3) Hallituksen esitys laeiksi tekijänoikeuslain ja rikoslain
49 luvun muuttamisesta
Kari Uotila /vas:
Arvoisa herra puhemies! Nyt olemme tämän
lakikokonaisuuden siinä vaiheessa, kuten puhemies totesi,
että huomenna tässä salissa tullaan äänestämään
joko lakiehdotusten hylkäämisestä tai
hyväksymisestä. Suuressa valiokunnassa hallituspuolueiden äänin kaatuivat
oppositiopuolueiden ehdotukset lain pahimpien ongelmien korjaamiseksi,
ja näitä muutosehdotuksia ei enää täällä voi
tehdä. Tämän käsittelyn aikana
vielä siinäkin vaiheessa, kun lakiehdotukset siirtyivät
suuresta salista suureen valiokuntaan, moneen kertaan on käynyt
ilmi, että tämä lakikokonaisuus on erittäin
epäselvä ja ristiriitainen.
Kritiikki on lähtenyt siitä, että lain
valmistelussa ovat korostuneet kahdesta osapuolesta ennen kaikkea
tekijän oikeudet ja muut oikeudet, kuten perustuslailliset
oikeudet ja kuluttajansuoja, kuluttajien oikeudet, ovat jääneet
tässä prosessissa vähemmälle
huomiolle. Perustuslakivaliokunta on omassa lausunnossaan edellyttänyt tai
ei edellyttänyt, koska se ei ollut ponnen muodossa, mutta
esittänyt, että kuluttajien asemaa olisi pitänyt
vahvistaa muun muassa nimenomaan 50 §:n osalta, mutta tätä ei
sitten kuitenkaan sivistysvaliokunta aikoinaan halunnut toteuttaa.
Euroopan unionin direktiivi olisi sallinut muunkinlaisia muotoiluja.
On sanottu, että tämä hallituksen esitys
ja nyt käsittelyssä oleva lopputulema on tiukempi
kuin direktiivi olisi sinällään edellyttänyt.
Tämä on harmi, jos se tiukempi tulkinta ja tiukempi
muotoilu lähtee nimenomaan kuluttajan näkökulmaa
ja kuluttajan oikeuksia heikentävästä suunnasta.
Huomenna kun tässä salissa äänestetään
lopullisesti, uskon, että hallituspuolueet pysyvät varsin
tiukasti ruodussa ja on pelättävissä,
että sen tiukan linjauksen seurauksena, joka hallituspuolueiden
eduskuntaryhmiin täällä nyt kohdistuu,
lakiehdotukset täällä hyväksytään.
Sen vuoksi onkin nyt tietysti sen ohella, että loppuun asti
on myöskin hyväksyminen auki, kiinnitettävä huomiota
siihen, mitä sitten edellytetään jatkon
osalta.
Arvoisa puhemies! Suuren valiokunnan enemmistö ja hallituspuolueet
keskusteltuaan ministeri Karpelan ja ministeriön kanssa
ovat tähän kytkeneet tällaisen ponnen,
joka on kyllä varsin löysä ponsi ja joka
lähtee siitä, että seurataan tilanteen
kehitystä ja odotetaan, että markkinoilla syntyy
vapaaehtoisia toimia siihen suuntaan, että kuluttajienkin
näkemykset paremmin mahdollistuisivat. Ja mikäli
sivistysvaliokunnalle annettavassa selvityksessä ensi vuoden
lopulla löytyy jotain sellaista, joka antaa aihetta lainsäädäntötarpeisiin,
niin sitten käytännössä seuraava
hallitus ja seuraava eduskunta voi aikaisintaan puuttua tämän
lain epäkohtiin. (Ed. O. Ojala: Vuonna 2008!) Sen vuoksi
jo suuren valiokunnan kokouksessa vasemmistoliiton valiokuntaryhmä teki tälle
hallituspuolueiden lausumaehdotukselle vastaehdotuksen, jossa edellytetään
tiukempaa paneutumista ongelmien korjaamiseen ja tiukemmassa aikataulussa.
Arvoisa puhemies! Ehdotan perusteluissa lausuttavaksi seuraavan
lausuman: "Eduskunta edellyttää, että kuluttajien
aseman vahvistamiseksi ja lakiehdotuksiin sisältyvien ongelmien poistamiseksi
hallitus tuo tarvittavat lakiehdotukset eduskunnan käsittelyyn
vuoden 2006 ensimmäisellä vuosipuoliskolla."
Tietysti, arvoisa puhemies, voidaan kysyä, onko tämä liian
kireä aikataulu, kun mahdollisesti huomenna eduskunta käyttää lainsäädäntövaltaansa
ja hyväksyy keskeisesti hallituspuolueiden äänin
tämän lakiehdotuskokonaisuuden. Mutta kuitenkin,
jos olisi ollut tahtoa ja tästä ei olisi syntynyt
sellaista arvovaltakiistaa, niin ministeri Karpela ja hallituspuolueet
olisivat muutamiin vaikeimpiin kohtiin voineet tehdä korjauksen
jo tämän eduskuntakäsittelyn aikana siinäkin
vaiheessa, kun lakiehdotukset olivat suuren valiokunnan käsittelyssä.
Tätä poliittista tahtoa ei löytynyt.
Nyt on sitten ainoa mahdollisuus lausumilla viedä tätä asiaa
eteenpäin. Toivon, että tämä hallitusta
velvoittava ja kiireellisiin toimenpiteisiin velvoittava lausuma
täällä huomenna tullaan hyväksymään.
Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Ed. Uotila kiinnitti huomiota hallituspuolueiden
yhdessä hallituksen kanssa sorvaamaan lausumaan suuren
valiokunnan mietinnössä.
Ministeri Karpela, olette perustellut hallituksen esityksen
hyväksymistä sivistysvaliokunnan esittämässä muodossa
sillä, että mikäli tämän
yksityiseen käyttöön kopioinnin osalta
olisi menetelty suuressa valiokunnassa esillä olleen vaihtoehdon
mukaisesti, se menettely olisi ollut vastoin EU:n hyväksymää direktiiviä.
Nyt tässä ponnessa lähdetään
siitä, että seurataan ja edistetään vapaaehtoisia
toimia tämän mahdollistamiseksi. Ja sen jälkeen
ponnessa sanotaan: "Jos tarvittavia vapaaehtoisia toimintoja ei
ole toteutettu, hallituksen on ryhdyttävä toimiin
lainsäädännön muuttamiseksi
- -" jne. Jos näitä vapaaehtoisia toimia
ei tule, aiotteko olla edistämässä teidän tulkintanne
mukaan direktiivin vastaisen lakiesityksen antamista eduskunnalle?
Jaakko Laakso /vas(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Hallituspuolueiden esittämä ponsiehdotus
on hurskas toivomus. (Ed. Zyskowicz: Kyllä!)
Olen seurannut 30 vuoden ajan, ensiksi 15 vuotta toimittajana
ja sen jälkeen viitisentoista vuotta kansanedustajana ponsilausumia.
Täytyy sanoa, että en muista ponsilausumien merkinneen
eduskunnan käsittelyssä yhtään
mitään. (Ed. Zyskowicz: Muistakaa Helteen ponsi!)
Hallitus halutessaan ottaa ponsilausumat huomioon. Pääasiassa
tällaisista ponsilausumista ei välitetä tuon
taivaallista.
Tässäkin kysymyksessä täytyy
sanoa, että paras tie on tietenkin hylätä hallituksen
lakiesitys. Sitä kautta hallitus on pakotettu puuttumaan
niihin epäkohtiin, joita hallituspuolueiden ponsiesityksessäkin
todetaan sentään olevan. Tuntuu aivan oudolta,
että tämä hallituksen ponsiesitys lähtee
siitä, että kansainväliset suuryritykset muka
voitaisiin pakottaa vapaaehtoisiin toimiin, joissa ne toimisivat
omia etujaan vastaan. (Ed. Zyskowicz: Ministeri Karpelan toimesta!)
Ei tietenkään. Ei sellaista tapahdu reaalielämässä.
Sen takia täytyy sanoa, että henkilö,
joka on keksinyt tämän hallituspuolueiden (Puhemies:
Aika!) ponsiesityksen sisällön, elää maailmassa,
jota ei ole olemassa.
Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Nyt tässä useammissa puheenvuoroissa
on viitattu siihen, että tästä olisi muodostunut
ikään kuin arvovaltakiista ministeri Karpelan
ja eduskunnan suhteen. Uskallan sanoa, että meillä on
ollut suuren valiokunnan hallitusryhmien ja ministerin kanssa erittäin
hyvä keskustelu, jonka kautta olemme päätyneet
tähän ponsiesitykseen, jota nyt ed. Zyskowicz
täällä syyttää ikään
kuin oudoksi, kun siellä on se ajatus siitä, että hallitus
ryhtyy lainsäädäntötoimiin,
jos markkinoilla ei reagoida näihin kuluttajien tarpeisiin.
Kun puhutaan näistä lainsäädäntötoimista,
ed. Zyskowicz, tässä tarkoitetaan sekä Suomen
lainsäädäntöä että unionin
lainsäädäntöä, joka
on tässä pohjana ja joka on ohjannut myöskin
Suomen lainsäädännöllistä työtä.
Olkaa, ed. Zyskowicz, tarkka siinä, mitä me olemme
tässä sopineet, älkääkä syyttäkö meitä eikä hallitusta
jostain sellaisesta, mikä ei pidä paikkaansa.
Outi Ojala /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Suurelle valiokunnalle kävi hyvin
selväksi se, että tästä laista
tehdään tiukempi kuin mitä direktiivi
esittää. Toisin täällä salissa kuitenkin
on annettu ymmärtää, mutta näin
meille kerrottiin.
Toinen asia on se, että tietenkin nyt voi olla lopputulos
se, että on pakko äänestää tätä lakiesitystä vastaan,
mikä ei sekään ole hyvä asia,
koska tekijänoikeuksien kannalta olisi hyvä saada laki
voimaan. Mutta juuri se, arvoisa ministeri Karpela — ed.
Uotila tähän viittasi — kun te ette halunnut
niitä pykälämuutoksia nyt tässä vaiheessa,
ne voi pahimmillaan sitten johtaa meidät siihen, että pitää äänestää vastaan.
Itse en ainakaan haluaisi olla viivyttämässä sitä,
että saisimme asianmukaisen tekijänoikeuslain.
Mutta kyllä minusta on edellytys se, että se laki
on sellainen, joka sopii niin tekijöille, taiteilijoille
ja muille, jotka tästä laista hyötyvät,
kuin myöskin tavallisille kuluttajille. Nimenomaan kuluttajansuoja
tässä on nyt joutunut ylikävellyksi.
Säde Tahvanainen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kun ed. Laakso nosti esille, etteivät
ponsilausumat johda mihinkään toimenpiteisiin,
niin voin kyllä vakuuttaa kymmenen vuoden kokemuksella
sivistysvaliokunnasta, että suurin osa meidän
lausumistamme on tänä päivänä ihan
täyttä lainsäädäntöä ja
totta, joten kyllä nämä yleensä toteutuvat.
Kun vuoden päästä saamme nykyiseen
eduskuntaan sivistysvaliokuntaan käsittelyyn tämän asian,
niin tulemme hyvin huolella asian käymään
läpi ja edellyttämään muutoksia,
jos tässä ongelmia suurella tavalla kuluttajien
näkökulmasta syntyy.
Toisin kyllä toisena asiana sen esille, että mielestäni
on aika hurskastelua koko lakia nyt esittää muutettavaksi
yhden ongelmakysymyksen takia, joka on ratkaistavissa vuoden sisällä.
(Ed. Vielma: Miksei sitä ratkaistu heti?)
Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Oli tietysti miellyttävää havaita,
että ed. Kimmo Kiljunen ritarin tavoin ratsasti puolustamaan
ministeri Karpelaa tässä asiassa. Mutta kyllä nyt,
ed. Kiljunen, tässä teidän lausumassanne,
tässä ponnessa, ministeri Karpelan kuitenkin suhteellisen
kapeille harteille asetetaan vähän liikaa vaatimuksia.
Ensinnäkin pitää saada kansainväliset
suuryhtiöt, kuten ed. Laakso totesi, muuttamaan näitä teknologisia ratkaisuja,
jotka liittyvät näihin kopiosuojauksiin, ja jos
ei se onnistu, niin pitää saada Euroopan unioni
muuttamaan lainsäädäntöään.
Myönnän, ed. Kiljunen, että tulkitsin
ilmauksen "lainsäädännön muuttamiseksi"
tarkoittavan Suomen lainsäädäntöä,
mutta nyt meidän kaikkien on syytä ottaa opiksi.
Siis eduskunnan asiakirjoissa, ainakin ed. Kiljusen laatimissa asiakirjoissa,
tästä eteenpäin, kun puhutaan lainsäädännöstä,
tarkoitetaan myös unionin lainsäädäntöä.
Kysymys edelleen säilyy: Jos tämä tarkoittaa kuitenkin
Suomen lainsäädäntöä,
onko hallitus valmis tuomaan oman tulkintansa mukaan unionin lainsäädännön
vastaisen esityksen, ellei tämän ponnen mukaisesti
teollisuus suostu käyttäytymään?
Jaakko Laakso /vas (vastauspuheenvuoro):
Puhemies! Ed. Tahvanainen viittasi siihen, että eduskunnalla
on hyvä kokemus esimerkiksi sivistysvaliokunnan tekemistä ponsista.
On totta se, että merkityksettömät ponnet,
joissa esimerkiksi kehotetaan hallitusta seuraamaan, tai edellytetään,
että hallitus seuraa ja katsoo, onko lakiesityksissä mahdollisia
epäkohtia, sellaiset ponnet kyllä toteutuvat,
koska hallituksen ei niiden pohjalta tarvitse tehdä yhtään
mitään. Mutta ed. Tahvanainen, te muistatte, että sivistysvaliokunta
hyväksyi myös ponnen esimerkiksi luokkakoon pienentämisestä.
Mitä sille ponnelle on tapahtunut? (Ed. Zyskowicz: Työväenluokka
on pienentynyt! — Naurua)
Kulttuuriministeri Tanja Karpela
Arvoisa herra puhemies! Ed. Zyskowicz oli kovasti huolissaan
hartioideni leveydestä. Voin vakuutta, että ne
ovat näillä näkymin ainakin leveämmät kuin
ed. Zyskowiczin. (Naurua) En usko, että tässä suhteessa
meillä on ongelmaa.
Teidän pitää kuitenkin tunnustaa
se tosiasia, että kyllä Suomenkin täytyy
EU-direktiiviä noudattaa. Ei ministeri eikä eduskunta
voi sellaista lakia säätää,
joka on direktiivin vastainen. Ja tässä suhteessa,
onko tämä lakiesitys direktiivin suhteen tiukempi
vai löyhempi, se on löyhempi, ed. Outi Ojala.
Nimittäin tämän lain mukaan tämän
sisällön voi saattaa kuultavaksi tai nähtäväksi
kopiointisuojaa kiertämällä, mutta teknisiä suojauksia
muuten ei saisi rikkoa.
Mitä tulee markkinoihin, niin kummastelen todella paljon,
kun kokoomuksen suunnasta tulee epäuskoa markkinoiden toimivuuteen.
Yleensä se on kyllä ollut päinvastoin.
Kyllä markkinat tähänkin mennessä ovat
toimineet siten, että näitä niin kutsuttuja
toisen polven kopiointisuojauksia on tullut enemmän ja
enemmän. Ääniteteollisuudelta olemme
saaneet kuulla, että 1—5 prosenttia cd-levyistä on
tällä hetkellä ensimmäisen polven
kopiosuojauksen piirissä ja nämä ovat poistumassa
markkinoilta. Juuri kuluttajan kannalta, kansalaisen kannalta, kuin
myöskin sitten luovan tekijän kannalta on tärkeää,
että muutaman, kohtuullisen määrän,
omia kopioita yksityiseen käyttöön voi
tehdä.
Tämän sallii toisen polven kopiointisuoja, joka
on tulossa, ed. Zyskowicz, markkinoille. (Ed. Lapintie: Siinähän
vasta kuluttajan oikeuksia poljetaan!) — Jos saisin puhua
repliikkini loppuun, kiitos. — Tähän
liittyen vielä, jos katsomme kehitystä, tulevaisuuden
kehitystä, olisi täysin järjetöntä tehdä sellaista
lainsäädäntöä, joka
olisi jo voimaan tullessaan vanha. Meidän täytyy
tehdä lainsäädäntöä,
joka kulkee yhtä matkaa markkinoiden kehityksen kanssa,
jolloin nämä tasapuoliset kopiointisuojat ovat
yhä enemmän käytössä.
Mitä tulee kuluttajan oikeuksiin, niin tällä hetkellä pitää merkitä tuotteen
päälle näkyvästi esiin, onko
tämä sisältö kopiosuojattu tällaisilla ensimmäisen
tai toisen polven kopiosuojauksilla. Tällä tavalla
myös kuluttaja tulee otetuksi huomioon. Kyllä tekniikka
ja markkinat kehittyvät, ed. Zyskowicz. Eivät
ne ennenkään ole olleet pysähtyneet.
Miten tässä suhteessa kävisi sillä tavalla,
että ne eivät kehittyisi eteenpäin?
Mikko Alatalo /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tekijänoikeuslain muutos on todella
komplisoitu asia. Suuret mediakonsernit haluavat myydä ei
vain musiikin käyttöoikeutta vaan myös
erilaisia tallennusformaatteja. Siitähän tässä on
kysymys. Sen vuoksi tämä kopiointi on tehty niin
vaikeaksi esimerkiksi mp3-soittimelle cd:ltä. Toivottavasti
sellainen tallennusmuoto tulee — niin kuin tässä ministeri
viittasi, tekniikka myös kehittyy — että kopiosuojatulta levyltä voidaan
ottaa ne pari kopiota omaan käyttöön
ja näin kuluttajan edut myös huomioidaan.
Toinen asia on tietysti se, että Suomen pitäisi pyrkiä Pohjoismaiden
kanssa vaikuttamaan EU-direktiiviin, joka vaikeuttaa erikoisliikkeiden cd-,
dvd- ja kirjojentuontia Eta-alueen ulkopuolelta. Me monet kuluttajat
haluamme ostaa nimenomaan niitä tuotteita, joita ei saa
Eta-alueelta. Kaikki eivät halua itse hakea niitä sieltä ulkopuolelta.
Näin nyt tulkitaan erikoisliikkeiden toiminta harmaaksi
tuonniksi, vaikka on maksettu ihan normaalit tekijänoikeusmaksut
siellä lähtömaassa.
Mutta mitä tulee itse tekijänoikeuslakiin,
niin minun mielestäni, tekijänäkin voin
sen sanoa, kyllä se tarpeellinen on, koska meidän
lähialueeltamme on niin paljon piraattituontia, mutta tätä lakia
täytyy korjata tulevaisuudessa.
Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Tästä on, ikävä kyllä, tullut
todella arvovaltakysymys ja näyttää,
että tänä päivänä vain
pahenee tämä näkökulma. Ja nyt,
kun pohditaan tämän ponnen merkitystä, niin
kyllä tosiasia on se, että tällainen
ponsi on harhautusta. Eduskunta harhauttaa itseään
ja Suomen kansaa tällaisella ponnella. Laki ja pykälät
ovat ne, joita tulkitaan oikeudessa, ja kun ne johtavat siihen tilanteeseen,
että sadattuhannet suomalaiset rikkovat lakia, sitä ei
ponsi miksikään muuta. Tällaista lainsäädäntöä ei
pidä mennä tekemään, ja siksi
tässä on yksi ainoa selkeä tie, eli kun
tämä hylätään, jos
hylätään, ja toivottavasti hylätään,
niin silloin hallitus joutuu valmistelemaan koko esityksen uusiksi.
Siellä on valtavan paljon hyvää, mikä on
jo valmiina, mutta nämä ongelmakohdat pitää korjata.
Jan Vapaavuori /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Viime vaalikaudella silloinen hallitus antoi
lakiesityksen, jossa todetaan: "Ehdotuksen mukaan laillisesti tallenteilla
hankitun aineiston henkilökohtainen käyttö voisi
edelleen tapahtua laillisesti tallenteen teknisestä suojauksesta
huolimatta."
Arvoisa rouva ministeri, on selvää, että sivistysvaltiossa
noudatetaan EU-direktiivejä. Yhtä selvää on
se, että tästä direktiivistä on
monta eri tulkintaa. On selvää, että edellisellä hallituksella oli
eri tulkinta kuin teillä. On selvää,
että perustuslakivaliokunnalla oli eri tulkinta kuin teillä. Vaikka
teillä nyt omien sanojenne mukaan on kovin leveät
hartiat, niin tuskin te niin korkeasti oppinut juristi olette, että voitte
väittää, että perustuslakivaliokunta
ja edellinen hallitus tässä kiistatta olisivat
väärässä.
Mitä sitten tähän ponteen tulee,
niin kyllä se aikamoinen vitsi on. Varmaan ed. Kimmo Kiljunen
sen itsekin myöntää. Ensin todetaan,
että direktiivi ei mahdollista jotakin, sitten vedotaan suuryrityksiin
ja sitten todetaan, että elleivät suuryritykset
nyt noudata meidän vienoa toivomustamme, sitten muutetaan
lainsäädäntöä sen direktiivin
vastaiseksi, jolla perustellaan sitä, että sitä ei
nyt voi tehdä. (Ed. Laakso: Suomi panee Microsoftin polvilleen! — Naurua)
Anne Huotari /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ministeri Karpela väitti täällä,
että muutos ei olisi tosiaankaan direktiivin mukainen.
Nyt kysyisin, kun täällä on meillä perustuslakivaliokunnan
varapuheenjohtaja paikalla — puheenjohtaja ei ole — kansanedustaja
Alholta, miten perustuslakivaliokunta sitten on tulkinnut tätä asiaa,
koska sehän tässä nyt on se parhain tulkitsija.
Eihän täällä meillä muitakaan
asioita aina tehdä, jos direktiivi on tulkinnanvarainen,
heti ensimmäiseksi sen tiukimman tulkinnan mukaisesti.
Tässä olisi päästy suoraan pienellä lakimuutoksella,
parannettu tätä lakia niin, että olisi
saatu aikaan tekijänoikeuslaki. Nyt minä olen
surullinen siitä, että tässä on
vaarana se, että koko tekijänoikeuslaki kaatuu
ja tämä suuri työ, mitä sivistysvaliokunnassakin
on tehty, vain tämän arvovaltakysymyksen takia
kaatuu. Ei kai tämä nyt näin voi olla.
Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Laakso käytti äsken
vastauspuheenvuoron ed. Uotilan puheenvuoron jälkeen. Tuossa
ed. Uotilan puheenvuorossa ehdotettiin ponsilausumaa, ja kas kummaa,
ed. Laakso keksikin lähteä syyttämään
hallituspuolueita ja suurta valiokuntaa ponsien tehtailusta. Ed. Laakso,
puhukaa nyt ensin omille ryhmätovereillenne, jos kerran
näillä ponsiesityksillä ei ole merkitystä, älkääkö tulko
viisastelemaan tänne hallitusryhmien sopimista asioista.
(Hälinää)
Tuossa tuo muotoilu on erittäin tarkka. Siinä sanotaan
"saa esittää" eli edellytetään
hallitukselta toimia, ja kun se on vielä hallituksen kanssa yhdessä keskusteltu,
niin siinä on hyvin vahva sidonnaisuus siten, että vuoden
2006 loppuun mennessä saamme hallitukselta selvityksen,
miten kuluttajan oikeudet tässä kysymyksessä on huomioitu,
ja sen jälkeen ryhdytään sitten lainsäädäntötoimiin,
jos ei muu auta.
Osmo Soininvaara /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ministeri Karpela sanoi jälleen kerran,
että 1—5 prosenttia näistä levyistä on
kopiosuojattuja. Eräällä tavalla laskien tämä on
totta, jos otetaan kaikki harrastajajulkaisut mukaan. Mutta jos
mitataan levyjen myynnin perusteella, luku lienee noin 30 prosenttia.
Minusta se on se oikeampi luku.
Edelleen on tietysti totta, että jos levyyn on tarkkaan
merkitty, saako sen kopioida vai ei, sitten kuluttaja tietää,
mitä on ostanut. Mutta tämä lakihan on
takautuva. Kaikkien niiden kopiosuojattujen levyjen kopiointi uuteen
formaattiin, joka oli laillista silloin, kun ostin niitä,
muuttui yhtäkkiä laittomaksi ja vielä rangaistavaksi,
toisin kuin ministeriönne virkamies on sanonut. Minusta
näin ei voi tehdä. Jos ihminen ostaa itselleen
ison kokoelman cd-levyjä kuvitellen, että kun
aika jättää tästä formaatista,
joka ei enää kestä kauan, niin hän
voi sitten siirtää sen toiseen formaattiin, mutta
nyt se tehdäänkin takautuvasti laittomaksi. Minusta
tämä on kummallista.
Sari Essayah /kd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kysyisin ministeriltä, eikö lakia pitäisi
noudattaa siitä lähtien, kun se astuu voimaan.
Emmehän me voi elää, niin kuin ministeri sanoi,
siinä hurskaassa toiveessa, että meille on tulossa
näitä toisen sukupolven kopiointisuojauksia, jolloinka
sitten ihmiset pääsisivät noudattamaan
tätä lakia. Tämä ponsi, mikä suuren
valiokunnan lausumassa on, on todellakin merkillinen. Siinähän
hallitus velvoitetaan seuraamaan lain kehittymistä. Eikö hallituksella
joka tapauksessa ole tämmöinen seurantavelvollisuus
ihan ilman minkäänlaisia lausumia siitä,
kuinka lainsäädäntö sillä omalla
toimialallaan on toimivaa?
Arja Alho /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Huotari kysyi tässä kiistassa siitä,
mitä direktiivi vaatii ja miten tekijän ja kuluttajan
välisiä oikeuksia pitäisi tasapainottaa, myöskin
perustuslakivaliokunnan näkökulmaa. Haluan toistaa
sen nyt tässä lyhyesti. Perustuslakivaliokunta
on yksimielisesti ollut sitä mieltä, että oikeus
valmistaa teoksesta muutamia kappaleita yksityiseen käyttöön
teoksen laillisesti hankkineen ihmisen näkökulmasta
on aivan oikein ja se kuuluu perusoikeuksiin. Viime kädessä on
kysymys siitä, että se henkilö, joka
on ostanut tämän tuotteen, voi myöskin
käyttää ja kuunnella ja katsella tätä teosta,
eli kysymys on käyttäjän oikeudesta.
Sen vuoksi meidän mielestämme tekijänoikeuslain
12 §, jossa yleisesti säädetään
tekijöiden oikeuksista, olisi riittänyt eikä olisi
tarvinnut olla tätä kopioinnin kieltoa, joka nyt
on sivistysvaliokunnan ratkaisussa, eikä valiokunta ei
ole perustellut, miksi se on poikennut tästä kannasta.
Mitä tulee tähän direktiivikysymykseen,
(Puhemies koputtaa) niin ministeri Karpela tietää varsin
hyvin, että direktiivi velvoittaa (Puhemies koputtaa: Aika!)
myöskin ottamaan huomioon kuluttajien näkökulmat
ja tuomitsee kaupallisen käytön.
Jaakko Laakso /vas(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Ed. Kimmo Kiljusen ja minun välinen
ero tässä asiassa on se, että ed. Kiljunen kyllä myöntää,
että lakiin sisältyy koko joukko epäkohtia,
joidenka takia hän ehdottaa sellaista pontta, joka on sisällöltään
löysä ja itse asiassa epärealistinen,
ja minä taas kannatan tämän lakiesityksen
hylkäämistä.
Mutta parlamentarismiin tietenkin kuuluu, että sen
jälkeen, kun hallituspuolueiden äänin tämä huono
lakiesitys, ed. Kiljusenkin mukaan epätyydyttävä lakiesitys,
on hyväksytty, parlamentarismiin kuuluu, että sen
jälkeen me äänestämme näistä lausumista,
ja totta kai me yritämme täällä,
monet kansanedustajat, saada aikaan paremman lausuman kuin mitä hallituspuolueet nyt
esittävät. Me yritämme saada tiukan lausuman,
realistisen lausuman, sellaisen lausuman, joka todellakin kiinnittää huomiota
lakiesityksen epäkohtiin päinvastoin kuin hallituksen
lakiesitys. Tämä on, ed. Kiljunen, meidän
välisemme ero tässä. Te hyväksytte
ylipäänsäkin sen kaiken, mitä hallitukselta
tulee. Te katsotte, että kaikki, mitä hallitukselta
tulee, on melkein jumalansanaa.
Säde Tahvanainen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Toivon, että joku toimittaja soittaa
ed. Laaksolle näistä tekijänoikeuslain pykälistä ja
kysäisee, mitähän mieltä ollaan
tästä ja tästä pykälästä,
kun minusta vähän tuntuu siltä, että täällä on
tekijänoikeuslain asiantuntijoita hyvin hyvin paljon tässä salissa,
mutta itse asiassa se asiantuntemus rajoittuu 11, 50 a ja 50 b §:iin ja
kenties muutamaan muuhun.
Siinä mielessä minä haluan nostaa
esille sen eettisen näkökulman, että kun
tässä yhteydessä ollaan parantamassa
taiteilijoiden näkökulmasta hyvin perusteellisesti
siis esimerkiksi työntekijöiden asemaa, miksi
vasemmistoliitto vastustaa sellaista lakia yksittäisten
kohtien perusteella, joita te olette täällä asettautuneet
suuren valiokunnan käsittelyn yhteydessä vastustamaan.
Tämä on yksi näkökulma tähän,
jonka haluaisin nostaa, että koko laki haluttaisiin hylätä nyt tällä perusteella,
että mp3-tapaus on noussut näinkin suureen julkisuuteen
ja saanut tällaisen kansanliikkeen esille, joka asia on
vuoden päästä meidän käsittelyssämme
uudelleen sivistysvaliokunnan saatua asiasta ministeriön
selvityksen.
Marjo Matikainen-Kallström /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tämän lain taustalla oleva
direktiivi valitettavasti ei ole yksiselitteinen ja on sekin hyvin
vaikeasti tulkittavissa ja antaa mahdollisuuksia erilaisiin tulkintoihin.
Sitä samaa linjaa noudattaa tämä lakiesitys,
mikä nyt on. Juuri kuten täällä kuulimme, harva
yleensä pystyy asiaa mitenkään käsittelemään
kokonaisuutena. Siellä on hyvin paljon asioita, jotka ovat
tulkinnanvaraisia.
Ministeri Karpela äsken sanoi, että on käytetty
se kansallinen liikkumavara ja tämä on löysempi
kuin direktiivi. Olisin halunnut tietää yksityiskohtaisesti,
millä tavalla tämä on löysempi kuin
direktiivi.
Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Ministeri Karpela, en ole puhunut mitään
siitä, etten usko markkinoihin. Sen sijaan en usko tähän
hallitukseen enkä varsinkaan sen mahdollisuuksiin ohjata
kansainvälisten äänitemarkkinoiden kehitystä.
Ette vastannut kysymykseeni: Jos markkinat eivät toimi
siten kuin tämä teidän pontenne edellyttää,
antaako hallitus ponnen mukaisesti esityksen, joka teidän
oman tulkintanne mukaan on vastoin EU-direktiiviä? Lopuksi,
ministeri Karpela, ei kannattaisi olla liikaa rähmällään
EU:n edessä. (Naurua)
Kulttuuriministeri Tanja Karpela
Arvoisa herra puhemies! Ed. Zyskowicz, emme me ole liikuntatunnilla.
Ei teidän tarvitse hartioistani tai rähmällään
olemisesta olla huolissanne. Tämä on eduskunnan
istunto, ja pidetään se sellaisena. Varmasti tuo
oli huumoriksi tarkoitettu.
Ed. Matikainen-Kallström kysyi, mikä on tuo kohta,
joka on direktiiviin nähden löyhempi. Se on se
kohta, että voi saattaa sisällön kuultavaksi tai
nähtäväksi tätä suojausta
kiertämällä, kuten sen jo edellä sanoin.
Sitten täällä esitettiin myös
väitteitä — muun muassa ed. Vapaavuori
jälleen kerran, kolmannen kerran, esitti väitteitä — että tämä direktiivin
tulkinta olisi vain ja ainoastaan ministerin oma tulkinta. Olen
niin suuressa valiokunnassa kuin myöskin tässä salissa
useampaan otteeseen jo selvittänyt sen, että meillä on
opetusministeriössä aivan kirjallista materiaalia
siitä, mitä tämä direktiivi
tarkoittaa, mitä ei. On tietysti ihan ihailtavaa ajatella,
että yksi Suomen ministeri voisi yksin sanella, mitä direktiivi
tarkoittaa, mutta kenties te tarkoititte tämän
huumoriksi.
Ääniteteollisuuden tarkoista prosenteista
ed. Soininvaara täällä kyseli. Ääniteteollisuus
on antanut meille tämän luvun 1,5 prosenttia.
Uskon, että sieltä varmasti tätä tietämystä löytyy.
Mutta kuten tekin sanoitte, olen myös kuullut ja lukenut
muun muassa Taloussanomista esitettävän tätä 20—30:tä prosenttia.
Minulla ei ole tietoa siitä, mistä Taloussanomat
on nämä luvut saanut, mutta tämä on
se luku, jonka me olemme ministeriöön saaneet,
ja uskon, että ääniteteollisuus on se
taho, jolla kaikkein parhaimmat tiedot tämän suhteen
on.
Sitten haluaisin ed. Zyskowiczille muistuttaa, että tämä on
sivistysvaliokunnan mietintö ja sivistysvaliokuntaahan
johtaa kokoomuksen ed. Dromberg, joka niin ikään
on tämän mietinnön yhdessä valiokunnan
jäsenten kanssa saanut aikaan. Mietinnössä on
kuunneltu 66:ta asiantuntijaa, varsin perusteellinen ja pitkäjänteinen
työ. Ihmettelen suuresti, jos te ette luota oman ryhmänne
edustajan pitkäjänteiseen ja minun mielestäni
varsin perusteelliseen työhön. Minulla ei ole
mitään syytä uskoa, etteivätkö sivistysvaliokunta
ja muut valiokunnat ole tehneet tämän lain yhteydessä erittäin
tarkkaa ja vakavaa työtä. Näin varmasti
on.
Se kritiikki, mitä kuuluu tekijänoikeuslain vaikeaselkoisuudesta,
on varmasti aiheellista johtuen tekijänoikeuslainsäädännön
luonteesta. Tekijänoikeuslainsäädännössä esiintyvät
erilaiset mielipiteet, jotka ovat aivan ääripäissä toisistaan,
jolloin, kun vielä laitamme joukkoon direktiivejä ja
kansainvälisiä sopimuksia, toki on vaikeaselkoinen.
Se on myönnettävä. Teemme parhaamme sen
suhteen, että siitä tulisi mahdollisimman selkeä.
Mutta ed. Vapaavuori kysyi täällä,
minkä vuoksi tuossa aikaisemmassa hallituksen esityksessä oli
toisenlainen tulkinta liittyen ensimmäisen polven kopiointisuojauksiin.
Muistan oikein hyvin. Olin tuolloin itse sivistysvaliokunnan jäsenenä tätä lakia
käsittelemässä. Syy, miksi tämä muuttui,
oli nimenomaisesti se, että opetusministeriöön
otettiin yhteyttä niiltä tahoilta, jotka ovat tekijänoikeusdirektiiviä valmistelleet,
ja kerrottiin, että tämä kohta on direktiivin
vastainen ja se pitää muuttaa sen kaltaiseksi
kuin se nykyään on. Varmasti siitä syystä myös
ed. Dromberg ja sivistysvaliokunta ovat päätyneet
mietinnössään tällaiseen ratkaisuun.
Olen tämän teille jo kolme kertaa selittänyt.
Ei tämä varmasti nyt niin vaikea asia ole ymmärtää,
mutta luulen, että nyt on enemmänkin kysymys poliittisesta
ymmärryksestä.
Tätä lakia, niin kuin monia muitakin, säätelee direktiivi,
ja me joudumme sitä direktiiviä noudattamaan.
Minun mielestäni tärkein kysymys tällä hetkellä on
se, että meillä on vaihtoehtona joko mahdollisuus
muuttaa direktiiviä, jolloin kansallinen lainsäädäntö voi
edelleen olla hyvä, mutta se olisi varmasti aika vaikeaa,
tai sitten toinen vaihtoehto: me ohjaamme markkinoita siihen suuntaan,
kuten ne tälläkin hetkellä ovat jo kehittyneet,
että tasapuoliset kopiointisuojat tulevat yleisemmiksi,
jotta kohtuullisen määrän niitä kopioita
voi yksityiseen käyttöön tehdä,
ja tällä tavalla voimme huolehtia siitä,
että niin kuluttajan näkemys kuin luovan työn
tekijöiden näkemys tulee otetuksi huomioon.
Minun mielestäni tämä hallituspuolueiden esittämä ponsi
on varsin hyvä, se on vakavasti otettava, ja on varsin
hyvä myös, että sivistysvaliokunnalle
tullaan tekemään selvitys. Seuraamme sitä tilannetta.
Voihan olla, että tällaista ongelmaa ei tule.
Jos tulee, niin silloin pohdimme, ed. Zyskowicz, mitkä ovat
ne oikeat toimenpiteet, joilla me voimme turvata kuluttajan ja kansalaisten
oikeudet kuunnella niitä äänitteitä,
jotka he ovat ostaneet. Siitä tässä on
kysymys. (Ed. Zyskowicz: Väärä vastaus!) — Uskon,
että ed. Zyskowiczin mielestä kaikki vastaukset
ovat vääriä. Se tietysti kuuluu suurimman
oppositiopuolueen tehtävään, mutta tässä kannattaisi
myös harrastaa poliittista rehellisyyttä, ed.
Zyskowicz.
Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Arvoisa rouva ministeri, sanoitte, että jos
markkinat eivät toimi siten, kuin ponsi edellyttää,
sen jälkeen on arvioitava — ja siteeraan suoraan — "mitkä ovat
ne oikeat toimenpiteet", joihin siinä tilanteessa on ryhdyttävä.
Sanoin, että tämä on väärä vastaus,
koska ponnessa, jolle te olette antanut hyväksyntänne, sanotaan:
"Jos tarvittavia vapaaehtoisia toimenpiteitä ei ole toteutettu,
hallituksen on ryhdyttävä toimiin lainsäädännön
muuttamiseksi" — toistan: "lainsäädännön
muuttamiseksi" — "siten, että käyttäjät
voivat - -." Kyse ei ole siitä, että hallituksen
on siinä tilanteessa arvioitava, kuten sanoitte, oikeita
toimenpiteitä, vaan sen on ryhdyttävä toimiin
lainsäädännön muuttamiseksi.
Nyt ed. Kimmo Kiljunen käyttää mielestäni kyllä laajentavaa
tulkintaa, kun hän sanoi, että tämä tarkoittaa
myös EU-lainsäädäntöä.
Kysymykseni, johon ette vastannut, teille edelleen on: Elleivät
markkinat toimi siten kuin hallituspuolueiden ponsi edellyttää,
oletteko valmiit antamaan eduskunnalle esityksen, joka teidän
oman tulkintanne mukaan olisi vastoin EU-direktiiviä?
Anne Huotari /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Tahvanainen edellisessä keskustelussa
väitti, että vasemmistoliitto vastustaa tekijänoikeuslakia.
Vasemmistoliitto ei vastusta tekijänoikeuslakia. Päinvastoin,
se pitää sitä erittäin tarpeellisena,
jopa välttämättömänä. Nyt
ongelma onkin muodostunut siitä, että näitä tiettyjä asioita
... Jos ministeri Karpela olisi suostunut muuttamaan tietyt kohdat
tässä, niin mitään ongelmaa
ei olisi olemassa. Mutta hän tuli sanoneeksi julkisuudessa,
että lakia ei muuteta. Siksi tästä tuli
arvovaltakysymys, ja nyt käy niin, että täällä käydään
tämmöinen show tämän asian kanssa,
mikä olisi ollut täysin tarpeetonta, jos ministeri
olisi suostunut tekemään muutoksen.
Sitä paitsi, jos olisi jouduttu vuosien kuluttua esimerkiksi
EY-tuomioistuimeen tästä direktiivin tulkinnasta,
niin siihen mennessä jo ministerin uskoma markkinavoimahan
olisi hoitanut jo tämän asian kuntoon ja me olisimme
voineet tiukentaa lainsäädäntöä.
Eli nyt minusta kysymys kuuluu: Miksi ministeri Karpela ei suostunut
siihen, että lakia olisi muutettu ja olisimme voineet täällä yksimielisesti
hyväksyä tekijänoikeuslain, tarpeellisen
lain?
Johannes Koskinen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ministeri Karpelan vastaus viittasi juuri
tähän ongelmalliseen suhteeseen EU-direktiivin
ja kansallisen lainsäädännön välillä.
Tällaisen ristiriitaisen tilanteen ratkaisussahan on se
kolmas reittikin, että avarretaan sitten vähän
omin luvin tulkintalinjaa kansallisessa lainsäädännössä,
ja tällaisistahan löytyy tietysti kymmeniä tapauksia.
Sen ikään kuin moraalisuus on välillä kyseenalaista,
mutta välillä on kyse siitä, että Euroopan
unionin lainsäädännön valmistelu
ei ole samalla tarkkuus- tai huolellisuustasolla kuin hyvin tehty
kansallinen lainvalmistelu. Siellä menee läpi
toisinaan sellaisia liian yksiviivaisia säännösratkaisuja,
jotka sitten törmäävät käytännön
elämässä sellaiseen soveltamistilanteeseen,
jossa ne loukkaavat jotain toista, vielä ehkä isompaa
perusoikeutta taikka kansalaisten oikeusasemaa laveammin.
Näiden estämiseksi on hyvin tärkeätä,
että korostetaan sekä kansallisen lainvalmistelun
parantamista että EU-lainvalmistelun parantamista, niin
että siinä huolellisemmin kuultaisiin eri osapuolia
ja myöskin selvitettäisiin eri jäsenvaltioiden
lainsäädännön tila, ennen kuin
lähdetään uutta EU-normistoa laatimaan.
Tässä mielessä on tervetullutta ollut
se, mitä juuri nyt komissio viime aikoina on tehnyt, että perättäisiin
paremmin, mistä asioista sääntelyä esitetään,
ja sitten niissä asioissa valmistelu olisi huolellisempaa
ja parempaa.
Pekka Kuosmanen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Direktiivi on lainsäädännöllinen
ohje kansallisvaltioille. Minä ihmettelen suuresti, kuinka
hallitus tässä asiassa on erittäin tiukasti
suhtautunut näihin tekijänoikeuksiin siinä mielessä,
että on tehnyt eduskunnalle semmoisen esityksen, josta
edes kansanedustajat eivät saa selvää,
puhumattakaan sitten normaalisuomalaisista.
Eli jos tämä tyyli jatkuu, ei toteudu se lähtökohta,
mikä on lainsäädännöllä,
että se on oikeudenmukainen ja ihmisten välisiä suhteita
selventää. Tämä tekijänoikeuslaki
päinvastoin on niin huonosti laadittu, että tätä tehtävää se
ei tule täyttämään. Siinä mielessä olen
henkilökohtaisesti sitä mieltä, että tämä hallituksen
esitys pitäisi yksimielisesti hylätä.
Puhemies:
Myönnän vielä nyt pyydetyt vastauspuheenvuorot,
sitten ministerille puheenvuoron, jos hän haluaa vastata,
ja sitten menemme puhujalistaan.
Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Minusta on hyödyllistä,
että me tässä myöskin joudumme
käymään nyt keskustelua siitä,
mitä direktiivi tarkoittaa. Useissa puheenvuoroissa on
tullut jo vastaan se, että itse asiassa unionin direktiivit
ovat puitelainsäädäntöä,
kehyslainsäädäntöä,
ja siihen sitten sovelletaan kansallisissa puitteissa omaa lainsäädäntöä.
Tämän direktiivin henkihän on tässä selkeä,
ja siihen ministeri tietysti viittaa, kun pohditaan sitä,
minkälainen meidän oma lainsäädäntömme on.
Direktiivi sanoo tästä asiasta yksinkertaisesti — sen
lähestymistapa on sen kaltainen — että yksityisen
kopioinnin pitää olla mahdollista, mutta teknisiä suojauksia
ei saa purkaa. Siinä direktiivissä lähtökohtaisesti
lähdetään siitä, että vapaaehtoisin
toimin voidaan lähteä rakentamaan sellaista järjestelmää,
jossa tekijänoikeuksien haltijat mahdollistavat tällaisen
yksityiskäyttöön tapahtuvan kopioinnin.
Se on se direktiivin hyvinkin tarkasti sanottu muotoilu, ja se on se
puite, jossa tässä on toimittu, ja minun nähdäkseni
tämä hallituksen esitys on nyt juuri nimenomaan
tämän mukainen.
Kun lainsäädäntötoimista
tässä puhutaan, niin kuten ministeri on jo moneen
kertaan viitannut, lainsäädäntö tässä tapauksessa
tarkoittaa myöskin unionin lainsäädäntöä,
ilman muuta; merkittävä osa meidän lainsäädännöstämme
tänä päivänä on unionista
johdettua lainsäädäntöä.
Jos hallitus on aloitteellinen, niin hallitus on myöskin aloitteellinen
tarvittaessa unionin suuntaan.
Jyrki Kasvi /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kulttuuriministeri piti joitain täällä esitettyjä mielipiteitä lähinnä
huumorina, mutta
kyllä se väite, että suojausten purun
salliminen teoksen esittämiseksi olisi suurin helpotus
direktiiviin, on se suurin vitsi täällä.
Muutenhan esimerkiksi kaikkien dvd-elokuvien katselu muuttuisi välittömästi
laittomaksi.
Mitä tulee siihen, että komissiosta on saatu
tietoa, että kopiosuojausten purku omaan käyttöön ei
olisi direktiivin mukaista, niin siitähän meillä ei
ole mustaa valkoisella, vaikka ed. Heidi Hautala sitä viimeksi
pyysi. Siitä on ainoastaan opetusministeriön yhden
virkamiehen muistio.
Sitten, mitä tulee tähän laajaan
kuulemiseen, 66 asiantuntijan kuulemiseen, niistä tosiaan
yli 20 oli tekijänoikeusjärjestöjen edustajia,
yksikään ei edustanut kuluttajaviranomaisia.
Seppo Särkiniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Sivistysvaliokunta on antanut asiasta mietinnön,
kuullut 66:ta asiantuntijaa, ottanut päätöksessä huomioon
perustuslakivaliokunnan erinomaisen lausunnon, ja kun laki tulee
tänne saliin, se lähtee täältä suureen
valiokuntaan 21 §:n takia. Suuri valiokunta lain niin salliessa
ottaa esille kokonaan toisen asian kuin sen, minkä takia
he ovat esityksen saaneet, lyhyen kuulemisen perusteella ottaa siihen
kantaa, ja täällä nyt puhutaan ministeriin
liittyvästä arvovaltakiistasta. Kyllä minusta
olisi syytä laajentaa keskustelua siihen arvovaltakiistaan,
jonka pitäisi kohdistua nyt suureen valiokuntaan.
Säde Tahvanainen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ykköskäsittelyssä muutama
viikko sitten tässä salissa kaikki edustajat hyväksyivät
yksimielisesti nämä pykälät,
joita täällä vastustetaan. Siinä mielessä tämä kyllä on hyvin
kummallinen prosessi, että kun suuressa valiokunnassa on
päädytty siihen, ettei muuteta esitystä kuitenkaan,
vaan saamme siitä vuoden päästä selvityksen,
niin nyt koko lakia esitetään hylättäväksi
muutaman pykälän takia. Minä en oikein
käsitä tätä ajatusmallia etenkään
juuri vasemmistoliiton näkökulmasta. Kun kuitenkin
tällä lainsäädännöllä pyritään
turvaamaan työntekijöiden oikeuksia ja parantamaan
niitä eli taiteen tekijöiden asemaa, miksi koko
lakia vastustetaan tällä perusteella, että muutama
pykälä on niin sanotusti huono pykälä teidän
näkökulmanne mukaan?
Jan Vapaavuori /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! On ilahduttavaa kuulla, että opetusministeriössä ministerin
päätökset perustuvat oikein kirjalliseen
materiaaliin. Minullakin on tässä kirjallista
materiaalia. Tämä on perustuslakivaliokunnan lausunto
tästä asiasta. Se on jaettu eduskunnalle, se on
täällä kaikkien luettavissa ja tulkittavissa.
Se teidän kirjallinen materiaalinne on ilmeisesti siellä opetusministeriön salaisessa
kassakaapissa, koska sitä ei näy missään.
On, rouva ministeri, aivan hyvin tiedossa, että teidän
tulkintanne pohjana on se, että komissio on ollut tiettyä mieltä tästä asiasta.
Se oli myös edellisen hallituksen tiedossa, että komissio
suhtautuu nuivasti siihen tulkintaan, jonka edellinen hallitus otti.
Lisäksi pitää muistuttaa, ettei komissio
ole mikään jumalansana tässä asiassa.
Ei komissio ole tätä säätänyt.
Tämän direktiivin ovat säätäneet
EU:n neuvosto ja parlamentti yhteispäätösmenettelyssä.
Ei Suomessakaan tehdä siten, että jos jostain
lain tulkinnasta ollaan eri mieltä, niin sitten soitetaan
sille valmistelijalle ja kysytään, voisitteko
lähettää jonkin kirjallisen tulkinnan,
ja sitten pannaan se kassakaappiin ja todetaan, että näin
se on.
Astrid Thors /r(vastauspuheenvuoro):
Värderade talman! Värderade minister! Här
"ridikuliserar", dvs. pikar oppositionen regeringspartiernas kläm
när klämmen de facto sätter en dead line
för den möjlighet och den skyldighet som direktivet
ger regeringen att främja de frivilliga åtgärderna
enligt direktivets artikel 6, punkt 4, 2 stycket. Detta faktum tycker
jag vi inte skall ridikulisera, att man nu sätter en dead
line. Regeringen kan återkomma, för den här
punkten säger att medlemsstaterna får för
att främja privat kopiering också ha bestämmelser
som kringgår de tekniska skyddsmekanismerna, förutsatt
att man har sett till att frivilliga åtgärder
har vidtagits. Det här är läget och jag
tycker att det är onödigt att man ridikuliserar över
att man nu sätter en dead line för att vi skall
få veta när åtgärderna har vidtagits.
Minna Sirnö /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Olen alusta lähtien ilmoittanut,
että oma lähtökohtani tämän
lain tulkintaan ja tehtäviin päätöksiin
ei ole EU-direktiiviperusteinen, vaan perusteena on yhden Suomen
köyhimmän ja pienituloisimman työntekijäluokan tulevaisuuden
tulot. Ehkä olen valitettavasti profeetta väärällä maalla,
niin kuin tämäkin keskustelu oman ryhmänikin
sisällä näyttää osoittavan.
Täällä on moneen kertaan ihan aiheestakin mainittu,
että lakiesitys on vaikeaselkoinen; näin on. Tekijänoikeuslaki
on kuitenkin lähtökohdaltaan hyvin yksinkertainen:
tekijä saa yksinoikeuden luomaansa teokseen. Se, että siitä on
tullut monimutkainen, johtuu täsmälleen siitä,
että tähän yksinoikeuteen on tehty rajoituksia.
Sen takia minusta on vähintäänkin liioiteltua
ja suorastaan törkeätä, että täällä väitetään,
että tämän lain yhteydessä kävellään
kuluttajan oikeuksien ylitse, sillä jokainen kohta, jossa
todetaan jotakin rajoitteita tekijöiden oikeuteen omiin
töihinsä, itse asiassa on siis pois tekijöiltä,
ei kuluttajilta.
Osmo Soininvaara /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Minäkin pidän sinänsä tätä lakia
tarpeellisena ja pidän tarpeellisena sitä, että tekijöiden
oikeudet turvataan, mutta pidän näitä toteutettuja
ratkaisuja kyllä aika kömpelöinä.
Kannattaisi katsoa myös, miten muut EU-maat aikovat
tätä implementoida. Ranska on lehtitietojen mukaan
selviämässä tästä kopiointikielto-ongelmasta
kieltämällä kopiosuojauksen kokonaan.
Se synnyttää Euroopan markkinoilla erittäin
mielenkiintoisen tilanteen, koska varmasti Ranskassa myydään
kopiosuojaamattomia levyjä, joita voidaan sitten postimyynnistä ostaa myös
Suomeen. Siinä koko tämä laki sen jälkeen.
Minusta on hurskastelua sanoa, että on tehty lievempi
tulkinta, koska kopiosuojauksen saa kiertää saadakseen
levyn nähtäville tai kuultaville, saa jopa ei-kaupallisessa
tarkoituksessa omistaa tämän ohjelman, mutta se
pitää osata itse ohjelmoida, koska tätä ohjelmaa
ei saa levittää eikä siitä saa
kertoa tietoa. Minusta tämä ei tältä osin myöskään
oikein toimi.
Itseäni pelottaa se, että kun tulevat nämä toisen
sukupolven kopiosuojaukset, niin ne sidotaan johonkin tietokoneohjelmaan,
(Puhemies koputtaa: Aika!) joka varmasti ei ole ilmaiseksi saatavilla.
Kulttuuriministeri Tanja Karpela
Arvoisa herra puhemies! Tämän käsittelyn
pohjalla on ollut hyvin pitkä käsittelyprosessi.
Täällä edelleen ed. Vapaavuori peräänkuuluttaa
sitä edellistä hallituksen esitystä.
Ed. Vapaavuori, kuten huomaatte, tuolloin kulttuuriministerinä eli
esittelevänä ministerinä toimi ministeri
Dromberg. Tällä hetkellä ed. Dromberg
toimii sivistysvaliokunnan puheenjohtajana, ja hänen johdollaan
on tuotu sivistysvaliokunnan mietintö, joka on aivan saman
linjainen tämän nykyisen hallituksen esityksen kanssa,
joten teidän kannattaa perehtyä ehkä hieman
paremmin tähän lain sisältöön.
En tiedä, kuinka tarkasti olette tuohon perehtynyt, mutta äkkiseltään
kuulostaa, että ehkä tuo perehtyminen ei ole ollut
ainakaan kovin intensiivistä.
Vielä lyhyeksi lopuksi: Tämä keskustelu
on valitettavasti nyt keskittynyt ehkä liiankin kanssa
yksityiseen kopiointiin, joka sinänsä on erittäin
tärkeä kysymys, mutta pitää muistaa,
että tekijänoikeuslaki on valtavan laaja lakipaketti
ja sen perimmäinen tavoite on taata luovan työn
tekijälle leipä pöytään,
palkka. Jos meille kävisi sillä tavalla, että me
emme huolehtisi tekijänoikeuslainsäädännöllä luovan
työn tekijöiden elannosta, meillä ei
myöskään olisi niitä sisältöjä,
joita me voimme sitten tallentaa mp-kolmoselle tai mille tahansa
muulle laitteelle. Nyt pitää ymmärtää,
että tämä on aivan samaa kokonaisuutta
ja jonkinlaiset pelisäännöt meillä täytyy
olla. Omalta osaltaan tietysti tuo direktiivi on omiaan näitä pelisääntöjä myös
kirjoittamaan.
Minusta on hyvä, että me emme nyt mene asioiden
edelle, vaan katsomme, miten tämä tilanne kehittyy,
katsomme myös tarkasti sen, tuleeko tässä käytännön
elämään sellaisia ongelmia, joihin pitää puuttua.
Ja jos sellainen tilanne tulee, niin tottahan toki silloin pitää tarkasti
pohtia, mitkä ovat ne toimenpiteet, joilla tilanteeseen puutun.
Olen aivan varma siitä, että niin hallituksen
kuin koko eduskunnan tahtotila on se, että niin kansalaisten,
kuluttajien kuin luovan työn tekijöiden edut tulisivat
huomioiduksi mahdollisimman tehokkaasti. Tahtotila on varmasti aivan sama.
Minusta on aivan hyvä, että tätä lakia
erityisen suurella tarkkuudella nyt seurataan ja tuodaan ensi vuoden
loppuun mennessä selvitys, onko tällaisia esitettyjä ongelmia
siinä määrin kuin nyt on pelätty,
ja jos on, silloin katsomme, mitä me voisimme asialle tehdä.
Kuitenkin silloinkin meidän pitää muistaa,
että direktiivi meidän toimiamme omalta osaltaan
säätelee.
Jyrki Kasvi /vihr:
Arvoisa puhemies! Hyvät kollegat! Toivon, että kävitte
tullessanne Valtiosalin ikkunoista katsomassa, mitä mieltä kuluttajat
ovat tästä mediayhtiöiden masinoimasta
lakiesityksestä. Haluan myös kiittää kulttuuriministeriä siitä,
että hän oli paikalla keskustelun alkuvaiheessa.
Tästä voisivat muut, hänen kollegansa,
ottaa oppia. Sääli vain, että hän
ei ole kuulemassa tätä kommenttia viimeisimmästä puheenvuorostaan.
Siitä sai nimittäin sellaisen käsityksen,
että tekijänoikeudet katoaisivat johonkin, jos
tätä lakia ei hyväksytä. Eivät
ne mihinkään katoa. Vanha laki on voimassa siihen
asti, kunnes saadaan uusi tilalle.
Arvoisa puhemies! Kuten tekijänoikeuslain jatketussa
ensimmäisessä käsittelyssä lupasin, keskityn
tänään tämän esityksen
yksityiskohtiin. Haluan perustella, miksei eduskunnan tule mielestäni
hyväksyä tätä lakiesitystä;
mitkä esityksen heikkoudet ja vaarat ovat mielestäni
niin suuret, ettei lakia saa päästää voimaan,
vaikka hallitukselle annettaisiinkin tiukka ponsi pahimpien ongelmien
korjaamiseksi; miksi olen valmis lykkäämään
niitä monia parannuksia, joita tämä laki toisi
esittävien taiteilijoiden asemaan, joista monet edustajat,
esimerkiksi Sirnö ja Ojansuu, olivat perustellusti huolissaan
jatketun ensimmäisen käsittelyn puheenvuoroissaan.
Aloitan mielestäni hankalimmasta eli 11 a §:stä,
jota esitin ensimmäisessä käsittelyssä muutettavaksi.
Kysymyshän kuului, saako tietokoneohjelmia ja tietokantoja
jatkossa ladata netistä. Vastaus on selvä: saa.
Mutta kolmas osapuoli, tietokoneohjelman tai tietokannan välittävä operaattori,
rikkoo lakia tehdessään kyseisistä ohjelmista
tai tietokannoista tiedonsiirron vaatimia välikopioita.
Lisäksi muut tietoliikennettä säätelevät
lait velvoittavat Internet-palveluntarjoajat huolehtimaan tietoliikenteestä.
Liikkuu piuhassa sitten sähköpostia, voippipuheluita
tai ohjelmatiedostoja, Soneran ja Saunalahden täytyy lain mukaan
välittää kaikki tietopaketit. Ne eivät
voi kieltäytyä ottamasta välikopioita
myös ohjelmatiedostoista tai tietokannoista, sanoo tämä laki mitä tahansa.
Esityksen 19 §, niin sanottu Eta-raukeaminen, on puolestaan
herättänyt tunteita valtavirrasta poikkeavan kulttuurin
harrastajien joukossa. Suomeen ei tämän lain tultua
voimaan saa tuoda edelleen välitettäväksi
sellaisia teoksia, joita ei ole julkaistu Euroopan talousalueella.
Esimerkiksi Aasiasta ja Afrikasta tulleita siirtolaisia palvelevat
etniset kaupat joutuisivat poistamaan itse tuomansa elokuvat, äänitteet
ja kirjallisuuden hyllyistään. Vastaavasti yliopistoissa
yleiset kirjojen kimppatilaukset Eta-alueen ulkopuolelta muuttuisivat
laittomiksi, jos tilattuja kirjoja ei ole julkaistu Euroopan talousalueella.
Onneksi hallitus päätti kuitenkin tässä kohtaa hieman
venyttää EU:n tekijänoikeusdirektiivin kirjainta.
Direktiivi on nimittäin paljon tiukempi kuin tämä lakiesitys.
Sen mukaan maahan ei olisi saanut tuoda kirjoja tai äänitteitä edes
tuliaisiksi. Jos direktiiviä olisi noudatettu, meitä odottaisi
tulevaisuudessa valtakunnan rajalla huumekoirien lisäksi
videonoutaja, joka on koulutettu tunnistamaan dvd-levyjen ja painomusteen
tuoksu. Toisaalta se, että direktiiviä venytettiin
tässä kohdassa, pakottaa kysymään,
miksei sitä venytetty myös muissa kohdissa.
Sitten on tietysti se lakiesityksen kaikkein eniten puhuttanut
kohta eli 50 a ja 50 b §, jonka mukaan omistamastaan teoksesta
saa ottaa kopion omaan käyttöön, kunhan
ei kierrä kopioinnin estävää kopiosuojausta.
Tähän logiikkaan ei insinöörin
järki taivu. Olen yrittänyt lukea noita pykäliä etuperin
ja takaperin, mutta minä en yksinkertaisesti ymmärrä niitä.
Se on paradoksi, joka kumoaa itse itsensä. Tuon paradoksin
rikkomisesta on kuitenkin säädetty 56 e §:ssä sakkorangaistus.
Tämä omasta kopiosuojatusta teoksesta omaan käyttöön
tehdystä kopiosta määrätty sakkorangaistus
on myös siksi erikoinen, että tämä lakiesitys
ei määrää mitään
rangaistusta henkilölle, joka imuroi samaisen teoksen verkosta
itselleen ilmaiseksi maksamatta tekijälle yhtään
mitään. Voisiko joku ystävällisesti
selittää minulle, mitä mieltä tässä on?
(Ed. Laakso: Karpela tulee kertomaan!)
Julkisuudessa on keskusteltu paljon myös siitä,
tuleeko Linuxin libdvdcss-kirjastosta tai Macintosh-tietokoneista
tämän lain myötä laittomia. Yksiselitteisesti
ei tule, koska niitä voidaan käyttää myös
muihin tarkoituksiin kuin suojausten kiertoon. Tämä rajaus
kopiosuojauksen kiertoteknologian kieltävässä 50
b §:ssä on sinänsä välttämätön,
koska muuten jopa piirtoheitintussit muuttuisivat Suomessa laittomiksi.
Edellinen tekijänoikeuslakiesitys olisi tarkoittanut tätä. Piirtoheitintussin
avulla kun voi kiertää erään
cd-levyissä käytetyn kopiosuojauksen. Käytännössä rajaus
on kuitenkin mieletön, sillä mikä tahansa
kiertoteknologia muuttuu lailliseksi heti, kun se pultataan jonkin
laajemman kokonaisuuden osaksi. Mitä mieltä on
kriminalisoida ja sanktioida yksittäinen kopiosuojausten
purkamiseen tarkoitettu ohjelma, kun sama purkuominaisuus on laajemman
ohjelmistokokonaisuuden osana laillinen?
Paljon huolestuneempi olenkin 50 b §:n toisesta ongelmasta.
Lakiesityksen perusteluissa esitetään nimittäin
tulkinta, että organisoitu keskustelu tai tiedon jakaminen
kopiosuojauksista voisi täyttää suojauksen
kiertämiseen pystyvien laitteiden, ohjelmien tai palvelujen
levittämisen määritelmän, mistä maksimirangaistus
on vuosi vankeutta. Vastaavien pykälien nojalla on jo maailmalla
Saksassa ja Yhdysvalloissa haastettu tiedotusvälineitä oikeuteen.
Myös yksityinen, yliopistojen ja alan yritysten ulkopuolella
tapahtuva kopiosuojauksen tutkimus ollaan vastaavalla logiikalla
kieltämässä. Kuvitelkaapa, että esimerkiksi
turvavyöpakosta säätävän
lain perusteluissa sanottaisiin, ettei turvavöiden kestävyydestä saa
julkisuudessa keskustella eikä niitä saa tutkia.
Siitä nousisi varmasti julkisuudessa kohtalainen meteli.
Kopiosuojausteknologiat ovat siis tässä esityksessä hyvin
suojattuja. Sen sijaan esitys ei kiellä esimerkiksi sellaisia
suojausteknologioita, jotka eivät toimi standardin mukaisissa
laitteissa tai jotka muuttavat sisällön kuunteluun
käytetyn tietokoneen käyttöjärjestelmää,
siis särkevät sen. Eräät paljon
kehutut niin sanotun toisen polven kopiosuojaukset nimittäin
tekevät näin.
Ehdotuksessa uudeksi tekijänoikeuslaiksi määritellään
useita rikoksia, joista voi saada enintään yhden
vuoden vankeutta. Näitä ovat ainakin teknisen
toimenpiteen kiertäminen teoksen kopioimiseksi tai muuten
tavalla, joka on omiaan aiheuttamaan huomattavaa haittaa; tai suojauksen
kiertämiseen tarkoitetun välineen levittäminen,
vuokraaminen, mainostaminen tai myyminen. Tällainen väline
oli esimerkiksi viimeisimmän Enter-lehden liitteenä.
Suojauksen kiertämiskeinon julkaiseminen: Kerron siis nyt, kun
kopiosuojaus vielä kuuluu sananvapauden piiriin Suomessa
enkä joudu tästä linnaan, että monet
uusista cd-kopiosuojauksista voi kiertää painamalla
tietokoneen shift-nappulaa, kun laittaa levyn koneeseen. Oletan,
että tämä tieto poistetaan eduskunnan
palvelimelta heti, kun tämä laki tulee voimaan.
Nämä olisivat siis rangaistavuudeltaan saman luokan
rikoksia kuin väärän rahan käyttö ja
seksin ostaminen alaikäiseltä.
Tätä lakiesitystä on puolusteltu
muun muassa kirjastojen aseman puolustamisella. Laki ottaakin pääosin
mukaan lakitekstiin säädökset eräiden
kirjastojen oikeudesta valmistaa kopioita. Lakiesityksen 16 a §:ään
on kuitenkin jätetty teknisesti rajoittava ilmaisu, jonka
mukaan kopiot saa ottaa valokopioimalla tai vastaavalla menetelmällä.
Kopiointioikeus rajoittuu siis paperille painettuun aineistoon.
Tämän rajauksen poistaminen on ollut kirjastoalan
keskeinen muutostoive, mutta esimerkiksi Kirjastoseuran ex-puheenjohtaja
Kaarina Dromberg ei kulttuuriministerinä eikä sivistysvaliokunnan
puheenjohtajana ottanut tätä toivetta huomioon.
Lopuksi: Auttaako tämä laki verkkopiratismiin,
kuten on väitetty? Eipä juuri. Sisältöjen massalevitys
Internetissä ilman tekijänoikeuden haltijan lupaa
on laitonta jo nyt. Syytteitä luetaan tälläkin
hetkellä, kuten oikein on. Vastoin yleistä käsitystä tämä laki
ei nimittäin millään tavalla kovenna
tai lisää piratismista annettavia rangaistuksia.
Tästä laista käydyssä keskustelussa
on yritetty tahallaan sekoittaa verkkopiratismi ja omien sisältöjen
kotitarvekopiointi toisiinsa. Unohdetaan, että verkkopiraatille
riittää yksikin purettu kopio millä maailman
kulmalla tahansa. Se leviää parissa päivässä kaikkialle
maailmaan, eikä sellaista kopiosuojausta ole mahdollista edes
tehdä, ettei sitä pystyttäisi avaamaan.
Eikä se voi olla edes kovin vaikeaa, koska muuten tavalliset
soittimet eivät pystyisi näyttämään
näiden levyjen sisältöjä. Niiden
on pystyttävä purkamaan se. Niissä on
oltava riittävä laskentateho, ja niistä ei
haluta tehdä liian kalliita. Sen sijaan tästä laista
on runsaasti haittaa aivan tavalliselle lainkuuliaiselle kuluttajalle.
Arvoisa puhemies! Näillä perusteilla ehdotan, että nyt
käsittelyssä olevat tekijänoikeuslainsäädäntöä koskevat
lakiehdotukset hylätään.
Kimmo Kiljunen /sd:
Arvoisa puhemies! Me kansanedustajat olemme saaneet kansalaisilta
runsaasti kirjeitä, ennen kaikkea varmasti sähköpostiviestejä,
(Ed. Kankaanniemi: Se on hieno asia!) tämän asian
puitteissa. — Kuten ed. Kankaanniemi salista huutaa, se
on hieno asia. Näin on. Se on hieno asia, että kansalaiset
ottavat meihin yhteyttä.
Arvoisa puhemies! Luen eräästä kirjeestä pari lausetta.
"Arvoisa herra Kiljunen! Minusta tuntuu, että teiltä yksinkertaisesti
puuttuu tarpeellinen poliittinen kantti tekijänoikeuslain
suhteen. Vai eikö oma ymmärrys riitä näin
monimutkaisten asioiden kanssa? Hävetkää.
Suosittelen, että rupeatte vihdoinkin ajamaan kansalaisten
asioita tosissaan ja äänestätte kyseistä lakia
vastaan." Sitten siinä on allekirjoitus. Juuri saimme äsken opposition
edustajalta, ed. Kasvilta, tämän hylkäysesityksen.
Jotta emme joutuisi tätä kokonaisuudessaan monimutkaista
ja hankalaa ja monessa mielessä hyvää tekijänoikeuslakia
hylkäämään, niin suuren valiokunnan
puitteissa kun tätä jouduttiin käsittelemään,
päädyimme hallitusryhmien toimesta siihen lausumaesitykseen,
jota täällä on tänään
arvosteltu.
Ongelmahan on itsestäänselvä. Tämän
yksittäisen kysymyksen osalta ongelma oli sikäli
hankala, että selvästi näimme, että tekijänoikeuksien
haltijoiden oikeudet ja kuluttajien oikeudet tässä yksittäisessä kysymyksessä olivat
selvästi vastakkaisia. Sen lisäksi suurella valiokunnalla oli
ongelmana se, että meillä oli, todellakin, ristikkäisiä arvioita
valmistelevilta valiokunnilta, ennen kaikkea sivistysvaliokunnan
kanta, joka hyvin selkeästi lähti tekijöiden
oikeuksista, ja toisaalta perustuslakivaliokunnan kanta, joka myöskin
huomioi sen, että kuluttajan oikeudet tässä yhteydessä tulisi
huomioida. Kun tätä asiaa sitten käsiteltiin
suuressa valiokunnassa, niin hallitusryhmien edustajien toimesta
ensin mietittiin hyvin vakavasti ja pohdittiin myöskin
suhteessa hallitukseen sitä, voitaisiinko tässä lähteä lakipykäliä muuttamaan,
tässä kiireessä vielä lakipykäliä muuttamaan
suuren valiokunnan toimesta, mikä olisi ollut hyvin poikkeuksellinen menettelytapa,
koska meillä ei asiantuntijakuuleminen tässä yhteydessä ollut
mahdollinen.
Toinen mahdollisuus oli lähteä vahvalla edellyttävällä lausumalla.
Me näimme, että lain tekstin pykälän
muuttaminen oli sekä poliittisesti että teknisesti
vaikea, poliittisesti sikäli, että tässä oli todellakin
eri valiokuntien ristikkäisiä kantoja olemassa,
ja teknisesti juuri sen vuoksi, että suuren valiokunnan
työhön ei suoranainen lainsäädäntötekstien
ja pykälien muotoilu kuulu. Tämän vuoksi
päädyttiin tähän vahvaan, voimakkaaseen
lausumaan — todella alleviivaan sitä, ed. Laakso
ja eräät muutkin, jotka aliarvioivat tämän
lausuman merkitystä — lähdettiin voimakkaaseen
lausumaan, ja olennaista on myöskin, että hallitusryhmät
suuressa valiokunnassa neuvottelivat ja keskustelivat tästä asiasta
yhdessä hallituksen kanssa, ministeri Karpelan kanssa erityisesti.
Siinä mielessä on hyvin outoa, että täällä nyt heitetään
kysymys siitä, että ministerin arvovalta ikään
kuin olisi ollut esteenä tämän asian
luontevalle käsittelylle eduskunnassa. Päinvastoin
ministerin hyvä arvovalta ja leveät hartiat tässä kysymyksessä tukivat
monella tavalla sitä työtä, että löysimme
sellaisen lausuman, sellaisen ratkaisun, joka sijoitti kirkon keskelle
kylää. Yrittää siis huomioida
sekä tekijänoikeuksien haltijoiden että kuluttajien
oikeutetut oikeudet.
Lähtökohtana on siis tässä se,
että teknisten suojauksien murtamista ei voida lainsäädäntöteitse
lähteä sallimaan. Mutta toisaalta on olemassa
se vahva intressi, joka kuluttajilla täytyy olla: kotikäyttöön
kopioida teoksia, joita ovat hankkineet.
Ed. Kasvi täällä ironisoi, että ongelmana
on, että saa ottaa kopion, mutta ei saa purkaa kopiosuojausta,
ja hallitus kuulemma on keksinyt tavan, miten tämä hoidetaan.
Ei hallitus ole keksinyt mitään, mutta markkinat
ovat keksineet sen tavan, millä tämä dilemma
hoidetaan. Sitä kautta, että, kuten ministeri
täällä moneen kertaan jo totesi, meillä on
niin sanotut toisen polven suojaustekniikat olemassa, jotka mahdollistavat muutaman
kopion tekemisen kotikäyttöön, jolloin
täältä markkinoiden kautta tämä ilmiö tässä mielessä voidaan
yrittää ratkaista. Sehän on myöskin
se henki, mikä tässä direktiivissä on esillä.
Aivan oikein, tunnistetaan tarve siihen, että tässä asiassa,
jotta kuluttajien intressit tulevat huomioitua, saattaa olla paikallaan
myöskin lainsäädäntöteitse
tätä asiaa viedä eteenpäin,
jos kuluttajien oikeutetut intressit eivät tässä huomioidu.
Siksi oli hyödyllinen se ajatus, mikä tässä ponnessa
nyt on hyvin vahvasti esillä, että vuoden päästä eli
vuoden 2006 loppuun mennessä opetusministeriöltä edellytetään — tämä on
hyvin olennaista — selvitystä, että kuluttajien
intressit on huomioitu, ja tarvittaessa ryhdytään
toimenpiteisiin, jos näitä ei ole riittävästi
huomioitu.
Tämä mahdollistaa markkinoiden kehityksen seuraamisen
ja mahdollistaa myöskin sen, että voidaan sopivasti
konsultoida tämän vuoden aikana nyt sitten eri
tahoja, ovat ne sitten kuluttajatahoja, kuluttajajärjestöjä,
tai tekijänoikeuksien haltijoita, ja löytää se
muotoilu, jolla tästä ongelmasta, joka tässä nyt
on ilmiselvästi ongelma, selvitään. Ja,
kuten sanottu, ajatus lainsäädäntötoimenpiteestä,
joka tähän lausumaan on laitettu, on todellakin
siinä mielessä ajateltu kattavaksi, että tämä tarkoittaa
niitä kaikkia lainsäädäntötoimia,
lainsäädäntöä, joka
Suomessa vaikuttaa. Ja Suomessa vaikuttaa sekä kansallinen
lainsäädäntö että,
niin kuin tässä keskustelussa on selvästi tullut
esille, myöskin unionin lainsäädäntö.
Ja luonnollisesti Suomen hallitus seuratessaan näitä asioita,
pyrkiessään vaikuttamaan lainsäädäntöön
huomioi nämä eri lainsäädäntötasot.
Toimi Kankaanniemi /kd:
Herra puhemies! Vanha tuomarinohje sanoo niin, että mikä ei
ole oikeus ja kohtuus, ei voi olla lakikaan. Käsittelyssä oleva
tekijänoikeuslakipaketti on selkeästi osoittautunut
sellaiseksi, että siinä ei oikeus ja kohtuus tasapuolisesti
toteudu, ja silloin ei pidä lakia säätää.
Vanha viisaus pysyköön edelleen johtolankanamme.
Tämän johdosta, herra puhemies, kannatan ed. Kasvin
tekemää lakipaketin hylkäysehdotusta.
Piratismia vastaan meidän on taisteltava. Se on suuri
ongelma ja kasvava ongelma. Torjuntaan pitää uusiakin
keinoja löytyä. Mutta toisella puolella on pidettävä myös
yksilön oikeudet ja kohtuullinen asema, ja ne pitää lainsäädännössä turvata.
Tämä lakipaketti, niin kuin on kuultu jo moneen
kertaan, on sekava, epälooginen ja valitettavasti yksipuolinen.
Yksipuolinen on jo sen taustalla oleva EU-direktiivi, johon täällä voimakkaasti
vedotaan ja jonka mukaisesti laki väitetään
laaditun. Tämä yksipuolisuus johtaa nyt siihen,
ainakin uhkaa johtaa siihen, että suuri osa kansasta ihan
tavallisessa normaalielämässään syyllistyy
rikokseen, ja tällaista eivät ihmiset voi ymmärtää eivätkä pitää hyväksyttävänä.
On aivan selvää, että jos minä hankin
tuotteen ja monistan sen ja myyn niitä eteenpäin,
niin se on väärin, mutta jos minä hankin
tuotteen ja otan sen omaan käyttööni,
niin minulla täytyy oikeus kopiointiin olla ja vielä enemmän
silloin, jos olen tuotteen ostanut jo jokin aika sitten ja haluan
sen ottaa käyttöön; on selvää,
että minulla tulee olla kopiointioikeus. Jos muutoin olisi,
niin se jo loukkaisi tätä meidän perustuslaillista
omaisuuden suojaakin, josta tässä yhteydessä ei
ole ehkä riittävästi puhuttu.
Tähän tekijänoikeuslakiehdotukseen
liittyy nämä ongelmat, mitkä ed. Kasvi äsken
toi jälleen erinomaisesti, selkeästi ja osin ihan
humoristisestikin esille vakavassa asiassa. Tässä ei huumorilla
sinänsä ole paljon sijaa, mutta erikoista on,
että tämä johtaa jopa ihan naurettavuuksiin
asti. 11 a §:ssä on ongelmia, 19 §:ssä on vieläkin
jonkin verran ongelmia, ja ennen kaikkea ongelmallisia ovat sitten
nämä 50 a ja 50 b §, joita ei ole korjattu
siihen muotoon, että ne olisivat oikeudenmukaisia ja kohtuullisia.
Eli totean, että on useampi pykälä, joissa
on ongelmia. Saattaa olla, että nämä kaksi
ensin mainittua ovat aika selkeästi direktiivistä johdettuja,
ja silloin ne ovat sen takia tällaisia kuin ovat, kelvottomia kuitenkin
suurelta osin. Mutta 50 a ja 50 b § eivät voi
olla täysin riidattomasti direktiivin edellyttämiä siinä muodossa,
missä hallitus ne on lakiesitykseen kirjoittanut ja missä ne
ovat nyt tulossa hyväksytyiksi, ellei tuo meidän
tekemämme hylkäysesitys saa enemmistöä.
Sivistysvaliokunta itse toteaa mietinnössään sivulla
5, että tämä tulkinta, jonka ministeriö ja valiokunta
on ottanut, perustuu keskusteluihin. Tässä samassa
sivistysvaliokunta itse toteaa, että direktiivi ei tällaista
edellytä, ja siitä voi todeta, että sitä ei
ole välttämätöntä tulkita
näin ahtaasti ja, sanoisiko, kansalaisen oikeustajun vastaisesti kuin
mitä on tapahtumassa. Eli meillä täytyy
olla ja onkin liikkumavaraa.
Jatketussa ensimmäisessä käsittelyssä tämä muutosehdotus,
joka omassakin vastalauseessani suuren valiokunnan mietinnössä oli,
kaatui, ja meillä on käsittelyn pohjana ensimmäisessä käsittelyssä hyväksytty
laki. Kun se on erityisesti tältä osin ja muutamilta
muilta osin ja lisäksi sekavuuden, epäloogisuuden
vuoksi ja tekijät kontra kuluttajat tarkastelukulmalta
epäoikeudenmukainen, niin täydet perustelut koko
paketin hylkäämiselle on, ja jos tämä hylätään,
se pakottaa hallituksen tuomaan uuden esityksen, jossa perustellaan
nämä asiat kunnolla. Täällähän
ei ole esimerkiksi perustuslakivaliokunnan nimenomaiseen huomautukseen
otettu mitään kantaa sivistysvaliokunnan toimesta.
On aika poikkeuksellista, että näin on tapahtunut.
Onko sitten syy se, että ei löydy selityksiä vai
onko se vain muu laiminlyönti, niin se on tietysti kysymys,
joka jää nyt tässä avoimeksi.
Herra puhemies! Kannatan siis tätä lain hylkäystä,
ja koko kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä kannattaa
lain hylkäämistä ja edellyttää, että hallitus
tuo pikaisesti uuden esityksen ja se sitten käsitellään
asianmukaisesti ja erityisesti näiltä osin, mitkä ovat
tässä epätyydyttävällä tavalla
esitettyjä.
Herra puhemies! Toinen asia, johon vielä puutun, on
tämä jumalanpalvelusmusiikki. Perustuslakivaliokunnan
kannan mukaisesti se vapautettiin tekijänoikeusmaksuista,
mutta tämä johtaa siihen, että jumalanpalvelusmusiikin
tekijät ovat huonommassa asemassa kuin muut, ja siksi katson,
että vaikka perustuslakivaliokunta noin totesi, niin on
syytä asiaa vielä tarkastella ja voitaisiin laatia
tällainen erityinen järjestelmä kirkko- ja
hengellisen musiikin osalta. Siksi ehdotan, herra puhemies, seuraavaa
lausumaa:
"Eduskunta edellyttää, että hallitus
selvittää mahdollisuudet perustaa yhdessä kirkkojen
ja muiden uskonnollisten yhteisöjen kanssa rahasto tai
muu vastaava menettely, jolla turvattaisiin jumalanpalvelusmusiikin
osalta tekijöiden edut mahdollisimman kattavasti ja oikeudenmukaisesti."
Tällä menettelyllä, esimerkiksi erillisellä rahastolla,
johon seurakunnat maksaisivat jokaista jäsentä kohti
jonkun tietyn vuosittaisen summan ja opetusministeriö panisi
ehkä pienen pohjarahan, voitaisiin sitten luoda järjestelmä,
jolla myös tämän musiikinalan tekijät
saisivat korvauksen työstään. Järjestelmä ei
olisi varmaan ihan niin oikeudenmukainen kuin on tämä itse
tekijänoikeuslain järjestelmä, koska
tällä erillisjärjestelyllä vältettäisiin
se byrokratia, joka olisi syntynyt, jos olisi kirkkomusiikki pantu
normaalin järjestelmän sisälle. Sitä ei
kirkko halunnut eikä perustuslakivaliokunta katsonut uskonnonvapauden
näkökulmasta mahdolliseksi, ja siksi ehdotan,
että tällainen lausuma tässä yhteydessä hyväksyttäisiin
ja sen myötä tämäkin asia saisi järjestäytyneen
kohtuullisen lopputuloksen.
Arja Alho /sd:
Arvoisa puhemies! Suomessa on monta hyvää asiaa
luovan työn tekijöiden kannalta, jotka oikeastaan
voisivat olla vientituotteitamme muualle maailmaan. Meillä on
hyvät julkiset apuraha-, stipendi- ja taiteilijaprofessorijärjestelmät.
Meillä kannustetaan julkisiin taidehankintoihin. Meillä on
myöskin hyvitysmaksu, joka on tuonut tekijöille
korvauksia, kun olemme kuunnelleet musiikkia ja kopioineet sitä omaan
käyttöömme, esimerkiksi.
Silti olen sitä mieltä, että tekijät
tarvitsevat ajanmukaisen ja modernin tekijänoikeuden suojan.
On aivan oikein lukea tekijänoikeus, niin kuin se luetaankin,
perustuslakiemme mukaan omaisuuden suojan piiriin, jossa tekijöillä on paitsi
taloudellisia intressejä vaalittavana myöskin
moraalisia ulottuvuuksia oikeudestaan omiin tuotteisiinsa. Nykyinen
tekijänoikeusmenettelyhän esimerkiksi tarkoittaa
sitä, että jos minä haluan tuottaa äänilevyn,
kuten olen tehnytkin ja valinnut sinne joitakin kappaleita, minun
on kysyttävä tekijöiltä, suostuvatko
he siihen, että käytän heidän
teostansa tässä levyssä, koska olen poliitikko
ja levyn tarkoitusperä on tässä mielessä poliittinen.
Tämäntapaiset tekijänoikeuden suojat
ovat mielestäni aivan perusteltuja ja lähtevät siis
perustuslain 15 §:stä.
Tekijänoikeuslainsäädäntö ei
kuitenkaan niinkään säätele
tekijän ja julkisen vallan välisiä suhteita,
vaan se on ennen muuta tekijän, tekijänoikeuksien
haltijoiden ja teosten käyttäjien välisiin suhteisiin
puuttuva. Sen vuoksi on äärettömän tärkeätä nyt
alleviivata sitä, mikä oli perustuslakivaliokunnan
rooli koko tekijänoikeuslainsäädännön
hyvin pitkässä ja monipolvisessa käsittelyvaiheessa.
Meidän tehtävämme oli asettaa erilaiset
perusoikeudet suhteessa toisiinsa ja yrittää löytää näitten
välille tasapaino niin, että tekijät, tekijänoikeuksien
haltijat ja käyttäjät voisivat olla kukin
tyytyväisiä, ehkä ei täysin,
mutta kuitenkin niin, että on sellainen legitiimi ymmärrys siitä,
että tuo ja tuo asia pitää voida hyväksyä, koska
se on tekijän intressissä, tai tuo ja tuo asia on
hyväksyttävä, koska se on kuluttajien
intresseissä. Ei ole siis mikään helppo
tehtävä tehdä sellaista lainsäädäntöä.
Voikin sanoa, että vaikka sivistysvaliokunta on tehnyt
muutoin aivan erinomaista työtä, kuunnellut paljon
asiantuntijoita ja yrittänyt löytää hyviä muotoiluja
lainsäädäntöön, onhan
tämä tekijänoikeuslainsäädäntö epäselvä,
tulkinnanvarainen, ja onhan kaiken kaikkiaan ajatus siitä, että entistä tekijänoikeutta
parsitaan ja paikataan ja yritetään sovittaa tekijänoikeudet
moderniin tietotekniikkaympäristöön niiltä ajoilta,
kun vaan painettiin kirjaa ja kuunneltiin radiota, aikamoinen urakka.
Sen vuoksi minusta ei ollenkaan pidä täällä nyt
valmistelijoiden eikä ministeriön eikä kenenkään
muunkaan pahastua siitä, että eduskunnassa on
ollut erittäin voimakasta tarvetta vaatia tänne
asianmukaista, ymmärrettävää ja selkeää uutta
tekijänoikeuslainsäädäntöä.
Sehän koskettaa meistä joka ikistä, ja
sen vuoksi on tietysti hyvän lainsäädännön
näkökulmasta tämän kaltaisen
vaatimuksen esittäminen mitä perustelluinta.
Ed. Kasvi on täällä kiinnittänyt
omassa puheenvuorossaan huomiota hyvin moniin sellaisiin epäkohtiin
tässä lainsäädännössä,
joihinka perustuslakivaliokuntakin jo jossain määrin
kiinnitti huomiota. Mutta kun laki on monipolvinen ja monimutkainen,
yritimme tietysti erityisesti vain katsoa nyt sitten kuluttajien
ja tekijänoikeuksien välisiä suhteita.
Mutta onpa sivistysvaliokuntakin löytänyt laista
paljon huomautettavaa ja kiinnittää lausumassaan
huomiota esimerkiksi siihen epäkohtaan, että vanhojen
valokuvien käytön suhteen tekijänoikeus
on hyvin rajoittava.
Tuntuuhan se nyt vähän hassulta, että kun
patenttioikeus on 20 vuotta — sillä joka keksii
uuden asian, on suojaa 20 vuotta — mutta tekijänoikeuksien
suoja on 70 vuotta. Mitä siitä nyt tulisi, että panen
isoäitini kuvan vaikkapa omalle sivulleni nettiin, siitä joutuisi
maksamaan tekijänoikeudesta? Tässä mielessä voi
kysyä, onko kaikki ihan oikeasuhtaista. Onhan tietysti
ongelmallista toden totta se, että Eta-alueen ulkopuolelta
ei voisi tuoda levyjä, sarjakuvia, muunlaisia tuotteita.
Sehän johtaisi ja johtaa jo nyt kulttuurin yksipuolistumiseen,
joka on vastoin kaikkia niitä monikulttuurisuuden ja moniarvoisuuden periaatteita,
joihinka suomalainenkin kulttuuri-ilmasto rakentuu.
Myönteistä toki sitten tämän
uuden tekijänoikeuslainsäädännön
näkökulmasta on se, että piratismin suhteen
meidänkin kuluttajina täytyy vähän
tuolla naapurimaissa käydessämme katsoa, mahtaako
tämä nyt olla vain aito kopio vai vain aito tuote.
Sehän on positiivista, kuten myöskin tietysti
se, että musiikin tekijät tulevat saamaan nyt
myöskin esitettävistä musiikkivideoista
korvausta. Nämähän ovat asioita, joita
entisessä maailmassa ei tultu ajatelleeksi, mutta nykyisessä maailmassa
ne ovat arkipäivää. On siis jotain hyvääkin.
Ed. Kimmo Kiljunen täällä sanoi,
että se suuren valiokunnan ratkaisu, että ei korjattu
pykälää, vaikka siihen oli kaikki edellytykset,
vaan tehtiin tämä ponsi, joka sitten tarkoittaisi
sitä, että markkinat hoitaisivat tämän
kuuluisan "omaan käyttöön" tarkoitetun
tuotteen kopioimisen, johtaa mielestäni kyllä aika
helposti ojasta allikkoon. Se, että tuottajat määrittelisivät
markkinoilla sen, kuinka monta kopiota voi ottaa ostamastaan tuotteesta,
antaa myöskin samalla tuottajille täydellisen
määräysvallan siitä, millaisia laitteita
kuluttajien on hankittava ja millaisia ohjelmia käytettävä.
Tämä mielestäni on moniarvoisen tietoyhteiskunnan
kannalta erittäin suuri uhka.
En kuitenkaan aio äänestää lain
hylkäämisen puolesta, ja siihen on sellainen syy,
että mielestäni tämä ajatus
siitä, että verkot ovat täydellisen vapaa
alue ja suuri etuoikeus ja jollakin tavalla jokaisen kuluttajan
nautintaoikeuteen kuuluvia, on mielestäni hiukan pulmallinen,
sillä teknologia ei ole mikään väline
eikä se ole myöskään neutraali.
Internet ehkä kehitettiin julkisin varoin, mutta kyllä se
on yksityisomistuksessa ja se operoi kaupallisesti. Kaikessa mediassa
näkyy selvästi keskittyminen ja erilaisten mediatavaratalojen
merkityksen kasvu. Julkisen vallan keinot hallita tätä kehityssuuntaa
ovat vähäiset. Verkkomaailmassa ovat täsmälleen
samat kapitalistisen talouden luonteenpiirteet: omistus on yksityistä ja
verkkomaailmaa säännellään vähän.
Se on omistushaluista, kasautuvaa ja kaupallista, ja siksi sinne
tarvitaan uusia pelisääntöjä,
myöskin niitä pelisääntöjä,
jotka suojaavat tekijöiden oikeuksia, kuitenkaan polkematta
kuluttajien oikeuksia.
Parasta olisi, jos tekijänoikeuksissa — kaupallisissa
verkoissa, joissa aika häikäilemättä laillisesti
ja usein laittomasti käytetään tuotteita
ilman korvausta — löydettäisiin joku
muu tapa kuin sellainen, joka tulee omaan kotiini, tekee minusta
varkaan, rikollisen, ja josta aiheutuu se, että minua vastaan
voidaan nostaa kanteita, koska näin ei mielestäni
asianlaita ole. Itse asiassa tekijänoikeuslainsäädännössä on
myöskin sivuutettu it-alan luovien tekijöiden
oikeudet, mikä omasta mielestäni osoittaa juuri
sitä, miten pulmallista on vanhaa lakia yrittää soveltaa
täydellisesti uuteen toimintaympäristöön.
Tarvitsemme siis kokonaisuudistuksen, joka on selkeä,
joka turvaa kuluttajien oikeudet, myöntää myöskin
tekijöiden oikeutetut pyrkimykset, on legitiimi, ei tee
laittomiksi sellaisia asioita, jotka ovat laillisia, tekee tuotteiden
käyttämisen mahdolliseksi. Legitiimisyys tarkoittaa myöskin
sitä, että tekijänoikeutta ei venytetä liian
pitkälle eikä myöskään
niin, että kuluttajat voisivat häikäilemättä ilman
korvauksia käyttää kaikkea sitä,
mitä luova työ on tuonut tuotokseksi.
Must carrystä lupasin sanoa edellisellä kerralla,
koska tämä on jo kolmas kerta, kun puhun tekijänoikeuksista.
On kysytty, miksi en ole jättänyt asiasta eriävää mielipidettä perustuslakivaliokunnassa.
Siksi en ole jättänyt, että tämä tasapaino
on ollut juuri se tarpeellinen asia, joka on pitänyt hakea.
Must carryssähän on kysymys siitä, että kaapelitse
on 40 prosenttia katsottu televisio-ohjelmia ja nyt pitäisi
sitten päättää, että teleyritykset
olisivat tässä velvollisia myöskin maksamaan
tekijänoikeuksista, vaikka se televisioyhtiö on
jo maksanut televisio-ohjelmien tekijänoikeuksista. Tämä ei
ole mielestäni perustuslain mukaan oikeasuhtaista omaisuuden
suojan näkökulmasta, kun lailla olemme tällaisen
velvollisuuden televerkkojen haltijoille asettaneet, eikä ole
myöskään tekijöiden kannalta
kohtuullista saada ikään kuin kahteen kertaan
oikeutta. Sen vuoksi en ole siis tässä asiassa
ollut eri mieltä kuin perustuslakivaliokunta on ollut.
Tulen kuitenkin, enkä perustele sitä nyt laajemmin,
kannattamaan ed. Kankaanniemen pontta sen vuoksi, että minun
näkökulmastani hengellisen musiikin oikeudet eivät
ole asettuneet niin, että muusikot olisivat samassa rivissä,
(Puhemies: 10 minuuttia!) vaan ne ovat asettuneet niin, että tekijänoikeutta
ei pidä ulottaa luokkahuoneeseen, ei jumalan palvelemiseen,
ei yleishyödylliseen tehtävään.
On myönnettävä, että tietoyhteiskunnassa
oikeus tietoon on jokaisen kansalaisen oikeus ja tässä suhteessa
tekijöidenkin oikeuksille on olemassa rajansa.
Säde Tahvanainen /sd:
Arvoisa puhemies! Varmasti harva tässä salissa
on käynyt koko tuon tekijänoikeuslakiesityksen
läpi, mutta sivistysvaliokunnan jäsenet sen ovat
joutuneet tekemään, ja tässä keskustelussa,
voisin sanoa, he ehkä vähän laajemmasta
perspektiivistä voivat käydä sitä keskustelua,
mistä kokonaisuudesta nyt on kyse, ja puolustaa tätä esitystä ihan
ylväästi ja käsittelyä, kun
olemme perusteellista työtä tehneet.
Tässä salissa on käyty keskustelua
hyvin pienistä yksityiskohdista, toki merkittävistä asioista,
myöskin kuluttajien oikeuksista. Haluan tuoda esille, että nimenomaan
tällaisen oikean tasapainon etsiminen kuuluu eduskunnan
rooliin ja myös sivistysvaliokunnan rooliin. Ministereiden pitää tuoda
meille sellaisia esityksiä, joissa pystytään
tasapainottamaan eri intressiryhmien etuja näinkin vaikeassa
lainsäädännössä kuin
mistä tekijänoikeuslaissa on kyse. Siksi haluan
tuoda esille sen, että kun lainsäädäntö on
näin monimutkainen, on hyvin monia intressitahoja: on luovan
työn tekijät, on käyttäjät,
on tuottajat, kokonaisuudessaan elokuvateollisuus ja hyvin monta
muuta tahoa, esimerkiksi teknologiateollisuus tässä yhteydessä.
Kaikki hyvin voimakkaasti tietenkin lobbaavat omaa etuaan. Eduskunta
ja valiokunnat joutuvat tekemään arvojensa pohjalta,
sen arvomaailman pohjalta, jota kukin edustaa, päätöksen,
mihinpäin ja millä tavoin tätä tasapainoa
kunkin lainsäädäntökokonaisuuden osalta
sitten viedään.
Mielestäni tämä kokonaisuus, jos
katsastellaan tätä tekijänoikeuslakia,
on aika lailla tasapainoinen. Siinä ei ole kaikissa asioissa
noudatettu tekijöiden ja tekijänoikeusjärjestöjen
näkökulmaa ja heidän lobbaamiaan viestejä.
Monessa suhteessa niitä on parannettu, mutta monessa asiassa
he ovat myöskin hävinneet. Siinä ei ole
teollisuus yksinomaan päässyt päsmäröimään
niin kuin ei pidäkään, eli täytyy
ottaa huomioon muutakin. Siinä on myöskin katsasteltu
tätä kuluttajan näkökulmaa hyvin
monessa mielessä. Mp3-tapaus on tässä suhteessa
ehkä poikkeus tämän suuren laajan keskustelun
jälkeen, johon vielä palaamme noin vuoden kuluttua.
Ei tässä todellakaan ole kyse siitä,
että valiokunta ja eduskunta katsastelisivat vain yhden
ryhmän näkökulmasta asioita, vaan tekevät
arvovalintoja monessa asiassa.
Nostan esille yhden kysymyksen esimerkkinä siitä,
missä asioissa tässä arvovalintoja on
tehty: sen, kuinka laajasti hyvitysmaksua tullaan soveltamaan erilaisiin
laitteisiin tulevaisuudessa. Kun teknologia kaiken aikaa kehittyy
ja meille tulee kaikenlaisia uusia kännyköitä ja
muita mobiilivälineitä, joilla voidaan katsella
televisiota, voidaan lähettää viestejä,
kommunikoida eri verkoissa jne., tällä hetkellä tämän
nykyisen lainsäädännön pohjalta
kaikkiin näihin laitteisiin periaatteessa voitaisiin ulottaa
hyvitysmaksu. Tämän lainsäädännön
hyväksymisen jälkeen harkitaan aina tapauskohtaisesti,
kuinka merkittävässä mittakaavassa näitä tullaan
käyttämään kopiointiin, josta
sitten hyvitysmaksut taiteilijoille Gramexin ja muiden järjestöjen
kautta joudutaan maksamaan.
Tämän tyyppisiä asioita tässä on
pohdiskeltu ja käyty todella läpi. Jos tämä yksi
mp3-asia on nostattanut kovinkin suuren tunnemyrskyn, voin sanoa,
että ei tässä kuluttajanäkökulmaa
ole sivuutettu. Jokainen meistä kansanedustajista on myöskin
omalla tavallaan kuluttaja ja käyttää samoja
tuotteita ja joutuu arkielämässään
lastensa tai omakohtaisen kokemuksensa kautta paneutumaan näihin
asioihin.
Haluan tuoda myös esille sen, että esimerkiksi opetuksen
ja tutkimuksen osalta olemme tehneet tänne muutosesityksiä,
joilla pyritään mahdollistamaan se, että mahdollisimman
joustavasti ja järkevästi voidaan käyttää erilaisia,
voi sanoa, opetus- ja tutkimuskäyttöön
tärkeitä materiaaleja siellä luokkahuoneessa,
niissä tilanteissa ottaa esimerkiksi joku valokuva, ottaa
joku aineisto käsiteltäväksi niin, että joka
kerta ei tarvitse erikseen sopia niistä tekijänoikeusjärjestöjen
kanssa, vaan ne ovat yleisen kollektiivisen turvan piirissä.
Eli monenlaisia käyttäjäryhmiä ja
monia näkökulmia on otettu huomioon.
Sitten tekijöiden näkökulmasta. Kun
täällä keskustelussa on kritisoitu sitä,
että meillä on niinkin mahtavat järjestöt
kuin Gramex ja Teosto olemassa ja niitä ei tiettyjen ryhmien
mielestä pitäisi edes olla olemassa, vaan pitäisi
kenties jollain muulla tavalla pyrkiä sopimaan asioista, niin
sanoisinpa, että siinä viidakossa yksikään kuluttaja
ei haluaisi elää. Jos jokainen kuluttaja joutuisi
sopimaan eri tuottajien kanssa käyttöoikeuksista
ja neuvottelemaan, käymään näitä keskusteluja,
niin siinä sopassa kyllä varsinkin kuluttaja häviäisi.
On hyvä, että meillä on tämmöinen
valtakunnallinen kollektiivinen neuvottelujärjestelmä,
jossa nämä järjestöt edustavat
taiteilijoita ja tekijöitä ja käyvät
neuvotteluja tuottajiin päin ja myös kuluttajanäkökulma
huomioon ottaen joutuvat käymään sitä keskustelua
laajassa kentässä.
Eli tässä suhteessa tämä järjestelmä on
meillä kuluttajien suoja, kuluttajansuojajärjestelmä. Tiedät,
että kun soitat jossakin maksullisessa yleisötilaisuudessa
vaikkapa Michael Jacksonin musiikkia, jos joku vielä Michael
Jacksonia soittaa, niin Teostolle ne maksut menevät tai
sitten Gramexille. Jos ei järjestelmää olisi,
joutuisit etsimään taiteilijan käsiisi
tai häntä edustavan tahon, joka maailmassa kenties
voi olla siellä Yhdysvalloissa asti, ja silloin vasta kuluttaja
sellaisesta tilanteesta kärsisi. Eivät nämä ole
niin mustavalkoisia asioita. Tietenkin kun tällaisia kysymyksiä tulee — ja
tässä mp3-asiassa nyt tulevat näiden
edunsaajien näkökulmat vastakkaisiksi — niin
helposti lähdetään ajamaan sitä linjaa, että ok,
tällaista järjestelmää ei tarvitse
olla ollenkaan olemassa.
Sitten, arvoisa puhemies, haluaisin nostaa esille myöskin
sen, että todellakin, kun tässä on laajasta
asiakokonaisuudesta kyse, täällä tulee isoja
asioita, jotka kuluttajien kannalta ovat tärkeitä kysymyksiä ja
myöskin taiteilijoiden näkökulmasta.
Piraattituotteiden maahantuonti, jonka ed. Alho täällä muun
muassa otti esille, on tietysti kysymys, jossa pyritään
laitonta teollisuutta, mafiaa tukevaa teollisuutta, tuossa rajan
takana kitkemään ja tuomaan se kotimaiseksi, mikä vaikuttaa
tietysti pitkällä aikajänteellä sekä meidän
taiteilijoidemme asemaan että myöskin sitten varmasti
levyjen hintaan ja kuluttajien näkökulmasta positiivisella
näkökulmalla, jos laitonta aineistoa pystytään
karsimaan.
Nettitekijän oikeuskysymyksistä olen samaa mieltä kuin
ed. Arja Alho täällä tänään
nostaessaan ne esille. Ei netti ole sellainen paikka, että siellä saa
tehdä ihan mitä lystää, varastaa
toiselta omaisuutta niin sanotusti ja kopioida sitä vapaasti
jokaiselle kaverille. Siellä on myöskin olemassa
jo tänä päivänä tavallaan
rangaistusmenettelyt. Nyt tässä uudessa tekijänoikeuslaissa
myöskin sitä asiaa tullaan lisää korostamaan
ja hieman vielä ehkä lisää sanktioimaankin.
Jos menet sinne vertaisverkkoon ja kopioit naapureilta isoja määriä aineistoja,
niin se on laiton teko, ja siitä voidaan rangaista tulevaisuudessa.
Olisi hyvä tässä valistaa meidän
nuoriamme erityisesti, jokaisen meidän lapsia, siitä että tämä ei
ole ollut tähänkään mennessä sallittua
ja varsinkaan tämän lainsäädännön
jälkeen ei tämä ole sallittua. Tavallaan
tähän asiakokonaisuuteen, että viedään
nettiin aineistoja ilmaiseksi ja vaihdellaan niitä siellä kavereiden
kanssa, ilman että ostetaan yhtäkään
levyä — kenties ensimmäinen levy ostetaan — pyritään
tällä lainsäädännöllä myöskin
puuttumaan.
Ihan tähän loppuun vielä haluan tuoda
esille sen, että kun täällä muutama
ponsiesitys tulee huomenna äänestykseen, niin
erityisesti tämä kristillisten esitys siitä,
että opetusministeriö yhdessä kirkkokuntien
kanssa velvoitetaan etsimään sellaista rahastoa,
jolla saataisiin kirkkomusiikin tekijöille uusi tekijänoikeusmaksujärjestelmä aikaan,
on aikamoista hurskastelua ja populismia tässä vaiheessa,
koska kristillinen liitto on vastustanut koko ajan tekijänoikeusmaksujen
säätämistä. Tavallaan tuen tätä esitystä ja luulen,
että se on luonnollinen jatkumo tämän jälkeen,
kun hylätään opetusministeriön
valmistelema esitys siitä, että olisi tullut pakkolisenssiin
perustuva tekijänoikeuskorvaus kirkkomusiikin tekijöille
myöskin jumalanpalveluksista. Varmasti ministeriö puuttuu
asiaan ja lähtee käymään neuvotteluja
tämän jälkeen, niin että tätä pontta
itse asiassa ei tarvita.
Sitten tämän koko lain uudelleenvalmistelun osalta,
jota myöskin huomenna esitetään, yhdyn siihen
näkökulmaan, että teknisesti tätä lakia
pitäisi valmistella uudelleen ja parantaa. Mutta siihen
lähtökohtaan, että tällä ikään
kuin keppihevosena saataisiin nyt avattua eri intressiryhmien näkökulmasta
uusi keskustelu ja lobbauskierros näiden muutosten muuttamiseksi,
mitä täällä tämän
eduskuntakierroksen aikana on saatu, en todellakaan yhdy ja sen
vuoksi en kannata kokoomuksen esittämää ponsiesitystä.
Jyrki Kasvi /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Sellainen korjaus vaan, että tämä laki
ei tule tekemään rangaistavaksi teoksi tekijänoikeuden
alaisen materiaalin imurointia verkosta ilmaiseksi. Tämä tieto
on virheellinen.
Jari Vilén /kok:
Arvoisa herra puhemies! Uskon, että tämän
tekijänoikeuslain käsittely kokonaisuudessaan
on ollut äärettömän opettavainen
prosessi koko eduskunnalle ja meille kaikille kansanedustajille
ennen kaikkea siitä, kuinka haastavaa EU-direktiivien muuttaminen
kansalliseksi lainsäädännöksi
käytännössä on ja kuinka paljon
mahdollisuuksia tulkintaan, mutta myös mahdollisuuksia
ristiriitoihin sieltä käytännössä tulee
löytymään.
Minua on ehkä eniten hämmästyttänyt
kaksi väitettä tai aihetta, jotka tähän
keskusteluun liittyvät. Ensimmäinen on se, jossa
on paheksuttu tai hämmästelty sitä kansalaisaktivismin
määrää, mikä on kohdistunut
tässä asiassa kansanedustajien suuntaan ja ennen
kaikkea nuoremmalta väestöryhmältä ja
joka on tapahtunut hyvin määrätietoisesti
ennen kaikkea sähköpostiviestityksen kautta. Pidän
tätä erinomaisena asiana ja muotona vaikuttaa,
välittää mielipide, ja muotona, josta
meidän kansanedustajien on syytä varmasti oppia
myös tulevaisuutta ajatellen. En ole pitänyt sitä eduskunnan
arvovaltaa uhkaavana toisin kuin jotkut edustajakollegat, jotka ovat
tästä käyttäneet myös
puheenvuoroja.
Toinen asia, joka minua hämmästyttää tässä, on
väite tai mielipiteet siitä, että suuri
valiokunta ei olisi voinut tarttua muuhun kysymykseen kuin kirkkomusiikkiasiaan.
Aiemmassa keskustelussa olen tuonut esille sen, että työjärjestysten
mukaan suuri valiokunta voi näin tehdä. Mutta
mielestäni enemmän kysymys on periaatteesta, siitä,
että jos valiokunta ja valiokunnan jäseniin kuuluvat
kansanedustajat löytävät mielestään
kysymyksen, jota on syytä selvittää tarkemmin
ja jossa heidän mielestään on epäkohtia,
niin sitä ei sallittaisi tehdä. Se haaste, mikä on
olemassa EU-politiikassa, on se, että suuri valiokunta
omalta osaltaan pyrkii tekemään koordinaation,
ja tällaisessa yksittäisessä kysymyksessä lopullinen
päätös totta kai tehdään
täällä salissa.
Pidän valitettavana, että tässä on
asetettu arvovaltakysymystä siitä, mikä valiokunta
saa, voi tai pystyy tätä asiaa käsittelemään.
Mielestäni on sitä parempi, mitä laajempi
joukko kansanedustajia kokonaisuudessaan käy tätäkin
EU-lainsäädäntöä lävitse,
ja niin kuin selvästi on tuotu esille, riippuen varmaan
tehtävästä, riippuen painotuksista näkökulmat
voivat erota merkittävällä tavalla, ja
keskeinen eroavuushan tässä kysymyksessä tulee
direktiivin tulkinnasta.
Suurelle valiokunnalle jaettiin ministeri Karpelan toimesta
keskustelumuistio, joka pohjautui yhden virkamiehen keskusteluihin
tiettynä ajanjaksona toisen virkamiehen kanssa eli komission
virkamiehen kanssa. Tämä on nyt se keskeisin peruste,
johon pohjautuu se, että tämän lainsäädännön
sisällön täytyy olla tämän
sisältöinen kuin ministeri Karpela toistuvasti
on pyrkinyt perustelemaan. Rohkenen väittää,
että jos laittaisimme asialle toisen virkamiehen ministeriöstä soittamaan
toiselle pääosastolle tästä samasta
kysymyksestä, tulkinta olisi varmastikin sävyltään
toisenlainen, jos ei sisällöltään
jopa päinvastainen.
Me pohjaamme nyt päätöksemme yhteen
mielipiteeseen, yhteen virkamieheen, tämän kahdenvälisiin
keskusteluihin, joiden sisällöstä ja
sävystä meillä ei ole olemassa tietoa
tai tarkempaa informaatiota. Sen takia minun mielestäni
aidosti tämän esityksen yksi keskeinen ongelma
on se, että meillä on olemassa epäselvyys
ja meillä säilyy edelleenkin epäselvyys
direktiivin asettamista vaatimuksista ja täytäntöönpanoon
liittyvän kansallisen liikkumavaran käyttämisestä.
Toinen kysymys, jota on ansiokkaasti tuotu täällä esille,
on se, että tässä lakiesityksessä on kieltoja,
määräyksiä, sanktioita, joiden
valvonta ja täytäntöönpano on
ilmeisen mahdotonta, eivätkä ne ainakaan edistä yleistä lainkuuliaisuutta ja
lain kunnioitusta. En usko, että kukaan voi tätä kiistää,
eikä mielestäni keskustelussa tätä tosiasiaa
ole kiistetty.
Mielestäni myös yhteneväisesti on
tuotu esille, että laissa on olemassa epätasapainoa
tekijänoikeuksien haltijoiden ja kuluttajan oikeuksien sekä velvollisuuksien
ja mahdollisuuksien välillä. Ei mielestäni
kukaan puhuja myöskään tätä faktaa
ole omalta osaltaan kiistänyt ja kieltänyt.
Nämä kolme keskeistä kysymystä mielestäni ovat
ne, jotka voimakkaimmin vaikuttavat ja ovat johtaneet myös
siihen, että oma kantani on hyvin kriittinen tämän
lakiesityksen tähän muotoon ja myös hallituspuolueiden
yhdessä ministeri Karpelan kanssa sopimaan ponsiesitykseen, joka
on mielestäni toive ja joka on ilmeisestikin se mahdollisuuksien
summa, mikä on voitu saavuttaa ministerin kanssa käydyissä keskusteluissa.
Pidän hyvin valitettavana sitä, että ministeri Karpela,
sen jälkeen kun asia ja tähän asiaan
liittyvät yksityiskohdat nousivat uudelleen keskusteluun,
ensimmäisenä ilmoitti Kiinan-matkaltansa, että missään
suhteessa lakia ei voida avata eikä sitä voida
tarkistaa. Olisin toivonut häneltä suurempaa harkintaa
siinä, että hän olisi tarvittaessa ottanut
vaikka uuden aikalisän asian suhteen. Hän ei ole
omalta osaltaan muistuttanut siitä, minkä takia
lakia käsitellään tai minkä takia sen
hyväksyminen tarvitaan: Se on se, että meillä on
olemassa jo sanktiot komission puolelta ja tietyt rangaistusvelvoitteet
astuvat voimaan Suomea kohtaan, jos tätä lakia
ei käsitellä. Mutta nämä sanktiot
eivät astu voimaan niin kauan kuin tämän
lakiesityksen käsittely eduskunnassa on kesken tai avoinna.
Me olisimme voineet ottaa tahtoessamme ja, jos ministeri olisi
halunnut osoittaa hyvää tahtoansa ja ymmärtämystä eduskunnan
esille tuomiin huolenaiheisiin, tarvittaessa aikalisän
tehdä perusteellinen selvitys vaikkapa sivistysvaliokunnan
asiantuntemuksella tarkemmin näistä epäkohdista,
mitä nyt on noussut esille, katsoa, onko lopputulos edelleenkin
sama vai onko ministerillä omalta osaltaan tarve käydä myös
komission kanssa tarkentavat keskustelut näistä yksityiskohdista.
Tätä mahdollisuutta ei nyt valitettavasti haluttu
käyttää, vaan lähtökohtana
oli se, että tämä lakiesitys täytyy
saada muuttamattomana lävitse ja hallituspuolueiden tehtävänä on
löytää perusteet ja sopia sitten mahdollinen
ponsiesitys, jossa tuotaisiin esille ne epäkohdat, joista ei
voida kiistaa tehdä mutta jotka eivät sitten muuttaisi
peruslähtökohtaa, mikä on esille tuotu.
Se, että en tule itse äänestämään
tätä lakiesitystä vastaan huomenna, johtuu
puhtaasti ja ainoastaan siitä, että tämä lakiesitys
on hyväksyttävä sillä perusteella,
että hallitus ei ole valmis käsittelemään
lakia uudelleen, hallitus ei ole valmis tekemään
tässä vaiheessa muutoksia vaan asettaa tämän
seurantaponnen ja meidän on EU-velvoitteiden vuoksi hyväksyttävä tämä lakiesitys.
Mutta jotta voin olla tukemassa tämän kaltaista
lähtökohtaa, olen esittämässä lausumaehdotusta,
joka mielestäni asettaisi sen velvoitteen, mikä hallituspuolueiden
sopimasta lausumaesityksestä tällä hetkellä puuttuu:
Mielestäni eduskunnan täytyy edellyttää,
että hallitus käynnistäisi välittömästi
laajapohjaisen tekijänoikeuslain kokonaisuudistuksen, jonka
valmistelussa ovat mukana myös kuluttajan intressejä edustavat
tahot. Tässä valmistelussa on selvitettävä ja
otettava huomioon tekijänoikeusdirektiivin sallima tosiasiallinen
kansallinen liikkumavara, tosiasiallinen kansallinen liikkumavara,
ja samoin muissa jäsenvaltioissa omaksuttu lainsäädäntö.
Meille on tänäkin päivänä tuotu
esimerkki muun muassa ranskalaisesta tulkinnasta tähän
kysymykseen. Tarvittaessa hallituksen on myös tehtävä aloite
direktiivin tarkistamiseksi, ja hallituksen on, käsitykseni
mukaan se on täysin mahdollista, annettava esitys tekijänoikeuslain
kokonaisuudistuksesta viimeistään 1.10.2006.
Kerran hallitus ei nyt ole valmis tekemään
tätä muutosta, joudumme hyväksymään
tämän lain, mutta sillä velvoitteella,
että me käynnistämme sitten kokonaisuudistuksen
välittömästi. Mielestäni tämä olisi
ja on vastuullista politiikkaa, miten tässä kysymyksessä voitaisiin
ja pitäisi edetä, jotta eri näkökulmat
voidaan paremmin huomioida ja jotta me aidosti löydämme
sen tulkinnan ja sen liikkumavaran, minkä direktiivi meille
käytännössä mahdollistaa.
Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Vilén suuren valiokunnan puheenjohtajana
totesi sillä tavalla, että ikään
kuin ministerin arvovalta olisi ollut kiinni tässä neuvotteluprosessissa,
ikään kuin ministeri olisi omalla arvovallallaan
lähtenyt liikkeelle siitä, että lakia
ei muuteta, se hyväksytään sellaisena
kuin se on.
Ed. Vilén tietää, kun hänelle
on kerrottu, niistä neuvotteluista, joita hallitusryhmien
edustajat suuressa valiokunnassa kävivät ministerin
kanssa, ja meillä oli esillä myöskin
lain muuttamisen mahdollisuus. Siinä ei ollut arvovallasta
kysymys vaan siitä, onko teknisesti mahdollista ja poliittisestikaan
järkevää tässä vaiheessa
lähteä muuttamaan pykäliä suuren
valiokunnan käsittelyn yhteydessä. Päädyttiin
tähän ratkaisuun, joka on tämä lausuma,
ei puututa pykäliin juuri nyt. Mutta katsotaan tilannetta,
että nimenomaan kuluttajan oikeudet tulevat tässä huomioitua,
ja tarvittaessa sitten vuoden päästä,
kun on arvioitu tätä tilannetta uudestaan, katsotaan,
minkälaisiin lainsäädäntötoimiin
on syytä ryhtyä joko kotoisen lainsäädännön
tai tämän direktiivin sisällön muuttamiseksi.
Tämä on ollut se lähtökohta.
Arvovallasta tässä ei ollut kysymys.
Arja Alho /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Mielestäni se seikka, jonka ed. Vilén
mainitsi — että hän tulee äänestämään
tämän lain puolesta johtuen myöskin siitä,
että EU-direktiivi tulee täytäntöönpanna — on
mielestäni myöskin hyvä huomata sen vuoksi,
että tuo direktiivi on jo vuodelta 2001 ja Suomen olisi
oikeastaan pitänyt jo saattaa se voimaan. Joka tapauksessa
se on järkevää tekijöiden oikeuksien kannalta.
Mutta olen kyllä siinä mielessä taas
ed. Kiljusen kanssa eri mieltä, että jos kerran
laaja yhteisymmärrys oli se, että kuluttajien
suojan kannalta olisi ollut tarpeellista tehdä pykälämuutos,
mielestäni se olisi voitu tehdä ilman, että siitä nyt
aiheutuu minkäänlaista keskustelua arvovallastakaan.
Se olisi ollut järkevää, se olisi ollut
mahdollista, ja se olisi ollut koko sen yhteiskunnallisen keskustelun
kannalta järkevä lopputulos. Tämä asiahan
on kierrellyt eri valiokunnissa eduskunnassakin, ja olemme olleet
eri mieltä tästä asiasta substanssivaliokunnan
kanssa, niin ettei ole mikään ongelma seurata
esimerkiksi perustuslakivaliokunnan näkemystä.
Puhetta on ryhtynyt johtamaan toinen varapuhemies
Ilkka Kanerva.
Jari Vilén /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Kuten sanoin, ensimmäinen
reaktio ministeriltä tähän kysymykseen
saatiin hänen Kiinan matkallaan, jolloin hän välittömästi
ilmoitti ensimmäisenä kommenttinaan, että lakia
ei tulla muuttamaan. Uskon, että sen jälkeen useammalta
taholta häntä lähestyttiin ja esitettiin
toive, että hän voisi harkita omaa kantaansa,
ja edelleenkin olen vilpittömästi sitä mieltä,
että jos ministeri Karpela olisi osoittanut jonkinlaista
joustamista asiassa, eduskunta todennäköisesti
olisi voinut päätyä jopa hyvin yksimieliselle
kannalle tässä kysymyksessä.
Mutta se, että kun ministeri saapuu valiokunnan kokoukseen,
hän tuo valiokunnalle oman esityksensä, ponsiesityksensä,
joka siis käytännössä tunnustaa
näiden puutteiden olemassaolon, ja kertoo, mitä voitaisiin
tehdä, mutta rajaa automaattisesti pykälien avaamisen
pois, osoittaa mielestäni kyllä sen, että hän
itse oli jo tehnyt ratkaisun siitä, että hän
ei ollut valmis tekemään näitä muutoksia,
mitä ed. Kiljunen kertoi omalta osaltaan esittäneensä ministerille.
Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kun suuren valiokunnan puheenjohtaja nyt avaa
sitä keskustelua, mitä suuressa valiokunnassa
on tästä käyty, niin jotta tulee pöytäkirjoihin
oikein tämä kerrottua, on varmaan syytä käydä tämä lävitse.
Oli aivan totta, että ministeri Karpela tuli valiokunnalle
tätä asiaa selostamaan sillä tavalla, että hänellä oli
myöskin suuren valiokunnan lausumaluonnos ikään
kuin mukana. Se tietysti näytti kömpelöltä,
mutta tilanne oli sen kaltainen, että tuo lausumaluonnos
oli sen mukainen, mitä suuren valiokunnan sisällä käydyssä keskustelussa
valiokunnan tahdonilmaisuksi oli haluttu antaa. Ministeri tuli ikään
kuin vain siinä vastaan siihen nähden, miten valiokunnassa
tätä keskustelua oli käyty. Se että lopputulos
ei ollut sen mukainen kuin ministerin senaikainen esitys oli tai
valiokunnassa käyty keskustelu siinä vaiheessa
oli, vaan huomattavasti tiukempi lausuma, kertoo tietysti siitä keskustelusta,
jota valiokunnan hallitusryhmät ja ministeri kävivät
mukaan lukien se keskustelu, avataanko pykälä vai ei.
Säde Tahvanainen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Haluaisin vielä rauhoittaa tätä keskustelua
ja vakuuttaa, että ainakin sivistysvaliokunnan varapuheenjohtajana
tulen vuoden päästä hyvin vakavasti suhtautumaan
tähän selvitykseen ja varmasti myös muu
valiokunta. Siinä suhteessa vuoden aikalisä ei
varmaan katastrofia tuo tässä asiassa. Parempi
tehdä perusteellinen valmistelu ja saada kunnon faktat
pöytään ennen kuin joitakin lakimuutoksia tehdään.
Siinä suhteessa tämä ponsilausuma on hyvä asia.
Kunnia kyllä kokoomukselle, että ette lähtenyt
aivan niin populistiselle linjalle, että esittäisitte
hylättäväksi koko lakia tämän
yhden kysymyksen perusteella.
Ahti Vielma /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Pelkästään tämä kahden
tunnin kuunteleminen täällä ollutta keskustelua
antaa täyden syyn, entistä paremman syyn, painaa punaista
nappia eli hylätä koko tämä sekava
lainsäädäntö.
Jari Vilén /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Toistan vielä kysymykseni
oikeastaan hallituspuolueiden edustajille: Mikään
ei pakota tämän lain hyväksymiseen tässä vaiheessa,
koska direktiivin mukaisesti, kun lakiesitys on käsittelyssä eduskunnassa,
sanktiotoimenpiteet eivät etene. Tätä kysyimme
ja tähän vetosimme, ministeri. Me olisimme voineet
jatkaa tätä aikataulua, ja oikeastaan nyt kysyn
sivistysvaliokunnan jäseniltä: Me olemme tarjonneet vaihtoehtoa
sivistysvaliokunnalle palata tähän kysymykseen
uudelleen. Teillä ei ollut poliittista tahtoa eikä valmiutta
tehdä sitä enää tässä vaiheessa.
Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):
Puhemies! Ed. Vilénille: Mikään ei
myöskään suuremmaksi ongelmaksi muodostu
siinä, että vuoden päästä,
kuten ed. Tahvanainen sanoi, katsotaan tämä asia
uudestaan sillä tavalla, että on myöskin
pystytty seuraamaan markkinoiden kehitystä, pystytään
konsultoimaan kunnolla sekä tekijänoikeustahoja
mutta ennen kaikkea myöskin kuluttajatahoja ja siinä vaiheessa
katsotaan, minkä tyyppisellä lainsäädäntöaloitteella
tässä edetään. Tämäkin
aikataulutus on ihan luonteva näin monimutkaisessa, vaikeassa
asiassa ja se on nyt se sisältö, mikä tässä hallitusryhmien
ja hallituksen välisessä neuvottelussa on aikaansaatu, sen
ponnen sisältö, jota me tässä käsittelemme.
Säde Tahvanainen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Sivistysvaliokunta on oman harkintansa tällä erää tehnyt.
Sitä harkintaa tietysti voidaan vuoden kuluttua käydä uudelleen,
ja tähän perustui se kanta, että me emme
ottaneet nyt tätä asiaa käsittelyyn.
Suurella valiokunnalla oli mahdollisuus asiasta tehdä päätös,
ja se päätös on sen mukainen kuin täällä salissa
nyt tiedossa on, eli ponsiesityksellä mennään
eteenpäin.
Toiseksi haluaisin tuoda esille sen, että jos tämä koko
laki olisi nyt palautettu sivistysvaliokunnan käsittelyyn,
niin armoton lobbaus kaikista muista pykälistä olisi
aivan samalla tavalla alkanut. Ja mitä sitten, missä suossa
olisimme sen jälkeen olleet? Tämä oli
toinen syy, minkä vuoksi emme halunneet tässä vaiheessa
enää uudelleen ottaa käsittelyyn ja avata
kaikkia niitä pykäliä, jotka tässä laissa
olivat käsittelyssä.
Seppo Särkiniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Haluaisin vahvistaa sen, mitä varapuheenjohtaja
tuossa äsken sanoi, nimittäin minä kyllä ymmärrän
paineen ja halun suuressa valiokunnassa kansalaispalautteen pohjalta
toimia niin kuin on toimittu, mutta tässä palautteessa
ei ole tullut mitään sellaista informaatiota,
joka ei olisi ollut sivistysvaliokunnan tiedossa. Me olemme kyllä tienneet
sen ja pyrkineet puntaroimaan sitä, ja tämä on
se, mihin on päästy.
Jari Vilén /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Valitettavasti olen entistä huolestuneempi,
jos ed. Särkiniemen mukaan sivistysvaliokunnan jäsenillä on
ollut tarkalleen tieto niistä epäkohdista, mutta
te olette ne tyystin ohittaneet, ette ole katsoneet edes tarpeelliseksi puuttua
niihin enää tässä vaiheessa.
Kuten täällä on todettu useassa puheenvuorossa,
mielestäni nämä eri ristiriidat ovat
tulleet valitettavasti sinällään hyvin
myöhäisessä vaiheessa esille, mutta esille
tavoilla, jotka ovat kiistattomia, ennen kaikkea tämän
direktiivin kansallisen tulkinnan liikkumisvaran tekeminen. Mielestäni
tämä puoltaa entistä enemmän
sitä esitystä, minkä tein ponsilausumaksi,
jonka mukaisesti vaaditaan kokonaisuudelleenvalmistelun avaamista,
jos valmiutta tämän prosessin jatkamiseen tässä vaiheessa
eduskunnassa ei ole olemassa.
Marjo Matikainen-Kallström /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Minun mielestäni tämä on
aika erikoista, että kansanedustajat pelkäävät
kansalaisten yhteydenottoja. Jos kansalaiset tietävät
asioista huomattavasti paremmin kuin kansanedustaja, niin kyllähän
kansanedustajan täytyy kuunnella kansalaisia muissakin
tilanteissa. Jos halutaan saada kunnon lainsäädäntö aikaan,
niin totta kai täytyy kuunnella niitä asiantuntijatahoja,
jotka ylipäätään asiaan liittyvät,
ja niihin kuuluvat kansalaiset.
Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Itsekin olen kyllä vähän
huolissani tuosta ed. Särkiniemen puheenvuorosta. Onko
todella siis niin, että sivistysvaliokunta näkee,
että mitään ongelmaa tämän
nyt käydyn keskustelun jälkeen näissä kolmessa
pykälässä, jotka täällä on
esiin nostettu, ei ole? Jos näin on ja jos tämä on
oikea mielipide, niin silloinhan tämä kaikki keskustelu
on tietysti ollut täysin turhaa, mutta minun mielestäni
niin ei ole. En ole tavannut oikein ketään, joka
täällä olisi voinut suoraan sanoa, että näin
ei ole. Muun muassa ed. Kimmo Kiljunen on todennut, että suuressa
valiokunnassa oli suuri halu muuttaa tätä. Kun
nyt tätä masinoitua lobbausta on tullut, on pakko
todeta, että se masinoitu lobbaus, jota muuten esiintyy
tietysti muiltakin tahoilta ja muissakin asioissa, on ollut kyllä ehkä objektiivisesti
arvioiden sisällöltään parasta,
mitä olen tämän eduskuntaurani aikana
saanut. Psykologiliitto harrasti sellaista täsmälleen
samanlaista lobbausta, että sieltä tuli 150 täsmälleen
sanasta sanaan samaa kannanottoa. Tässä asiassa
jokainen kirjoittaja on suunnilleen tuonut esiin oman mielipiteensä,
ja jos sivistysvaliokuntaa pelottaa (Puhemies koputtaa) niitten huomioon
ottaminen, niin olen huolestunut.
Seppo Särkiniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! En sanonut, että minun mielestäni
siinä ei olisi ongelmia. Kyllä me valiokunnassa
näimme, mitä ongelmia tässä on,
ja monilla meistä olisi ollut halu tehdä siitä toisen tyyppinen.
Mutta te olitte äsken seuraamassa keskustelua, kun ministeri
kertoi, minkä tyyppinen asiantuntijakuuleminen meillä siinä oli,
mitä siinä sanottiin. Jos siltä pohjalta
lähdetään tekemään
pykäliä ja lakiesitystä, niin meidän
kätemme nousevat siinä pystyyn.
Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Matikainen-Kallström sanoi, että on
esiintynyt kansanedustajia, jotka ovat pelänneet kansalaisten
yhteydenottoja. Minä haluaisin teiltä kysyä:
Kuka on pelännyt yhteydenottoja? (Ed. Sirnö: Kuka
niin on sanonut?) — Minä siteerasin erästä kirjettä,
joka oli osittain humoristisesti siteerattu, mutta valtaosa kirjeistä on
ollut sisällyksekästä ja todellakin asiaan
menevää, niin kuin minusta ed. Virtanen täällä kertoi. — On
aivan upeata, että kansalaiset tällä tavalla
kääntyvät meidän puoleemme ja
hyvin monipuolisesti lähestyvät tätä teemaa.
Ainakin minulle tämä oli hyvin tuntematon aihe
siihen asti, kunnes tämä yhteydenottojen vuolas virta
tuli, se on avannut tätä keskustelua.
Minun käsitykseni mukaan tämä edustuksellinen
demokratia on toiminut näin, että me yritimme
punnita eri tahojen kannanotot ja löysimme tällaisen
ratkaisun, jolla, niin kuin sanottu, kirkko pantiin keskelle kylää:
Huomioidaan tekijänoikeudet, pyritään
huomioimaan myöskin ehdottomasti kuluttajien aivan oikeutetut
oikeudet. Tämä on se ratkaisu.
Marjo Matikainen-Kallström /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Kiljuselle: Juuri äsken kuulimme
ed. Tahvanaisen sanovan, että jos me avaamme tämän
keskustelun uudestaan, niin silloinhan valiokuntaan ja edustajille
tulee valtava määrä taas sähköposteja
ja lobbausta eri puolilta joka ikisestä asiasta erikseen.
Mutta sehän on nimenomaan nyt meidän, lakia säätävän
tahon, tavoitekin, että saamme yhteydenottoja.
Minun mielestäni tässä voisi myös
kritisoida meidän valiokuntatyöskentelyämme.
Jos me pidämme ne asiat niin tiukasti oman valiokuntamme
sisällä, etteivät muut kansanedustajat
eivätkä myöskään kansalaiset
pääse ottamaan asiaan lain valmisteluvaiheessa
kantaa, niin sitten olemme tällaisessa suossa kuin tänään.
Jyrki Kasvi /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tässä on kysytty, pelästyivätkö edustajat
saamaansa sähköpostitulvaa. En sanoisi, että pelästyivät,
mutta useampi on tullut kyllä minulle henkilökohtaisesti
sanomaan olleensa närkästynyt siitä määrästä ja
sitten joistakin yksittäisistä virheistä.
Se on kumma juttu, että meille tosiaan saadaan ministeriöstä antaa
väärää tietoa, ääniteteollisuus
saa antaa meille väärää tietoa,
mutta jos yksittäinen kansalainen on tulkinnut tämän
kieltämättä hirvittävän
"yksinkertaisen" lain jonkun kohdan väärin ja
lähettää siitä sähköpostia,
niin siitä ollaan närkästyneitä ja
siitä tullaan vielä minulle huutamaan.
Säde Tahvanainen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Matikainen-Kallströmille voisin
sanoa, että höpö höpö!
Kyse on kyllä siitä, montako kertaa aiotaan valiokunta
pistää käsittelemään
samoja pykäliä ja samaa esitystä. Onko
siinä mitään mieltä? Suuri valiokunta
on nyt voinut käsitellä, tehdä arvovalintoja
ja tuoda tänne esityksen suuren salin arvioitavaksi, ja
sen jälkeen opetusministeriö vuoden päästä antaa meille
selvityksen asiasta ja siihen jälleen palataan.
Toki meillä on mahdollisuus ottaa asioita käsittelyyn
seuraavien tekijänoikeuslakien yhteydessä,
jollainen on nyt muun muassa tulossa sivistysvaliokunnan käsittelyyn,
yksi pienempi kokonaisuus, uudistus, jälleen kerran. Emme pelkää kansalaisten
yhteydenottoja vaan sitä, että puolitoistavuotiseen
prosessiin, joka nyt on ollut, tulee lisää puolitoista
vuotta. Kohta me olemme siellä Eurooppa-oikeudessa.
Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Muutamalla sanalla puutun myös tähän
saatuun kansalaispalautteeseen. Voisi ensinnäkin sen asian
tuoda esille, että erittäin positiivista on, paitsi
että ne viestit eivät ole olleet samasta puusta
kaikki, myös nimenomaan se, että siellä on
oltu reilusti omalla nimellä. Se on ollut erittäin
huomattavaa, koska usein nimittäin, kuten kaikki tässä salissa
tietävät, monet negatiiviset viestit tulevat muulla
kuin omalla nimellä ja silloin heti voi epäillä,
mikä on viestin tarkoitus. Tässä on oltu
aidosti liikkeellä, ja se on tietysti osaltaan vaikuttanut
siihen, että asiaa on uudelleen harkittu. Toki jos alun
perin olisi menty eteenpäin (Puhemies koputtaa) perustuslakivaliokunnan
linjoilla, niin ei olisi ollut ollenkaan näin suuria ongelmia.
Marjo Matikainen-Kallström /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Hiukan taas ihmetyttää tämä puolitoistavuotinen
prosessi. Tämä on hyvin pieni aika tämän
koko lain aikaansaamiseksi. Direktiivitasolla puitelainsäädäntöä tehdessä se
vei useamman vuoden, voisi puhua lähes viidestä vuodesta
ainakin. (Ed. Sirnö: Tätä on kuusi vuotta
jauhettu!) Sen jälkeen siinä on ollut kolme käsittelyä siellä valiokunnassa,
missä sitä asiaa on puitu, useammissa valiokunnissa.
Tämä puolitoistavuotinen prosessi on kyllä aika
lyhyt.
Ahti Vielma /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Huomisessa äänestyksessä minä ymmärrän
oikein hyvin kokoomuksen pontta ja tulen varmaan olemaan siinä äänestysvaiheessa
sen ponnen takana, mutta sitten, kun tulee loppuvaihe, painan punaista.
Ja kerron, miksi: Täällä keskustelussa
on kerrottu, että tämä tulee vuoden kuluttua
uudelleen, rauhoittukaa. Jos me ajattelemme täällä sillä tavalla,
että aina, kun tulee vaikea lainsäädäntö,
niin me otamme vuoden koeajan ja katsomme, onnistummeko me täällä vai
emme, niin tämä sali ei toimi silloin oikein eikä valiokuntatyöskentely
toimi oikein.
Se, että on palautetta tullut sähköpostilla,
on ihan hyvä asia. Pitää olla vain nopean
lukemisen taito, että ottaa sieltä oleellisen.
Sitä palautettahan on meille tullut paljon muualtakin.
Jopa ammattiprofessori on sanonut, miten voi edellyttää, että tavallinen
kansalainen ymmärtää tätä lakia, kun
hänkään ei ymmärrä tätä.
Monet opettajat ja lehtorit ovat antaneet musiikkipuolelta palautetta,
että tämä laki on susi.
Marjo Matikainen-Kallström /kok:
Arvoisa puhemies! Tämä selvitysprosessi ja
aikalisä, mikä tähän on otettu,
on jo tämän päivän aikana osoittanut
sen, että se on ollut tarpeen ja se on ollut hyvä.
Tämä ponsiesitys, mikä siihen suuren valiokunnan
mietintöön liittyy, ei mielestäni ole riittävä eikä se
ole tasapainossa eri intressitahojen kanssa. Joku täällä jo
kuvasi pontta jopa naurettavaksi.
Tässä lain valmisteluvaiheessa meidät
on ajettu nyt siihen tilanteeseen, että meillä ei
ole enää paljoa vaihtoehtoja. Niin kuin ed. Vilén,
suuren valiokunnan puheenjohtaja, totesi jo aikaisemmin, niin tämä lain
mukainen käytäntö ja sen muutokset olisi
ollut mahdollista tehdä niin kauan kuin eduskunnassa lain
käsittely on kesken. Mutta meidät on ajettu nyt
siihen tilanteeseen, että me olemme joko hylkäämässä tai
hyväksymässä lain.
Ministeri ei halunnut tehdä niitä muutoksia hallituspuolueiden
hyvällä tuella, niin että nyt me olemme
ajautumassa siihen tilanteeseen, että jos emme hyväksy
tätä lakia, meidät voidaan haastaa EY-tuomioistuimeen,
ja siitä sitten tulee sellaisia kustannuksia, joihin en
taas halua lähteä. Meillä on niille rahoille
muuta käyttöä esimerkiksi lapsiperheiden
puolella tai vanhusten puolella, terveydenhuollossa, opiskelijoille,
ympäristöön jne. Tämä on
todellinen uhka. Me olemme jo uhanalaisessa tilanteessa. Meidät
on haastettu, mutta niin kauan kuin prosessi olisi ollut täällä kesken,
olisimme välttäneet sen ja olisimme voineet tehdä kunnon
lainsäädäntöä tämän sekasotkun
sijasta.
Tämä laki on oivallinen esimerkki EU:n lainsäädännöstä,
joka täältä Suomesta katsottuna on etäistä eikä juuri
kiinnosta sen paremmin kansanedustajia, kansalaisia kuin mediaakaan.
Kahdeksan vuoden kokemuksella europarlamenttityöskentelystä voin
kertoa, että direktiivien laatiminen siellä on
hyvin samantapaista kuin lakien laatiminen täälläkin,
joskin huomattavasti avoimempaa. Siksi olisikin erittäin
tärkeää, että direktiivien valmisteluvaiheessa
tehtäisiin parempaa yhteistyötä suomalaisten
europarlamentaarikkojen kanssa niin ministereiden kuin kansanedustajienkin
taholta.
Nyt, kun ollaan soveltamassa direktiiviä Suomen lainsäädännöksi,
raamit on jo asetettu ja niiden kanssa on elettävä.
Yhteispäätösmenettelyssä, jota
tämänkin direktiivin laadinnassa noudatettiin,
Euroopan parlamentti oli huomattavasti väljemmän
tulkinnan kannalla kuin lopputulos. Mutta sovittelussa ministerineuvoston
kanssa laki tiukkeni ja muodostui vaikeaselkoisemmaksi. En sano,
että se olisi ollut Euroopan parlamentin käsittelyn
jälkeen hyvin yksiselitteinen, mutta se muodostui entistä vaikeaselkoisemmaksi. Kun
direktiiviä käsiteltiin parlamentissa, vastustin
jo silloin liian tarkan teknisen määrittelyn sisällyttämistä siihen
nopean tekniikan kehityksen vuoksi. Samoin olin jo silloin sitä mieltä,
että tekijöillä on oikeutensa teoksiinsa
ja korvaus niistä on saatava, olivatpa ne kirjallisia tai
musiikkiteoksia.
Tämän lain taustalla oleva EU-direktiivi ei
siis valitettavasti ole yksiselitteinen, vaan siitä voi tehdä useampia
tulkintoja. Ministeri Karpela on omassa tulkinnassaan ollut mielestäni
vielä direktiiviäkin tiukempi, vaikka hän
toisin väittää. Kuitenkin direktiivi
olisi antanut mahdollisuuden lievempäänkin tulkintaan.
Sekä direktiivi että sen pohjalta tehty tekijänoikeuslaki
ovat molemmat hyvin vaikeaselkoisia. Se ei ole käynyt yhtään
epäselväksi tämän keskustelun
jälkeen, ja väittäisinkin, että näiden
pykälien täydellinen ymmärtäminen
ja vivahteiden oivaltaminen jää harvalukuisen
vähemmistön herkuksi.
Lakien laatiminen on meidän kansanedustajien varsinainen
tehtävä täällä eduskunnassa,
näin olen ymmärtänyt, selkeiden, oikeudenmukaisten,
ymmärrettävien lakien. Hävettää jättää eteenpäin
vietäväksi näin epäselvää ja
tulkinnanvaraista lakiesitystä, jossa nyt jo tiedetään
olevan monia heikkouksia. Joka tapauksessa on selvää,
että lain pohjana oleva direktiivi sinänsä on jo
nyt vanhentunut ja sen muuttaminen ajanmukaiseksi on väistämättä edessä.
Tekniikka kehittyy lähes valon nopeudella, ja tulevien
teknisten ratkaisujen ennustamiseen tarvitsisi insinöörikin kristallipalloa.
Lainsäädännön tekeminen tälle alueelle
ei siis ole helppoa edes juristille, mitä osoittaa myös
sivistysvaliokunnan kuulema, joskin hiukan yksipuolinen mutta suuri
asiantuntijamäärä.
Eduskunnan on nyt pakko vastata tähän kehityksen
haasteeseen. Siihen meidän on pystyttävä,
ja jos laki on jotenkin puutteellinen eli kun se on jo syntyessään,
on meidän pakko syventyä aihepiiriin uudelleen,
halusivatpa valiokunnat sitä tai eivät, ja etsittävä edelleen
kaikkien kansalaisten kannalta oikeudenmukaista ratkaisua. Uskon,
että tästä tekijänoikeuslaista
joudutaan sen epäselvyyden vuoksi hakemaan tulkintoja jo
tämän vuoden aikana oikeusteitse.
Arvoisa puhemies! Kannatan ed. Vilénin tekemää lausumaehdotusta
ja siinä ehdotettuja toimenpiteitä, joissa muun
muassa vaaditaan ja edellytetään, että hallitus
ryhtyy kaikkiin toimenpiteisiin EU-direktiivin ja kotimaisen lainsäädännön
muuttamiseksi välittömästi nykytekniikan
mukaiseksi ja tasapainon saavuttamiseksi eri tahojen kanssa.
Lyly Rajala /kok:
Arvoisa herra puhemies! Käsittelyssä oleva
tekijänoikeuslaki on todellinen sekametelisoppa. Asiaa
on käsitelty valiokunnissa pitkään ja
hartaasti. Uskallan edelleen väittää,
niin kuin viime torstainakin, että tästä salista
ei löydy yhtään ymmärtäjää,
joka voisi väittää tuntevansa kyseisen
hallituksen esityksen yksiselitteisesti ja läpikotaisin.
Mielestäni lakien tulee olla yksiselitteisiä,
niin että Rymättylän tyttökin
ne ymmärtää. Näin ei taatusti
ole tämän lain kohdalla. Itsekin teatterin ja
ennen kaikkea edelleenkin musiikin parissa pitkään
toimineena ymmärrän täysin lain lähtökohdat,
kuten nimikin sanoo: tekijän oikeus.
Lain valmistelussa lienee kuitenkin karannut varsa varikolta.
Tekijöiden oikeudet tällä lailla tulee
varmasti huomioitua. Kuitenkin esitys on kuluttajien kannalta hyvin
moniselitteinen. Olemme äärettömän
runsaan kansalaispalautteen lisäksi — minä muuten
sain 683 sähköpostia, kiitoksia kaikille, kaikki
on luettu ja osaan ehditty vastatakin — saaneet ristiriitaista
tulkintaa myös jopa lakia valmistelleesta ministeriöstä siitä,
onko laillista tehdä kopio vain omaan käyttöön
esimerkiksi cd:stä varmuuskappaleeksi tai siirtää teos
johonkin muuhun formaattiin, vaikkapa levyltä nykyisin
ainakin nuorison suuressa suosiossa olevaan mp3-soittimeen jne.
Näistäkin asioista tuli viime torstain ensimmäisessä käsittelyssä monenmoista
tulkintaa. Kannattaneeko odottaa siis, että Sony saa valmiiksi
uuden patenttinsa, joka mahdollistaa vain parin kopion tekemisen
alkuperäistuotteesta?
Meille on kerrottu, että EU ei ole sanktioinut Suomea
tämän lain osalta, koska Brysselin herrat tietävät,
kuinka loppusuoralla lain valmistuminen täällä kansallisessa
parlamentissamme on. Suomi lienee kuitenkin viimeinen sivistysvaltio EU:ssa,
joka ei ole lakia saanut vielä implementoitua direktiivin
mukaiseksi. Siitäkin on kaksi tulkintaa, onko tämä päätettävänä oleva
hallituksen esitys direktiiviä väljempi vai tiukempi. Täällä kyllä tuli
suuren valiokunnan puheenjohtajan suulla äsken sanottua,
että tätä ei EU:n vuoksi olisi pakko
vielä hyväksyä.
Laissa on toki monia erinomaisen hyviä osioita, esimerkiksi
piraattituotteiden maahantuonnin kriminalisointi on yksi sellainen,
mutta myös siinä kohdassa on lain rikkominen haudattuna
sinun sitä välttämättä tietämättä.
Syyllistääkö laki sellaisen kansalaisen,
joka hyvässä uskossa ostaa ulkomailta mielestään
kelvollisen ja alkuperäisen tuotteen, kunnes Suomeen palatessa
tullimiehen kova koura ottaakin kantaa ostokseen ja tekee teoksen
hankkineesta rikollisen? Vaikka valtiot tekevät hyvää yhteistyötä poliisi—Rajavartiolaitos—Tulli-akselilla,
on kuitenkin mahdottomuus saada Suomen eduskunnan päätöksellä sanktioitua
varsinaisia rikollisia, jotka näitä piraatteja
ulkomailla tuottavat ja myyvät.
Kysäisin täällä viime torstaina,
tulisiko tekijänoikeuksia entisestään
laajentaa, onko esimerkiksi kampaajalla oikeus tekemäänsä hääkampaukseen,
tulisiko hänen saada tekijänoikeuskorvaus teoksestaan,
kun kuva siitä ilmestyy mediaan. Kysyttyäni tätä alan
ammattilaiset olivat sitä mieltä, että mitä enemmän
heidän alansa kuvia esiintyy medioissa, sen parempi ja
ilman mitään korvauksia ja muita oikeuksia. Se,
että kyseiset luomukset ovat esillä, on kuulemma
tarpeellinen kunnioitus ja korvaus kyseiselle ammattikunnalle.
Arvoisa herra puhemies! Lienee kohtuutonta tappaa muun muassa
sivistysvaliokunnan pitkä työ kaatamalla esitys.
Suuren valiokunnan ponsi ottaa toki kantaa siihen, kuinka tulisi
asiassa menetellä lähitulevaisuudessa, ja ennen
kaikkea vielä enemmän kantaa otti suuren valiokunnan
puheenjohtajan Jari Vilénin äsken tekemä oma
ponsi. Sitä kyllä kannatan huomenna.
Toivottavasti saan lisää viisautta siihen,
kuinka pitkä pinna EU:lla asiassa Suomea kohtaan on eli
onko meidän pakko hyväksyä tämä raakaversio
vai voidaanko esitystä hioa vielä kuluttajien oikeuksia
enemmän huomioon ottavaksi. Toivottavasti tieto ja viisaus
astuvat tajuntaani vastausten muodossa huomiseen mennessä.
Päätetäänpä tässä asiassa
miten tahansa, tulee lakia tekijänoikeuksista alkaa jatkokäsitellä välittömästi.
Onhan tämä laki susi jo syntyessään,
eli kuten tapanani on sanoa jostain oikein vanhasta: se on haudasta
lomalla.
Minna Sirnö /vas:
Arvoisa puhemies! Hyvät tekijänoikeuksia vääntävät
kollegat! Minä myös haluan kiittää täällä läsnäoleviakin
kansalaisia aktiivisuudesta. Nimittäin ilman heidän
aktiivisuuttaan olisi tuskin näin hyvin tähän
lakiin perehtynyttä edustajaryhmää täällä tänäänkään
ollut puhumassa. Nimittäin vielä kaksi viikkoa
sitten harva tässä salissa oli vähääkään
kiinnostunut koko tästä laista. Tämä laki
on ollut puolitoista vuotta eduskunnassa. Sitä on valmisteltu
heti tämän eduskuntakauden alusta lähtien
johtuen siitä, että jo itse asiassa edellinen
eduskunta valmisteli lakia, mutta koska laki viivästyi
ja viivästyi, sitä ei koskaan edellinen eduskunta
hyväksynyt, joten on turha puhua siitä, että kyseessä on laki,
johon ei olisi ollut mahdollisuutta perehtyä aikaisemmin.
Tähän lakiin on ollut mahdollisuus perehtyä vuodesta
2001 lähtien.
Kun nämä kaksi pykälää,
joista täälläkin on hyvin mielellään
ja monasti puhuttu, ovat olleet nyt suuria yllätyksiä edustajille,
niin olisin tietysti toivonut, että edes joku näistä edustajista
olisi puolitoista vuotta sitten lukenut hallituksen esityksen. Nimittäin
nämä kaksi pykälää olivat
täsmälleen samassa muodossa kuin puolitoista vuotta
sitten, kun tämä laki tähän
taloon tuli. Täytyy myöntää,
että ilman tätä kansalaisaktiivisuutta
tämänkään keskustelun suuret
sananvapauden sankarit tuskin olisivat edes tienneet koko kahdesta
pykälästä, saatikka huolehtineet niistä keskustelussa.
Nimittäin yksikään näistä sananvapauden
sankareista ei kertaakaan siinä vaiheessa, kun lähetekeskustelua
käytiin, huomauttanut näistä kahdesta
pykälästä. Harvat heistä ovat
olleet myöskään yhteydessä yhteenkään
sellaiseen sivistysvaliokunnan jäseneen, jolla olisi ollut
mahdollisuus vaikuttaa siinä vaiheessa, kun tätä asiaa
käsiteltiin. Kuten sanoin, suuri kiitos aktivisteille siitä,
että asiaa on käsitelty.
Se, minkä takia minä olen taas puolestani
huolissani, on se, minkä viestin niille, joita tämä lainsäädäntö itse
asiassa koskee, eli tekijöille tämä kahden
viikon prosessi on antamassa. Olen melko varma, että joudun
pukeutumaan surupukuun, jos huomenna tämä eduskunta
hyväksyy tekijöiden toimintamahdollisuuksia ja
oikeuksia polkevan hylkäysesityksen. Nimittäin
en usko, että edes kansalaisaktivistien tarkoituksena on heikentää edelleen
useaksi vuodeksi näyttelijöiden, kirjailijoiden,
säveltäjien, muusikoiden, valokuvaajien, kuvanveistäjien,
elokuvantekijöiden tai tanssijoiden asemaa työelämässä ja
suomalaisessa yhteiskunnassa.
Kaksi eduskuntaa on siis jo käsitellyt tätä lakia,
mutta tässä käsittelyssä on
unohtunut se, että tämä laki ei ole kovin
tuore. Pääosa tästä laista on 1960-luvulta,
ja tämän lakiesityksen perustarkoituksena on tuoda
tekijänoikeudet 2000-luvulle tai ainakin lähemmäksi
2000-lukua. Osa tästä lainsäädännöstä,
mikä tällä hetkellä on voimassa,
on ajalta ennen c-kasetteja. Jos tässä laissa yritetään
ottaa muutamia hyppäyksiä siihen suuntaan, että edes
tekijöiden kannalta tiedettäisiin, mistä digi-tv:ssä on
kysymys tai minkälaisia erilaisia jakelukanavia vuonna
2005 on käytössä, niin mielestäni
tämän lain hyväksyminen on jo siinä mielessä tarpeen.
Lakiesitys on erittäin huolella valmisteltu. Se on
täynnä kompromisseja. Se ei toteuta yksistään
tekijöiden oikeuksia. Päinvastoin koko tekijänoikeuspaketti
on tekijöiden oikeuksien rajoituksia täynnä.
Kyse ei ole mistään muusta kuin siitä,
millä ehdoilla tekijöiden oikeutta omiin tuotteisiinsa
rajoitetaan. Kyse on siis kuluttajan edun valvonnasta tai jonkun
muun yhteisön edun valvonnasta. Kun ajattelee, että tämänkin
lain perusedellytykset ovat 1960-luvulta, on todennäköisesti
aika uskottavaa meidän itse kunkin maallikonkin mielestä,
että tekninen kehitys on aikaa sitten ajanut taiteilijoiden
ja taiteentekijöiden oikeuksien ohitse ja kaventanut niitä jo
vuosia.
Arvoisa puhemies! Olen monta kertaa täällä todennut,
että oma lähtökohtani ei ole EU-direktiivi,
vaan se, että kyseessä on ammattiryhmä, joka
on Suomen koulutetuimpia ja samanaikaisesti Suomen heikoimmin toimeen
tuleva ammattiryhmä. Näiden ihmisten mahdollisuudesta yksittäisinä ihmisinä neuvotella
tulevan vuoden sopimuksistaan ollaan tämän lain
säätämisessä itse asiassa keskustelemassa.
Kuten olen myös sanonut, mielestäni on liioiteltua
puhua kuluttajansuojan ylikävelemisestä, kun koko
laki perustuu siihen, millä oikeuksilla kuluttajat saavat
kuluttaa taiteilijoiden tuotteita. Jos mustavalkoisessa maailmassa
olisi vain niin, että kuluttajilla pelkästään
on oikeuksia tai että pelkästään
tekijöillä on oikeuksia, niin itse asiassa lähtökohdaksihan
pitäisi ottaa se, että tekijöillä ja
esittävillä taiteilijoilla tulisi olla lainsäädännössä taattu
täysin luovuttamaton oikeus kaikkiin mahdollisiin korvauksiin
kaikista teoksista ja kaikkien esitystensä hyödyntämisestä.
Näin ei kuitenkaan tässä lainsäädännössä lähtökohtaisesti
ole. Tätä lakiesitystä on sanottu ihan
aiheestakin vaikeaselkoiseksi, ja olen samaa mieltä, että tuskinpa
tässä salissa on kovin monta, joka sitä ymmärtää,
mutta yhtä hyvin väitän, että tässä salissa
on hyvin harvoja, jotka ovat edes vaivautuneet lukemaan muuta kuin
ne muutamat pykälät, mistä täällä on
keskusteltu. Kyse on kuitenkin yli 60 pykälästä,
joista vain kaksi tai kolme on täällä ollut
keskustelussa.
Tekijänoikeuslaki on lähtökohdiltaan
yksinkertainen: Tekijä saa yksinoikeuden luomaansa teokseen.
Kuten sanottua, tämän mutkikkuuden tässä lainsäädännössä tekee
se, että jokainen pykälä, joka täällä on,
antaa lupia siihen, millä ehdoilla tekijä ei saakaan
mahdollisesti oikeuttaan, jokainen pykälä, eivät
pelkästään pykälät
11 a ja 50 a, joista täällä on puhuttu.
Viime aikoina on hyvin tarkoitushakuisesti levitetty käsitystä,
että esimerkiksi musiikintekijät eivät
juuri pääsisi osallisiksi tekijänoikeuskorvauksista,
vaan ne päätyisivät jättiyhtiöille.
Suomessa kuitenkin musiikkikustantajien vakio-osuus Teoston keräämistä korvauksista
on vain kolmasosa eli taiteilijalle, musiikin tekijälle,
jää kaksi kolmannesta Teoston maksuista. Teostossa
päättävinä tahoina ovat myös
taiteilijoiden edustajat. Tämän lisäksi
hyvin monet tekijät pitävät teoksensa
kokonaan kustantamattomina, jolloin he saavat kaikki teostokorvaukset
itsellensä, vaikka teos leviäisikin jonkun ison
levy-yhtiön äänitteellä. Tästä voi
nyt sitten laskea, ketkä ovat Teoston tilityksessä suurimmat
kärsijät aina, kun Suomessa jää piratismin
tai laittoman kopioinnin vuoksi äänite ostamatta.
Teoston maksamat tallennekorvaukset tekijöille ja kustantajille
pienenivät viime vuonna verrattuna edelliseen vuoteen äänitallenteiden osalta
lähes 5 prosenttia ja audiovisuaalisten tallenteiden osalta
lähes 7,5 prosenttia. Teoston keräämät
tallentamiskorvaukset olivat tuolloin yhteensä 9 miljoonaa
euroa. Kyse ei ole pienestä summasta eikä kyse
ole myöskään pienestä summasta
taiteen pienipalkkaisille työntekijöille.
Ala on hyvin freelancevoittoista. Pätkätyöt
virittävät hyvin usean taiteen ammattilaisen elämää.
Vaikka taiteilijat olisivatkin vielä järjestäytyneet
niihin kuuluisiin lobbauksesta haukuttuihin tekijänoikeusjärjestöihin
eli omiin ammattiliittoihinsa, työn teettäjät
ovat yhä harvemmin järjestäytyneitä.
Yhä useammin heidän joukossaan on sekalainen kokoelma
erilaisia ihmisiä, jotka eivät ole koskaan perehtyneet
sopimusten laatimiseen, tai jos ovat, eivät välttämättä edes nykylainsäädännöstä piittaa.
Näyttelijät, kaikki 1 100 näyttelijää,
jotka ammattimaisesti näyttelijänä tässä maassa
työtä tekevät, saavat Kopioston kautta
noin 800 000 euroa korvausta, ja samaan aikaan teatterialan
ammattilaisten keskimääräinen palkkatulo
vaihtelee 900 eurosta 2 000 euroon kuukaudessa, useimmiten
jopa niin, että kyseistä palkkaa ei edes makseta
joka kuukaudelta, vaan se on riippuvainen täysin työllisyystilanteesta.
Freelancemuusikko tienaa tyypillisesti 1 200—1 800
euroa kuukaudessa. Tekijänoikeustulojen osuus vaihtelee,
mutta osuus tuloista joka tapauksessa on suurempi kuin esimerkiksi levyrojaltien.
Muusikkojen kannalta nyt esitetty lakiesitys tuo korvauksen muusikoille
esiintymisestä musiikkivideoilla. Tästä tuskin
kovin moni on ollut edes tietoinen, että muusikot eivät
ole saaneet korvausta siitä, että he esiintyvät musiikkivideolla.
Muusikkojen kannalta Gramex-korvauksiin tulee uusia 2000-luvun tallentamistapoja,
jotka on tarkemmin määritelty, ja piratismin torjuntaan
on annettu tässä laissa muusikkojen kannalta tehokkaampia
välineitä.
Arvoisa puhemies! Yhden ja kahden pykälän muuttaminen
on huomattavasti helpompaa kuin koko lain avaaminen uudelleen. Itse
asiassa eduskunnan pöydällä on jo tähän
käsillä olevaan lakiin parin pykälän
muutosesitys. Jos se on näin helppoa, miksei samalla tavalla
voitaisi toimia näiden kahden eli 11 a ja 50 a §:n
kohdalla, kuten täällä on esitetty? Tämä sama
esittämisoikeus on myös ed. Kasvilla. Hän
voi tehdä itse myös tämän lakiesityksen,
jolloin me pääsemme jälleen keskustelemaan
tästä asiasta.
Kansalaisaktivismi on erittäin kiitettävää, mutta
valitettavasti eduskunnan on huolehdittava myös kokonaisuudesta,
ei vain kahdesta pykälästä ja niiden
vaikutuksesta lainsäädäntöön.
Siksi toivon, että huomenna kaikista heikkouksistaan huolimatta
tekijänoikeuslaki hyväksytään
ja niihin ongelmakohtiin palataan mahdollisimman pikaisesti.
Erkki Virtanen /vas:
Arvoisa puhemies! Ilahduin, kun ed. Kasvi totesi omassa puheenvuorossaan,
että edes insinööri ei osaa tätä lakiesitystä ymmärtää.
Olen tähän asti luullut, että ainoa asia,
mitä diplomi-insinööri ei osaa tehdä,
on suolakurkkujen syönti, kun käsillä ei
osaa tehdä mitään ja pää ei
mahdu purkin suusta. Mutta huumori loppui nyt tähän.
Yritän objektiivisesti tulkita täällä esitettyjä subjektiivisia
mielipiteitä. En voi mitenkään uskoa,
että tässä salissa, ehkä ministeri
Karpelaa lukuun ottamatta, on tai olisi ollut ketään,
joka aidosti voisi olla sitä mieltä, että nyt
käsittelyssä oleva lakiesitys, siitä kirjoitettujen
mietintöjen mukainen lakiesitys, olisi paras säädettävissä oleva.
Minusta muiden ohella tämän todisti täällä ed.
Kasvi sinänsä ansiokkaassa yksityiskohtaisessa
puheenvuorossaan, jossa hän käsitteli näitä kiistanalaisia
pykäliä, mutta sen todisti myöskin ed.
Kimmo Kiljunen suuren valiokunnan varapuheenjohtaja, joka kertoi,
että jopa suuren valiokunnan hallitusryhmät tunsivat
ilmeisen suurta halua ryhtyä muuttamaan näitä pykäliä itse
asiassa siihen suuntaan, jota perustuslakivaliokunta oli jo esittänyt.
Minusta koko tämän lakiesityksen ja siitä nyt syntyneen
tilanteen pahin ongelma ei kuitenkaan ole näiden ed. Kasvin
ja meidän muidenkin esittelemien pykälien monimutkaisuus,
ristiriitaisuus ja/tai tulkinnanvaraisuus. Minusta pahin
ongelma on se, että nyt syntyneessä tilanteessa
ovat toisaalta kuluttajat ja toisaalta sisällön
tuottajat, taiteilijat, kuten ed. Sirnö edellisessä puheenvuorossa
ansiokkaasti osoitti, joutuneet kohtuuttoman ristiriitaiseen vastakkainasetteluun.
Tässähän on nyt käymässä niin,
että toisaalta taiteilijat, vetoan edelleen ed. Sirnön
puheenvuoroon, varmasti aiheesta närkästyvät
havaitessaan, että laki haluttaisiin hylätä siksi,
että siellä on sellaisia selkeitä epäkohtia,
jotka eivät kuitenkaan pääsääntöisesti
näissä yksittäisissä tapauksissa
johdu taiteilijoista tai heidän etujensa vaalimisesta.
Minusta nimittäin tuntuu, että nämä kaksi
kiistanalaista pykälää ovat sellaisia,
että vaikka ne poistettaisiin tästä lakiesityksestä,
niin taiteilijoitten asema ei siitä merkittävästi
heikkenisi. Mutta tietenkin on kokonaan toinen asia, jos lakiesitys
hylätään. Silloin heidän asemansa
suhteessa siihen, että tämä lakiesitys
nyt hyväksyttäisiin, tulee varmasti heikkenemään.
Silloin ollaan todella ikävässä tilanteessa,
koska toisaalta taas kuluttajien kannalta nämä ongelmat,
jotka kiistatta tässä lakiesityksessä ovat,
ovat todella ongelmallisia.
Se toinen iso ongelma, joka tähän liittyy,
on tietenkin tätä eduskuntaa ja tätä koko
lainsäädäntötyötä koskeva.
Me olemme, ja sen ovat lähes kaikki täällä tunnustaneet,
tekemässä huonoa lainsäädäntöä.
Silloin joudutaan kysymään, mitä järkeä on
tai onko mitään järkeä tehdä huonoa lainsäädäntöä.
Nyt on ajauduttu näin pitkälle, ja täällä on
kysytty, miksi ei sanottu siinä tai siinä vaiheessa
jotakin. Me kaikki tiedämme, miten tämä eduskunta
toimii: Meitä, jotka emme ole kyseisissä substanssivaliokunnissa,
kovin vähän koskaan kiinnostaa se, mitä siellä tapahtuu,
ennen kuin asiat tulevat tänne saliin käsittelyyn,
ellei ole sitten jostain omasta henkilökohtaisesta intressiasiasta
kysymys.
Tämä perusongelma olisi ollut ratkaistavissa, kuten
täällä on jo nyt moneen kertaan todettu,
sillä, että siinä vaiheessa, kun tämä lakiesitys
ikään kuin mutkan kautta meni Ruotsiin eli meni
suureen valiokuntaan, niin hallituspuolueilla ja ministeri Karpelalla
olisi ollut kaikki edellytykset muuttaa tai vaikkapa poistaa nämä kaksi
kiistanalaista pykälää ja tuoda ne sitten
vuoden päästä tänne korjattuina.
Nyt ainakin itse koen olevani todella kohtuuttomassa tilanteessa,
kun syvästi huolissani näistä taiteilijoitten
oikeuksista ja samanaikaisesti huolissani kuluttajien oikeudesta
ja samanaikaisesti huolissani eduskunnan lainsäädäntövallan
ja koko sen toiminnan uskottavuudesta joudun päättämään
siitä, miten äänestän huomenna,
kun on kysymys, hylätäänkö laki
vai ei. Ratkaisuni on todennäköisesti, että kannatan
hylkäämistä. On tässä nyt
vielä tämä kuuluisa yön-yli-aika miettiä,
mutta joka tapauksessa kannatan siltä varalta, että lakiesitys
tulisi hylätyksi, ed. Uotilan tekemää ponsiesitystä,
koska se näistä kaikista tehdyistä ponsiesityksistä on
se, joka tuo tämän asian nopeimmin tänne
eduskuntaan takaisin, koska kävi nyt niin tai näin,
niin lakiin jää joka tapauksessa asioita, jotka
pitää korjata mahdollisimman pian, ja se nyt on
vähin velvollisuus, että näin voimme
tehdä, että voimme sitten rauhassa syödä niitä suolakurkkuja.
Sari Essayah /kd:
Arvoisa puhemies! Ed. Virtanen pääsi minusta
täällä hyvin nyt asian ytimeen, koska
kyllähän se tuntuu kummalliselta, että tämä suuri
sali on yhtä aikaa huolissaan tekijänoikeuksista
ja haluaa turvata ne ja haluaa taistella piratismia vastaan, mutta
samalla myöskin haluaa turvata kuluttajan aseman, ilman
että tavallinen kansalainen joutuu rikollisen asemaan silloin,
kun hän käyttää laillisesti
hankittua tuotetta ihan tavallisessa käyttötarkoituksessa omaksi
iloksensa. Meillä vallitsee tässä salissa siis
suuri yhteisymmärrys siitä, että näitten
molempien tahojen intressit ja oikeudet pitäisi ottaa huomioon,
mutta siitä huolimatta me emme pysty poliittisesti pääsemään
yksimielisyyteen, mitä tulisi tehdä, ja pahimmillamme
olemme tosiaankin tekemässä huonoa lainsäädäntöä sen
tähden, että kenelläkään
ei ole varaa poliittisesti menettää kasvojaan
tässä tilanteessa. Tämä on tietyllä tavalla
häpeäksi koko tälle kansanedustuslaitokselle.
Tällä kritiikillä, mitä tätä lakia
kohtaan on esitetty, ei todellakaan ole haluttu missään
tapauksessa varastaa leipää taiteilijoilta, koska
eihän se, että kuluttaja saa käyttää itse
laillisesti hankkimaansa tuotetta ja saa sen kuuluville ja näkyville,
tarkoita sitä, että tällä kuluttajalla
olisi oikeus kaupallisesti edelleen hyödyntää tätä samaista tuotetta,
vaan ainoastaan käyttää todellakin tuotetta
niin, kuin hän on kuvitellut sen ostaessaan sitä saavansa
käyttää.
Tämän lain ongelmakohdat ovat kilpistyneet näihin
muutamiin pykäliin, jotka on täällä jo
hyvin perusteellisesti ja varmasti suurella asiantuntemuksella käyty
läpi, elikkä ehkä tämä puhutuin
on ollut se, kuinka on mahdollista, että laillisesti ostettua
dvd-levyä ei saisi katsella, koska sen katseleminen vaatii
joka tapauksessa kopiosuojauksen kiertämisen ja murtamisen,
jotta sen voisi ihan normaalisti saada näkyville. Toinen asia,
mikä tuli jo lain ensimmäisessä käsittelyssä esille
täällä ed. Kasvin jättämässä pykälävastalauseessa,
on Internet-palvelun tarjoajien vastuullisuus siitä aineistosta,
joka kulkee heidän verkoissaan. Sitten kolmantena kohtana
on kiinnitetty huomiota tähän, miten on mahdollista, että Eta-alueen
ulkopuolelta hankittua teoskappaletta ei enää saisikaan
levittää edelleen ilman tekijänoikeuden
haltijan lupaa, jos tällä tekijänoikeuden
haltijalla ei ole edustajaa täällä EU-alueella.
Elikkä nämä ovat varmasti ne selkeimmät
ongelmakohdat, joihin olisi toivottu vielä parannusta.
Tämä esitetty ponsilauselma, minkä suuri
valiokunta on nyt tuomassa tänne, ei todellakaan poista
tätä lainsäädännöllistä problematiikkaa. Vaikka
tässä olisi tulossakin jonkinlainen mahdollinen
selvitys hallitukselta, niin emme voi kuitenkaan olla millään
tavalla vakuuttuneita siitä, etteikö, kun tämä laki
astuu voimaan, tavallinen kuluttaja olisi rangaistusuhan alla siitä,
että hän esimerkiksi todellakin käyttää näitä dvd-levyjänsä ihan
normaalilla tavalla, koska hän joutuu joka tapauksessa
purkamaan kopiosuojauksen saadakseen tuon tallenteen näkyville.
Arvoisa puhemies! Tähän huomiseen käsittelyyn
on jätetty lukuisia ponsiesityksiä. Tässä yhteydessä haluan
nostaa esille ed. Kankaanniemen esittämän ponnen,
jossa hallitusta velvoitetaan selvittämään
keino, jolla jumalanpalvelusmusiikin tekijöiden oikeudet
ja edut turvattaisiin. Kannatan tätä ed. Kankaanniemen
ponsiesitystä. Saattaa olla, että tässä joku
edustaja on sitä jo aiemminkin kannattanut. Haluan nyt
ainakin sanamuodon sanoa niin selkeästi, että ei
jää epäselvyyttä siitä,
aikooko joku äänestää sen puolesta
vai kannattaa sitä. Tässä yhteydessä siis
kannatan sitä ja varmasti huomenna myös äänestän sen
puolesta.
On tärkeää, että myöskin
jumalanpalvelusmusiikin tekijöitten edut tulevat turvattua,
koska meillä on sellaisia musiikintekijöitä,
jotka ovat pääsääntöisesti
keskittyneet pelkästään jumalanpalvelusmusiikin
tekemiseen. Saattaa olla, että heillä ei ole minkäänlaista
levymyyntiä, he eivät käy keikoilla,
eivät esiinny edes gospel-konserteissa vaan ovat todellakin
keskittyneet siihen, että jumalanpalveluksissa olisi käytettävissä tuoretta,
nykyaikaista musiikkia. Tämä asia on esitetty
ratkaistavaksi sillä tavoin, että perustettaisiin
joku rahasto tahi vastaava. Tämä on varmasti se
paras mahdollinen tapa. Muutoin, jos olisimme tekemässä jumalanpalvelusmusiikista
tekijänoikeusmaksujen alaista, joutuisimme siihen hankalaan
määrittelytilanteeseen, mikä ensinnäkin
on jumalanpalvelus erilaisissa uskonnollisissa yhdyskunnissa, ja
toisaalta sitten siihen, millä tavoin me voisimme selvittää sen,
mitä musiikkia kulloinkin lauletaan ja ketkä ovat
todellakin näitten kappaleitten tekijöitä.
Ymmärrän, kun ed. Tahvanainen — ei
tällä hetkellä ole kyllä salissa — esitti
täällä kritiikkiä siitä,
että ryhmämme olisi jollakin tavalla hurskastellut
tässä asiassa. Hänen mielestään
olemme aina olleet vain vastustamassa jumalanpalvelusmusiikin tekijänoikeusmaksuja.
Emme ole todellakaan vastustamassa sitä, etteikö näille
musiikintekijöille kuuluisi samoja oikeuksia kuin muille
taiteilijoille, mutta emme halua mennä sellaiseen raskaaseen
sääntelyyn, joka selkeästi astuu yhden
tärkeimmän perusoikeuden alueelle, nimenomaan
uskonnonvapauden perusoikeuden alueelle. Ajattelen, että ehkä ed.
Tahvanainen mielikuvassaan näkee tämän
luterilaisen valtakirkon käytännön, jossa
hyvin selkeästi jumalanpalveluksen alussa kerrotaan, mitä lauluja
aiotaan laulaa. Ei ole varmaankaan suurta vaikeutta poimia näitä lauluja — ed.
Tahvanainen on paikalla — ei siis ole suurta ongelmaa poimia näitä lauluja
sieltä taululta ja kertoa, mitä on kulloinkin
laulettu, mutta on varmasti myöskin ihmisiä, jotka
kuuluvat toisenlaisiin uskonnollisiin yhdyskuntiin, joissa käytäntö on
erilainen.
Tuossa mielessäni mietin, millä tavalla selvitetään
sanotaan vaikka muslimiyhteisössä, kun sieltä minareetista
tämä kutsuhuuto huudetaan, kenelle ne tekijänoikeudet
kuuluvat. Entä jos tämä kutsuhuutaja
muuttaa sävelkulkua, keksii siihen jotakin omia inspiraatioita?
Tai esimerkiksi kun urkuri soittaa urkusooloja, sekin voi olla tilanne,
jossa on aika vaikea selvittää, kuka on ollut
kappaleen tekijä ja onko kenties urkuri siinä spontaanisti
itse inspiroinut musiikkiaan, jota esittää. Samoin
ihan voi sanoa, että perinteisesti meidän luterilaisen
kirkon herätysliikkeissä — joskus lapsena
olen istunut körttiseuroissa — virret aloitetaan
sen kummemmin ilmoittamatta ja ulkopuolinen saattaa vasta ehkä viimeisessä säkeessä
saada
kiinni siitä, mitähän virttä on
laulettu. Sen tähden olisi hyvin hankala tämmöisissä tilanteissa
lähteä listaamaan sitä, ketkä ovat
näitten laulujen tekijöitä ja mitä lauluja
on laulettu. Todellakaan en toivo, että jumalanpalvelusmusiikki
tulisi raskaan tekijänoikeuslainsäädännön alaiseksi,
vaan toivon, että siihen kehitettäisiin tämmöinen
ed. Kankaanniemen esittämän mallin mukainen ratkaisu.
Lopuksi haluan vielä sanoa muutaman sanan kansalaispalautteesta.
Se on tosiaankin ollut ilahduttavan runsasta. Itselläni
on sähköpostissa varmaankin semmoinen toistasataa
kannanottoa. Minusta on todella hienoa, että ihmiset ovat
lähteneet liikenteeseen asiassa, joka on heille tärkeä,
joka on osa heidän jokapäiväistä elämäänsä. Sen
tähden tuntuu kummalliselta, että täällä on esitetty
kritiikkiä siitä, että ihmiset ovat kiinnostuneita
heille itselleen tärkeästä asiasta. Eikö meidän
päinvastoin pitäisi olla äärimmäisen
iloisia siitä, että etenkin, näin viesteistä olen
päätellyt, monet nuoret ihmiset ovat osoittaneet
kiinnostusta yhteisten asioitten hoitoon? Toivonkin, että koko
tämä prosessi kannustaisi monia nuoria ihmisiä seuraamaan
muutoinkin lainsäädäntötyötä,
mitä täällä eduskunnassa tehdään
eri lakien suhteen, ja ottamaan rohkeasti yhteyttä edustajiin.
Sitä vartenhan me täällä olemme.
Säde Tahvanainen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kun tässä väiteltiin
tästä jumalanpalvelusmusiikkiasiasta, tekijänoikeuskorvauksesta,
niin Ruotsissa ja muuallakin on tekijänoikeuskorvaus. Siellä muutama
sentti per seurakuntalainen könttäsummana maksetaan. Tässä on
lähinnä kyse siitä periaatteesta, millä tavoin
kerätään, perustuuko se ikään
kuin pakkolisenssiin vai vapaaehtoisuuteen. Nythän kristillinen
ryhmä esittää, että se olisi
vapaaehtoista. Periaatteessa sama asia, ja miksi silloin maksujen kerääminen
ei ole yhtä ongelmaista, jos se järjestelmä kaiken
kaikkiaan on olemassa ja meillä on tekijänoikeusjärjestöt,
jotka pystyvät sopimaan tästä? Tuskin
niitä kaikkia teoksia siellä luetteloitaisiin,
vaan tulisi tämän tyyppisesti joku maksu per seurakuntalainen.
Astrid Thors /r:
Värderade talman, kära ledamöter!
En sak kan man försäkra er om. Vi kommer att många
gånger ännu under den här riksdagen få behandla
upphovsrättslagstiftningen. Det är som EFFis ordförande
sade utanför riksdagen för en stund sedan, snart
kommer det så kallade enforcement-direktivet som kräver
vår uppenbara uppmärksamhet.
Voin vakuuttaa siis, että varmaan saamme käsitellä tämän
eduskunnan aikana useasti vielä tekijänoikeusasioita,
ja nyt on valmistelussa niin sanotun täytäntöönpanodirektiivin
kansallinen täytäntöönpano.
Minun korviini on tullut, että siinä valmistelu
on yhtä kapealla pohjalla, ja koska se on vielä oikeudellisesti
niin vaikea, niin toivoisin, että me yhdessä ponnistelisimme
sen eteen, että todellakin tässä valmistelu
olisi monipuolista, monta ministeriötä ja intressitahoa
olisi mukana — olen tästä tehnyt kirjallisen
kysymyksen, mutta eihän se vastaus nyt hirveän
paljon antanut — niin että saisimme laajapohjaisesti
esiin ne ongelmat, mitä direktiivi vaatii, ja todellakin laajemmalla
pohjalla.
Suuren valiokunnan puheenjohtajalle Jari Vilénille
voisin sanoa, että me olemme kaikki ilmeisesti samaa mieltä siitä,
että meidän tulee yhdessä toimia Suomen
puheenjohtajuuden aikana sen hyväksi, että kun
tekninen kehitys on niin nopeaa tietoyhteiskunnan alalla, niin on
tärkeää arvioida nykyisen sääntelyn
toimivuutta tulevaisuudessakin muun muassa tietosuojan sekä järjestelmien
yhteensopivuuden ja avoimuuden osalta. Tämän siis
suuri valiokunta yksimielisesti hyväksyi viime perjantaina
Suomen puheenjohtajuuden tavoitteeksi, ja luulen ja uskon, että me
tämän keskustelun jälkeen voimakkaasti
tuemme niitä pyrkimyksiä, että EU:n puheenjohtajana
Suomi pyrkii valottamaan ja ratkaisemaan niitä ongelmia,
mitä esiintyy tietoyhteiskunnan osalta.
Väittäisin, että kaikkia ongelmia,
joihin nyt on puututtu, ei voi ratkaista pelkästään
copyright- tai tekijänoikeuslainsäädäntöä muuttamalla, vaan
on myöskin mahdollista puuttua ongelmiin esimerkiksi standardien
kautta. Tässä yhteydessä viittaan siihen
työhön, jota voimakkaasti on tehty, jotta me saisimme
yhteensopivuutta digi-tv:n osalta: mhp-standardin asema, vahva yhteensopivuusvaatimus.
Luulen, että tähänkin on kiinnitettävä huomiota.
Mhp:n osalta digi-tv:n osalta on ollut teollisia intressejä.
Tärkeintä on, että meillä tulevaisuudessa
ei ole sellaisia järjestelmiä, jotka sulkevat
kuluttajat tiettyyn tekniikkaan tai tiettyyn toimittajaan. Ei saa
olla enempää pullonkauloja ja portteja, joita
voidaan vahtia. Standardien kautta tämä syntyy.
Toinen keino, mitä on tärkeä käyttää tässä yhteydessä,
on myöskin kilpailupolitiikkaa. Viittaan vaan esimerkiksi
siihen työhön, jota EU-komissio, se parjattu EU-komissio
(Ed. Soini: Eikä turhaan parjattu!) on tehnyt esimerkiksi
erään suuren yhtiön mediaplayerin osalta.
Siinäkin on vaadittu avoimuutta. Tässä yhteydessä,
kun on yrittänyt lukea sillä ymmärryksellä,
mitä ei-nörtillä melkein entisellä juristilla
on käytössään, niin mieleen
on tullut kansalaispalautteen johdosta, että nämäkin
ovat hyviä keinoja, joihin pitäisi tarttua.
Me olemme käyneet pitkää ja perusteellista keskustelua,
mitä direktiivi oikeastaan vaatii. Siinä suhteessa
olen eräiden edustajien kanssa samaa mieltä, että me
emme ole saaneet lopullista selvitystä, mikä on
mahdollisesti niin sanottu EU-kanta. Ei se minulle kelpaa, että meillä on
paperilla viitattu joihinkin keskusteluihin; ei tämä minullekaan
riitä. Tässä varmaan on niin — ja minä väittäisin
tuntevani tätä asiaa jonkin verran, vaikka en
ollut itse sovittelukomiteassa tätä direktiiviä laadittaessa
mukana — että direktiivi jätti tietyt
asiat auki. Minä muistan hyvin elävästi,
kun sanottiin eri tahoilta, että poliittiset päättäjät
jättävät nyt avoimeksi kiistankohdan,
miten monta yksityistä kopiota saa tehdä teknisten
suojausten estämättä.
Det klagades alltså på oss politiker när
vi gjorde upp direktivet att ni lämnar den här
svåraste frågan öppen om hur många
kopior man får ta. Och här sitter vi nu i Finlands
riksdag och försöker lösa den här
frågan. Jag ber om förståelse och jag
hoppas att man inser att det är ett svårt val
att avgöra vad som är bäst. Men jag tror
att en giljotin, så som den i klämmen framlagd
från regeringspartiernas sida, sätter ett starkt
tryck på ministeriet att följa efter. Och på sätt
och viss så tycker jag att också direktivet förutsätter
att vi först ger de frivilliga åtgärderna
en chans.
Här har de samlingspartistiska vännerna konstaterat
att ni är naiva när ni tror att en sådan
här kläm har någon betydelse och hur
skall ni påverka de multinationella organisationerna. Men
då är EU och direktivmakarna lika naiva, eftersom man
konstaterar att medlemsstaterna får vidta lämpliga åtgärder
för att säkerställa att man får
ta privata kopior om inte upphovsrättsinnehavarna redan
gör det möjligt att mångfaldiga originalet för
privat bruk i den mån som det behövs för
att just det här privata bruket skall vara möjligt
och utan att rättsinnehavarna hindras från att
vidta lämpliga åtgärder vad gäller
antalet exemplar vid mångfaldigandet.
Det här slutet blev redan en komplicerad direktivtext,
men summa summarum är att först skall man tillåta
de här privata överenskommelserna, om inte, så kan
man vidta lämpliga åtgärder. Och vi är
här tillbaka till det att vad är lämpliga åtgärder?
En del säger att det är att slopa kriminaliseringen.
Det kan finnas också andra lagstiftningsmässiga åtgärder
och lösningar och jag hoppas att vi tillsammans funderar
i en konstruktiv anda på vilka lösningar de kunde
vara.
Toivon todellakin, että nyt etenemme, ja me olemme
pistäneet takarajan näille vapaaehtoisille toimille.
Väitän, että jos joku sanoo, että hallitusryhmien
edustajat ovat naiiveja, niin sitten koko EU on yhtä naiivi,
kun lähti siitä, että ensin pitää yrittää vapaaehtoisia
toimia, jotta mahdollisuus — oikeus minä sanoisin — näihin
yksityiskopioihin on toteutettavissa. Uskon myöskin, että niin
kuin jotkut edustajat sanoivat, tämä ei ole se
ainoa ongelmakohta. Joitakin asioita on vielä punnittava
tulevaisuudessa: Onko laillisen lähteen vaatimus kohtuullinen
vai ei, ja miten tämä on muitten tietoyhteiskuntadirektiivien kanssa
yhteensopiva? Viittaan vaan esimerkiksi kysymyksiin, jotka koskevat
vastuukysymyksiä Internetiä käytettäessä.
Lopuksi haluan sen sanoa, että Suomen eduskunnan käsittely
ja keskustelu on ollut nyt tässä loppuvaiheessa
huomattavasti tasapainoisempaa kuin se oli aikoinaan Euroopan parlamentissa, jos
siihen saa viitata. Muistan sellaisia tilanteita, kun minä ja
ryhmäni, me kaksi edustajaa valiokunnassa, olimme ainoat,
jotka puolustimme kuluttajien oikeuksia, ja siitäkin on
olemassa todistuksia. Siltä kannalta tämä keskustelu
tuntuu erittäin tervetulleelta. Valitettavasti se on vain
ehkä herännyt liian myöhään.
Mutta uskon, että kun nyt pistämme giljotiiniksi
tämän aikamäärän, hallituksen
on seurattava tarkoin, toteutuvatko nämä vapaaehtoiset
toimenpiteet ja miten alan tekninen kehitys sujuu.
Seppo Särkiniemi /kesk:
Arvoisa puhemies! En voi sanoa edustavani asiantuntemusta sillä tavalla
kuin edellinen puhuja ed. Thors taikka ed. Jyrki Kasvi, joka toisesta
näkökulmasta on asiantuntija varmaan aivan toisella
tavalla kuin minä. Sen sijaan luulen, että käyn
hyväksi esimerkiksi kaikille, jotka joutuvat tekijänoikeuslain
kanssa kamppailemaan. Paperipino kasvaa koko ajan ja hämäryys
lisääntyy, ja tämän kanssa pitäisi
sitten jotenkin selvitä.
Minunkin mielestäni täällä on
käytetty hyviä, selventäviä puheenvuoroja,
vaikka toisaalta sekin pitää sanoa, että eivät
edustajat ole turhaan tänne päässeet,
sillä loistavaa retoriikkaa siinä, miten voi samanaikaisesti
kannattaa ja vastustaa, tässä on nyt vähän
ollut. Minustakin lain nimenkin pitäisi olla laki tekijänoikeuksista
ja niiden rajoituksista, jolloin se kuvaisi paremmin kokonaistilannetta,
niin kuin ed. Sirnö täällä sanoi.
Mutta kun ed. Virtanen totesi, että ongelmallisinta
on kuluttajien ja oliko se taitelijoiden, ristiriita, niin minä kyllä ajattelen
toisin. Perustuslakivaliokunta sanoi lausunnossaan seuraavasti: "Tekijänoikeuslain
vaikeaselkoisuus voi muodostua ongelmalliseksi perustuslain 8 §:ssä säädettyyn
rikosoikeudelliseen laillisuusperiaatteeseen sisältyvän
täsmällisyysvaatimuksen kannalta. Sen mukaan kunkin
rikoksen tunnusmerkistö on ilmaistava laissa riittävällä täsmällisyydellä siten,
että säännöksen sanamuodon perusteella on
ennakoitavissa, onko jokin toiminta tai laiminlyönti rangaistavaa."
Tämä on minusta se varsinainen ongelma.
Minä ajattelen niin, että se kansalaispalaute, joka
tästä on tullut, on perusteltua. Mutta sitten toisinpäin:
Jos lakia valmisteltaessa valiokunta kuuntelee maan parhaita asiantuntijoita
ja lopputulos on tämä ja asiantuntijatkaan eivät
laista parempaa saa, niin minä en oikein tiedä,
minne se pitäisi tästä sitten lähettää.
(Ed. Soini: Kyllä kansa tietää!) — Kansa
tietää varmasti, mutta kansaa voidaan myöskin
ohjata ja auttaa tässä asiassa niin, että huomio
kiinnittyy hiukan eri asiaan. Nimittäin kun laki pitää sisällään
ristiriitoja, ristiriitaisia intressejä, niin on tietenkin
eri juttu puhua epäselvyydestä taikka kelvottomuudesta. Tässä on
pyritty hakemaan siihen kompromissia ja tähän
on päädytty.
Kyllä minä vielä hiukan ihmettelen
sitä prosessia, joka eduskunnassa tämän
lain osalta käynnistyi. Täällä on
vanhempia parlamentaarikkoja kuin minä. Minun tekisi mieli
kysyä, kuinka tavallista on se, että jos asia
palautetaan suureen valiokuntaan, niin laki avataan muistakin kohdista
kuin niistä kohdista, joiden takia se sinne palautettiin.
Minusta se on hämmentävä käytäntö,
ja ihmettelen, mistä se asiantuntemus siihen ykskaks voi
tulla, jos sitä ei erikoisvaliokunnallakaan ole ollut sen
enempää, mitä kuulemisten pohjalta tässä on
saatu. Kun kaikki ovat kuitenkin tienneet sen, että pöydällä on
ollut vanha mietintöesitys, pöydällä on
ollut direktiivi, ja maan asiantuntijat sanovat, että tätä pitää nyt
tulkita näin, ja ovat valmiita vähän
niin kuin virkavastuulla sitä tekemään,
niin millä edellytyksillä se voidaan sitten toiseksi
tehdä, sitä minä tässä vain
kyselen ja tunnen olevani vähän kiusallisella
paikalla, mutta tällaista tämä on.
Yhteen asiaan haluan vielä kommentoida. Ed. Kankaanniemi
on tehnyt täällä lausumaehdotuksen, jossa
kirkkojen ja muiden uskonnollisten yhteisöjen kanssa voitaisiin
tehdä tällainen rahasto tekijänoikeuksien
turvaamiseksi. Mieli tekisi kannattaa, mutta en voi, sillä minusta
tässä on kiertotietä syntymässä täsmälleen
sama ongelma, johon perustuslakivaliokunta otti kantaa. Minusta
se valiokunnan mietintö on hyvä mietintö. Sitä kannattaa
tutkia ja pohtia. Se ottaa esille myöskin tämän
ongelmakohdan tavalla, jonka edessä kannattaa ihan hattua
nostaa. Tässä nimittäin ei nyt oikeastaan
pohdita sitä, miten ja millä tavalla keitäkin
kohdellaan, vaan asetetaan eteen uskonnonvapauden perusoikeus ja
katsotaan, miten sen pitää toteutua jumalanpalveluksessa,
ja tähän kohtaan minä haluan ankkuroitua
ja pitää siitä kiinni. Minusta on tavattoman
arvokasta, että valiokunnassa tällainen näkökulma
nostetaan esille ja puolustetaan kaikista heikoimpia perusoikeuksien
kanssa.
Arto Satonen /kok:
Arvoisa puhemies! Sen verran haluan ed. Särkiniemen
puheenvuoroa kommentoida, että tästä jälkimmäisestä osasta, mitä tulee
tähän jumalanpalvelusasiaan, olen hänen
kanssaan täysin samaa mieltä. Ylipäätään olen
koko tästä tekijänoikeuslaista sitä mieltä, että olisi
pitänyt kokonaan edetä asiassa perustuslakivaliokunnan
ottamien näkökulmien pohjalta. Siihen liittyy
myöskin tämä kiistanalainen kohta siitä,
saako muutamaa kappaletta omaan käyttöönsä kopioida
vai ei ja miten se teknisen suojauksen kielto sitten menee.
Tässä keskustelussa on kuitenkin minun mielestäni
jäänyt aika vähälle se, että perustuslakivaliokunta
otti sen näkemyksen, että nimenomaan perusoikeusnäkökulmasta
katsottuna tämän muutaman kappaleen kopioiminen
on merkittävä asia ja se on hyvin keskeinen kriteeri.
Jos se sitten on direktiivin kanssa ristiriidassa, niin kyllä minusta
silloin on vähintäänkin perusteltua selvittää perusteellisesti
se — direktiiviä on varmaan kyllä selvitetty — myöskin
se, miten muissa valtioissa tämä asia on tehty.
Koska kyllä nimenomaan silloin, jos Suomen perustuslakivaliokunta
tulkitsee jonkin asian meidän perustuslakimme kannalta
toisella tavalla kuin direktiivi, vähintään
kannattaa katsoa se asia, onko muualla noudatettu direktiiviä yhtä tiukasti
kuin meillä halutaan noudattaa, koska se on se kaikkein
korkein instanssi, joka meillä voi olla, kun perustuslakivaliokunta
ottaa asiaan kantaa.
Sen takia haluankin kannattaa ed. Vilénin esitystä,
että tämä asia tuodaan vuoden päästä tänne saliin
uudelleen, kun asia on perusteellisesti selvitetty ja nimenomaan
selvitetty myös se, miten muissa jäsenvaltioissa
tämä lainsäädäntö on
toteutettu.
Jan Vapaavuori /kok:
Arvoisa herra puhemies! Käsittääkseni
tuolla eduskunnan lisärakennuksessa on avattu kansalaisinfo
ja kansalaisinfoon on keksitty erilaista toimintaa, että voitaisiin
lisätä kansalaisten kiinnostusta politiikkaan. Siellä on
ymmärtääkseni kehitetty sellainen lainsäädäntöpeli,
jossa kansalaiset sitten voivat sitä peliä pelatessaan
seurata ja miettiä, miten laki valmistuu. Toivon todella,
että tämä tekijänoikeuslaki
ei toimi siinä pelissä esimerkkinä, koska se
ei olisi kunniaksi tälle parlamentille.
Vanha sanonta on, että kun tulee vaikea asia esiin,
niin ennen kuin sitä ryhtyy käsittelemään, on
hämmentynyt olo, ja sitten, kun sitä on käsitelty,
on edelleen hämmentynyt mutta aiempaa korkeammalla tasolla,
ja semmoinen tunnelma ainakin minulla tämän asian
suhteen on.
On totta, että tämä lakiesitys avattiin
poikkeuksellisesti ja poikkeuksellisen myöhään,
mitä tässäkin keskustelussa on paljon
kritisoitu. Minusta sitä ei pitäisi kritisoida.
Tämä on täysin perustuslain mukainen
ja eduskunnan työjärjestyksen mukainen menettely.
On huolella harkittu perustuslakia uudistettaessa, että tämmöinen
käytäntö on olemassa ja että suurella
valiokunnalla on mahdollisuus silloin, kun se lain ensimmäisen
käsittelyn yhteydessä joutuu lakia käsittelemään,
ottaa kantaa myös muihin pykäliin. On minusta
kovin omituista, että moititaan joitakin kansanedustajia
tai eduskunnan suurta valiokuntaa siitä, että he
vain toteuttavat perustuslain sille suomia mahdollisuuksia puuttua
lainsäädäntöön. Lisäksi
voitaneen kai aina sanoa, että parempi puuttua tällaisiin
asioihin myöhään kuin olla puuttumatta
ollenkaan.
Arvoisa puhemies! Kyse on poikkeuksellisen monimutkaisesta ja
vaikeaselkoisesta lainsäädäntöpaketista.
Minulle on väitetty, että koko maasta löytyy
vain muutama ihminen, joka sen kokonaisuudessaan ymmärtää.
Olen keskustellut niitten ihmisten kanssa, jotka kuuluisivat näihin
muutamaan, ja hekään eivät ole aivan
varmoja, ymmärtävätkö. Toki
pitää myöntää, että taustalla
on myös hyvin monimutkainen ja hankala maailma. Siinä mielessä tällaisten
asioitten normeeraaminen lainsäädännöllä ei
missään olosuhteissa ole yksinkertaista, enkä usko,
että missään maailmassa on näin
monimutkaisista asioista onnistuttu luomaan kovin yksinkertaisia
lakipaketteja. Mutta se, että tämä maailma
on niin monimutkainen, kyllä korostaa sekä hallituksen
että asiasta mietintöjä ja lausuntoja
antavien valiokuntien perusteluvelvollisuutta. Se on minusta yksi
sellainen seikka, joka tässä on jäänyt
liian vähälle huomiolle, että sekä hallitus
että sivistysvaliokunta ovat hyvin kevyesti ja tietyin
paikoin ilman mitään perusteluja sivuuttaneet
näitä asioita.
Tässä keskustelussa on moneen otteeseen todettu,
että sivistysvaliokunta kuuli 66:ta asiantuntijaa. Minulle
tuli tässä mieleen se, että kuuleminen
ja kuunteleminen ovat kyllä joskus kaksi täysin
eri asiaa. Varsinkin kun näin montaa on kuultu, niin olisi
voinut edellyttää ja odottaa, että näitä riidanalaisimpia
ja kiistanalaisimpia asioita olisi tässä käsittelyssä perusteltu
paremmin.
Kun asia suureen valiokuntaan meni ja kun kansalaisyhteiskunta
heräsi, kävi ilmi, että tässä lainsäädännössä on
useita ongelmia. Asian jatkokäsittelyä monimutkaisti
se, kuten ed. Vilén täällä jokin
aika sitten totesi, että ministeri Karpela ensimmäiseksi
Kiinasta ilmoitti, että mikään ei muutu.
Kun näin oli, oli selvää, että varsinkin
opposition näkökulmasta oli pakko fokusoida se keskustelu
johonkin semmoiseen pykälään, joka ehkä oli
kaikkein älyttömin tai kaikkein ongelmallisin,
ja yrittää saada edes siihen muutosta. On selvää,
että jos suuressa valiokunnassa olisi avattu keskustelu
kymmenestä tai kahdestakymmenestä pykälästä,
niin se olisi hajonnut täysin käsiin eikä olisi
saatu oikeastaan minkäänlaista keskustelua aikaiseksi.
Niinpä ryhdyimme keskustelemaan teknisen suojauksen murtamisesta näitten
tallenteitten osalta omaan yksityiseen käyttöön,
tästä 50 a §:stä, joka oli hyvä tapaus sen
takia, että edellinen hallitus oli omaksunut tässä eri
linjan.
Tässä edessäni on hallituksen esitys
vuodelta 2002. Tässä todetaan: "Cd-levyn tai muun
tallennekappaleen ostajan tähänastinen olettamus
on ollut, että tallennekappaleen sisältämää teosta voi
katsella tai kuunnella nykyisillä laitteilla. Samalla tavalla
olettamus on ollut, että vahingoittumiselle alttiista tallennekappaleesta
voi tehdä henkilökohtaisen käyttökopion
tai sen voi siirtää toiseen tallennusformaattiin
esimerkiksi mp3-soittimessa käytettäväksi.
Ehdotuksen mukaan laillisesti tallenteella hankitun aineiston henkilökohtainen
käyttö voisi edelleen tapahtua laillisesti tallenteen
teknisestä suojauksesta huolimatta." Näin siis
parlamentaarinen enemmistöhallitus anno Domini 2002. Tavallaan
oli murheellista, että tämä esitys raukesi
täällä eduskunnassa, koska sitä ei
ehditty käsitellä, koska tämäkin
oli siis parlamentin enemmistöä nauttivan hallituksen esitys
ja varmasti olisi sellaisenaan täällä mennyt
läpi.
Sittemmin nykyinen hallitus joutui antamaan esityksen ja antoi
sen kutakuinkin identtisesti samanlaisena mutta muutti joitakin
kohtia, ja tämä oli yksi niistä kohdista,
jotka se muutti. Tässä vaan ilman mitään
perusteluja muutettiin tämä kohta ja poistettiin
yksi kohta siitä pykälästä. Tämä on
kyllä erittäin surkeaa ja huonoa lainsäädäntökulttuuria,
jos tämän tyyppisessä asiassa, jossa
edellinen hallitus on perustellut selkeästi, miksi se on
päätynyt tiettyyn ratkaisuun, muutetaan kantaa
eikä perustella sitä millään
tavalla.
Tämän jälkeen asia tuli eduskunnan
käsittelyyn, jossa perustuslakivaliokunta antoi asiasta lausuntonsa.
Minulla ei ole tässä nyt perustuslakivaliokunnan
lausuntoa, mutta se perusteli tätä asiaa kohtuullisen
selkeästi, jopa viittasi perustuslaissa turvattuihin perusoikeuksiin
ja totesi, että tämä on ongelmallinen
ja tämä pitäisi muuttaa. Sen jälkeen
sivistysvaliokunta menee ja palaa nykyisen hallituksen linjoille
perustelematta asiaa mitenkään. Tästä itse
asiasta voidaan olla montaa mieltä, mutta minä sanon,
että tämä on surkeaa lainsäädäntökulttuuria
sekä hallituksen että sivistysvaliokunnan kannalta
ja on tietenkin yksi syy siihen, miksi tämä hämmennys
tässä on niin suurta.
Jälkeenpäin on käynyt ilmi, että ministeri
Karpela toteaa, että se johtuu siitä, että direktiivi edellyttää näin.
Direktiivi on vuodelta 2001, eli se on ennen vuotta 2002, jolloin
edellinen hallitus antoi esityksensä. Jos direktiivi edellytti
sitä, niin se edellytti sitä myös vuonna
2002. Jos ministeri Karpela on oikeassa, niin silloin edellinen hallitus
antoi direktiivin vastaisen esityksen. Jännittävää ja
mielenkiintoista on, että samat virkamiehet muuten olivat
valmistelemassa sitä vuoden 2002 esitystä kuin
tällä kertaa käsittelyssä olevaa
esitystä.
Direktiivin tulkinnasta voidaan olla montaa mieltä.
Tässä huomio kiinnittyy muutamaan asiaan.
On erityisen jännittävää,
että ministeri vetoaa siihen, että pykälä olisi
direktiivin vastainen, mutta ei viitsi mainita siitä mitään
koko lakiesityksessä eikä perustella sitä.
Vielä jännittävämpää on
se, että tässä vedotaan pelkästään
komission tiettyjen virkamiesten käsityksiin. Kuten täällä olen
jo aikaisemmin todennut, ei komissio ole jumalansana. Ei komissio
ole edes säätänyt tätä direktiiviä.
Tämän direktiivin ovat säätäneet
Euroopan parlamentti ja Euroopan ministerineuvosto yhteispäätösmenettelyssä,
jossa oli vielä sovittelumenettely, jossa tiettyjä kohtia
lievennettiin ja tiettyjä tiukennettiin.
Erityisen jännittävää on
se, että keskustapuolue, joka ainakin suurista puolueista
on ollut EU-kriittisin tässä salissa aikaisemmin,
nyt kaikkein orjallisimmin noudattaa jonkun yksittäisen
komission virkamiehen näkemystä siitä,
miten jotain direktiiviä pitäisi tulkita. (Ed.
Soini: epu on selkä notkolla!)
Vielä erikoisempaa on se, että kun meillä on kuitenkin
korkeasti koulutettuja oikeusoppineita, jotka ovat asiasta eri mieltä,
meillä on eduskunnan perustuslakivaliokunta arvovallallaan
eri mieltä — julkisia papereita. Ministeri Karpela naamioituu
yhden yksittäisen komission virkamiehen joittenkin sellaisten
muistioitten taakse, joita ei edes ole jaettu eduskunnalle.
Vielä erityisen jännittävän
asiasta tekee se, että ministeri Karpela täällä myöntää,
että mehän olemme nyt jo tulkinneet vähän
löyhästi EU-direktiiviä. Kun tämä EU-direktiivi
on niin kamalan pyhä asia, että sen vastaista
lainsäädäntöä ei saa
tehdä, niin silti Karpela toteaa, että mehän teemme
jo samaisen EU-direktiivin vastaista lainsäädäntöä,
kun me tulkitsemme löyhästi sitä kohtaa,
joka koskee sitä, voiko tämän kopion
ottaa saadakseen tämän tallenteen itselleen nähtäväksi
tai kuultavaksi. Valtavan paljon valtavan suuria ristiriitoja!
Palataanpa suuren valiokunnan käsittelyyn. Kun suuressa
valiokunnassa asiasta käytiin keskustelua, salissa vallitsi
sellainen käsitys, että oli enemmänkin
ymmärtämystä sille, että ainakin tämä kohta
ja ehkä eräitä muitakin kohtia olisi
pitänyt avata ja paneutua niihin huolellisemmin ja mahdollisesti
tehdä niihin liittyviä muutoksia. Mutta sen jälkeen
ministeri Karpela tuli Kiinasta tai mistä tuli ja vetosi,
että tämä on hänelle arvovaltakysymys.
Sitten hallitusryhmät päättivät, että kun
se on ministeri Karpelalle arvovaltakysymys, se on sitten myös
arvovaltakysymys kaikille hallitusryhmille. Tämä on
kyllä aika surkeaa hallintokulttuuria, lainsäädäntökulttuuria.
On pikkasen surullista ja tietyllä tavalla osoittaa
demokratian kehittymättömyyttä, ettei
edes niissä tapauksissa, missä hallitusryhmien
edustajat olisivat halunneet tehdä muutoksia, niitä muutoksia
ei voi tehdä, kun kerran ministeri on aikanaan puumerkkinsä pistänyt
ja hän on sitä mieltä, että näyttää pahalta,
jos näitä asioita muutetaan.
Suuressa valiokunnassa teimme esityksiä, hävisimme äänestyksemme,
teimme vastalauseen, vastalause jätettiin, ja vastalause
löytyy kaikista asiakirjoista, joissa kohtuullisen laajasti
on selostettu sitä, minkä takia pidämme
esitystä huonona. Sen jälkeen hallitusryhmät
eli käytännössä ministeri Karpela
ja ed. Kimmo Kiljunen muotoilivat tämmöisen ponsiesityksen,
joka on kyllä sekä naiivi että vitsi.
Se on naiivi monella tavalla. On mahdollista, että monikansalliset
suuret levy-yhtiöt tulevat muuttamaan käytäntöjään, mutta
eivät ne sen takia muuta, että ed. Kimmo Kiljunen
on kirjoittanut ponsiesityksen. Se on itsestäänselvä asia.
Se on myös kohtuullisen ongelmallinen sen takia, että kun
ensin perustellaan tätä tiettyä linjaa
sillä, että direktiivi näin edellyttää,
niin kuitenkin ponnessa varaudutaan siihen, että voidaan
ruveta tekemään direktiivin vastaisia asioita,
ellei sitten maailma muutu. Kovin, kovin ihmeellistä!
Ed. Thors täällä viittasi siihen,
että nyt on kova giljotiini, että hallituksen
pitää seurata tilannetta ja sitten ryhtyä toimenpiteisiin.
Ed. Kimmo Kiljunen totesi, että Suomen lainsäädäntöä ei
tietenkään voi muuttaa vaan että kun
puhumme lainsäädännöstä,
puhumme EU:n lainsäädännöstä.
No, mikä on EU-lainsäädännön
aikajänne? Tämä direktiivi, jonka pohjalta
lakiesitys on tehty, on annettu vuonna 2001. Muistaakseni komission
esitys, jonka pohjalta direktiivi tuli, on annettu vuonna 1997.
Eli 97 annetun komission direktiiviesityksen pohjalta eduskunta käsittelee
asiaa vuonna 2005.
Siis jos hallitus päätyy siihen, että markkinat eivät
toimi sen haluamalla tavalla, he sitten vuoden päästä tekevät
esityksen, jonka jälkeen komissio ehkä tekee lainsäädäntöesityksen,
jonka pohjalta ehkä tulee direktiiviesitys, jonka pohjalta
sitten parlamentti ja neuvosto ryhtyvät sitä käsittelemään,
jonka pohjalta ehkä tulee uusi tekijänoikeusdirektiivi,
jonka pohjalta sitten hallitus ryhtyy antamaan asiasta esitystä,
ja sitten meillä on se täällä viiden
tai seitsemän tai kahdeksan vuoden päästä.
Tämä siitä giljotiinista, mihin ed. Thors
viittasi.
Arvoisa puhemies! Ihan vielä lyhyesti johtopäätöksistä.
Tämän käsittelyn aikana on käynyt ilmeiseksi,
että hallitus ei halua liikahtaa senttiäkään
tässä vaiheessa. Nyt olemme siinä tilanteessa,
että huomenna olemme äänestämässä asian hylkäämisestä.
Houkutus tietenkin olisi suuri lähteä äänestämään
hylkäämisen puolesta. Itse en silti kaikesta edellä sanotusta
huolimatta ole siitä aivan täysin vakuuttunut.
Ensimmäinen asia on se, että kun tiedämme, että hallitusryhmät
eivät ole liikahtaneet senttiäkään
edes ehkä sen kaikkein yleisimmin mielletyn ongelman suhteen,
josta edellinen hallitus, perustuslakivaliokunta ja monet muut ovat
olleet eri mieltä, on itsestäänselvää,
että tämä hylkääminen
ei täällä mene läpi.
Toinen näkökohta on se, että eräs
korkeasti kunnioittamani eduskuntaryhmämme jäsen
on joskus todennut, että kun oppositiosta tätä maailmaa
katsoo, niin pitää muistaa, että hallituksen esityksistä 80
prosenttia on kuitenkin järkeviä. Tässä on
ehkä vähän samanlainen tilanne. Tässä on
paljon ongelmakohtia, mutta kyllä tässä lakiesityksessä on
myös paljon sellaista, joka oikeasti edistää tätä maailmanmenoa.
Kolmas seikka on se, minkä varsinkin juristikansanedustajana
koen, että kyllä meidän pitää saattaa
tämä laki voimaan, me olemme velvollisia saattamaan
direktiivin voimaan. Me olemme erimielisiä siitä,
missä muodossa se pitää saattaa voimaan,
mutta me olemme hävinneet ne äänestykset,
jotka siihen liittyvät, enkä ole ihan varma siitä,
onko tämmöisellä loppuun saakka protestoinnilla
niin mieltä tämän tyyppisissä asioissa. En
myöskään ole ihan varma siitä,
olisiko Suomen eduskunnan arvovallan mukaista olla hylkäämässä kokonaan
sellaista lakia, joka on pakko hyväksyä siitä huolimatta,
että olemme erimielisiä siitä, missä muodossa
se pitää hyväksyä.
Tässä dilemmassa olen päätynyt
siihen, että olen lämpimästi kannattamassa
ja tukemassa ed. Vilénin pontta, lausumaesitystä.
Toki pitää myöntää,
että myös ed. Uotilalla on hyvä lausumaesitys.
Ne ovat sisällöltään kovin saman
kaltaisia, mikä kuitenkin antaisi suurempaa toivoa kuin
hallituksen nykyinen lausumaesitys siitä, että tähän
saataisiin joku muutos lähiaikoina.
Timo Soini /ps:
Arvoisa puhemies! Olen kuunnellut tätä lehteriltä,
työhuoneestani ja paikan päällä ja
olen vain todennut vanhan viisauden, että monimutkaisessa
maailmassa yksinkertainen on arvokasta ja siinä pitäisi
pitäytyä. Mielestäni ed. Kasvi ensimmäisessä puheenvuorossaan
ja koko prosessin aikana on pitänyt yllä järjen ääntä.
Se on vihreässä eduskuntaryhmässä yleensä vaikeaa,
mutta tässä tapauksessa on onnistunut erinomaisen
hyvin, jopa minä olen ymmärtänyt.
Mutta hämmennys on suuri, ja toisaalta olen iloinen,
että tämä koko sotku on näin
esillä. Nyt nimittäin nuori polvi, nouseva Suomen
nuoriso, joka on osa tulevaisuutta, ymmärtää,
mistä Euroopan unionissa on kysymys. Nyt näkyy
alastomimmillaan se mielettömyys ja direktiivitehtailu,
täydellinen piittaamattomuus kansanvallasta. Meillähän
on se tilanne, että kansa luulee, että me täällä eduskunnassa
päätämme näistä laeista. Niinhän
me muodollisesti päätämmekin mutta aika
mielenkiintoisella tavalla: sen mukaan, mitä direktiivi
tai se välys sitten edellyttää. Tämmöinen
ei minua sido, koska kannatan itsenäistä Suomea,
ja se on jälleen tänään päivän
lähempänä, itsenäisyys on päivän
lähempänä, oma itsenäinen päätösvalta.
Mutta nyt me olemme saaneet tehdä matkan pimeyden ytimeen,
Brysselin käytäville, joilta ei löydy
edes sitä virkamiestä, johonka ed. Vapaavuori
viittaa ja jolla ministeri Karpela perustelee, että tämä pitää hyväksyä.
(Välihuuto) Kyllä minä uskon, että tämä on
herätys, aivan kuten maanviljelijät, ed. Rundgren,
kymmenen vuotta sitten osoittivat tuolla mieltään.
He tajusivat, mihin mennään. Nyt on 30 prosenttia
tuloa vähemmän. Ei semmoista maajussia löydykään,
joka EU:ta kehuu, ja minä luulen, ettei kohta löydy nörttiäkään,
joka EU:ta kehuu. Kaikki menee parempaan suuntaan, kaikki menee
itsenäisyyden suuntaan.
Ydinongelmahan on se, mitä direktiivi vaatii ja mikä on
EU:n kanta. Aivan kuten ed. Vapaavuori sanoi, tässä välyksessä suurta
valiokuntaakin laukkuutettiin, mikä on ministerin kanta, mikä on
EU:n kanta, kun pitäisi olla Suomen kanta, ihan mikä tahansa — hyväksyä,
hylätä — mutta orjaillaan tätä direktiiviä.
Ed. Vapaavuori, nukkukaa nyt yhdet väyryset ja ajatelkaapa,
että minäpäs äänestänkin
vastaan enkä vaan sen takia puolesta, että Brysseli
sattuu niin käskemään, että tämä täytyy
tehdä.
Arvoisa herra puhemies! Sitten nämä ponnet. Niillähän
ei ole mitään merkitystä. Laki on se, jolla
on merkitystä. Tämä on tällainen
tyypillinen vanhojen puolueiden hämäys. Jokaisella vanhalla
puolueella on oma pontensa: "Me teimme ponnen. Se edellyttää seurantaa."
Meidänhän pitää joka tapauksessa
seurata lakeja ja suorittaa sitä seurantaa. Virkamiehet
tekevät sitä virkatyönä ja me
muuten vaan. Te edellytätte, ed. Uotila, että seuratkaa.
Sitähän seurataan ja muutetaan. Jos te olette
eri mieltä, äänestäkää vastaan, äänestäkää hylkäystä.
Sehän on se tapa.
Ja mitä tapahtuu, kun laki hylätään?
Vanha laki jää voimaan. Emme me ole ilman tekijänoikeuslakia
tässä maassa, vaan vanha laki on voimassa. Hallitus
tuo hyppykenkää sen uuden lain, koska direktiivi
vaatii, eikös niin? Eli sieltähän se
tulee aivan takuuvarmasti. Mutta nyt, jos ei hylätä,
tämä hukkuu. Sitten täällä on
näitä Suomen EU-puheenjohtajuuden alla, voi hyvänen
aika, ja silloin näitä käsitellään.
Menee Turkin hihaan koko se EU-puheenjohtajuus. Sitä siellä vämplätään
ja sämplätään ja rahoituskehyksiä.
Ei tämmöisiä direktiivejä kuulkaa
Suomen puheenjohtajakaudella käsitellä, ei, ei.
Syödään hanhenmaksaa ja juodaan vissyä ja
puhutaan lennokkaita.
Arvoisa puhemies! Nyt kun tämä tilaisuus harvinaisella
tavalla suureen valiokuntaan tuli, niin sehän tuli tämän
jumalanpalvelusmusiikin kautta eli sen kautta, että tämä käsittelyssä oleva
asia, joka meillä mahdollistui käsitellä suuressa
valiokunnassa, joutui sinne ihan toisesta syystä. Mutta
asia oli auki siellä ja laki oli mahdollista hylätä,
aivan niin kuin täällä ovat monet selvittäneet 23 §:ää tai
vaikka 20 §:ää, niin kuin ed. Vapaavuori
sanoi. Olisi ollut tilaisuus ja oli mahdollisuus, siihen ei tartuttu.
Nyt tehdään toimimaton, hölmö laki,
jonka saatteeksi hyväksytään vielä ponsia,
jotka ovat ristiriidassa itse lain kanssa. Siis tämähän
on aivan päätöntä, mutta kyllä tämä EU-lainsäädännöksi
sopii. Sehän on aivan normaalia EU-lainsäädäntöä.
Koko perussuomalainen ryhmä tukee riemumielin — tämä on
harvinaista — vihreätä esitystä,
tässä tapauksessa ed. Kasvin esitystä.
Mutta valitettavasti ainoastaan perussuomalainen eduskuntaryhmä ja
kristillisdemokraatit ovat yksimielisesti tämän
lain hylkäämisen kannalla. Ed. Kasvi, te olette
vihreä valonpilkahdus omassa ryhmässänne.
Saattaa teiltä toinenkin löytyä, mutta
jos enemmän löytyy, se on jo uutinen.
Jan Vapaavuori /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! On aina ilo kuunnella ed. Soinin retorisesti
etevää korkeaveisuuta täällä.
Toisaalta on tavallaan tarpeetonta muistuttaa ed. Soinille, koska
hän tietää jo asian, mutta muistutan
silti, että tässä tapauksessa kyse ei
niinkään ole siitä, että EU-lainsäädäntö olisi
virheellistä, vaan siitä, että tämä hallitus
tietoisesti haluaa tulkita sitä tiukimman mukaan. Meillä on
paljon korkeasti oppineita oikeusoppineita tässä valtakunnassa,
jotka ovat sitä mieltä, että ministeri Karpelan
tulkinta tässä on turhan tiukka. Tämä olisi
sallinut huomattavasti suuremman kansallisen liikkumavaran, ja vaikka
EU:ta on kiva kaikesta syyttää, niin tässä asiassa
pitää kuitenkin syyttää ministeri
Karpelaa eikä EU:ta.
Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Olen hövelillä tuulella — olkoon
EU:n ja hallitusherrojen syytä yhdessä! (Naurua)
Simo Rundgren /kesk:
Arvoisa puhemies! On selvää, että lainsäädännön
peruslähtökohta kaikkien lakien kohdalta on se,
että ne ovat rakenteeltaan ja sisällöltään
selkeitä. Tässä suhteessa tietenkin tämmöisiä immateriaalioikeuksia
käsittelevää lakia on vaikea säätää,
ja ei varmastikaan sataprosenttista lopputulosta koskaan, varsinkaan
tässä tilanteessa, ole saatu aikaan. Mutta joka
tapauksessa kun otetaan huomioon perustuslakivaliokunnan hyvä lausunto
ja se realismi, että se myöskin sen lain tulkinnassa
on apuneuvona, niin kyllä tämä hyväksyttävissä on.
Toinen asia, johonka lyhyesti viittaan, on tämä jumalanpalveluksien
tekijänoikeuskysymys. Minusta on aivan selvää,
että meidän perustuslakimme 11 § uskonnonvapaudesta
ja 6 §, syrjintäkieltopykälä,
viittaavat siihen, että me emme voi ulottaa tätä lakia
koskemaan jumalanpalveluksia. Kristillisten tekemän ponsiehdotuksen
sisältämä asia on minusta sinänsä hyvä,
mutta jätetään tämä asia
kirkon huoleksi ja luotetaan siihen, että siellä kyllä osataan
tämä jumalanpalvelusmusiikki ja siitä tulevat
korvaukset hoitaa ja niitten rahastot itse perustaa eikä niitä neuvoja tarvitse
lähteä eduskunnasta antamaan. Parempi on niin,
että hyväksytään lakiehdotus
siinä muodossa kuin se nyt on esitetty.
Keskustelu päättyy.