jäljiltä meillä on erittäin suuri työvoimareservi, jonka suhteen nyt tarvitaan kipeästi aktiivisia työvoimapolitiikan toimia. Budjetissa on lisätty työvoimapolitiikan määrärahoja ja myös aikuisten ammatilliseen koulutukseen lisätään määrärahoja ja oppisopimuskoulutuspaikkoja lisätään. Ed. R. Korhonen totesi, että työnantajille ei kelpaa nykyinen työvoima. Toivoisin todellakin, että työnantajat työllistäisivät tätä työvoimareserviä. Jos työnantaja työllistää 200 päivää työmarkkinatuella olleen työttömän, työmarkkinatuki menee suoraan työnantajalle.

Erkki  Pulliainen  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. R. Korhonen kiinnitti huomiota valtion laitosten ja instituutioitten tilavuokra-asiaan. Ymmärsittekö te samalla tavalla kuin minä aikanaan ymmärsin, että tämä asia piti selvittää niin perusteellisesti vajaan viime vuoden aikana, että tässä budjetissa asia lopullisesti korjataan? Minä ymmärsin valtiovarainvaliokunnan kannanotot juuri näin. Minun ymmärtääkseni asia ei ole hoidossa eikä hoitaannu tällä budjetilla.

Riitta  Korhonen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Ed. Pulliaiselle voin vastata, että kyllä, hyvin nopeasti.

Mutta palaan tuohon toiseen kysymykseen työllisyydestä. Koetin problematisoida sitä siten, että meillä on rakennemuutoksesta johtuvaa työttömyyttä, johon koulutus ja yrittäjille tulevat rahat kyllä vastaavat, mutta meillä on uutta taloutta, joka vaatii niin korkeaa osaamispääomaa, että siihen emme pysty kouluttamaan näitä ihmisiä. Eli meillä on olemassa tietyillä aloilla merkittävää työttömyyttä ja sitten meillä on se ongelma, että palvelualat, vanhusten hoito, kotihoito, kotipalvelut, nielisivät työvoimaa vaikka kuinka paljon ikääntyvän väestön keskuudessa, mutta se vaatisi meiltä myöskin asennetta siihen, että me hyväksyisimme kotitalouden työnantajana samalle viivalle kuin yritykset. Tämä vaatii nyt asennemuutosta ja vähän uusimpien arvojen omaksumista myös vasemmalla laidalla.

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Täällä on eilisen päivän aikana kuultu lupausten kavalkadi. Oikeasta reunasta vasempaan reunaan on luvattu ja ehkä enemmänkin kerrottu sitä, mitä pitäisi seuraavan hallituksen tehdä. En usko, että ne kaikki toiveet, joita täällä on esitetty, oli tarkoitettu budjettiin, jota nyt käsittelemme. Mutta ehkä tämä lupausten kavalkadi on siinä mielessä oikeutettu, että on viimeinen budjetti ja halutaan ennen vaaleja tehdä linjauksia, mihinkä suuntaan vaalien jälkeisen hallituksen pitäisi kulkea.

Kysymys on kuitenkin poliittisesta uskottavuudesta. Kansalaisten keskuudessa, nyt ainakin heinä- ja elokuussa, kun on paljon kiertänyt kentällä, on epäilystä yleensä politiikkaa, kaikkia poliitikkoja kohtaan, niin oppositiota kuin hallitustakin. Siinä mielessä, kun oli esimerkiksi eilinen keskustelu, joka televisioitiin, minulle tuli tekstiviesti keskuksesta. Eräs mummo oli soittanut keskukseen ja ilmoittanut, voisiko televisioinnin katkaista, että hän voisi katsoa TV-ykköseltä elokuvaa. Tämä kuvastaa ehkä enemmänkin kuin yhden puhelun verran: mieluummin halutaan katsoa televisiosta elokuvaa tai jotakin sarjaa tai muuta kuin kuunnella sitä keskustelua ja sitä väittelyä, joka täällä esimerkiksi eilen oli. Jos katsoisimme ulkopuolisen silmin eilistä lähetystä täältä, niin se varmasti näyttää aika kummalliselta. Meille se täällä on arkipäivää. Ehkä se kuuluukin politiikkaan, että tällainen keskustelu täytyy käydä. En halua missään tapauksessa arvostella eilisiä puheenvuoron käyttäjiä. Itsekin käytin joitakin puheenvuoroja. Mutta haluaisin, että katsoisimme tätä hieman poliittisen uskottavuuden näkökulmasta ja siitä näkökulmasta, miltä tämä meidän työskentelymme näyttää ulospäin. Siinä mielessä olen tästä huolestunut, koska olen huolestunut demokratian puolesta, siis siitä, lähtevätkö ihmiset äänestämään, uskotaanko ylipäätään koko tähän meidän poliittiseen järjestelmäämme. Siihen ei sitten enää yksittäisen kansanedustajan tai kansanedustajaehdokkaan vakuuttelu siitä, että itse toimisi toisin, kovinkaan paljon vaikuta.

Eilen täällä vaadittiin voimakkaasti keskustalta varjobudjettia. Siitä on tullut jo hokema. Toivoisin kyllä, että keskusta sellaisen tekisi nimenomaan poliittisen uskottavuuden nimissä niin, että me voisimme käydä aitoa keskustelua siitä, mitkä ovat ne arvovalinnat, jotka mahtuvat niihin talouden raameihin, jotka ihan oikeasti ovat käytettävissä, koska sellaista rahamääräähän ei Suomen valtiolla ole, että voisimme toteuttaa kaikki ne kuvitelmat, mitä täällä eri puolueet ovat puheissaan ehdottaneet. Tai sitten pitäisi myöskin puhua siitä, mistä ne rahat otetaan, myöskin siitä tulopuolesta. Tämän vuoksi minäkin toivoisin, että varjobudjetti tehtäisiin, että oppositiopuolueet tekisivät omat varjobudjettinsa. Minulle sopii ihan hyvin, vaikka se tulee ennen jouluakin, silloin, kun täällä budjetista äänestetään, että tiedämme, mikä se todellinen vaihtoehto on. Uskon, että keskustalaisilla on siihen voimavarat, että he tällaisen budjetin voivat tehdä, vaikka kuulimme eilen kyllä vihreiden ed. Ulla Anttilalta hyvän puheenvuoron siitä, että ihan selkeätä ja hyvin johdonmukaista budjettia on vaikea tehdä eikä sellaista ehkä tarvitakaan, vaan niitä linjauksia, mihin suuntaan, mistä nämä rahoitukset näihin uusiin menoihin otettaisiin.

Budjettineuvotteluissa vasemmistoliitto piti tärkeinä kuntapalveluja ja kuntien mahdollisuutta järjestää palveluja. Me pidimme niitä tärkeämpänä kuin veronalennuslinjaa, jota ministeri Niinistön oma budjettiesitys edusti ja jota kokoomus kovasti puolusti budjettiriihessä. Onneksi saimme tätä veronalennusta hieman pienennettyä sen vuoksi, että se vaikuttaa koko kuntakenttään, kaikkiin niihin palveluihin, joita kunnissa pyritään järjestelemään, ei pelkästään Helsingin, vaan kaikkien muidenkin kuntien verotuloihin.

Kunta- ja valtiosuhde on toinen asia, joka nakertaa poliittista uskottavuutta. Kun kuuntelen omassa kaupunginvaltuustossani, miten lähestulkoon kaikki valtuutetut syyttävät koko ajan valtiota siitä, että valtio ei anna riittävästi rahaa, ja kun kysyn, kuinka paljon valtion pitäisi ottaa lisää lainaa, että nämä kaikki kuntien talousongelmat saataisiin ratkaistua, kukaan ei siihen halua antaa vastausta eikä myöskään siihen, mistä ne rahat pitäisi ottaa. Samanlaista priorisointikeskustelua tietysti joudumme kunnissakin käymään. Mutta se on aivan liian hedelmätöntä keskustelua, että syytetään pelkästään valtiota, että valtio ei anna riittävästi. Kuntien ja valtion pitäisi tehdä sopimus esimerkiksi työllisyysasiassa.

Kun viime viikolla kävimme Hollannissa ja Amsterdamin lähistöllä eräässä projektissa työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunnan kanssa tutustumassa sikäläiseen työllisyyspolitiikkaan, kuulimme, että esimerkiksi Amsterdamissa kaikki nuoret työllistetään. Sitten ne nuoret, jotka eivät voi työllistyä normaalisti niihin töihin, tulevat projektiin, jossa on aika tiukka valvonta. Jos tässä projektissakaan ei menesty eli myöhästelee jne., sitten joutuu kokonaan sosiaaliturvan ulkopuolelle. Näin rajuun systeemiin en haluaisi mennä, mutta siellä on valittu linja, jossa nuoret työllistetään. Minusta Suomessa kannattaisi sitä kokeilla myös. Kysyimme myös sitä, millä tavalla tämä on siellä rahoitettu. Kerrottiin, että ohjaajat on palkattu kuntien rahoista ja valtio maksaa nuorten palkat. Minusta siinä voisi olla sellainen sopimuksen paikka, jota Suomessakin kannattaisi harkita: niin kauan kuin muuta työtä ei löydy nämä nuoret työskentelisivät kuntien töissä. Työnjako olisi niin, että valtio maksaisi nuorten palkan ja kunnat palkkaisivat ohjaajat. Sitä kautta kunnille työttömyydestä aiheutuvien nykyisten kustannusten kautta vapautuisi muihin palveluihin lisää rahaa. Esimerkiksi juuri Kainuun kunnissa suurin ongelma on juuri työttömyys ja sen aiheuttamat kustannukset ja myöskin verotulojen pienuus.

Rakenteellisen työttömyyden hoitoon täällä on esitetty työnantajan palkan sivukulujen alentamista, (Ed. Ala-Nissilä: Mitä mieltä edustaja on siitä?) mutta se ei minusta ole ratkaisu, koska siinä ei ole mitään työllistämisvelvoitetta. (Ed. Ala-Nissilä: Työvoiman kysyntä ratkaisee!) Mieluummin se pitää tehdä niin, että työntekijällä tai työttömällä ihmisellä, joka työllistyy, pitää olla se raha mukana mennessään sinne työpaikkaan, aivan oikein, niin kuin tässä hallitus esittää tämän 200 työttömyyspäivän jälkeen. Mielestäni jo ansiosidonnaisellakin työttömyysturvalla olevalla voisi olla tällainen mahdollisuus esimerkiksi työllistämistuen muodossa jo aikaisemmin. Meidän työllisyyspolitiikkamme on viety sellaiseen pitkäaikaistyöttömyyttä selvästi tukevaan ratkaisuun, joka aiheuttaa myös osittain pitkäaikaistyöttömyyttä, niin että valutaan vain sinne. Olen aika lailla kritisoinut koko ajan tätä linjaa, mutta koska näin pitkälle on jouduttu menemään ja pitkäaikaistyöttömyyttä on syntynyt, niin nyt pitäisi hoitaa molempia puolia.

Tässä puheenvuorossani en puutu paljon terveydenhoitoon, koska ensi viikolla siitä puhutaan enemmän. Sanon vain sen lapsiperheiden tilanteesta, että uskon, että lapsiperheet arvostavat kunnallisia palveluja enemmän kuin sitä, että he saisivat pienen indeksikorotuksen lapsilisiin. Se, että heidän lapsensa voisivat olla kunnallisessa palvelussa, esimerkiksi päivähoidossa, tai että kotihoidon tuki olisi riittävän korkea silloin, kun valitaan se vaihtoehto, ja että iltapäivähoito saataisiin kuntoon, varmasti nämä asiat ovat lapsiperheille monta kertaa tärkeämpiä kuin kuitenkin erittäin pieneksi jäävä korotus lapsilisiin. Mutta sitähän voimme tässä ennen vaaleja vielä kysyä myös lapsiperheiltä (Puhemies koputtaa) itseltään.

Ihan viimeiseksi vielä sanon muutaman alueellisen asian. Toivon, että Kainuun-malliin löytyy myös porkkanarahaa, eli kun ensiksi vaikka vuosi kokeillaan, miten näissä Pohjois-Lapin kunnissa toteutuu tämä sotukokeilu, niin sen jälkeen voitaisiin, kun Kainuun hallintomalli astuu voimaan, sitä myös laajentaa Kainuuseen, ja niin voisimme sitten myöskin matkailualalla kilpailla näiden Pohjois-Lapin matkailuyritysten kanssa. Täytyy muistaa se, että näissä tulee kilpailuongelmia myös, jos toiset saavat erittäin hyvän edun ja kilpailevat yritykset eivät sitä saa.

Ihan vihoviimeisenä toivon, että alueteattereiden harkinnanvarainen rahoitus turvataan myöskin täällä eduskunnassa, niin kuin se on jouduttu turvaamaan monina aikaisempina vuosina.

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Huotari pohti, miksihän ihmiset katsovat elokuvia mieluummin kuin näytelmää tästä salista. Jos minäkään en olisi täällä sattumalta töissä, niin enpä olisi eilen paljon viitsinyt katsoa. Sellainen arvoton näytelmä se oli, kun 140 hallituspuolueiden edustajaa huutavat täällä kuin sonnilauma Taborinvuoren juurella, varsinkin silloin, kun oppositiopuolue puhuu. Katsokaa jälkeenpäin sitä, arvon edustajat, näyttää aika pahalta. Erityisesti ed. Zyskowicz keskittyi täällä vain pilkkaamaan ja ivaamaan keskustaa, sen esityksiä, puuttumatta kertaakaan asiallisesti ottaen yhteenkään substanssikysymykseen, ei mihinkään substanssikysymykseen. Katsokaa, ed. Kuosmanen, jälkeenpäin niitä puheenvuoroja.

Ed. Huotari, te taas nostatte esiin tämän varjobudjetin. Tämä on tyypillistä varjonyrkkeilyä. Te kiinnitätte huomiota siihen, minkä oppositio on jättänyt tekemättä tai mitä opposition pitäisi tehdä, kun hallituksen esitys on pohjalla. Sehän tässä on nyt pohjalla, ja siitä me, ed. Ojala, puhumme. Ja vielä kerran: Teidän takananne on tuhansien miesten ja naisten virkamiesarmeija. He tekevät teille budjetit. Älkää antako kuvaa, että eduskuntaryhmät tekevät budjetin. Virkamiehet tekevät budjetin, oppositiolla ei suomalaisessa parlamentaarisessa järjestelmässä ole muuta kuin eduskuntaryhmä, (Puhemies koputtaa) siksi meidän malliimme kuuluvat vastalauseet.

Olavi Ala-Nissilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tästä on hyvä jatkaa. Todella tämä hallituspuolueiden työllisyyskeskustelu, joka on arvo sinällään, tämä työllisyyskeskustelu kyllä käy, mutta Hakulista ei vain näy, eli nykyhallitus ei pysty näemmä liikkumaan enää työllisyysasioissa. Kuitenkin aivan viime tiedotkin kertovat siitä, että on nyt tosi vakava vaara, että työttömyys kääntyy Suomessa selkeään nousuun. Kyllä me voisimme, ed. Huotari, kun esimerkiksi työnantajamaksusta on malli olemassa matalapalkka-aloilla ... (Ed. Huotari: Se ei takaa lisää työllisyyttä!) — Olkoon sitten se teidän mallinne tai joku malli, mutta yritettäisiin edes vaikuttaa matalapalkka-alojen työllisyyteen.

Toisaalta, arvoisa puhemies, on tosi ongelma se, että yritysten määrä on tänäkin vuonna vähentynyt 8 000 kappaleella. Teidän ministerinne, ministeri Siimes, jarruttaa, että edes sukupolvenvaihdosasiaa ei voida hoitaa. Kyllä tämä on valitettavaa, että ei pystytä liikkumaan enää tämän hallituksen aikana, vaikka työttömyysuhka on todellinen.

Paula  Kokkonen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Meillä toimitaan elävien urheilijoiden mallin mukaan: jos kompuroidaan, noustaan ylös ja tullaan voittajina maaliin.

Ed. Huotari, minusta on hyvä, että te toitte esiin tämän työllistämismallin, jota Hollannissa on kokeiltu. Juuri tämän tyyppiseen me olemme kokoomuksessa pyrkineet, ja uskon, että kun olemme samoilla linjoilla, voimme saada tässä asiassa jotakin aikaan.

Ed. Laukkanen, miksi te esitätte toisen näytöksen?

Pekka  Kuosmanen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Totean ed. Laukkaselle, että kokoomuksen johdolla Suomen hallituksessa viimeisen seitsemän vuoden aikana on harjoitettu erittäin hyvää, vakaata talous- ja finanssipolitiikkaa, mikä näkyy muun muassa siinä, että Suomi on maailman kilpailukykyisin maa.

Mitä tulee yrittäjän asemaan, niin sanon, että tässä salissa hyvin harvoin puolustetaan yrittäjyyttä ja yrittäjiä. Yrittäjät on todella se kohderyhmä, joka ainoastaan pystyy työllisyyttä edistämään. Heidän toimintaedellytyksiään on todella parannettava.

Sitten edustajaystävä Huotarille kerron sen asian, että ei riitä, että 0,1—0,2 prosenttia palkan sivukuluja alennetaan, vaan pk-sektorin alle viiden hengen yrityksiä pitäisi vähintään puolittaa, sitten se vasta puree. Olette oikeassa, että pieni näpläys ei auta mitään.

Outi  Ojala  /vas (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En tiedä, havahtuiko ed. Laukkanen unesta kesken kaiken, kun hän hyökkäsi tällä tavoin ed. Huotarin puheenvuoron jälkeen minun kimppuuni. Minä en puhunut, vaan ed. Huotari puhui. Jos ed. Laukkanen olisi kuunnellut, mitä ed. Huotari puhui, niin hänen vastauspuheenvuoronsa osoittautuisi aivan käsittämättömäksi. Ed. Huotari pohdiskeli maltillisesti, mitä mahdollisuuksia on työllistämiseen. Hän opponoi myöskin ed. Ala-Nissilän ja muiden esityksiä vastaan, mutta myöskin hyvin maltillisesti. Ed. Laukkasen hyökkäys oli täysin käsittämätön.

Tässä yhteydessä haluaisin sitten myöskin sanoa ed. Kuosmaselle alle viiden hengen yritysten työnantajamaksujen puolittamisesta, että suuri vaara olisi myöskin siinä mallissa se, että pilkottaisiin yrityksiä, niin kuin me tiedämme, että nytkin on käynyt jo, kun alennettuja sotumaksuja on palkkaperusteisesti annettu niille, joilla on pienemmät palkkamenot. Tässä on se vaara, että pilkottaisiin yrityksiä, jotta saataisiin näitä alennettuja maksuja. Tämä on semmoinen hyvin problemaattinen ja monimutkainen asia, (Puhemies koputtaa) jota on tietysti syytä täällä pohtia.

Susanna Huovinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Pyysin vastauspuheenvuoron ed. Laukkasen puheenvuoron johdosta ja toistaisin tässä nyt omassa aikaisemmassa puheenvuorossani toteamani seikan, että emme me hallituspuolueiden edustajat varmaankaan, ed. Laukkanen, odota teiltä mitään sellaista budjettikirjan versiota, jossa momentti momentilta käydään asiat läpi, vaan jonkin näköistä esitystä siitä, millä tavalla ne asiat, kun lupaatte kaikkea hyvää kaikille, oikein aiotaan rahoittaa. Sellaista versiota, edes minkään näköistä ehdotelmaa siitä, me emme ole käsiimme saaneet, ja minusta on aika kohtuullista vaatia jotain pohjaa näille teidän lupaamillenne asioille.

Anne  Huotari  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Eilinen keskustelu, niin kuin ed. Laukkanen totesi, oli aika hurjan tuntuista, ja sanoin omassa puheenvuorossani, että oikeasta vasempaan reunaan tämä lupausten kavalkadi oli. En tiedä, istuitteko salissa silloin, kun käytin tämän puheenvuoron.

En vaatinut varjobudjettia, jossa on määrärahat momenttikohtaisesti. Kerroin myöskin ongelmat, mihin se saattaa johtaa. Päinvastoin, pyysin niitä linjauksia, mistä suunnasta rahoituksen pitäisi tulla, ja niitä toivoisin. (Ed. Ala-Nissilä: Tulee, tulee, minäkin kerroin kaksi asiaa!)

Ed. Ala-Nissilä väitti, että hallitus ei ole liikkunut työllisyysasioissa (Ed. Ala-Nissilä: Ei ole, tilanne huononee!) — on liikkunut —mutta kaipaisin nyt ed. Kuosmaselta ja Ala-Nissilältä ja kaikilta muiltakin, jotka esitätte näitä palkan sivukulujen alennuksia, arvioita niiden vaikuttavuudesta. Te pyydätte, että aktiivisen työvoimapolitiikan vaikuttavuutta arvioidaan, mutta sen vaikuttavuus, että näissä palkan sivukuluissa liikuttaisiin, (Puhemies koputtaa) on jo nyt nähty. Yli 1,3 miljardia annettiin alennuksia, ja montako työpaikkaa sillä on syntynyt?

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ei tässä ollut hyökkäyksestä eikä puolustuksesta kyse. Mielestäni maltillista keskustelua.

Rouva puhemies! Mitä tulee työllistämiskeinoihin, totta kai avainhan on se, että me tarvitsemme dynaamisen kasvun vahvan ohjelman. Tämä hallitus, niin kuin eilen ed. Aula täällä kuvasi hyvin, on eräällä tavalla ideologisessa loukussa, koska tämän pohja on epäluonnollinen, epäluonnollisen laaja. Tästä ideologisesta loukusta tulisi päästä ulos löytämällä ne keinot, jotka liittyvät rakenneuudistusten sekä toisaalta aktiivisten työvoimapoliittisten toimien yhteiskäyttöön. Kolmanneksi, arvoisa puhemies, nyt jos koska me tarvitsemme voimakkaita investointeja infrastruktuurihankkeisiin. Meillä on tavattoman paljon erityisesti liikenneväylissä sellaisia tarpeita, joihin tänä päivänä tulisi investoida, ja niillä hankkeilla jos millä turvattaisiin elinkeinoelämän kilpailukykyä ja luotaisiin, rouva puhemies, niitä nyt tarvittavia työpaikkoja.

Pertti  Hemmilä  /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Laukkanen ja eräät muutkin ovat epäilleet, onkohan täällä näytelty jotain arvottomasti. Kyllä nämä näytelmät ovat enemmän kuin arvottomia olleet täällä. Sanoisin, että varmaan monelle tulee mieleen, että tämä on hirvittävää teatteria, mutta siinä meidän tulee katsoa jokaisen itse peiliin.

Olisikohan aika paljastaa, että keisarilla ei ole vaatteita, sanoa ääneen, että me olemme materiaalin haalimisessa unohtaneet sen, että elämisen taso ei kuitenkaan välttämättä kohoa eikä automaattisesti ainakaan elintason myötä.

Viime vuosina me suomalaiset olemme saaneet valtiontaloudessa nauttia historiamme vauraimmista vuosista ja samaan aikaan lasten ja nuorten hyvinvointi verrattuna edelliseen sukupolveen, siis henkinen hyvinvointi, on ensimmäistä kertaa historian aikana kääntynyt huonommaksi. Aina ennen seuraava sukupolvi on voinut paremmin verrattuna edelliseen. Raha ei siis ole ratkaisu ongelmiin, ainakaan aina. Tulonsiirtojen euromääräiset korotukset tai edes psykiatrisen hoidon lisämäärärahat eivät ole se ratkaisu, vaan pelkkää oireiden korjaamista. Olisi järkevämpää paikata vuotava vene kuin yrittää äyskäröimällä pitää se veden pinnalla.

Kuten kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossakin todettiin, kyseessä on paljon enemmän kuin vain ensi vuoden talousarvioesityksen käsittely. Meidän päättäjien on tehtävä arvovalintoja, mihin me käytämme meidän veronmaksajien yhteisiä varoja.

Kansalaisten peruspalvelut, sairaanhoito ja koulutus, lähiympäristön turvallisuus, elintarviketurvallisuus sekä tietenkin työllisyyden edistäminen ovat kiistatta niitä kohteita, johon lähes jokainen kansalainen hyväksyy veromarkkoja käytettävän. Lähtökohtana on se, että jokainen kansalainen voisi tehdä mielekästä, omien taipumustensa mukaista työtä elättääkseen itsensä ja perheensä. Valtio antaa kunnille resurssit, joilla kunta voi järjestää itse tuotettuna tai ostaen ne palvelut, joita kuntalaiset arkipäivässään tarvitsevat. Suoraan veronmaksajien yhteisestä kukkarosta taataan viranomaispalvelut, kuten esimerkiksi lähiympäristön turvallisuuspalvelu.

Arvoisa puhemies! Valtionvarainministeri Niinistö käytti tiistaina osuvaa kielikuvaa esitellessään talousarvion, kun hän sanoi: "Mahdollisesti vasta seuraava sukupolvi täyttää samanlaisen lottokupongin, mikä osui Suomen kohdalle vuosituhannen lopussa." Meillä oli oikeaan aikaan it-alan huippuosaamista ja saimme maailmanlaajuisesti hyödynnettyä erikoisosaamisemme. Nyt tilanne näyttää jo aika lailla toisenlaiselta. On täysin katteetonta luvata, että säilytämme kaikki nykyiset etuudet ja jaamme vielä kaikille väestöryhmille uusia vastikkeettomia, pysyväisluonteisia bonuksia. Vaikka tämä olisi mahdollistakin, lisääntyykö suomalaisten henkinen hyvinvointi ja paraneeko elämisen taso sillä, että jaamme 100 euroa sinne ja toisen 100 euroa tuonne? Sen sijaan työ, annettujen tehtävien menestyksellinen suorittaminen, antaa ihmisille itseluottamusta ja omanarvontuntoa. Tämä on nähtävissä jo lapsista, jotka innokkaasti haluavat olla apuna kaikissa kodin töissä. Toisaalta on eläkkeellä olevia kansalaisia, joiden olemuksesta huokuu tyytyväisyys, että pitkän työuran jälkeen kokee tehneensä arvokasta työtä, olleensa hyödyksi ja saavansa nyt hyvällä omallatunnolla nukkua aamulla vähän pidempään, kun on eläkkeellä, ja sen jälkeen tutustua päivän lehtiin. Nämä samat ihmiset kyllä harvemmin jäävät lepäämään laakereillaan vaan kysyvät lapsiltaan, miten voimme auttaa, ja iloisena ottavat lapsenlapsensakin hoiviinsa.

Suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitämiselle on ensiarvoisen tärkeää, että opetamme myös tämän päivän nuorille ja tuleville sukupolville sekä omillaan pärjäämisen että naapuriavun asennetta. Kysymyksen pitäisikin kuulua, miten voin olla avuksi, sen sijaan että kysytään, missä ovat minulle kuuluvat edut.

Rouva puhemies! Tämän vuosikymmenen aikana eläkkeelle siirtyy yli 700 000 suomalaista eri alojen ammattilaista. Nuoremmista ikäluokista tulee samassa ajassa työikäisiksi vain noin 500 000. Tarvitsemme siis vähintään jokaisen terveen suomalaisen työkykyisen nuoren tekemään työtä suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitämiseksi ja sen lisäksi vielä vierastyövoimaa ulkomailta. Tähän haasteeseen vastaaminen edellyttää sitä, että ennakkoluulottomasti edistämme työvoiman kysynnän ja tarjonnan kohtaamista.

Tarvitaan tarveharkintaa siinäkin, mihin suuntaamme koulutusmäärärahoja. Se, että vakituisessa työssä olevia, osaavia ihmisiä koulutetaan viikko siellä, viikko tuolla, ihan kuin huvin vuoksi, kokonaan tai osittain valtion rahoilla, on mielestäni asiatonta rahankäyttöä tilanteessa, jossa oikeasti pitäisi puuttua rakenteelliseen työttömyyteen ja joskus ja aika useinkin jopa kädestä pitäen opettaa työttömiä ihmisiä, suomalaisia ja siirtolaisia tekemään niitä töitä, joiden osaajista on tulossa kysyntää.

Työn vastaanottamisen pitäisi olla kaikkien työttömien työnhakijoiden yksiselitteinen velvollisuus. Perhesyyt eivät nimittäin useinkaan tosiasiallisesti ole esteenä työn vastaanottamiselle. Subjektiivinen päivähoito-oikeus takaa nimittäin lapsille päivähoitopaikan vanhemman työllistyessä. Aktiivinen sosiaalipolitiikka ja aktiivinen, jopa velvoittava työllistämispolitiikka kohtelee oikeudenmukaisesti kaikkia kansalaisia, niin työssä käyviä kuin työnhakijoitakin. Konkreettisia toimia, joista on lupa odottaa hyviä tuloksia, ovat esimerkiksi oppisopimuskoulutuspaikkojen lisääminen ja työmarkkinatuen suuruinen työllistämistuki yritykselle, joka palkkaa yli 200 päivää työttömänä olleen henkilön.

Tulonsiirtojen tarkoitus on ikävästi hämärtynyt julkisessa keskustelussa. Yhä useammin joutuu tiedotusvälineistä lukemaan ja kuulemaan, kuinka kansalaiset valittavat sitä, etteivät tulonsiirrot, esimerkiksi lapsilisät, työttömyysturva tai toimeentulotuki, katakaan niitä kustannuksia ja takaa heille samanlaista elintasoa kuin työssä käyvillä naapureilla on. Miten sellainen yhteiskunta voisi toimia, jossa olisi pelkkiä kakun syöjiä eikä ollenkaan kakun kasvattajia? Tulonsiirroilla on tarkoitus tasata eri elämäntilanteissa olevien ihmisten välisiä tuloeroja. Niitä ei ole tarkoitettukaan terveen, yksittäisen henkilön tai perheen elämänikäiseksi pääasialliseksi toimeentulon lähteeksi.

Rouva puhemies! Väestön keskittyminen suuriin asutuskeskuksiin aiheuttaa ikäviä lieveilmiöitä, kuten katuturvallisuuden heikkenemistä sekä lasten ja nuorten juurettomuutta, yksinäisyyttä, ylipäätään pahoinvointia. Perhe on yhteiskunnan pienin ja tärkein yksikkö. Perheenjäsenten irrallisuus toisistaan ja kodin merkityksen väheneminen näkyvät ihan suoraan lasten ja aikuisten oireiluna, ja jopa nuorten rikostilastoista on luettavissa, ettei heistä kukaan oikeasti välitä. Lähiympäristön turvallisuus huomataan ja sitä arvostetaan useimmiten vasta silloin, kun asian suhteen on jotain huomautettavaa.

Nimismiespiirien lakkauttaminen vuonna 1996 on jo aiheuttanut poliisimiesten keskittymistä kihlakunnan keskuspaikkakunnalle, koska uudet viranhaltijat mieluummin asettuvat asumaan poliisilaitoksen lähettyville. Todelliset, aidot paikallispoliisit ovat useimmiten jo eläkeiässä, ja keinotekoisesti muodostetut aluevastuut eivät tosiasiassa vastaa oikeasti naapurissa asuvan poliisimiehen paikallistuntemusta. Ensi vuoden talousarvion suhteen esitän kriittisen kysymyksen myös siitä, johtaako poliisipäälliköiden suunniteltu virkojen lakkautus tosiasiassa kohti maakunnallista poliisilaitosta. Onko nyt järkevää, että paikallispoliisilta ollaan poistamassa paikalliset esimiehet? Oman arvioni mukaan tämä käytännössä vähentää paikallispoliisin työn tehokkuutta, kun työnjohto käy paikalla vain satunnaisesti.

Arvoisa puhemies! Talousarviokäsittelyn yhteydessä on enemmän kuin paikallaan muistuttaa siitä, että panostukset maaseudun elinkelpoisena säilyttämiseen, esimerkiksi toimiviin liikenneyhteyksiin, ovat samalla tehokasta työtä kansalaisten fyysisen ja henkisen hyvinvoinnin edistämiseksi. Kun me haluamme säilyttää kotimaisen ruoantuotannon ja monimuotoisen luonnon, seuraavat sukupolvet kyllä osaavat varmasti arvostaa sitä enemmän kuin me nyt täällä uskommekaan.

Lasten ja nuorten mielipiteet ovat myös tärkeitä tienviittoja, kun teemme tulevaisuutta koskevia päätöksiä. Viime vuonna julkaistiin tutkimus, jossa nuoret muistelivat lapsuutensa parhaita hetkiä. Joidenkin mielestä yllättäen ne parhaat asiat olivat ihan pieniä, arkisia asioita, yleensä kotiaskareet tulivat mieleen. Ensi vuoden talousarvion yhteydessä olisi otettava arvovalinnoissa huomioon se, ettei lapsi menisi pesuveden mukana, ettei liiallinen niin sanottu arjen helpottaminen pyyhkäise mennessään vanhemman ja lapsen yhteistä puuhailua ja samalla arjen parhaita hetkiä.

Kyösti  Karjula  /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Lipposen laajapohjainen hallitus on hukannut toimintamahdollisuudet kasvun vuosien myötä. Me olemme valmistamassa ensi vuoden budjettia erittäin vaikeassa tilanteessa, jossa neljä keskeistä tekijää vaikuttaa hyvin vahvasti tulevaan kehitykseen: työttömyys lisääntyy, verotus nousee, valtionvelka lisääntyy ja väestö ikääntyy voimakkaasti. Tästä lähtökohdasta joudumme tekemään hyvin monia merkittäviä uudelleenarviointeja.

Kuitenkin haluan oman puheenvuoroni taustaksi kertoa viime viikolla kuulemani tarinan vanhasta professorista, joka oli antanut sihteerilleen tenttikysymykset. Sihteeri katsoi tenttikysymyksiä hieman hämmästyneenä ja totesi professorille, että arvoisa professori, nämähän ovat samat kysymykset, mitkä te annoitte opiskelijoille kaksi viikkoa sitten. Professori ei oikeastaan edes vilkaissut tilannetta, vaan totesi suoraan, että ei se mitään, toivottavasti tulee uusia vastauksia. Minusta me elämme poliittisesti tässä tilanteessa. Vuosia me olemme kysyneet samoja kysymyksiä, mutta valitettavasti Paavo Lipposen hallitus ei ole pystynyt antamaan sellaisia vastauksia, joilla todella eheytämme suomalaista yhteiskuntaa.

Arvoisa puhemies! Aikamme haaste onkin jalostaa passivoiva järjestelmäkeskeinen hyvinvointiyhteiskunta ihmisten hyvinvoinnin ja toiminnan mahdollistavaksi luottamusyhteiskunnaksi. Hyvinvointiyhteiskunnan ytimenä on tulonsiirtojärjestelmä, jonka alkuperäinen tarkoitus on ollut huolenpito vähempiosaisista. Arvostettava ja vaalittava perusajatus. Vuosikymmenien aikana tulonsiirrot ovat kohdistuneet uusiin tarpeisiin ja uusille kohderyhmille. On tultu tilanteeseen, jossa vastikkeettomien etuuksien arvo ylittää kansallisen sietokyvyn.

Tulonsiirrot terveelle, työikäiselle väestölle ovat jatkuvasti lisääntyneet. Keskeinen tekijä on suurtyöttömyyden rahoitus. Nykyisellään perustehtävänsä sijasta tulonsiirtojärjestelmä pönkittää korporaatioiden ylivaltaa. Olemme maksaneet viimeisen vuosikymmenen aikana satoja miljardeja suojellaksemme ihmiset työltä. Laaja yhteiskunnallinen konsensus on mahdollistanut nykytasoiset tulonsiirrot. Etujärjestöjen aseman rinnalla ovat vahvistuneet eri edunsaajien rintamat.

Samanaikaisesti yhteiskuntamme arvoperusta on vinoutunut. Monimutkainen järjestelmä pakottaa liian monet ihmiset passiivisuuteen. Useat ihmiset ovat alkuaan hyvää tarkoittavan järjestelmän uhreja. Tämä onkin mielestäni nykyisen järjestelmämme suurin heikkous. Se kohtelee väkivaltaisesti ihmisarvoa ja heikentää kansalaisten vastuuntuntoa. Kaikkien elämään liittyvien riskien siirtäminen valtiolle ei ole yksilön eikä yhteiskunnan kannalta hyvä ratkaisu. Yhteiskunnallisessa kehittämistyössä on astuttava seuraava askel. (Ed. Kummolan välihuuto)

Ed. Kummola, palaan ajatuksissa muutaman vuoden taakse, jolloin tulevaisuusvaliokunnan vieraana oli kaksi valtioneuvosta, politiikan mestareita, Johannes Virolainen ja Kalevi Sorsa. Molemmat kokeneet poliitikot olivat yksimielisiä siitä, että he olivat aikanaan hyvinvointiyhteiskunnan arkkitehteja, ja myös siitä, että tämä hyvinvointiyhteiskunta edellyttää merkittäviä uudistuksia. Eräs kollega kysyi: "Mitä meidän pitää tehdä tulevaisuudessa?" Tähän valtioneuvos Virolainen vastasi: "En minä sitä sano, pitäähän teidän tämän ajan poliitikkojenkin jotain tehdä."

Minusta, arvoisa ed. Kummola, tässä on viestiä myös kokoomuksen poliitikoille. Ei vain niin, että siirretään palloa vasemmalle, että kun sieltä ei saada tukea, vaan nyt on kysymys siitä, millä tavalla riittävän jäntevällä otteella me löydämme ratkaisut. Nimittäin tämän uuden konsensuksen ytimenä tulee olla työn, yrittämisen ja toimeliaisuuden vapauttaminen. Se merkitsee ruohonjuuritasolla tavallisen ihmisen arkeen jalkautuvan kansallisen uutta luovan innovaatiojärjestelmän luomista. Järjestelmän, joka avaa työn ja toiminnan mahdollisuudet jokaiselle työikäiselle terveelle suomalaiselle ja varmistaa tätä kautta aidon ihmisten hyvinvoinnin perustan.

Tässä suhteessa minusta on valitettavaa, että ensi vuoden budjetista puuttuvat ne uudistukset, joilla todella ratkaisevasti edistetään yrittäjyyden vahvistumista ja uuden työn syntymistä. Otan yhden käytännön esimerkin. Jos ajatellaan tulevaisuuden työn merkittävää vahvistumista, meidän pitää Suomessa avata palvelutyön kahleet. Olemme käyneet liian monta vuotta keskustelua siitä, onko arvonlisäverotuksessa 50 000 markan alv riittävä taikka ei. Kansainvälisesti vertaillen meidän on helppo todeta, että kaikissa muissa Euroopan unionin jäsenmaissa nolla-alvin taso on selvästi korkeampi. Tämä on yksi alue, jossa meidän pitää välttämättä tehdä jotain enemmän, että saamme palvelutyötä avattua.

Toinen erittäin merkittävä alue, johon meidän pitää tarttua paljon vahvemmin, on se, millä tavalla me teemme tavallisen palkansaajan mahdollisuudet ostaa palvelutyötä helpommaksi. Tässä käytännön ratkaisuna on se, että me luomme nykyistä merkittävästi avaramman järjestelyn, jolla voidaan vähentää palvelutyön maksettuja kustannuksia, palvelutyöstä maksettuja palkkoja. Ehkä tämän uuden konsensuksen kaikkein merkittävin kysymys on se, että me laajennamme työn käsitteen. Me emme kapeuta työn käsitettä pelkästään palkkatyöhön, vaan hyväksymme, että palkkatyön rinnalla saman arvoisina työn alueina ovat kotityö ja yrittäminen. Tämän konsensuksen avaaminen on suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuuden kannalta kaikkein keskeisin kysymys.

Arvoisa rouva puhemies! Lopuksi lyhyesti politiikan ja korporaatioiden asemaan. Minä arvostan ministeri Niinistön eilistä avausta, koska on mahdotonta suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuuden kannalta, että tämä demokratian keskus, Suomen eduskunta, on korporatiivisten kannanottojen jatke. Meillä on ammattiyhdistysliikkeellä oma selvä rooli suomalaisessa yhteiskunnassa. Järjestöt käyvät tuloneuvotteluja, niiden tehtävä on sopia tässä mielessä palkansaajien kannalta ja työnantajien kannalta keskeisistä yhteisistä kysymyksistä. Mutta se, että jokaisen lainsäädäntöhankkeen, jokaisen budjettipäätöksen osalta me kuulemme etujärjestöjä, jotka ajavat omaa, itsekästä edunvalvontaa sinällään omilla arvokkailla alueillaan, johtaa demokraattisen päätöksenteon mahdottomaan tilanteeseen, (Ed. Saarisen välihuuto) ja ne korjaavat toimenpiteet, arvoisa ed. Saarinen, jotka Suomen on tehtävä lähivuosina — vuonna 2004 tapahtuu Euroopan unionin itälaajentuminen — merkitsevät erittäin suuria uusia haasteita suomalaiselle työelämälle. Näin korkean suurtyöttömyyden vallitessa me ajaudumme taloudellisesti sietämättömään tilanteeseen ilman näitä korjaavia ratkaisuja.

Sen vuoksi minä toivon, että me voimme rakentavassa yhteistyössä toisille oikean arvon antaen, niin korporaatioille kuin myös aidolle demokratialle ja eduskunnan ja hallituksen työlle, löytää nämä kestävät ratkaisut, joidenka varassa voimme tätä hienoa suomalaista yhteiskuntaa viedä eteenpäin.

Raija  Vahasalo  /kok:

Arvoisa puhemies! Sain äskettäin viestiä kansalaiselta, joka ei voinut ymmärtää, mihin valtion ja kuntien rahat oikein menevät, kun peruspalvelut eivät toimi. Hän ei ole ainoa ihmettelijä. Ensi vuoden budjetissa esitetään yli 150 miljoonan euron lisäystä terveydenhuollon käyttökustannuksien valtionosuuteen. Hyvä ja tärkeä asia, mutta mihin rahaa uppoaa? Samalla kun annetaan lisäresursseja, on samanaikaisesti tarkasteltava, mikä nykyprosessissa on vialla. Liian monta kokkia ei sovi samaa soppaa tekemään. Nyt kärsivät sekä hoitava henkilökunta että jonoissa tuskailevat asiakkaat. Terveydenhuolto tarvitsee ehdottomasti asiakaslähtöisemmän lähestymistavan. Pönkitetäänkö nykyisin liikaa itse järjestelmää? Tähän on puututtava, ennen kuin se puuduttaa terveydenhuoltomme vieläkin kokonaisvaltaisemmin.

Mistä terveydenhuollon toimimattomuus voisi johtua? Jokin kokonaisuudessa ahmii rahaa, kun peruspalveluihinkaan ei ole varaa. Pahimpia epäkohtia ovat muun muassa jatkohoidon katkeaminen kotiutettaessa potilasta, se ettei minkäänlaista neuvontaa anneta sairaalasta pääsyn jälkeen, tiedonkulku on nykytekniikan huomioon ottaen erittäin hidasta, tieto terveyskeskukseen viipyy jopa puoli vuotta. Jo lääkärin vastaanotolle pääsy on useissa kunnissa lähes mahdotonta. Hoitovastuu sairaalasta pääsyn jälkeen on epäselvä sekä potilaalle että lääkärille. Kukaan ei kanna vastuuta hoitoketjujen rajakohdissa. Ennen lääkäreitä oli potilasta kohden paljon vähemmän, mutta silloin kaikki toimi. Kunnanlääkäri huolehti potilaasta ihan alusta lähtien loppuun saakka.

Arvoisa puhemies! Olen iloinen siitä, että opetusministeriön budjettiin on varattu ensi vuodelle määrärahoja käytettäväksi kosteus- ja homevaurioista kärsivien koulujen korjaukseen. Tosin, kun annettu 15 miljoonan euron summa jaetaan valtakunnallisesti, on se summa luvattoman pieni. Homekoulumäärärahojen lisäksi aikuiskoulutus laajenee, nuorten osallisuutta ja lasten kulttuuria edistetään. Opetusministeriön hallinnonalan määrärahat kasvavat ensi vuonna 331 miljoonalla eurolla, mutta todellista määrärahan lisäystä eli toiminnallisia vaikutuksia on tästä summasta ainoastaan 3 prosentin verran.

Olen erittäin huolissani, miten käy kuntien perusopetuksen. Esimerkiksi Espoossa aiotut koulusäästöt nostavat perinteisesti sävyisät suomalaisvanhemmat jo barrikadeille asti. Tajuavatko kuntapäättäjät vieläkään, että säästämällä lasten opetuksessa he itse asiassa rankaisevat omia lapsiaan? On varsin merkillistä, että esimerkiksi Espoon kaltaisessa koulutetussa kunnassa päättäjät eivät ymmärrä koulutuksen tärkeyttä. Menihän heidän aikanaan kaikki hyvin, miksi ei menisi nyt tänä päivänä samalla tavalla. Mutta maailma on muuttunut. Voikin kysyä, onko kuntien päättäjiin luottamista, kun asioita on ajettava mielenosoitusten kautta.

Miksi Suomi säästää aina tulevaisuuden kustannuksella? Koulutuksen määrärahoista säästäminen johtaa ainoastaan umpikujaan, ja nyt tuolla tiellä ollaan jo aika pitkällä. Koulujen kohdalla vastuuta on sälytetty aivan liikaa kuntien oman harkinnan varaan, ja tämä ei näytä toimivan. Pelkät rahanlisäykset eivät auta kuitenkaan, sillä raha ei aina koidu opetuksen hyväksi. Pitäisikö valtion ottaa käyttöönsä myös normeja, jotta kunnat hoitavat koulutusvelvoitteensa paremmin? Pääkaupunkiseutu ja Uusimaa ovat nyt rahavaikeuksissa. Ne ovat joutuneet rahoittamaan muuta maata. Onko siinäkin menty liian pitkälle? Valtionosuusjärjestelmää on tältä osin korjattava.

Olemme juuri sosiaali- ja terveysvaliokunnassa käsittelemässä selontekoa lasten ja nuorten hyvinvoinnista. Lapsen syrjäytyminen näkyy jo peruskoulun alaluokilla. Tästä syystä on elintärkeää, että syrjäytymiskierrre saadaan katkaistuksi heti, ennen kuin oppilas putoaa kärryiltä opetuksessa. Koulujen resurssit on turvattava, jotta lapsen yksilölliset tarpeet pystytään ottamaan huomioon. Tämä tulee olemaan pitkällä aikavälillä kiistatta myös taloudellisesti terveempi ratkaisu. Kuinka paljon kuntien päättäjät ovat vastuussa lasten ja nuorten syrjäytymisestä, näistä koulupudokkaista? Uskallanpa heittää tällaisen kysymyksen.

Arvoisa puhemies! Vielä yksi asia. Kun tiemäärärahat ovat valtion budjetissa erittäin tiukassa, liikenne- ja viestintäministeriön tulisi tarkastella uusien tiehankkeiden rakentamisjärjestystä todellisen tarpeen ja kiireellisyyden mukaan. Ehdotan, että valtakunnan tiehankkeet asetetaan hyöty—kustannus-suhteeltaan priorisointijärjestykseen ja toteutetaan kyseisessä järjestyksessä. Tämä olisi kaikkein oikeudenmukaisin ratkaisu tässä taloudellisessa tilanteessa.

Anne  Holmlund  /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä on ensimmäinen kerta, kun kädessäni on valtiontalouden keltainen kirja, kompromissien korkea veisu, vuoden 2003 talousarvioehdotus. Tässä vaiheessa tosin tuntuu jo siltä, että lähes kaikki mahdollinen on sekä kiitetty että haukuttu riippuen puhujasta ja näkökulmasta. Koska olen kuitenkin näin ensikertalaisena päättänyt pidättäytyä vallitsevasta muoti-ilmiöstä, varjo- ja haamubudjettien teosta, tyydyn vain kommentoimaan käsiteltävänä olevaa talousarvioehdotusta muutamalta osin, lähinnä työllisyyskysymyksiin liittyen.

Vuoden 2003 talousarvioehdotuksessa jatketaan edelleen tuloveron kevennysten linjalla, joskin vaikutukset kansalaisten kukkaron painoon ovat tällä kertaa melko marginaalisia. On kuitenkin selvää, että alijäämäinen budjetti ei suuria veronkevennysehdotuksia voikaan sisältää.

Työn tekemisen tulee Suomessa olla kannattavaa, ja pienetkin liikahdukset työn verotuksen keventämiseksi ovat mielestäni oikean suuntaisia. Koska kevennykset tehdään osittain kunnallisverotuksen ansiotulovähennystä nostamalla, piilee siinä kuitenkin vaara, että veronkevennyshyöty päätyy ainakin osittain kuntien tuloveroprosentin nousun kautta takaisin verottajan kukkaroon. Samaan päämäärään johtavat energiaverojen korotukset.

Valtionvelkaa on pystytty kuluvan vaalikauden aikana lyhentämään. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että 155 miljoonan euron alijäämä on rahoitettava velanotolla. Asia ei kuitenkaan liene mikään yllätys.

Työllisyyden parantamiseen on budjetissa luvassa lisäpanostuksia. Positiivista on muun muassa sosiaaliturvamaksun poistamiseen liittyvä määräaikainen kokeilu, jonka tavoitteena on helpottaa työpaikkojen syntymistä. Samalla saadaan toivottavasti kokemusta siitä, millaisia heijastusvaikutuksia työnantajan sotumaksun poistaminen aiheuttaa yritysten työllistämisintoon. Mikäli tulokset ovat positiivisia, kannattaa mallia varmasti soveltaa laajemmaltikin sekä ajallisesti että maantieteellisesti. Nythän kokeilun piirissä ovat vain eräät Lapin ja saariston kunnat. Samalla saadaan toivottavasti kaivattua faktatietoa siitä, kuinka suuri todellinen merkitys kiistellyillä palkan sivukustannuksilla on työllistämiskynnyksen laskemiseen.

Ed. Kuosmanen väitti taannoin puheenvuorossaan, että palkan sivukuluja olisi alle viiden henkilön yrityksissä pienennettävä vähintäänkin puoleen, jotta alennuksista saatava taloudellinen hyöty näkyisi työllisyydessä. Siinä olen ed. Kuosmasen kanssa ainakin osittain samaa mieltä. Kosmeettinen kymmenesosien helpotus tuskin pienyritysten työllistämismahdollisuuksia parantaa, ainakaan kovin oleellisesti.

Sotumaksua on tämän hallituksen aikana alimmassa maksuluokassa pienennetty 4 prosentista 2,95 prosenttiin, mikä on ollut täysin oikean suuntainen toimenpide. Sivukustannukset ovat kuitenkin luonteeltaan vakuutusmaksuja, joten niistä luovuttaessa on maksajan aina löydyttävä jostakin, ellei sitten vakuutusten perusteella maksettavia etuuksia selkeästi heikennetä. Tämä ei kuitenkaan liene järkevää.

Palkan sivukulut ovat luonnollisesti yksi työn hintaa nostava tekijä, ja niiden alentamiseen on pyrittävä hallitusti. Mutta työllistämisen kannattavuuteen liittyy myös monia muita tekijöitä. Suurimmat kustannuserät löytyvät yleensä eri alojen työehtosopimuksista. Kun lisämausteeksi kirjataan vielä paikallisesti joustamattomat sopimusehdot, on turhaa ihmetellä, miksi työpaikkojen synnyttäminen pienyrityksiin ei kovin helpolla onnistu. Työmarkkinajärjestöt operoivat suurilla vesillä, ja pienten lammikoiden pienet sintit eivät niitä liiemmälti kiinnosta. Liittoon kuulumaton työnantaja joutuu noudattamaan työehtosopimuksen ehtoja, vaikka ne olisivat hänen kannaltaan kuinka järjettömiä.

Joustavuudella en kuitenkaan tarkoita sitä, että työpaikoilla tulisi vallita patriarkaalinen tai yhtä hyvin matriarkaalinen täällä määrään minä -järjestelmä. Fiksu työnantaja ja myös fiksu työntekijä ymmärtävät istuvansa samassa veneessä, jolloin kummankaan ei kannata irrottaa pohjatappia keskellä aavaa selkää.

Suomessa on noin 220 000 yksinyrittäjää. Tällä sektorilla on merkittävästi työllistämispotentiaalia, joka tulisi saada purettua työmarkkinoille. Suomessa kynnys siirtyä yrittäjästä työnantajaksi on valitettavan korkea. Syitä tähän on monia. Tämän kynnyksen madaltaminen on yksi tärkeä työsarka suunniteltaessa työvoimapoliittisia toimenpiteitä ja siihen liittyvää koulutusta. 70-luvun vihamielisen kyräilevästä ilmapiiristä on onneksi päästy, ja nykyisin yrittäjyyden tärkeä merkitys sekä talouselämän että työllisyyden näkökulmasta on ymmärretty paremmin.

Yrittäjäkoulutusta on nykyisin tarjolla melko kattavasti. Sen sijaan työllistämiseen kannustavaa työnantajakoulutusta ei ole saatavilla. Työnantajakoulutus tulisikin mielestäni nostaa osaksi työllistämiseen tähtääviä toimenpiteitä.

Työnantajan vastuulle on siirretty melkoinen määrä yhteiskunnallisia velvoitteita, joiden kanssa yksinyrittäjä ei joudu tekemisiin. Työturvallisuus ja työterveydenhuollon määräykset, ennakonpidätys ja sotutilitysjärjestelmä, palkanlaskenta, vuosilomalaki, työsopimuslaki, alakohtainen työehtosopimus, sosiaalivakuutusjärjestelmä, TEL, työttömyys-, tapaturma- ja ryhmähenkivakuutukset ovat vain pieni osa sitä viidakkoa, jossa työnantaja joutuu kahlaamaan. Pitkää listaa tarkastellessaan tulee väkisin mieleen, että kirveellä saattaisi olla käyttöä tässäkin tapauksessa.

Vähintä, mitä yhteiskunnan tulisi tarjota, on asianmukainen tiivis ja intensiivinen koulutus, joka antaa perusvalmiudet työnantajana toimimiseen. Samalla työllistäjäksi aikovan tulisi saada riittävät valmiudet yleisten työllistämismahdollisuuksiensa, markkinatilanteensa ja yrityksen toiminnan laajenemismahdollisuuksien kartoittamiseksi. Tärkeää on myös yrityksen toiminnan verosuunnittelu ja laskelmat tarvittavasta liikevaihdon lisäyksestä, jotta työllistäminen olisi sekä mielekästä että kannattavaa. Yksinyrittäjällä ei yleensä ole aikaa eikä liioin voimavaroja tällaisten kysymysten omatoimiseen selvittelyyn. Työnantajakoulutuksen tulisi nimenomaan olla yrityslähtöistä ja työllistämiseen kannustavaa, ja siihen tulisi liittää myös taloudellisia porkkanoita.

Arvoisa puhemies! Yhdistelmätuen ehtojen helpottaminen luo parempia työllistämismahdollisuuksia sellaiselle työttömälle, jonka työmarkkinatukijakso on kestänyt vähintään 200 päivää. Erittäin tärkeänä pidän työvoimapoliittisen koulutuksen kohdentamista siten, että työvoiman kysyntä ja tarjonta kohtaisivat mahdollisimman hyvin. Samanaikaisesti kun työkykyisiä ja -haluisia ihmisiä joutuu roikkumaan kortistossa, useilla aloilla kärsitään huutavasta työvoimapulasta.

Ed. Hemmilä nosti puheenvuorossaan esiin näkökohdan, jossa todettiin, että työttömällä työnhakijalla tulisi olla velvollisuus ottaa vastaan hänelle tarjottu työpaikka. Yhteiskuntamoraalin kannalta ajatus on hyvä, mutta kun asiaa miettii työnantajan näkökulmasta, tulee väkisinkin mieleen, mitä hyötyä työnantajalle on siitä, että hän saa innostuneen työntekijän sijasta palvelukseensa henkilön, joka kyseistä työtä ei todellakaan halua. Pitäisikö meidän hyväksyä se surullinen tosiasia, että työmarkkinoilla on edelleen ihmisiä, joiden työllistämisessä ei valitettavasti ole välttämättä mitään järkeä? Mikäli työ halutaan nähdä yhteiskunnallista lisäarvoa tuottavana tehtävänä, on huolehdittava siitä, että ensisijaisesti nuoret saadaan mukaan työelämään, muuten meillä ei toden totta riitä enää eläkkeenmaksajia.

Inhimillisestä ja sosiaalisesta näkökohdasta katsoen olen luonnollisesti sitä mieltä, että myös niistä on huolehdittava, jotka ovat syrjäytyneet työelämän ulkopuolelle. Kaveria ei jätetä tässäkään tapauksessa.

Talousarvioehdotukseen sisältyvä lisäpanostus oppisopimuskoulutukseen on mielestäni todella positiivinen asia. Oppisopimus on ensinnäkin erinomainen työllistämistapa, johon sisältyy täsmäkoulutus. Erittäin tärkeänä näen oppisopimuskoulutuksen myös siitä näkökulmasta, että nuorelle luodaan työelämälähtöinen mahdollisuus kouluttautua suoraan ammattiin. Kaikkien takalistoille ja korvienväleille ei koulun penkkien kuluttaminen välttämättä sovi, mutta kuitenkin samalla henkilöllä saattaa olla aivan erinomaiset edellytykset kehittyä oman alansa ammattitaitoiseksi osaajaksi. Yhteiskunnan näkökulmasta on äärimmäisen tärkeää saada mahdollisimman moni nuori mukaan työelämään varsinkin silloin, kun perinteiset koulutusmuodot eivät tunnu sopivilta. Työelämästä syrjään jääminen on paha uhka, johon ei meillä ikäluokkien jatkuvasti pienentyessä ole varaa.

Ainoa kummajainen, joka nykyiseen oppisopimuskäytäntöön sisältyy, piilee siinä, että yksinyrittäjältä on käytännössä evätty mahdollisuus oppisopimuksen tekemiseen. Ministeriö on kuitenkin saamani tiedon mukaan valmistelemassa lakiehdotusta, jossa tämä työllistymistä heikentävä epäkohta tullaan poistamaan. Samalla on kuitenkin huolehdittava siitä, että oppilaan oikeudet tulevat työpaikalla huomioiduksi. Oppilaan käyttäminen halpatyövoimana ei kuulu aitoon työnantajamoraaliin.

Arvoisa puhemies! Vuoden 2003 talousarvioehdotus ei sinällään sisällä mitään suuria muutoksia. Taloudellisen epävarmuuden, sameuden, sumeuden vallitessa on kuitenkin syytä pitäytyä maltillisiin ja tasapainoisiin ratkaisuihin. Äkkikäännösten vaarana on se, että suuntaa joudutaan heiluriliikkein korjaamaan jatkuvasti laidasta laitaan.

Työllisyyden parantaminen on ollut eräs istuvan hallituksen tärkeimpiä tavoitteita. (Ed. Ala-Nissilä: Mitä puhuja on siitä mieltä?) — Se on hyvä tavoite, ja minusta siitä pitää pitää kiinni. Hyvien mallien löytäminen on enemmän kuin toivottavaa, enkä ainakaan vielä ole yhdestäkään varjobudjetista järkevää ratkaisua löytänyt. (Ed. Ala-Nissilä: Ovatko puhujan mielestä hallituksen toimet riittävät?) — Katsotaan nyt, millaisia vaalienalusmalleja vielä ennen kevään eduskuntavaaleja on tarjolla. — On kuitenkin muistettava, että suuret kysymykset eivät ratkea hetkessä ja parhaat saavutukset saavutetaan vain määrätietoisella työllä.

Työministeri  Tarja Filatov

Arvoisa puhemies! Tässä puheenvuorossa puututtiin yhteen erittäin tärkeään työllistämispotentiaaliin, joka meillä on olemassa, ja se liittyy yksin yrittäviin henkilöihin. On totta, että monet niistä välineistä, joita työhallinnolla on, jotka voisivat auttaa tai ainakin madaltaa sitä kynnystä, joka yksin yrittävillä on, eivät tällä hetkellä ole mahdollisia yksinyrittäjälle, on sitten kyse työharjoittelusta tai tietyn tyyppisistä tukimuodoista. Tässä on kyllä kyse eduskunnan tahdosta. Silloin kun me teimme esitystä niin sanotun toisen aallon uudistuksen toteuttamisesta, meidän esitykseemme ei sisältynyt tällaista rajausta, että yksinyrittäjät eivät voisi näitä välineitä käyttää. Se tuli valiokunnan yksimielisenä lisäyksenä.

Nyt on käyty sitten alustavia keskusteluja siitä, millä ehdoilla kuitenkin yksinyrittäjätkin voisivat esimerkiksi työharjoittelua tai näitä muita toimia käyttää, koska monet yksinyrittämisen ammatit ovat sellaisia, että niihin ei välttämättä löydy muuta kautta koulutusväylää, ja silloin esimerkiksi yksinyrittäjän oppisopimuskoulutus on erittäin tärkeä. Monet työvoimapoliittiset toimet eivät taas tähän asti ole toimineet, esimerkiksi ammatillinen työvoimapoliittinen koulutus ei ole usein ollut mahdollista yksin yrittävälle tai pienille yrityksille, koska minimikriteeri on ollut se, että näillä kursseilla on 10 henkilöä mukana. Me olemme etsimässä tähän ratkaisua siten, että voisimme joustavasti kerätä saman alan yrittäjiä, jotka voisivat saada klusterina tai rypäleenä koulutusta näiden yritysten tarpeisiin räätälöitynä, koska usein yritysten tilanteet ovat hyvin erilaiset.

On totta, että pienet ja keskisuuret yritykset, kuten yksinkin yrittäjät, eivät voi tuntea niitä kaikkia tukimuotoja, joita esimerkiksi työhallinnolla on työllistymiskynnyksen madaltamiseksi. Sen vuoksi esimerkiksi työnantajakäynnit on kohdistettu nimenomaan pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Niitä esimerkiksi tänä vuonnakin on tehty jo pitkälle yli 30 000. Näistä sekä yrittäjäjärjestöiltä että kyseisiltä yrittäjiltä, joiden luona on käyty, on tullut varsin positiivista palautetta, mutta myös ihan konkreettisia työllistymistarjouksia. On löydetty ne yhteiset tarpeet, jotka on yrittäjällä, ja ne mahdollisuudet, joilla työhallinto voi tulla vastaan yrittäjän tarpeita, koska meillä on hyvin paljon sellaisia välineitä, jotka kyllä tunnetaan isoissa yrityksissä, ja siellä ne osataan käyttää hyvin hyväksi sen vuoksi, että siellä on ihminen, joka on erikoistunut meidän erilaisiin tukimuotoihimme ja muihin, mutta pienessä yrityksessä tätä mahdollisuutta ei ole ollut.

Osa yritysten vähenemisestä, jota on tapahtunut, on johtunut siitä, että maatalousyrittäjien määrä on vähentynyt, mutta osa johtuu myös siitä, että työpaikkojen määrä on lisääntynyt. Muutama vuosi sitten suomalaiset ryhtyivät yrittäjiksi pääsääntöisesti työttömyyden kautta. Kun työtä ei ollut tarjolla, starttiraha oli yksi mahdollisuus lähteä etsimään omaa yrittäjäväylää, mutta myös muin keinoin tähän on lähdetty. Sitten taas, kun työpaikkoja on ollut runsaammin tarjolla, tällaiset yhden henkilön yritykset tai pienet yritykset ovat kuitenkin turvautuneet mieluummin palkkatyöhön, koska ovat kokeneet sen itse elämäntilanteensa kannalta tai sen perinteen kannalta, että ovat aikaisemmin palkkatyössä olleet, turvallisemmaksi tai houkuttelevammaksi vaihtoehdoksi.

On varmasti totta, että niin kauan kuin Suomessa aina sanotaan, että yrittäminen tässä maassa on mahdotonta, niin kukaan ihminen, joka pohtii tulevaisuuden uraansa tai sitä, mitä elämältään haluaa, ei silloin kyllä sitä yrittäjyyttä ensimmäisenä ajattele. Silloin mielestäni meillä on myös tämän salin seinien sisällä iso vastuu kertoa niistä mahdollisuuksista, joilla voidaan tulla yrittämistä vastaan, eikä aina pelkästään niistä huonoista ja epäonnistuneista tilanteista, jotka ovat totta tässä maassa. Kyllähän niitäkin on.

Lisäksi nuorten työllisyydestä voisi sanoa, että nuorisotyöttömyys on se, joka on kehittynyt Paavo Lipposen kahden hallituksen aikana kaikkein positiivisimmin. Elikkä se on tippunut noin yhteen kolmasosaan siitä, mitä se pahimmillaan oli. Osa tästä kehityksestä on tullut sitä kautta, että talous on kasvanut ja työpaikkoja on syntynyt ja nuorilla on ollut sitä osaamista, jota työmarkkinoilla tarvitaan. Mutta kyllä myös sitä kautta, että meillä on ollut tehostettuja toimia, jotka on suunnattu nimenomaan nuoriin ja niihin nuoriin, joilla ei välttämättä ole ollut ammatillista koulutusta.

Vaikka olen itsekin aikanaan kritisoinut työmarkkinatukiuudistusta siltä osin, että se kohdistuu nuoriin tavallaan pakottavana välineenä, sen tulokset ovat olleet kiistattomia. Hyvin moni nuori tällaisen niin sanotusti pakollisen työharjoittelun jälkeen on löytänyt oman elämänuransa sitä kautta, että joko yritys on työllistänyt hänet, koska kyse on ollut nuoresta, osaavasta ihmisestä, tai sitten nuori on innostunut lähtemään opiskelemaan ja hakeutunut ammattitaitoansa parantaviin opintoihin ja sitä kautta työllistynyt.

Nuorten Osallisuushankkeessa, johon pääministeri kyselytunnilla viittasi, on kyse siitä, että kun meidän nuorisotyöttömistämme valtaosa on sellaisia, että heillä on vain joko peruskoulu tai ylioppilastutkinto, mutta ei mitään ammatillista osaamista tai ammatillista tutkintoa, niin heidän työllistymisnäkymänsä tulevaisuudessa ovat kyllä hyvin heikot, jos ei tätä ammattitaitoasiaa saada kuntoon. Sen vuoksi pyritään ennalta ehkäisemään mahdollisimman hyvin tällaisen joukon kasvamista. Meillä esimerkiksi 7 prosenttia peruskoululaisista ei lähde mihinkään koulutuksen jälkeen. Silloin tarvitaan erityistoimia, joilla huolehditaan siitä, että nämä nuoret ikään kuin saattaen vaihdetaan siihen seuraavaan vaiheeseen eli jonkinlaisiin opintoihin tai työharjoitteluun tai työpajaan tai johonkin muuhun aktiiviseen vaihtoehtoon, koska usein käy niin, että hetken aikaa voi olla ihan kiva olla vapaalla, mutta kun sitä hetkeä kestää liian pitkään, sen jälkeen on vaikea päästä mukaan takaisin aktiivitoimiin. Tässä kokonaispaketissa on hyvin paljon sellaisia toimia, jotka pyrkivät turvaamaan nimenomaan heikommassa asemassa olevien nuorten väylän koulutukseen, mutta myös tukemaan vielä siellä koulutuksen sisällä siten, että koulupudokkaiden määrä vähenisi. Paitsi että tämä on inhimillisesti erittäin tärkeää, kyllä tämä on myös meidän tulevaisuuden työvoiman saatavuutemme kannalta erittäin tärkeää. Pienistä ikäluokista ei saa pienikään siivu syrjäytyä.

Antero  Kekkonen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ministeri Filatovin puheenvuoro oli hyvin virkistävä monessakin mielessä. Tutkimustieto kertoo, että työttömyys periytyy. Käytäntö kertoo, että yrittäjyys periytyy. Ministeri Filatov sanoi, että kun ihminen suunnittelee elämänuraansa, hänellä ei välttämättä siintele edessänsä yrittäjyys.

Kolmas vaihe on oppisopimusjärjestelmä. Siihen huomioni haluaisin kiinnittää sen takia, että jos tietoni yhtään ovat oikeita, oppisopimuskäytäntö on perin erilaista riippuen siitä, missä osassa Suomea ollaan. Sen traditio on hyvin erilainen. Sen käytännöt ovat hyvin erilaisia. Voi olla, että sen tehokkuuskin on erilaista eri osissa Suomea. Niinpä minun huoleni onkin siinä, onko oppisopimusjärjestelmä, jota voi pitää erinomaisen edistyksellisenä ja hyvänä järjestelmänä, työvoimahallinnon priorisointilistoilla sellaisessa asemassa kuin sen pitäisi olla.

Olavi Ala-Nissilä  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Hyvä, että ministeri puhui yrittäjyydestä. Todella se on niin näiden viimeisten tilastojen mukaan, että yritysten ja niiden perheiden lukumäärä tänä vuonna on pudonnut 8 000:lla, kun se menneinä vuosina lisääntyi. Tämä on jo toinen vuosi, kun yrittäjien määrä vähenee. Tämä on, ministeri, ongelma.

Ed. Kekkonen sanoi, että yrittäminen periytyy. Kai noin viidennes siirtyy seuraaville sukupolville ja kolmannelle sukupolvelle siirtyy enää 4 prosenttia. Yksi ongelma on perintö- ja lahjavero, kun yritysten verotusarvot koko ajan nousevat. Tämä pitäisi nyt hoitaa, ministeri, nopeasti pois, jotta kun suuret yrittäjäikäpolvet ovat sukupolvenvaihdostilanteessa, emme menetä yrityksiä koko aikaa. Tämä on yksi tekijä. Ottakaa siellä hallituksessa nyt ministerit Siimes ja Niinistö puhutteluun, että tämä asia edes saataisiin tällä vaalikaudella vielä hoidettua.

Työministeri Tarja Filatov

Arvoisa puhemies! Lyhyesti: Oppisopimuskoulutus on enemmän oikeastaan opetusministeriön välineitä. Ongelma on se, että ne nuoret tai ikääntyneetkin ihmiset, jotka kipeimmin työttömyydessä tarvitsisivat oppisopimusvaihtoehtoa, eivät itse pysty hakemaan itselleen tätä oppisopimuskoulutuspaikkaa. Silloin tämä kohdentuminen ei ole paras mahdollinen. Tähänkin me pyrimme vastaamaan sillä, että näitä työnantajakäyntejä tehdään, koska silloin työhallinto voi aktiivisesti ikään kuin hakea itselleen varastoon oppisopimuskoulutuspaikkoja ja tarjota niitä sitten niille työttömille ihmisille, jotka eivät ole valmiita lähtemään koulunpenkille tai teoreettisiin opintoihin tai eivät siinä parhaiten pärjää.

Terveisiä varmaan voidaan viedä tästä sukupolvenvaihdosproblematiikasta. Mutta kun te-keskuksissa on tehty tutkimusta siitä, minkä yrittäjät kokevat olevan kaikkein vaikeinta tässä sukupolvenvaihdostilanteessa, niin ... (Ed. Bremer: Sukupuolenvaihdoksesta!) — No sukupuolenvaihdoksesta ei nyt onneksi ole kyse. — Silloin puhutaan usein osaavan työvoiman saatavuudesta. Se nähdään kaikkein vaikeimpana, ei niinkään ne taloudelliset esteet, vaan se, ettei yksinkertaisesti haluta lähteä jatkamaan.

Ismo Seivästö /kd:

Arvoisa puhemies! Maassamme tulo- ja varallisuuserot ovat kasvaneet viime vuosien aikana. Valtaosa kansastamme tulee kohtuullisen hyvin toimeen, mutta keskellämme elää monia pitkäaikaistyöttömiä, eläkeläisiä ja lapsiperheitä, joiden elämää varjostaa päivittäinen huoli jokapäiväisestä toimeentulosta. On tietenkin selvää, että maailmanlaajuista köyhyyttä ja nälkää mitataan aivan eri mittareilla. Näiden ongelmien syntyyn löytyy osaselitys eurooppalaisten siirtomaavaltojen toiminnasta menneinä vuosisatoina. Meidän on kuitenkin vielä yritettävä tehdä korjauksia, edes pieniäkin parannuksia arjen sujuvuuden parantamiseksi. Kristillisdemokraattien varjobudjetissa esitetyillä toimenpiteillä, muun muassa veronkevennyksistä luopumalla, pörssiverolla ja lyhytaikaisten luovutusvoittojen verotusta kiristämällä, saadaan varoja kuntien terveyspalveluihin ja perheiden aseman kohentamiseen. Muun muassa toimeentulotuen varassa elävät lapsiperheet ja minimieläkkeellä kitkuttelevat ovat ahtaalla, mutta voivat sentään mainoksista seurata hyvätuloisten elämää. Lapsiperheille edes pientä lohtua toisi viime vuosien inflaation suuruinen lapsilisien korotus.

Nämä varat on otettava näistä pienistä puroista, koska veroministeri, suluissa vasemmistoliitto, on ollut hyväksymässä miljardien markkojen veronkevennykset suurituloisille. Varoja palvelujen kehittämiseen ja velankin lyhentämiseen olisi ollut paljon enemmän, mikäli suurituloisille olisi suunnattu markka- tai euromääräisesti sama veronkevennys kuin pieniin palkka- ja eläketuloihin tehtiin. Nythän ratkaisut paisuttivat yhdessä tupon kanssa suurituloisten kukkaroa monin verroin enemmän kuin pienituloisten. Osa jäi näiden lisäysten ulkopuolelle kokonaan. Ensin pitää katsoa yhteiskunnan kipukohdat ja antaa ensiapu niihin, vasta sitten tarkastella veronkevennysten suuruutta ja suuntaamista. Nyt valitettavasti on tehty juuri päinvastoin. Onneksi kuitenkin istuva hallitus teki vaalivuodelle realistisen budjetin, mutta paljon korjattavaa jää seuraavalle eduskunnalle ja hallitukselle tilanteessa, jossa ministeri Niinistön sanoja mukaillen "talouden lottovoitot ovat ohi".

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Haluaisin ed. Seivästölle kristillisdemokraateista todeta sen, että ministeri Suvi-Anne Siimeksen maininta tässä verojen alentamislinjan toteuttajana on kyllä hiukan kohtuutonta. Tiedämme hänen enemmänkin profiloituneen nimenomaan sillä ajatuksella, että veronmaksajien tulisi rakastaa veroja nimenomaan sen vuoksi, koska niillä tuotetaan palvelut, välttämättömät palvelut. Tämä tosiasia, että tässä hallituksen esityksessä on veronalennusosuus, ei kylläkään ole ministeri Siimeksestä lähtenyt.

Ismo  Seivästö  /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Muistuttaisin ed. Tiusasen mieleen, että veronalennukset menneinä vuosina, jolloin olette olleet hallituspuolue, on suosinut aivan selvästi suurituloisia henkilöitä. Ostovoiman muutos pienissä tuloluokissa on ollut siinä 100 markkaa, suurissa tuloluokissa 400—500 markkaa yhdessä tupon kanssa.

Arvoisa edustaja! Vasemmistoliitto on ollut hallituksessa kohta kahdeksan vuotta, ja te olette olleet hyväksymässä nämä ratkaisut, jotka ovat todellakin kuristaneet monen pienituloisen elämää, mutta antaneet suurituloiselle suuren kakun kansantulon kasvusta.

Klaus  Hellberg  /sd:

Arvoisa herra puhemies! Valtion ensi vuoden budjetti jatkaa sitä valtiontalouden tasapainottamislinjaa, mitä on vuodesta 95 Lipposen ensimmäisen ja sitten vuodesta 99 Lipposen toisen hallituksen aikana toteutettu. Nyt me olemme tietysti monessa mielessä toisenlaisessa tilanteessa kuin monen aikaisemman budjetin käsittelyn yhteydessä siinä mielessä, että maailmantalouden tila on hyvin epävarma. On tietysti tiedetty jo pitkään, että eteenpäin ei ole oikeastaan menty, mutta on kuitenkin toivottu ja odotettu, että maailmantalous nytkähtäisi eteenpäin. Valitettavasti näin ei ole käynyt, vaan epävarmuus jatkuu edelleen. Tämä tietysti aiheuttaa sitten ongelmia myös tämän talousarvion laadinnassa.

Suomeen on saatu vuoden 95 jälkeen yli 300 000 uutta työpaikkaa. Se on tietysti erittäin hyvä saavutus, mutta siitä huolimatta työttömyys on edelleen liian korkea, eli työllisyyteen on panostettava kaikin mahdollisin keinoin myös jatkossa. Tässä ministeri Filatov meillä aikanaan on tuonut esiin niitä kaikkia eri toimenpiteitä, mitä työvoimaviranomaisilla on ja mitä he käyttävät, ja kertonut myös näistä kehitysnäkymistä. Minusta on hyvä, että tänään on sitten myös pääministeri Lipposen toimesta perustettu työryhmä, joka edelleen pyrkii selvittämään näitä työllisyyteen liittyviä kysymyksiä. Kaikki mahdollinen on tietysti käytettävä työllisyyden hyväksi, kaikki kivet on käännettävä, jotta saisimme varsinkin tässä epävarmassa tilanteessa nyt työllisyyskehityksen myönteisesti eteenpäin.

Haluaisin tässä puuttua muutamaan kysymykseen vielä liittyen tähän budjettiin. Vaikka tämä kokonaisuus minusta tässä budjetissa on varsin hyvä, niin kuntien taloudellinen tilanne kyllä huolestuttaa. Meillähän kunnat vastaavat palveluista, kunnat käytännössä toteuttavat ne, ja siinä mielessä tietysti kuntien taloudellinen tilanne ei ole sellainen asia, johon vähättelevästi pitäisi suhtautua, vaan kuntien johdolla hoidetaan nämä palvelut. Monet kunnat ovat erittäin suurissa taloudellisissa vaikeuksissa tällä hetkellä eivätkä meinaa selvitä näistä velvoitteistaan, mitkä niillä on. Meillä on terveydenhuollossa, niin kuin kaikki tietävät, erittäin suuria vaikeuksia. Varsinkin täällä Pääkaupunkiseudun ja Itä-Uudenmaan alueella HUSin puitteissa on todella suuria ongelmia.

Kyllä siinä mielessä tietysti, kun tietää, että muutenkin maassa terveydenhuollon kohdalla vaikeuksia on, niin täytyisi minusta vakavasti miettiä sitä, että kuntien valtionosuuksia tarkistettaisiin tavalla tai toisella enemmän kuin hallituksen esityksessä nyt on. Tässähän lähdetään siitä, että kustannustason nousuun valtio lähtisi mukaan vain 50 prosentilla. Minusta pitäisi harkita sellaista vaihtoehtoa, että kuitenkin lähdettäisiin esimerkiksi 100 prosentilla kustannustason nousuun mukaan. Muuten pahaa pelkään, että kuntien tilanne heikkenee vielä entisestään. Valiokuntatyöskentelyssä täytyy hyvin tarkkaan miettiä se, miten pystytään kuntia vastaan tulemaan enemmän kuin hallituksen esityksessä nyt on. Tämä on myöskin työllisyyskysymys.

Eli kaikki nämä työllisyyteen liittyvät kysymykset täytyisi nyt selvittää kaikilla eri osa-alueilla. Kuntien olisi nyt kyllä syytä sillä lailla ryhdistäytyä, että nämä määräaikaiset toimet, varsinkin hoiva-alalla, vakinaistettaisiin. Minusta on väärin, että vuosi vuoden jälkeen kunnissa on niin paljon määräaikaisia työsuhteita. Täytyisi päästä vakinaiseen työsuhteeseen. Varsinkin niillä osa-alueilla, joilla on selvästi nähtävissä, että jo pelkästään lainsäädännöllisistä syistä täytyy määrätyt toimet hoitaa, pitäisi nyt ryhtyä vakinaistamaan henkilökuntaa.

Ottaisin vielä infran yhdeksi työllistämismuodoksi myös mukaan. Minusta nyt ei ehkä ihan kaikilta osin tässä talousarvioesityksessä ole infrastruktuurin vaikutuksia työllisyyteen pystytty ottamaan sillä lailla huomioon kuin olisi pitänyt. Tässäkin varmasti olisi vielä selvittämisen varaa. Kun budjetti nyt lähtee valiokuntakäsittelyyn, niin tältäkin osin valtionvaroissa pitäisi tarkkaan miettiä, olisiko mahdollista jotain lisäyksiä saada nimenomaan sellaisiin infrastruktuuritoimenpiteisiin, joilla työllisyyttä voidaan kohentaa.

Olen esittänyt tässä joitain tällaisia toimenpiteitä, joilla minusta tätä budjettia pitäisi vielä mahdollisesti tarkistaa ja muuttaa. Nämä eivät ole taloudellisesti välttämättä niin hirveän suuria, mutta minusta pitäisi ennakkoluulottomasti katsoa tätä budjettia uudelleen ja ottaa huomioon nimenomaan tämä kuntien tilanne ja työllisyystilanne. Ne ovat erittäin tärkeitä. Työllisyyteen liittyvät myös tietysti koulutuskysymykset, joita on tässä tietysti jossain määrin edistetty. Mutta tätäkin pitäisi katsoa vielä uudestaan, löytyykö sieltäkin mahdollisuuksia vielä saada sellaista koulutuskehitystä aikaiseksi, joka veisi työllisyyttä sitten parempaan suuntaan.

Tässähän ovat keskustan taholla jo puheenvuoroissaan eri edustajat tuoneet esiin nyt erittäin suuria budjettimuutoksia. En tiedä, millä nämä aiotaan kattaa. Tätä on kysytty usein, missä tämä keskustan varjobudjetti nyt sitten on, kun menot ovat lisääntymässä miljardeja markkoja, mutta tuloja ei tunnu löytyvän. Olisi se hyvä, jos sieltä keskustastakin pikkuhiljaa otettaisiin sellainen kokonaisvastuu ja tuotaisiin esille jonkinlaisen varjobudjetin muodossa se, miten aiotaan nämä asiat rahoittaa, miten aiotaan menot rahoittaa, kun miljardikaupalla annetaan hyvää kansalaisille. Tästä olisi tietysti hyvä jossain vaiheessa saada jonkinlainen selvyys aikaiseksi.

Mauri  Pekkarinen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Varjobudjetti ja varjobudjetti. Tästähän sosialidemokraatit ovat näiden kahden päivän aikana puhuneet Kalliomäestä lähtien. He ovat antaneet ymmärtää, että SDP:llä olisi aikanaan ollut vuonna 94 joku varjobudjetti.

Jos arvoisa puhemies sen sallii, nyt minä mainostan. Minä mainostan sosialidemokraattien nyt jälkikäteen sille antamaa nimeä varjobudjetti. Mikä oli tämän asiakirjan nimi, täällä kaikki sen näkevät, "Sosialidemokraattien talous- ja budjettipoliittinen linja", sattumoisin sama nimi, minkä minä annoin meidän lokakuussa julkistettavalle asiakirjallemme. Mitä sisältöön tulee, ei tämän paperin sisällöllä ole mitään tekemistä varsinaisen varjobudjetin kanssa. Tuon paperin, tuon asiakirjan, toisella sivulla demarit lisäksi sanovat: "Sosiaalidemokraatit julkistavat oman pitemmän aikavälin toimintalinjauksensa ensi marraskuussa." Sivulla 3 tuossa paperissa sanotaan: "SDP:n kannat täsmentyvät budjettimietinnössä laadittavassa vastalauseessa", (Puhemies koputtaa) ja se vastalause on kirjoitettu 3.1.1995, vasta seuraavan vuoden puolella.

Arvoisa puhemies! (Puhemies koputtaa) Tämä näistä varjobudjeteista. SDP:llä itselläkään ei sellaista ollut; se käyttää lähes samaa aikarytmitystä, mihin keskusta nyt on omissa esityksissään päätynyt.

Minä, arvoisa puhemies, (Puhemies koputtaa) kuitenkin vakuutan, että minä en plagioinut SDP:n esitystä, kun oman (Puhemies koputtaa) aikataulutuksen kerroin. Ne nyt vaan sattuvat olemaan yksi yhteen.

Irja  Tulonen  /kok ( vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olisi kyllä todella ihan mielenkiintoista nähdä aika piankin se keskustan varjobudjetti. Mitä siinä esimerkiksi terveystoimeen ehdotetaan, kuinka se tapahtuu tämä ihme, kun olen kuullut, mitä te haluatte valtionosuuksia lisää esimerkiksi? Olisi ihan todella mielenkiintoista analysoida se sitten, samoin teidän puheenne työllisyyden parantamisesta. Eli ei mitään hirveän paljon uutta, mutta kamalan paljon lisää, jos ajatellaan kuluvan vuoden budjettia, kun laskin täällä, kun kuuntelin viime vuonna samaan aikaan. Kyllä ne olivat aika hurjia lukuja, millä te olisitte ylittäneet nykyisen budjetin. Sitten te olisitte velanhoito-ohjelmasta ottaneet pois silloin, ed. Pekkarinen, ei se ole kauhean kaukonäköistä, mutta odotan mielenkiinnolla, miten te tämän ihmeen teette.

Mauri  Pekkarinen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä eilen kerroin kaksi kolme ydinasiaa keskustan toimintatavan osalta. Ensinnäkin kerroin sen raamin, minkä puitteissa meidän vastalauseemme tulee aikanaan olemaan, 150—200 miljoonaa korkeintaan lisää siihen, mitkä ovat hallituksen raamit. Me seisomme tämän esityksen takana, meidän kaikki toimemme, meidän vastalauseemme, sopivat näihin raameihin. Meidän esityksemme täsmentyy konkreettisesti siinä aikataulussa, minkä aikaisemmin olen kertonut.

Minä eilen annoin vakuutuksen siitä, että ennen kuin ed. Tulonen ja muut edustajat tässä salissa painavat budjettiäänestyksissä nappia, viikkojen ajan sitä ennen meidän vastalauseemme on teidän läpivalaisussanne ja kuukausien ajan meidän budjettilinjamme on teidän analysoitavissanne, mitä se sisällään pitää. Minusta tämä on aika paljon luvattu, paljon enemmän kuin sosialidemokraattien tämä budjettilinja vuonna 94.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Täytyy sanoa, että nyt ainakin yhtäkkiä suurta itsehillintää ed. Pekkarinen ja keskusta alkavat esittää. Tähän saakka on ollut muutosesitysten nettovaikutus miljardeja markkoja. Jos se nyt noin pieneksi jää, niin täytyy mielenkiinnolla katsoa, mistä keskusta alkaa karsia ja leikata omissa listoissaan. Se tulee olemaan hyvin mielenkiintoinen prosessi.

Tosiaan, tältä osin voi sanoa, että keskusta ei ole täällä keskustelussa ainakaan kovin monia kohteita esittänyt. Ed. Vilkuna kai viime yönä esitti, että monien muutoslisäyksiensä rahoitukseksi asumistuesta pitää leikata ne rahat. Nyt toivottavasti nähdään muitakin leikkauslistoja keskustalta.

Leea  Hiltunen  /kd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pidän kyllä erittäin tärkeänä, että tässä keskustelussa, kun kerran ensi vuoden budjetista käydään keskustelua, selkeästi tulevat esille ne vaihtoehdot, mistä me tulemme päättämään aikanaan. Siinä mielessä me kristillisdemokraatit olemme jättäneet vaihtoehtobudjetin ja puhumme selkeästi siitä, millä me rahoitamme ne kohdat, mitä me haluamme toisella tavalla toteuttaa palvelujen parantamisen osalta tai ruoan arvonlisäveron alentamisella, ja muita kohteita.

Puhuisin mieluummin vaihtoehdoista, joista täällä sitten käydään sekä valiokunnassa ja asiantuntijakuulemisessa keskustelua, onko se parempi tie, mitä esimerkiksi kristillisdemokraattien vaihtoehdossa esitetään budjetin toteuttamiseksi kuin se, mikä on nyt hallituksen esitys. Silloin näitä voidaan selkeästi vertailla, mitä kansalaiset ovat saamassa näiden eri vaihtoehtojen kautta. Nämä ovat arvovalintoja ja ne ovat selkeitä (Puhemies koputtaa) priorisointeja.

Anu Vehviläinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä ymmärrän sen, että ne edustajat, jotka eivät ole valtiovarainvaliokunnan jäseniä, eivät jaksa niin perehtyä esimerkiksi keskustan vastalauseeseen, siihen miten se on tehty, mutta rehellisyyttä, hyvät edustajat Rajamäki ja Tulonen, jotka molemmat olette valtiovarainvaliokunnan jäseniä. Te tiedätte, miten siellä käsitellään budjettia, ja tiedätte myös vastalauseen merkityksen. Siellä käydään jokainen ministeriö momenteittain läpi. Ja ne, mihin keskusta esittää omat muutoksensa, ovat sitä meidän vaihtoehtoamme. Me emme halua käyttää tällaista nimitystä kuin varjobudjetti, vastalause on meidän vaihtoehtomme. Se on jo seitsemänä syksynä tehty, ja niin tulemme tekemään nytkin joulukuussa.

Klaus  Hellberg  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tilanne on siis se, että keskusta ei tule esittämään mitään vaihtoehtobudjettia, vaan ainoastaan vastalauseiden muodossa tulee ottamaan kantaa budjettiin eli lisäämään menoja. Kokonaisuudesta ei välitetä, niin kuin tässä on pitkin syksyä todettu. Keskusta on vaan koko ajan esittänyt lisäyksiä ja lisäyksiä kaiken päälle, kyse on miljardeista markoista.

Ed. Mölsä, minä en esittänyt mitään suuria muutoksia, halusin vain, että fiilaten ja höyläten täällä valiokunnissa katsotaan nyt budjetin kokonaisuutta ja tehdään pieniä tarkistuksia.

Jukka Vihriälä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Keskusta noudattaa parlamentaarista käytäntöä, on noudattanut sitä niin kauan kuin tässä talossa on työskennelty ja tulee noudattamaan myöskin tästä eteenpäin. (Ed. Tulonen: Vaihtoehto?) — Siinä mielessä me tulemme tekemään vastalauseen, ja jos kerran ed. Tulonen haluaa, että se on vaihtoehto, niin se on vaihtoehto teille, ed. Tulonen. En ymmärrä, mikä ihme teillä nyt on. Jatkuvasti kaivetaan, että ei ole vaihtoehtoa, kun on tehty esityksiä ja niistä on äänestetty.

Myöskin, ed. Rajamäki, kyllä vaihtoehtoja on esitetty, mutta te ette voi äänestää näiden parempien ehdotusten puolesta, se tuntuu teistä vaikealta. Minäkin jouduin lukemaan teidän sosialidemokraattien talous- ja budjettipolitiikan linjan "Työn puolesta" vuodelta 94 ja toteamaan, että tämä on tehty pohjaksi nimenomaan sille vastalauseelle, minkä te sitten tammikuun alussa 95 esititte. Näin yksinkertaista se vain on tämä toiminta. Mutta tämähän on politiikkaa, ja politiikkaahan täällä nyt ollaan tekemässä ja myöskin puhumassa.

Arvoisa herra puhemies! Suomen talous on, niin kuin on useampaan kertaan täällä jo todettu, lievässä taantumassa, mutta sen seurauksena työllisyyden paraneminen on nyt pysähtynyt. Työttömyysaste on jumiutunut yli 9 prosentin tasolle. Lipposen toisen hallituksen tavoite työllisyysasteen nostamisesta 70 prosenttiin vaalikauden loppuun mennessä jää saavuttamatta samalla tavoin, kuin jäi Lipposen ensimmäisen hallituksen tavoite työttömyysasteen puolittamisesta.

Tänään on asetettu työryhmä, ja ainakin pääministeriltä täällä kyselytunnilla kuulimme, että tavoitteena on, että työllisyysaste tietyn aikajakson puitteissa voitaisiin nostaa 75 prosenttiin. Se on kova tavoite.

Mitä tekee hallitus, kun sen ohjelman keskeinen tavoite jää nyt sateenkaaren tuolle puolen? Budjettiesitykseen ei nimittäin sisälly mitään uutta työllisyyden parantamiseksi. Ilmeisestikään sateenkaarihallitus ei enää kykene sopimaan mistään työllisyyttä edistävästä politiikasta nyt, kun julkistalouden heikkeneminen näyttää vieneen sen ainoan keinon, johon hallitus on nojannut, tuloverojen alennukset.

Hallitus näyttää luottavan kahteen asiaan, ensinnäkin odotukseen maailmantalouden kääntymisestä parempaan, mikä on sinänsä ihan järkevä toive ja ehkä unelmakin, mutta se, että Suomi pääsisi kuin koira veräjästä, ei näytä olevan näköpiirissä. Uutiset kertovat talousnousun käynnistymisen lykkääntymisestä kerta toisensa jälkeen. Ei edes valtiovarainministeriö pysty väittämään nyt, että paremmat ajat olisivat nurkan takana. Tästä olemme saaneet viime päivinä myöskin konkreettisia viestejä, kun Nokialta on tullut lomautusvaroituksia jne.

Toiseksi hallitus asettaa työryhmiä. Budjetin valmistelun yhteydessä pantiin Sailas vetämään työllisyystyöryhmää. Mitä tuli ulos? Ei ainakaan kovin paljon muistissa ole, mitä sieltä olisi konkreettista tullut. Nyt sitten tänään, kuten kuulimme, on asetettu työryhmä. Tämän työryhmän tarkoitus on saada valmiiksi jo ennen vaaleja ainakin joitakin uusia lupauksia työllisyyden hoidosta. Toivottavasti tämä työryhmä saa aikaan konkreettisia ehdotuksia.

Miksikähän asia kiinnostaa vasta puoli vuotta ennen vaaleja? Miksi työryhmiä ei perustettu aikaisemmin? Nämä ovat kysymyksiä, joita on täällä syytä heittää, jos nyt sitten työryhmillä näitä ongelmia ratkaistaan. Toivottavasti. Miksei työryhmiä asetettu vaikkapa jo vuosi sitten, kun taantuma alkoi? Ongelma taitaa olla siinä, että työryhmiltä ei odotetakaan mitään sellaista, minkä toteuttamisesta tämä laajapohjainen hallitus voisi sopia ja mikä myös auttaisi tähän kipeään työttömyysongelmaan.

Arvoisa puhemies! Haluan muutamiin kysymyksiin budjetissa vielä puuttua.

Maan tasapainoisen kehittämisen kannalta budjettiesitys on valitettavan murheellinen. Alueellinen eriarvoisuus lisääntyy, ja tuloerotkin kasvavat. Hallitus on kyllä valmis panostamaan tällä hetkellä myöskin taloudellisesti Vuosaaren satamaan, mutta alempiasteiselle tiestölle ei löydy riittäviä määrärahoja. Tosiasia on se, että Lipposen sateenkaarihallitukselta puuttuu sekä halu että rohkeus tarttua syihin eli palata aktiiviseen aluepolitiikkaan, vaikka nykyteknologia antaisi siihen aivan erinomaiset mahdollisuudet.

Energiaverojen ym., nestemäisten polttoaineiden ja sähkön veroa ja turpeen valmisteveroa nostetaan 5,2 prosentilla, kuten budjettiesityksestä voimme lukea.

Vaikka maataloustulo vuonna 2001 kasvoi edellisestä vuodesta, silti maataloustulo on alempi kuin vuonna 1995, eikä budjetti viljelijäväestölle suuria anna, päinvastoin. Edellä mainitut energiaverojen korotukset lisäävät viljelijöiden ja muiden maaseudun yrittäjien kustannuksia. Energiaverojen nosto sotii kaiken kaikkiaan koko maan tasa-arvoista kohtelua vastaan. Rahoitusta haetaan nyt maaseudun taloudellisesti heikoimmassa asemassa olevilta ihmisiltä, joiden on käytännössä pakko käyttää myös omaa autoa, koska julkista liikennettä monin paikoin ei ole lainkaan.

Viljelijät ja myös tuottajajärjestö esittivät maan hallitukselle, että ensi vuoden budjettiin otettaisiin 47 miljoonaa euroa inflaatiotarkistusta maatalouden kansallisen tukeen. Hallitus lupasi ohjelmassaan säilyttää kansallisen tuen vuoden 99 tasolla. Jotta tuen reaalinen ostovoima säilyisi, tukea tulisikin korottaa tällä 47 miljoonalla eurolla. Valitettavasti tällaista esitystä tiettävästi ei myöskään maa- ja metsätalousministeriö edes valtiovarainministeriölle tehnyt.

Kun maataloustuottajien tulotaso ei ole kehittynyt toivotulla tavalla, yksi keskeinen syy on tähän se, että tuottajahinnat ovat Suomessa kehittyneet heikoiten kaikista EU-maista. Eurostatin valmistuneen tilaston mukaan maataloustuotteiden hintaindeksi aleni Suomessa 1,9 prosenttia, kun EU-maissa tuottajahintaindeksi nousi keskimäärin 1,9. Suomen ohella vain Belgian ja Luxemburgin tuottajat saivat viime vuonna maataloustuotteista heikompaa hintaa kuin vuonna 2000.

Arvoisa puhemies! Myöskin budjettiin liittyy lakeja, jotka tuntuvat kohtuuttomilta.

Totean vain, että arpajaisveron korottamiselle nimenomaan raha-automaattien kohdalta 7 prosentista 9,5 prosenttiin ei löydy riittäviä perusteita. Se tulee vaikuttamaan merkittävästi ennen kaikkea Raha-automaattiyhdistyksen toimintaan ja siihen, voiko se jakaa niin sanotulle kolmannelle sektorille eli sosiaali- ja terveysalan järjestöille tärkeitä euroja. Siinä mielessä olisi toivottavaa, että tämä hallituksen lakiesitys, kun se tänne tulee, voitaisiin hylätä.

Toisaalta on myöskin aivan totta se, että eduskunta on päättänyt veikkausvoittovarojen jaosta, siitä miten ne tulisi kohdentaa. Siitä ovat eduskunnan päätökset olemassa. Kyllä budjettiesitys nyt lähes 300 000 eurolla sotii sitä päätöstä vastaan, minkä eduskunta on tehnyt. Toivon, että nämä kaksi asiaa valtiovarainvaliokunnassa otettaisiin sillä tavalla esille kuin eduskunnan tahto on. Ymmärrän myöskin, että arpajaisveron korottamista ei monikaan tässä salissa voi pitää oikeudenmukaisena.

Arvoisa herra puhemies! Kun täällä on esillä pitkä lista myöskin tämän talousarvion liitteenä olevia lakiesityksiä ja kun näiden käsittely jää varmasti hyvin vähälle tämän illan ja huomisenkin aikana, niin, arvoisa puhemies, esittäisin seuraavia listalla olevia lakiehdotuksia, että ne pantaisiin pöydälle ensi tiistaina 24. päivänä olevaan täysistuntoon, jotta voisimme käydä niistä sitten laajempaa keskustelua.

Ensimmäisenä listalta 3) asia eli Hallituksen esitys laiksi työnantajan sosiaaliturvamaksusta vapauttamisesta eräissä kunnissa (Puhemies koputtaa) ...

Arvoisa puhemies! Sitten lopetan, kun 10 minuuttiakin tuli täyteen. Luulin, että ehdotukset voi tehdä myöskin tässä yhteydessä; ne pitää tehdä sitten erikseen.

Työministeri  Tarja  Filatov

Arvoisa puhemies! Ed. Vihriälä arvosteli, että hallituksen olisi pitänyt perustaa työryhmä aikaisemmin, silloin kun me ajauduimme tähän taantumatilanteeseen, silloin ei perustettu työryhmää, vaan toimittiin. Kaikki tietävät, että eduskunnan hallitusryhmien kanssa yhdessä sovittiin elvytyspaketista, joka kohdistui investointeihin ja jonka avulla helpotettiin pitkäaikaistyöttömien tilannetta muun muassa näiden yhteispalvelupisteiden kautta, ja monia muita toimia tehtiin, jotka ovat onnistuneet pitämään työttömyytemme laskevalla uralla siitä huolimatta, että talouskasvu on ollut hyvin hidasta.

Jos talouskasvun ja työllisyyden korrelaatio olisi mennyt normaalisti, niin meillä olisi useita kymmeniätuhansia ihmisiä työttömänä enemmän tällä hetkellä. Mutta se, että toimittiin riittävän ja oikean aikaisesti, on ennalta ehkäissyt tätä tilannetta.

Tuntuu välillä siltä, että oppositio ei ole huomannut niitä uudistuksia, joita täällä on pikkuhiljaa tehty työllisyyteen liittyen. On panostettu koulutukseen (Puhemies koputtaa) ja on panostettu moniin muihinkin asioihin.

Kari  Rajamäki  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Vihriälälle ja keskustalle vielä siitä, että sosialidemokraattien painopisteiden uudelleenarviointipaperi 94 ja ylipäänsä silloin ennen 95 vaaleja otetut kannanotot liittyvät hyvin paljon politiikan sisällön painotuksiin. Budjettikäsittelyhän menee jaostossa näin, että hallitusryhmät tekevät siellä tiettyjä linjauksia ja keskusta sitten yrittää panna vielä pikkuisen paremmaksi, yksityisteissä ja homekouluissa jnp. ja sitten liittää tähän vastalauseen. Se on aika erikoinen tapa. Se on kenttäkulutukseen erittäin hyvä tapa, mutta ei se talous- ja työllisyyspolitiikkaan kovin järeästi puutu, sellainen lähestyminen.

Martti  Tiuri  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Vihriälä luetteli tosiaan useita kohteita, mihin tarvitaan lisää rahaa. Se antaa minusta esimakua siitä keskustan vaihtoehtobudjetista, eli meillä on vain valittavana, pannaanko lisää rahaa kaikkiin hyviin tarkoituksiin vai yritetäänkö valtion menot jotenkuten pitää kurissa.

Jukka  Vihriälä  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun keskusta tekee vastalauseen ja muutosehdotukset, me teemme ne myöskin arvovalintojen pohjalta. Kyllähän ed. Rajamäkikin nyt tietää tämän talon työskentelymenetelmät, miten valtiovarainvaliokunnassa toimitaan. Eikä teidän paperinne ollut yhtään sen kummempi kuin meidän vastalauseemme tulee olemaan.

Jukka Gustafsson  /sd:

Arvoisa puhemies! Suomi on maailman talouskehityksestä kovin riippuvainen tänä päivänä. Sen takia haluan puheenvuoroni alussa lähteä liikkeelle vähän laajemmasta näkökulmasta.

Tämän päivän Helsingin Sanomissa kolumnissaan artikkelitoimittaja Olli Kivinen käsittelee erittäin tärkeää asiaa. Hän on otsikoinut tämän artikkelinsa "Kovan oikeiston valta". Hän analysoi siinä mielestäni erinomaisesti Yhdysvaltain tämänhetkistä politiikkaa todetessaan, että Yhdysvaltain presidentin Bushin olkapään takana toimii erittäin vahva ja kova oikeisto tänä päivänä: "Kovan oikeiston vaikutusvallan kasvu vaikuttaa jokaisen amerikkalaisen elämään, ja monet maksavat siitä kovan hinnan. Kyse ei ole yksin armottoman uusliberalistisen, rikkaita suosivan talouspolitiikan korostumisesta. Vaikutus ulottuu kaikkialle yhteiskuntapolitiikkaan, ja seuraukset, kuten eriarvoisuuden korostuminen, varallisuuden kerääntyminen yhä harvempien käsiin, työvoiman yhä piittaamattomampi kohtelu, aseisiin nojaavan kansainvälisen ja kansallisen turvallisuuden painottaminen ja koulutuksen yhä jatkuva eriarvoistuminen, ulottuvat kauas tulevaisuuteen."

Arvoisa puhemies! Toivoisin todella Suomen pääministeriltä ja ulkoministeriltä ja koko Suomen hallitukselta sitä, että me jaksaisimme toimia kansainvälisessä politiikassa sen puolesta, että Yhdistyneitten kansakuntien rooliin ja asemaan nyt tässä Yhdysvaltain yhä kiihtyvämmässä kansainvälisessä politiikassa, joka perustuu voimapolitiikkaan, toimimisena ikään kuin maailman poliisina, voitaisiin YK:n kautta vaikuttaa.

Puhemies! Palaan budjettiin, mutta minusta on tärkeätä tässä budjettikeskustelussa nähdä, että Suomi on osa maailmaa ja maailman kehitystä, ja siitä, mitä tapahtuu Yhdysvaltain mahdollisen Irakiin kohdistuvan hyökkäystoiminnan puitteissa, olen aidosti huolissani.

Sosialidemokraattien kannalta tätä budjettia voidaan pitää kohtuullisena. Kristillisdemokraattien puheenjohtaja Kallis luonnehti budjetin julkitulon jälkeen, että sosialidemokraatit saivat eniten omia tavoitteitaan lävitse. Tilanne on, niin kuin sanoin, kohtuullinen, mutta aivan niin kuin ryhmäpuheenvuorossamme ed. Kalliomäki totesi, kyllä me kaipaamme edelleen nimenomaan työllisyyteen, kansalliseen terveydenhuoltoon ja myös koulutukseen lisää panostuksia. Kyllä oma toiveeni on se, että budjetin käsittelyssä nyt syksyllä täällä eduskunnassa me voimme lisätä maltillisesti ja kohtuullisesti voimavaroja niin työllisyyteen, Kansalliseen terveydenhuoltoprojektiin kuin ammatilliseen aikuiskoulutukseen.

Olen aiemminkin täällä eduskunnassa osin kadehtien, osin ihaillen seurannut sitä, miten Ruotsissa hoidetaan työllisyys- ja työvoimapolitiikkaa. Osui käteeni muutama päivä sitten uunituore Yhteiskuntapolitiikka-lehti, jossa tutkija Hilkka Hytti toteaa näin: "Työvoimapolitiikan onnistumisen kruunaa Ruotsissa vielä se, että jäljellä olevistakin työttömistä valtaosa elää taloudellisesti turvatussa asemassa ansioturvan saajina. Ruotsissa vain murto-osa työttömistä joutuu selviytymään perusturvan varassa, kun Suomessa osuus on noin puolet kaikista työttömyyspäivärahan saajista." Tämä on tavattoman merkittävä tutkimuksellinen ja poliittinen huomio. Ajatelkaa, että Ruotsissa kyetään pitämään työttömistä sillä tavalla huolta, että he voivat kohtuullisella toimeentulolla elää. Sitä paitsi peruspäivärahan taso Ruotsissa on 6—7 euroa korkeampi kuin se on meillä Suomessa. Mutta kysymys on nimenomaan suhtautumisesta ihmisiin, ihmiskäsityksestä, millä taloudellisilla lähtökohdilla ihminen voi itselleen ja perheelleen hankkia toimeentulon. Voisin kuvitella, että Ruotsin korkea äänestysprosentti esimerkiksi heijastaa sitä, että ihmiset eivät koe tulevansa nöyryytetyiksi siellä kohtuuttoman pienellä peruspäivärahalla, jollainen käsitykseni mukaan Suomessa yhä edelleen on, vaikka siihen on pieniä korotuksia tehtykin. Sitä paitsi Ruotsissa sosialidemokraatit käyttävät aktiiviseen työvoimapolitiikkaan lähes puolet enemmän voimavaroja kuin Suomessa.

Sanon tämän asian sen takia täältä puhujalavalta, että tässä kulkee kyllä selvä poliittinen ja ideologinen ero hallituksen sisällä sosialidemokraattien ja poliittisen oikeiston kesken. (Ed. S. Lahtela: Keitä siihen oikeistoon kuuluu?) — Kyllä siihen oikeistoon Suomessa kuuluu hallitusnäkökulmasta kokoomus ja varmaan ruotsalainen kansanpuoluekin. — Kyllä minusta tätä asiaa kannattaa vakavammalla, syvällisemmällä pohdiskelulla miettiä eikä tehdä niin kuin erityisesti valtiovarainministeriössä valtiovarainministeri Niinistö, joka ei halua nähdä näitten aktiivisten työllistämistoimenpiteitten poliittista ja yhteiskunnallista merkitystä. Siinä on pohjimmiltaan kysymys siitä, mikä ihmisarvo annetaan ihmisille.

Arvoisa puhemies! Haluan koulutuspolitiikasta tässä lähetekeskustelussa todeta sen, että toimin oman ryhmäni edustajana parlamentaarisessa aikuiskoulutustyöryhmässä, joka teki erittäin pitkälle meneviä yksimielisiä esityksiä ammatillisen aikuiskoulutuksen kehittämislinjoista. Taustallahan on se tilanne, jossa olemme 5—10 vuoden päästä, että meillä on valtava, huutava pula ammattitaitoisesta työvoimasta. Oma näkemykseni on se, että mieluummin koulutamme ja pidämme huolta omista suomalaisista keski-ikäisistä ja nuoremmistakin ihmisistä sen sijaan, että me turvautuisimme ulkomaiseen työvoimaan. Mutta tämä edellyttää sitä, että me pidämme omasta työvoimastamme huolta. Tilannehan on tällä hetkellä se, että 30—45-vuotiaista suomalaisista, uskotte tai ette, lähes 150 000:lta puuttuu ammatillinen perustutkinto. (Ed. Ala-Nissilä: Kyllä me sen uskomme!) — Kyllä ed. Olavi Ala-Nissilä uskoo, mutta uskovatko muut? — Tässä tilanteessa meidän pitää ennakoivasti huolehtia niitten ihmisten kouluttamisesta ammattiin, joilta ammattitutkinto puuttuu.

Työryhmämme päätyi esittämään niin sanottua Nosto-ohjelmaa, joka on ensi vuoden budjetissa 10 miljoonan euron käynnistämisrahalla. Minusta se startti voisi olla kunnianhimoisempikin, mutta pidän tätä periaatepäätöstä (Puhemies koputtaa) merkittävänä, että se käynnistetään. Ongelma on nyt se, että budjetti ei pidä sisällään sitä, että se tulisi kokonaisvaltaisena lakiesityksenä, joka sitouttaisi oppilaitokset, eri tahot, tähän merkittävään, lähes historialliseen koulutushankkeeseen. Toivon, että nyt eduskuntakäsittelyssä voidaan tehdä jotain sen hyväksi, ettei tämä tule tällaisena irrallisena yhden vuoden projektina.

Toinen ongelma, joka on vastoin parlamentaarisen aikuiskoulutustyöryhmän esityksiä, on se, että ammatillisilta aikuiskoulutuskeskuksilta ollaan poistamassa toiminta-avustuksen kolmasosa. En pidä sitä kohtuullisena tilanteessa, jossa ammatilliset aikuiskoulutuskeskukset tarvitsevat ne voimavarat, jotka niillä on ollut. Toivon, että tähänkin parlamentaarisen työryhmän yksimieliseen esitykseen, että toiminta-avustus pidettäisiin nykyisellä tasolla, eduskunta omassa käsittelyssään jättäisi jälkensä. En olisi tätä toiminta-avustusten poisottamista hyväksymässä.

Olavi Ala-Nissilä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Todella voin ed. Gustafssonin aikuiskoulutukseen liittyviin ajatuksiin yhtyä.

Tässä yleiskeskustelussa olisi, herra puhemies, paljonkin sanottavaa budjetin eri pääluokista. Toisaalta ed. Vihriälän ehdotus, että osa keskeisimmistä laeista jäisi ensi viikolla keskusteluun, on todella hyvä, ja toivon, että se uusitaan yksityiskohtaisessa pöydällepanotilanteessa. Itsekin olen mukana valtiovarainvaliokunnan useammassa jaostossa ja mielelläni maatalouspolitiikasta, työllisyyspolitiikasta ja turvallisuuspolitiikasta esittäisin sanottavani. Kuitenkin keskityn tässä verotukseen, budjetin verotusosaan. Ehkä hivenen on myöskin syytä tarkastella Lipposen hallituksen veropoliittista linjaa seitsemältä vuodelta.

Veroastehan oli Ahon hallituksen lopettaessa ja Lipposen hallituksen alkaessa 45,2 prosenttia. Talousarvioesityksen mukaan kokonaisveroaste oli 45,4 vuonna 2001, 44,9 vuonna 2002 ja 43,7 vuonna 2003. Lipposen hallitusten aikana kokonaisveroaste siis kävi selvästi korkeammalla kuin ensimmäisen aloittaessa, ja voi sanoa, että vasta nyt hallitus on tullut lähtötasollensa tässä suhteessa.

Yleisesti ottaen Lipposen hallitusten veropolitiikka on ollut passiivista. Myöskin ongelma on ollut se, että hallituksella ei ole ollut kuin aivan parina ensimmäisenä vuotenaan veropoliittista ministerivaliokuntaa, ei siis ole ollut foorumia, missä olisi verotuksesta keskusteltu. Selvä puute on ollut se, että työllisyys ei ole ollut keskeisin veropolitiikan ohje ja perusta. Kuitenkin juuri tässä tilanteessa veropolitiikkaa pitäisi tarkastella nimenomaan työllisyyden näkökulmasta, koska kaikissa tutkimuksissa on voitu todeta, että sillä on välitön yhteys myöskin työvoiman kysyntään ja tarjontaan.

Lipposen hallituksen aikana myöskin yritysverotuksen kilpailukyky on selkeästi heikentynyt. Ahon hallituksen aikana tehtiin erittäin hyvä pääoma- ja yhteisöverouudistus siinä tilanteessa. Nyt yhteisöverokantaa on korotettu pari kertaa. Itse asiassa viime vuosina on kai maailmassa kolmessa valtiossa korotettu yhteisöverokantaa: yksi on Suomi, toinen on Zimbabwe ja kolmaskin on jokin Afrikan maa. (Ed. Saarinen: Edelleen se on keskimääräistä alempi!)

Muutama yksityiskohta veropolitiikassa on sellainen, että olisi todella toivonut, että olisi jotain tehty, ja vieläkin voitaisiin tehdä tämän budjetin yhteydessä. Erityisesti tietysti, niin kuin jo totesin, on matalapalkka-alojen työllisyysasia, jota pitäisi veropoliittisin keinoin edistää. Nyt on kehitteillä ja kehitelty malleja, joilla voitaisiin matalapalkka-alojen työnantajakustannuksia alentaa. Se pitäisi vielä toteuttaa tämän budjetin yhteydessä.

Toinen asia on mielestäni yrittäjien sukupolvenvaihdosten edistäminen. Verotusarvot ovat nousseet menneinä vuosina todella merkittävästi, ja nyt verotus on yksi este järkeviin sukupolvenvaihdoksiin. Tilanne on sellainen, että suuret yrittäjäikäpolvet ovat tulossa sukupolvenvaihdostilanteeseen, ja tässä pitäisi välttämättä tehdä jotakin. Kaikki elinkeinoelämän järjestöt MTK:sta TT:hen, laidasta laitaan, ovat tässä tehneet esityksiä, Perheyritysten liitto myöskin, mutta hallitus on tästäkin keskenään erimielinen. Taitaa olla niin, että ministerit valtiovarainministeriön sisällä ovat erimieliset eikä tapahdu mitään.

Kolmas yksityiskohta, mikä voitaisiin hoitaa vielä tämän hallituksen aikana, mikäli poliittista tahtoa olisi, on arvonlisäveron alarajan porrastus, kuten yrittäjäjärjestöt ovat esittäneet. Se on yksinään yrittäjillä, joista täällä ed. Holmlund ansiokkaasti puhui, monissa yrityksissä erityinen ongelma, että arvonlisäveron alaraja muodostaa kynnyksen. Tässä suhteessa mallit ovat valmiina. Keskustalla on kyllä lakialoitekin olemassa, joka voitaisiin toteuttaa.

Aivan ajankohtainen asia, arvoisa puhemies, on autoverotus. Tässäkin hallituksen linja on tällainen siilipuolustuslinja, että ei tehdä mitään, ennen kuin aivan pakko on.

Keskustan eduskuntaryhmä tänään edellytti, että EY:n tuomioistuimen päätös käytettynä maahan tuotujen autojen verotuksesta toimeenpannaan mahdollisimman pian ja tarvittavat esitykset tuodaan eduskuntaan päätettäviksi ensi tilassa. Edelleen me edellytimme, että ryhdytään heti autoverotuksen kokonaisuudistukseen suunnitelmallisesti. Suomen autoverotus sekä uusien että vanhojen autojen osalta tarvitsee todella suunnitelmallista uudistamista. Tämänpäiväinen EY:n tuomioistuimen päätöshän ei siihen suoranaisesti velvoita, mutta se ei myöskään mitenkään korjaa vanhentuneen ja sekavan autoverojärjestelmämme suurimpia ongelmia. Ei riitä, että hallitus seuraa katseella, mitä autokaupassa tapahtuu, vaan pitää aloittaa autoverotuksen suunnitelmallinen uudistaminen.

Suomen henkilöautokanta on tällä hetkellä EU-maiden vanhin ja autovero on toiseksi korkein. Itse asiassa 85 prosenttia autoista EU-alueella myydään ilman auton hankintahintaan kohdistuvaa veroa. Suomalainen verojärjestelmä on syntynyt suljetun talouden aikana. Se ei ole läpinäkyvä, eikä se huomioi riittävästi ympäristö- ja turvallisuusnäkökohtia. Myös EU:n komission aivan viimeaikaiset tuoreet linjaukset lisäävät koko ajan painetta uudistuksiin.

Suunnitelmallinen autoverotuksen uudistaminen on tarpeen myös autokaupan epävarmuuden poistamiseksi ja alan työpaikkojen säilyttämiseksi. On totta kai niin, että jos verokantaa voitaisiin alentaa ja autokauppa alkaisi käydä ja varasto vaihtua, niin sitä kautta kyllä verotulokertymä turvattaisiin, kun autokanta uudistuisi. Autoverotuksella pitääkin edistää autokannan uusiutumista. Samalla autoverotuksella on kannustettava ympäristöystävällisempien ja turvallisempien autojen hankintaan. Uuden verojärjestelmän on kohdeltava oikeudenmukaisesti sekä uuden että käytetyn auton omistajia. On toki niin, että tavallinen perheauto Suomessa on voitava hankkia kohtuuhintaan. Autoilun verotuksessa pitkien etäisyyksien ja työmatkojen maassa on huolehdittava siitä, että välttämättömän hyötyliikenteen verotus saadaan kohtuulliselle tasolle.

Ehkä tämän budjetin yhteydessä kannattaakin puhua liikkumisen verotuksesta, ei yksin autoverotuksen osalta, vaan muutoinkin. Ensi vuoden budjettiin sisältyy dieselöljyn veronkorotus, joka aiheuttaa lisäkustannuksia tavaraliikenteeseen. Bensiinin veronkorotus puolestaan aiheuttaa henkilöautoa käyttäville noin 80 euron lisäkustannuksen vuodessa. Itse asiassa, jos me huomioimme tämän polttoaineen veronkorotuksen ja sen, että monissa kunnissa ollaan nyt kerta kaikkiaan pakotettuja korottamaan kunnallista tuloveroprosenttia, esimerkiksi täällä Helsingissä, niin nämä veroratkaisuthan merkitsevät monelle palkansaajalle ja eläkeläiselle ja työttömälle verotuksen kiristymistä.

Ongelmana on myöskin EU:n ehdotus polttoaineverotuksen harmonisoinnista. EU:n ehdotus sellaisenaan nostaisi dieselöljyn hintaa Suomessa aiheuttaen tavara- ja joukkoliikenteelle noin 130 miljoonan euron lisäkustannukset vuosittain. Suomen ei missään tapauksessa pidä hyväksyä tällaista esitystä.

On myöskin niin, että joukkoliikenteen määrärahat tässä ovat riittämättömät. Me tiedämme, että esimerkiksi koululaiskuljetus on pakollinen asia ja joukkoliikenne on erittäin tärkeä. Joukkoliikenteen kustannuksetkin näillä ratkaisuilla ovat nousemassa.

Tietenkin voisimme puhua vielä tienpidon rahoituksesta, sen tasosta. Liikkumisen ja kuljettamisen tarpeet ovat Suomessa kasvussa. Kalliit liikkumisen kustannukset saattavat osaltaan kansalaiset eriarvoiseen asemaan. Järkevä ja suunnitelmallinen verotuksen uudistaminen toisi apua tilanteeseen. Tärkeää on tietysti tiedostaa myöskin, että liikkuminen ja kuljettaminen voivat lisätä Suomessa taloudellista kasvua.

Arvoisa puhemies! Todella toivoisi sitä, että vielä tämä Lipposen—Niinistön hallitus voisi tästä veropoliittisesta lukkiutuneesta tilanteesta liikkua ja tehdä jotakin, edes yksittäisiä korjaustoimenpiteitä tällä alueella. Muutoin sille seuraavalle hallitukselle kasautuu kohtuuttomasti uudistamispaineita, varsinkin kun tiedämme, että työttömyys on tuomassa yhä lisääntyviä haasteita julkistaloudelle, mikäli talouden heikommat skenaariot toteutuvat. Näin ollen toivon, että eduskunnassa voitaisiin korjata hallituksen veropolitiikkaa.

Matti  Saarinen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Ala-Nissilän puheenvuoron johdosta muutama toteamus: Ensinnäkin Suomen yhteisöverotaso on edelleen kuitenkin keskimääräistä kevyempää EU:ssa siitä huolimatta, että muutamalla prosenttiyksiköllä tasoa on korotettu. Varallisuusverotus on todella kevyttä. Kesäkuussa jopa Kansainvälinen valuuttarahasto suositteli sen korottamista. Lipposen hallituskausilla on kuitenkin kokonaisveroastetta saatu alennettua, mutta myönnän, että edelleen pääomien verottamisen ja palkkojen verotuksen välinen erotus on liian suuri, ja se on palkkatyön tappioksi.

Esa Lahtela /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kuuntelin työhuoneessani ed. Ala-Nissilän puhetta tässä salissa. Sama tuntui jatkuvan koko ajan puheen sisällössä. Elikkä en huomannut kyllä, että ed. Ala-Nissilä olisi missään vaiheessa todennut, että jostakin veroja kerättäisiinkin, niin kuin lisättäisiin. Systeemi ei kyllä hyvin pitkälle toimi, jos kaikkia niitä verolajeja, joita ed. Ala-Nissilä luetteli, pitää uudistaa. Uudistaminen tarkoitti vain sitä, jotta niitä pitää niin kuin laskea. Totta kai se olisi hirveän mukava juttu, että ei veroja kukaan maksaisi. Miten, ed. Ala-Nissilä, muuten siinä varjobudjetissa vai mikä se on, miten se menopuoli hoidetaan? Millä tavalla kustannetaan ne monet toiveet, joita kansalaisilla on? Jatkuvasti tässäkin salissa on arvosteltu sitä, että hallitus on hirveän huonosti nämä ja nämä asiat hoitanut. Nyt ed. Ala-Nissilä, joka on ilmeisesti keskustan veroasiantuntija, edustaa vain sitä, että kaikki verot valtion maksettaviksi.

Tero Rönni  /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuuntelin myöskin tuolla työhuoneessa ed. Ala-Nissilän puheenvuoron ja tuli kyllä mieleen, että joku on keksinyt ikiliikkujan. Kyllä tilanne oli sen suuntainen, että jos keskustan veroasiantuntija puhuu tällä tavalla, että kaikkia veroja pitää alentaa, niin joudumme siihen Ahon hallituksen tilanteeseen, jolloinka joka vuosi otetaan 10 miljardia euroa velkaa, että saadaan kaikki nämä asiat. (Ed. S. Lahtela: Enemmänhän sitä otetaan!) — Enemmän täytyy varmaan ottaa velkaa, että saadaan nämä kaikki ed. Ala-Nissilän mainitsemat asiat hoidettua ja asiat kuntoon. Täytyy ihmetellä, näillä eväilläkö tässä pitäisi pärjätä. Yhtään paikkaa ei tullut, mistä sitä veroa otettaisiin.

Olavi Ala-Nissilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Luulen, että eduskunnan äänentoistolaitteissa on jotain vikaa. Työhuoneeseen tuntuu kuuluvan väärin, mikäli on tuollaiseen käsitykseen asiassa tullut. (Ed. Gustafsson: Minä sain tässä ihan saman käsityksen, olin paikalla!)

Arvoisa puhemies! On todella niin, että tekemättömyysveropolitiikassa ei välttämättä turvata verotuloja niin kuin autoverotuksen osalta esimerkiksi. Siellä päinvastoin menetämme verotuloja. Toisaalta ei ole myöskään niin, että mitä korkeampi verokanta, sitä paremmat verotulot. Otan esimerkin juuri Ahon hallituksen ajalta, jolloin veropolitiikka oli hyvin aktiivista: tehtiin pääoma- ja yhteisöverouudistus, jossa oli tiivis veropohja, veropohjaa tiivistettiin, oli matalat verokannat.

Arvoisa puhemies! Verotuloja on tullut aivan suokuokalla vetäen valtiolle sen jälkeen. Verotulojen määrä on kaksikymmenkertaistunut. Näin ollen ei ole oikein vanha sosialidemokraattinen ajattelu, että veropolitiikassa ei saisi juuri mitään tehdä, vaikka yhteiskunta ympärillä muuttuu ja kansainvälinen kilpailutilanne muuttuu, ja tämä turvaisi Suomen verotulot. Näin ei ole, vaan tarvitaan aktiivista veropolitiikkaa (Puhemies koputtaa) ja verotuksen uudistamista nimenomaan työllisyyden hyväksi ja yhteiskunnallisen toimeliaisuuden ja yritteliäisyyden hyväksi.

Marja  Tiura  /kok:

Arvoisa herra puhemies! Valtion talousarvioesityksessä vuodelle 2003 painopisteet on kuluvan vuoden vaisu talouskehitys huomioon ottaen asetettu oikein. Talouden kestävyyden ja työllisyysasteen nousun tukeminen sekä kotimaista kysyntää tukeva finanssipoliittinen linja parantavat kykyämme vastata julkisen talouden menopaineisiin väestön ikääntyessä ja epävakaiden kansainvälisten talousnäkymien vallitessa. Tämä luo talouspolitiikkaan vakautta ja ennustettavuutta. Vallitsevassa tilanteessa resurssien oikea kohdentaminen ja politiikan painopisteiden arviointi on entistä tärkeämpää, sillä yhtenä uhkakuvistamme työttömyyden odotetaan nousevan hieman vuonna 2003.

Ansiotulojen verotuksen keventäminen 315 miljoonalla eurolla vuositasolla sekä sen toteuttaminen kaikissa tuloluokissa on oikea suuntaus kansainvälisestikin vertaillen. Meidän on huolehdittava siitä, että maassamme riittää jatkossakin ammattitaitoisia ja koulutettuja osaajia elinkeinoelämän tarpeisiin. Tämä niin sanottu aivovienti on todellinen uhka. Nyt jo esimerkiksi meidän kouluttamiamme sairaanhoitajia ja lääkäreitä valuu ulkomaille.

Yrittäjyyden edellytysten parantamiseen on kiinnitettävä huomiota, sillä se tukee talouden kasvua ja työllisyyttä. Jatkossakin huomiota on kiinnitettävä yritysten toimintaympäristön laatuun ja yrittäjäystävälliseen yhteiskunnan ilmapiiriin, markkinoille pääsyn parantamiseen sekä erityisesti aloitusvaiheessa olevien yritysten kasvuun. Myös naisyrittäjyyden lisäämiseen ja edistämiseen tähtääviä toimenpiteitä on jatkettava sekä rohkaistava naisia yritystoiminnan laajentamiseen ja kansainvälistymiseen.

Arvoisa puhemies! Panostaminen osaamiseen, koulutukseen ja kulttuuriin ovat asioita, joilla ei ole merkitystä ainoastaan talouden vaan koko kansakuntamme aineellisen ja henkisen hyvinvoinnin kannalta. Opetusministeriön hallinnonalan määrärahojen kasvattaminen 331 miljoonalla eurolla ensi vuonna on hyvä asia. Erityisen tärkeänä näen varojen suuntaamisen nuorten osallisuuden edistämiseen sekä myöskin lastenkulttuurin tukemiseen. Tärkeää on myös opetuksen laatuun ja laadun arvioimiseen panostaminen kaikilla tasoilla: peruskouluista lukioihin, ammatilliseen koulutukseen, korkeakouluihin ja aikuiskoulutukseen. Yliopistojen ja korkeakoulujen perusrahoitus on turvattava tulevaisuudessakin. Myös kulttuurin peruspalveluiden saatavuuden ja laadun turvaaminen on keskeistä säilyttämään ja lisäämään kansallista henkistä pääomaamme.

Tässä yhteydessä haluan kiinnittää huomiota myös taide-esineiden myyntiä, välitystä ja maahantuontia koskevaan esitykseen arvonlisäverolain muuttamisesta. Sen osalta tulee mielestäni tarkasti miettiä vaikutuksia, joita se aiheuttaa muutoinkin epäsäännöllisen ja epävarman toimeentulon varassa toimivien taiteilijoiden ja galleristien mahdollisuuksiin elinkeinonsa harjoittamiseen.

Opintotuen osalta olen pettynyt, että 180 opintoviikon laajuista tutkintoa suorittavien opiskelijoiden tukiaikaan ei saatu lisäystä. Tämä asettaa opiskelijat keskenään eriarvoiseen asemaan. Muutoinkin opiskelijoiden tukijärjestelmää olisi paikallaan tarkistaa. Viime aikoina paljon puhutut tehokas opiskelu ja nopea valmistuminen eivät ole yksin kiinni opiskelijoista itsestään vaan myös opiskeluun liittyvien järjestelmien jäykkyydestä ja joustamattomuudesta. Opintososiaaliset etuudet tulisikin ottaa laajempaan tarkasteluun muun muassa seuraavien hallitusneuvottelujen osalta.

Arvoisa puhemies! Hyvin tärkeänä pidän sitä, että lasten ja lapsiperheiden asemaan saadaan ensi vuonna parannuksia. Minimiäitiyspäivärahan korottaminen, isyysloman pidentäminen kahdella viikolla sekä kansainvälisen adoption ottaminen valtion tuen piiriin parantavat osaltaan lapsiperheiden asemaa. Työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisen tavoitteita edistävät vanhempien mahdollisuus vanhempainvapaan jakamiseen sekä osa-aikatyön ja vanhempainvapaan yhdistäminen. Erikseen haluan mainita kotiäitien eläkekertymän, joka eläkeneuvotteluissa viimein saatiin ratkaistuksi. Lasten päivähoitoon liittyvät kysymykset ja perheiden todelliset valinnanmahdollisuudet on kuitenkin pidettävä esillä jatkossakin. Kotihoidon tuen tasokorotus on tehtävä ensi vaalikaudella. Lasten ja nuorten hyvinvoinnin parantamiseen ensi vuodelle esitetty 15 miljoonan euron erillinen määräraha lapsipoliittisen selonteon pohjalta korostaa lasten ja nuorten ongelmien ennaltaehkäisemisen ja varhaisen puuttumisen tärkeyttä. Sillä pyritään myös vahvistamaan lapsen kasvun ja perheiden hyvinvoinnin tukiverkostoa sekä moniammatillista yhteistyötä.

Nuorisorangaistusten osalta oikeusministeriö on asettanut nuoria rikoksentekijöitä koskevan seuraamusjärjestelmän uudistamista valmistelevan toimikunnan. Nuorisorangaistuskenttää tulisi myöskin monipuolistaa ja nuorisorangaistuskokeiluja laajentaa. Mitä aikaisemmassa vaiheessa voimme puuttua ongelmiin, sen parempi. Lapsilla ja nuorilla ei leikitä.

Tervehdin ilolla sisäasiainministeriön talousarvion tavoitetta kehittää Suomesta Euroopan turvallisin maa. Tilastot osoittavat, että panostaminen huumausaine- ja järjestäytyneen rikollisuuden selvittämiseen ja torjuntaan on ollut tuloksellista. Tämä linja jatkuu myös ensi vuonna. Resurssien siirtäminen hallinnosta käytännön poliisitoimintaan ja poliisinäkymiseen parantaa meidän jokaisen turvallisuutta ja osaltaan ennaltaehkäisee rikollisuutta.

Lopuksi, arvoisa puhemies, vaikka meitä kansanedustajia välillä suomitaan siltarumpu- ja kylätiepoliitikoiksi, haluan siitä huolimatta itsekin pirkanmaalaisena kansanedustajana nostaa esille en kylätietä vaan Läntisen ohitustien. Sillä kyse on yksi valtakunnan eniten liikennöidyistä tieosuuksista. Tiejaksolla on suuria välityskykyongelmia sekä tielinjalla että etenkin liittymissä. Yli puolet liikenteestä kulkee jo nykyisinkin ruuhkassa. Tiejakson rakentaminen nykyisestä yksirataisesta valtatiestä moottoritieksi olisi ehdottoman tärkeää — myöskin turvallisuusnäkökohdat ajatellen. Tämä on hanke, joka pitäisi ehdottomasti saada mukaan valtion budjettiin ensi vuodelle.

Vuosaaren satamahankkeelle sen sijaan asettaisin suuren kysymysmerkin perään.

Jukka  Gustafsson  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tuossa ed. Tiuran mielenkiintoisessa puheenvuorossa, jossa oli paljon asiaa, tuli puheenvuoron lopussa tämä toivomus, että Suomi olisi mahdollisimman turvallinen maa. Siinä tietysti viitattiin kokoomuslaisittain, mitä he sillä ymmärtävät. Olisin kaivannut tältä osin sitä analyysiä, paljonko tästä turvattomuudesta johtuu siitä, että meillä esimerkiksi työttömyys alkaa periytyä. Meillä koteloituu koteihin, perheisiin, erittäin vakavia syrjäytymisongelmia, ja sen takia työttömyyden katkaisu, työllisyyteen liittyvät tukitoimenpiteet, ovat tavattoman tärkeitä sen lisäksi, että totta kai pitää olla riittävästi poliiseja ja ikään kuin tällaisia ulkoisia turvallisuutta lisääviä tekijöitä. Toivoisin, että kokoomuslaiset näkisivät tätäkin kautta (Puhemies koputtaa) ikään kuin näitten aktiivisten työllisyystoimien merkityksen, koska se viime kädessä, että ihmisillä on töitä, lisää turvallisuutta.

Tanja  Karpela  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tuo minimiäitiyspäivärahaesitys kuulostaa äkkiseltään kovin kauniilta, mutta käytännössähän tuo tarkoittaa, että vain noin 3 500 henkilön asema parantuisi ja yli 20 000:n äitiys- tai vanhempainrahalla olevan asema ei parane juuri lainkaan, he saavat 1 euro 36 senttiä lisää. Suomeksi sanottuna tämä esitys tarkoittaa myös sitä, että opiskelijan tai pätkätyötä tekevän kannattaa siis ilmoittautua ensin työttömäksi ennen perheenlisäystä. Pidän sitä kyllä äärimmäisen huolestuttavana hallituksen perhepoliittisena linjana, että tämä on näin rakennettu. Toivoisin, että siihen saataisiin kunnon korjaus, ja sitten myöhemmin nämä lapsilisät ja kotihoidon tuki ensi vaalikaudella asteittain neljässä vuodessa tulisi ottaa tuohon perhepoliittiseen linjaan mukaan.

Marja  Tiura  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Gustafssonille haluan sen verran tässä selventää, että jos kuuntelitte puheenvuoroni, niin varmasti huomasitte, että nimenomaan työttömyyden osalta käytin myöskin puheenvuorossani aikaa.

Toinen asia on myöskin se, että kun me puhumme turvallisuudesta ja turvallisesta ympäristöstä ja kaiken kaikkiaan turvattomuudesta yhteiskunnassa, niin se on hyvin laaja käsite. Se ei liity pelkästään työttömyyteen ja sen mukanaan tuomaan problematiikkaan, vaan se liittyy hyvin paljon myöskin muihin yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Se on toki yksi hyvin tärkeä sektori tätä kokonaisuutta, mutta kun puhun poliisien mukanaan tuomasta turvallisuudesta, se liittyy aika pitkälti katujen turvallisuuteen ja nimenomaan meidän ympäristöjemme turvallisuuteen. Mutta aivan selvä asia on, että tänä päivänä perheissä koetaan myöskin turvattomuutta, ja se on asia, johon ehdottomasti pitää kiinnittää huomiota.

Christina  Gestrin  /r:

Värderade talman! För Sfp har vård- och omsorgsfrågorna varit de mest framträdande och kanske det viktigaste i budgetbehandlingen. Vi är nöjda över att det nationella hälsoprojektet nu kan komma igång. Det finns ett behov av att ge ett utrymme för utvecklandet av social- och hälsovården. En utveckling av vårdgarantin kommer för patienten att innebära stora förbättringar. Morotspengar som nu finns reserverade för projekt för att utveckla hälsovården är viktiga. Också inom socialvården finns det behov av utvecklingsprojekt, men tyvärr finns resurser för något sådant inte med i budgetförslaget. De här projekten inom socialvården skulle också vara mycket viktiga med tanke på att förhindra utslagning av barn och unga, det som också riksdagsledamot Gustafsson var inne på här.

Arvoisa puhemies! Julkisessa sosiaali- ja terveydenhuollossa työskentelevän henkilöstön on voitava tuntea tekemänsä työ arvokkaaksi. Työvoima on tärkeä voimavara, ja myös julkisella sektorilla on voitava tehdä työntekijöitä motivoivia henkilöstöpanostuksia. Kansallinen terveydenhuoltohanke on muun muassa tämän vuoksi tärkeä. On oltava jatkuva valmius tarkistaa toimintoja ja parantaa totunnaisia rutiineja.

Rkp:lle on tärkeää, että hallituksen lapsipoliittisen ohjelman toteuttaminen käynnistyy ensi vuonna. Korvamerkittyjä varoja esitetään myös huumehoitoon, mikä on sekin tärkeää. Olen iloinen siitä, että kansainvälisten adoptioiden rahalliseen tukemiseen on päädytty ja että tukea tullaan lisäämään niin kutsutuille monikkolapsiperheille. Alhaisimman äitiyspäivärahan korotus on myös tervetullut. Isyyskuukausi on nyt huomioitu budjettiesityksessä, ja toivonkin työmarkkinoiden ja isien ottavan vastuunsa ja käyttävän tätä nyt mahdolliseksi tullutta oikeutta.

Värderade talman! Fortfarande kommer det att behövas särskilda satsningar för att barn och deras familjer skall få den psykiska vård som de behöver. Därför är det alldeles oacceptabelt att ens planera att dra in Lappvikens svenska psykiatriska avdelning i Helsingfors. Särskilt i den psykiatriska vården är språket det viktigaste arbetsredskapet. Från statens sida har man under denna riksdagsperiod visat att mera satsningar måste göras på psykvården, bl.a. genom att öronmärka pengar för barn- och ungdomspsykiatrin.

Också i det nationella hälsoprojektet ingår satsningar på den psykiatriska vården. Jag anser att kommunerna måste hörsamma regeringens och riksdagens viljeyttring. Att dra in psykiatrisk vård sparar inte pengar, utan tvärtom ökar kostnaderna på lång sikt. Att dra in den enda svenska avdelningen för psykiatrisk vård i Helsingfors, som dessutom också har betjänat patienter från andra kommuner, är fel och inte i linje med grundlagen som garanterar vård för alla och service på både finska och svenska.

Arvoisa puhemies! Hallitus hyväksyi keväällä Itämeri-ohjelman, joka ulottuu 15 vuoden päähän tulevaisuuteen. Kesän leväkukinnot ovat jälleen osoittaneet välttämättömiksi toimenpiteet päästöjen vähentämiseksi Itämereen. Tämän vuoksi ruotsalainen eduskuntaryhmä on ehdottanut, että ympäristöministeriö asettaisi komitean, jonka tehtävänä olisi seurata ohjelman toteuttamista. Mielestäni on tärkeää, että eduskunnan tulisi vuosittain budjetin käsittelyn yhteydessä saada ohjelman seurantaan liittyvää tietoa. Ministeri Backman onkin noudattanut ehdotustamme ja luvannut asettaa työryhmän mahdollisimman pian.

Olen iloinen myös siitä, että öljyntorjunta-alus Seili otetaan nyt käyttöön ensi vuonna itäisellä Suomenlahdella ja että hallitus tulee öljysuojamaksun korotuksella keräämään enemmän varoja Öljynsuojarahastolle. Kyse on varoista, jotka käytetään rannikkomme öljyntorjuntavalmiuden parantamiseen.

Värderade talman! Den sista frågan som jag nu tar upp gäller handels- och industriministeriets energistöd. Minister Mönkäre lyfte inte upp frågan om en förhöjning av stödet för förnybara energikällor i budgetförhandlingarna, vilket var en besvikelse, eftersom bl.a. riksdagen har krävt att regeringen skall befrämja förnybara energikällor. Nu måste regeringen visa att man har för avsikt att uppfylla de klämmar som godkändes i samband med kärnkraftsbeslutet. Det behövs nu tydliga viljeyttringar för att företagare skall våga göra investeringar i förnybar energiproduktion.

Nu vet vi att regeringens program om förnybara energiformer från 1999 inte kommer att kunna genomföras. För vindkraftens del var målet att 2010 producera 500 MW med vindkraft men idag är produktionen endast omkring 50 MW. Det finns ingen möjlighet att hinna bygga ut vindkraften i den takt som nu skulle krävas för att regeringens program skulle uppfyllas. Problemet är inte att det inte skulle vara möjligt att bygga och producera vindkraft i Finland. Nej, problemet är att stödformerna inte har varit tillräckliga och att beviljandet av investeringsstöd inte har fungerat. En klar vilja har saknats från handels- och industriministeriets sida att befrämja nya förnybara energikällor.

Nu har minister Mönkäre tillsatt en ny grupp som skall uppgöra ett nytt program för förnybara energiformer och den här arbetsgruppens resultat skall vara färdigt redan i november. Nu måste regeringen visa att man vill befrämja förnybara energikällor. Och nu måste såväl finansministeriet som handels- och industriministeriet våga tänka i nya banor och se över hur stödet för förnybara energiformer och energisparande bäst skulle kunna befrämja den här sektorn i enlighet med riksdagens önskemål.

Klaus  Bremer  /r:

Arvoisa puhemies! Yhdeksi sekä ensi vuoden budjetin että eduskuntavaalien pääkysymykseksi on noussut kansallisen terveydenhoidon häpeällinen tila. Helsingissä ja Uudellamaalla sairaanhoito on kärsimässä skandaalimaista haaksirikkoa. Leikkausjonot ovat kasvaneet epäinhimillisiksi. Veronmaksajia, jotka voitaisiin hoitaa terveiksi, passitetaan kotiin kärsimään, jopa kuolemaan. Sairaalaosastoja suljetaan, koska hoitohenkilökunnan palkkaamiseen ei löydy rahaa. Tuhannen taalan kysymys tähän hätään kuuluukin: Missä kipeästi tarvittavaa lisärahoitusta budjetin raameja rikkomatta? Mistä rahaa, jonka tarve ei ole aivan välitön ja ehdottoman välttämätön?

Arvoisa puhemies! Suomessa on valtavaa ylitarjontaa satamakapasiteetista erityisesti etelärannikolla. Siitä huolimatta ajetaan tarpeettoman, logistisesti mielettömän, huippukalliin uuden tavarasataman rakentamista pakonomaisesti kuin kärmettä pyssyyn, vaikka siltä yhä puuttuu sekä vaadittava ympäristölupa Suomessa että vaadittava Natura-lupa EU:lta. On aivan ilmeistä, että parhaassakaan tapauksessa sen rakentamiseen ei päästä ennen vuotta 2004. Joka tapauksessa rakentamisen alkua, joka jo on viivästynyt lähes kymmenen vuotta, voidaan ilman mitään haittoja kenellekään lykätä vuodella tai kahdella.

Tarkoitan tietysti Vuosaaren satamaa. Se syntyi isojen poikien tunkkaisella kabinettipäätöksellä 1980-luvulla. Matkustajasatamista oli silloin tulossa Helsingille kultamuna. Piti saada niille lisää kasvutilaa eli tavarasatamat pois tieltä jonnekin, eli Vuosaareen, jos valtio tulee mukaan rahoittamaan. Transitoliikenteen Venäjälle nähtiin tulevaisuudessa tuovan tavarasatamalle rahaa suokuokalla. Venäjän ja Baltian satamien ja infran ei uskottu ehtivän mukaan kilpailuun.

Nämä perusteet ovat sen jälkeen yksi toisensa jälkeen kaatuneet. Tänäänkin esitettävät perustelut ovat kansalaisia harhaanjohtavia ja vilpillisiä, mikä on helposti osoitettavissa. Vuosaaren satama ei ole valtakunnallisesti tärkeä, minkä myös Valtiontalouden tarkastusvirasto selvityksessään selkeästi toteaa. Se ei yhdistä tavarasatamien toimintoja Helsingissä. Länsisatama on konttisatama, Sompasaari on roro-satama, ja vaikka ne siirretään samaan paikkaan, ne tarvitsevat yhä erilaisia työkaluja, ne toimivat erillään, ne toimivat eri miehityksillä.

Vuosaaren satama ei liioin vähennä satamien määrää Helsingissä, kuten on väitetty, vaan lisää niitä selkeästi yhdellä. Kaikki vanhat satamat jäävät paikalleen. Se ei vähennä liikennehaittoja, vaan kasvattaa niitä. Pyydän vertaamaan Valtiontalouden tarkastusviraston lausuntoon. Eikä se poista liikennehaittoja edes keskustasta, koska 90 prosenttia keskustan raskaan liikenteen haitoista, tavarasataman yhä toimiessa Jätkäsaaressa, purkautuu Helsingin ja Baltian satamien välisestä lauttaliikenteestä ja sehän jää ja kasvaa voimakkaasti sitä mukaa kuin Via Baltica kasvaa ja kehittyy.

Tämän asian, liikennehaitan, tiedän erityisen hyvin. Olen vuodesta 89 asunut kadun toisella puolella. Kotikatuni toisella puolella vastapäätä ikkunoitani on sataman aita. Ajan sinne joka päivä, tulen sieltä joka päivä pois. Olen vuodesta 89 nähnyt, miten se liikenne on kehittynyt, ja voin vakuuttaa, että näistä Baltian liikenteen lautoista tulee se pääasiallinen liikenneongelma.

Nykyisissä satamissa, ei liioin Helsingissä, ole tilanpuutetta, vaikka näin väitetään. Nosturit, jotka näen aamusta iltaan, ovat pääsääntöisesti vuorokauden ympäri vajaakäytössä. Konteilla täytetään pinta-alaa todella rutkasti, ja sillä tavalla saadaan aikaan kyllä ahtautta, mutta satama ei ole pääsääntöisesti konttien varastointipaikka. Länsisataman toiseksi suurin käyttäjä Containerships, joka käsittelee 100 000 konttia vuodessa, on kaiken lisäksi siirtymässä Loviisaan jättäen oman tilansa käytettäväksi.

Vuosaaren satama on jo nyt Helsingin rajuimmin kasvavan kaupunkirakenteen keskellä. Se tulee hyvin nopeasti olemaan samassa tilanteessa kuin Länsisatama, keskellä kaupunkirakennetta. Eikä sataman kasvulle siis anneta tilaa. Se ei jätä tilaa esimerkiksi sataman käyttäjien terminaaleille, vaan ne on pidettävä Kehäkolmosen varrella ja ulkopuolella sataman, mikä on logistisesti täysin tuomittavaa. Suomen kolmesta suurimmasta vientiteollisuusyrityksestä yksi on jo ilmoittanut selkeästi, että Vuosaari on logistisesti susi, jota ei voi käyttää vientisatamana ilman merkittävää valtion tukea. Viittaan edelleen professori Tainan antamaan lausuntoon siitä, että Vuosaari on käytännössä logistinen mahdottomuus.

Ainoa oikeutus tänä päivänä on enää kahden pääpuolueen valtapoliittinen etu sekä pääpuoskarien pelko kasvojen menetyksestä, kun jo satoja miljoonia veromarkkoja on ehditty upottaa hankkeeseen. Siinä missä kansalaisten terveydenhoidon hätään ei löydy rahaa, Vuosaaren sataman rakentamisen aloittamiselle esitetään nyt 9 miljoonaa euroa, yli 53 miljoonaa markkaa, sekä sitoutumista 207,4 miljoonan euron eli 1,234 miljardin markan rakennuskustannusten maksamiseen seuraavan viiden vuoden aikana. Samalla paljastuu se, mikä vielä vuoden alussa silmät kirkkaina kiellettiin, että Vuosaaren sataman arvioitu hinta nyt on jo 2,55 miljardia markkaa eli se on taas kasvanut yön yli 150 miljoonalla markalla.

Kotkassa kolme kertaa suurempi uusi satama maksaa vain noin 25 prosenttia Vuosaaren tämänhetkisestä hinta-arviosta. Kattoa Vuosaaren sataman lopulliselle hinnalle ei kuitenkaan ole vielä edes hahmoteltavissa. Näitä maksuja on tulossa muun muassa VR:ltä, jonka ratalaajennustarpeet ovat merkittävästi suuremmat kuin nyt ilmoitetaan. Muun muassa tarvitaan lisärata Tampereelle saakka, koska ei voida ajatella, että Pendolinot jäävät päivällä tuksuttamaan hitaan tavarajunan taakse. Lisäksi EU-direktiivi tulee tunnelin turvarakenteille, joista kukaan ei tiedä vielä niitten vaatimusten hintaa. Sen lisäksi valtio osallistumalla tunnelin rakentamiseen joutuu väkisin osallistumaan myöskin sataman rakentamiseen käytännössä.

Meriväylä on tällä hetkellä yksisuuntainen. Ei sellaista suursatamaa voi ollakaan, missä pääsee yksi laiva sisälle kerrallaan ja toinen ulos ja joudutaan sitten redillä odottamaan, että yksi tulee ulos ja toinen menee sisälle. Samalla nyt ilmoitettu väylä, 11 metriä, on liian matala. Nyt jo tiedetään, että Vuosaaren laiturit on suunniteltu 17 metrin syvyyttä varten eli tarkoittaa käytännössä, että kun Vuosaari päästään rakentamaan, sen jälkeen lähdetään myöskin syventämään väylä lopulliseen syvyyteen ja leventämään se niin, että kaksisuuntainen liikenne on mahdollista.

Nyt esitetty 9 miljoonaa euroa, yli 53 miljoonaa markkaa, on vain kynnys, jonka myöntäminen laukaisee käytännössä saman tien liikkeelle Helsingin kaupungin eli satamalaitoksen jo varaamat 100 miljoonaa euroa sekä lisäksi valtiolta Pasilan ratapihalta saatavat 103,7 miljoonaa euroa eli noin 213 miljoonaa euroa. 1,263 miljardia markkaa on tällä hetkellä siis löysää rahaa pantavaksi Suomen kannalta toisarvoiseen uuteen satamahankkeeseen samalla, kun omat veronmaksajat kuolevat ja kituvat hoidon puutteessa. Helsingin kaduilla kysytään muuten jo avoimesti: Vuosaaren satamaanko on piilotettu satoja miljoonia HUSin rahoja?

Puhemies! Tällä Vuosaaren satamaprojektin starttirahallakin lyhennettäisiin erikoissairaanhoidon leikkausjonot koko maassa arviolta kolmeen kuukauteen tai tehtäisiin yli 30 000 polvi- ja lantiokeinonivelleikkausta tai yli 225 000 kaihileikkausta tai yli 40 000 sepelvaltimoiden varjoaine- ja laajennusleikkausta.

Puhemies! Stalinin vainot ja Berijan tarhat tulevat hakematta mieleen, kun tarkastellaan yhteiskunnan yhteisten rahojen jakoa kansallisen terveydenhoidon ja nyt tarpeettoman uuden tavarasataman kesken. Takuumiehinä terveydenhoidon ulottumattomiin Vuosaaren satamaseikkailuun siirrettävälle rahalle on hallituksen voimakaksikko, Helsingistä valitut ulkokuntalaiset pääministeri Lipponen ja valtiovarainministeri Niinistö.

Puhemies! Sos.dem. ryhmän häpeilemättömässä vaalipuheessa ed. Kalliomäki, samoin kuin ministeri Niinistö, mainosti hallituksen suureksi saavutukseksi muka 300 000 uuden työpaikan luomisen. On se surkea saavutus, kun samalla yhtä paljon ja enemmänkin työpaikkoja poistui. Sos.dem. ryhmä sentään myönsi, että suurtyöttömyys yhä Suomessa on raaka tosiasia, jota ei ole kyetty nujertamaan edes muiden Pohjoismaiden tasolle. Paljon ovat työttömyyden puolittajat 8 vuodessa puhuneet, kovin vähän saaneet aikaan. Eikä saada aikaan niin kauan kun ay-liikkeellä ja sos.dem. puolueella on määräävä asema työllisyyspolitiikassa ja kokoomus tarjoaa TT:n johdolla myötäjuoksua. Tosiasiahan on, että uudet työpaikat luodaan pienissä ja keskisuurissa yrityksissä, ei suuryrityksissä, joiden intressejä ay ja TT, SDP ja kokoomus ajavat. Tosiasia, jota kukaan ei voi kiistää, on, että Suomessa on vähiten pienyrittäjyyttä ja kolmanneksi vähiten perheyrittäjyyttä koko EU:ssa ja kaikkein vähiten halukkuutta koulutetun väestön piirissä ryhtyä yrittäjäksi.

Nämä tosiasiat tunnustettiin, kun nykyinen hallitus sopi yhteisestä hallitusohjelmasta, jolla päätettiin poistaa yrittäjyyden esteet. Tarkoitukseen perustettiin virkamiestyöryhmä luomaan Yrittäjyys-hankkeen nimellä yrittäjyysohjelmaa uusien yritysten perustamiseksi, yritysten kasvun ja kilpailukyvyn lisäämiseksi. Se, mitä puolue- ym. sidonnaisten virkamiesten eli hallituksen yrittäjyysohjelmana on syntynyt poistamaan yrittäjyyden esteet, on kuitenkin lähinnä farssi. Tulokset puhukoot puolestaan. Varsinaisten yrittäjien määrä, pois luettuna maatalousyrittäjät, on laskenut Yrittäjyys-hankkeen aikana peräti 8 000:lla.

Jos sitten vielä katsotaan yksinyrittäjyyteen, pelkästään heinäkuusta vuonna 01 heinäkuuhun 02 yksinyrittäjien määrä laski 6 000:lla, samalla työllisten määrä väheni 6 000:lla ja työttömien määrä kasvoi 8 000:lla. Missään vaiheessa yrittäjyysohjelma ei ole helpottanut yrittäjyyttä. Samalla lukuisat uudet määräykset ja lait ovat entisestään raskauttaneet ja vaikeuttaneet pienten ja keskisuurten yritysten toimintaa Suomessa. On täysin turha retostella Yrittäjyys-hankkeella niin kauan kun yrittäjyyden peruspilarit Suomessa ovat pettäviä. Valtio on työpaikkoja synnyttävän yritystoiminnan johtava häirikkö.

Irja  Tulonen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tuntuu vaikealta ymmärtää sellaista yhdenvertaisuutta, että Vuosaaren satamaa ja HUSin tilannetta verrataan toisiinsa, ne liitetään toisiinsa. Tuntuu aika pahalta. Toinen on investointi-, toinen on käyttötalousmenoja, jos ajatellaan budjetin sivuja. Kyllä tietysti tuntuu ottamatta sen enempää kantaa, pitääkö rakentaa Vuosaaren satama tai ei, mutta kun olen nyt ulkopuolisena pirkanmaalaisena kansanedustajana tutkinut tätä HUSin tilannetta eilen, niin todella minusta on kamalaa lukea iltapäivälehdistä niitä juttuja, mitä siellä on. Puolustan kyllä HUSin henkilökuntaa siinä, että kyllä he ovat parhaansa tehneet. Ja kun tiedetään, minkälainen laiva on nykyään, kun on yhdistetty kaksi piiriä, sehän on valtavan iso. (Ed. Väistö: Miksi yhdistettiin?) Sinne on palkattu — niin — sinne on palkattu kahden vuoden sisällä 2 000 uutta ihmistä. Ja kun ajatellaan sitä, millä lailla Helsingin tulopohja ja yleensä kuntien tulopohja on muuttunut, niin totta kai on selvä, että ongelmia on. Tietysti minusta heille pitäisi antaa oikeudenmukaisesti nyt aikaa ...

... tehdä ne ratkaisut eikä verrata mihinkään Vuosaaren rahoihin näitä.

Klaus Bremer /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä en jälleen ymmärrä lainkaan ed. Tulosen sekoilua näissä taloudellisissa käsitteissä. Nimittäin en suinkaan puhunut, mitä terveydenhoidolle voidaan tehdä koko Vuosaaren hinnalla, 3 miljardia, minä puhuin siitä rahasta, joka nyt juuri on olemassa ja käytettävissä. Siinä me pääsimme 9 miljoonaan, joka on esitetty tässä tuloarviossa, siihen 100 miljoonaan euroon, joka jo on Helsingin sataman peffan alla säilöttynä. — Siellä on muuten toinen miljoona tulossa vielä, mutta sitä ei ole vielä olemassa. — Sen lisäksi laukeaa tämä Pasilan raha, joka myös on 100 miljoonaa. Eli puhun näistä olemassa olevista rahoista, ja puhuin koko maan tilanteesta ottaen huomioon myös Kuopion piirin ongelmat, sairaanhoito-ongelmat enkä suinkaan pelkästään HUSista. On luonnollista, että helsinkiläisenä annan esimerkkejä HUSista, jonka tunnen parhaiten.

Leea  Hiltunen  /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Opposition kansanedustajana on ollut ilo kuulla puheenvuoroja, joissa on haluttu nostaa esille myös niitä epäkohtia, mitkä ovat aivan todellisia yhteiskunnassamme. Haluan nähdä asian niin, että ei meillä ole mitään oikeutta ummistaa silmiämme niiltä epäkohdilta, mitkä yhteiskunnassa tällä hetkellä vallitsevat, ja niiltä kokemuksilta, mitkä meidän kansalaisillamme on. Siinä mielessä on nyt aika keskustella näistä asioista ja etsiä mahdollisesti joitain ratkaisuja, joilla vielä voidaan parantaa tilannetta. Ja niin kuin ed. Gustafssonkin täällä sanoi, selkeästi kaivataan lisäresursseja, voimavaroja. Hän otti esille keskeiset kysymykset, työllisyyden, koulutuksen, Kansallisen terveysprojektin, terveydenhuollon, ammatillisen aikuiskoulutuksen. Ja sitten vastauspuheenvuorossaan ed. Hellberg täällä, kun häntä vähän kovisteltiin siitä, miksi hallituspuolueen edustajakin haluaa budjettia ikään kuin arvostella, sanoi, että hänen mielestään sitä voidaan varmasti höylätä ja viilata ja etsiä ratkaisuja ja todeta, että budjetista voidaan vielä tehdä todella kansalaisia palveleva ja kansalaisia tyydyttävä budjetti ja myös oppositiota tyydyttävä budjetti. Todennäköisesti se ei täydellisesti tule oppositiota tyydyttämään, mutta se, miksi me käytämme puheenvuoroja tai ainakin miksi itse käytän puheenvuoroja, on se, että me voisimme rakentavasti keskustella asioista ja löytää sieltä sellaisia kohtia, joita voidaan valiokuntavaiheessa vielä todella höylätä ja viilata ja löytää myös rahoitusta ja ratkaisuja näihin tiettyihin kysymyksiin, mitä esille on nostettu näinä menneinä vuosina ja sillä tavalla.

Tämä on muun muassa yksi peruste sille, miksi kristillisdemokraatit ovat, miksi me olemme jättäneet vaihtoehtobudjetin ja miksi me olemme nostaneet esille tiettyjä asioita, selkeästi priorisoineet eri tavalla kuin mitä nyt hallituksen esityksessä on. Olemme myös etsineet rahoitusta näille meidän esityksillemme. Meidän mielestämme työtulo- ja ansiotulovähennyksen pysyessä muuttumattomana vahvistuu kuntatalous 98 miljoonalla eurolla. Tällä summalla kunnat voivat parantaa terveydenhuolto- ja sosiaalipalveluja huomattavasti. Tämä on yksi kysymys. Esityksessämme nimenomaan halutaan lapsiperhepainotteista lähestymistapaa. On aivan selkeää, että kun ruokakassin hinta halpenee, lapsilisät ja kotihoidon tuki nousevat, mahdollisuudet siirtyä osa-aikatyöhön paranevat ja polttoaineiden hinta verotuksen kautta nousee, niin kyllä näillä on tietty merkitys ihan kansalaisten arjessa. Nämä ovat niitä kysymyksiä, joita kansalaiset meille päivittäin tuovat keskusteluun ja kysyvät meiltä, mitä aiomme näitten asioitten kohdalla tehdä.

Aivan niin kuin ed. Gustafssonkin totesi, meidän täytyy nähdä työttömien toimeentulo, miten he tulevat toimeen. Kysymys ennen kaikkea on ihmisistä, siitä, miten me suhtaudumme ihmisiin, kansalaisiimme. Kyllä näen hyvin vahvana sen, että meidän on uskallettava myöskin nähdä, ketkä ovat voittajia ja ketkä ovat häviäjiä tämän budjetin toteutuessa, nähdä sen hyödyt ja haitat. Siinä mielessä kristillisdemokraattien esittämät tulonlisäys verotuksen kautta, pörssivero ja luovutusvoittoverotuksen muuttaminen ankarammaksi ovat mielestäni sellaisia esityksiä, joita on syytä selkeästi ainakin tutkia. Mikä merkitys näillä on meidän budjetissamme? Ei pääomakysymys voi olla niin pyhä, etteikö siihen voida puuttua, kun voimme puuttua moneen muuhun asiaan ja esimerkiksi kunnat joutuvat nostamaan verotustaan, joka kohdistuu suoraan kansalaisiin, ihmisiin ja heidän päivittäiseen arkeensa.

Nyt jos koska pitäisi tietysti tässä keskustelussa tarkastella verotusjärjestelmää yhdessä palveluiden ja tulonsiirtojen kokonaisuuden kanssa. Mielestäni on arvioitava eri väestöryhmien selviytymistä, kuka hyötyy, kuka ei ja miten voidaan kunnissa erilaiset palvelut ylläpitää ja miten niitä ennen kaikkea voidaan kehittää ja kenellä on mahdollisuus saada palveluja. Miten uusia työpaikkoja muodostuu? Ei ole toki oikein, kun tiedämme, että meillä on tekemätöntä työtä, että ihmiset eivät pääse tekemään työtä.

Erittäin huolestuneena tietysti terveydenhuollon ihmisenä katson tilannetta, kun tällä hetkellä näyttää siltä, että meillä esimerkiksi hoivatyö ajetaan vallan alas, sen arvostus. Siinä on tietysti taustalla monet tekijät: Tietysti se, että ei ole tehtäviin palkattu, ei ole pysyviä tehtäviä, on pätkätöitä ja määräaikaistehtäviä. Ihmiset eivät jaksa tehdä tällaista työtä, on työssä väsymistä ja työssä uupumista niukkojen resurssien keskellä. Halutaan koulutusta ja halutaan hakeutua muulle alalle, halutaan hakeutua muihin tehtäviin, joissa palkkaus ja toimeentulo on parempaa ja elämän turvallisuus selkeämpää. Monelle perheelliselle on välttämätöntä tietää huomisesta, miten selviytyä. Ei voi hyvin lyhytnäköisesti kokea turvallisuutta. Nämä ovat niitä asioita, joihin meidän täytyisi löytää ratkaisuja.

Veronmaksajien keskusliiton mukaan budjettiesityksen tuloverojen alennukset tuovat pienituloisille 0,3 prosentin ja suurituloisille 0,2 prosentin kevennyksen. Näitä mietimme, miksi nyt on tuloveroa esitetty alennettavaksi, kun nimenomaan tuo vara tarvittaisiin kaikkeen muuhun varsinkin, kun tämä budjettiesitys selvästi siirtää velkataakkaa kunnille. Kunnat ovat sen kysymyksen edessä, miten selviytyä tehtävistään. Kuntien valtionosuuksien tarkistusta ei ole tehty täysimääräisenä, ja se selvästi tässä kustannuspaineessa, mikä meillä on julkisella puolella monissa palveluissa, merkitsee sitä, että joudutaan korottamaan tuloveroprosenttia. Kun kunnat joutuvat kiristämään verotusta, tämä vaikuttaa jälleen kerran pienituloisten verotukseen, koska kunnallisverotus ottaa kaikilta saman veroprosentin mukaan tuloista riippumatta. Totta kai verotus kiristyy myöskin työttömien kohdalla. He eivät pääse hyötymään, jos tuloveron alentaminen toteutetaan. En näe tätä linjaa oikeana tässä yhteiskunnallisessa tilanteessa.

Kysymys, mitä on syytä pohtia terveydenhuollon kohdalla, ei ole ainoastaan se, mitkä ovat riittävät resurssit palvelujen järjestämiseen, tuottamiseen, vaan se, että viimeisen vuosikymmenen aikana terveydenhuoltoa on siirrytty rahoittamaan entistä enemmän asiakasmaksuilla verovarojen suhteellisen osuuden vähentyessä. Tällöin jälleen pienituloisten osuus on terveydenhuollon rahoittamisessa lisääntynyt. Tämä tässä nykyisessä epävarmassa tilanteessa ei ole oikea valinta. Ei ole oikea valinta myöskään se, että sairausvakuutuksen omavastuuosuuksia korotetaan, sillä Kelan taksat lääkkeistä ja hoidoista ovat jo nyt jäljessä todellisista hinnoista ja potilaiden omavastuu on jo nyt huomattavan korkea, ennen kaikkea vertailumaihin, EU-maihinkin verrattuna.

Työttömyyden vähentämisen ja pitkäaikaistyöttömien tilanteen korjaamisen tulisi olla nyt aivan ykkösasia. Siihen ei tässä budjetissa riittävästi mielestäni ole kohdennettu rahaa, vaikka selvästi tiedetään ja hallituksenkin arvio on se, että työttömien määrä tänä ja ensi vuonna kasvaa.

Työvoimahallinnon aktiivitoimenpiteitä ei pidä nyt leikata, vaan ennen kaikkea vahvistaa. Työllistämistuilla ja koulutuksella, oppisopimuskoulutuksella ja ammatillisella työvoimakoulutuksella estetään monen työttömänä olevan ammattitaidon väheneminen ja lisätään työkykyä ja vähennetään pitkäaikaistyöttömyyttä. Tämä kaikki tulee olemaan tärkeässä roolissa, kun työvoimapula on edessä ihmisten jäädessä eläkkeelle ja tarvitaan ammattitaitoista työväkeä.

Opetustoimen pääluokassa olisin odottanut, että ammatillisessa koulutuksessa työssä oppimiseen ja työharjoittelutoiminnan toteutukseen olisi panostettu riittävästi, ennen kaikkea kun tuon parlamentaarisen aikuiskoulutustyöryhmän esittämät tavoitteet eivät tässä toteudu siinä määrin kuin työryhmä esitti, eli siellä on rahaa, mutta ei riittävästi, muun muassa Nosto-ohjelman toteuttamiseen. Me tarvitsemme samanaikaisesti aktiivisia työvoimapolitiikan keinoja ja keinoja, joilla luodaan uusia työpaikkoja, ja ennen kaikkea on syytä muistaa pitkäaikaistyöttömät, joita vielä on 200 000—300 000.

Juha Korkeaoja /kesk:

Arvoisa puhemies! Lipposen ja Niinistön toisen hallituksen viimeistä budjettiehdotusta käsiteltäessä on syytä tarkastella näiden hallitusten toimiaikaa kokonaisuudessaan. Populistisella vaatimuksella varjobudjetista johtavat hallitusryhmät haluavat kääntää katseet pois siitä, mitä on näiden vuosien aikana tapahtunut. Hallituksen seitsemän vuoden politiikalla on tultu siihen, missä nyt ollaan. Jos keskustan vaihtoehdot, keskustahan on jokaisena näistä vuosista esittänyt omat vaihtoehtonsa, jos nämä vaihtoehdot olisi toteutettu näinä vuosina, tilanne olisi toinen. Emme tietenkään voi varmasti sanoa, millainen tilanne olisi, mutta voimme tietysti esitysten pohjalta tehdä valistuneita arvioita. Joka tapauksessa tällaisessa tilanteessa tästä lähtökohdasta olisi kuta kuinkin absurdia rakentaa niin sanottu varjobudjetti. Ilokseni huomasin, että samaan arvioon tultiin tämän päivän Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa.

Arvoisa puhemies! Suomen talouskehitys on Lipposen—Niinistön hallitusten aikana ollut keskimäärin melko suotuisaa. Hallitus voi lukea ilman muuta osan tuosta menestyksestä omaksi ansiokseen. On selvää, että hallituksen hyvä yhteistyö työmarkkinaosapuolten kanssa ja tälle pohjalle rakentunut maltillinen tulopolitiikka selittävät osan myönteisestä talouskehityksestä.

Merkittävä osa talouskasvusta perustuu kuitenkin euron voimakkaaseen devalvoitumiseen ja sen kautta vientiteollisuuden poikkeuksellisen hyvään kilpailukykyyn. Ratkaiseva merkitys talouskasvulle on myöskin Nokia-konsernin huikealla menestyksellä, jonka perusta rakennettiin merkittävältä osin jo 1980-luvulla ja sittemmin 90-luvulla yritysjohdon oikeilla ratkaisuilla. Sillä, mitä hallitukset, mukaan lukien Ahon hallitus, tekivät tai jättivät tekemättä, on pienempi merkitys. Toki panostuksella teknologiaan on ollut merkitystä ja tärkeäkin merkitys myös Nokian menestykselle.

Monelle suomalaiselle kulunut aikakausi on merkinnyt voimakasta elintason nousua. Terveille, hyvissä työpaikoissa oleville, keski-ikäisille ihmisille ajanjakso on ollut erinomaisen suotuisa. Mutta mitalilla on myös toinen puolensa, johon keskusta on jatkuvasti kiinnittänyt huomiota. Tänä aikana tuloerojen kasvu on ollut Suomessa poikkeuksellisen suurta. Kun hallitus on sanonut puolustavansa pohjoismaista hyvinvointivaltiota, kysyn, mikä muu piirre kuin tulotasa-arvo on hyvinvointivaltiolle oleellisempi.

Työttömyys on tärkein taloudellista epätasa-arvoa aiheuttava tekijä. Seitsemän vuotta sitten hallitus lupasi puolittaa työttömyyden. Tuota tavoitetta ei ole vieläkään saavutettu. Päinvastoin viime kuukausien tiedot osoittavat, että työttömyys on kääntynyt jälleen nousuun. Työttömyys on paitsi inhimillinen ongelma, myös merkittävin valtiontalouden tasapainottomuuteen vaikuttava tekijä. Työttömyys lisää valtiontalouden menoja ja vähentää tuloja. Jos työttömyys olisi kyetty laskemaan hyvälle eurooppalaiselle tasolle, puhumattakaan niistä lukemista, joista pääministeri kyselytunnilla äskettäin puhui, viidestä prosentista, olisi budjetissa liikkumavaraa nykytilanteeseen verrattuna ehkä noin miljardi euroa enemmän eli suuruusluokaltaan saman verran kuin KTM:n koko budjetin suuruus.

Keskusta on esittänyt jokaisena vuonna lisää toimia työttömyyden alentamiseksi. Keskusta on esittänyt verotukseen työllisyyslähtöisiä alennuksia, toisin sanoen alempien tulonsaajaryhmien suosimista, mutta turhaan. Keskusta on esittänyt työnantajamaksujen alentamista työvaltaisilta yrityksiltä. Tämäkin turhaan. Keskusta on esittänyt työnantajabyrokratian purkamista. Tässäkään ei ole edistytty. Mikä on tulos? Työttömyys on korkeammalla tasolla kuin se voisi olla, ja sen myötä valtion budjettitalous kireällä. Kun ed. Zyskowicz usein kysyy, että mistä rahat Pekkarinen ja vaatii varjobudjettia, niin tässä on eräs vastaus: työttömyyden alentamisesta.

Toinen Lipposen hallitusten aikana leimaa antava kehityspiirre on ollut alueellisen eriarvoisuuden jatkuva kasvu. Kokonaiset maakunnat jopa eteläisessä Suomessa ovat menettäneet ja menettävät jatkuvasti väestöä Pääkaupunkiseudun ja muutaman muun suurimman kunnan kasvaessa voimakkaasti. Oma maakuntani Satakunta on menettänyt jokaisena Lipposen—Niinistön hallitusvuotena 1 000 henkilöä.

Muuttoliike aiheuttaa ongelmia molemmissa päissä. Pääkaupunkiseudun palvelutuotanto on suurissa vaikeuksissa. Viime päivinäkin on puhuttu, että opetustoimessa ryhmäkoot ovat liian suuria ja koulutilat ahtaita. Terveydenhuolto on suorastaan kriisiytymässä. Samaan aikaan monilla seuduilla kouluja suljetaan oppilaiden vähentyessä eikä nuoria lääkäreitä saada terveyskeskuksiin paikkakunnille, joilla kaikki toiminnot ovat hiljenemään päin.

Monet Pääkaupunkiseudulla ovat oivaltaneet, että, kärjistetysti sanottuna, jokainen tänne muuttava henkilö heikentää jo täällä asuvien elinolosuhteita. Hallitus ei vain ole tätä oivaltanut.

Hallituksen voimakkaasti ajama Vuosaaren satamahanke on kielteisiltä aluepoliittisilta vaikutuksiltaan merkittävin yksittäinen ratkaisu pitkään aikaan. Hankkeen mukanaan tuomat 30 000 uutta asuntoa ja huikea valtion tukema infrastruktuurirakentaminen, josta ed. Bremer puhui pitkään, vaikuttavat monin eri tavoin alueellisen epätasapainon kärjistymiseen Suomessa. Taloudellista toimeliaisuutta siirretään näin muualta Suomesta Pääkaupunkiseudulle. Samaan suuntaan vaikuttavat Lahden oikoradan rakentaminen ja Turun ja Lohjan moottoritiet. Ne ovat toki tärkeitä, mutta myös helposti asioita, jotka vain vauhdittavat keskittymiskierrettä, jos mitään muuta ei tehdä. Uudet tiet ja asunnot vetävät lisää väkeä, ja kohta tarvitaan taas uusia moottoriteitä ja muuta infrastruktuuria. Kierre on valmis. Tällä hetkellä ainoa keskittymistä vastaan toimiva mekanismi on pääkaupungissa sietämättömän korkealle nousseet asumiskustannukset, jotka pakottavat pieni- ja keskituloiset ihmiset muuttamaan pois Helsingistä. Niinpä nämä ihmiset viettävätkin sitten tuntikausia joka päivä autossa tai junassa työmatkaa tehden. Onko tämä myönteistä kehitystä, kysyn.

Se, että näin tapahtuu, ei johdu mistään luonnonlaista vaan on seurausta harjoitetusta politiikasta. Tänä päivänä on kuitenkin merkkejä näkyvissä, että myöskään Pääkaupunkiseudun asukkaat eivät hyväksy tällaista kehitystä ja laajasti ovat nousemassa sitä vastaan. Hallitus ei sen sijaan vieläkään näytä reagoivan asiaan millään tavoilla, ei näe asiaa ongelmallisena eikä puutu kehitykseen.

Otin esille Vuosaaren yhtenä esimerkkinä keskittämiskehityksestä, otan toisen koulutuksen alueelta. Koulutushan on tärkeä alueellista kehitystä ohjaava tekijä, näin erityisesti korkeakoulukoulutuksen osalta. Pääkaupunkiseudun korkeakoulujen aloituspaikkoja tulisi vähentää ja siirtää muualle Suomeen aluepoliittisista syistä, mutta myös siksi, että Pääkaupunkiseutu ja sen kunnat eivät ole kyenneet tarjoamaan riittävästi asuntoja opiskelijoille. Koulutuspaikkojen siirto helpottaisi myös asuntotilannetta Pääkaupunkiseudulla. Tilanteen nurinkurisuutta kuvaa se, että omassa kotimaakunnassani Satakunnassa Pori ja muut kunnat rahoittavat pienen korkeakoulunsa toimintaa omista varoistaan samaan aikaan, kun valtio rahoittaa Pääkaupunkiseudun korkeakoulujen ja monien muiden korkeakoulupaikkakuntien korkeakoulujen toiminnan kokonaan. Aivan kummalliselta tuntuu, että juuri hiljattain saimme lukea, että Pääkaupunkiseudun kunnat aikovat perustaa yksityisen korkeakoulun kaiken muun korkeakoulutoiminnan lisäksi Pääkaupunkiseudulle.

Arvoisa puhemies! Vielä muutama sana budjetista Satakunnan näkökulmasta. En puhu omalla suullani, koska helposti sanotaan, että se on vain opposition ruikutusta, vaan käytän tässä pohjana niitä arvioita, mitä Satakunnassa on budjetista sanottu.

Maakuntajohtaja, kokoomuslainen Pekka Turunen sanoo, että talousarvion esityksen anti on Satakunnalle vähäinen ja pettymys eikä tuo parannusta maakunnan suhteelliseen jälkeenjääneisyyteen rahanjaossa, ja jatkaa, että aluepoliittisesti keskittävässä budjetissa suuret liikenneinvestoinnit ohjautuvat ensi vuonna kasvukeskuksiin.

Sosialidemokraattinen Porin kaupunginjohtaja Martti Sinisalmi puolestaan toteaa, että vaikka budjetti tuo toisaalta kuntatalouteen pientä kohennusta, kun kunnallisveroon kohdistuvia vähennyksiä pienennetään, niin toisella kädellä otetaan edut kuitenkin pois. Hän toteaa, että esimerkiksi Porille tämä merkitsee 2,8 miljoonaa euroa vähemmän rahaa.

"Aikuiskouluttajat pettyneitä ministeriön määrärahakikkailuun" on otsikko, jonka alla puhutaan aikuiskoulutuskeskusten rahoitustilanteesta.

Kolmas otsikko on "Budjetti siirtää tiehankkeita", ja puututaan siihen, että perustienpidon rahat jäävät niin pieniksi, että erityisesti alempiasteisen tiestön tila huononee koko maakunnassa, ja sehän on aluekehityksen kannalta yksi kaikkein tärkeimpiä asioita.

Vielä, puhemies, muutama sana maataloudesta.

Kun saimme poliittisen maatalousministerin, odotimme, että syntyisi uudenlainen kulttuuri, jossa ministeri voimakkaasti puolustaa hallituksen sisällä omaa toimialaansa budjettineuvotteluissa. Oli ymmärrettävää, että virkamiesministeri Hemilä otti sen, minkä hallituksen rahaministeri antoi, ja sanoi, että koetetaan pärjätä tällä rahalla. Mutta olisi odottanut, että kun monen muun ministeriön kohdalla ministerit taistelevat oman pääluokkansa rahoista, myös ministeri Koskinen olisi näin tehnyt, mutta hän ei edes esittänyt mitään vaatimuksia, vaan toimi niin kuin virkamiesministeri Hemilä, kiitti ja sanoi, että koetetaan pärjätä tällä rahalla.

Se merkitsee sitä, että viljelijöiden tulokehitys jää edelleenkin jälkeen muista väestöpiireistä ja sen myötä monet maatalouden tulevaisuuteen pitkälle heijastuvat kielteiset kehityspiirteet vahvistuvat. Olisi tarvittu vähintäänkin rahaa kansallisen tuen korottamiseen, mutta myös olisi pitänyt hakea keinoja, joilla maatalouden markkinaehtoista tulosta olisi parannettu. Tässä suhteessa olisi ollut tarkoituksenmukaista ja olisi pitänyt toimia niin, että maatalouden käyttämiin polttoaineveroihin olisi luotu järjestelmä, jolla ne olisi palautettu maataloudelle. Näin olisi voitu maatalouden markkinaehtoista tulosta parantaa 23,5 miljoonalla eurolla, merkittävä määrä, vaikka tietenkin kokonaisuudessa kuitenkin verrattain pieni. Näitä esityksiä ei edes tehty, saatikka että ministeri Koskinen olisi niitä voimakkaasti puolustanut ja pyrkinyt viemään läpi.

Leea  Hiltunen  /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On erinomainen asia, että ed. Korkeaoja puheenvuorossaan otti esille lähestymistavan, josta on selkeästi nähtävissä, miten budjetilla voidaan aluepoliittisesti vaikuttaa ja miten suuri merkitys sillä on aluepoliittisesti. Ikävästi tietysti tuli esiin, että se voi vaikuttaa eriarvoistavalla tavalla eli Satakunta maakuntana on jäänyt jo vuosien ajan tietyllä tavalla budjetissa jälkeen määrärahakohdennuksissa. Erityisesti esimerkiksi valtion hankkeita tulisi kohdentaa, esimerkiksi korkeakoulujen aloituspaikkoja. Miksi ei voida siirtää todella täältä muihin maakuntiin aloituspaikkoja? Sitten esimerkiksi oli esillä Vuosaaren hanke, ja itse haluaisin tähän lisätä vielä sen, että meillä on ollut aina tämä metsä- ja metalliteollisuus merkittävä elinkeinoala ja nyt telakkatukien avulla voisimme tukea esimerkiksi sitä merkittävää telakkateollisuutta, mitä länsirannikolla Satakunnassa on.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Todella reunaehtoja maapallolla on aika tavalla, ja Suomihan tunnetusti myös sijaitsee maapallolla, vaikka me ajattelemme aina, että me olemme lähinnä lintukoto: Ne asiat, jotka maapallolla aiheuttavat nämä reunaehdot, ilmastomuutokset, ympäristömuutokset jne., eivät niinkään kohdistu meihin. Suomella ei ole hätää tai suomalaisilla ei ole hätää — tämähän on varsin mielellään tarjottu näkökulma.

Toisaalta Kioton sopimus on tulossa voimaan ilmeisesti tämän vuoden lopulla. Se vahvistui Johannesburgin kokouksen aikana. Johannesburgin kokouksen päätökset tulevat hiukan pitemmällä aikavälillä vaikuttamaan myös Suomeen ja meihin suomalaisiin ihan taloudellisestikin. Ennen muuta ympäristöpaineet vaikuttavat välittömästi niin suomalaiseen elämiseen kuin myös meidän teollisuutemme toimintaan.

Mielestäni näihin ikään kuin globaalisiin näkökulmiin nähden oli virkistävää, että sosialidemokraattisen ryhmäpuheenvuoron alussa ed. Kalliomäki viittasi myös ikään kuin tällaisiin globaaleihin asioihin: "On myös tärkeää, että Eurooppa ja Yhdysvallat yhdessä löytävät vaikeissakin tilanteissa ratkaisut, joissa molempien elintärkeät edut huomioidaan. Valtaosassa Euroopan maita amerikkalaisten kanssa käytävään kriittiseen vuoropuheluun liittyykin selkeä viesti siitä, että EU-maat ja Yhdysvallat eivät missään tapauksessa voi ajautua eri linjoille tärkeimmissä strategisissa ratkaisuissa."

Puhemies! Tämä tuli ehkä sellaisena asiana, jonka ed. Kalliomäki otti esille vaikutuksista, jotka tuntuvat Suomenkin taloudessa hyvinkin lyhyellä aikavälillä, ja me tiedämme, että Lähi-idän kriisi ja mahdollinen Irakin sota on nimenomaan tällainen. (Ed. S. Lahtela: Ei sotaa tule!) — Tällöin se vaikutus tulee, ed. Seppo Lahtela, nimenomaan esimerkiksi öljyn hinnan kautta, ja näin ollen me tietysti toivomme, että sotaa ei tule. — Mutta nimenomaan silloin, kun etsitään tällaista yhteistä strategiaa, olkoon se mieluummin eurooppalainen kuin yhdysvaltalainen, mieluummin kyyhkysmäinen kuin haukkamainen. Tämä oli mielestäni hyvä asia, että suurimman eduskuntaryhmän puheenjohtaja ottaa tällaisia strategisia asioita, maapallollisia asioita, esille, koska ne ovat niitä reunaehtoja, joiden mukaan myöskin täällä Suomen lintukodossa elämme.

Puhemies! Ei syyttä ole puhuttu ehkä kaikkein eniten palveluista tämän budjettikeskustelun aikana ja nimenomaan terveyden- ja sairaanhoidon palveluista. Vuonna 97, mahtoi olla lokakuu tai sitten näin syyskuu, täysistunnossa tuolloin pääministeri Lipponen kehotti hoitamaan Kymenlaakson terveyden- ja sairaanhoidon ongelmat siellä Kymenlaaksossa eikä vätystelemään niitä hallituksen syliin, kun kysyin, onko hallitus tietoinen, että nimenomaan sairaanhoito on Suomessa kriisissä, nimenomaan Suomessa.

Tuosta on siis aikaa viitisen vuotta, ja ne ongelmat olivat jo silloin, eivät ehkä täällä Pääkaupunkiseudulla, mutta muualla, niin kuin täällä on tullut monesti esille. Muu Suomi on jo elänyt sen vaiheen lävitse, mikä nyt on tullut täällä Pääkaupunkiseudulla esiin. Tämän vuoksi on tietysti tärkeätä, että nyt vihdoin hallitus ottaa ja me edustajat otamme todella vakavasti sen, että ilman lisäresursseja emme voi auttaa tärkeää työtä tekevää terveydenhoitohenkilökuntaa, emme voi hankkia lääkäreitä, emme pysty pitämään lääkäreitä julkisen terveydenhoidon puolella.

Täytyy todeta sekin, että vastuuministeri on esittänyt enemmän terveydenhoidon budjettiin, kuin sitten budjettiriihessä hyväksyttiin. Korvamerkintä on tärkeä asia, sitä ilmeisesti joudutaan toteuttamaan, koska ei vain Pääkaupunkiseudulla vaan myös muualla Suomessa on kuntia, joilla olisi taloudellisia edellytyksiä hoitaa terveyden- ja sairaanhoidon vastuita, mutta rahaa ei vain haluta nimenomaan kohdistaa tälle tärkeimmälle sektorille, mielestäni todellakin tärkeimmälle.

Siis sairaanhoito on kriisissä ja erityisesti erikoissairaanhoito on kriisissä johtuen siitä, että ne ovat olleet säästökohteina ja ovat tällä hetkellä säästökohteina. Eikä ongelma ratkea vain avoterveydenhoitoa kehittämällä tai ikään kuin se kuntoon saattamalla. On kuntia, joissa avoterveydenhoito on kunnossa, mutta siitä huolimatta potilaat eivät pääse operaatioihin, leikkauksiin. Näin ollen meidän pitää tuo kokonaisuus toki ottaa hallintaan.

Myös on mietittävä, onko vihdoin se aika käsillä, jolloin terveydenhoitolait, siis sairaanhoitolaki, ja kansanterveyslaki eli erikoissairaanhoidon laki ja toisaalta kansanterveyslaki, olisi saatettava yhteen.

Verotuksen epäoikeudenmukaisuudesta kuntia kohtaan, joka tähän budjettiin siis liittyy, en puhu enempää. Siitä on paljon puhuttu. Aivan oikein, kuntien asemaa ei tule tällä tavalla heikentää. Edelleenkin haluan sen todeta, että yksityisen terveydenhoidon tai sairaanhoidon mahdollisuus on niin rajattu ainoastaan kaikkein parhaimmassa taloudellisessa asemassa oleville, että se ei ole sen kaltainen vaihtoehto, joka voitaisiin koko Suomessa kaikkia suomalaisia koskien toteuttaa. Lääkkeiden hintojen korotuspaine, joka on tullut täälläkin esille, on todella uhka, samoin palvelumaksujen jo nyt kohtuuttoman korkea taso.

Tässä keskustelussa, etenkin eilen, ehkä tuli montakin kertaa esille sen tyyppinen, mielestäni väärä käsitys, että eläkeläisten asiat olisi jollakin tavalla saatu jo hoidettua. (Ed. S. Lahtela: Näin hallitus todistaa!) — Tuo todistus ei ole oikea, ed. S. Lahtela on oikeassa. — On paljon asioita ja nimenomaan esimerkiksi se, että ei ainoastaan kahteen kertaan leikattu pohjaosa, vaan pohjaosa yleensäkin pitää pystyä palauttamaan. Se ajattelu pitää laittaa liikkeelle nyt. Toisaalta kansaneläkkeen peruskorotus, siis tasokorotus, toteutui viime kertaa edellisen kerran runsas 16 vuotta takaperin, ja nyt kun se tuolla kuuluisalla 12—13 eurolla kuukaudessa nousi, tuo kansaneläkkeen tasokorotus pitää toki pystyä uusimaan.

Edelleen, arvoisa puhemies, on todettava, että kaikki se kritiikki, mitä täällä on esitetty varsin värikkäästikin kyllä Vuosaaren sataman epäoikeudenmukaisuudesta, epäoikeudenmukaisuudesta esimerkiksi aluepoliittisesta näkökulmasta, on aivan oikein. Tietysti ehkä on hiukan hankalaa verrata yleensä sitä esimerkiksi erikoissairaanhoidon toteuttamiseen, mutta itse hankkeena se on varsin kummallinen.

Yhtä kummallista on myös se, että tässä budjetissa ei valtiovalta halua pitää sitoumuksiaan, jotka se on solminut VR-Yhtymä Oy:n kanssa nimenomaan koskien henkilöliikenteen ostosopimuksia. Kumipyöräliikenteen kohdalla tällaista sopimusta ei ole, mutta kiskojen kohdalla on vuoteen 2004 jatkuen. Nyt jälleen liikenneministeriön esitystä on punakynätty, ja näin ollen meillä on 1,7 miljoonan euron vaje tässä kohdin. Olen vakuuttunut, että tämä eduskunta pystyy, nimenomaan sen valtiovarainvaliokunnan liikennejaosto, toimimaan niin, että ostettua ja tuettua henkilöliikennettä ei lopeteta niiltäkään rataosuuksilta eikä myöskään muualta, mitä VR on ehkä hiukan demonstratiivisesti esittänyt. Näistä toinen tärkeä on Kotka—Kouvola-väli, Karjaa—Hanko on toki sitä myös.

Lopuksi, puhemies, kun on minuutti aikaa, haluaisin painottaa sitä, että kun me käsittelemme näitä asioita, esimerkiksi terveydenhoidon ja sairaanhoidon asioita, olisi erittäin hyvä meidän itse kunkin jalkautua, käydä hoivaosastoilla vanhainkodeissa ja sairaaloissa, katsoa, miten paljon osastoja on suljettu ja sairaansijoja vähennetty, miten kovissa työolosuhteissa hoitohenkilökunta erityisesti tekee työtään, katsoa terveyskeskuksen päivystyksen sisään, mitä siellä tapahtuu, kuinka kauan odotetaan, kuka pääsee ja kuka ei leikkausjonoihin jne. Silloin meidän päätöstemme taso ja myöskin laatu varmaan paranee. Tämä koskee tietysti kaikkea, muun muassa opetuksen aluetta.

Seppo  Lahtela  /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! On kunniakasta päästä jatkamaan puhetta ed. Tiusasen ansiokkaan puheenvuoron jälkeen. Ed. Tiusanen hallituspuolueen edustajana ei oikeastaan luvannut tälle yhteiskunnalle mitään parempaa, hän vain totesi, että nämä epäkohdat ovat hoitamatta ja ne pitäisi hoitaa.

Siinä mielessä, kun nyt pari iltaa on kuullut tätä budjetin lähetekeskustelua, niin kyllä tässä selkeästi henki on ollut olemassa ja tavoite, että tasavertoiseen, parempaan yhteiskuntaan pyritään. Keinot vain, miten sinne pyritään, eivät ole tulleet selviksi eivätkä ainakaan itselleni valjenneet millään lailla. Enemmän on keskusteltu siitä, onko varjobudjettia vai ei.

Mielestäni tähän iltaan nähden, kun jo parikymmentä puheenvuoroa on käytetty, vastauspuheenvuoroineen jo varmaan 50, aika ihmeenä pidän, että kun olen saanut tuonne postilaatikkoon tänään kristillisdemokraattien varjobudjetin, niin tästä ei kukaan ole puhunut mitään. Olisin olettanut, että tältä osin keskustelua olisi tästäkin käyty. Mielestäni tämä on hyvä ja voin kyllä nähdä, että tähän voi erinomaisesti yhtyä, vaikka tätä voi aavistuksen verran parantaa. Tästä kun jättää kehitysapumäärärahat pois, tässä tapahtuu vielä ylimääräistä säästöä ja näköalaa. Siltä osin väitän, että erinomaisen hyvä on myöskin hallituksen tutustua tähän sisältöön ja toimia tämän mukaan, niin maa menee parempaan suuntaan.

Onhan kuitenkin nähtävissä niin, että tälläkin keskustelulla, mitä tämän budjetin osalta käydään, pyritään parempaan tulevaisuuteen, parempaan yhteiskuntaan, ja otamme vastuuta tulevaisuudesta. Kuitenkin pelkään, että meno on vähän sen tyyppinen, kun vaalibudjetista on mitä ilmeisimmin kysymys, kuin 80-luvulla oltiin ja elettiin, kun Holkerin hallitus jakoi suurin piirtein samanlaisella kokoonpanolla ja rivillä kuin nykyinenkin rahaa kaikille, jotka sitä halusivat, joillekin vähän enemmänkin. Sen jälkeen syntyi useita hallituskausia, olkoot hallitusten nimet olleet mitkä tahansa, jolloin tämä piti vetää takaisin ja panna narut sellaiseen järjestykseen, että tämä Suomi-niminen laiva kääntyy oikeaan suuntaan. Eikä se nyt uppoamassa ole, mutta näyttää siltä, että oikea kurssi on pysähtynyt. Siinä mielessä, kun Lipposen hallitus harjoittaa epäoikeudenmukaista yhteiskuntapolitiikkaa, niin tältä osin tulonjako on aivan väärä ja näyttää, että jälkipolville jää entistä enemmän velanmaksua.

On aika järisyttävää, että hallitus ei ole saanut järjestykseen budjettiaan ilman lisävelan ottamista, vaan täällä näkyy olevan 155 miljoonaa, mikä otetaan velkaa lisää. Ehkä ymmärrän, että tavoitteena on, että siitä voitaisiin muutenkin selvitä, mutta pahasti pelkään, että kun nämä keskustelut menevät ohi ja budjetti on joulun aikana valmis, niin sieltä löytyy, että velkaa pitää ottaa vielä paljon enemmänkin lisää. Tähän nähden pidän tätä lähtökohtaa vähän huonona.

Kuitenkin sellainen piirre kaikkine näkökohtineen tätä lukemalla tulee mieleen, että ehkä tässä on huomioitu Ruuhka-Suomen kehitys, mutta ei koko Suomen. Koko yhtenäisen maakuntien Suomen kehitystä ja sen kehittämistä ei ole tässä nähty ollenkaan. Siinä mielessä katson, että tulevan hallituksen, olkoon se kenen hallitus tahansa, ohjelmaan jää erityistä tarvetta rakentaa sellaiset toimintatavat, missä nämä epäkohdat muun Suomen ja Pääkaupunkiseudun sekä muun Ruuhka-Suomen seutujen välillä tulevat niin tasapainotettua, että tämän tyyppinen kehitys, mikä viime vuosina yhteiskunnassa on toteutunut tässä Suomi-nimisessä maassa, pysähtyy ja tulee oikaistua.

Erityisesti muun Suomen osalta itse henkilökohtaisten intressien perusteella näen tärkeänä maaseudun ja maatalouden. Tähän nähden tuntui hyvältä kuulla ja nähdä, kun ed. Korkeaoja täällä äsken puhui hallituksen maatalousministerin voimattomuudesta ja uskomattomasta hyväntahtoisuudesta, kun hän hyväksyy kaikki puheet, mitä EU:n ja komission taholta uudistusten osalta oli tulossa ja syntymässä. Jos siihen menoon jatketaan, ymmärretään ja hyväksytään, että joillekin, esimerkiksi viljelijöille, voitaisiin maksaa näennäisestä viljelystä tai kotona olemisesta, niin entistä syvemmällä tämä Suomenmaa on tulevaisuudessa. Olisinkin olettanut, että niin ministeri kuin edustajat ja yleensäkin sellaiset kansalaiset, jotka ymmärtävät tulevasta maailmanmenosta jotain, olisivat tämän esityksen jyrkästi tuominneet.

Mitä tulee sitten parempaan elämään ja parempaan tulevaisuuteen, niin mielestäni työllisyys on nimenomaan se, mikä on Lipposen kaikkien hallitusten aiheena ja tavoitteena ollut, niin kuin tänäänkin on kyselytunnilla kuultu, että toimenpiteisiin on ryhdytty. Kahdeksan vuotta on kohta toimenpiteitä tehty niin, että tämä asia tulisi kuntoon. Sen osalta kansassa on tavattoman paljon sellaisia, jotka ovat vailla työtä. Melkein yhtä paljon on semmoista väkeä, jolta on kadonnut myöskin työhalut. Toivon, että tätä ei niin väärin ymmärrettäisi, että kaikilla näin olisi tilanne, mutta valitettavasti aktiivista työnhakupolitiikkaa ei ole olemassa, vaan odotetaan, että joku tuo sen työn kotiin, niin ettei siihen tarvitse puuttua eikä tehdä sen eteen mitään.

Tähän nähden mielestäni ed. Vilkuna eilisiltana käytti erinomaisen puheenvuoron verratessaan ja kertoessaan, että kun Suomesta ei löydy mansikan- ja marjanpoimijoita, vaan ne pitää rahdata Venäjältä ja Baltian maista, niin onko oikein, että samanaikaisesti maksetaan tavattoman paljon kotiin niille, jotka ovat vailla työtä. Tässä asiassa on jyrkästi nähtävä uutta ajattelutapaa ja uutta kehitystä niin, että Suomessa aletaan tehdä myöskin vähempiarvoista työtä ja lakataan keskustelemasta siitä, että tänne pitäisi tuoda ehdoin tahdoin vierastyövoimaa, joka tekisi sitä raakaa ja rumaa työtä, niin kauan kuin täällä on tässä määrin tuhansia työttömiä, työtä vailla olevia kansalaisia.

Tältä osin täytyy sanoa, että valitettavasti näkyvät 80-luvun jäänteet. Silloin lähdettiin rakentamaan sellaisessa uskossa, että kaikille työtä ja toimeentuloa riittää, sellaista turvaa, missä erotettiin työnteon ja toimeentulon yhtenäisyys, millä toimeentulo hankittiin ennen työtä tekemällä. Tämä asia ei kyllä tule kuntoon, ei puhumalla nyt eikä tulevaisuudessa. Mutta toivon, että tälläkin mielestäni rohkealla näkemyksellä, jonka täältä puhujakorokkeelta esitän eduskunnan puheena, syntyisi sellaista keskustelua, minkä perusteella uskallettaisiin käydä ajatustenvaihtoa siitä, pitäisikö toimeentulo ja työ saattaa lähemmäksi toisiansa.

Rouva puhemies! Jos mennään sitten sellaisiin ajankohtaisiin asioihin, jotka ovat raaempia nimenomaan tähän budjettikirjaan liittyen, niin yksi niistä on liikkuminen ja liikkumiseen liittyvä asia. Täällä erinomaisen vahvasti on hyviä puheenvuoroja käytetty, ehkä oikein henkevällä painotuksella varustettuina, Vuosaaresta, Vuosaaren satamasta, sen tarpeellisuudesta ja rakentamisesta. Kyllä tuntuu aika erikoiselta tämä Suomen liikenneolojen tarve ja kehitys tulevaisuudessa. Toivottavasti hallitus ei ole tässä asiassa väärin katsonut, vaikka itse näenkin täysin vääränä ratkaisuna koko Vuosaaren sataman rakentamisen tuollaisenaan ja sen, että siihen pannaan valtion rahaa. Mutta jospa siihen löytyy joku sellainen, mitä tämä eduskunta ei ole vielä missään vaiheessa osannut miettiä eikä huomata eikä nähdä, että sillä voisi olla käyttökelpoista tarvetta joskus myöhemmin.

Mutta mitä tulee liikkumiseen, tiet ovat Suomen kansallisomaisuutta. Niiden kuntoa ei saa romuttaa ja ne pitää saattaa muutenkin parempaan järjestykseen. Tähän nähden on aika valitettavaa lukea budjettikirjaa, missä todetaan, että rahat ovat täysin riittämättömät, alemman tieverkon korjauksiin tarvitaan selvästi kaksinkertainen määrä rahaa eikä asia ole oikeastaan tällä menolla minkään näköisessä hallinnassa. Tämä on valitettavaa luettavaa ja ymmärrettävää tässä asiassa eikä näin voi jatkua. Liikenteen jatkuvasti kasvaessa ja kehittyessä tulee entistä enemmän paineita löytää rahaa niin valtaväylien rakentamisen rahoittamiseen kuin myöskin siihen, että alempaa tieverkkoa rakennetaan, ylläpidetään ja kunnostetaan. Erityisesti huolena näen sen, mikä Kymenlaaksosta ja koko itäisestä Suomesta katsoen on ongelmana, että tässäkään budjetissa ei esitetä rahaa Kouvola—Koskenkylä-tien loppurahoitukseen niin, (Puhemies koputtaa) että kokonaisuus saataisiin siellä järjestykseen.

Tämän pohjalta, rouva puhemies, haluan nähdä vielä niin, että tulopuolella olisi jotain löydettävää ja saatavaa tässä asiassa. Esitykseni olisikin, että pitää saattaa sellainen järjestyshomma kuntoon, missä ihmiset tekevät entistä enemmän työtä, mitä yhteiskunta verottaa, löytää jakovaraa. Tätä kautta tämä asia saataisiin sellaiseen järjestykseen, että olisi paremmat tulevaisuuden mahdollisuudet jakaa tätä budjettia sekä myöskin lyhentää valtionvelkaa. Nyt näyttää siltä, että hallitus ja hallituspuolueitten edustajat ovat hirttäytyneet siihen asiaan, että ainut mainittavampi uroteko on se, että keskustellaan isyyslomasta ja sen pituudesta.

Matti  Väistö  /kesk:

Arvoisa puhemies! Työllisyys on avainkysymys. Tämä asia on lähetekeskustelussa tullut hyvin vahvasti eritoten keskustan taholta esille. Työttömyyden kustannukset ovat huolestuttavan suuret. Budjettitalouden kannalta on aivan ratkaisevaa, että näitä kustannuksia kyetään ripeästi alentamaan työllisyyttä parantamalla ja samalla lisäämään tulopuolta ja parantamaan palvelujen saatavuutta.

Työllisyyden näkökulmasta on tärkeää, että koko Suomen voimavarat saadaan käyttöön. Maaseutupolitiikan vahvistaminen, maatalouden edellytysten parantaminen kansallista tukea ja kansallisia toimia lisäämällä, samoin kuin metsäsektorin toimintaedellytysten turvaaminen ovat äärimmäisen tärkeitä asioita. Metsäpuolella energia-asiaan, bioenergian käytön lisäämiseen, on määrätietoisesti panostettava. Samoin on edistettävä puun mekaanista jalostusta ja on huolehdittava siitä, että harvennushakkuut etenevät ajallaan. Se on sekä työllisyysasia nyt että jalostuspuun saatavuuskysymys tulevaisuudessa. Tässä mielessä Kemera-rahoituksesta on huolehdittava riittävällä tasolla. Lisää rahaa tarvittaisiin jo tämän vuoden toisessa lisätalousarviossa.

Maatilatalouden kannalta keskeinen kysymys on tilanhoidon jatkuvuus. Tämä edellyttää paitsi riittävää toimeentulopohjaa, toimeentulon edellytystä, myös sosiaaliturvaa, eläketurvaa, lomituspalveluja. Näistä kaikista on huolehdittava mieluummin mahdollisimman pikaisesti ja riittävällä tavalla kuin siirtämällä niitä tulevaisuuteen. Suomesta on siis kaikkinensa saatava työnteon ja yrittäjyyden yhteiskunta. Hyvinvointi syntyy työstä, sen kaikki tiedämme.

Arvoisa puhemies! Eilen illalla ollessani poissa eduskunnasta tapasin arkkipiispa Johanneksen. Hän sanoi ihmettelevänsä, että kun nykytoimin työttömyyden tasoa ei ole kyetty alentamaan eikä näköpiirissäkään ole sen aleneminen, niin minkä takia ei käynnistetä yhteisesti uusia, parempia, tehoavampia työttömyyttä parantavia toimenpiteitä. Tätä ihmettelimme yhdessä. Tänään pääministeri kyselytunnilla kertoi sitten, että on asetettu työryhmä, joka valmistelee näitä toimenpiteitä. Näitä olisi tarvittu jo aiemmin, paljon aiemmin.

Arvoisa puhemies! Hyvinvointia on luotava alueellisesti, tasa-arvoisesti. On huolehdittava kaikista kansalaisista, myös kaikista väestöryhmistä. Esille on noussut eläkeläisten asema, heidän toimeentulonsa, isänmaan hyvinvoinnin luojien, veteraanisukupolven, elämisen edellytykset, kuntoutuspalvelut. Erittäin tärkeitä asioita. Tulevaisuuden näkökulmasta lapsiperheiden hyvinvoinnista, taloudellisesta selviytymisestä, riittävästä tuesta huolehtiminen on avainkysymys. Terveydenhoidon ongelmat ovat tiedossa. Ratkaisut, rahoitus puuttuvat. Perusterveydenhuollon toiminta vaatii riittävät voimavarat. Se on kuitenkin välttämättä toteutettava. On saatava ihmiset hoitoon oikeaan paikkaan, oikeaan aikaan. Ennalta estävä ja oikea-aikainen toiminta on usein taloudellisesti kaikkein parasta. Se on erityisen tärkeää tietysti ihmisten itsensä näkökulmasta.

Arvoisa puhemies! Paljolti tässä on kysymys kuntien taloudesta ja kuntien selviytymisestä. Vuosi toisen jälkeen on nostettu esiin kuntien kriisiytyvä tilanne, velkaantuminen, palvelujen vähentäminen, riittämättömät edellytykset huolehtia edes peruspalveluista, puhumattakaan vapaaehtoisista toimista tai elinkeinopohjan vahvistamisesta ja elinkeinojen kehittämisestä. Ne ovat kuitenkin avainkysymyksiä tulevaisuutta ajatellen.

Valtionhallinnon kohdalta ongelmaksi on noussut kykenemättömyys keskushallinnon tarvittaviin uudistuksiin ja ratkaisuihin. Lipposen hallitus lähti tässä liikkeelle hyvin toiveikkaana, niin kuin monessa muussakin asiassa on tehty. Selvityksiä on tehty ja toiveikkuutta ylläpidetty. Tulokset ovat jääneet hyvin laihoiksi. Pää on avattu alueellistamiselle, toimintojen uudelleensijoittamiselle. Sillä tiellä, arvoisa puhemies, pitää määrätietoisesti jatkaa. Maan tasapainoinen kehittäminen edellyttää sitä, että paitsi että yksityisen sektorin elinkeinojen ja yksittäisten yrittäjien edellytyksiä vahvistetaan aluepolitiikan teho palauttamalla, niin on huolehdittava myös julkisen hallinnon hajauttamisesta, palvelujen saatavuudesta ja voimavarojen tasaisemmasta jaosta kautta maan. Tähän liittyy keskeisenä kysymyksenä osaamisen vahvistaminen, osaamiskeskusohjelmien riittävä rahoitus ja myös sekä korkeakoulu- että ammatillisen koulutuksen rahoituksen varmistaminen.

Talousarviossa ongelmaksi näyttää muodostuvan aikuiskoulutuskeskusten tilanne. Hallitushan on Nosto-ohjelmaa käynnistämässä vippaskonsteilla, parlamentaarisen aikuiskoulutustyöryhmän yksimielisten esitysten toteutusta ja siihen liittyvää koulutuksen parantamista aikuisväestön osalta siirtämällä rahaa momentilta toiselle. Mielestäni on välttämättä huolehdittava toimivan ja kattavan aikuiskoulutuskeskusverkon toimintaedellytyksistä myös jatkossa.

Arvoisa puhemies! Pohjois-Karjalan näkökulmasta olennainen kysymys budjettitaloudessa on valtion voimavarojen oikea, tasapuolinen kohdentaminen, niin sanottu suuri aluepolitiikka. Tässä on kysymys kunnista, tässä on kysymys valtion toimintojen rahoituksesta, tässä on kysymys tiestön ylläpidosta ja parantamisesta ja tähän liittyen myös yksityisteiden rahoituksesta. Valtionavustus on vähän nousemassa, liian vähän. Näiltä osin hallitukselta jää asettamansa tavoite lunastamatta. Yksityisteiden valtionavustusta tulee eduskunnan budjettikäsittelyn yhteydessä nostaa.

Pohjois-Karjalan metsäntutkimusta vahvistetaan, Metsäntutkimuslaitoksen tutkimuskeskusta Joensuussa. Se on erinomainen asia ja ansaitsee tässä kyllä kiitoksen. Metsämaakunnassa on huolehdittava siitä, että meillä pitkäjänteisesti sekä tutkimusta, koulutusta että metsäsektorin kokonaisuutta muutoin kyetään kehittämään valtakunnallisen ja kansainvälisenkin tavoitteen ja tarpeen mukaisesti.

Arvoisa puhemies! Lopuksi puutun poliisihallintoasiaan. Poliisin määrärahathan ovat riittämättömät. Se on tunnustettu tässä salissa hyvin usein. Nyt ollaan tekemässä ainakin julkisuudessa kerrotun mukaisesti ratkaisua, jossa esimerkiksi Pohjois-Karjalassa poliisipäällikkö olisi vain Joensuussa. 90 poliisipäälliköstä ollaan siirtymässä noin kolmannekseen. Tätä on markkinoitu säästönä. Mielestäni kysymys on hämäyksestä. Se on vakava kysymys toisaalta koko kihlakuntajärjestelmän olemassaolon osalta. Voidaan sanoa, että kihlakuntien tulevaisuus on uhattuna, jos tämä esillä ollut poliisihallintolain muutos toteutetaan. Johtamistoiminnot on joka tapauksessa kaikissa poliisilaitoksissa hoidettava. Tehtävät on hoidettava. Säästöt, joita tässä on tuotu esiin, ovat näennäiset, olemattomat.

Eduskunta on linjannut useaan kertaan kihlakunta-asiaa, ja viimeksi selonteon yhteydessä niin, että vuoteen 2005 mennessä ei pitäisi tehdä mitään muutoksia itse järjestelmään. Silloin tarkasteltaisiin, mitä muutosta on tarpeen tehdä ja miten. Jos tehtäviä ja hallintoa pienin osin jatkuvasti muutetaan ja murennetaan, se kokonaisuus, joka aikanaan luotiin valtion paikallishallinnoksi, murenee tässä ajan saatossa ja sen tehtävä ja se tavoite, joka alun perin luotiin, ei enää ole sellainen — se ei ole sitä tänä päivänäkään — kuin alun perin, runsas 10 vuotta sitten, arvioitiin.

Arvoisa puhemies! Mielestäni paljon on eduskuntakäsittelyn aikana tehtävissä vähällä rahalla, hyvällä tahdolla, hyvällä yhteisymmärryksellä.

Osmo Puhakka /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Kun työttömyys kasvaa, verotus kiristyy ja valtio velkaantuu kuntien lailla, eivät näkymät ole tavallisen veronmaksajan ja pieneläjän kannalta kovinkaan ruusuiset, olletikin, kun hänen kukkaronsa kaiken tämän lisäksi keventyy autoilun ja lämmityksen kallistuessa.

Lähetekeskustelussa oleva talousarvio ei myöskään sisällä kaivattua ilosanomaa päättymättömissä leikkausjonoissa viruville, vaikka suureen ääneen julistettu Kansallinen terveysprojekti saattoikin jo toiveitten tynnyrin kantta raotella. Olenkin siten yhtymässä niitten edustajien huoleen, joka kohdistuu hallituksen esitykseen, jonka mukaan kuntien yhteisövero-osuus laskee ensi vuonna 19,75 prosenttiin. Kun kuntien vuosikatteen epäillään laskevan nykyisestä 1,8 miljardista eurosta vajaaseen miljardiin, leikkaus on kohtuuton. Ei tarvita suuria ennustamisen lahjoja ymmärtämään, että kriisiytyvien kuntien luku tulee vain entisestään lisääntymään.

On sanomattakin selvää, että kuntatalouden ollessa jo nykyisellään tiukalla leikkaus tulee väistämättä kohdentumaan peruspalveluihin yleensä sekä terveydenhoitoon ja sosiaalitoimeen erityisesti. On nimittäin täysin mahdotonta kuvitella, miten minimimäärään jo nykyisellään saneerattu ja voimiensa äärirajoilla hikoileva hoitohenkilökunta tästä selviäisi. Henkilökunnan erittäin korkea työmoraali ja vastuullisuus on kestänyt tunnustuksen ansaitsevalla tavalla. Nyt sopii kuitenkin kysyä, olemmeko hiljalleen lähestymässä sitä kynnystä, jolloin tahtokaan ei korvaa hoitajien voimien puutetta.

On siis perusteltua kysellä vastuunkantajia silloin, kun kroonisen työtaakan uuvuttama henkilökunta sortuu mahdollisiin hoitovirheisiin. Yhtä perusteltua on kysellä niin heidän jaksamisensa kuin työturvallisuutensakin perään, kun kunnat ovat pakotettuja ohjaamaan terveyskeskusten yleisille osastoille säästösyistä niin narkomaani- kuin mielenterveyspotilaitakin, luonnollisesti ilman tuiki tarpeellisia lisäresursseja.

On hienoa puhua osaavien ja hoitavien käsien keskeisestä merkityksestä terveydenhoidossa. Huomattavasti tärkeämpää olisi kuitenkin puhua näiden käsien uupumisesta ja uusien ilmaantumattomuudesta tälle erittäin vaativalle ja raskaalle työalalle. Olenkin tervehtimässä suurella tyydytyksellä puhemiesneuvoston päätöstä, että yhteisöveroleikkaus tulee perustuslakivaliokunnan käsittelyyn, jolloin selviää kuntien itsemääräämisoikeus siinä tilanteessa, kun niille lankeaa lisätehtäviä ilman niiden täysimääräistä korvaamista valtion taholta.

Arvoisa rouva puhemies! Ensi vuoden talousarviosta huokuvan niukkuuden keskellä en voi olla kokematta nihilistisiä tuntemuksia, kun seuraavat kaksi reunamerkintääni painottuvat menopuolelle. Olen kuitenkin tähän enemmän kuin pakotettu.

Kirjaimellisesti koko kaakkoinen Suomi odotti ja yhä edelleen toivoo Kuutostien puuttuvan määrärahan sisältymistä nyt käsittelyssä olevaan talousarvioon. Tähän on erittäin painavat syyt, kun palautamme mieliimme tietä päivittäin käyttävän ja tarvitsevan puunjalostusteollisuuden valtakunnallisen merkittävyyden. Niin raaka-aineen kuin erilaisten kemikaalienkin sekä lopulta valmiiden tuotteiden häiriintymätön saatavuus edellyttää riittävän hyväkuntoista ja turvallista tietä. Yhtä vähän voimme sulkea silmiämme siltä tosiasialta, että yhä kasvava osa Pietarin-liikenteestä virtaa Kuutostien kautta edelleen Nuijamaan raja-asemalle.

Niin Etelä-Karjalan kuin Kymenlaakson maakuntaliittojen, niin alueen kuntien kuin toinen toistaan kattavampien edunvalvontaorganisaatioiden priorisoinneissa kyseinen tie ja sen lopullinen kuntoon saattaminen on ehdoton ja kiistaton ykköskohde. Kun muutoin tiestä tulee nyt erittäin toimiva, niin 10 kilometrin korjaamaton pätkä Pukaron ja Mustilan välillä on suuri ihmettelyn aihe niin ammattimaisen kuin vilkkaan viikonloppuliikenteenkin piirissä. Ei nimittäin voi olla kenenkään etu se, että muutoin puuduttavista ruuhkista päästään, mutta kyseinen tieosuus kerää vastaisuudessakin letkat, mikä lisäämällä turhia ohituksia muodostaa selkeän ja ilmeisen vaaratekijän.

Myönnän toki, että vajaat 8—10 miljoonaa euroa on merkittävä summa, mutta on syytä muistaa myös riista-aitojen sisältyvän tuohon rahamäärään. Yhtä tärkeää on huomata, että työkoneiden ollessa jo nyt paikalla kustannukset ovat kokonaisuudessaan tyystin eri luokkaa kuin mahdollisesti myöhemmin ja erillisenä toteutettuna.

En henkilökohtaisesti halua yhtyä joissakin maakuntamme tiedotusvälineissä esitettyyn epäilyyn, että kyseessä olisi jonkin asteinen kiusanteko. Vielä vähemmän toivon, että Kuutostien korjaamattomasta pätkästä tulisi jonkin asteinen Lehmänkurkuntie kakkonen, joka vuodesta toiseen tulee kummittelemaan eduskunnan muutoinkin kuormitettuja budjettikeskusteluja niiden kummajaisena. Olen täysin vakuuttunut, että niin taloudelliset, liikenteelliset kuin turvallisuudenkin kannalta aivan keskeiset tosiasiat puoltavat kyseisen määrärahan sisällyttämistä ensi vuoden talousarvioon.

Arvoisa rouva puhemies! Suomen Merimieskirkko toimii ulkomailla olevien kansalaistemme parissa oleskelun syyhyn, pituuteen tai tarkoitukseen katsomatta. Toki kirkko toimii myös nimensä mukaisesti suomalaisten merenkulkijoiden parissa ulkomaiden satamissa ja laivoilla sekä vastaavasti ulkomaisten merenkulkijoiden parissa täällä Suomessa. Merimieskirkon työ on luonteeltaan liikkeellä olevien suomalaisten henkilöstöhuoltoa. Pääasiassa se on sosiaalisia ongelmia ennalta ehkäisevää, mutta myös konkreettista avustus- ja huoltotyötä. Tämän lisäksi Merimieskirkko muodostaa kussakin toimipaikassaan henkisen ja toiminnallisen tukikohdan laajalla alueella asuville suomalaisille.

Lontoon Merimieskirkon osalta todettiin jo marraskuussa 2000 pidetyssä työkatselmuksessa peruskorjaustarve, mitä silmällä pitäen opetusministeriö ja Kirkkohallitus neuvottelivat toukokuussa 2001 erillisrahoitussuunnitelmasta. Sen mukaan kumpikin myöntäisi rahoitusta kolmanneksen projektin kokonaiskustannuksista kahdelle seuraavalle vuodelle jakaantuneena. Valtioneuvoston budjettiriihessä elokuussa 2001 kyseinen osuus kuitenkin karsittiin opetusministeriön osalta. Kun viime vuonna ihmisten kohtaamismäärä Lontoon työpisteessä oli vajaat neljännesmiljoona, 244 545 henkeä, ja kun määrä vain vuosi vuodelta kasvaa, pidänkin 700 000 euron määrärahan varaamista ensi vuoden talousarvioon erinomaisen perusteltuna ja niin Lontoossa tai sen liepeillä asuvien kuin sinne työnsä tai lomansa puitteissa matkustavien kansalaistemme kannalta tuiki tärkeänä.

Tapio Karjalainen /sd:

Arvoisa puhemies! Hyväksyn budjetin päälinjat pienin liikenneinfran, ammatillisen aikuiskoulutuksen ja kunnallistalouden resursointiin liittyvin varauksin. Hyväksymiseni taustalla on hallituspuolueitten eduskuntaryhmien reilu vuosi sitten tekemä sopimus vaalikauden lopun suuria menokohteita koskevista linjauksista. Nuo varaukset lähtevät juuri huolesta tuon sopimuksen toteuttamisesta.

Keskityn tässä puheenvuorossani aluepolitiikkaan tätä talousarviota sivuten, mutta enemmänkin terveisenä tuleviin hallitusohjelmaneuvotteluihin, niihin, joihin en itse tästä asemasta enää tule osallistumaan. Lapin yliopiston rehtori Esko Riepula on viime aikoina herätellyt keskustelua aiheesta. Hänen aloitteellisuudessaan on todennäköisesti tarkoituksellista kärjistämistäkin. Tavoite on kuitenkin oikea. Yhteiskunnan päätöksentekokoneiston on syytä olla tietoinen, mitä alueellisessa kehityksessä todella tapahtuu, mistä syystä ja millä hinnalla.

Viime vuosikymmenen kehitys osoittaa, että alueellista kehitystä ja siis aluepolitiikkaa sen kummemmin kuin sosiaalipolitiikkaakaan ei voi jättää pelkästään sokeiden markkinoiden varaan. Tässä on ensimmäinen uuden arvion paikka uusliberalismista huumautuneelle suurten keskusten edustajille. Vapaiden markkinoiden tuottama hallitsematon muuttoliike on tällä hetkellä ongelma ennen kaikkea väestöä vastaanottavissa keskuksissa. Olen huomannut, että nyt yhteiskunnan muutoin niin tuomittu väliintulo on niin sanotuilla menestyneilläkin alueilla tarpeen ihmisten auttamiseksi. Ihmistä ei todellakaan voi jättää politiikan epäonnistumisten turvattomaksi maksumieheksi. Epäkohtia on myös kasvukeskuksissa korjattava yhteisin varoin.

Samaan aikaan, vaikka eri tavoin, muuttoliikkeen lähtöpäässäkin ongelmat kärjistyvät. Urbaanin uushölmönkään ei pidä uskoa, että laajat alueet menestyvien kasvukeskusten ulkopuolella ovat pelkkää junttilaa, jossa ihmiset pysyttelevät tyhmyyttään tai pahuuttaan. He eivät asu ja työskentele siellä edes pelkästään omaksi ilokseen. Heillä on perustavaa laatua oleva tehtävä ja merkitys elinkeinoelämän edellyttämän infrastruktuurin, laajasti käsitetyn turvallisuuden, elintarviketuotannon ja meidän kaikkien ympäristöllisen viihtyvyyden kannalta.

Joka niemessä, notkossa ja saarelmassa ihmisiä ei tarvita. Kuitenkin lukumääräisestikin laskien asukkaita on jo paikka paikoin edellä luetellut tehtävät huomioiden liian vähän. Suurin uhka on kuitenkin monestakin näkökulmasta väestön sisäisen rakenteen kehitys noilla alueilla. Tuo kehitys kumuloi muuttoliikkeen kielteiset piirteet ja autioittaa lyhytnäköisesti liian laajoja alueita. Tekisi mieli ennustaa, että tuollaisella eläkeuudistuksen muutaman kymmenen vuoden aikataululla koittaa sekin aika, jolloin taas joudutaan uusasuttamiseen yhteisin varoin.

Onneksi ohi on menossa se aika, jolloin uuden aluepolitiikan sisällöksi riitti vanhan aluepolitiikan tuomitseminen. Vanhaksi aluepolitiikaksi tuomittiin muun muassa tavoitteellinen hajasijoitus. Tuomioita tuli runsaasti esimerkiksi Helsingin ja Oulun alueelta, vaikka juuri tuon politiikan upeimpia tuloksia nuo kaupungit nykyisellään ovat. Mitä Helsinki olisi ilman Kustaa Vaasan mahtikäskyjä tai Oulu ilman aikanaan kovasti kritisoitua yliopiston perustamista?

Tuoreimpana esimerkkinä on syytä muistaa varuskunnan meille oululaisille niin kipeä siirtäminen Oulusta Kajaaniin. Kuitenkin voi todeta, että siirron myönteiset vaikutukset Kainuulle voittavat monin verroin Oulun alueelle kohdistuneet kielteiset vaikutukset meidän kaikkien yhteiseksi hyväksi.

On totta, että vanhan aluepolitiikan keinot ovat kaventuneet muun muassa valtioyhtiö-käsitteen muuttumisen myötä. Ilo on kuitenkin todeta sekin, että hallitus on jo osin konkreettisestikin aloittanut harkitun hajasijoituspolitiikan. Turhia eivät ole myöskään osaamiskeskus- ja aluekeskusohjelmat. Niiden myönteiset aluepoliittiset vaikutukset ovat vain liian monien vuosien takana tulevaisuudessa. Kurjen kuoleminen ennen suon sulamista on hyvä vertaus, kun vain muistetaan, että tässä tapauksessa kyse on ennen kaikkea monen ihmisen ainutkertaisista vuosista.

Jos yhteiskunta haluaa tehdä jotakin vaadittavalla nopealla aikataululla, käyttökelpoisimmaksi keinoksi jäävät toimenpiteet, joilla varmistetaan kuntien mahdollisuudet taata alueellaan peruspalvelut. Nämä mahdollisuudet ovat tällä hetkellä todella vaakalaudalla tai jo siltä pudonneita kovin monen kunnan osalta. Mahdollisuuksien toteuttamiseksi kuntia tulee valtionkin taholta ohjata yhteistoimintaan. Kuntaliitokset ovat monesti järkevä ratkaisu. Joka ongelman yksinkertaiseksi ratkaisuksi niistä kuitenkaan ei ole. Sen sijaan seutuyhteistyön edistäminen esimerkiksi resurssiohjannan avulla luo mahdollisuuksia uudelle aluekehitykselle, ja lyhyelläkin aikajaksolla.

Arvoisa puhemies! Korostan, että kuntien mahdollisuuksista tulee huolehtia muuttoliikkeen molemmissa päissä. Sama vene tässä kallistelee vaikeuksien tullessa. Paitsi että äyskäröidään aluepoliittisten virheitten mukanaan tuomaa vettä kasvukeskuksissa, kannattaa painaa tappi paikalleen vaikeuksien alkupäässä. Varoittelen ainakin itseäni hallituspuolueen edustajana leimaamasta huolta maaseudun kohtalosta nykyisen opposition osaksi. Vaara kun on, että ajattelevat ihmiset ottavat leiman todesta.

Matti  Saarinen  /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Budjetin yleislinja on ihan hyvä. Siinä on haettu vakautta, ja eduskunnan mahdollisesti käsittelynsä aikana tekemät muutokset eivät tule sitä budjettivakautta heiluttamaan. Joka vuosihan täällä on aina pikkasen lukuja korjailtu, ja eivät siinä ole viisarit kansantaloudessa värähtäneet, sen sijaan monet pienet asiat ovat tulleet sitten eduskunnan taholta hoidetuiksi. On selvää, että budjetin yleislinja tulee pitämään etenkin sitä taustaa vasten, että budjettiesitys parani budjettiriihessä, kun esimerkiksi ammatillinen aikuiskoulutus sai lisää resursseja, samoin eläkeläisten savamaksuasia saatiin hoidetuksi ja eräitä muitakin asioita. Ainakin meidän ryhmäämme tyydyttävällä tavalla asiat tulivat silloin hoidetuiksi.

Sen sijaan paljon puhuttu valtionosuusindeksi on sikäli epäoikeudenmukainen ja huonoa lainsäädäntöä suorastaan, että tarjotaan mahdollisuus todellisten kustannusten huomioonottamiseen vain puolittain ja vain puolitiehen. Sellaista normia ei olisi pitänyt ylipäänsä säätää. Näin ollen tavoitteeksi tulisi asettaa, että indeksikorotukset ovat täysimittaisia, jos ja kun kerran indeksikorotuksia säädetään. Se on ihan reilun pelin hengen mukaista, että todellinen kustannustason nousu korvataan. Sitä on hyvin vaikea perustella, miksi niin ei tehtäisi. Kun samanaikaisesti kuntataloutta koetetaan tukea esimerkiksi tämän paljon puhutun terveysohjelman kautta, niin minulle ovat terveydenhuoltoalan asiantuntijat kertoneet, että terveysohjelmakin lähtisi toteutumaan huomattavasti vauhdikkaammin, ei niinkään näillä porkkanarahoilla, erillisrahoituksella, vaan toteuttamalla valtionosuuksien indeksikorotus täysimääräisesti. Tähän on uskominen, jos ja kun asiantuntijat näin sanovat.

Sitten täällä on tänä iltana puhuttu myöskin Vuosaaresta. Ensinnäkin pitkällä aikavälillä valtiolle se ei maksa kuuleman mukaan mitään. Kaavoitussopimukset tulevat siellä apuun. Toiseksi olisin sitä mieltä, että jos Helsinki tekee suursatamaansa, niin toimimalla ylipäänsä tässä maassa missä tahansa asiassa pääkaupunkia vastaan kuristamalla pääkaupunkia, sen vetovoimaa ja sen menestystä vesittämällä, ei pidä kuvitella, että se jotenkin siirtyisi muualle maahan — Helsingin kilpailijoita ovat Tukholma, Frankfurt, Kööpenhamina — vaan, noin yleisesti ottaen se siirtyy johonkin muualle metropolikaupunkiin kuin Suomessa johonkin toiseen kaupunkiin. Tässä mielessä on epäviisasta koettaa harjoittaa sellaista politiikkaa, että Helsingillä menisi mahdollisimman huonosti. Olisi toivottavaa, että Helsingillä menisi hyvin, niin että se sampo voisi tuottaa siihen mittaan asti tulosta, että sitä olisi jakaa vähän muuallekin. Vaikken ole helsinkiläinen, näen asian siinä valossa, että näin hyvin lypsävää lehmää ei kannattaisi tappaa, vaan se kannattaisi pitää hyvässä kunnossa.

Sitten vähän pienempiin asioihin. Vuosaaressa on satamakuviot ja siihen liittyvät ongelmat, läntisellä Uudellamaalla on Hankoniemi, ja Hankoa on aika kaltoin kohdeltu. Sieltä on viety varuskuntaa, sieltä on viety railship-liikenne Turkuun, ja kaikin tavoin Hankoniemen suunnalla on koettu, että valtiovallan ja vähän muidenkin toimenpiteiden johdosta elämisen edellytykset ovat heikentyneet. Nyt budjetti pitää sisällään sen, että Hanko—Tammisaari—Karjaa-välillä lakkautettaisiin henkilöliikenne; peräti miljoona euroa valtio siinä pystyisi säästämään. Tämä hanke on myös mielestäni epäviisas, koska se ensinnäkin ajaa alas alueen elinvoimaisuutta. Raideyhteys on tärkeä syöttöliikenteenä Turkuun ja Helsinkiin, Hanko—Hyvinkää-radalle on sähköistämissuunnitelmat ja myöskin kiskobussikalusto tekee tuloaan. Näin ei kannattaisi toimia, vaan nimenomaan toivon, että tällainen pieni yksityiskohta valtion budjetissa, jolla on suuri merkitys läntisellä Uudellamaalla, voitaisiin eduskunnan tahdon voimin täällä vielä syksyn mittaan hoitaa.

Rouva puhemies! Silloin tällöin meiltä kysytään esimerkiksi, mitä eroa puolueilla on. Tämän keskustelunkin aikana esimerkiksi kokoomus on painottanut voimakkaasti niin kutsutun aktiiviväestön tarpeita. Se on ollut johdonmukaisesti työttömien ja nyt myös viime päivinä aika näkyvästi eläkeläistenkin niskassa. Esimerkiksi valtiovarainministeri Sauli Niinistö on piikitellyt asiasta toistuvasti, mitenkä eläkeläisten asioista on haluttu kyllä huolehtia eduskuntavetoisesti, muun muassa näillä sanoilla hän on tätä määritellyt. Kyllä hyvinvointivaltiossa on lähdettävä siitä, että kaikista kansalaisista pidetään tasapuolisesti huolta. Ei vain niistä, jotka kykenevät ansiotyön tekemiseen ja ovat ikään kuin jotenkin hyödyllisiä yhteiskunnan jäseniä, siis ovat aktiivisia ja sitten muut ovat passiivisia ja hyödyttömiä. Tässä on selvä särmä ainakin sosialidemokraattien ja kokoomuksen välillä.

Alkuillasta täällä myös voimakkaasti arvosteltiin korporaatioita. Mielestäni demokratiaan kuuluu edunvalvonta, olkoon se sitten kirjainyhdistelmiltään Akavaa, SAK:ta, MTK:ta, mitä tahansa. Katsokaa hyvät ystävät niitä yhteiskuntia, missä ei ole edunvalvonta sallittua, miten pahoin siellä kansa voi. Se vain pitää sietää ja kestää, mieluummin tehdä kolmikantayhteistyötä, mutta ne kuuluvat demokratiaan, toisin kuin ed. Karjula esimerkiksi ennen istunnon keskeyttämistä voimakkaasti ampui alas ja arvosteli korporaatioita. Minulla on toisenlainen käsitys.

Aivan lopuksi, arvoisa rouva puhemies, jotakin arpajaislaista, siihen liittyvästä lainsäädännöstä, jako-osuuksista ja Raha-automaattiyhdistyksestä. Etten tulisi väärinymmärretyksi, kirjastojen valtionosuudet tulee turvata. Se on lakisääteistä toimintaa, ja niille pitää osoittaa resurssit niin kuin on aina aikaisemmin tehty ennen poikkeusolosuhteita verovaroista. Niin lakisääteiset menot tässä maassa katetaan muutoinkin. Ei Raha-automaattiyhdistystä sen paremmin kuin Veikkaus Osakeyhtiötäkään ole perustettu veronkeruuinstrumentiksi. Sen vuoksi niitä toimenpiteitä, jotka tähtäävät siihen, että niiden veroaste, verokuorma kasvaisi, en voi kannattaa. Niillä on yleishyödyllinen tarkoitus, ne ovat kolehdinkerääjiä, ja tässä mielessä niitten toimintaedellytykset tulisi turvata. Ihmettelen tapaa, millaista omistajanpolitiikkaa valtio harjoittaa, esimerkiksi Veikkaus Oy:n kohdalla. Omaa yhtiötään ei hoida sillä tavalla, että se yhtiö voisi tehdä parhaalla mahdollisella tavalla sitä yhteiskunnallista tehtävää, mikä sille kuuluu.

Veikkaus-asetusta on loukattu tilapäisesti yksitoista vuotta peräkkäin. Pääministerin suulla muutama päivä sitten tältä paikalta peräänkuulutettiin Sonera-keskustelun yhteydessä hyvää hallintotapaa. Kuka voi sanoa, että jos yksitoista vuotta peräkkäin samaa normia loukataan, se olisi hyvän hallintotavan mukaista. Sitä se ei ole. Voi olla muita perusteita, mutta se ehto ei täyty.

Ja tässä mielessä ne yritykset, jotka tähtäävät siihen, että eduskunnan vastikään säätämän lain, jossa lähdetään Veikkauksen tuoton jako-osuuksista, voimaantuloa lähdetään välittömästi, vaikkei laki ole ollut päivääkään voimassa, kirjauksella tilapäisesti siirtämään — kun katsoo, mitenkä Veikkaus-asetusta on yksitoista vuotta tilapäisesti siirretty, ei voi sitä esitystä millään kannattaa, koska jäljet pelottavat. Toivon, että näissä asioissa, jotka liittyvät tähän kolehdinkeruupolitiikkaan, jotka eivät vakautta heilauta valtionbudjetissa mihinkään suuntaan, mutta edunsaajien taholla ovat todella merkittäviä asioita, se hyvä henki, mikä eduskunnassa on tähänkin asti ollut, vallitsisi edelleen ja että eduskunta pitäisi kiinni tuoreesta päätöksestään. Tämä asia on sitten meidän itse kunkin edustajan hanskassa.

Antero Kekkonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! En suurin surminkaan halua ruveta kinaamaan ed. Saarisen erinomaisen puheenvuoron jälkeen mistään asiasta lukuunottamatta yhtä. Ja se on tämä Vuosaari-kysymys. Ed. Saarinen sanoi, että Helsinki ei ikään kuin kilpaile kansallisessa sarjassa, vaan sen kilpailijoita ovat Tukholma plus muut metropolit. Komeasti sanottu, mutta vähän liian suuri yleistys. Me tiedämme perin hyvin, että satamilla on vaikutusalueensa. Satama sijainnillaan säätelee hyvin isoa osaa kyseistä valtiota, tässä tapauksessa Suomea. Sillä on vaikutusalueensa, ja tätä kautta satamaratkaisut ovat mitä suurimmassa määrin aluepolitiikkaa, ja aluepolitiikka on kansallista politiikkaa. En todellakaan nyt halua jatkaa juupas—eipäs-kinaa tästä Vuosaaresta, mutta minusta pitää olla realisti.

Ilkka Kanerva /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hyvä puhe, joka ei ole yllätys sen takia, että puhuja on hyvä mies. Erityisesti yhdyn siihen, mitä hän esitti Veikkaus Oy:n asioista puheensa loppuosassa. Yhdyn siihen oikeastaan 110-prosenttisesti, itse olisin käyttänyt vielä voimakkaampaa argumentaatiota. Puhuja oli täysin oikeassa. Mutta sen sijaan en voi yhtyä siihen ajatukseen, millä tavalla ed. Saarinen puhuu kolmikantayhteiskunnasta, jota kannatan, että edunvalvontaorganisaatioilla olisi sellainen asema yhteiskunnassa, että ne muodostavat maailmantapin. Demokratiassa vain kansanvalta kuitenkin nimenomaisesti kiertyy kansanedustuslaitoksen ympärille. Siinä pitää olla hyvin voimakas ja toimiva edunvalvontaorganisaatio, mutta ei yli sen vallan, jota kansanvalta edustaa.

Toinen seikka, ed. Saarinen, arvostan pitkää valtiopäiväkokemustanne erittäin korkealle, (Puhemies koputtaa) mutta se osa, jossa luonnehditte muita merkittäviä hallituspuolueita tässä maassa, ei ehkä täyttänyt muuta kuin tupailtatasopuheen.

Tanja  Karpela  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Yhdyn todella mielelläni ed. Saarisen huoleen koskien Länsi-Uudenmaan tarpeisiin, hankkeisiin ja sen elinvoiman säilyttämiseen suunnattuja toimenpiteitä. Annan niille oman tukeni ja toivon todellakin aivan samaa, että nämä pienet korjaukset sitten saadaan kuntoon. Vaikka sitten yhteistoimin, Länsi-Uudenmaan kansanedustajien yhteisvoimin.

Pekka  Ravi  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Haluan kommentoida ed. Saarisen puhetta niiltä osin, kun hän käsitteli kokoomuksen suhtautumista muun muassa eläkeläisväestöön, ja aivan samoin kuin ed. Kanerva tuossa totesi, niin kyllä hän siinä antoi nyt väärän todistuksen hyvästä hallituskumppanista.

Ed. Saarinen, teille ei ole voinut jäädä epäselväksi, mikä on kokoomuspuolueen ja kokoomuksen eduskuntaryhmän virallinen kanta niihin parannuksiin, joita eläkeläisten aseman hyväksi tällä hallituskaudella ja täällä on tehty. Haluan vielä huomauttaa, että ainakin siinä mikä koskee kaksinkertaisen pohjaosan kompensaatiota, olimme huomattavasti aktiivisempi osapuoli kuin sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä.

Hannu  Takkula  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan puuttua yhteen osaan ed. Saarisen puhetta, osaan, jota pidin erinomaisena, ja se kosketti hyvää hallintoa. Ja niin kuin ed. Saarisenkin suulla tuli todettua, hallinto ei ole ollut hyvää hallituksen toimesta, mikä koskettaa Veikkauksen tuottoa elikkä sitä, kun eduskunta sääti lain Veikkauksen voittovarojen jakoperusteista, niin tämä hallitus ei edelleenkään sitä toteuta, vaan 25 prosentin sijasta 20,9 prosenttia on toteuma. Tästä kärsivät tavalliset urheilunharrastajat, urheilurakentaminen ja kerhotoiminta. Tässä meillä on yhteinen huoli ed. Saarisen kanssa, ja täältä oppositiosta lupaan, ed. Saarinen, tukea tälle hankkeelle. Ainakin tässä kysymyksessä meidän täytyy selättää hallitus ja tehdä se rinta rinnan yli puoluerajojen.

Matti  Saarinen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Meillä on erilaisia näkemyksiä esimerkiksi siitä, kuinka tärkeätä on pitää huolta myös Helsingin toimintaedellytyksistä. Satama on yksi tällainen väännön kohde.

Kolmikanta on osoittanut voimansa, ja viime kädessä hallitus ja eduskunta päättävät, mutta on annettu mahdollisuus sopia ja neuvotella ja hakea konsensusta. Sitä pidän hyvänä.

Ed. Kanervan tupailtaviittaus on sikäli paikallaan, että on hyvä, että puolueilla on särmää, on erilaisia painopisteitä, ja täällä käydyssä keskustelussa ne painopisteet ovat hahmottuneet.

Ed. Raville vielä aivan lopuksi, että virallinen kanta on virallinen kanta, ja valtiovarainministeri Niinistön kanta on ollut siitä vähän poikkeava.

Ja mitä pohjaosaan ym. tuloksiin tulee, ne on saavutettu yhdessä ja koetetaan niin toimia. Onneksi meillä on sellainen parlamentarismi, ettei täällä kukaan pysty yksin mitään sanelemaankaan, vaan yhdessä me saamme tuloksia.

Reijo Kallio /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Eräissä lehdissä nyt käsittelyssä olevaa tulo- ja menoarvioesitystä on arvioitu vaalibudjetiksi. Mielestäni tällaiseen luonnehdintaan ei ole mitään perusteita, menoja ei ole paisutettu, vaan on noudatettu suhdannetilanteen edellyttämää pidättyvyyttä. Tässä mielessä kulttuuri on muuttunut.

Sinänsä tämä nyt käsittelyssä oleva budjettiesitys on huomattavasti parempi kuin oli alkuperäinen ministeri Niinistön ja valtiovarainministeriön luonnos. Mielestäni hallituksen budjettiriihessä tehtiin oikean suuntaisia muutoksia. Niinistö joutui taipumaan muun muassa huomattavasti esittämiään pienempiin veronkevennyksiin, mikä varsinkin kuntien kannalta oli suuri helpotus. Samoin valtiovarainministeri joutui hyväksymään eläkeläisten korotetun sairausvakuutusmaksun poistamisen. Tätä pidän hyvänä ratkaisuna ja jo poliittisen uskottavuudenkin kannalta merkittävänä. Näin myöskin oikeudenmukaisuus toteutuu.

Vaikka talousnäkymät ovat tällä hetkellä epävarmat, taloudessa on nähtävissä hyviäkin asioita. Inflaatio on vakiintunut alhaiselle tasolle ja talous on muutenkin vakautettu. Valtion velka suhteessa bruttokansantuotteeseen on painettu alle 44 prosentin. Tämä on EU-ympäristössä hyvin alhainen luku.

Valtiontalouden ongelma on mielestäni siinä, että me olemme tänä ja ensi vuonna jäämässä selvästi jälkeen tavoitellusta ylijäämäkehityksestä. Syynä on lähinnä hidas talouskasvu ja pörssiherkän veropohjan supistuminen. Talousarvion finanssipoliittinen linja on lievästi kotimaista kysyntää tukeva, ja täytyykin toivoa, että kansainvälisen talouden luomassa epävarmuudessa budjetti luo talouteemme vakautta ja ennustettavuutta, mikä puolestaan kykenee ylläpitämään kotitalouksien ja yritysten luottamusta myönteiseen talouskehitykseen.

Mielestäni tämä budjettiesitys on myös viritetty epävarman taloustilanteen sallimissa rajoissa ylläpitämään mahdollisimman hyvää työllisyyttä. Tämä on tärkeää, sillä työllisyyden hoidon on edelleen oltava ykkösasia. Uskoisin, että ainakin meille sosialidemokraateille työttömyyden alentaminen kulkee kaiken muun edellä siitäkin huolimatta, että työttömien osuus työvoimasta on puolittunut 90-luvun huippuarvostaan ja että maahamme on luotu Lipposen hallitusten aikana 300 000 uutta työpaikkaa. Mutta vain työttömyyden aiheuttamien jättikustannusten poistuminen luo riittävästi tilaa yhteisten palvelujen ja kansalaisten perusturvan parantamiselle.

Työllisyys ja talouskasvu kulkevat käsi kädessä. Eräänlainen pitkän aikavälin nyrkkisääntö on, että 3 prosentin talouskasvulla työllisyys pysyy ennallaan. Jos kasvu jää alhaisemmaksi, työttömyys nousee. Viime ja tänä vuonna talouden kasvu on ollut erittäin vaatimatonta, viime vuonna 0,7 prosenttia ja tämän vuoden osalta arvio on 1,3 prosenttia. Itse asiassa onkin mielestäni eräänlainen ihme, että näillä kasvuluvuilla työttömyys ei ole lähtenyt jo aiemmin nousuun. Kuvittelisin syynä olevan lähinnä sen, että yritykset ovat erittäin kannattavia tällä hetkellä, niiden taseet ovat vahvassa kunnossa. Toisaalta yritykset ovat pitäneet kiinni työvoimastaan tulevaa työvoimapulaa peläten. (Ed. I. Kanerva: Tuottavuutta alentaen!) — Se on ihan totta, tuottavuuskehitys on ollut erittäin heikko myöskin, mikä varmaan myös osaltaan selittää tätä kehitystä. Tähän näkemykseen yhdyn ed. Kanervan kanssa.

Käsitykseni kuitenkin on, että ellei taloutemme pian pääse ripeämmän kasvun uralle ja elleivät yritystemme tilauskirjat ala täyttyä, uhkana on työllisyyden heikkeneminen. Tästä on ollut jo selviä merkkejäkin, lomautukset ovat lisääntynyt, ja onpa yritystemme lippulaiva Nokiakin vähentämässä työntekijöitään.

Erityisen vaikea tilanne on telakkateollisuudessamme. Siellä uusia tilauksia ei ole saatu kahteen vuoteen. Suomessa olevien telakoiden kannalta onkin tärkeää, että ne pystyvät kilpailemaan tasavertaisesti ainakin muiden EU-maiden telakoiden kanssa. Tässä mielessä kohdistan katseeni erityisesti laivojen rakennusaikaisiin rahoitus- ja takuujärjestelyihin. Ne tulee saada samalle tasolle muiden kanssa. Jos EU:n piirissä otetaan telakkatuet käyttöön eräiden alustyyppien osalta, niin Suomenkin on varauduttava tähän. Tärkeää olisi myöskin mahdollisimman nopeasti viedä markkinahäirikkö Etelä-Korean toimet Maailman kauppajärjestö Wto:n käsittelyyn, sillä on selvää näyttöä siitä, että Etelä-Korea toimii jatkuvasti Wto:n säännösten vastaisesti.

Budjettiesityksessä on työllisyyden heikkenemiseen jossain määrin varauduttu. Kunnilla on tämän budjetin linjauksilla mahdollisuus pitää huolta palveluista ja työntekijöistään. Tässä kyllä olen ed. Saarisen kanssa samaa mieltä siitä, että indeksikorotukset olisi pitänyt tehdä täysimääräisesti, ei puolittain. Työllistämiseen ja työvoimapoliittiseen koulutukseen lisättiin määrärahoja hallituksen budjettiriihessä. Myös ammatilliseen aikuiskoulutukseen ja oppisopimuskoulutukseen panostetaan aikaisempaa enemmän. Homekoulujen korjaamiseen on budjetissa rahoitusta, ja, totta kai, eräisiin suuriin liikennehankkeisiin. Liikenneväylien osalta ongelmana on vain se, että alemman asteinen tiestö on jäämässä hunningolle.

Työmarkkinatuen uudistus helpottaa erityisesti pienten yritysten ja palvelualojen työllistämismahdollisuuksia. Veroratkaisujen osalta nähdäkseni vaikutus työllisyyteen on kutakuinkin neutraali. Kuitenkin, mikäli työllisyystilanne vaatii, meillä on budjettiin sisältyvien määrärahojen lisäksi oltava valmius työllisyysmäärärahojen lisäämiseen ja julkisten hankkeiden aikaistamiseen. Meidän on nimittäin syytä muistaa viime laman opetus. Työttömyyttä on äärettömän helppo lisätä, mutta erittäin vaikea alentaa.

Sitten, arvoisa rouva puhemies, pari yksityiskohtaa budjettiesityksestä.

Meillä on käyty jonkin verran keskustelua teknologiarahoituksen riittävyydestä. Kentältä on tullut sen kaltaista palautetta, että läheskään kaikkia hyviäkään hankkeita ei kyettäisi rahoittamaan. Lipposen ensimmäisen hallituksen suuri strateginen oivallus oli mielestäni se, että valtion yritysten myyntituottoja osoitettiin tutkimus- ja kehitystoimintaan. Tämä linjaus osaltaan vaikutti siihen, että Suomi bruttokansantuoteosuudella mitattuna nousi kärkipäähän tutkimus- ja tuotekehitysrahoituksessa. Tämä panostus myöskin mielestäni vaikutti siihen, että Suomi erittäin nopeasti nousi syvästä lamasta. Meidän on mielestäni nytkin kannettava huolta tulevaisuudesta. Siksi olisi tärkeää pitää tutkimus- ja tuotekehitysrahoitus maailman kärkipäässä. Korkea osaamisen taso on nimittäin pienen kansakunnan elinehto.

Nyt käsittelyssä olevassa budjettiesityksessä teknologiarahoitus pidetään ennallaan. Tällä linjalla emme kuitenkaan voi pitkään jatkaa. Jossain vaiheessa meidän on panostettava enemmän, mikäli aiomme huolehtia siitä, että maamme yritykset selviytyvät kansainvälisessä kilpailussa. En kuitenkaan tässä ja nyt ole vaatimassa lisärahoitusta. Ensin haluaisin paneutua innovaatioympäristömme evaluointiin ja Tekesin rahoituksen vaikuttavuusselvityksiin. Mutta mikäli me aiomme jatkossa ja pitkässä juoksussa huolehtia yritystemme menestyksestä, meidän on todellakin ennemmin tai myöhemmin lisättävä julkista tutkimus- ja tuotekehitysrahoitusta.

Liikunnan rahoituksen osalta olen aivan samaa mieltä ed. Saarisen kanssa. Tämä nyt budjettiin sisältyvä liikunnan rahoitus ei vastaa eduskunnan tahtoa. Liikuntabudjettia on karsittu, kun päinvastoin sitä olisi pitänyt ensi vuoden alusta jonkin verran nostaa juuri säätämämme arpajaisverolain linjausten mukaisesti. Kysymys on paitsi periaatteellinen myöskin asiallisesti tärkeä, sillä minä ainakin olen huolestunut kansalaistemme ja erityisesti nuorisomme fyysisestä kunnosta. Niinpä nyt ei kannattaisi liikaa pihistellä kasvatuksellisesta ja terveyttä edistävästä liikunnasta, sillä pienillä panostuksilla tänään voidaan saada mittavia säästöjä tulevaisuudessa.

Tero  Rönni  /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Pidän kokonaisuutena tätä budjettia ihan kohtalaisena, enkä aio siihen esittää mitään erityisiä lisäyksiä enkä myöskään uusia eväitä, mitä tässä pitäisi ottaa käsittelyyn. Käyn lähinnä lävitse muutamia kohtia, jotka minun mielestäni voitaisiin jopa poistaa tämän budjetin sisällöstä sekä teen muutamia kommentteja käydystä keskustelusta.

Keskustelussa on tänään jossakin vaiheessa iltapäivää tullut esiin muun muassa Puolustushallinnon rakennuslaitoksen kohtalo ja laajemminkin koko Senaatti-kiinteistöjen osuus valtion kiinteistöjen hallinnasta ja toiminnasta. Puutun siihen myöskin omalta osaltani sen takia, että tunnen asiaa kohtalaisen hyvin Puolustushallinnon rakennuslaitoksen rakennusten ja varikkojen osalta, niissä aika monessa vierailleena ja myöskin tutustuneena niiden korjauksiin ja toimenpiteisiin, joita siellä on tehty.

Muutamissa puheenvuoroissa on todettu, että Senaatti-kiinteistöjen toiminta sekä yliopistojen että poliisihallinnon kohdalla on mennyt täysin pieleen. Markkinavetoisia vuokria on nostettu ja voittoa on haluttu tulouttaa vaikka kuinka paljon. Ymmärrätte, jos Helsingin ja Kehäkolmosen sisäpuolella katsotaan vuokria, niin ne näyttävät kohtuullisen korkeilta ja samanlaisia vuokria pitäisi ilmeisesti heidän mukaansa periä niin Pohjois-Karjalassa, Pohjois-Pirkanmaalla kuin joka puolella maata. Toimintakulut ja toimintamahdollisuudet kuitenkin Pääkaupunkiseudun ulkopuolella ovat aivan toisenlaiset ja siellä myöskin kustannukset ovat aivan erilaiset. Ne eivät ole toki sitä luokkaa, mitä täällä keskustan rakennuksien vuokrat ovat.

On sanottu, että valtiovarainvaliokunta on kiinnittänyt tähän asiaan jo monta kertaa huomiota ja tähän ovat muutkin kiinnittäneet huomiota. Toivoisin, että valtiovarainvaliokunta nyt alkaisi jo tehdä jotain eikä vain kiinnittäisi huomiota tähän asiaan. Kyseessä on kuitenkin aika iso asia, myöskin puolustuspoliittinen asia. Jos me annamme kiinteistöt, ja kiinteistöjen hoidon erityisesti, kenelle tahansa, sinne voi tulla kulkemaan minkälaisilla eväillä tahansa. Siinä vaiheessa ainakin voimme kysyä, että onko mitään valvontaa ja onko meillä mitään salaista olemassa ja tarvitsemmekokaan me mitään salaista enää puolustushallinnon sisällä. Kyse on myöskin tuhansista työpaikoista.

Toinen asia, mikä kiinnittää huomiota, on tierahojen niukkuus ja erityisesti uusien kohteitten niukkuus. Kaikki rahat, mitä ilmeisesti Tielaitokseen ja tiehallintoon tulevina vuosina tullaan laittamaan ja koko tienpitoon, mukaan lukien rata, menevät ilmeisesti Vuosaaren ratayhteyden rakentamiseen. Tässä kohtaa täytyy sanoa, että kyllä on hölmöläisten hommaa, jos tämän suuruisessa maassa ja tällaisessa puoleksi autiossa maassa kuin tämä Suomi on joudutaan rataa laittamaan 14 kilometriä tunneliin. Pidän sitä kyllä järkiköyhänä porukkana, joka näin tekee.

Jos meillä on muutaman kerran päivässä kulkeva junayhteys, niin ihmettelen, että sitä ei voida tehdä maan pinnalle. Tehkööt helsinkiläiset sataman Vuosaareen minun puolestani, jos haluavat, mutta valtion rahoilla ei pidä mielestäni rahoittaa radan tekoa tunneliin. Arvokysymyksenä voisi sanoa, että muutamien lintujen taikka oravien takia me rakennamme miljoonien ja taas miljoonien eurojen kiertoja ja tunneleita. Ei tässä ihmisarvosta ainakaan ole kyse, kun samaan aikaan itketään rahoituspulaa sairaanhoidossa. (Ed. Takkula: Hallitus esittää!) — Kyllä, valitettavasti näin täytyy sanoa. Ed. Takkula on siinä aivan oikeassa. Olen johdonmukaisesti äänestänyt Vuosaari-asiassa vastaan ja aion tulevaisuudessakin äänestää. Mielestäni hölmöyttä ei pidä sallia, vaikka se olisi hallituksen esityksenäkin, ei siinäkään vaiheessa, vaikka olisi hyvä hallituksen esitys.

Myöskin tässä on kritisoitu tämän päivän aikana ja eilen aika monta kertaa, että kuntatalous on kriisissä ja sinne pitää saada rahaa yhteen sun toiseen puoleen. Kokonaisuutena voisi sanoa, että kuntatalous ei olisi minkäänlaisessa kriisissä, ellei meidän sairaanhoitomme olisi täysin läpimätä homma. Jollei tätä hommaa nyt laiteta kuntoon, niin tulevaisuudessa yksi ja toinen paikka, yksi ja toinen sairaanhoitopiiri tulee menemään kuralle ja siellä on sama tilanne kuin HUSissa.

Tämä tilanne tulee jatkumaan vaikka kuinka kauan ja koko maa mennään lävitse ja mitkään rahat eivät tule riittämään meidän sairaanhoitomme kustannuksiin, ellei järjestelmää nyt kerta kaikkiaan muuteta. Se on aloitettava aasta ja lopetettava ööhön, ja siinä ei tarvita lääkäreitä, jotka käyvät tällä hetkellä työtaistelua. Edelleen "lääkärit ovat lakossa pakosta", ja se pakko johtuu niitten omasta lompuukista eikä mistään muusta. Täytyy toki sanoa tämmöisenä vanhana ay-ihmisenä, joka olen ollut, että kyllähän silloin, kun on saletissa, on helppo vaatia. Yhteiskunta, joka on vastassa, on vähän kasvoton, ja siltä voi pyytää mitä vain ja kuinka paljon tahansa.

Kun ed. Tiusanen tässä tivaili, että menkää katsomaan, minkälaista se sairaanhoito ja terveyskeskusten toiminta on, niin tuli tässä kesän aikana oltua muutama kerta, eikä voi sanoa, että on ollut työvoimapulaa. Väkeä pyöri kuin pässit narussa. Siellä oli ihmisiä joka paikassa, ylen määrin oli hoitajia. Ainoa oli, että keskellä yötä hoitajia ei osastolla ollut kuin kaksi. Näillä oli kiirettä, mutta päiväsaikaan oli hoitajia niin paljon, etteivät tahtoneet toisiaan pystyä väistelemään. Kyllä jossain on mätää, jos tällä tavalla joudutaan porukkaa pitämään.

Tiedän myöskin sen, että meilläkin sairaalassa ei ole ollut lääkäreitä ollenkaan, mutta hoitajia on edelleen sama määrä. Vaikka ei ole potilaita, joita hoitaa, hoitajat ovat silti paikalla. Kyllä tämä systeemi pitäisi hoitaa kuntoon niin, että sen rakentaisivat jotkut muut kuin lääkärit. Se pitäisi jonkun hallinnollisen ihmisen tehdä, joka on vähän pyörittänyt jotain muutakin kuin pelkkiä potilaita. (Ed. Takkula: Ei Lipposen hallitus!) — Ei Lipposen hallitus. Kyllä varmaan löytyy pätevämpääkin porukkaa, joka sen tekee. Eikä Lipposen hallituksella ole varmasti aikaa alkaa sairaanhoitoa laittaa aasta kuntoon ja päätyen ööhön. Vaikka tuleekin Lipposen kolmas hallitus, niin silläkään ei ole aikaa.

Myöskin työllisyydestä tässä on käyty aika monta ja aika kiivasta väittelyä, kuka hoitaa ja miten hoitaa. Se täytyy ensimmäisenä sanoa, että jos tässä joku on puhunut keskustan suulla, että työreformi on unohdettu, niin ei, ei ole kyllä unohdettu. Kyllä ed. Karjula ja muut ovat muistuttaneet meitä siitä, että työreformi elää keskustan parissa erittäin voimakkaasti ja hyvänä. (Ed. Korkeaoja: Ja ministeri Niinistö!) — Ministeri Niinistön suulla kyllä myöskin erittäin hyvin. Kyllä sieltäkinpäin löytyvät oikeat kommentit.

Tässä on etujärjestöt syyllistetty eilisen ja tämän päivän aikana ihan riittävän paljon, ja sanoisin näin, että kannattaa kyllä miettiä, kuka tämän laman on maksanut ja mistä maa on nostettu ja kenenkä voimilla se on nostettu. Ilman tällaista pitkälle joustavaa ja hyvin toimivaa järjestelmää Suomea ei olisi saatu ylös lamasta. Suomalainen työläinen on joustanut kohtalaisen paljon. Nyt kun joku puhuu, että pitäisi joustaa vielä lisää, niin minä kyllä haluaisin kuulla, mistä pitäisi joustaa. (Ed. Takkula: Juuri sanoitte, että sairaalassa on väkeä aivan liikaa!) — Sairaalassa on, mutta se on eri asia.

Sanoisin näin, että kuitenkin tämän budjetin kanssa pystytään elämään, mutta korjattavaa on. Kenties voitaisiin poistaa tosiaan Vuosaaren sataman määrärahat ja sijoittaa ne johonkin muuhun.

Kyösti  Karjula  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Rönni piti varsin ansiokkaan puheenvuoron, ja monista puheenvuoron asiakohdista voi olla ihan samaa mieltä. Mutta tähän työelämäasiaan liittyen, kun hän viittasi minun nimeeni ja käyttämääni puheenvuoroon, ensiksi haluan ed. Rönnille sanoa, että tosiasiahan on se, että tällä hetkellä joustavat työttömät ihmiset. Se on tämän järjestelmän seurausta. He joutuvat joustamaan.

Sitten haluan edelleen täsmentää omaa kantaani etujärjestöjen merkityksestä. Minä suuresti kunnioitan heidän tehtäväänsä, mutta suomalaisessa demokratiassa meidän on rohkeasti kohdattava se tosiasia, että ei voida ajatella niin, että etujärjestöt ja me eduskuntana juoksemme päällekkäin ja samaa latua. Kyllä meidän pitää nähdä demokratiassa eduskunnan rooli ja se rooli, mikä on suomalaisilla etujärjestöillä. Nyt nämä roolit ovat osin sekaisin.

Seppo Lahtela /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Rönnin puheenvuoroa kuunnellessa yleisilme oli, että puheenvuoro oli hyvin jäntevä, isänmaallinen ja henkevä.

Mutta, rouva puhemies, yhtä asiaa jäin siitä kaipaamaan. Mitä niille, jotka ovat työstä vieraantuneet eivätkä ole sitä nuorena eivätkä oikein vanhempanakaan saaneet, etupäässä odottavat eläkettä, mitä niille tarjotaan ja mitä niille tulee? Tältä osin mielestäni puheenvuoro jäi puutteelliseksi, ja toivoisi, että hallituspuolueiden edustajana ed. Rönnillä olisi myös jokin näkemys tähän, miten tämä yhteiskunta siltä osin voisi paremmin mennä eteenpäin.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mielestäni ed. Rönnin puheenvuoro oli lähinnä värikäs siinä suhteessa, kun hän puhui sairaaloista. En tiedä, missä sairaalassa hän on ollut hoidettavana. En usko, että se on ollut psykiatrinen sairaala, jossa on niin paljon hoitajia, että he törmäilevät toisiinsa, ja jossa näitä hoitajia on kasapäin käytävät täynnä, niin kuin ed. Rönnin puheenvuorosta kävi selville; ainoastaan yöllä on kaksi hoitajaa osastoa kohti. Mielestäni tuo on aika loukkaavaa ja kummallista hoitohenkilökunnan työn kannalta.

Mitä tulee Vuosaareen, olen iloinen, että ed. Rönni vastustaa sitä, mutta totean, ettei niitä tunneleita ole tehty oravien takia, vaan sen takia, että halutaan rakentaa se satama paikkaan, mihinkä se Natura-lainsäädännön asetusten vuoksi ei kuulu.

Hannu  Takkula  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä en lähde arvailemaan, missä sairaalassa ed. Rönni on kesän aikana vieraillut, mutta toteaisin kyllä, että se reformi, mitä sairaanhoitajille ja apuhoitajille ja sairaalassa työskenteleville Rönni omassa puheenvuorossaan tarjoaa, ei kyllä mene yhteen niiden arvojen kanssa, mitä itse edustan, kun ajattelen arvokasta hoitotyötä. Ehkäpä tämä nyt selvittää myös HUSin tilanteen, tämä ed. Rönnin, hallituksen vahvan ja jykevän puolustajan, puheenvuoro. Tämä on selvästi hallituksen kanta sairaaloita kohtaan, hoitohenkilökuntaa kohtaan ja työn kehittämistä kohtaan. Näin ollen ei ole kumma, jos asiat ovat muuallakin kuin HUSissa sekaisin.

Johtopäätös, minkä ed. Rönni teki, oli, että Lipposen kolmas hallitus jatkaa ja sairaala-asiat eivät tule kuntoon. Sitä tämä maa ei enää kestä. Kyllä, ed. Rönni, rohkeasti vaan astukaa tekin riviin, riviin, joka rakentaa tulevaisuuden ja toivon näköalaa, ja se ei rakennu tämä sateenkaaren alla, vaan se rakentuu keskustavetoisella hallituksella, joka ymmärtää ihmisyyden ja ihmisarvon erityisen merkityksen.

Tero Rönni  /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ensiksi ed. Karjulalle voisi sanoa, että en minäkään väitä, että etujärjestöjen pitäisi olla joka paikassa ja jokaiseen asiaan puuttua, vain niissä asioissa, missä ne ovat maksajan ominaisuudessa. On asioita, joita ne molemmat maksavat, eli erityisesti eläkeasiat, joissa työnantaja ja työntekijä yhdessä maksavat koko potin, ja on myös muita asioita, joita ne yksistään hoitavat. Se on selvä asia. Kyllä tässä raja täytyy tehdä.

Sanoisin näin, että en ihan niin tarkoittanut, että joka paikassa pyörii hoitajia päät yhteen kolisten, mutta oli joitain ensiapupoliklinikoita muun muassa Tampereella ja Mäntässä, joissa silmiin pisti selvästi, että hoitajia pyörii siinä ympärillä vaikka kuinka monta ja osa ei mene mihinkään eikä tee mitään. Aina on aikaa mennä porukassa kahville. Kyllä jossain jotain mätää pikkusen on. (Ed. Tiusanen: He odottavat elvytystä!) — Saattaa näin olla. Tietysti odottavat potilaita! Saattaa odottaa, että kaikki leikataan, jotka kiinni saadaan. (Naurua) Eikä kyseessä ollut mikään mielisairaala, (Puhemies koputtaa) vaikka sielläkin kyllä vierailin, mutta eivät ottaneet potilaaksi, valitettavasti.

Sieltä pistivät pihalle.

Tanja Karpela /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Ajattelin siirtyä oravista budjettiin.

Tämä Lipposen kakkoshallituksen aikaansaama laihojen kompromissien budjetti, jossa työttömyys nousee, verotus kiristyy ja valtionvelka kasvaa, on aiheuttanut monissa kunnissa sen, mistä oppositio on varoittanut jo monta vuotta. Työttömyyden nujertamisessa on epäonnistuttu ja valtiontaloutta on jouduttu paikkaamaan kuntien kustannuksella. Yksinomaan työttömyyden kustannukset ovat vuositasolla noin 30 miljardin vanhan markan luokkaa. Tuntuu siltä, että tämä hallitus ei ole todellakaan kyennyt tarttumaan yhteiskuntamme suurimpien ongelmien voittamiseen.

Arvoisa rouva puhemies! Budjetti ei myöskään tuo apua lapsiperheille eikä terveyspalvelujen järjestämiseen, ja tämän budjetin linja näkyy kunnissa niin sairaanhoidon säästöissä kuin koulusäästöissäkin. Jo vuosia on oppositio varoittanut hallitusta siitä, mitä seuraa, kun valtio kohtelee kuntia valtionavuissaan ja veroissaan poukkoillen. Kuntien mahdollisuus ennakoida tulevaa on ollut todella heikko. Nytkin valtio pyrkii veronkevennyksiin ja tekee sen kuntien kustannuksella. Monet kunnat joutuvat nostamaan kunnallista veroprosenttiaan selvitäkseen taloudestaan.

Pääkaupunkiseudulla on suojeltu maan hallituksen veropolitiikkaa eikä tähän mennessä ole syytetty sitä kuntatalouden vaikeuksista. Nyt kun lasku yritetään Pääkaupunkiseudulla, kuten esimerkiksi Espoossa, maksaa koulujen oppilasryhmiä kasvattamalla ja kouluavustajien tehtävät lakkauttamalla, on todellakin aika huolestua. Ajatus siitä, että kouluavustajista luovuttaisiin, on sivistysvaliokunnan jäsenen näkökulmasta kammottava. Meillä on kouluissa paljon oppilaita, jotka tarvitsevat erityistä tukea. Ellei tätä erityistä tukea ole, kuluisi opettajalta suurin osa ajasta tämän tuen antamiseen, ja tällöin koko muu luokka myös kärsii tilanteesta.

Arvoisa rouva puhemies! Myöskään lapsiperheet eivät hallituksen budjettiesityksestä apua löydä. Hallituksen minimiäitiyspäivärahaesitys on todellakin kosmeettinen. Tämä hallituksen esitys kohentaisi vain noin 3 500 henkilön asemaa, ja yli 20 000:n äitiys- ja vanhempainpäivärahalla olevan asema ei parane juuri lainkaan. He saavat 1 euron ja 36 senttiä lisää, ja tämä taso ei yllä edes tämän hallituksen vuonna 96 tekemää leikkausta edeltävälle tasolle.

Useimmat vastavalmistuneet pätkätöitä tekevät, yrittäjät ja opiskelijat jäävät edelleen alimman äitiys- ja vanhempainpäivärahan varaan, joka ei yllä edes perusturvan tasolle. Suomeksi tämä esitys tarkoittaa sitä, että opiskelijan tai pätkätöitä tekevän kannattaa siis ilmoittautua työttömäksi ennen perheenlisäystä. Tämäkö on tämän hallituksen perhepoliittinen linja?

Keskustan eduskuntaryhmän mielestä lapsilisät tulee saattaa indeksikorotusten piiriin ja kotihoidon tukea tulee nostaa. Nämä ovat tavoitteita, jotka tulee luonnollisesti toteuttaa asteittain seuraavan neljävuotisen vaalikauden aikana.

Myöskään esiopetuksen kuljetuksiin ei määrärahoja tästä budjetista löydy eikä ikäihmisten hoitoon löydy konkretiaa hallituksen toimista, vaikka ennalta ehkäisevät toimet olisivat jopa valtiontaloudellisesti katsottuna edullisempia kuin seurauksien hoito. Omaishoitajat muun muassa tarvitsevat tuntuvan korotuksen omaishoitajan tukeen.

Me emme voi sille mitään, että kun valtio keventää tuloverotusta, niin jostainhan se raha on siihen otettu. Eihän se kevennysvara ilmasta tule varsinkaan nyt, kun talouskasvu junnaa maassa. Kuntaliitto on monin tavoin yrittänyt todistaa sitä, miten valtio on epäoikeudenmukaisesti kohdellut kuntasektoria. Tämä on ollut vaikeaa, koska valtion ja kuntien välinen rahaliikenne on niin toivottoman monimutkaista. Ensi vuoden laskelmaan vaikuttavat muun muassa seuraavat erät: kunnallisveron ansiotulo- ja tulonhankkimisvähennyksen muutokset, kuntien yhteisövero-osuuden tuntuva alentaminen, arvonlisäveron palautusten takaisinperinnästä luopuminen, valtionosuuksien muutokset, valtionosuuksien indeksitarkistuksen puolitus jne.

Valtio itse arvioi, että kuntien kustannusten yleinen nousu on palkankorotuksista ja muista johtuen 2,7 prosenttia, mutta valtionosuuksien indeksikorotusta tehdään vain 1,4 prosenttia. Mikä mekkala siitä syntyisikään, jos ihmisten tuloverotuksessa ei otettaisi inflaation vaikutusta kokonaisuudessaan huomioon, mutta kuntien kohdalla kustannusten nousua ei muka tarvitse huomioida. Tämä indeksin leikkaus jää valitettavasti pysyväksi, sen vaikutus kun kertautuu joka vuosi.

Arvoisa rouva puhemies! Tämä vain esimerkkinä siitä, miksi on oikeutettua käydä keskustelua valtion veronkevennyksistä samaan aikaan, kun valtio pakottaa kunnat, kuten esimerkiksi Espoon, tuntuviin paniikkisäästöihin. Nämä paniikkisäästöt näkyvät palveluissa, kuten me kaikki tiedämme. Kunhan myös hallitus sen uskaltaa tunnustaa.

Markku Laukkanen  /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Nyt on varmasti aikaa katsella vähän budjettikeskustelua kokonaisuudessaan. Haluan lyhyesti vielä palata eiliseen pääteemaan.

Hallituspuolueiden edustajathan yrittivät viedä päähuomion itse budjetin sisällöstä keskustan ehdotuksiin, ja sen sijaan, että olisi ruodittu tarkalla syynillä hallituksen tekemää esitystä, joka kuitenkin on eduskuntakäsittelyn pohjapaperi, hallitusryhmät pyrkivät vaatimaan niin sanottua varjobudjettia ja antamaan kuvan, että ikään kuin tämä budjetti olisi hallitusryhmien eduskuntaryhmien laatima asiakirja. Eihän näin tietenkään ole. Hallitusryhmillä on takana monituhatpäinen virkamiesten armeija, joka tekee budjetteja, ja suomalaiseen parlamentaariseen järjestelmään ei vain tällainen traditio ja voimavarojen jakaminen kuulu, vaan meillä traditioon kuuluu vastalause.

Kun ed. Kalliomäki, sosialidemokraattien ryhmäpuheenjohtaja, kehui eilen, että kyllä me olemme tehneet varjobudjetin, niin tässä on nyt hyvä muistuttaa, ed. Laitinen, mieliin, mitä tämä kuuluisa syksyn 94 varjobudjetti oli. Työn puolesta, sosialidemokraattien talous- ja budjettipolitiikan linja, siis linjapaperi, joka annettiin 13.9. ja sanottiin, että pidemmän aikavälin talouslinjaukset tulevat marraskuussa ja että sosialidemokraattien kannat täsmentyvät budjettimietintöön laadittavassa vastalauseessa joulukuussa. Varsinainen vastalausehan valmistui sitten tammikuussa 95. Se siitä tarkasta varjobudjetista. Siinä te, ed. Laitinen, olitte aivan oikeassa, että on tämä ainakin paksumpi asiakirja kuin keskustan vastalauseet. Siinä mielessä tämä oli varmasti vähän pidemmälle menevä asiakirja.

Mutta tämän halusin vain vielä kerrata, millä tavoin suomalaiseen parlamentaariseen järjestelmään luonnollisesti opposition vaihtoehtojen esittely kuuluu. Tietysti tämä osoittaa myöskin vähän sitä tyylilajia, minkä hallitus on valinnut. Vaikka pääministerikään ei ole paikalla, niin kyllä pilkkakirveen heittäjiä aina tuntuu riittävän. Hallitus käyttää voimapolitiikkaa niin sisäisesti kuin ulkoisestikin ja uho näyttää sitten vaalien alla aina vahvasti kasvavan.

Mutta mitä nyt tarvitaan? Tarvitaan iso linja. Tarvitaan iso linja siihen varautumiseen, joka tarkoittaa varautumista synkkeneviin kansainvälisiin talousnäkymiin, ja sehän taas edellyttää aivan erilaista otetta työllisyyden ja yrittäjyyden edistämiseksi kuin mitä nyt käsillä oleva budjetti tarjoaa.

Uusimmat tilastot, vajaan viikon vanhat tilastot, osoittavat työttömyyden olevan kasvussa, ja vaikka talouskasvu alkaisi huomenna, on hyvä muistaa, että työttömyys pahenee jälkijättöisesti vielä sen jälkeen monta kuukautta. On aina hyvä kuitenkin pitää mielessämme, vaikka esillä on Tilastokeskuksen tai työministeriön lukuja, 460 000 ihmisen niin sanotun laajan työttömyyden määrä, koska se on tosiasiallisesti se väkimäärä, johon meidän budjettiratkaisujemme, talouspolitiikkamme ja työllisyyspolitiikkamme pitäisi pystyä pureutumaan, siihen kokonaisuuteen, että se ei enää pääsisi kasvamaan, koska se vie sitten niitä miljardeja, joita me kipeästi tarvitsemme infrastruktuuriin kohdistuviin investointeihin ja terveyssektorille. Tässä mielessä ja tämän rinnalla hallituksen kehumien uusien työpaikkojen luominen ei muuta sitä tosiseikkaa, että missään muussa EU-maassa ei olla tyytyväisiä eikä oltaisi tyytyväisiä eikä siedettäisi tällaista laajan työttömyyden tasoa. Huolimatta siitä, että meillä on takana useita 4—6 prosentin talouskasvun vuosia, tilanne on lähtökohtaisesti lähes sama kuin lamakauden loppuvuosina 90-luvun puolivälissä.

Keskustaoppositiohan on koko vaalikauden ehdottanut useita toimia paremman työllisyyden saavuttamiseksi. On hyvä palauttaa mieliin muutama niistä: työnantajamaksujen alentaminen, toiseksi palvelualojen työllistämismahdollisuuksien parantaminen alv-uudistuksella. Ehdotimme aikanamme, että Suomi olisi hakenut myöskin EU:lta lupaa tähän kokeiluun. Siihen ei hallitus eikä varsinkaan valtiovarainministeriö innostunut. Olemme ehdottaneet yrittäjyyden vahvistamista muun muassa siten, että voidaan tehdä sukupolvenvaihdos nykyistä helpommaksi, sekä sosiaaliturvan ja pienten työtulojen joustavampaa ja palkitsevampaa yhteensovittelua.

On selvää, että työllisyys ratkaistaan nimenomaan matalapalkka-aloilla. Tämän vuoksi tuloveronkevennykset tulisikin suunnata pienituloisille palkansaajille sekä työnantajamaksujen alentaminen alhaisen tuottavuuden työn kannattavuuden parantamiseen. Siksi sopii kysyä hallitukselta, mikä on työvoimapolitiikan rakenteita uudistava teko ja päätös, jolla olisi tällä vaalikaudella ollut työllisyyden paranemisen kannalta olennaista merkitystä. Kokoomus on tässä asiassa uhonnut ja luvannut tehdä ehdotuksia ja avauksia, mutta ei sellaisia ole kuulunut. Minusta sellaiseksi ei riitä millään tavoin ilkkuminen siitä, että työreformi kaatui. Tarvitaan uusia avauksia, ei vain sitä, että on saatu kaadettua joitakin aikaisempia, muiden tekemiä ehdotuksia.

Totta kai Suomi tarvitsee kolmikantaa. Meillä on siihen tavattoman pitkä traditio ja perinne. Minusta on aivan oikeaa se keskustelu, mikä täällä on käyty ja missä on korostettu sitä, että pitää kolmikannassa ja parlamentaarisessa päätöksenteossa olla selkeä työnjako, siitä on hyvä pitää kiinni.

Ed. Aula kuvasi eilen oivallisesti hallituksen työvoimapolitiikan tilannetta ideologiseksi loukuksi, jossa hallitus työvoimapolitiikassaan erityisesti on. Tällä hetkellä me tarvitsemme aktiivisia työvoimapoliittisia toimia, joita erityisesti sosialidemokraatit ovat todellakin ajaneet, mutta kokoomus on pitänyt niitä tehottomina. Niitäkin on syytä arvioida tietyin osin varmaan uudelleen. Mutta kaikkinainen työttömien mielekkääseen koulutukseen satsaaminen tuottaa aina tulosta, jos se on riittävän räätälöityä niin koulutettavan kuin työnantajankin kannalta. Mutta on kuitenkin hyväksyttävä se, että tehdään tarkka, rehellinen analyysi siitä, mikä on niin sanottujen aktiivisten toimien todellinen kohdentuminen ja tehokkuus, ettei vaan roiskita päämäärättömästi erilaisiin keinoihin ja kohteisiin työvoimaministeriön varoja.

Oppisopimusjärjestelmästä saadut kokemukset ovat siinä määrin hyviä, että paikkoja tulisi kaventamisen sijaan lisätä. Myöskin kotitaloustyön mahdollisuuksia tulee laventaa. Kokemukset kotitaloustyön verovähennyksistä ovat erittäin hyviä. Niitä voidaan laajentaa ja pyrkiä edistämään myöskin pienten palveluyritysten syntymistä. Mikä tärkeintä, nyt jos koskaan on aika työllisyyden nimissä aloittaa niitä tiestöön ja muihin liikenneväyliin kohdistuvia infrastruktuurihankkeita, joilla olisi erittäin merkittävä ja välitön työllisyyttä parantava vaikutus. Tähän palaan vielä hieman myöhemmin liikenneministeriön pääluokan kokonaisuutta tarkastellessani.

Aktiivisten työvoimapoliittisten toimien, rakenteellisten uudistusten ja infrastruktuuriin kohdistuvien investointien lisäksi tulee huolehtia te-keskusten yrityksille suunnattavien elinkeinopoliittisten tukien sekä erityisesti tutkimus- ja kehityspanostusten kasvun turvaamisesta. On aivan selvää, että ne uutiset, mitkä tänä päivänä meillä on käytettävissä Teknologian kehittämiskeskuksen, Tekesin, rahoituksen kovasta kysynnästä ja toisaalta käytettävissä olevan rahoituksen niukkuudesta, osoittavat, että tämä muodostaa sellaisen ongelmayhtälön, joka varjostaa pitkäjänteisen tutkimuksen ja etenkin yritysten pitkän tähtäimen näkymiä.

Tammi—kesäkuussa tänä vuonna Tekes joutui jättämään rahoittamatta lähes 600 hyvää, kriteerit täyttävää, haasteellista tutkimus- ja kehitysprojektia, mikä on enemmän kuin kertaakaan viimeisten kymmenen vuoden aikana. Tämä kuvaa juuri sitä, että kun haetusta rahoituksesta joudutaan karsimaan yli puolet, meillä jää tavattoman paljon sellaisia tutkimus- ja kehityspanostuksia monilla aloilla, ei vain teknologia-aloilla, vaan monilla muillakin aloilla, tekemättä, jotka toisivat huomispäivän tuloa. Tässä suuri vaara on se, että pitkässä juoksussa yritykset hakeutuvat ulkomaille. Se ei voi olla kansallinen etumme pitkässä juoksussa.

Minusta on aivan selvää, että siitä strategisesta valinnasta, mikä aikanaan tehtiin, että valtionyhtiöiden myyntituloja suunnataan näihin t&k-hankkeisiin, tulisi voimakkaasti pitää kiinni eikä missään tapauksessa, niin kuin täällä eilen vähän aseteltiin vastakkain tutkimus- ja kehitysmäärärahoja ja teknologiapanostuksia esimerkiksi terveydenhuollon rahoihin, sitä vastakkainasettelua pidä tehdä. Sellaista ei ole olemassa, pikemminkin päinvastoin: mitä enemmän satsaamme teknologiaan ja informaatioteknologiaan, sitä paremmin voimme löytää keinoja, joilla säästetään myöskin terveydenhuollon mittavia kustannuksia.

Rouva puhemies! Muutama sana liikenneinvestoinneista, joille mielestäni tässä suhdannetilanteessa olisi nyt tavattoman suuri kysyntä. Niin tieliikenne- kuin raideliikennehankkeet ovat maakuntien kehittämisen ja kilpailukyvyn kannalta erittäin tärkeitä. On nyt pakko korostaa sitä, että jos katsotaan Kaakkois-Suomea, jonka pitäisi olla tällä hetkellä kansainvälisen liikenteen kannalta ja siitä johtuen, EU:n ja Venäjän tavaraliikenteen kasvusta johtuen, Suomen liikennepolitiikan painopiste, niin sitähän se valitettavasti nyt ei ole. Kaakkois-Suomen kautta kulkee Venäjän ja tulevaisuudessa myöskin Kaukoidän ja EU:n välinen tavaraliikenteen kasvava virta. Koska monet näistä merkittävistä liikennehankkeista nyt makaavat jäissä, viivyttelystä saattaa ja uhkaa tulla hyvinkin merkittävä este niin Kouvolan seudun logistisen keskuksen kehittämiselle kuin laajemminkin Venäjän-kaupan sekä tavara- ja henkilöliikenteen kasvulle. Sillä, mitkä hankkeet ovat kesken ja mitkä vaativat rahoitusta, tarkoitan juuri Kuutostien loppuun saattamista, E18-tien Loviisan—Kotkan välistä leventämistä sekä Vt 15:tä Kouvolasta Kotkaan ja Vt 6:ta Taavetista Imatralle. Nämä ovat kaikki hankkeita, joilla on kansainvälistä merkitystä.

Rouva puhemies! Ymmärsinkö näin, että tämä 10 minuuttia on suositus, mutta siitä voi hieman ymmärtääkseni myöskin poiketa? En poikkea siitä, rouva puhemies, kovin paljoa.

Rautatieliikenteen puolella haluan korostaa sitä, että Keravan—Lahden oikoradan rakentaminen hyödyttää Kaakkois-Suomea, mutta vasta sitten, kun ratayhteys Lahdesta Vainikkalaan ja Joensuuhun on rakennettu kapasiteetiltaan, turvallisuudeltaan ja nopeudeltaan Pendolino-tasoiseksi. Hanke nopeuttaa merkittävästi Imatran, Lappeenrannan ja Kouvolan seutukuntien yhteyksiä Pääkaupunkiseudulle, mutta lisää myös Pietariin suuntautuvan kasvavan henkilöliikenteen mahdollisuuksia. Siksi näiden ratahankkeiden loppuun saattamista tulee tällä hetkellä voimakkaasti nopeuttaa.

Rouva puhemies! Olisi mieli tehnyt puhua vähän energiapolitiikkaa, mutta aion kunnioittaa tätä suositusta ja päättää puheenvuoroni vaan siihen, että täällä on kuntataloutta arvioitu monelta osin. Sitä en aio uudistaa enää toistamalla sitä, mitä on sanottu. Mutta haluan lukea sosialidemokraattisen Kuusankosken kaupunginvaltuutetun Jukka Nybergin kannanoton tähän kuntatalouden tilanteeseen: "Kuusankoskelaisiksi luvuiksi muutettuna tilanne on koruton. Vuonna 2001 saimme yhteisöveroja noin 16 miljoonaa euroa. Tänä vuonna saatamme päästä korkeintaan 10 miljoonan euron tasolle. Ensi vuonna näyttäisi tulevan 7 miljoonaa euroa. Valtionosuuksia ei ole korotettu senttiäkään. Selkään on tullut noin 9 miljoonan euron verran. Lisäksi verontasaus leikkaa meiltä 4—6 miljoonaa euroa vuodessa. Kun yhden veroprosentin kertymä on 2,7 miljoonaa euroa, voidaan sanoa, että meillä on vitsit vähissä." Näin sanoo sosialidemokraatti Jukka Nygren, ja Eero Mattila, sd, Anjalankosken kaupunginjohtaja: "Hallituksen budjettiesitys ei edelleenkään kuntien hyvinvointipalvelujen kannalta ole kohdallaan. Kuntien heikentyvä talous luo erittäin voimakkaita paineita kuntaveron korotuksille."

Eli tällaisia näkemyksiä maakunnasta, jossa tiedetään, mitä todella tämä budjetti käytännössä kuntataloudelle tarkoittaa.

Reijo  Laitinen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Ed. Laukkanen viittasi sosialidemokraattien työllisyys- ja talouspoliittiseen ohjelmaan ja kannanottoon vuodelta 1994. Se on todellakin paksu asiakirja, etten sanoisi lähes yhtä paksu kuin varsinainen talousarvio. Se on kyllä hyvin täälläkin vielä muistissa. Kerroitte myöskin siitä, miten sitten on edetty näitten eri asioiden osalta, mitä siinä ohjelmassa on esille otettu noin aikataulullisesti. Sanoitte muun muassa sen, että tammikuussa 95 jätettiin sitten vastalause. Mistä se johtui? Se johtui siitä, että silloinen hallitus, Ahon hallitus, toi vasta tammikuussa vuoden 1995 budjetin eduskuntaan käsiteltäväksi. (Ed. Korkeaoja: Ei pidä paikkaansa!) Silloin tilanne oli kuntien kannalta vaikea ja ylipäätään, jos katsotaan budjettia, budjetin hyväksymisen kannalta oli aiheutunut todella vaikea tilanne.

Tähän työllisyyspolitiikkaan ehkä palaan vähän myöhemmin, mutta aika mielenkiintoista oli kuulla Saksan kristillisen puolueen puheenjohtajan kommentti Suomen harjoittamasta työllisyyspolitiikasta, jossa hän totesi sen, että Saksa ottakoon Suomesta mallia, miten (Puhemies koputtaa) toteuttaa järkevää ja hyvää työllisyyspolitiikkaa.

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti. Kyllä 94 hallitus toi niin kuin pitääkin syyskuun alussa budjetin eduskunnalle ja käsittely sitten jatkui. Tällä halusin vain osoittaa sen, että tämä varjobudjettikeskustelu terminologisesti kyllä voidaan lopettaa oikeasti tähän. Ei sellaisia ole kukaan tehnyt tässä talossa koskaan.

Suomalaiseen parlamentaariseen järjestelmään kuuluvat vastalauseet. Itse kukin ryhmä on ollut oppositiossa täällä ja tietää ja on rustannut niitä — ymmärrän, että demarit ovat niin harvoin, ettei ed. Laitinen muista sitä, mitä vastalauseen tekeminen on. Mutta se on se linja, ja joissain muissa parlamentaarisissa järjestelmissä, niin kuin briteissä, kaksipuoluejärjestelmässä, siellä on oppositiolla myös voimavaroja tehdä se oikea momenttiperusteinen varjobudjetti. Sen takia tämä julkinen debatti, johon mediakin on nyt jostain kumman syystä tarttunut ja jäänyt tätä jauhamaan, johtaa pikkuisen harhaan siihen nähden, mikä käytännön tilanne Suomessa on.

Esko-Juhani  Tennilä  /vas:

Herra puhemies! Kummassakin päässä maata kärsitään nyt muuttoliikkeen seurauksista. Muuttoliike on paisunut hallitsemattomaksi, ja se aiheuttaa nyt vaikeuksia sekä pohjoisessa että etelässä. Pohjoisessa väki vähenee ja valmiita palvelurakenteita ei voida täydellä teholla käyttää, ne ovat vajaakäytössä. Helsinkiin pitää taas rakentaa koko ajan lisää uutta palvelurakennetta ja palkata palveluihin lisää väkeä. Helsingin johdossa on minusta selvästikin ongelmia arvojen oikeaan järjestykseen laittamisessa, mutta kyllähän tämä muuttoliikekin tuottaa todellisia, objektiivisia ongelmia. Se vaikuttaa myös Helsingin ihmisten elämään kohtuuttoman kovina asumiskuluina. Niitähän nostaa juuri muuttoliike. Kun on paljon kysyntää, niin hintoja nostetaan.

Nyt tarvitaankin aluepolitiikan paluuta tähän maahan. Lapin yliopiston rehtori Esko Riepula sanoi eilen eduskunnassa, että tarvittaisiin aluepolitiikan kolmas aalto, joka pitää käynnistää. Vanhaa aluepolitiikkaa on paljon arvosteltu ilman, että on oikeastaan käyty läpi, mikä siinä oli vialla. Sehän oli sitä, että valtion toimin luotiin kehitysalueille valtionyhtiöitä. Monia niistä luotiin aivan tietoisesti poliittisin päätöksin, ja tänä päivänä monet niistä ovat edelleenkin ylpeyden aiheita. Esimerkiksi Tornion jaloterästehdas Torniossa tuli pohjoiseen vain kovan Lapin painostuksen ja sitten riittävän laajan poliittisen tahdon seurauksena. Nyt siitä ovat ylpeitä kaikki, se on esimerkkitehdas jopa maailmanlaajuisesti. Luotiin valtionyhtiöitä ja kehitysalueille sitten saatiin siirtymäänkin yhtiöitä antamalla niille tiettyjä etuuksia. Näitä etuuksia annettiin myöskin yrityksille, jotka siellä lähtivät toimimaan. Niistä esimerkkeinä juuri investointiavustukset tai kuljetustuki. Monet näistä keinoista ovat edelleenkin erittäin päteviä ja tarpeellisia, välttämättömiä, jos aiotaan muuttoliikettä hillitä, mikä edellyttäisi, että pohjoiseen saadaan pysyviä työpaikkoja. Esimerkiksi juuri tuo kuljetustuki, sitä käyttävät muutkin, Norjassa se on kaksi kertaa suurempi kuin meillä, ja Ruotsi käyttää kuljetustukeen 10 kertaa enemmän rahaa kuin Suomi.

Siis vanhat keinot ovat usein parempia kuin pussillinen uusia, ja niin se on oikeastaan tässäkin tapauksessa. Esimerkiksi rehtori Esko Riepula arvosteli varsin voimakkain sanoin tätä EU-kauden ohjelmaperusteista aluepolitiikkaa ja näki, että se on paljolti vain papereiden täyttelyä ja niiden pyörittelyä. Pysyvät vaikutukset tahtovat jäädä vähäisiksi. Mutta tarvitaan niitä uusiakin keinoja. Mitä ne olisivat? Kyllä me nyt näemme hyvin merkittävänä asiana tämän Norjan-mallin. Norjahan satsaa pohjoiseen erittäin vahvasti, antaa siellä monenlaisia etuuksia sekä yrityksille että asukkaille.

Myönteinen asia on se, että työnantajan sosiaaliturvamaksun poistamiskokeilu alkaa 13:ssa Lapin kunnassa ja eräissä saaristokunnissa ensi vuoden alussa. Se on nyt merkittävä päänavaus Norjan-mallin toteuttamiseksi kokeilun kautta. Tätä hallituksen esitystä, joka nyt eduskuntaan on tullut, tulee kuitenkin täydentää sillä, että mukaan otetaan myöskin kuntatyönantaja kokeilun piiriin noissa 13:ssa Lapin kunnassa ja saaristokunnissa. Lapin kansanedustajat jättivätkin tänään asiaa koskevan rinnakkaislakiesityksen. Jos ja kun kunnat tulevat tähän kokeiluun mukaan pohjoisessa ja saaristokunnissa, se on noin 5 miljoonan euron kysymys, ei sen suurempi, eikä se ole valtiontalouden kysymys lainkaan, koska tämä kokeiluhan rahoitetaan sillä, että työnantajan sosiaaliturvamaksua nostetaan 0,0014 prosenttia, eli hyvin vähän, olemattoman vähän. Näin se kuntatyönantajan mukaantulokin voidaan rahoittaa. Tämän kokeilun onnistuminen edellyttäisi, että kunnat tulevat mukaan, koska ne ovat pohjoisessa suurimpia työnantajia. On myöskin kilpailutilanne olemassa, sehän on niin kuntien ja yksityisten yritysten välillä, ja kyllä siitä kunnankin tilanteesta pitää huolta kantaa. Kuntien sosiaaliturvamaksu on neljä prosenttia; se on yksityisellä jopa pienempi jo nyt. Kyllä se on kohtuuton tilanne, jos kunta pannaan jo lähtötilanteessa huonompaan asemaan. Meidän lisäksemme asiaan ovat kiinnittäneet huomionsa KTV, kuntatyöntekijät, ja valtion työntekijät VAL:n kannanotoilla. Minä toivon, että tässä vasemmisto nyt sitten löytää toisensa ja huolehtii siitä, että tähän täsmäkokeiluun tulevat mukaan myös kunnat pohjoisessa. Se on nyt tärkeätä, niin kuin sanottu, myöskin tämän kokeilun onnistumisen kannalta, jotta se suurin työnantajakin on siinä mukana.

Seuraavalla vaalikaudella Norjan-mallin osalta minusta pitää edetä siihen, että sen mallin mukaisesti otetaan käyttöön myöskin tuloverohelpotukset tietyillä alueilla, vaikeimmilla työttömyysalueilla, joilla on myöskin vaikeuksia saada koulutettua väkeä pysymään siellä tai muuttamaan sinne. Aikaisemmin meillä oli tämä syrjäseutulisäjärjestelmä olemassa. Se oli hyvä järjestelmä, sen lakkauttaminen oli ilman muuta virhe. Otetaan nyt sitten käyttöön Norjan-mallista sovellettuna nämä tuloverohelpotukset, ja uskon varmasti, että sekin tulee vaikuttamaan myönteisesti ja muuttoliikettä myös hilliten.

Kyllä niitä toimia tarvitaan myöskin hajasijoituksen osalta. Poliisin tietohallintoyksikkö on sijoittumassa Rovaniemelle. Kävimme tutustumassa siellä aloittavaan yksikköön, ja kaikki on sujumassa hyvin. Tietoverkot Suomessa ovat niin kehittyneitä, että ei ole mitään ongelmaa teettää töitä täällä tai tuolla. Siinä ei ole ongelmaa, asenteissa on jäykkyyttä. Hyvin monet tehtävät voidaan tehdä missä päin Suomea tahansa, jos se asia vain halutaan oikein ymmärtää. On viisasta sijoittaa näitä tehtäviä ja toimia sinne, missä on työvoima valmiina, asunnot olemassa ja palvelurakenteet kunnossa. Ei tässä ole muuta järkeä kuin lähteä tälle tietoverkkojen kehittyneisyyden ansiosta hyvin mahdolliselle tielle. Se, mikä pitää nostaa isompana ratkaisuna esille tältä osin, on Metsähallituksen siirtyminen pohjoiseen pääkonttoriaan myöten. Se on kuitenkin pohjoisessa tosiasiassa jo nyt. Maat ovat siellä, mutta pääkonttori on Vantaalla. Tämä on tätä vanhakantaista ajattelua.

Alueiden kilpailukykyyn vaikuttaa erittäin paljon saavutettavuus, ja Lapissakin on tältä osin nyt hyvin isoja tarpeita tierahojenkin osalta. Kaikkein kiireisin on Kemi—Tornio-moottoritien siltojen rakentaminen. Moottoritie rakennettiin, mutta kaksi siltaa jäi puuttumaan. Siellä ne siltapenkatkin nyt töröttävät odottaen vaan kansia, eikä tämä tilanne voi tämmöisenä loputtomiin jatkua. Siinä meni vähän nokkapokaksi, näin ymmärrän, Tiehallinnon ja liikenneministeriön välillä. Liikenneministeriö näköjään niin sanotusti opettaa pohjoisen poikia, ettei saa ylittää budjettia. Sitten on esimerkiksi turisteille, joita noin miljoonan verran Lapissa käy, ensimmäinen tervehdys Lapista töröttävät siltapenkat ilman siltoja. Ei se ole kovin miellyttävä tervehdys. (Ed. Helle: Sehän on nähtävyys!) — Se alkaa olla kuuluisuus, ja minä odotan, että eduskunnassa tämä asia hoidellaan. Kysymys on vain noin 7 miljoonasta eurosta näitten siltojen osalta. Pannaan se täällä kuntoon. Toivottavasti jo lisäbudjetissa, mutta sitten viimeistään, jos ei siellä onnistu, niin sitten tässä varsinaisessa budjetissa. Kyllä siltä osin ratkaisuja pitää tulla. Tälle nokkapokalle, jota viranomaiset käyvät keskenään, pitää tuomari löytyä, ja olkaamme me eduskunnassa sitä.

Logistiikan osalta on tärkeätä myöskin lähteä rakentamaan Rovaniemen ja Kemijärven välille parempaa tieyhteyttä. Siellä on nyt suuria ongelmia sen tien kanssa. Se on kapea, mutkainen ja vaikeasti kuljettavakin tiettyinä aikoina, myös lumiaikoina. Nyt nimittäin aukeaa Sallan raja, ja nyt pitää olla sitten näiden yhteyksien kunnossa. Nämähän ovat niitä meidän suuria tulevaisuuden mahdollisuuksiamme. Suomi ei ole sivussa Euroopasta, kun katsotaan näitä isoja liikennevirtojen mahdollisuuksia. Lappi on aivan linjalla, kun katsotaan esimerkiksi Barentsin tulevia suuria hankkeita. Tieyhteyksien vain pitää olla hyvät, ja sitten vielä ratakin joskus.

Meillä on iso hanke, jota koko Lappi ajaa ja jolle toivomme myös eduskunnan myötämielisyyttä: Ajoksen sataman kehittäminen syväsatamaksi. Meillä on erittäin vahva teollisuus Kemin—Tornion alueella, 8 prosenttia Suomen vientituloista tehdään siellä, ja satamaa pitää koko ajan kehittää ehdottomasti.

Kaivoshankkeita Lapissa on nyt useita, ja tältä osin haluaisin lyhyesti todeta, että tietty huolenaihe on jätedirektiivin ylitulkinta tai sitten ylikireä jätedirektiivi. En tiedä, kummasta on kysymys, sitä tässä selvitellään. Joka tapauksessa kysymys on siitä, että nyt esimerkiksi kaivosten sivukivet ollaan tuomitsemassa jätteiksi, ja siitä ei tule kuin valtava jätevuori. Samoin terästehtaiden kuona-aineet ja teräsromu, jota tehtaat käyttävät, siis kierrättävät, kaikki on menossa jätteeksi. Kyllä nyt pitää järjestystä tulla tähän ajatteluun. Tämä ei ole ekologisesti viisas linja, se on kaikkea muuta. Se lisää niin kuin sanottu jätteitä; se, mikä nyt menee sivutuotteena kulutukseen, olisikin sitten jätettä jatkossa, jos tämä ylikireä tulkinta voittaa. Toivon tässäkin laajempaakin huomiota, tämä voi olla minkä tahansa alueen ongelma hyvin pian.

Sitten vielä näkemys tästä Tekes-keskustelusta. Minä pidän myöskin tärkeänä, niin kuin täällä moni muukin, että satsaamme tuotekehittelyyn, tutkimukseen. Mutta Tekesin osalta minä kyllä näen, että siinä on sisäänrakennettuna tämmöinen keskittämisidea. Annetaan rahaa niille hankkeille — aivan pian lopetan, herra puhemies — jotka ovat niin sanotusti kärkihankkeita. Ne tulevat väistämättä, jos tätä ideaa pelkkänä ja raakana viedään käytäntöön, keskittämään tuotantoa edelleen, koska isot yritykset pystyvät tekemään myös parempia hankkeita ja uudet eivät pääse oikein aluilleen. Tekes on ollut minusta yksi keskittämisen moottori Suomessa, vaikka se miten muuten haluttaisiin ymmärtää. Positiivista on paljon, mutta tämä keskittämistendenssi Tekesin toiminnassa on selvä.

Ja sitä minä ehdotan, että aivan oikeasti lähdetään Tekes jalkauttamaan maakuntiin. Vielä paljon paljon vahvemmin kuin on tapahtunut. Sen pitää olla koko maan palvelija ja nostaa myös niitä alueita, jotka eivät tässä viimeisen päälle tärkeässä uusimman teknologian kehittämisessä muuten pääse eteenpäin. Tekesin jalkauttaminen on hyvin tärkeä hanke.

Tero Mölsä /kesk:

Arvoisa puhemies! Keskustelun tässä vaiheessa haluan puuttua kahteen asiaan, jotka sinänsä kuitenkin ovat aika isojakin asioita. Tämä on tämän hallituksen viimeinen budjetti. Kuten täällä on aikaisemmin todettu, niin myös itse katsoisin, että nyt on hyvä hiukan kerrata ainakin neljää kulunutta vuotta taaksepäin. Sinänsä tämä on helppoa, koska ensi vuoden budjetti, joka nyt on käsittelyssä, vastaa hyvin pitkälle sitä linjaa, joka hallituksella on aikaisemminkin ollut.

Merkille pantavaa on ollut nimenomaan julkisten palveluiden heikkeneminen, yhteiskunnallisten ongelmien kärjistyminen ja ihmisten uupuminen työelämässä, mille on selvät perusteet olemassa ja mikä nimenomaan näkyy siinä, että suomalaiset haluavat eläkkeelle hyvin varhaisessa vaiheessa verrattuna tilanteeseen yleensä Euroopassa. Tähän liittyy vielä yleinen turvattomuus, joka on lisääntynyt jatkuvasti.

On selvää, että julkisten palveluiden, joista on paljon puhuttu, järjestämisvastuu on kunnilla. Sen sijaan rahoitusvastuu on säädetty yhteiseksi valtion ja kuntien kesken. Perustuslaillinen tosiasia on, että näiden lakisääteisten palvelujen on oltava kaikkien saatavilla asuinkunnasta ja asuinpaikasta riippumatta. Kuitenkin nykyinen hallituspolitiikka on romuttanut pitkälti kuntien mahdollisuudet järjestää näitä lakisääteisiä palveluja.

Pahinta tässä kaikessa on se, että nämä ongelmat ovat vuosien varrella kärjistyneet entisestään. Tähän mielestäni syykin on varsin selvä. On selvää, että aluksi kunnilla on ollut mahdollisuus tehostaa toimintaa, säästää toiminnoissa ja leikata palvelutuotannon menoja, mutta kuten monta kertaa muissakin asioissa, tässäkin tulee niin sanotusti pää vetävän käteen ja kuntien mahdollisuudet näissä asioissa edetä ovat tällä kertaa loppuun kaluttuja.

Kuitenkin ensi vuoden budjettikin lähtee siitä, että kun kunnat ovat selvinneet tähän saakka, kyllä ne kestävät tämän tilanteen ja selviävät tästä eteenkin päin. Monille muistui tietty tarina mieleen tällaisesta ajattelusta. Tällaisen budjettilinjan näkymät ja tulokset näkyvät nyt nimenomaan pahimmin terveydenhuollon parissa, josta täällä on ihan riittävästi keskusteltu. Mutta ne näkyvät myös suurina ongelmina, yleisen pahoinvoinnin lisääntymisenä, joka on seurausta nimenomaan suurista ja kohtuuttomista määrärahojen leikkauksista nimenomaan nuoriso- ja opetustoimen puolella.

Hallitus on käynyt vuosikausia tällaista varjonyrkkeilyä kuntien kanssa kustannusten jaosta. Täälläkin ministeri Niinistö puhuu mielellään yhteisestä julkisesta rahapotista, jolla hän niputtaa nimenomaan kuntien ja valtion taloudenpidon. Puhtaasti kansantaloudellisesti tätä kai voinee perustellakin, mutta käytännössä ihmisten nöyryyttäminen lakisääteisten palvelujen alasajolla välittyy nimenomaan kuntien kautta, nimenomaan kuntien taloudellisen tilanteen kautta hoitaa niitä lakisääteisiä peruspalveluita, jotka tässä talossa on säädetty.

Kun kunnat ovat joutuneet viime vuosina säästämään ja tehostamaan toimintojaan, tässä vaiheessa näkisin, että näiden palvelujen alasajo on nimenomaan valtiovallan syytä. Se on vetäytynyt pikkuhiljaa kustannusvastuusta vastaamatta itse edes lakisääteisestä osuudestaan kustannusvastuuta. Tämä budjetti kertoo myös tästä karua kieltään. Kun budjettikirjassa tämä asia on todettu, myös sen seuraukset suomalaisessa yhteiskunnassa tulevat näkymään.

Arvoisa puhemies! Hiukan kertaisin vielä tätä keskustelua, joka täällä on käyty. Ennen kaikkea valtiovarainministeri Niinistö ja ymmärtäisin myös hänen puolueensa kokoomus on viime vuosina korostanut tuloveron alentamisen merkitystä ja korostanut, että siitä seuraa talouden dynamiikkaa, talouden kasvua, ja sitä kautta nimenomaan varaa sille, että palvelut voidaan säilyttää. Kun veroja on laskettu, monta kertaa on kuitenkin menty nimenomaan kuntien kukkarolle vähentämällä veroja, jotka vähentävät myös kunnallisverojen tuottoja. Tämä on yksi syy, minkä takia kuntatalous on ollut vaikeuksissa.

On myös väitetty, että verotuksen tasolla ei olisi mitään merkitystä hyvinvointiyhteiskunnan olemassaoloon. On sanottu, että se ei vaikuta, onko verotus korkealla tasolla vai ei. Ihmettelen tätä väitettä suuresti, kun vuosikausia on todettu, että niin sanottu pohjoismainen hyvinvointimalli perustuu nimenomaan suhteellisen korkeaan kokonaisveroasteeseen. Oma käsitykseni on kyllä se, että tämä vanha väite edelleenkin pitää paikkansa. Jos verotusta kohtuuttomasti pudotetaan, en ymmärrä, millä näitä yhteiskunnan palveluja voidaan sitten hoitaa.

Arvoisa puhemies! Toinen asia, jonka olen usein ottanut esille, on pakko ottaa tälläkin kertaa. Tosiasia on, että köyhän, oli se ihminen tai yhteisö, kannattaa pitää huolta omaisuudestaan. Kun valtiosta on kysymys, valtion kannattaa pitää huolta kansallisvarallisuudestaan. Tässä suhteessa, useat puhujat ovat tähän jo puuttuneetkin, täytyy sanoa, että Suomen liikenneväylien hoito on ollut kyllä käsittämättömän leväperäistä. Tämä näkyy ennen kaikkea perustienpidon rahoituksen jatkuvana alimitoituksena sekä yksityisteiden valtionavun täydellisenä unohtamisena. Tämä on faktatietoa, joka vuosittain löytyy valtion tulo- ja menoarviosta. Tämä on kuitenkin siinä suhteessa erilainen asia, että tämä asia on tunnustettu tässä salissa vuosittain ja tämä on tunnustettu myös hallituksen parissa. Tämä tilanne ja se analyysi, joka siitä on laadittu, näkyy myös tässä budjetissa, sen tekstiosassa, jossa todetaan muun muassa, että liikenneverkkojen kunto ja pääoma-arvo tulee säilyttää.

Edelleen lainaan suoraan budjetin tekstiosaa: "Vuodesta 1995 vuoteen 2001 päällystettyjen huonokuntoisten teiden määrä on lisääntynyt lähes 700 km. Lisäksi lähes 2 200 km hyväkuntoisista teistä on heikentynyt tyydyttäväkuntoisiksi." Edelleen todetaan päällysteistä, että alle 5 prosenttia päällysteistä on kyetty uusimaan, kun tavoitteen pitäisi olla 8—9 prosenttia. Käytännössä koko ajan tilanne on se, että meidän kansallisvarallisuutemme tältä osin on heikentynyt ja tavallaan koko infra tältä osin mennyt taaksepäin.

Näyttää kuitenkin siltä, että hallitus ei tietämättömyyttään ole kurjistamassa tiestön kuntoa. Minusta entistä merkillisemmäksi hallituksen kanta teiden kunnon vaatimaan rahoitukseen joutuu, kun edes Tielaitoksen hallinto-uudistuksen yhteydessä luvattua tehokkuuslisää ei ole Tielaitokselle palautettu. Tielaitos on tässä suhteessa uuden hallinnon myötä toimintojaan tehostanut. Kysymyksessä on noin 40 miljoonan euron rahasumma, joka kaikella kohtuudella kuuluisi Tielaitoksen käyttöön. Valitettavasti valtiovarainministeriö ei ole tässä suhteessa vieläkään liikahtanut. Todellista valmiutta teiden rahoituksen lisäämiseen ei ole kuitenkaan ollut, ja kuten alussa totesin, liitän tämän kyllä koko tähän nelivuotiskauteen. Nyt näyttää siltä, että viimeistäkään mahdollisuutta, joka koskee ensi vuoden budjettia, ei haluta tässä suhteessa hyväksi käyttää.

Aivan lopuksi toteaisin, että tässäkin asiassa tällainen viimeinen oljenkorsi on tietysti eduskunta. Tiedän, että hallituspuolueitten piirissä tämä asia tunnetaan, ja tiedän, että eduskuntaryhmät käyvät omia neuvottelujaan budjetin suhteen, ja niissä on kyllä parannuksia melkein aina saatu. Tässä yhteydessä toivoisin ja oikeastaan esittäisin vahvan vetoomuksen siitä, että kun on sovittu siitä, että Tielaitos voi tämän tavallaan tehokkuustuloutuksen käyttää hyväkseen, niin näissä neuvotteluissa hallituspuolueitten eduskuntaryhmät voisivat päästä tulokseen, että tämä rahasumma voitaisiin palauttaa Tielaitokselle.

Timo E. Korva /kesk:

Herra puhemies! Lipposen laajapohjainen hallitus on nyt hallinnut tätä maata kohta kahdeksan vuotta. Aion omassa puheenvuorossani lyhyesti yrittää tarkastella sitä, miltä kehitys kahdeksan vuoden ajalta Suomessa näyttää.

Nykyinen hallitus on laatinut kautensa viimeisen budjetin. On muistettava, että kun kahdeksan vuotta sitten tämä hallitus lähti liikkeelle, Suomessa elettiin aika ankeissa lamatunnelmissa, jonkin verran jo laman jälkitunnelmissa keväällä 1995. Tuolloin ilmiselvästi hallituksen tehtäväksi tuli laman seurausten jälkiselvittely. Se on todettava, että siinä työssä on tarvittu myöskin nykyistä heiveröistä oppositiota jonkin verran apuna ymmärtämään sitä tilannetta, jossa silloin elettiin, ja selvittämään sitä tilannetta, joka monien jälkikäteenkin tehtyjen tutkimusten ja selvitysten ja asiantuntijalausuntojenkin perusteella synnytettiin 1980-luvun lopun selkeästi virheellisen raha- ja talouspolitiikan seurauksena.

Kansantalous kuitenkin saatiin tilastojen mukaan kasvuun 90-luvun puolivälissä niin, että jo vuoden 93 loppupuoli ja erityisesti vuosi 94 oli jo nopean kasvun aikaa niin, että bruttokansantuote kasvoi jo tasoa 4 prosenttia. Sen jälkeenhän on vähäisin poikkeuksin meillä kokonaistuotannon määrä kasvanut noin 5 prosentin tasoa, hieman vaihdellen, mikä on tietenkin ollut ennätysmäistä, aivan viime vuoteen saakka. Noiden prosenttilukujen takaa löytyy komeita kokonaiskasvulukuja myöskin markoiksi muutettuna. Kun 90-luvun puolivälissä oltiin tasolla 500 miljardia markkaa bruttokansantuotteen kokonaismäärässä, niin tänä vuonna vastaava luku ylittää jo 830 miljardia markkaa, 140 miljardia euroa. Eli yhteinen kakkumme on sieltä vuodesta 93 alkaen kasvanut yli 300 miljardilla markalla. Se on huikea summa ja huikea määrä, joka talouteemme on tullut kiertoon rahaa lisää.

Tämä ei kuitenkaan mielestäni näy hallituksen esityksissä eikä eduskunnan nykyisessä päätösilmapiirissä juuri lainkaan. Hallitus on siirtynyt taloudellisen pakon sanelemasta rakennemuutoksesta selkeästi ideologisen rakennemuutoksen vaiheeseen. Nyt toteutuvan ideologian hallitsevia periaatteita on yhtäältä ylistää kilpailutalouden ja markkinatalouden voimaa ja toisaalta vaatia veronalennuksia ja julkisen vallan roolin supistamista, ja silloin tietenkin julkisten palvelujen vähentämistä, mikä on näkynyt viime vuosina muun muassa kaikenlaisena kuntien kurittamisena.

Kilpailun ja markkinavoimien varaan heittäytyminen ja julkisen vallan sääntelevän roolin vähättely johtavat vääjäämättömällä logiikalla taloudellisen toimeliaisuuden keskittymiseen, jota viime vuosina on vielä tuettu maan hallituksen toimesta avoimella kasvukeskuspolitiikalla. Sekä teoria että viime vuosien kehityksen tuloksena nähty käytäntö osoittavat, että tuloksena on suomalaisen yhteiskunnan kahtiajako sekä alueellisessa että sosiaalisessa mielessä. Yhä pienempi osa Suomesta ja Suomen alueesta ja väestöryhmistä voi paremmin, ja yhä suurempi osa alueesta ja väestöryhmistä on joutunut todellisiin vaikeuksiin. Eivätkä nämä rajat enää mene maantieteellisesti sillä tavalla, että vain ne väestöä menettävät alueet voisivat kaikilta osin huonommin, vaan myöskin tänne kasvukeskuksiin on tullut alueita, joissa todellakin on ankeaa ja vaikeaa, jossa muun muassa asumisolosuhteitten osalta saatetaan elää suuruusluokkaa 60-luvun elintasoa ja asumisväljyyttä.

Sekä ruuhkautumisen että väestön vähenemisen ongelmat ovat tiedossa, ja tämänkin toista päivää jatkuvan keskustelun aikana tätä seikkaa on valotettu lukuisissa puheenvuoroissa, niissäkin, mitkä olen kuullut; kaikkia en ole kuullut. Pahoinvointia syntyy molemmissa päissä. Ihmisten omaisuus lisäksi nykyisin jaetaan markkinavoimien raakuudella uudelleen. Vaihtosuhteella lappilainen uusi omakotitalo on arvoltaan suuruusluokkaa kasvukeskuksen lähiön yksiön hintainen.

Työttömiä maassa on edelleen noin 300 000, ja useissa maakunnissa työttömyys on jatkuvasti yli 20 prosenttia. Tämä erityisesti maksaa yhteiskunnalle, valtiovallalle ja julkiselle taloudelle. Työvoimaministeriössä on laskettu, että yksi prosenttiyksikkö työttömiä eli noin 25 000 työtöntä maksaa yhteiskunnalle noin 600 miljoonaa euroa eli runsaat 3,5 miljardia markkaa vuodessa välittöminä työttömyyden kustannuksina tai saamatta jäävinä välittöminä verotuloina.

Aluepolitiikka näinä vuosina on muutettu kasvukeskuspolitiikaksi ja alueelle tuleva valtion budjettirahoitus on leikattu ainakin Lapissa tärkeimpien rahoitusmuotojen osalta jopa puoleen. Tämä on luettavissa myöskin virallisista tilastoista. Tämä ei ole mielipide, vaan tämä on fakta. Tilalle on tuotu lukuisa määrä ohjelmajulistuksia, joiden keskeisin idea on tehdä kehitystyötä ilman taloudellisia resursseja.

Lipposen laajapohjaisen hallituksen politiikan linja näyttää vakiintuneen uriinsa, ja olen aistinut tässä talossa käydyistä keskusteluista muutaman kuukauden aikana, että nämä urat ovat niin vahvat, että ainakin tämän politiikan takuumiehinä olevat johtajat ovat valmistautuneet jo jatkamaan tätä samaa politiikkaa suurin piirtein samalla kokoonpanolla myöskin tulevien vaalien jälkeen. Budjettikeskustelussa on toki havaittavissa, että täällä yksittäiset edustajat käyttävät selkeästi näistä kehityslinjoista poikkeavia puheenvuoroja. Nähtäväksi tietysti jää, mitä näillä irtiotoilla hallituksen linjasta on merkitystä.

Ymmärrän sen, että politiikan tekemisen taito on vaikea laji ja yksittäinen edustaja joutuu joustamaan yhteisten tavoitteitten hyväksi. Kun nyt budjettikeskustelussa maakuntien näkökulmista erityisesti tuloksia ei voi pitää hyvänä muuttoliikkeen jatkuessa ja työttömyyden edelleen vaivatessa suurta osaa maakuntaa, kysymys kuuluu, löytyykö yksittäisistä edustajista sellainen joukko, joka kussakin puolueessa oikein tosissaan kääntää tätä linjaa sellaiseksi, että nämä selvästi lähes kaikkia askarruttavat ongelmat muodostavat jatkossa poliittisen linjan riippumatta siitä, minkälaisia puolueita hallituksessa on.

Lopuksi, arvoisa puhemies, totean, kun meille näinä vuosina on kaikilla foorumeilla opetettu, että nyt on politiikka joutunut väistymään pois talouspolitiikasta sen vuoksi, että meillä täytyy olla kansainvälistä kilpailukykyä, me olemme osa EU:ta, meidän pitää noudattaa niitä ja näitä direktiivejä, me olemme Maailman kauppajärjestön jäseniä jne. ja tästä seuraa se, että markkinat ja kilpailut päättävät, miten meillä nämä asiat hoituvat, että eihän se näin ole. Tämä on vain selkeä ideologinen poliittinen valinta, joka on nyt saanut vallan. (Puhemies koputtaa) Yhtä selvästi meillä on mahdollisuus tehdä myöskin sellainen valinta, että näitä mainittuja voimia säännellään yhteiskunnallisella ja valtiollisella päätöksenteolla sillä tavalla, että myöskin tällä kilpailulla ja markkinataloudella on koko yhteiskuntaa hyödyttävät suitset suussa.

Timo Seppälä /kok:

Arvoisa puhemies! Tämän eduskunnan viimeinen talousarvioesitys on pöydällämme tutkailtavana. Esityksen tutkiminen ja hienosäätökin on mahdollista, mutta kokonaisuudessaan talousarvio on arkirealismin tuote, jossa eri tulo- ja menoluokkien perusta tulee menneistä vuosista ja johon ei suuria kokoluokka- ja linjausmuutoksia voida tehdä. Suomen kansantalouden kehitys on ollut niin vaisua kuluneen vuoden aikana, että eväät menojen kasvulle vuonna 2003 ovat kadonneet. Vuonna 2003 arvioidaan valtion tulokertymäksi 35,6 miljardia euroa, joka on vain 0,7 prosenttia enemmän kuin vuoden 2002 talousarviossa arvioidut tulot. Takavuosien reilu verotulojen kasvu, joka perustui paljolti optioiden ja myyntivoittojen verotukseen, on nyt takana ja meidän tulee tulla toimeen perinteisillä ja vanhanaikaisilla konsteilla. Vanhastaan on sanottu Huittisten miestä hulluksi, kun hän söi enemmän kuin tienasi.

Uudessa talousarvioesityksessä on syöty 155 miljoonaa euroa enemmän kuin on tienattu. Se tarkoittaa sitä, että valtio alkaa taas ottaa uutta velkaa, juuri kun luulimme pääsevämme taloudenpidossa tasapainoon. Ensi vuoden talousarvion selkeästi suurin menojen lisäys kohdistuu terveyspalvelujen kehittämiseen, jossa esitetään lisävelkaantumisen suuruista, yli 150 miljoonan euron lisäystä terveydenhuollon käyttökustannusten valtionosuuteen. Lisäys johtuu pääsääntöisesti Kansallisen terveysprojektin rahoituksesta. Sairaaloiden leikkausjonot ovat olleet jo vanhastaankin pitkiä, mutta lääkärilakko pidensi niitä entuudestaan. Ruuhkat sairaaloissa ja terveyskeskuksissa ovat pahentuneet ja jonot pidentyneet. Samaan aikaan kun hoitotarpeet ovat lisääntyneet, ovat myös kustannukset kasvaneet. Tämä on ajanut kuntia vaikeuksiin, ja jonojen purkamiseen tarvitaan valtion lisäpanostusta.

Kansalaisten asianmukaisen hoidon turvaaminen tulee olemaan myös tulevaisuuden haasteellisin tehtävä. Väestön ikääntyminen ja sen myötä ikärakenteen muutos vaatii entistä enemmän veroja ja varoja ja voimia vanhusten ja sairaiden hoitoon, samanaikaisesti kun työikäisten ja kansantuloa tekevien joukko radikaalisti pienenee. Yhtälö on harvinaisen selvä. Inflaatiotarkistuksia lukuun ottamatta ei moneen vuoteen voida luvata millekään ryhmälle oleellisesti lisää rahaa, ellei rakenteita saada muutettua.

Kaikkein paras ratkaisu on saada maamme talouskehitys vakaaseen ja pitkään nousuun. Se tuottaisi meille jaettavaa, jota voisimme lähivuosina käyttää viime laman aikana otettujen lainojen lyhentämiseen ja hoivapalvelujen tuottamiseen.

Vakaa talouskehitys vaatii lisää työpaikkoja ja lisää työintoa ja tavoitteita. Budjettiesityksessä halutaan antaa uskon ja luottamuksen signaali talouskasvun vauhdittamiseksi. Budjettiesitys jatkaa hallituksen viitoittamaa veronalennusten linjaa, jonka on todettu myös tukevan työllisyyttä. Tuloverotuksen keventäminen on tässä vaiheessa hyvin pientä, mutta pienikin kevennys viestittää tavoitteesta, jota kohti kuljetaan eli kohti keskimääräistä eurooppalaista verotasoa ja entistä parempaa kilpailukykyä sekä sitä kautta kohti parempaa työllisyyttä.

Parempi kilpailukyky ja paremman työllisyystilanteen saavuttaminen edellyttävät, että myös yrittämistä helpotetaan. Hallituksen Yrittäjyys-ohjelmasta on jo toteutunut useita pieniä myönteisiä asioita. Muun muassa yrityksen perustaminen on oleellisesti helpottunut. Hallituksen tulee vielä tämän eduskuntakauden aikana huolehtia siitä, että selvitysmies Mirjami Laitisen ehdottama verotilijärjestelmä päätetään ottaa käyttöön ja että käyttöönottopäivä löytyy ensi vuoden kalenterista ja muutokseen tarvittavat varat osoitetaan viimeistään seuraavassa lisätalousarviossa. Verotilijärjestelmässä annettaisiin ensin pienille yrityksille ja jatkossa myös keskikokoisille yrityksille mahdollisuus keskittää voimavaroja ja aikaa todelliseen työntekoon, samalla kun järjestelmä jakaisi palkkasidonnaisten maksujen könttäpakettia eri maksujen saajille.

Samaan aikaan kun hallitus on harjoittanut vastuullista talouspolitiikkaa, on pääoppositiopuolue menettänyt täysin joko harkintakykynsä tai laskutaitonsa. Keskusta on pitkin vuotta vaatinut toinen toistaan suurempia menojen lisäyksiä ja samaan aikaan vastustanut muun muassa polttoaineveron korotusta. Keskustan tulee julkistaa lupaamansa varjobudjetti, jotta nähdään, millä miljardien eurojen menolisäykset rahoitetaan, samalla kun esimerkiksi alennetaan arvonlisäveron tuottoa. Minäkin voisin keskustan kanssa olla samaa mieltä siitä, että kuntien valtionosuuksia on lisättävä, terveydenhoitoon on saatava lisää rahaa, kotihoidon tukea tulee lisätä, lapsilisiä tulee tuntuvasti korottaa, opetustoimi tarvitsee selvästi enemmän voimavaroja, samoin lasten, nuorten, keski-ikäisten ja vanhusten psykiatrinen hoito ja huolenpito, poliiseista ja Puolustusvoimista puhumattakaan. Entä sitten alue- ja muut tuet, ja totta kai tiestön kunnossapito. Samoin kannatan sitä, että ruoan arvonlisäveroa alennetaan puolella ja että pienyrityksiltä ja käsityöläisiltä poistetaan arvonlisävero kokonaan, samoin palkkojen sivukulut. Asiassa on vain yksi pieni ongelma: vaikka hoidettaisiin vain osa näistä sinänsä hyvistä asioista, jouduttaisiin valtionvelkaa lisäämään rajusti ja oltaisiin todella hulluja Huittisista.

Arvoisa puhemies! Toivon todella, että oppositiolta tulisi järkeviä ja hyviä ehdotuksia lupaamassaan varjobudjetissa. Se olisi kaikkien etu. Ja jos jollain on tällaista tietoa hallussaan, on sen julkistaminen jopa kansalaisvelvollisuus. Jos taas käy niin kuin seitsemänä edellisvuotena, että opposition esitykset jäävät vain katteettomaksi sanahelinäksi, niin esitän talousarvioon vielä yhtä menonlisäystä, joka on opposition satukirjan kustantaminen.

Pekka Ravi /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tässä keskustelussa on hyvin monissa puheenvuoroissa käsitelty suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan nykytilaa ja tulevaisuudennäkymiä ja myös niitä peruspilareita, joiden varaan sen kehittäminen tulevaisuudessa voidaan rakentaa. Omassa puheenvuorossani aluksi aion myös vähän pohtia tätä problematiikkaa ja aloitan sitaatilla: "Hyvinvointivaltiota ei tehty siksi, että kaikki sysätään yhteiskunnan syliin, vaan siksi, että vahvistettaisiin ihmisten omaa kykyä hoitaa asioita." Tämä mielestäni varsin osuva luonnehdinta on lainaus valtiosihteeri Sailaksen viimekeväisestä haastattelusta.

Sailaksen lisäksi suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuus on askarruttanut monia muitakin keskustelijoita. On vaadittu asioitten tärkeysjärjestykseen asettamista ja kiistelty siitä, mitkä listaukset ovat oikeampia kuin jotkin toiset listaukset. Tämä on sitten johtanut osaltaan siihen, että asiat on esitetty hyvin suoraviivaisesti ja oikoen. Ja varsin usein liian vähälle huomiolle on jäänyt myös se, että nykyinen hyvinvointiyhteiskunta on pitkän historiallisen kehityksen tulos ja sitä on rakennettu eri aikoina hyvinkin erilaisissa olosuhteissa. Onkin mielestäni tärkeää huomata, että ajat ja tarpeet muuttuvat ja yhteiskunnan kehittäminen ei voi tapahtua irrallaan tästä muutoksesta. Itse koen suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan järjestelmäksi, joka antaa ihmiselle toimimisen mahdollisuuksia ja joka toimii turvaverkkona silloin, kun ihminen tällaista turvaverkkoa tarvitsee.

Valitettavasti tässä keskustelussa hyvinvointivaltion kehittämistarpeet ja taloudelliset realiteetit irrotetaan joko tahallaan tai sitten tahattomasti toisistaan. Vaaditaan näyttävästi mittavia uudistuksia esittämättä samalla ratkaisuja niiden rahoittamiseksi. Kuitenkin on päivänselvää, että hyvinvointijärjestelmä ja sen kehittäminen on riippuvainen talouskasvusta. Tästä meillä suomalaisilla lienee riittävän selvää näyttöä viime vuosikymmenen tapahtumien yhteydestä.

Hyvinvointivaltion taloudellinen perusta on siis turvattava. Laadukkaan palvelutuotannon ylläpitäminen ja kehittäminen vaativat runsaasti voimavaroja. Ratkaisuksi varsinkin vasemmiston taholta varsin usein esitetään verojen korottamista. Luulenpa, että se kortti on jo varsin pitkälti käytetty. Minun mielestäni ratkaisua täytyy lähteä hakemaan toisesta suunnasta ja tältä osin yhdyn, olikohan se ed. Mölsän, puheenvuoroon. Tältä osin hänen ajatuksensa kulkivat varsin pitkälti samalla tavalla. Tosin hän kritisoi sitä, että hyvinvointiyhteiskuntaa ei voida pitää yllä kuin riittävän korkealla veroasteella. Joka tapauksessa minusta pitäisi ratkaisua lähteä hakemaan siitä suunnasta ja pitäisi toimia niin, että yhteiskuntamme tällä hetkellä vajaassa käytössä olevat voimavarat saadaan paremmin käyttöön. Tarvitsemme kiistatta lisää taloudellista toimeliaisuutta ja työpaikkoja. Yritystoiminnan menestymisen ja kasvukyvyn turvaamiseksi on jatkuvasti ponnisteltava. Verotuksen ja työnantajamaksujen alentaminen helpottavat ihmisten työllistämistä ja työllistymistä.

Mielestäni on suorastaan älyllisesti epärehellistä asettaa hyvinvointiyhteiskunnan kehittäminen ja työn verotuksen alentaminen toisensa pois sulkeviksi toimintalinjoiksi. Pikemminkin mielestäni on niin, että jollemme pidä huolta verotuksemme kannustavuudesta, meiltä katoaa jatkossa edellytyksiä huolehtia kansalaisille välttämättömän palvelutuotannon turvaamisesta.

Arvoisa herra puhemies! Osa hyvinvointiyhteiskuntaa on myös tasapainoinen alueellinen kehitys. Hyvinvointipalvelujen saatavuus on turvattava koko maassa. Tässä suhteessa on tervehdittävä tyydytyksellä niitä hankkeita, joilla tehostetaan kansallista aluepolitiikkaa ja pyritään saamaan aikaan tasapainoisempaa alueellista kehitystä. Tässä katsannossa on miellyttävä havaita, että budjettiriihessä lisättiin Aluekeskusohjelman ja Osaamiskeskusohjelman rahoitusta. Osaamiskeskusohjelman osalta se todennäköisesti tulee merkitsemään muutamien uusien hankkeitten mukaantuloa tuohon ohjelmakokonaisuuteen.

Valtiovarainministeri Niinistö totesi omassa puheenvuorossaan, ettei hän näe kovin mielekkääksi sitä, että julkisen sektorin päätoimijat, valtio ja kunnat, nähdään ainakin jossakin määrin toistensa vastavoimina. Yhdyn mielihyvin tähän näkemykseen. Valitettavasti kuitenkin käytännön tasolla aitoon kumppanuuteen ei ole päästy. Ja syitä tähän mielestäni epätyydyttävään asiantilaan löytyy varmasti kummastakin osapuolesta. Kun huomaan, että Kuntaliiton puheenjohtaja, ed. Manninen, tarkkaavasti kuuntelee, niin alleviivaan nyt nimenomaan tuota äskeistä lausettani, että kummastakin osapuolesta.

Nimittäin valtiovallan taholta on aika ajoin varsin arvovaltaisella suulla todettu, että Kuntaliitto on vain etujärjestö muitten etujärjestöjen joukossa ja niinpä siihen tulee suhtautua tästä lähtökohdasta käsin. En yhdy tähän käsitykseen. Kuntaliitolla, vaikka se onkin tietyllä tavalla kuntien etujärjestö, on myöskin muita erittäin tärkeitä tehtäviä. Sen alentaminen ikään kuin tavallisen etujärjestön rooliin ei minun mielestäni ole oikeaa politiikkaa.

Kuntaliiton puolella taas ei aina jakseta riittävästi tunnistaa tiettyjä realiteetteja, vaan vaatimuslista valtiovallan suuntaan pysyy muuttumattomana vuodesta toiseen eikä riittävästi priorisoida esille nostettavia asioita. Toivottavasti tässä suhteessa ollaan etenemässä, sillä tulevaisuudessa ratkaistavaksi tulevat asiat ovat riittävän vaikeita ilman keskinäisen nokittelun mukanaan tuomia lisärasitteitakin. Voin ilokseni todeta, että Kuntaliiton johdon osalta tämä asia on nähdäkseni varsin hyvin jo oivallettu.

Tämän budjetin suhteen tuo eriseuraisuus tulee näkyviin muun muassa siinä, kuinka eri tavalla hallitus ja Kuntaliitto viestivät siitä, millaisia vaikutuksia nyt käsiteltävänä olevalla talousarviolla on kuntatalouteen. Hallitus kertoo kuntatalouden vahvistuvan valtion toimenpiteiden vaikutuksesta noin 127 miljoonalla eurolla, kun taas Kuntaliitto omissa laskelmissaan päätyy siihen, että budjetti on vaikutuksiltaan neutraali toisin sanoen valtion toimet eivät lisää eivätkä vähennä kuntien tuloja. Tämä ero pääasiallisesti selittyy erilaisista laskentatavoista.

Arvoisa puhemies! Kuitenkin on syytä avoimesti todeta, että kuntakenttä on taloudellisilta edellytyksiltään erittäin heterogeeninen. On kuntia, joilla menee tällä hetkellä todella hyvin ja toisaalta kuntia, joilla on erittäin suuria vaikeuksia selvitä edes välttämättömimmistä velvoitteista.

Viime aikoina on täällä eduskunnassa säädetty useita lakeja, joiden tavoitteena on rohkaista ja edistää kuntien yhteistoimintaa, ja parannettu avustuksia muun muassa kuntaliitosten toteuttamisen suhteen. On mielestäni kiistatonta, että tarvitaan myöskin harkinnanvaraisia rahoitusavustuksia, joiden turvin voidaan edesauttaa niitä kuntia, jotka omista taloutensa tervehdyttämistoimenpiteistään huolimatta ovat ylitsepääsemättömissä vaikeuksissa. Tähän tarkoitukseen budjetissa on varattu 47 miljoonaa euroa. Uskon, että tämän määrärahan korottamista tullaan harkitsemaan budjetin eduskuntakäsittelyn aikana.

Pidemmällä tähtäimellä taas on katseet suunnattava valtionosuusjärjestelmän kokonaisuudistukseen. Sen toteuttaminen tulee siirtymään seuraavalle vaalikaudelle, mutta tarvittavaa valmistelutyötä tulee määrätietoisesti jatkaa, ja ehkäpä sille pitäisi saada myös hieman lisävauhtia.

Työllisyyden näkökulmasta on tärkeää, että koulutusjärjestelmäämme jatkuvasti kehitetään ja sen reagointiherkkyyttä elinkeinoelämän tarpeisiin parannetaan. Aikuisväestön kouluttautumismahdollisuuksilla on tässä mielessä erittäin keskeinen rooli. Aikuiskoulutukseen panostetaan ensi vuonna 10 miljoonaa euroa lisää. Pidän erittäin myönteisenä sitä, että tällä rahalla voidaan tarjota aikuiskoulutuspaikka 2 800 henkilölle. Tämän lisäksi oppisopimuskoulutukseen osallistuvien määrää voidaan korottaa 18 000:sta 20 000:een. Kummeksun ed. Laukkasen täällä esittämää väitettä, että oppisopimuskoulutusta oltaisiin ikään kuin leikkaamassa.

Esitykseen sisältyvä toiminta-avustusten leikkaaminen aiheuttaa kiistatta ongelmia. Erityisen pulmallista tämä on aikuiskoulutukseen erikoistuneitten oppilaitosten kannalta, koska työvoimakoulutuksen myynnin lisääminen samoin kuin ammatillisen perustutkintokoulutuksen tai omaehtoisen ammatillisen lisäkoulutuksen lisääminen on näin lyhyellä aikavälillä lähes mahdotonta. Tähän ongelmaan tulee vielä paneutua tämän syksyn aikana.

Arvoisa puhemies! Lopuksi vielä eräs maakunnallinen havainto. On todella miellyttävää todeta, että Metsäntutkimuslaitokselle osoitettuihin määrärahoihin sisältyy, se erityisesti nimeltä mainiten, Joensuun tutkimuskeskuksen kehittäminen. Tämän tavoitteen saavuttaminen on vaatinut tähän asti nimenomaan täällä eduskunnassa tapahtuvaa merkittävää ponnistelua ja voimakasta panostamista. Siksi onkin miellyttävää lopettaa tämä puheenvuoro ja todeta, että on erinomaista, että tänä vuonna asia on hoidettu oikealle tolalle jo hallituksen esityksessä.

Timo  Ihamäki  /kok:

Arvoisa puhemies! Täällä on budjetin lähetekeskustelussa puhuttu pitkään terveydenhuollosta. On myös puhuttu paljon palveluista, kuinka ne ovat tänään tärkeämmät kuin tulonsiirrot ja veronkevennykset. Nyt ovat itse asiassa kaikki hartaasti tätä mieltä.

Terveydenhuollon on sanottu olevan kriisissä ja lähinnä taloudellisessa kriisissä. Käytämme toki terveydenhuoltoon 6,8 prosenttia bruttokansantuotteesta, mikä on EU-maihin verrattuna vähän. Mutta kriisin ovat tehneet jokapäiväiseksi nyt pitkät jonot ja HUS-sairaalan rahapulassa tekemät hoitamattomuusratkaisut ja hoitojen siirtämisratkaisut. Tämä kaikki aikana, jolloin elämme arviolta 35 vuotta pitempään kuin sata vuotta sitten ja elämme terveempinä kuin aikaisempina vuosina. Nykypäivän 70-vuotias on kunnoltaan kuin 30 vuotta sitten oli 50-vuotias. Lääketiede, lääketieteellinen teknologia ja hoidot ovat kehittyneet, mutta ne ovat kalliita ja maksavat maltaita. Palvelut eivät aina tule heti eivätkä yllä kaikkialle eivätkä kaikille. Kustantajana yhteiskunnan ja kuntien talous on tiukoilla.

Terveydenhuolto on kriisissä, sanotaan, ja valtiovalta on reagoinut tilanteeseen. Kahtena vuonna annetaan 250 miljoonaa euroa terveydenhuoltopalveluihin ja kunnat panevat toisen puolen lisää. Tässäkin budjettikirjassa tulee vielä 67 miljoonaa euroa lisää rahaa. On kehitetty Kansallinen terveysprojekti, jossa on kiinnitetty huomiota terveydenhuollon rakenteisiin ja esitetty parannusehdotuksia. HUS-sairaala on todettu mammutiksi, joka ei yksinkertaisesti hallinnollisesti eikä taloudellisesti pysy käsissä, ja se pitäisikin purkaa.

Kun terveydenhuolto on kriisissä, pelastustoimet suuntautuvat vain palveluihin ja palvelujärjestelmän kehittämiseen. Ei mietitä, mitä terveys on ja millä terveyttä kokonaisvaltaisesti ylläpidetään ja edistetään. Palvelut ovat välttämättömiä, kun niitä tarvitaan ja kun jokaisesta kansalaisesta huolehditaan. Terveyspalvelujärjestelmän toimivuus on tärkeää jo ihmisen perusturvallisuuden kannalta, vaikka se ei aina ole ainoa keino eikä ainoa mahdollisuus. Se on kallis järjestelmä.

Mutta kun lääketieteellinen teknologia, hoitomahdollisuudet ja uudet superlääkkeet maksavat valtavasti, jossakin tulee raja, mitä terveydenhuoltopalveluista voidaan maksaa ja mitä on niihin mahdollista sijoittaa. Silloin pitäisikin etsiä muita keinoja terveyden ylläpitämiseksi. Tässä tulevat kyseeseen terveyden edistämistoimenpiteet ja kuntoutuksen ja varhaiskuntoutuksen mahdollisuudet.

Itä-Suomessa on alle 60-vuotiaiden sepelvaltimokuolleisuus vähentynyt 30 vuodessa 72 prosenttia. Tästä 72 prosentin vähentymisessä on 20 prosenttia johtunut tupakoinnin lopettamisesta, 20 prosenttia ravitsemuksen parantamisesta, ja etenkin siitä, että kolesteroli ei enää muuraa verisuonien seinämiä, ja 20 prosenttia verenpaineen hoitamisesta ei-lääkkeellisin keinoin elämäntapojen muuttamisella terveellisempään suuntaan. Sepelvaltimokuolleisuus on vähentynyt 60-prosenttisesti pääsääntöisesti terveyden edistämisen keinoin. Kysyn: mitä on jäljelle jäävä 12 prosenttia? Vastaan, että se on lääketieteen osuus kuolevuuden vähentäjänä. Meillä on paremmat sairaalat, parempi henkilökunta, paremmat lääkkeet, angiografiat ja ohitusleikkaukset jne.

Mutta mitä lääketieteen osuus, tämä 12 prosenttia, maksaa? Se maksaa maltaita, kun taas tämä 60 prosentin osuus ei maksa juuri mitään. Se on kiinni asennemuutoksista ja elämäntapamuutoksista. Mutta me satsaamme kaikkemme, kaikki varat tuolle 12 prosentille. Se on tietenkin tärkeää, minkä jo edellä totesin, mutta terveyden edistäminenkin on tärkeää ja ennen kaikkea halpaa.

Valtiolla pitäisikin olla terveyden edistämismääräraha. Se voisi olla jo ensi vuoden budjetissa esimerkiksi 20 miljoonaa euroa. Se voisi olla parempi terveyden tuoja kuin arviolta 100 miljoonaa euroa palvelujärjestelmään annettuna. Koska kunnat ovat pieniä, sairaanhoitopiireihin olisi perustettava kansanterveyskeskuksia, jotka hoitaisivat omalla alueellaan terveyden edistämistä.

Suomi on mallikelpoinen maa ruuan turvallisuuden suhteen. Meillä on erinomainen järjestelmä varoa ja seurata elintarvikkeiden ja ruuan mikrobiologisia- ja myrkkyriskejä, mutta ravitsemuksen riskeistä kannetaan vähemmän huolta. Kuitenkin lähes kaikissa kroonisissa sairauksissa ravinnolla on osuutta enemmän tai vähemmän. Neuvottelukunta, joka antaa suosituksia, ei enää riitä. Esimerkiksi elintarviketeollisuus lisää tuotteisiinsa suolaa, ja se aiheuttaa pitkäaikaisessa käytössä verenpaineen nousun ja aivohalvauksia, eikä kukaan vastaa mistään.

Nuorten koululiikunta on vedetty minimiin, ja suomalaiset nuoret ovat fyysisesti huonokuntoisia. Asevelvollisten kunto on romahtanut. Syy on selvä: kotona pelataan tietokoneella eikä koululiikuntatunneilla saada riittävästi liikuntaa. Liikuntaa pitäisikin lisätä, voisi olla välituntiliikuntaa ja iltapäiväliikuntaa, jota ohjaisivat liikunnanohjaaja tai koululiikuttaja, pitäisi olla koulu-urheilujoukkueita ja liikuntakerhoja, jotka toimisivat nimenomaan iltapäivisin. Vakava asia tämä liikunnan vähyys ajatellen, että vain terveistä nuorista voi tulla terveitä aikuisia ja vain terveistä aikuisista voi tulla terveitä seniorikansalaisia.

Omavastuu on jäänyt tässä mallihyvinvointiyhteiskunnassa lapsipuolen asemaan. Omavastuu ja oma-aloitteisuus omasta kunnosta ja terveydestä on lähes unohdettu. Valtio ja yhteiskunta huolehtivat kaikesta. Ihmisillä näyttää olevan vain oikeuksia, ei välttämättä vastuuta.

Suomen valtio tukee sairausvakuutusjärjestelmässään aikuisdiabeetikoita, joita meillä on nyt noin 150 000 ja 10 vuoden kuluttua 220 000. Lähes heti, kun aikuisiän diabetes todetaan, Suomen sairausvakuutusjärjestelmä korvaa lähes kaikki lääkkeet ja muut menot sairastuneelle. Kysyn, pitäisikö velvoittaa asianomainen itse huolehtimaan itsestään, kun tauti todetaan, syömisestään, liikunnastaan ja terveistä elintavoista. Jos hän hoitaisi itse itsensä, hänelle annettaisiin tällöin 100 prosentin korvaus kaikista sairausmenoista. Mutta totuus onkin siinä, että jos hän näin tekisi, hänellä ei olisikaan diabetesta ja vältyttäisiin jälkitaudeilta, jotka todella maksavat suomalaiselle yhteiskunnalle pitkän pennin.

Jyri  Häkämies  /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä varjobudjettiasia tuntuu olevan keskustalle kiusallinen kysymys, ja tänään keskusta on nyt sitten mennyt demareiden selän taakse piiloon. Eihän tässä ole kysymys siitä, että hallitusryhmät odottavat keskustan varjobudjettia, vaan eikö näin vaalien alla olisi kansalaisten näkökulmasta reilua, että keskusta laittaisi omat menoesityksensä tärkeysjärjestykseen, antaisi niille hintalaput, kertoisi, miten se ne rahoittaisi, velkaa lisäämällä vai veroja korottamalla? Kun vielä lopuksi se sisältäisi näkemyksen siitä, miten Suomi keskustan johdolla varautuisi vuosikymmenen vaihteen suurten ikäluokkien eläköitymiseen ja siitä koituviin miljardien eurojen menopaineisiin, niin se olisi ihan kohtuullista. (Ed. Manninen: Olette ensin tyrinyt homman ja meidän pitäisi sitten jatkaa!) — No niin, jos saan kuitenkin jatkaa, ed. Manninen.

Todellakin tämän budjetin yhteydessä talouden näkymä on kovin sumea ja epävarmuuden värittämä. Niin kuin hyvin tiedämme, valtiovarainministeri alensi ensi vuoden kasvutavoitetta keväällä 0,5 prosentilla, ja edelleenkin tuokin lukema on epävarmuuden värittämä. Maailmantalous on edelleenkin kovin USA-vetoinen eivätkä viestit sieltä anna aihetta kovin suureen optimismiin. Suomen vientiteollisuuden kasvuvetoon on vaikuttanut euron vahvistuminen suhteessa dollariin. Myöskään Euroopasta ei ole kasvun veturiksi, muun muassa Saksan talous yskii. Japanin talouden korjaantuminen edellyttää siellä pankkisektorin siivoamista. Eli kaiken kaikkiaan, kun maailmantaloutta tarkastellaan, oikeastaan myönteisiä uutisia Suomeen on kantautunut vain läheltä eli idästä eli Venäjältä. Venäjä onkin lähitulevaisuudessa yhä suurempi mahdollisuus Suomelle.

Menneinä vuosina, muutamana viime vuonna, budjettikeskustelua leimasi voimakas kritiikki hallituksen velanhoitopolitiikkaa kohtaan. Arvosteltiin, että velan lyhentäminen oli yksisilmäistä ja ylimitoitettua, kun vielä muistamme, että suurin osa näistä velan lyhentämiseen käytetyistä tuloista oli peräisin kertaluontoisista myyntituloista. Monet silloin olisivat halunneet, että velan lyhentämisen sijaan olisi pitänyt kohdistaa menonlisäyksiä eri kohteisiin. Nyt voidaan tarkastella, että jos näin olisi tehty, edessämme olisi nyt leikkausten tai voimakkaan velan kasvun tie. Nyt näitä kriittisiä puheenvuoroja ei kuulu, ei edes keskustalta, mutta ei kyllä kiitoksiakaan.

Aivan oikein, työllisyys on noussut tärkeimpään rooliin, kun budjettikeskustelua on käyty. Talouden toteutunut kasvu paransi korkeammin koulutettujen ihmisten työllisyysmahdollisuuksia, mutta vaikeuksia on sen sijaan alhaisemman koulutustason omaavien ihmisten työllistymisessä eli niin sanotun matalamman tuottavuuden työpaikkojen luomisessa. Hallituksen harjoittama verolinja, verojen alentaminen, on tähdännyt osaltaan siihen, että työllisyyden esteenä oleva verokiila alenisi. Näinhän on tapahtunut. Selvää kuitenkin on, että tällä saralla on vielä tehtävää. Edelleen on jatkettava sitä työtä, että työn vastaanottamisen ja eri toimeentulotukijärjestelmien yhteensopivuus olisi aktivoivaa eikä passivoivaa.

Toiseksi, työn sivukulujen eli työnantajamaksujen alentaminen on edelleen keinona jalostettavana. Jos haluamme suuressa mittakaavassa luoda matalamman tuottavuuden palvelualan työpaikkoja, tulee näitä työn sivukuluja merkittävästi alentaa.

Työministeriön pääluokassa aivan oikein linjataan, että aikuiskoulutuksen suuntaamisessa järkevä kohde ovat ne ihmiset, jotka ovat tällä hetkellä töissä, mutta ovat lähitulevaisuudessa kenties työttömyysuhan alaisia. Koulutuksen avulla näiden ihmisten muutosvalmiutta ja työtaitoja voidaan kehittää, jotta tämä potentiaalinen mahdollinen työttömyys ei realisoituisi. Tämä on toki tehtävä hyvin yrityslähtöisesti.

Haaste nostaa työllisyysastetta on tulevina vuosina mittava. Tarvitaan monen tyyppisiä toimia. Esimerkiksi nuoret on saatava nopeammin työmarkkinoille muuttamalla, kehittämällä opintotukijärjestelmää niin, että se kannustaa nopeampaan valmistumiseen. Tietenkin on tehtävä kaikki mahdollinen, jotta työvoimareservi eli nykyiset työttömät saadaan työmarkkinoiden käyttöön. Mutta näyttää myöskin mahdolliselta, että nämäkään toimet eivät riitä. Siksi meidän on hyvissä ajoin valmistauduttava siihen, millä tavoin Suomessa pystyttäisiin rekrytoimaan ulkomaista työvoimaa ja sitä kouluttamaan niin, että se soveltuisi suomalaiseen työelämään.

Suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan kehittämisestä maassamme ollaan hyvin samaa mieltä. Mutta samalla kun painotamme, mitä palveluita pitäisi parantaa, pitäisi kantaa huolta hyvinvointiyhteiskunnan rahoituksesta. Tämä on juuri se näkökulma, miksi kokoomus haluaa sitoa yhteen työllisyyden parantamisen ja verotuksen alentamisen.

Alempien tuloluokkien verotuksen keventäminen palvelee edellä mainittua matalamman tuottavuuden työpaikkojen lisäämistä. Keskituloisten verotuksen keventäminen kannustaa työn tekemiseen ja lisää kotimaista kysyntää. Ylempien tuloluokkien osalta Suomessa korkein veromarginaali ylittää jo 60 prosenttia. Eli ylempien tuloluokkien verojen alentamisessa on kysymys siitä, että pidetään kiinni osaajista, joiden varaan tämän maan talouden kasvu on rakentunut. Globaalien yritysten pääkonttoreiden ja tutkimus- ja tuotekehitysyksiköiden säilyttäminen edellyttää sitä, että ainakaan verotuksellisista syistä näitä osaajia ei saa päästää maastamme kilpailijamaihin.

Budjetin liikenneosuus on saanut osakseen kritiikkiä ja osin aiheesta. Esimerkiksi liikenneinfran puolella on tarpeita eri puolilla maata ja on hyvä muistaa ja muistuttaa, että toimivat liikenneyhteydet ovat edelleen keskeisiä tekijöitä, kun yritykset tekevät päätöksiä, mihin sijoittuvat, ja niillä on myöskin merkittävä aluepoliittinen rooli. Koska talouden raamit ovat kuitenkin tiukat, ei liikenteen budjetti tarjoa lääkettä näihin kipuihin riittävästi.

Kuitenkin on hyvä muistaa, että liikenne- ja viestintäministeriön sektorilla on tehty hyvää kehitystyötä. Esimerkiksi käyttöön otettu kokonaisrahoitusmalli on tehostanut teiden tekemisen taloudellisuutta noin 15 prosentilla. Tielaitoksen jakaminen Tiehallintoon ja Tieliikennelaitokseen on ollut myöskin oikea ratkaisu. Tosin se on vielä jäänyt puolitiehen. Tärkeää on kuitenkin huolehtia, että tätä kautta saavutettu hyöty käytetään liikenneväylien parantamiseen.

Politiikassa jo tehdyt päätökset eivät useinkaan paina. Siksi on hyvä muistuttaa, että hallitus teki reilu vuosi sitten mittavat päätökset Kerava—Lahti-oikoradan ja E18:n Turun puoleisen osuuden rakentamisesta. Näiden suurten hankkeiden varjopuoli on sitten se, että ne syövät rahoitusvaraa tulevina vuosina, useina vuosina. Näin ollen on syytä viitata siihen budjetin kohtaan, jossa todetaan, että perustienpito ja kehittämishankkeet edellyttävät liikennepuolelle noin 90 miljoonan euron lisäpanostusta. Tämä on se sama summa, mitä viime hallituskaudella asiaa pohtinut ministerityöryhmä esitti. Tällä vaalikaudella siihen ei päästy. Nähtäväksi jää, päästäänkö ensi vaalikaudella. Täällä käytettyjen puheiden perusteella halua siihen ainakin tuntuisi olevan.

Arvoisa puhemies! Oma lukunsa on Vuosaaren satamahanke, jolle osoitetaan budjetissa 9 miljoonaa euroa. Vaikka Helsingin kaupunki rahoittaa suoraan puolet kuluista ja toteutettavalla kaavakaupalla kerrotaan rahoitettavan toinen puoli, niin ettei valtio osallistuisi ollenkaan hankkeeseen, kuitenkin Vuosaareen liittyvät menot ja tulot eivät kohtaa aikataulullisesti. Uhkana ollut vaara, että Vuosaari tosiasiassa syö muita liikennehankkeita, näyttää toteutuvan. Minun on hyvin vaikea uskoa, että kaavakaupasta saatavat tulot korvamerkittäisiin ja kohdistettaisiin liikenneministeriön pääluokkaan. Eri lukunsa on sitten vielä se, että Vuosaari toteutuessaan on toki Helsingille mittava kehityshanke, samalla kun jo nyt toimivat satamat maakunnissa joutuvat luovuttajan rooliin. Tämä kehityskuva on nähtävissä vuosikymmenen lopulla ja sitten voidaan jälkiviisastella, miten korvaavia työpaikkoja luotaisiin Länsi- ja Itä-Suomen satamakaupunkien alueille.

Risto  Kuisma  /sd:

Arvoisa puhemies! Kun itsekin on työntekijänä ja yhteiskunnallisena aktiivina rakentanut hyvinvointivaltiota muutaman vuosikymmenen, niin ehkä rohkenee hieman sitä arvioida ja kritikoida. Itse näen hyvinvointivaltiossa, jota todella olen itse ollut rakentamassa, olevan monia uhkia.

Ehkä suurin uhka on se, että hyvinvointivaltio yhä suuremmassa määrin passivoi kansalaisia. Ihmiset ajattelevat, että aktiivisuus ja työnteko eivät enää kannata, tai liian moni ajattelee niin.

Toisaalta hyvinvointivaltio on myös kallis. Jokainen sen näemme, kun katsomme julkisen sektorin osuutta meidän kansantuotteestamme. Se on hyvin suuri. Se on johtanut myös korkeisiin veroihin, ja se myös johti huonona taloudellisena aikana massiiviseen velkaantumiseen. Eivät korkeat verot koskaan takaa mitään hyvää. Jos se olisi näin yksinkertaista, niin kauppias nostaisi kaupassa makkaran hintaa 10 prosentilla, jos asiakas siitä tulisi tyytyväiseksi. Kysymys on siitä, mitä saadaan, ja tietysti, jos se saadaan taloudellisesti järkevämmin, niin sitä parempi. Itse asiassa terve talous on hyvinvointivaltion ehdoton edellytys, ja oikeastaan se talous on ainoa tekijä, joka voi sen sortaa.

Millä tavalla hyvinvointivaltiota sitten pitäisi vahvistaa ja parantaa? Työn veroja alemmaksi, ei pelkästään rahan vaan sen takia, että ihmiset tuntisivat, että työnteko, ahkeruus, oman ammattitaidon kehittäminen ja kaikki muu yhteistä hyvää rakentava on kannattavaa, arvostettavaa ja sitä myös yhteiskunta palkitsee. Erityisesti pienituloisten työn osalta verotus pitäisi poistaa kokonaan. Eihän ole mitään työtä, joka on vähäarvoista. On suuri erehdys luulla, että se työ, josta saa pientä palkkaa, olisi jotenkin huonompaa, päinvastoin. Työnteon kannattavuutta täytyisi muutenkin suosia ja rohkaista työntekoon. Työllä olisi aina saatava selvästi sosiaaliturvaa parempi tulotaso. Ei ihmistä rohkaise lähteä kovaan työelämään ja nähdä vaivaa, jos hän näkee, että hänen oma asemansa ei siitä parane.

Paljon on puhuttu kannustinloukuista, mutta ei juuri mitään ole tehty. Kannustinloukkuja — mitä sillä tarkoitetaankin — olisi todella poistettava. Myös muita keinoja työnteon suosimiseksi olisi kehitettävä. Erilaiset verovähennykset, työmatkaliikkumisen helpottaminen, siis työmatkavähennystä huomattavasti korottamalla, ehkä eräillä muillakin työmatkakuluja vähentävillä toimilla voitaisiin aktiivisuutta lisätä: alentamalla liikenteen verotusta, polttoaineverotusta, harvaanasutussa maassa. Sitä kautta kyllä voisimme parantaa kansalaisten motiivia hakeutua työhön silloinkin, kun sitä ei löydy kotikulmilta, vaan joutuu menemään kauemmaksi.

Monta kertaa, kun keskustellaan hyvinvointivaltiosta, niin kuin täälläkin pari päivää on keskusteltu, lähdetään siitä, että on jokin valmis hyvinvointivaltion pöytä, johon tullaan ja sieltä jokainen itselleen ja kavereilleen jakaa sitä yhteistä hyvää. Se on se hyvinvointivaltio. Ne, ketkä ovat tuottaneet hyvän sinne hyvinvointivaltion pöydälle ja sen kattaneet, jätetään hyvin vähälle arvostukselle. Aina, kun kuuntelee puheita, tuntuu, että joku tai aika moni ajattelee Raamatun vertausta lainatakseni, että se manna tulee taivaasta sinne hyvinvointivaltion pöydälle. On unohtunut, miten kovaa työtä ovat vuosikymmenten aikana suomalaiset tehneet, että tämä meidän valtiomme on noussut maailman eturiviin ja tämä todellinen hyvinvointiyhteiskunta on aika pitkälle pystytty rakentamaan.

Kuitenkin, vaikka tarvitaan ennakkoluulottomia ajatuksia hyvinvointivaltion osalta, kaikki uudet ideat eivät niitä varmasti ole. En malta olla mainitsematta asiaa, joka kovasti minua suututti: Kuulin, että meillä, kun ei muutenkaan työvoimaa arvosteta, merenkulkuun ollaan taas kerran vakavassa mielessä liikenneministeri Sasin toimesta tuomassa järjestelmää, jossa käytännössä halpatyövoiman käyttö suomalaisessa matkustajalaivaliikenteessä tulisi lähes täysin vapaaksi. Tällainen ajatus osoittaa syvää väärinymmärrystä siitä, mikä suomalaiselle yhteiskunnalle ja suomalaisen työn arvostukselle on oikein ja miten sitä valtiovallan taholta tulisi kohdella.

Myöskin, vaikka hyvinvointivaltio tarvitsee myös kritiikkiä, koska ilman tervettä kritiikkiä emme pysty sitä parantamaan, tarvitsemme keskustelua, jolla viemme asioita eteenpäin, niin itseäni on vuosien varrella yhä enemmän häirinnyt leimaaminen. Jokaiselle, joka uskaltaa arvostella hyvinvointivaltiota, uskaltaa arvostella korporaatioita, uskaltaa puhua, että verot ovat liian korkeat, lyödään leima "uusliberalisti" tai sanotaan vielä pahempaa, että olet työreformin kannattaja. Kyllä varmasti näiden henkilöiden puheissa, jotka ovat ehkä saaneet uusliberalistin leiman tai rohkenevat puhua niistä asioista, joita työreformi käsittelee, olisi paljon kuunneltavaa ja opiksi otettavaa, sellaista ainesta, jonka päälle voisi rakentaa.

Ei sillä, ettei pystytä vastaamaan hyvinvointivaltion kritiikkiin ja arvosteluun, vaan sen sijaan siirrytään haukkumaan arvostelijoita jollakin leimakirveellä, asioita viedä eteenpäin. Hyvää on helppo puolustaa, asia perustella, kumota näitä väittämiä ilman, että sitten keskustelu johdetaan ihan kokonaan toiselle alueelle. Vanha neuvo on se, että pitää puhua selvää ja suomea ja jättää ehkä nämä leimakirveet, ulkomaiset termit, reformit ja liberalismit, uudet ja vanhat, vähän vähemmälle.

Myöskin kun poliittista keskustelua seuraa, monta kertaa tuntuu, että karhua ollaan nylkemässä, ennen kuin karhu on kaadettukaan, eli hyvinvointivaltion tuloksia ollaan jakamassa, ennen kuin tulokset ovat syntyneet. Mehän emme voi jakaa yhtään enempää kuin tuotetaan. Tärkeintä on se, että mitä useampi meistä tuottaa, sitä enemmän on jaettavaa. Jokainen ymmärtää, että jos työllisyysaste nousisi 10 prosenttia, meillä olisi vähintään se 10 prosenttia enemmän jaettavaa ja sen lisäksi tietysti meidän sosiaaliturvamenomme laskisivat eli meillä olisi vielä paljon enemmän jakamista. Mitä vähemmän meillä on yhteisen taakan kantajia, sitä pienempi jaettava määrä on.

Lopuksi muutama sana vielä muusta kuin taloudesta ja työstä. Itse budjetin yleislinjojen kohdalta minun on helppo yhtyä ryhmäpuheenvuoron pitäjän, ed. Kalliomäen puheenvuoroon. Myöskin valtiovarainministeri Niinistön, joka esitteli budjetin, puheenvuoro terveen talouden perusteista saa kyllä minulta kannatusta. Mutta sitten muutama sana terveydestä ja vähän siihen liittyvistä asioista toisesta näkökulmasta kuin mistä ed. Ihamäki hyvin ansiokkaasti äsken puhui.

Terveydenhuollon osalta valtion pitäisi ottaa enemmän vastuuta, pelkkä lisäraha ei auta. Paljon rahaa käytetään ja paljon on meillä lääkäreitäkin, mutta ongelmia on. Ihmiskunnan tulevaisuuden suurin uhka terveyden alalla ei ehkä ole syöpä eikä aids, vaan mielialakemia. Viina ja muut huumeet sekä mielialalääkkeet aiheuttavat samanlaista tuhoa kuin musta surma vuosisatoja sitten. Melkoinen osa suomalaisista jaksaa selviytyä arjesta vain palkitsemalla itsensä illalla tai viikonloppuisin viinalla. Toisaalta elämässä selviytyäkseen sadattuhannet suomalaiset syövät päivittäin psyykenlääkkeitä unettomuuteen, masennukseen, ahdistukseen ja muihin mielialan ja hermoston oireisiin. Pieni mutta nopeasti kasvava joukko ei tyydy lailliseen huumeeseen, alkoholiin, vaan etsii pakopaikkaa laittomista huumeista. Tänä päivänä jo neljä viidesosaa hoitoon hakeutuvista päihdeongelmaisista on sekakäyttäjiä.

Päihteiden torjumiseksi voidaan tehdä paljon. Ei ole mitään syytä nostaa käsiä ylös. Tärkeintä on nähdä ongelman suuruus ja se, mistä siinä on kysymys. Rahaa tarvitaan, mutta vielä enemmän tarvitaan asennemuutosta. Tarvitaan välittämistä ihmisten hyvinvoinnista ja elämästä. Itse olin tänään läsnä myllyhoidon 20-vuotisjuhlissa, ja kyllä sekin oli rohkaiseva kokemus. Tärkeää on myös esimerkin voima, minkä julkisen vallan edustajat antavat esimerkiksi alkoholin käytöstä. Ei liene hyvä esimerkki se, että kaikkiin pieniin ja suuriin juhliin silloinkin, kun valtiovalta niitä järjestää, kuuluu se samppanja tai muu alkoholi. Olisi myös tärkeää luoda tilaa ja mahdollisuuksia päihteettömälle, raittiille elämäntavalle. Nyky-yhteiskunnassa alkoholi ja päihteet ovat niin vallitsevia, että päihteetön elämäntapa on jäänyt vaille ansaittua arvostusta. Kuitenkin raitis elämäntapa on se normaali terveen ihmisen elämänmalli.

Arvoisa puhemies! Suomessa, meidän rakkaassa isänmaassamme, on paljon hyvää. Me olemme tutkitusti ja varmasti suomalaisten mielestä maailman paras maa. Vaikka meillä on vielä paljon epäkohtia ja paljon parannettavaa, jokainen, joka on tätä hyvinvointivaltiota rakentanut, voi olla ansaitusti ylpeä työstään.

Hannes  Manninen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Kuntatalouden näkymät vallitsevien talousennusteiden valossa ovat todella synkät. Kun kuntien vuosikate oli viime vuonna vielä 1,9 miljardia euroa ja sen arvioidaan olevan tänä vuonna 1,7 miljardia euroa, niin ensi vuonna sen arvioidaan painuvan vajaaseen miljardiin euroon eli lähes puoleen viime vuoden luvusta. Vuosina 2004—2005 vuosikate painuu ensi vuodenkin alapuolelle, jos taloudessa ei synny tämän hetken arvioita parempaa kasvutilannetta. Kysymys on tietysti pitkälti paitsi taloudellisesta kehityksestä myöskin siitä, millä tavalla valtio omalta osaltaan on vaikuttanut ja vaikuttaa päätöksillään kuntien tuloperustaan.

Valtion budjeteissahan on viime vuosina yleensä kiistelty siitä, ovatko valtiovarainministeriön laskelmien mukaan budjetissa merkityt rahat valtion toimesta kuntatalouden kannalta 100 miljoonaa markkaa tai, niin kuin ensi vuoden budjetissa, 48 000 tai 120 000 euroa positiivisella vai negatiivisella puolella. Tällä on pyritty sitten sanomaan, millä tavalla on kuntatalouden tila tulevaisuudessa makaamassa. Todellisuudessahan tällainen kamreerimainen tarkastelu, jossa tarkastellaan vain absoluuttisia lukuja ja pientä osaa kuntataloudesta, ei anna juuri minkäänlaista todellista kuvaa kuntatalouden kehityksestä.

Nyt ensi vuodellekin todetaan, että valtion taholta tulos on joko neutraali tai positiivinen. Kun sitten katsotaan kuntatalouden todellista tilaa, havaitaan, että kuntatalous tulee olemaan lähes miljardi euroa eli lähes noin 6 miljardia markkaa alijäämäinen, jos tätä alijäämää verrataan nettoinvestointeihin eli siihen määrän, jonka kunnat tarvitsevat omaan talouteensa ilman, että ne velkaantuvat lisää. Näin ollen toivoisi, että kun jatkossa puhutaan kuntataloudesta, pyrittäisiin entistä enemmän kokonaisvaltaiseen tarkasteluun, näkemään kokonaisuus vuosittaisten absoluuttisten lukujen vertailujen sijaan.

Tietysti helposti sanotaan, että valtion toimenpiteet sinänsä, kuten indeksien puolitus, eivät ole vaikutuksiltaan niin merkittäviä. Mutta kun ne toteutetaan vuosittain, ne pidemmällä tähtäyksellä koituvat kuntatalouden turmioksi. Kun nyt ensi vuodelle ehdotetaan kolmannen kerran peräkkäin indeksitarkistusten puolittamista, joka merkitsee 78 miljoonaa euroa, ja kun tämä kolmas vuosi lasketaan yhteen, niin ensi vuonna vuositasolla kaikkiaan kuntien indeksikorotusten puolittamisella on leikattu 204 miljoonaa euroa elikkä yli 1 200 miljoonaa vanhaa markkaa, 1,2 miljardia. Tämä jatkuvasti tulevaisuudessa joka vuosi vähentää kunnan tulopohjaa. Vastaavasti kun ensi vuosi otetaan huomioon, niin kuntien verotulopohjaa on valtiovallan päätöksillä kavennettu lähes 5 miljardia markkaa, joka on suurin piirtein kolmannes siitä, mitä valtio on verohelpotuksia antanut, eli kolmanneksen osalta verohelpotukset on annettu kuntien kukkarosta.

Kun näitä vedetään yhteen, ymmärretään helposti, minkä vuoksi kunnat ovat siinä taloudellisessa ahdingossa, joka nyt lähivuosina on edessä. Tämä taloudellinen ahdinkohan on johtanut siihen, että terveydenhuoltokysymykset ovat nyt nousseet hyvin keskeisesti esille erityisesti maamme pääkaupunkiseudulla. Tietyllä tavalla on huvittavaa todeta suomalaisen mediailmaston todellisuus. Kuntatalouden vaikeudet ovat olleet läsnä useassa sadassa Suomen kunnassa jo kohta lähes kymmenen vuoden ajan. Kovin suurta huomiota ne eivät ole suomalaisessa mediassa saaneet, ja silloin kun ne ovat saaneet, yleensä asenne on ollut sellainen, että ne ovat pieniä kuntia, jotka eivät voi menestyä tässä kilpailussa, ne pitäisi kaikki panna suurempiin yksiköihin tai ne eivät osaa hoitaa omaa talouttaan. Tämä on ollut monesti valtion päätöksentekijöiden puolelta tuleva kannanotto, mutta myöskin suomalaisen median yleinen asenne.

Nyt, kun Pääkaupunkiseudun kunnat ovat joutuneet taloudelliseen ahdinkoon, siitä on tullut vasta valtakunnassa uutinen. Nyt ei puhutakaan enää siitä, että on kysymys pienistä kunnista, vaan kysymys on suurimmista kunnista koko maassa, mutta kukaan ei ole sanonut, että nämä kunnat ovat vaikeuksissa sen takia, että niiden kuntarakenne on sellainen. Nyt päästään todellakin asian ytimeen eli siihen, mikä on kuntatalouden kokonaiskuva, ja nyt päästään, jos halutaan, keskustelemaan siitä, mistä tämä tilanne kokonaisuudessaan johtuu.

Kaiken kaikkiaan on tietysti tässäkin todettava hiukan lieventävänä seikkana se, että vaikeimmat vuodet näille kunnille, Pääkaupunkiseudulle ja suurille kunnille, ovat vuodet 2003 ja 2002. Vuonna 2004 ja siitä eteenpäin tilanne hiukan helpottuu. Valitettavasti se sitten maan muissa kunnissa vaikeutuu noina vuosina, kun verotulojen tasausraja alenee sen vuoksi, että yhteisöveroratkaisut tehtiin sen mukaisena, että se vähensi näiden suurempien kuntien tuloja.

Nyt kun puhutaan tästä terveydenhuollon ongelmasta, niin on syytä todeta muutamalla luvulla se, mikä kuvaa hyvin, minkä takia tässä tilanteessa todella ollaan. Täällä käytetyissä puheenvuoroissa, olen ymmärtänyt, monet ovat vaatineet sitä ja tuoneet esille, että kun valtionosuusjärjestelmää muutettiin, kuntien normiohjaus poistettiin, niin se muka olisi aiheuttanut sen, että kunnat eivät huolehdi terveydenhuollostaan. Tällä asialla ei minun käsitykseni mukaan ole juurikaan tekemistä tosiasioiden kanssa, vaan kysymys on siitä, että valtio on vetäytynyt sosiaali- ja terveydenhuollon kustannusvastuusta.

Otan tästä ihan absoluuttiset lukuesimerkit: Vuonna 90 kuntien sosiaali- ja terveystoimen menot myös kuntayhtymät mukaan lukien olivat noin 50 miljardia markkaa, josta summasta valtio maksoi 22 miljardia eli 50 miljardista 22 miljardia. Viime vuonna nämä menot olivat noin 71 miljardia markkaa eli kasvua oli 21 miljardia markkaa. Valtio maksoi viime vuonna tästä 71 miljardista 15 miljardia markkaa, eli kun menot olivat kasvaneet 21 miljardia, niin valtion osuus oli laskenut 7 miljardia markkaa absoluuttisina lukuina. Jokainen ymmärtää näiden lukujen valossa, miksi maamme terveydenhuolto, miksi maamme sosiaalitoimi kunnissa on todella suurissa taloudellisissa vaikeuksissa.

En halua väittää tällä sitä, etteikö valtion olisi ollut pakko karsia myöskin kuntien menoja. On päivänselvä asia, että taloudellisessa ahdingossa on ollut pakko myöskin kuntien valtionosuuksia leikata. Mutta jos me haluamme pitää ne velvoitteet, jotka kunnilla tänä päivänä on, niin niiden suhteen on leikattu liiaksi valtionosuuksia ja liiaksi kavennettu kuntien tulopohjaa.

Viime aikoina on myöskin sanottu, että nyt on lisätty valtionosuuksia, ja näin on lisättykin ja ensi vuoden budjetissakin lisätään kai lähes 10 prosenttia. Ne tuntuvat suurilta luvuilta, mutta ne pitää suhteuttaa siihen, että valtionosuudet ovat vain 14 prosenttia kuntien tuloista ja näissä tuloissa merkittäväkään lisäys ei kovin merkittävällä tavalla vaikuta vielä kokonaisuudessaan kuntien talouteen.

Edelleen on myös syytä todeta, että kuntien menot kasvavat, kuten valtiovarainministeri on usein todennut ja syyllistänytkin kuntia, hyvin merkittävästi tänä vuonna, kasvoivat viime vuonna ja kasvavat myös ensi vuonna. Menojen kasvu johtuu hyvin suurelta osin siitä, että moniin kuntakeskuksiin ja erityisesti kasvukeskuksiin muuttaneille ihmisille on rakennettava uudet palvelut. Toisin sanoen tässä maksetaan kunnallisella sektorilla muuttoliikkeen hintaa, josta raskaasta hinnasta keskusta on varoittanut jo vuosien ajan tässä salissa. Nyt se on meidän edessämme, ja meidän on pakko tarjota kansalaisille palvelut. Emme me voi jättää heitä ilman palveluja.

Edelleen myös, vaikka valtionosuuksia yksikköhintoihin lisätään, kuten opetustoimessa on tehty, siitä huolimatta ensi vuonna kuntien oma vastuuosuus eli kuntien maksettava osuus opetustoimeen kasvaa 8,4 prosenttia. Jokainen tietää, että kun verotulot alenevat ja vaikka valtionosuudet hiukan nousevat, kun kuntien menot kasvavat, myös nämä omavastuuosuudet näin merkittävällä tavalla, syntyy lähes mahdoton yhtälö. Kuntien talous on todella tätä vauhtia ajautumassa jo keskimäärinkin umpikujaan tässä maassa, vaikkakin tietysti eroja kuntien välillä edelleen on, niin että toisissa tilanne on parempi, toisissa huonompi. Kaiken kaikkiaan me olemme tilanteessa, jossa on pakko tehdä lähivuosina uusia ratkaisuja, jotka merkitsevät lisärahan antamista kunnille, jos kunnilta edellytetään niitä velvoitteita, jotka meillä lainsäädännössä on tänä päivänä voimassa. Toivon, että muistamme tämän, kun laadimme tulevia budjetteja, lisäbudjetteja, ja kun mahdollisesti lisäämme myös tähän varsinaiseen talousarvioon määrärahaa. Keskusta tulee esittämään, että kuntatalous olisi ensimmäisten joukossa, jonne lisärahaa annetaan, sillä sitä siellä todella tarvitaan.

Pertti Turtiainen  /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Mannisen puhetta kuunnellessani tuli vähän surullinen olo, kun ei valopilkun pilkkua missään näy, kaikki on vaan surkeata ja mustaa ja synkkää. (Ed. Manninen: Juuri näin!) Mutta ehkä sieltä nyt kuitenkin, kun Manninen hetken tarkastelee budjettikirjaa, löytyy joitakin valoisiakin kohtia. (Ed. Manninen: Ei siinä ole!)

Budjetti ensi vuoden osalta rakentuu pääosiltaan talousnäkymiin, jotka ovat vuoden 2002 ja 2003 osalta näköpiirissä, ja sen mukaan tämä rakenne ja loppusumma tosiaan muodostuvat. Mielestäni on aivan liian vähän tullut keskusteluun se, mikä on ympäristön ja maailmanlaajuinen tilanne tätä budjettia laadittaessa, että tiedetään se, mikä on tulevaisuudennäkymä ja mihin meillä on varaa ja mistä meille löytyy jaettavaa. Muutama puheenvuoro täällä on kyllä käytetty siihen, mutta mielestäni niitä on ollut valitettavan vähän. Päähuomio on keskittynyt vain siihen, syntyykö keskustalta niin sanottu varjobudjetti vaiko ei, ja minun mielestäni on aika lailla turhaa debatointia monta kertaa ollut siitä, mikä on se muoto, minkälainen keskustalta tulee. Sieltä tulee sitten taikka ei tule, ja katsotaan sitten aikanaan, onko siellä kannatettavia ajatuksia ollenkaan.

Minua ainakin huolestuttaa taloudellinen kehitys, joka on näköpiirissä, sillä se ei anna oikeastaan liikkumavaraa juuri lainkaan tämän budjetin loppusumman kasvattamiseen ilman, että jostakin otetaan selkeästi pois. Tuli vain mieleeni Puolustusvoimien määrärahoihin liittyen Leopard-panssarivaunujen hankinta. Siinäkin olisi ollut semmoinen 600 miljoonaa vanhaa markkaa, joka olisi voitu siirtää kauas tuonnemmaksi ja käyttää johonkin muuhun tarkoitukseen, mutta kannatusta ajatukselle ei löytynyt kuin kahdeksan edustajan verran, joten siinä on taas sitten yksi asia, joka täytyy hoitaa, panssarivaunut. Ilmeisesti on jo alustavasti tilaus toteutettu ja niitä lähdetään modernisoimaan lähiaikoina. Tämän tyyppisiä asioita ne voisivat olla, joilla voisi liikkumavaraa saada tähän budjettiin aikaan.

Kansallinen terveysohjelma on melkoinen haaste. Millä se pystytään toteuttamaan, ja miten kunnat osaltaan osallistuvat vastinepuoleen? Se edellyttää kyllä tosiaan toimenpiteitä, että näin lähdetään avoimesti ja yhdessä tekemään toimia, jotta tämä terveysohjelma toteutuu, sillä se on kaikkien halu ja tarve, että saadaan tämä muuttumaan reaalisesti käytännön toiminnaksi.

Päähuomion haluaisin kiinnittää tässä puheenvuorossani työvoimaministeriön hallinnonalan toimiin ja ennen kaikkea siellä perusteluosassa esillä oleviin aktiivisiin työvoimapoliittisiin toimenpiteisiin ja muihin muotoihin, joita esitetään työllisyyden parantamiseksi ja tulevien näkymien johdosta, työttömyyden lisääntymisen vuoksi, millä tapaa pystytään torjumaan ja asettamaan esteitä sille, että työttömyys lisääntyy. Täällä useassa puheenvuorossa on ollut esillä työhön kannustaminen ja kannustavuus ja työn vastaanottaminen helpommin. Olen monta kertaa miettinyt, mitä oikein ne tekijät ovat, millä ihmeellä saadaan kannustettua enemmän ja helpommin ottamaan työtä vastaan, kun tässä maassa on yli 300 000 työtöntä edelleen, ja väitän, että valtaosa heistä on sellaisia, jotka haluaisivat tehdä työtä, kunhan vain työtä tarjottaisiin.

Viimeiset 10 vuotta on puhuttu tähän liittyen siitä, että tarjonta ja työvoima eivät kohtaa. Aina vain puhutaan sitä, että täytyy saada toimet siihen suuntaan, että tämä kohtaaminen tapahtuu, mutta kuitenkaan käytännössä ei tapahdu oikeastaan yhtään mitään. Esteenä hyvin usein on kuitenkin työntekijän ikä. Jos työntekijä alkaa olla yli 50 ikävuoden, niin silloin tulevat esiin eläköitymiseen liittyvät velvoitteet työnantajalle eli viimeinen työnantaja maksaa vähän korkeamman hinnan siitä, jos sanoo sitten irti työvoimatilanteen muuttuessa sellaiseksi, että ei pysty työllistämän. Tämä on ilmeisesti ollut sitten yksi este, joka on aiheuttanut sen, että kovin herkästi ei näitä kohtaamistilanteita synny.

Täällä on kiinnitetty huomiota siihen, että pitäisi ottaa vastaan enemmän työtä. Joku puheenvuorossaan kiinnitti huomiota siihen, kun mansikanpoimintaan ei löydy Suomesta työntekijöitä. Uskoisin, että mansikanpoimintaan löytyisi työntekijöitä, kun siitä saisi sellaisen palkan, millä elää. On paljon pätkätöitä ja näitä mansikanpoimintahommia mutta joutuu kuitenkin työn jälkeen turvautumaan yhteiskunnan apuun, jotta pystyisi elämään normaalia elämää.

On esitetty, että työnantajien sosiaaliturvamaksuja alennetaan entisestään ja poistetaan osaltaan. Kokeilumielessähän niitä on nyt poistettukin ja sitten saadaan tietysti esimerkkejä siitä, miten se toimii, parantaako se työllisyystilannetta ja mahdollistaako se työllistämisen entistä paremmin. Mutta näinhän ei voi olla, että sosiaaliturvamaksut kautta linjan matalapalkka-aloilla poistettaisiin, sillä eihän tilanne voi olla niin, että yhteiskunta hoitaa kaikki veroluonteiset maksut eli yhteiskunta hoitaa verot ja työnantaja hoitaa vain palkat ja hyödyn, jonka saa työvoiman myynnistä eli voitto-osuuden korkeampana kuin tällä hetkellä on ollut, jos nykytilannetta mennään eteenpäin.

Työvoimaministeriön perusteluissa on toimenpiteitten tavoitteena se, että vältettäisiin irtisanomisia. Kun nyt ympäristöä katsotaan, irtisanomisia on hyvin monessa, valitettavan monessa yrityksessä tapahtunut ja aika herkästikin. Näitten työvoimapoliittisten toimenpiteiden jälkeen on ollut koulutustilanteita, tiedän useampia yrityksiä, joissa on koulutettu työntekijöitä useamman kuukauden ajan ja on pitänyt vakinaistaa, mutta sitten on kuitenkin käynyt niin, että on toteutettu irtisanomisia.

Tähän liittyy näitä joustavia toimenpiteitä, joita ministeri Niinistö peräsi eilen, eli pitää työntekijöiden kohdalla lisätä joustoja. Kysynkin tässä, mitä ihmeen joustoja tarkoitetaan, koska tänä päivänäkin esimerkiksi metallialalla paikalliseen sopimiseen liittyen työehtosopimus pitää sisällään yli 50 erilaista kohtaa, joista voidaan paikallisesti sopia eri tilanteitten osalta. Käytännön elämässä työntekijät tekevät pitkiä päiviä, 16-tuntisia päiviä, on työaikapankkeja, joilla vastataan suhdannevaihteluihin, ja siinäkin on työnantajan etu hyvin paljon päällimmäisenä työntekijän etua vastaan. Elikkä joustoa kyllä löytyy hyvin paljon työntekijäpuolelta. Mutta kukaan ei ole kertonut, mitä se lisäjousto on, mitä täällä on peräänkuulutettu.

Miten näitä toimenpiteitä toteutetaan sitten telakoilla ja it-alan yrityksissä, joissa on nyt valtavat määrät ihmisiä työttömyysuhan alaisina, sillä pelkästään homekoulujen korjaaminen ei tätä tilannetta auta? Se on yksi toimenpide, mutta kun puhutaan tuhansista muista työntekijöistä, niin miten sitten vastataan työvoimahallinnon toimenpitein tällä alueella. On puhuttu ammatillisesta aikuiskoulutuksesta, oppisopimuskoulutuksesta ja työvoimapoliittisesta koulutuksesta, mutta se ei voi olla oikea tapa pelkästään, jos se ei johda mihinkään. Koulutus tapahtuu, mutta sitten kuitenkin käytännössä se päättyy jakson jälkeen ja mitään sen kummempaa toimintaa ei tapahdu.

Ihan vielä joustoista tuli mieleen yksi tapaus, missä työnantaja sanoi irti useita satoja työntekijöitä ja samanaikaisesti ollaan esittämässä, että pari urheiluseuraa tulisi talkoilla tekemään näitä töitä sinä aikana, kun työntekijät ovat lähteneet pois. Onko tämä sitten se, mitä ministeri Niinistö tavoittelee, että saadaan talkoohommiin porukkaa vakinaisten työsuhteitten sijaan?

Kokonaisuudessaan oppisopimuskoulutuksesta on ihan myönteisiä esimerkkejä. On hyvä asia, että se on budjetissa huomioitu ja lisäpanostuksia tullut, mutta se ei saa kohdentua siten, että sitä väärin toteutetaan, sillä siitäkin on kielteisiä esimerkkejä. Mutta se on muotona aivan hyvä ja liittyy osaltaan siihen, sanotaan, tietyllä tapaa ei ammattitaidottomaan mutta vanhempaan työntekijäväestöön, jolta puuttuu, sanotaan, ammatillinen kehittyminen, ja sillä voidaan osaltaan vaikuttaa siihen.

Kuntataloudesta kaikesta huolimatta, vaikka ed. Mannista vähän kritisoin, olen samaa mieltä siitä, että kuntatalous tulee olemaan melkoisissa ongelmissa jatkossa. Eihän voi olla näin, että me nyt vain tarkastelemme taaksepäin, kuinka paljon on leikattu ja montako miljardia siitä tulee yhteensä. Pitää katsoa eteenpäin ja nähdä siitä huolta, miten kuntatalous saadaan jaloilleen ja valtionosuusjärjestelmä sellaiseksi, että se toimii ja kohtelee tasapuolisesti eri kuntia.

Tähän liittyy ensi vuoden budjettiin liittyen indeksitarkistus, ja sehän on tosiaan kolmas kerta, (Puhemies koputtaa) kun se on viisikymmentäprosenttisesti esitetty. Olen sitä mieltä, että se pitäisi täysimääräisesti tarkistaa. Samoin harkinnanvaraiset tuet, niistä pitäisi päästä eroon, mutta näkymät ovat sellaiset, että ei niistä päästä eroon ja ne ilmeisesti tulevat pysymään. Nämä summat, mitä on esitetty budjetissa, eivät tule kyllä varmaankaan riittämään.

Arvoisa puhemies! Olisi pitkä lista muitakin tähän budjettiin liittyviä asioita, mutta ajan puutteen vuoksi annan tilaa muillekin edustajille.

Matti  Huutola  /vas:

Arvoisa puhemies! Täällä on jonkin verran kritisoitu sitä, että hallituspuolueiden edustajat tuovat omia näkemyksiänsä ensi vuoden budjetista ja sen painopisteistä. On minusta ihan selvää, että kaikilla kansanedustajilla on oikeus ja velvollisuuskin tuoda niitä näkemyksiä, jotka ovat erilaisten kompromissien myötä tähän budjettiesitykseen syntyneet, ja minusta se on näin hyvä.

Aika synkkä kuva on luotu Suomesta ja Lipposen hallituksista viimeisen kahdeksan vuoden aikana ja myös tulevaisuudessa. Mutta on kuitenkin muistettava se, että nyt on asiat paremmin kuin neljä vuotta sitten, nyt on paljon paremmin asiat kuin kahdeksan vuotta sitten. On siis kysymys useasta suotuisasta vuodesta, joina talous on kasvanut ja näin on kyetty tätä parempaa rakentamaan. Toki nyt on sitten poljettu hiukan aikaa paikallaan. Asioita, mitkä talouskasvun syntymiseen ovat keskeisesti vaikuttaneet, on tietysti jopa sellaisiakin, joissa hallituksenkaan ei ole tarvinnut tehdä mitään, vaan maamme ulkopuolelta vaikuttavista asioista on syntynyt talouskasvun edellytyksiä. Mutta aivan keskeisenä näen kuitenkin sen, että talouskasvu on synnytetty maassa kunnioitetun kolmikantayhteistyön sopimusyhteiskuntapelisääntöjen perusteella. Työmarkkinajärjestöt ovat osallistuneet kyllä minusta aivan keskeisesti tämän yhteiskunnan rakentamiseen ja myös talouskasvun aikaansaamiseen.

Väitän, että näiden maltillisten tuloratkaisujen myötä tähän maahan ovat syntyneet ne 300 000 uutta työpaikkaa, jotka tätä nykyistäkin vaurautta ovat rakentaneet. Sen vuoksi minusta tuntuukin aika kohtuuttomalta ja ehkä populistiseltakin se ministeri Niinistön puhe, mikä oli alussa, ja se kritiikki, mikä oli ay-liikettä kohtaan, tuntui täysin kohtuuttomalta. Täytyy katsoa se kokonaisuus, jossa nämä järjestöt ovat olleet mukana, eikä sortua kritisoimaan kansanvaltaan sotkeutumisesta. Luotan työelämää koskevissa kysymyksissä enemmän heidän asiantuntemukseensa kuin monen muun siitä puhuvan.

On ihan oikein, että täällä salissa on kuitenkin keskeinen huomio kiinnitetty työllisyyskysymyksiin. Talouskasvun hiipuminen on johtamassa siihen, että yrityksien laajamittaiset irtisanomiset alkavat pian, ellei sitten tehdä korjaavia toimenpiteitä ja ryhdytä niihin tarvittavan nopeasti.

Budjettiesitys sisältää sinänsä joitakin aika myönteisiäkin asioita. Esimerkiksi Lapin osalta hallitus haluaa edistää, että Lapin elinkeinoelämää kehitetään, sillä siellä nyt kokeillaan työnantajamaksujen alentamista 14 kunnassa, joka on todella merkittävä aluepoliittinen avaus ja joka, väitän ja tiedän, vasemmistoliiton toimesta ajettiin budjettiesitykseen.

Yhtä tärkeänä näen myös, että tämän kokeilun piiriin tämän syksyn aikana, kun budjettia käsitellään, voitaisiin vielä sijoittaa myöskin kunnat. Näin saataisiin kokeilualue, josta kyettäisiin saamaan riittävän hyvät ja kattavat vaikutukset nimenomaisesti siitä näkökulmasta, syntyykö työpaikkoja vaiko ei.

Toinen erittäin tärkeä kysymys oli se, että yhdistelmätukikokeilua parannettiin. 200 päivän työttömyysjakson jälkeen työmarkkinatuki voidaan maksaa suoraan työantajalle, eli käytännössä työmarkkinatuki poistaa pakolliset työnantajamaksut kokonaan työllistämisajalta.

Myös pitkäaikaistyöttömien palaamisen ja työttömän ansiosidonnaisella pysyvyyden osalta ja sinne palaamisen osalta on tehty todella suuri ratkaisu. Työssäoloehto alenee kymmenestä kuukaudesta kahdeksaan kuukauteen. Se mahdollistaa monen työttömän paluun ansiosidonnaisen työttömyysturvan piiriin.

Tästä työllisyysnäkökulmasta täällä salissa on myös vaadittu joustoja työmarkkinoille, niin että joustojen myötä rakennetyöttömyyttä voitaisiin helpottaa. Ruotsissa rakennetyöttömyys katsotaan olevan 3—4 prosenttia. Meillä puhutaan tällä hetkellä avoimesti, että se on 8—9, jopa 10 prosenttia. Ruotsissa se on pienempi, koska siellä on huomattavasti enempi työttömiä niin sanotusti aktiivisten toimien piirissä. 20 prosenttia Ruotsin työttömistä on erilaisten toimien piirissä. On estetty ajautuminen pitkäaikaistyöttömäksi ja syrjäytyneeksi. Suomessa näiden toimien piirissä pitkäaikaistyöttömistä on vain 4 prosenttia. Minusta nämä luvut kertovat aktiivisen työvoimapolitiikan vaikutuksen myös rakennetyöttömyyden näkökulmasta.

Aktiivista työvoimapolitiikkaa tarvitaan myöskin työvoiman kouluttamisessa. Näen, että yksi keskeisiä rakennetyöttömyyden ongelmia on se, että meillä on lähemmäs 400 000 työikäistä ihmistä, joilla ei ole minkäänlaista ammatillista koulutusta. Jos me todella aiomme puuttua ja paneutua rakennetyöttömyyden ongelmiin, meidän tulisi keskittyä entistä enemmän juuri kouluttamattomien ihmisten kouluttamiseen.

Budjettiesitys pitää sisällään yhden hyvän asian. Noin 2 000 uutta oppisopimusta solmitaan. Oppisopimuskoulutus on todettu todella tehokkaaksi välineeksi työvoimapoliittisessa koulutuksessa. On muistettava samanaikaisesti, että meiltä poistuu noin 800 000 sellaista työpaikkaa, joissa vaaditaan toisen asteen koulutusta. 800 000 työpaikkaa poistuu noin kymmenen vuoden aikana.

Työssä olevat voivat kyllä edetä koulutuksen ansiosta myös urakehityksessään selvästi vaativampiin ja mielekkäämpiin työtehtäviin ja näin myöskin saada sisältöä siihen työelämään ja työputkeen, mutta tämäkin edellyttää aika armotonta kouluttautumista ja elinikäistä kouluttamista myös työssäkäyvien osalta.

Edelleen näen aluepoliittisista näkökulmista niin, että nyt budjettiesitys kuitenkin sisälsi sen, että nyt Osaamis- ja Aluekeskusohjelmaa kyetään jatkamaan ja kehittämään siitä, mihin ne ovat käynnistyneet tässä viimeisen kahden vuoden aikana. Se on kieltämättä uutta aluepolitiikkaa, mutta uskon, että näiden järjestelmien kautta, osaamis- ja aluekeskusohjelmien kautta, joissa haetaan yhteistä näkemystä seutukunnittainkin siitä, miten päin ja mihin ollaan menossa, löytyy kuitenkin tulevaisuutta silmällä pitäen avaimet myös aluepolitiikkaan ja hyvään sellaiseen.

Arvoisa puhemies! Hyvin lyhyesti vielä haluan tähän verotuskysymykseen budjettiesityksessä puuttua. Täällä on väitetty, että vasemmistoliitto olisi himoverottajapuolue, joka haluaisi nostaa verotusta. Tästä ei ole ollut kysymys. Vasemmistoliitto vain toimi budjettiriihen aikana niin, että me voimme säilyttää hyvinvointiyhteiskunnan perusasiat. Sairaaloita, lasten koulutuspaikkoja tarvitaan, päivähoitoa tarvitaan jne. Me näemme, että se yhtälö on mahdoton, jossa lähdemme merkittäviin verojen alennuksiin ja kuitenkin kykenemme säilyttämään hyvinvointiyhteiskunnan palvelut. Me emme usko, että se yhtälö toimii. Nyt kuitenkin on tehty ratkaisu, joka on maltillinen veroratkaisun osalta, ja siihen suuntaan ei mennä.

Vielä muutama sana muuttoliikkeestä. Minusta on epäreilua tässä salissa väittää, että joitain hokkuspokkustemppuja olisi ollut tai että keskustan hallituksessa mukana olo olisi aiheuttanut sen, että muuttoliikettä tässä maassa ei olisi ollut. Sehän on suoranainen huijaus. Me kaikki tiedämme, että perussyy on se, että 90-luvulla jättityöttömyys ajoi ihmiset pois kotipaikkakunnilta työn perässä. Mihin ne työpaikat ovat syntyneet? Ne ovat keskeisesti syntyneet it-vetoisten yritysten ja it-alan tekniikkaan liittyvien yritysten mukana niille paikkakunnille, missä on ollut vahvaa koulutusta, vahvaa osaamista ja it-alan työpaikkojen keskittymistä. Se on tuonut rakentajia Pääkaupunkiseudulle, se on tuonut tänne kaiken alan autonasentajia jne. Tämä on se keskeinen syy kuitenkin tähän muuttoliikkeeseen, joka laajasti koko yhteiskuntaa on ravistellut.