Mikko  Elo /sd(esittelypuheenvuoro):

Puhemies! Me käsittelemme nyt Euroopan neuvoston valtuuskunnan toimintaa vuodelta 2003. Oikeastaan voi sanoa, että koko Suomen jäseneksi liittymisen jälkeistä aikaa on hallinnut Euroopan neuvoston laajentuminen, joka on jatkunut niin, että Monaco nyt ensi viikolla tullaan lopullisesti hyväksymään Euroopan neuvoston 46. jäsenmaaksi, eli kun Suomi oli 23:s Euroopan neuvoston jäsen, niin nyt jäsenmäärä on kaksinkertaistunut. (Ed. Pulliainen: Minäs vuonna Suomi liittyi?) — Vuonna 89. (Ed. Pulliainen: Hyvä! Oikein!) — Niin, puhemies, minä olin valtuuskunnan jäsen silloin. Muistan tämän hyvin.

Puhemies! Erittäin tärkeä oli nykyisen tasavallan presidentin Tarja Halosen aloite 90-luvun alkupuolella, kun hän Euroopan neuvostossa ehdotti jäsenmaiden jäsenvelvoitteiden seurannan aloittamista. Sen jälkeen kun entiset kommunistimaat liittyivät Euroopan neuvostoon, oli tärkeää, että nämä maat, jotka olivat sitoutuneet noudattamaan demokratiaa ja ihmisoikeuksia, myös tekevät niin kuin lupaavat. Tästä on tullut erittäin tärkeä osa Euroopan neuvoston työtä, jolla Euroopan neuvosto valvoo sitä, että todella näitä sitoumuksia noudatetaan ja ihmisoikeudet ja demokratia kehittyvät näissä uusissa jäsenmaissa, jotka ovat siis lähes kaikki entisiä kommunistimaita.

Ongelmahan on tietysti se, ettei demokratia kehity yhdessä vuorokaudessa eikä se kehity vuodessa, vaan se kestää oman aikansa. Tuntuu joskus siltä, että näissä kehittyneissä demokratioissa, joihin Suomikin onneksi lukeutuu, me olemme joskus kärsimättömiä sen suhteen, kuinka nopeasti kaiken pitäisi muuttua. Mutta nimenomaan demokratia ja ihmisoikeudet ovat sellaisia, joista totta kai on hyvä odottaa, että kehitys tapahtuu nopeasti, mutta on myöskin syytä olla realisteja. Se vie oman aikansa.

Mielestäni on erittäin tärkeätä ollut se työ, jota Euroopan neuvosto on tehnyt näiden jäsenoikeuksien valvomisen suhteen näiden maiden valmistautuessa Euroopan unionin jäsenyyteen. Monta kertaa on korostettu EU:n roolia, mutta väittäisin kuitenkin, että mitä tulee demokratiaan ja ihmisoikeuksiin, Euroopan neuvosto on tehnyt ehkä kuitenkin kaikkein tärkeimmän työn. Silloin kun nämä maat ovat liittyneet siihen, niin Euroopan neuvosto on todella merkittävällä tavalla seurannut ja auttanut näitä maita siinä, että niistä on tullut EU-kelpoisia maita.

Tässä yhteydessä haluan vaan mainita muun muassa Baltian maat, Puolan, Tshekin, Unkarin, Slovakian ja Slovenian, jotka nyt liittyivät jäseniksi. Malta ja Kyproshan sinänsä olivat jo demokratioita, ovat olleet pitkän aikaa.

Puhemies! Turkki on ollut Euroopan neuvoston jäsen alusta alkaen, vuodesta 49 alkaen. Vuodesta 96 alkaen Turkki on ollut Euroopan neuvoston monitoroinnin kohteena eli sitä on tarkkailtu siltä osin, miten demokratia ja ihmisoikeudet toteutuvat, ja vasta tänä keväänä Turkki pääsi pois tästä niin sanotusta monitoroinnista. Tosin sitten jatkuu tämä niin sanottu postmonitorointi, eli edelleen seurataan sitä, miten Turkin ihmisoikeudet ja demokratia kehittyvät.

Mielenkiintoista oli tämän päivän lehdistä lukea, että Ranskassa, jossa enemmistö kansalaisista vastustaa Turkin EU-jäsenyyttä, lehtitietojen mukaan 56 prosenttia, aiotaan järjestää Turkin EU-jäsenyydestä jopa kansanäänestys. Varsin mielenkiintoinen näkökulma, joka toivottavasti herättää myös ajatuksia ja keskustelua täällä Suomessa.

Puhemies! Tässä yhteydessä haluan myöskin muutaman sanan sanoa Venäjästä ja Tshetsheniasta. Venäjähän liittyi Euroopan neuvoston jäseneksi vuonna 1996 tammikuussa, ja jo huhtikuussa 1996 Venäjältä otettiin äänioikeus pois parlamentaarisessa yleiskokouksessa Tshetshenian tilanteen takia äänestyksen jälkeen. Sen jälkeen Venäjä on ollut koko ajan myöskin niin sanotun monitoroinnin kohteena eli Euroopan neuvosto seuraa tarkkaan sitä, mitä Venäjä tekee. Tässä yhteydessä haluan kuitenkin sanoa sen, että kun Venäjä on nimenomaan Tshetshenian takia ollut erittäin hankalassa tilanteessa Euroopan neuvostossa, niin me olemme kiinnittäneet, minun mielestäni aivan oikein, huomiota ihmisoikeustilanteeseen Tshetsheniassa. Vähemmälle huomiolle on jäänyt terrorismi.

Nyt kuitenkin olen henkilökohtaisesti vakuuttunut siitä, että terrorismi on erittäin vakavasti otettava ongelma Venäjällä, niin kuin me kaikki olemme varmasti vakuuttuneita siitä. Itse asiassa toivoisin, niin kuin olen täällä tänäänkin kyselytunnilla päässyt sanomaan, että Suomen hallitus todella ottaisi vakavasti Venäjän terrorismin, yhtä vakavasti kuin esimerkiksi Yhdysvallat ja monet muut maat tekevät.

Kun olin Beslanin kaappauksen aikaan Euroopan neuvoston pysyvän komitean kokouksessa Oslossa, niin televisiosta seurasin, kun Yhdysvaltojen presidentti Bush totesi, käännettynä: "Yhdysvallat seisoo Venäjän rinnalla tänä kriittisenä hetkenä." Lähes samanaikaisesti Norjan hallitus ilmoitti lähettävänsä lääkkeitä Beslanin uhreille. Kuten olen tänään todennut, 38 maata kaikkiaan on tukenut Venäjää tässä erittäin dramaattisessa tapahtumassa ja Suomi ei ole näin tehnyt.

Henkilökohtaisesti pidän käsittämättömänä, että Suomen hallitus ei ole tässä reagoinut. Minun mielestäni terrorismi on vakavasti otettava asia Venäjällä ja koko Euroopassa. Esimerkiksi ensi viikolla Euroopan neuvosto tulee myös keskustelemaan terrorismin uhasta. Siinä ovat mukana Espanjan tapahtumat, Venäjän tapahtumat ja koko se terrorismiuhka, joka koko Euroopassa tälläkin hetkellä on olemassa.

On selvää se, että Euroopan neuvosto tulee tarkasti seuraamaan Venäjän demokratiakehitystä edelleen ja, kuten totesin, Venäjä on monitoroinnin kohteena. Kaikki se huoli, mitä läntisessä maailmassa esitetään siitä, että Venäjällä esimerkiksi tiedotusvälineiden valtaa halutaan kaventaa tai muuten esimerkiksi vaalijärjestelmää muutetaan tavalla, joka keskittää valtaa entistä enemmän presidentille, liittyy minusta vakaviin asioihin, ja niitä pitää käsitellä.

Väitänkin tässä kyllä, että Euroopan neuvosto on ainoa todellinen elin tässä maanosassa, joka pystyy sen tekemään, koska Venäjä on Euroopan neuvoston jäsen ja sillä on omat jäsenvelvoitteensa. Esimerkiksi Euroopan unioni ei sitä pysty samalla tavalla tekemään, koska Venäjä ei ole Euroopan unionin jäsen eikä todennäköisesti lähiaikoina tule EU:hun liittymäänkään.

Puhemies! Vielä kerran toivon, että Suomen hallitus miettii tätä tilannetta uudelleen ja ehkä katsoo sitten, mitä se voisi tässä tehdä. Kyllä uskon, että Venäjälläkin tarkasti seurataan sitä, mitä muun muassa Suomen hallitus tekee. Tässä yhteydessä haluan todeta sen, että se, mitä Venäjällä tapahtuu demokratiakehityksen osalta, ihmisoikeuksien osalta, on tietysti Venäjän sisäinen asia, mutta Euroopan neuvostolla, niin kuin totesin, on oikeus myös puuttua tähän.

Puhemies! Ihan lopuksi haluan todeta, että viime vuonna, kun vaalit pidettiin, meidän valtuuskuntamme, joka oli lähes kahdeksan vuoden ajan ollut sama, muuttui vaalien johdosta jonkin verran, koska eräät valtuuskunnan jäsenet tulivat ministereiksi ja sitten valtuuskunta sai uutta voimaa. Itse asiassa, kun olen jo yhdeksättä vuotta ollut puheenjohtaja, haluan kyllä valtuuskunnalle esittää kiitoksen. Valtuuskuntamme on hyvin aktiivinen Euroopan neuvostossa, ja toivon, että tämä toiminta jatkuu.

Antti Kaikkonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Euroopan neuvosto on vuonna 2003 laajentunut jälleen ja käsittää nyt 45 maata sekä 800 miljoonaa kansalaista. Huhtikuussa Serbia ja Montenegro otettiin jäseneksi maan uuden perustuslain hyväksymisen jälkeen. Vuoden 2003 lopulla ainoastaan Monaco ja Valko-Venäjä ovat järjestön ulkopuolella, mutta Monacokin tekee tuloaan. Samaa ei voi sanoa Valko-Venäjästä, joka on ihmisoikeuksien näkökulmasta Euroopan murheenkryyni.

Euroopan neuvosto on nyt saavuttanut lähes täyden mahdollisen jäsenmääränsä. Yli 40 jäsenen yhteisö on huomattavan heterogeeninen myös demokratiakäytännöiltään. Demokratian haasteet ja ongelmat työllistävät järjestöä kaikkein eniten. Haasteet eivät valitettavasti rajoitu niin sanottuihin uusiin demokratioihin.

Laajentuneen Euroopan unionin ja Euroopan neuvoston suhde on mielenkiintoinen. Kun yli puolet Euroopan neuvoston jäsenmaista on myös EU:n jäseniä, millaiseksi tuo suhde muodostuu? Sanelevatko EU-maat myös Euroopan neuvoston toimintaa? Eräs huomionarvoinen piirre on se, että Euroopan neuvostolla on pitkäaikainen kokemus ihmisoikeuskysymyksistä. Erityisesti tässä sillä on annettavaa myös Euroopan unionille. Euroopan neuvosto on erityisen tarkasti seurannut EU:n perusoikeusasiakirjan käsittelyä. Asiakirja on liitetty ehdotukseen unionin perustuslaista.

Euroopan neuvoston toiminta vuonna 2003 on ollut laaja-alaista. Yleiskokous on käsitellyt erityisesti sosiaali- ja väestökysymyksiä. Nostan tässä esiin väestön liikkuvuutta käsitelleet raportit. Euroopan sisäinen liikkuvuus on voimakkaasti lisääntymässä EU:n vapaan liikkuvuuden periaatteen vähitellen vahvistuessa. Maahanmuuttajia ja siirtolaisia on kaikissa ikä- ja väestöryhmissä. Euroopan neuvoston jäsenmaiden maahanmuuttaja- ja pakolaispolitiikat ovat moninaisia, ja yleiskokous onkin esittänyt, että pyrittäisiin yhteiseen eurooppalaiseen toimintalinjaan. Tavoitteena on politiikka, joka käsittelee asiaa monipuolisesti ottaen huomioon taustatekijät kaikissa maissa.

Syyskuun 2001 terrori-iskujen jälkeen maahanmuuttajien ympärillä käyty keskustelu on keskittynyt turvallisuus- ja rajavalvontakysymyksiin. Tämä kehitys on huolestuttavaa ja vähentää mahdollisuutta integroida maahanmuuttajat yhteiskuntaan. Tilanne on ristiriitainen. Toisaalta valtioiden pitää pystyä turvaamaan kansalaistensa turvallisuus ja samalla olla avoimia vaikutteille ja maahanmuuttajille. Euroopan yhdentymisen, esimerkiksi Schengen-sopimuksen, myötä rajavalvonta painottuu yhä enemmän unionin ulkorajoille.

Arvoisa puhemies! Kaiken kaikkiaan vuosi 2003 on ollut Euroopan neuvostolle kiireinen. Laajentuminen ja uusien ongelmien löytäminen merkitsevät lisätyötä neuvostolle, mutta sen resursseja selviytyä lisääntyneestä työtaakasta ei ole haluttu lisätä. Niinpä Euroopan neuvosto on joutunut tiivistämään ja osin supistamaankin toimintaansa. Nyt Euroopan neuvosto joutuu pohtimaan rooliansa tilanteessa, jossa Euroopan unioni käsittää 25 valtiota ja jossa neuvoston toimintaa sivuavia järjestöjä on yhä enemmän.

Merkillepantavaa vuodelta 2003 on myös Euroopan neuvoston tarkkailijamaiden asema. Japani ja Yhdysvallat ovat jatkaneet tarkkailijastatuksella, vaikka molemmat ovat jatkaneet kuolemantuomioiden täytäntöönpanoja. Euroopan neuvoston ei pitäisi hyväksyä tarkkailijamailtaan politiikkaa, joka sotii Euroopan neuvoston omia, perustavanlaatuisia periaatteita vastaan. Arvoisa puhemies! Tähän kysymykseen täytyy palata mahdollisimman pian.

Arvoisa puhemies! Lopuksi haluan sanoa kiitoksen sanan koko valtuuskunnalle Euroopan neuvostossa, mutta erityisesti puheenjohtajalle, ed. Elolle, joka on taitavalla otteella johtanut Suomen valtuuskuntaa vuonna 2003 ja johtaa edelleen. Toivotan samalla hänelle onnea hänen tavoitellessaan oman Euroopan neuvosto -ryhmänsä puheenjohtajuutta.