Peruspalveluministeri Liisa Hyssälä

Arvoisa puhemies! Lapsiperheiden aseman parantaminen, vanhemmuuden tukeminen sekä lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistäminen otettiin nykyisen hallituskauden keskeisiksi tehtäviksi. Lasten hyvinvoinnin turvaamiseksi hallitus sitoutui luomaan lapsi- ja perhepolitiikkaan vakautta ja ennakoitavuutta. Ja näin on tapahtunut.

Välikysymyksen ongelmana on se, että se perustuu tutkimukseen, joka päättyy vuoteen 2003. 1990-luvun alun lama sekä pitkäaikaistyöttömyys heijastuivat perheiden taloudellisina ja sosiaalisina ongelmina.

Vanhasen hallituksen aikana on jatkettu lasten kannalta tärkeiden palveluiden vahvistamista ja suunnattu voimavaroja perhepoliittisiin tulonsiirtoihin. Lapsuus nähdään elinvaiheena, johon kannattaa panostaa. Perhepoliittisia tulonsiirtoja onkin pystytty korottamaan kautta linjan.

Vakaa perhepolitiikka sekä työn ja perheen parempi yhteensovittaminen vaikuttavat myönteisesti väestöpoliittiseen kehitykseen ja siihen, että perheen perustamista ei tarvitse siirtää taloudellisista tai työelämään liittyvistä syistä. Syntyvyys on pysynyt hyvällä tasolla, ja tälle vuodelle odotetaan jopa pientä lisäystä. Kansainvälisesti vertaillen suomalainen syntyvyys on edelleen EU-maiden keskitason yläpuolella.

Arvoisa puhemies! Vuoteen 2003 ulottuvan tutkimuksen mukaan toimeentulo-ongelmien kasvu lapsiperheissä näyttää keskittyvän enemmän yksinhuoltajatalouksiin, pienten lasten perheisiin sekä monilapsisiin perheisiin. Pitkäaikaistyöttömyys korostuu toimeentulotukea saaneissa lapsiperheissä. Perhepoliittisia toimia on suunnattu juuri näihin perheisiin. Toimeentulotukea saavien lapsiperheiden määrä onkin vähentynyt tällä hallituskaudella.

Hallitusohjelmassa määriteltiin taloudellisten kehysten puitteissa, mitä tukia korotetaan. Hallitus on toteuttanut sen ja käyttänyt voimavaroja nimenomaan lapsiperheiden aseman parantamiseen. Sen seurauksena lapsiperheille on kohdennettu enemmän etuuksia kuin perhepoliittisesti painottuneessa hallitusohjelmassa on. Lapsiperheiden palvelumaksuihin ei ole tullut korotuksia tällä hallituskaudella.

Heti hallituskauden alussa korotettiin lapsilisiä ensimmäisen lapsen osalta 10 eurolla kuukaudessa. Pienituloisten perheiden asemaa on parannettu toimeentulotuen asumismenojen 7 prosentin omavastuun poistolla. Yksinhuoltajalisän ja ensi vuonna tulevan elatusavun korotukset helpottavat erityisesti yksinhuoltajatalouksien taloudellista tilannetta. Monilapsisia pikkulapsiperheitä puolestaan auttaa tehty kotihoidon tuen korotus 42 eurolla kuukaudessa sekä ensi vuonna tuleva 10 euron sisarkorotus. Myös yksityisen hoidon tukea on korotettu 19,60 eurolla kuukaudessa.

Merkittävä parannus pienituloisille vanhemmille oli viime vuonna toteutettu vanhempainpäivärahojen vähimmäismäärän nostaminen 33 prosentilla, mikä tarkoittaa käytännössä noin 94 euron korotusta kuukaudessa. Vähimmäismääräisten päivärahojen korotus on siten ollut yli yleisen ansiotason ja hintatason kehityksen.

Vuodesta 2005 lähtien peräkkäiset synnytykset eivät enää tiputa peruspäivärahalle. Samalla helpotettiin pätkätöissä olevien pääsyä ansiosidonnaiselle päivärahalle.

Ensi vuoden talousarviossa parannetaan yksityisen hoidon tuen saantimahdollisuutta kotihoidon tukea saavan lapsen sisaruksille. Samoin adoptiovanhempien oikeutta saada kotihoidon tukea laajennetaan ja myös adoptiovanhempien vanhempainrahakautta pidennetään.

Perheellä on ensisijainen vastuu lasten kasvatuksesta ja hyvinvoinnista. Suurella osalla lapsista ja nuorista asiat ovat hyvin, ehkä paremmin kuin koskaan Suomen historiassa. Meillä on kuitenkin liian paljon pahoinvoivia lapsia ja nuoria. Yhteiskunnassa on syntynyt erilaisia lasten hyvinvointiin liittyviä uhkatekijöitä, jotka näkyvät osalla lapsiperheistä elämäntilanteiden hallitsemattomuutena sekä syrjäytymisketjujen syntymisinä. Keskeisimpiä näistä ovat pitkäkestoiseen työttömyyteen liittyvät toimeentulovaikeudet ja usein niihin kytkeytyvät päihde- ja mielenterveysongelmat. Tällaisia perheitä on tuettava ja autettava ulos vaikeuksistaan. Uskon, että yhteinen näkemyksemme on, että meillä ei ole varaa tällaisen kehityksen jatkumiseen. Hallitus on sosiaali- ja terveydenhuollon ohjelmilla puuttunut tähän kehitykseen usealla eri tavalla, kuten myöhemmin ilmenee.

Arvoisa puhemies! Työhön osallistuminen on yksi keskeinen tekijä lapsiperheiden taloudellisen toimeentulon turvaamisessa. Myönteisen työllisyyskehityksen ansiosta on voitu luoda työpaikkoja myös lapsiperheiden vanhemmille. Työttömyysasteet ovatkin kahden huoltajan lapsiperheissä olleet keskimääräistä alhaisemmat. Verotuksen keveneminen on osaltaan parantanut lapsiperheiden taloudellista asemaa.

Suomalaiset vanhemmat tekevät yleensä kokopäivätyötä ja pitkää työviikkoa. Edelleenkin heidän keskimääräinen viikoittainen työaikansa on selvästi pidempi kuin lapsettomilla pariskunnilla. Varsinkin miehet tekevät pitkiä työpäiviä myös silloin, kun heillä on pieniä lapsia.

Hallitus on eri toimilla parantanut lastenhoidon ja työssäkäynnin yhteensovittamista. Hallitus on uudistanut äitiys-, isyys- ja vanhempainvapaajärjestelmiä sekä niihin liittyviä tukijärjestelmiä. Tavoitteena on ollut lisätä vanhempien valinnanmahdollisuuksia siten, että molemmille vanhemmille syntyisi samankaltaiset oikeudet ja tosiasialliset mahdollisuudet osallistua lasten syntymästä ja lasten kasvusta aiheutuvien perhevelvoitteiden hoitamiseen. Perhevapaiden käytön tasaisemmalla jaolla molempien vanhempien kesken pyritään vaikuttamaan myös perhevapaiden käytöstä aiheutuvien kustannusten tasaisempaan jakautumiseen eri työnantajasektoreiden kesken.

Perhevapaauudistuksella parannetaan perheiden toimeentuloa tilanteissa, joissa etuutta saavan äidin työnantaja ei maksa kyseiseltä ajalta palkkaa. Myös niin sanottu isäkuukausi tehdään perheille nykyistä joustavammaksi.

Työsopimuslain perhevapaasäännöksiin tehtiin vuonna 2006 muutoksia, jotka helpottavat erityistilanteissa olevien lasten vanhempien työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista. Etävanhemmalle tuli oikeus jäädä hoitamaan äkillisesti sairastunutta alle 10-vuotiasta lasta ja adoptiovanhemmalle oikeus jäädä hoitovapaalle siihen saakka, kun lapseksiottamisesta on kulunut kaksi vuotta. Samassa yhteydessä vammaisen ja pitkäaikaissairaan lapsen vanhemman oikeutta osittaiseen hoitovapaaseen laajennettiin siihen asti, kun lapsi täyttää 18 vuotta. Ensi vuonna nousee myös sairaan tai vammaisen lapsen erityishoitoraha 15 eurolla kuukaudessa.

Tällä hallituskaudella on osittaisen hoitorahan tasoa korotettu ja tuen saamisoikeutta laajennettu koskemaan 1. ja 2. luokalla olevan lapsen vanhempia sekä eräitä erityisryhmiin kuuluvien lasten vanhempia.

Vanhempien työllistymistä on parantanut tämän vuoden alusta myös työmarkkinatuen kehittäminen passiivisesta aktiiviseen tukeen. Tällä tuetaan työttömien työllistymistä ja ehkäistään työttömyyden pitkittymistä.

Arvoisa puhemies! Lapsiperheiden palvelujen kehittäminen on edelleen toimiva ja keskeinen perhepoliittisen tuen muoto. Laadukkailla, oikea-aikaisilla sekä helposti saavutettavilla palveluilla parannetaan merkittävästi lasten ja lapsiperheiden elämäntilannetta ja ehkäistään syrjäytymisriskejä.

Kaikista alle kouluikäisistä lapsista päivähoidon piirissä on noin 46 prosenttia. Suomalaista päivähoitoa on kansainvälisestikin vertaillen pidetty yhtenä maailman laadukkaimmista ja toimivimmista järjestelmistä. Järjestelmän toimivuus edellyttääkin huolenpitoa sen kaikista osista.

Varhaiskasvatuksessa on panostettu tällä hallituskaudella erityisesti erityispäivähoidon kehittämiseen sekä kuntatason laadullisen ohjausjärjestelmän rakentamiseen. Näin edistetään kodin ja päivähoidon yhteistyötä lapsen hoidossa, kasvatuksessa ja opetuksessa sekä tuetaan perheitä. Ensi vuonna erityislastentarhanopettajien palveluiden saatavuutta parannetaan kuntien päivähoidossa.

Päivähoidon ohella koulu on keskeinen lasten hyvinvoinnin kannalta. Suomalainen perusopetusjärjestelmä on todettu useissa yhteyksissä perusrakenteeltaan yhdeksi maailman parhaista. Opetusministeriö on käynnistänyt pitkälle aikavälille ulottuvan toimenpidekokonaisuuden kouluhyvinvoinnin lisäämiseksi ja syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Tässä painottuvat varhainen puuttuminen, koulupäivän rakenteen uudistaminen, osallisuuden lisääminen ja koulupudokkuuden ehkäisy.

Tällä hallituskaudella säädettiin laki pienten koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnasta. Uudistuksella ehkäistään turvattomuutta ja yksinäisyyttä. Ensi vuonna tuntimäärä nousee kolmesta neljään tuntiin päivässä. Tällä hallituskaudella toteutettiin myös esikoululaisten kuljetusten maksuttomuus.

Kuntien lapsiperheiden palvelujärjestelmä muodostaa laajan verkon lapsiperheiden tukemiseksi erilaisissa elämänvaiheissa. Tukipilareita järjestelmässä ovat äitiys- ja lastenneuvolatoiminta, lasten päivähoito, perheiden kotipalvelu, kasvatus- ja perheneuvonta sekä oppilas- ja kouluterveydenhuolto. Myös perhekeskusmallia on kehitetty voimakkaasti perheiden tueksi.

Lastensuojelun tarve on valitettavasti edelleen kasvanut. Uusien huostaanottojen määrä on kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa. Kodin ulkopuolelle sijoittamisen yleisimpiä syitä ovat vanhempien päihde- ja mielenterveysongelmat. Nykyään yhä useamman nuoren sijoituksen takana ovat omat ongelmat, kuten kouluvaikeudet, rikollisuus tai huumeet.

Hallitus on ryhtynyt toimiin lastensuojelutarpeen suunnan muuttamiseksi sekä lastensuojelujärjestelmän uudistamiseksi. Osana sosiaalialan kehittämisohjelmaa toteutetaan lastensuojelun kokonaisuudistusta. Tämän kehittämisen painopisteenä on varhainen puuttuminen ja lapsen edun huomioiminen entistä paremmin. Perhehoitajien palkkioita, indeksiä ja kulukorvauksia on korotettu. Näin vahvistetaan perhehoidon asemaa lastensuojelun kentässä.

Aivan uutena lapsiperheiden hyvinvointiin liittyvänä instituutiona aloitti 2005 syyskuussa lapsiasiavaltuutettu, ja tätähän oli Suomessa odotettu hyvin pitkään.

Arvoisa puhemies! Lapsiperheiden asumisessa tapahtunut muutos on viimeisen kymmenen vuoden aikana ollut keskimääräisesti myönteistä. Asumistuen myöntämisessä sovellettavia enimmäisasumismenoja on tarkistettu tällä hallituskaudella kaksi kertaa asumistuen reaaliarvon säilyttämiseksi. Ensi vuoden talousarvioesitykseen sisältyy lasten perhe-eläkkeiden muuttaminen etuoikeutetuksi tuloksi asumistukea määriteltäessä. Myös syyskuun alusta voimaan tullut toimeentulotukea saavien asumismenojen omavastuun poisto kohentaa lähes 60 000 lapsiperheen taloutta monilla kymmenillä euroilla kuukaudessa.

Arvoisa puhemies! Suomalaista perhepoliittista järjestelmää tulee edelleen kehittää lapsiperheiden tarpeita paremmin huomioivaksi ja lasten turvallista kasvua edistäväksi. Tähän periaatteeseen on sisäänrakennettu ajatus perheiden valintojen kunnioittamisesta ja perheiden omien voimavarojen tukemisesta.

Hallitus on vahvistanut lapsiperheiden asemaa sekä ratkaissut perheisiin kohdistuvia erillisongelmia perhepoliittisia tulonsiirtoja lisäämällä, lasten ja lapsiperheiden palvelujärjestelmää vahvistamalla sekä tehokkailla toimilla työllisyyden parantamiseksi. Nämä hallituksen toimenpiteet estävät eriarvoistumiskehitystä ja parantavat vanhempien työmarkkinatilannetta. Toimenpiteet näkyvät perheiden arjessa jo nyt, mutta osa niistä voidaan tutkimuksin todeta vasta vuosien päästä. Työtä lapsiperheiden hyvinvoinnin vahvistamiseksi on syytä jatkaa.

Tarja Cronberg /vihr:

Arvoisa puhemies! Hallituksen vastaus opposition välikysymykseen kiertää sen tosiasian, että suomalaisen hyvinvointivaltion suunta on muuttumassa tai todennäköisesti jo muuttunut. Vaikka — kuten ministeri Hyssälä totesi — jotkut tilastot ovatkin vuodelta 2003, on suomalainen todellisuus tätä päivää. Tuloerot ovat voimakkaassa kasvussa, terveyserot eri sosiaaliryhmien välillä lisääntyvät. Työmarkkinat ovat muuttuneet entistä epävarmemmiksi. Tämä näkyy muun muassa siinä, että nuorten aikuisten pääsy työmarkkinoille on heikentynyt ja työsuhteet ovat epävakaistuneet. Erityisesti työmarkkinoille pääsyn vaikeudet koskettavat nuoria, perheenperustamisiässä olevia naisia, ja vaikka ministeri Hyssälä totesi päinvastoin, niin pätkätyöt todella siirtävät perheen perustamista. Työmarkkinoilla olevien ja sinne vasta pyrkivien väliset tuloerot ovat kasvussa, mikä näkyy suhteellisen köyhyyden ja erityisesti lapsiköyhyyden kasvuna.

Tilanteeseen puuttuminen edellyttää muutoksen tunnistamista ja tunnustamista. Meneillään oleva eriarvoistumiskehitys koskettaa jo niin suurta ihmisjoukkoa, että kysymys ei enää ole mistään marginaaliryhmää koskevasta ongelmasta. Ehdotuksia ja keinoja kehitykseen vaikuttamiseksi on esitetty metrikaupalla. Viime viikolla — ja Stakesin tilastot eivät ole vain vuodelta 2003 — Stakes julkaisi hyvinvointivaltion korjausohjelman, jossa lapsiköyhyys oli keskeisessä asemassa. Samalla viikolla uutisoitiin Suomen olevan maailman toiseksi kilpailukykyisin maa. Työllisyysluvut ovat parantumaan päin. Ensi vuoden talousennusteita on rukattu vain yhteen suuntaan, ylöspäin. Jos nyt ei ole aikaa ja mahdollisuutta jakaa kasvun hedelmiä, on vaikea nähdä oikean hetken koskaan tulevan.

Hallitus on keventänyt tuloverotusta lähemmäs 3 miljardilla eurolla, pienentänyt yhteisöverotusta, poistanut varallisuusveron ja puolittanut sähköveron. Tällä hetkellä käydään huutokauppaa perintöverosta ja ruuan arvonlisäverosta. Köyhyyspaketit — hallituksen köyhyyspaketti — ovat olleet vaatimatonta näpertelyä. Ehkä voitaisiin puhua köyhyyspiipertelystä. Ei niillä ole edes pyritty rakenteiden korjaamiseen. Ei voi olla niin, että rahaa riittää aina veronalennuksiin mutta ei koskaan tulonsiirtoihin.

Suomalaisen yhteiskunnan yksi positiivisimpia tekijöitä on ollut se, että yhteiskunnalliset luokkarajat ovat perinteisesti olleet matalia eivätkä köyhyys ja huono-osaisuus ole periytyneet yhtä voimakkaasti kuin monessa muussa länsimaassa. Välikysymyksen ydin onkin se vakava huoli, että Suomeen on syntymässä, ellei peräti jo syntynyt, lasten luokkayhteiskunta.

Tilastot ovat karuja. Reilun kymmenen vuoden aikana köyhissä perheissä elävien lasten määrä on yli kaksinkertaistunut. Vuonna 2003 pelkän toimeentulotuen varassa elävissä perheissä asui 130 000 lasta. Se on enemmän kuin kaikki tänä ja viime vuonna syntyneet lapset.

Köyhimpien lapsiperheiden taloudellinen tilanne on kestämätön. Tämä on ollut viime vuonna ja tänä vuonna myös tutkijoiden suunnasta tullut viesti, ministeri Hyssälä. Valitettavasti vaatimukset lapsiköyhyyden pysäyttämiseksi eivät ole saavuttaneet hallitusta samalla nopeudella kuin esimerkiksi ehdotus muuttoavustuksista.

Eriarvoisuuskehitys on jo selvästi nähtävissä. Huostaanotot, kuten ministeri Hyssäläkin totesi, ovat lisääntyneet, mielenterveyspalvelut ruuhkautuvat, ja päihteiden käyttö lisääntyy. Karkeasti ottaen tällä hetkellä joka kymmenes lapsi kasvaa kodissa, jossa alkoholia käytetään niin reippaasti, että siitä on haittaa lapselle. Alkoholiveron laskeminen oli selvästi suuren luokan virhe. Millaisia hätähuutoja hallitus vielä tarvitsee ryhtyäkseen toimiin suunnan muuttamiseksi?

Ellemme onnistu kääntämään tätä kehitystä, luovumme keskeisestä pohjoismaisesta hyvinvointivaltion periaatteesta: siitä, että kaikilla lapsilla olisi perhetaustastaan riippumatta yhdenvertaiset mahdollisuudet. Köyhyyden kierre on pystyttävä katkaisemaan. Olemme siitä yksimielisiä hallituksen kanssa. Hallitukselta puuttuvat keinot. Emme halua Suomea, jossa köyhän perheen lapsesta tulee myös köyhä aikuinen.

Vaikka hallitus on vuolaasti kehunut työllisyyskehitystä, ovat lapsiperheet myös työllisyyspolitiikan väliinputoajia. Lapsiperheiden vanhempien työmarkkinatilanne ei ole parantunut samaa tahtia kuin muun väestön. Tulokehityksessä perheistä kaikkein heikoimmin ovat pärjänneet yksinhuoltajaperheet. Heille tuskin on iloa vanhempainrahojen korotuksesta. Perheenperustamisiässä olevien työllisyysaste on jopa 15 prosenttia heikompi kuin ennen lamaa. Kun tähän huonoon työllisyystilanteeseen yhdistyy vielä alhainen perusturva, tarvitaan huomattavasti määrätietoisempia toimia lapsiperheiden tilanteen parantamiseksi kuin hallituksen esitykset.

Jos vielä hetki katsotaan taaksepäin, niin voidaan todeta, että 90-luvulla myös perhepoliittiset tuet joutuivat lamaleikkuriin. Verotuksen kautta annettavan tuen merkitys perheille vähentyi vuonna 94, jolloin verotuksesta poistui lapsi- ja yksinhuoltajavähennys. Vähennyksestä koitunut säästö siirrettiin lapsilisäjärjestelmään, josta tuli perhetuen yleinen muoto. Samalla lapsilisä siirrettiin niin sanotun toimeentulotuen normin sisään. Lapsilisät jätettiin myös kiinnittämättä indeksiin.

90-luvulta saakka on perhepoliittisten tulonsiirtojen merkitys lapsiperheiden tuloissa pienentynyt, koska niiden tasoa ei ole nostettu. Lamaleikkauksia on hieman paikkailtu, mutta kokonaisuudessaan on perhepolitiikan painopiste siirtynyt yhä enemmän tulonsiirroista palveluihin. Tässä ministeri Hyssälä on oikeassa. Kysymys on, onko tämä toimiva ratkaisu. Palveluja painottavassa yhtälössä on se virhe, että samaan aikaan, kun kuntien talous on heikentynyt voimakkaasti, säästöjen nimissä kunnat ovat joutuneet leikkaamaan juuri lasten ja lapsiperheiden palveluja. Perheneuvoloiden sekä kouluterveydenhuollon henkilökuntaa on vähennetty, päivähoidon lapsiryhmien sekä koulujen oppilasryhmien kokoa suurennettu, ja koulujen kerhotoiminta on loppunut lähes kokonaan.

On ilmeistä, että juuri palveluja korostava painotus perhepolitiikassa on epäonnistunut osittain siksi, että kunnat eivät ole pystyneet hoitamaan omaa vastuutaan tavalla, joka oli lainsäätäjän tarkoitus. Tähän pulmaan ratkaisuna Stakesin tutkijat ehdottavat hoitotakuun kaltaista sosiaalitakuuta. Sosiaalitakuulla varmistettaisiin lastensuojelun, päihdepalvelujen, toimeentulotuen ja asunnottomuuden ongelmassa auttamisen kaltaisten palvelujen laatu ja saatavuus kohtuullisessa ajassa. On myös ilmiselvää, että vähimmäisturvaa on uudistettava ja perhepoliittisten tulonsiirtojen tasoa nostettava.

Ärade talman! Även om den här interpellationens kärna ligger i barnfamiljernas ekonomiska situation är det i grund och botten en fråga om medmänsklighet och en fråga om vilken slags uppväxtmiljö vi erbjuder våra barn. I barnens liv syns fattigdomen i huruvida barnet kan delta i skolans utflykter och utveckla sina intressen, för att inte tala om att delta i semesterresor. När föräldrarnas problem fortgår och fördjupas händer det allt oftare att familjen inte längre ens är en fungerande livsmiljö för barnen.

Arvoisa puhemies! Hallituksella olisi ollut mahdollisuus pysähtyä ja miettiä tuoreita tutkimustuloksia vasten sitä, miten se parhaiten toteuttaisi hallitusohjelmaansa kirjattuja tavoitteita lasten hyvinvoinnin turvaamisesta, edistämisestä sekä lapsiperheiden työmarkkina-aseman parantamisesta. Mutta ei, hallitus siirtää vastuun seuraavalle hallituskaudelle, mikä tuntuu olevan istuvalle hallitukselle tyypillistä kaikissa vaikeissa ongelmissa. Tämän johdosta ehdotan seuraavaa sanamuotoa perustelluksi päiväjärjestykseen siirtymiseksi:

"Koska lapsiperheiden köyhyys edelleen kasvaa, eduskunta toteaa, että hallitus on epäonnistunut tavoitteissaan lasten hyvinvoinnin turvaamiseksi ja edistämiseksi sekä lapsiperheiden aseman parantamiseksi eikä siten nauti eduskunnan luottamusta,

ja siirtyy päiväjärjestykseen."

Aila Paloniemi /kesk(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Hyvät edustajat! Kuinka monta turvallista aikuista teillä oli ympärillänne lapsena? (Ed. Pulliainen: Pilvin pimein!) Arvelen, että kymmenittäin. Kun samaa kysyy nyt lapselta tai nuorelta, joukko on kutistunut yhteen tai korkeintaan muutamaan aikuiseen. Isovanhempien, sukulaisten ja naapureiden tukiverkot ovat katkenneet elinkeinorakenteen muuttuessa ja muuttoliikkeen lisääntyessä. Tästä kertoo esimerkiksi selvitys huostaanotoista. Niiden taustalta löytyi yksi yhteinen piirre: aikuisen tuen puute. Nyt perheet joutuvat pärjäämään yksin ja valtio hoitaa aiemman turvaverkon tehtäviä. Silti palvelujärjestelmämme ulkopuolelle jäävät usein juuri ne, jotka kipeimmin apua tarvitsevat. Pahoinvoivia perheitä ei välttämättä tunnisteta, ja avun saanti viipyy. Monesti jää epäselväksi sekin, kuka lopulta kantaa kokonaisvastuun perheen auttamisesta.

Toinen merkittävä yhteiskunnallinen murros on tapahtunut työmarkkinoilla. Työmarkkinat ovat epävakaat, ja työllistymiselle on vielä monia esteitä. Suuri osa köyhistä lapsiperheistä onkin joko yhden tai kahden työttömän vanhemman perheitä. Keskustan eduskuntaryhmän mielestä köyhyyden luoma riskitilanne on todellinen ja vakava.

Arvoisa puhemies! Kaikkien lapsiperheiden toimeentulo ei kuitenkaan ole yksiselitteisesti huono. Laman jälkeen tulojen kehitys on ollut suurimmassa osassa lapsiperheitä hyvä. Joissakin lapsiperheryhmissä muutos on ollut jopa parempaa kuin keskimäärin kaikissa kotitalouksissa. Suhteellinen köyhyys on kuitenkin ollut jatkuvassa kasvussa sitten vuoden 1994. (Ed. Pulliainen: Terävä havainto!) Jo edellisten hallitusten olisi siis pitänyt puuttua vahvemmin tähän nähtävissä olevaan epäsuotuisaan kehitykseen.

On muistettava, mistä väestönosasta nyt puhutaan. Ne ryhmät, jotka erityisesti ovat kärsineet heikosta tulokehityksestä, ovat suuret lapsiperheet, yksinhuoltajat sekä perheet, joissa on alle 3-vuotias lapsi. Näistä ryhmistä heikoimmassa asemassa ovat yksinhuoltajat.

Arvoisa puhemies! Edellisten hallitusten aikana leikattiin muun muassa lapsilisiä, kotihoidon tukea ja vanhempainrahoja. Leikkaukset ajoivat lastaan itse kotona hoitavat vanhemmat tukalaan taloudelliseen tilanteeseen.

Nykyinen hallitus on muuttanut kehityksen suuntaa. Vuodesta 2003 eteenpäin on tehty monia parannuksia perhepoliittisiin etuuksiin. Vanhasen hallitus on kohdistanut toimia juuri niihin perheisiin, jotka eniten menettivät 90-luvun leikkausten vuoksi.

Nykyinen hallitus on toteuttanut etuuksien parannuksia, joilla on suora yhteys perheiden käytettävissä oleviin tuloihin. Hallitus on laajentanut osittaista hoitovapaata, korottanut lapsilisää ja kotihoidon tukea sekä yksityisen hoidon tukea. Pienimpiä äitiys-, isyys- ja vanhempainrahoja on nostettu ja elatustukea korotettu. Äidit eivät myöskään nyt tipahda minimipäivärahalle perättäisten synnytysten jälkeen. Työttömyysaste on pienentynyt, mikä helpottaa monen lapsiperheen toimeentuloa. Ensi vuonna astuu voimaan perhevapaauudistus. Uudistus parantaa erityisesti pienipalkkaisten naisten työmarkkina-asemaa ja toimeentuloa.

Arvoisa puhemies! Köyhyys ei ole ainoa riskitekijä lasten suotuisalle kehitykselle. Myös hyvätuloisissa perheissä osa lapsista ja nuorista voi pahoin. Ongelmia on kasannut päihteiden käyttö, perhe- ja lähisuhdeväkivalta, mielenterveysongelmat sekä vanhempien keskittyminen yhä enemmän työntekoon. Lapsille on jäänyt tässä yhtälössä aivan liian vähän aikaa.

Pelkästään perheiden tulotasoa nostamalla emme pysty selvittämään huono-osaisuuden monimutkaista ongelmavyyhteä, eikä hallitus yksin voi tilannetta korjata; mukaan tarvitaan koko yhteiskunta ja muitakin toimijoita. Vastuu hyvinvoinnin lisäämisestä kuuluu tietysti valtiolle, se kuuluu kunnille, se kuuluu niin työmarkkinajärjestöille kuin palveluiden tuottajillekin. Viime kädessä olemme jokainen vastuussa perheestämme ja lähiyhteisöistämme.

Arvoisa puhemies! Köyhien lapsiperheiden tilanteen parantamisessa aivan keskeistä on sosiaalisen tuen turvaaminen peruspalveluissa, kuten neuvoloissa, päivähoidossa, kouluissa ja kotipalvelussa. Sosiaalityössä perinteisesti noudatettu kokonaisvaltainen työote pitää ulottaa koko perus- ja lähipalvelukenttään. Suurissa kunnissa juuri tässä ovat sosiaalityöntekijöiden mukaan suurimmat ongelmat. Kunta- ja palvelurakennetta uudistettaessa asiaan pitää kiinnittää vahvasti huomiota.

On välttämätöntä lisätä resursseja kotipalveluihin. Jos kotipalvelua ja tilapäistä lastenhoitoapua olisi tarjolla myös lapsiperheille, kuten oli lamaa edeltävänä aikana, voisimme ehkäistä muun muassa uupumista ja yksinhuoltajien hoivaköyhyyttä.

Keskustan eduskuntaryhmä pitää erityisen tärkeänä perhetyön aseman vahvistamista sosiaalityössä. Ongelmaperheitä voidaan auttaa kaikkein parhaiten menemällä sisään perheiden arkeen. Monia perheitä pitäisi tänä päivänä opastaa esimerkiksi ruuanlaitossa, talouden suunnittelussa ja lasten kehityksen tukemisessa. Perhetyö on mitä parasta ennalta ehkäisevää lastensuojelutyötä, eikä se saa jäädä esimerkiksi vanhustyön jalkoihin, kun resursseja jaetaan. Sijoittaminen perhetyöhön lisää kustannuksia avohuollossa, mutta vähentää niitä selvästi muun muassa toimeentulotuessa ja lasten sijaishuollossa.

Yhteiskunnassamme moni asia perustuu kuluttamiseen. Esimerkiksi harrastukset maksavat monelle lapsiperheelle aivan liian paljon. Kuntien nuoriso-, kulttuuri- ja liikuntatoimessa on pidettävä huolta siitä, että harrastukset ovat myös vähävaraisille lapsiperheille mahdollisia. Harrastuksia on voitava tukea harkinnanvaraisesta toimeentulotuesta. Taito- ja taideaineiden osuutta koulussa pitää vahvistaa ja kerho- ja harrastustoimintaa lisätä. Myöskään koulujen aamu- ja iltapäivätoiminnan maksut eivät saa olla esteenä yhdellekään tätä palvelua tarvitsevalle perheelle. (Ed. Brax: Ne ovat!) Harrastukset ja niihin liittyvät sosiaaliset kontaktit ehkäisevät köyhyyden aikaansaamaa osattomuutta ja syrjäytymistä. (Ed. Pulliainen: Hallitus näyttää kaatuvan ihan selvästi!)

Arvoisa puhemies! Keskustan eduskuntaryhmä kannustaa etsimään uusia keinoja työn ja perhe-elämän yhteensovittamiseen. Yksinhuoltajien työmarkkina-asema on erityisen vaikea. Yksinhuoltajan on usein mahdotonta sovittaa lastenhoito työaikoihin. Epätyypilliset työajat ja määräaikaiset työsuhteet ovat koskeneet erityisesti alle 35-vuotiaita naisia. Heistä monet ovat yksinhuoltajia. Lähes kaikki iltaisin, öisin ja viikonloppuisin työtä tekevät yksinhuoltajat tarvitsevat sosiaalisen verkostonsa tukea voidakseen ylipäätään käydä töissä ja välttääkseen hoivaköyhyyden.

Lapsiperheet kokevat työn ja perhe-elämän yhteensovittamisen vaikeaksi. Sekään ei ole enää aina selvää, että työ takaa riittävän toimeentulon. Kun ennen pärjättiin yhden huoltajan palkalla, nyt tarvitaan kahden panos. Suuri osa perheiden tuloista kuluu asunnon aiheuttamiin kustannuksiin. Suunnan pitää muuttua asuntopolitiikassamme. Huono-osaisuutta lieventäisi, jos tarjolla olisi nykyistä enemmän edullisia vuokra-asuntoja.

Järjestelmän tasolla on paljon tehtävää. Osa tulonsiirroista on sovitettava yhteen uudella tavalla. Tästä on esimerkkinä lapsilisän ja toimeentulotuen suhde.

Arvoisa puhemies! Yhteiskunnan ja perheiden polarisaatio on tosiasia, sitä emme lähde kiistämään, mutta on nähtävä kokonaisuudessaan se, miten yhteiskunta, perheet ja perheiden tilanne ovat muuttuneet. Kohtaamme siis nykypäivänä yhtäältä muuttuneet arvot ja asenteet, toisaalta järjestelmän heikkoudet ja lopulta poliittisen päätöksenteon ongelmat. Arvot ja asenteet muuttuvat hitaasti. Järjestelmää voimme muuttaa samoin kuin poliittista päätöksentekoakin.

Hankkeita ja selvityksiä lapsiperheiden tilanteesta on riittävästi. Nekin varat, jotka käytämme selvittämään jo tunnettuja tosiasioita, olisi nyt syytä ohjata käytännön työhön. (Ed. Pulliainen: Terävä havainto!) Tähän haluamme panostaa.

Vanhasen hallituksen toimet lapsiperheiden aseman parantamiseksi ovat olleet kiistatta oikean suuntaiset. Keskusta haluaa jatkaa vahvasti tällä tiellä.

Satu Taiveaho /sd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä pitää välikysymyksen aihetta todella tärkeänä. Sosialidemokraatit ovat kautta aikojen kantaneet huolta erityisesti vähävaraisimmista sekä muutoin vaikeassa asemassa olevista lapsiperheistä. Hyvinvointiyhteiskunta on rakennettu nimenomaan mahdollisuuksien tasa-arvolle: jokaisella lapsella tulee olla vanhempien varallisuudesta tai muista lähtökohdistaan riippumatta tasavertaiset mahdollisuudet hyvinvointiin. Perhepolitiikan edistäminen on ensiarvoisen tärkeää, ja sen kehittämisen tulee lähteä ensisijaisesti lapsen näkökulmasta.

Suomalaisten hyvinvointia kartoittaneiden tutkimusten mukaan valtaosa Suomen väestöstä voi hyvin. Kuitenkin Suomessa on ihmisiä, joilla menee selvästi muita huonommin. Heitä ovat erityisesti yksinhuoltajat ja monilapsiset perheet. Tämä huolestuttaa todella meitä sosialidemokraatteja. (Ed. Brax: Mitä te teette?)

Sosiaaliturva heikentyi laman seurauksena. Laman jälkeen myös lapsiperheiden tarve saada sosiaali- ja terveyspalveluja kasvoi. (Ed. Huotarin välihuuto) Huostaanotettujen lasten määrä on kasvanut huomattavasti, ja sosiaalisia ongelmia on usein kasaantunut samoille perheille.

Arvoisa puhemies! Opposition tärkeästä aiheesta esittämä välikysymys ei kerro koko totuutta. Hallitus on tehnyt lapsiperheiden hyväksi paljon enemmän kuin oppositio väittää.

Hallitus pitää lapsiperheiden aseman parantamista, vanhemmuuden tukemista sekä lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämistä keskeisinä tehtävinä. Lapsiperheitä on tuettu voimakkaasti perhepoliittisia tulonsiirtoja ja yleistä sosiaaliturvaa kehittämällä, (Ed. Kuoppa: Miksi sitten köyhyys vaan lisääntyy?) työllisyyttä edistämällä sekä lapsiperheiden palveluja laajentamalla. Hyvinvointia on vahvistettu terveydenhoitoa kehittämällä.

Lapsiperheille on ollut erityisen tärkeää lapsilisien ja erityisesti lapsilisän yksinhuoltajakorotuksen, vanhempainpäivärahan vähimmäistason sekä kotihoidon tuen korotus. Sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän mielestä pienimpien etuuksien tasoa on jatkossakin nostettava.

Vanhempainpäivärahojen määräytymistä koskevia säännöksiä on parannettu pätkätyöntekijöiden osalta ja peräkkäisissä synnytyksissä. Sosialidemokraattien aloitteesta saatiin myös lapsiasiainvaltuutettu valvomaan lasten oikeuksien toteutumista ja vahvistamaan lasten näkökulman huomioimista päätöksenteossa. Lapsiperheiden taloudellista asemaa on pystytty parantamaan enemmän kuin edellisillä vaalikausilla — niissä hallituksissa, joissa myös oppositiopuolueet kokoomus, vihreät ja vasemmistoliitto ovat olleet mukana. (Ed. Kuoppa: Lipposen johtama hallitus!)

Työllisyyden edistäminen on parasta köyhyyden estämistä. (Ed. Pulliainen: Demarit eivät olleet mukana ollenkaan, hah-hah-haa!) Hallituskauden aikana on syntynyt liki 80 000 uutta työpaikkaa. Työ- ja perhe-elämää on yhteensovitettu. Hyvä esimerkki tästä on vuosilomalaki, joka paransi merkittävästi pätkätyöntekijöiden asemaa.

Toimeentulotuen asumismenojen 7 prosentin omavastuun poisto helpotti kaikkein pienituloisimpia perheitä ja erityisesti lapsiperheitä, joilla asumiskulujen osuus menoista on hyvin suuri. Myös pitkäaikaistyöttömien asumistukea on parannettu ja helpotettu työn vastaanottamista. (Ed. Kuoppa: Paljonko se varallisuusveron poisto teki?)

Toisin kuin oppositio väittää, tehtiin tämän vuoden budjettiriihessä muitakin lapsiperheiden kannalta tärkeitä resurssilisäyksiä kuin yksinhuoltajien elatustuen korotus. Vaikeimmassa asemassa olevia perheitä tuetaan myös ensi vuoden budjettiehdotuksessa niin, että vaikutukset kertaantuvat pienituloisille yksinhuoltajaperheille ja monilapsisille lapsiperheille. Lapsen perhe-eläkettä ei enää huomioida tulona asumistuessa ja kotihoidon tuen sisarkorotusta ehdotetaan nostettavaksi. Lasten erityishoitotukea nostetaan ja erityislastentarhanopettajien määrää lisätään. Myös pienten koululaisten aamu- ja iltapäivähoidon järjestämiseen on varattu lisärahoitusta.

Kuntien taloudellista asemaa on budjetissa parannettu huomattavasti. Huolehtimalla julkisten palveluiden saatavuudesta ja laadusta autamme myös lapsiperheitä. Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen tavoitteena on luoda riittävä talous- ja osaamispohja palveluiden tuottamiselle ja muun muassa paremmille lastensuojelun erityispalveluille myös pienissä kunnissa. Esimerkiksi päteviä lastensuojelun sosiaalityöntekijöitä ei tällä hetkellä ole kaikissa kunnissa ollenkaan tai heidän määränsä on selvästi riittämätön. Tavoitteena tulee olla lastensuojelun ennalta ehkäisevien palveluiden ja avohuollon selkeä vahvistaminen. Lamavuosina ja tiukan kuntatalouden aikaan näistä palveluista on säästetty ensimmäiseksi, vaikka pitkällä aikavälillä juuri näiden avulla olisi mahdollisuus vahvistaa sekä inhimillistä että taloudellista hyvinvointia.

Arvoisa puhemies! Köyhyydessä ei ole kyse pelkästään taloudellisesta puutteesta vaan huono-osaisuudesta laajemmin. Siksi tärkeää on sosiaalisten ongelmien ehkäisy ja riittävien sosiaalipalveluiden saanti. Tällä hetkellä päihdehaittojen kasvu on lisännyt sosiaalisia ongelmia. (Ed. Brax: Mistähän se johtuu?) Hallituksen valmistelussa onkin alkoholilainsäädännön uudistus, jolla pyritään löytämään keinoja päihdehaittojen ehkäisyyn. (Ed. Pulliainen: Viinavero!) Myös alkoholiverotuksen korotusta tulee vakavasti harkita viimeistään tulevassa hallitusohjelmassa.

Lasten hyvien kasvuolosuhteiden turvaamisessa on ensisijainen vastuu perheillä, mutta yhteiskunnan tulee vanhempia tukea. Esimerkiksi laadukas lasten päivähoito on ratkaisevassa asemassa lasten hyvinvoinnin vahvistamisessa sekä vanhempien työllisyyden edistämisessä. Suomen vahvuuksia palveluissa ovatkin erityisesti lasten päivähoito, esiopetus ja koulu. Niitä on jatkuvasti kehitettävä yhä laadukkaammiksi. Päivähoitomaksu tulee suhteuttaa todelliseen hoitoaikaan ja tulisi arvioida, voisiko pienituloisimpien osalta päivähoitomaksurasitetta keventää. Päivähoidossa olisi löydettävä lasten ja perheiden tarpeita parhaiten vastaavia räätälöityjä hoitoaikoja ja joustavia hoitomuotoja, kuten osapäivähoitoa ja lasten kerhotoimintaa. (Ed. Brax: Sitten seuraavalla vaalikaudella, eikös niin?)

Erilaisissa vaikeuksissa ponnistelevien lapsiperheiden selviytymistä ja hyvinvointia voidaan vahvistaa kotipalvelun ja perhetyöntekijöiden avulla silloin, kun perhe ei itse jaksa kantaa kasvatusvastuutaan. Valitettavasti lapsiperheiden kotipalvelu lamavuosina ajettiin alas ja perhetyöntekijöitä on hyvin eriasteisesti eri paikkakunnilla. Perhetyöntekijöitä sekä sosionomeja tulisi palkata sosiaalityöntekijöiden rinnalle vahvistamaan erityisesti lastensuojelun ennalta ehkäisevää työtä.

Neuvolajärjestelmää tulee kehittää entistä vahvemmin hyvinvointineuvoloiden suuntaan. Perheitä voitaisiin tukea nykyistä paremmin kasvatusvastuussaan moniammatillisen henkilökunnan avulla, joka neuvoisi entistä enemmän perheitä lapsen kasvuun liittyvien erilaisten kehitysvaiheiden käsittelemisessä ja konfliktien ratkaisemisessa. Tämä olisi mitä parhainta ennalta ehkäisevää työtä, koska neuvolapalveluthan tavoittavat valtaosan äideistä. Myös perheneuvoloiden vahvistaminen kunnissa olisi tärkeää.

Koulun oppilashuoltoa, kuten kuraattoritoimintaa ja kouluterveydenhuoltoa, olisi myös vahvistettava. Ensi vuoden budjettiin sisältyykin oikean suuntaisesti kouluhyvinvointiin lisäresursseja. Erityisopetusta tarvitsevien lasten määrä on hälyttävästi kasvanut, ja tähän viestiin tulee pystyä vastaamaan.

Hoitotakuun toteutumista lasten osalta tulee erityisesti seurata. Esimerkiksi mielenterveys- ja psykiatristen palveluiden kasvava tarve kertoo vakavaa viestiä. Seula vuotaa, kun psykiatristen palveluiden tarve erikoissairaanhoidossa jatkuvasti kasvaa. Myös perusterveydenhuollon mahdollisuuksia vastata lasten ja nuorten pahoinvointiin tulee kehittää ja satsata ennen kaikkea edellä mainittuihin moniammatillisiin, ennalta ehkäiseviin toimiin.

Monen kaikkein pienituloisimman lapsiperheen asemaa huonontavat esimerkiksi toimeentulotukea leikkaavat etuudet. Eri etuuksien yhteensovittaminen on välttämätöntä, jotta perheiden tulot todellisuudessakin kasvaisivat. Toimeentulotuessa ei huomioida läheskään kaikkia lapsiperheiden normaaliin arkeen kuuluvia menoja, ja esimerkiksi hyväksyttävien harrastusmenojen suuruus ei aina ole riittävä. (Ed. Pulliainen: Miksi ei?) Samaan aikaan kunnissa on karsittu muun muassa kerho- ja leiritoimintaa, vaikka lasten ja nuorten osallistumisessa nämä ovat palvelleet nimenomaan tasa-arvon toteutumista. (Ed. Brax: Lisää veronalennuksia!) Tuleekin harkita toimeentulotuen kehittämistä niin, että siinä huomioitaisiin nykyistä paremmin lasten tarpeet. (Ed. Brax: Millä rahalla? — Ed. Pulliainen: Loistavaa, loistavaa!)

Yhteiskuntaa tulee rakentaa yhä vahvemmin lasten näkökulma huomioon ottaen. Tarvetta olisi vahvistaa keskustelussa lasten oikeuksia. Tarvitaanko lasten kotiintuloajan ohella myös vanhemmille kotiintuloajat? Tai tarvitaanko erityistoimia palauttamaan kahdeksan tunnin työaika käytäntöön?

Lastenkin suurimpia toiveita on, että vanhemmilla olisi heille enemmän aikaa. Tähän tulee löytää ratkaisuja, ennen kuin kiivaassa tehokkuuden maailmassa on kokonaan menetetty terveen kasvun ja kehityksen perustana olevan läheisyyden ja yhteisyyden voima. Omaa vakavaa viestiä kertoo myös hiljattain julkaistu tulos, että yhä useampi suomalainen hyväksyy lasten fyysisen kurittamisen kasvatuskeinona. Poliisin viestit perheväkivallan kasvusta yhteiskunnassamme vetävät vakavaksi. Yhä useammassa tapauksessa lapsi on silminnäkijä tai kuulija perheväkivallalle, vaikka ei varsinaisesti väkivallan uhri olisikaan. Tältä meidän tulisi kyetä lapsia suojaamaan mahdollisimman tehokkaasti.

Kysyin lapsiperheiden köyhyyden ratkaisemisesta muutamalta lapsiystävältänikin. Hyvän ystäväni viisivuotias poika vastasi, että niiden isien ja äitien, joilla on rahaa, tulee antaa niille lapsille, joilla sitä ei ole. Nelivuotias kummipoikani taas vastasi napakasti "purkka ja porkkana", ja hän tuskin otti kantaa sillä ruuan arvolisäveron alennukseen, vaan taisi tarkoittaa sitä, että myös terveellisillä ruokailutottumuksilla on hyvinvointiin vaikutusta.

Lapsilla ja nuorilla on taustastaan riippumatta oltava mahdollisuus kasvaa aktiivisiksi ja hyvinvoiviksi aikuisiksi, ja me sosialidemokraatit taistelemme jatkossakin lasten tasavertaisuuden puolesta lasten oikeuksia ja perheiden hyvinvointia edistäen!

Marja Tiura /kok(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! "Jartsu on yksin himassa ja katsoo telkkarii, jossa poliisit ampuu tohjoks pari gangsterii. Äiti on iltalöysissä, isä ryyppäämässä. (Ed. Kuoppa: Se on kaupassa töissä!) Voileivät oli jo pöydällä, kun hän tuli koulusta. Ohjelma loppuu, valot täytyis sammuttaa. Täytyy mennä nukkumaan, vaikka pelottaa. Huomenna taas ope kysyy, mikä poikaa väsyttää. - - älkää kysykö, mistä johtuu väkivalta. Älkää kysykö, mistä johtuu päihdeongelma."

Tämä Pelle Miljoonan teksti kuvaa pelkistettyä todellisuutta, joka joillekin lapsille valitettavasti on tätä päivää. Näiden syrjäytyvien lasten ja perheiden määrä on kasvussa, toisin kuin ministeri Hyssälä täällä omassa puheenvuorossaan yritti todistaa.

Arvoisa puhemies! Koko oppositio on tehnyt välikysymyksen erittäin tärkeästä asiasta: köyhyydestä ja syrjäytymisestä kärsivien lapsiperheiden asemasta. Faktatietoa tästä ongelmasta meillä päätöksentekijöillä kyllä on riittävästi. Mutta ymmärrämmekö, mitä näiden lukujen takana on?

Miksi pieni tyttö tai poika vetäytyy luokassa syrjään? Miksi lapsi on nälkäinen maanantaiaamuna? Miksi pieni koululainen jo varsin varhaisessa vaiheessa aloittaa lintsaamisen? Miksi hänestä ajan oloon kasvaa alisuorittaja? Miksi poliisista tulee lopulta hyvä tuttu?

Perheen köyhyys voi johtua hyvin monista eri syistä, joista voidaan täällä loputtomasti riidellä, mutta yksi asia ainakin on selvä. Lapsi tai nuori ei ole syyllinen perheensä tilanteeseen. Hän on syytön ja kuitenkin juuri se, joka tästä tilanteesta joutuu kärsimään. Kaikilla perheillä ei tänä päivänä ole mahdollisuutta rahoittaa lastensa harrastuksia. Siksi onkin syytä kiittää niitä tahoja, yhdistyksiä, järjestöjä ja seurakuntia, jotka vapaaehtoisvoimin järjestävät ja tarjoavat laadukasta harrastustoimintaa kouluikäisille lapsillemme.

Arvoisa puhemies! Rahan puute ei yksin selitä henkistä pahoinvointia. Aina on ollut köyhiä koteja, jotka ovat onnistuneet kasvattamaan tasapainoisia ja elämässään menestyviä kansalaisia. Köyhyys ei vääjäämättä johda syrjäytymiseen ja muihin ongelmiin, mutta köyhyys lisää syrjäytymisen mahdollisuutta.

Tutkimusten mukaan pienten lasten vanhempien työpäivä on koko ajan pidentynyt, ja vaikuttaa siltä, että tämä kehitys jatkuu edelleen. Yhä useampi lapsi viettää oman isänsä ja äitinsä kanssa yhä lyhyemmän ajan vuorokaudessa. Lapsi kuitenkin kaipaa kiireetöntä yhdessäoloa omien vanhempiensa kanssa. Osa suomalaislapsista kärsii siitä, että vanhemmat tekevät yhä pidempää työpäivää. Osa taas kärsii siitä, että heidän vanhempansa eivät ole työssä ollenkaan.

Miten tähän on tultu? Pohjoismaisen hyvinvointimallin arvostetuimpia vahvuuksia on ollut yhteiskunnan tuloerojen pysyminen varsin kohtuullisina. Stakesin tuore tutkimus vahvistaa monia jo aikaisemmin tehtyjä havaintoja siitä, että kaikilla väestöryhmillä ei mene hyvin. Erityisen tiukoilla ovat yksinhuoltajat, perheelliset opiskelijat ja työttömät vanhemmat.

Perhepoliittisten etuuksien, kuten lapsilisien, todellinen taso on jo vuosia laskenut. Tämä on johtanut lapsiperheiden käytettävissä olevien tulojen pienentymiseen muuhun väestöön verrattuna. Ja mitä useampi lapsi perheessä on, sitä enemmän perhepoliittisten etuuksien reaalitason lasku on perheen toimeentuloon vaikuttanut. Yksinhuoltajaperheiden toimeentulo on riippuvainen perhepoliittisten etuuksien tasosta. Ajatellaanpa sitä yksinhuoltajaäitiä, joka esimerkiksi matalapalkka-alalla tekee pitkää päivää ja jolle ruoan ja vuokran jälkeen jää tuskin mitään käteen. Ei siinä paljoa lasten harrastustoimintaa rahoiteta.

Kokoomuksen eduskuntaryhmä on tehnyt lakialoitteen lapsilisien sitomiseksi indeksiin. Tämän lisäksi yksinhuoltajakorotusta on nostettava sekä opiskelijavanhempien sosiaalisia etuja on parannettava.

Arvoisa puhemies! Suomalainen työelämä on muuttunut rajusti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Yksi merkittävimmistä muutoksista on pätkätöiden eli määräaikaisten työsuhteiden määrän kasvu. Yhä useampi suomalainen työskentelee määräaikaisessa työsuhteessa, ja naiset miehiä useammin. Suomessa pätkätöissä on suurempi osa työvoimasta kuin missään muualla Euroopassa.

Ihminen kokee työsuhteen epävarmuuden stressaavana. Perheen perustaminen siirtyy, ja myös asuntolainan saaminen on vaikeampaa. Ihminen kaipaa turvaa, ihminen kaipaa pysyvyyttä. Tilastot osoittavat, että pätkätyöt eivät niinkään ole yksityisen sektorin ongelma. Sen sijaan kuntapuolen työntekijöistä 23 prosenttia ja valtiolla 24 prosenttia työntekijöistä oli pätkätöissä.

Arvoisa puhemies! Lapsiperheiden köyhyys on pääosin peräisin työttömyydestä. Kun työttömyys ja siitä aiheutuvat toimeentulo-ongelmat pitkittyvät, syrjäytymiskierrettä on vaikea katkaista. Selvitysten mukaan yhä useampi yksinhuoltaja on työtön.

Vanhempien työllistyminen parantaa perheen toimeentuloa. Sillä on myös myönteinen vaikutus ihmisen henkiseen vireyteen ja omanarvontuntoon. Itseensä tyytyväinen aikuinen pystyy olemaan lapselleen parempi vanhempi kuin pitkään jatkuneen työttömyyden vuoksi masentunut isä tai äiti. Huolimatta jo useamman vuoden jatkuneesta talouden kasvusta 15 prosenttia työikäisistä suomalaisista on edelleen vailla työtä. He ovat työttöminä, kursseilla tai tukityöllistettyinä. Tämä kertoo hallituksen työllisyyspolitiikan epäonnistumisesta.

Arvoisa puhemies! Suurin osa suomalaislapsista elää turvattua elämää, mutta pahoinvoivien lasten määrä on kasvanut vuosittain jo parinkymmenen vuoden ajan. Samalla tavalla kasvussa ovat olleet myös lasten mielenterveyspalveluiden kysyntä sekä erityisopetukseen siirrettyjen lasten määrä. Merkittävin tekijä pahimmassa asemassa olevien lasten tilanteessa on vanhempien päihteiden käyttö. Tästä ongelmasta on turhaan vaiettu.

Lapsen hoitaminen ei onnistu, jos vanhemmat ovat keskittyneet viinaan. Raskaudenaikainen päihteiden käyttö usein johtaa pysyviin aivovaurioihin ja syrjäytymiseen. Tämän vuoksi raskaana olevan naisen päihdeongelmaan on tarvittaessa puututtava, ja kuntien on annettava maksusitoumus päihdeäitien hoitoon. Nythän valitettavasti kaikissa kunnissa tämä ei aina tällä hetkellä toteudu.

Vanhempien liiallinen alkoholinkäyttö on keskeisimpiä syitä lastensuojelutoimien tarpeelle. Jos olemme oikeasti huolissamme kasvavien päihdeongelmien vaikutuksesta lapsiin ja nuoriin, on meidän tunnustettava, että pari vuotta sitten tehty päätös viinaveron merkittävästä alentamisesta oli virhe. (Ed. Brax: Juuri näin!) Se pitää myöskin mahdollisimman nopeasti korjata. — Eikö vain, ed. Brax?

Kokoomuksen eduskuntaryhmä on tehnyt talousarvio- sekä lakialoitteen väkevän viinan veron nostamisesta vuoden 2003 tasolle. Esityksemme on lähetekeskustelussa täällä salissa viikon kulutta. Toivon teiltä kaikilta — myös hallituspuolueiden edustajilta — tukea tälle esitykselle.

Arvoisa puhemies! Kokoomuksen eduskuntaryhmä esittää, että suomalaisten lapsiperheiden asemaa parannetaan seuraavilla toimenpiteillä: lapsilisät sidotaan indeksiin, lapsilisän yksinhuoltajakorotusta nostetaan, perheellisten opiskelijoiden tilannetta helpotetaan ja perusteettomista pätkätöistä luovutaan, panostetaan ehkäiseviin palveluihin, kuten neuvolatoimintaan, oppilashuoltoon, kouluterveydenhuoltoon, päivähoitoon ja nuorisotyöhön. Lisäksi perusopetuksen riittävä resursointi ja pienet luokkakoot ovat, arvoisat kollegat, ehdoton edellytys, jotta lasten ja nuorten yksilölliset tarpeet voidaan huomioida opetuksessa.

Arvoisa puhemies! Hallitus ei ole onnistunut lapsi- ja perhepolitiikassaan, koska köyhien ja huonosti voivien lapsiperheiden määrä on yhteiskunnassamme kasvanut.

Tuen kansanedustaja Tarja Cronbergin esitystä perustellun päiväjärjestykseen siirtymisen sanamuodoksi.

Minna Sirnö /vas(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hyvät edustajatoverit! Muistatteko, kuinka pääministeri Vanhanen kehotti kansaa lisääntymään ja täyttämään maan? Sanansa mittainen mies olisi luotsannut hallituksensa tekoihin, joilla helpotetaan lapsiperheiden asemaa. Lisääntymisen edellytyshän on, että kaikista syntyvistä lapsista pidetään hyvää huolta ja että ihmisille luodaan edellytykset uskaltaa perustaa perhe. Sen sijaan pääministerimme on eksyttänyt hallituksensa minä-minä-maahan, jossa lapsesta on tehty köyhyysriski.

Pääministeri Vanhasen hallituksen suosiman itsekkyyden uhrina ovat liian usein lapsi ja hänen perheensä. Hampaat irvessä kiinni pidetty menokuri on yksinkertaisesti luonut lapsiköyhyyttä ja jakanut Suomen ja suomalaiset lapset aiempaa selvemmin hyväosaisiin ja osattomiin. Tuoreen selvityksen mukaan noin 170 000 työtöntä joutuu tulemaan toimeen pelkän perusturvan varassa. Näissä talouksissa asuu kymmeniätuhansia lapsia. Lapsiperheiden köyhyys on lisääntynyt dramaattisesti erityisesti viime vuosina. Iso osa lapsiperheistä elää tuloilla, jotka jäävät alle EU:n määrittelemän köyhyysrajan, 750 euroa kuukaudessa. Arvioiden mukaan näissä perheissä asuu ja elää tällä hetkellä 135 000 lasta.

Pääministeri Vanhasen hallituskaudella köyhyysriski on kasvanut erityisesti yksinhuoltajaperheissä, mutta riskiryhmään kuuluvat myös monilapsiset perheet sekä perheet, joilla on alle kolmivuotiaita lapsia. Samaan aikaan valtiovarainministerimme ylpeänä esittelee ylijäämäistä budjettiaan. Hallitus puolustelee velkojen pikatahdilla lyhentämistä, henkilöstönleikkausohjelmaansa ja ylisuuria veroalejaan tulevien päättäjäsukupolvien työn helpottamisella. Mutta todellisuudessa julkisten palvelujen alasajossa ja hyvinvoinnin eriarvoistamisessa on kyse tämän päivän lasten tulevaisuuden rakennuspuiden varastamisesta.

Kieltämättä kahdella kolmasosalla suomalaisista menee hyvin. Kaksi kolmasosaa lapsistamme ja nuoristamme voi hyvin ja elää olosuhteissa, joista suurin osa maailman lapsista vain unelmoi. Kahdella kolmasosalla on varaa hankkia pelejä ja vehkeitä. Ja kahdella kolmasosalla on varaa harrastaa.

Mutta entäpä se kolmasosa, joka ei menestykään yhtä hyvin: lapset, joilla on oppimisvaikeuksia, tai heidän perheensä elävät köyhyysrajan alapuolella; lapset, joilla ei ole mahdollisuutta surffata, skeitata, lasketella; lapset, joille kalliit muotifarkut ovat vain täytettä näyteikkunoissa; lapset, joille koulun keittäjät valmistavat ekstra-annoksia maanantaiaamuisin?

Räikein esimerkki Vanhasen hallitukselta itsekkyyden ja äveriäiden suosimisesta on varallisuusveron poistaminen noin 30 000:lta Suomen varakkaimmalta. Samaan aikaan toimeentulotukea saavan lapsiperheen tuki pieneni lapsilisän noustua. Työttömät huoltajat eivät ole hyötyneet tuloveron kevennyksestä, ja heidän verotuksensa on edelleenkin ankarampaa kuin työssäkäyvien. Edes näitä kauneusvirheitä pääministeri Vanhasen hallitus ei ole halunnut korjata. Onkin pakko todeta, että hallituksen sydäntä lähellä ovat miljoonikot, eivät pari kolme miljoonaa tavallista kansalaista.

Ärade kamrater! Att växa upp i en fattig familj bäddar för problem av många slag och på många plan. Det är väldigt mycket man inte har råd med av sådant som anses höra till ett vanligt och gott familjeliv, barnens fritidsintressen till exempel. Barn i fattiga familjer har också intressen och drömmar. Men för att man skall kunna till exempel spela fotboll eller ishockey eller dansa balett måste man köpa utrustning och betala avgifter till summor, som är omöjliga att klara av för de föräldrar som redan har svårt att få pengarna att räcka till mat och kläder för växande barn.

Oron för hur man skall klara av nästa hyra och de andra räkningarna tar dessutom väldigt mycket av föräldrarnas tid och energi och ännu mera av deras glädje. Ramarna för livet blir trånga och trista. Och statistiken visar att allt fler familjer lever allt längre tider i fattigdom. I värsta fall räcker fattigdomen hela barndomstiden.

Silti, arvoisa puhemies, lapsiköyhyys, lasten henkinen pahoinvointi ja terveydellinen eriarvoistuminen ovat aiheita, jotka pääministeri Vanhasen kaudella on vaiettu lähes kuoliaaksi. Itsekkyyden messiaana hallitus vyöryttää vastuun lasten hyvinvoinnista vanhemmille. Mutta hallitus ei tee elettäkään varmistaakseen, että vanhemmilla on mahdollisuus kantaa vastuunsa, ja hallitus sulkee silmänsä täysin, kun vanhemmat eivät yksinkertaisesti enää kykene huolehtimaan vanhemmuudestaan.

Hallitus ylpeilee saavutuksillaan uusien työpaikkojen luojana. Mutta yhä useammalle tuo uusi työpaikka, alipalkattu silpputyöpaikka, ei takaa leipää pöytään edes kahden huoltajan taloudessa, saatikka yksinhuoltajaperheessä. Silpputyöaikana köyhissä lapsiperheissä tehdään töitä enemmän kuin muissa köyhissä perheissä. Silti työ ei enää luokaan hyvinvointia.

Työmarkkinoiden epävarmuus painottuu nimenomaan perheen perustamisiässä oleviin nuoriin. Sekä nuorten että perheensä jo perustaneiden on yhä vaikeampi rakentaa omaa tulevaisuuttaan yhä yleisemmiksi käyneiden pätkä-, tunti- ja freelancetöiden varaan. Ne harvat nuoret, joilta kiinnittyminen työmarkkinoille onnistuu, vaurastuvat hyvin, hyvin hitaasti ja vähitellen, kun taas pätkätöiden varassa elävillä elämä on jatkuvaa niukkuutta.

Silpputyö yleistyy kiihtyvällä tahdilla valitettavasti opetus-, terveys-, sosiaali- ja palvelualoilla, ja se koskettaa siten ennen kaikkea koulutettuja naisia ja heidän mahdollisuuksiaan perustaa perhe. Silpputyöläinen yksinkertaisesti synnyttää harvemmin.

Vanhempien työttömyys ja alipalkkatöiden kierre näkyvät jo syntyneiden lasten arjessa. Ne näkyvät puutteina ravinnossa. Ne näkyvät puutteina mahdollisuuksissa harrastaa. Ne näkyvät puutteina mahdollisuuksissa ostaa koulukirjoja. Ja mikä huolestuttavinta, ne näkyvät eroina lasten fyysisessä ja henkisessä hyvinvoinnissa.

Arvoisa puhemies! Lapset eivät itse aiheuta köyhyyttään tai eriarvoisuuttaan. Lasten hyvinvointierot ovat täysin riippuvaisia meistä aikuisista. Jos siis aikuisten ehdoilla luodaan lapsiköyhyyttä, lapsiköyhyys on myös poistettavissa aikuisten toimesta. Tämä seikka on tuntunut unohtuneen Vanhasen hallituksen menoleikkuria laadittaessa.

Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä on toistuvasti vaatinut lisää rahaa päivähoitoon, kouluihin ja terveyspalveluihin. Vasemmistoliitto on puolustanut oikeudenmukaisempaa yhteiskuntaa varakkaan eliitin itsekkyyttä vastaan. Vasemmistoliitto katsoo, että meillä on oikeus välittää. Siksi lapsiin ja heidän perheisiinsä on panostettava oikeudenmukaisemmin jo tänään, ei vasta vaalien jälkeen.

Vasemmistoliiton "seitsemän oikein" lapsiperheiden eteen onkin mahdollista toteuttaa nyt, jos vain tahtoa riittää, sillä Suomessa rahaa riittää: ensinnäkin luomalla reilun työnantajuuden pelisäännöt, jotka takaavat vakityön reilulla palkalla; toiseksi käyttämällä osa suunnitellusta tuloveronkevennyksestä elintarvikkeiden arvonlisäveron alentamiseen; kolmanneksi korottamalla keskeisiä pienimpiä etuuksia, kuten minimiäitiyspäivärahaa ja työttömyysajan turvaa; neljänneksi ulottamalla pienempiin etuuksiin kunnallisen eläketulovähennyksen kaltainen vähennys; viidenneksi korjaamalla se epäkohta, että lapsilisän korotus vähentää toimeentulotukea; kuudenneksi korottamalla opintorahaa; ja seitsemänneksi lisäämällä keskeisten hyvinvointipalveluidemme rahoitusta.

Valitettavasti jo ministerin vastaus teki selväksi, että tämä hallitus tuskin haluaa sitoutua lapsiperheiden aseman parantamiseen. Siksi se on vaihdettava nyt.

Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä kannattaakin ed. Cronbergin esitystä perustellun päiväjärjestykseen siirtymisen sanamuodoksi.

Tuija Brax /vihr(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Hallitus kuulostaa ministeri Pekkariselta, joka Kauppalehdessä vähän aikaa sitten lausui: "Olen lojaali tämän hallituksen päätökselle, mutta seuraavan hallituksen vetäessä verolinjaansa asiaan täytyy puuttua." Pekkarisen logiikka koski bioenergiaa, mutta sama logiikka on täällä tänään koskenut lapsiperheitä. "Olen lojaali hallituksen päätökselle, mutta seuraavan hallituksen - - asiaan täytyy puuttua." Miksei muutoksia ole tehty jo nyt, miksi ei viimeistään nyt budjetissa? Mitä tarkoittaa lojaalisuus päätöksille, joihin tänään jo ryhmäpuheenvuoroissa kuullulla tavalla vaaditaan parannuksia?

Ed. Taiveaholle tiedoksi, että kun 1990-luvun puolivälissä tehtiin lamaleikkauksia, vaikuttivat vihreät voimakkaasti siihen, että lapsiperheille kohdistettuja leikkauksia lievennettiin 130 miljoonalla eurolla. On mielenkiintoista, kuinka tämä tarina aina tunnustetaan oikeaksi ja kerrotaan, mutta siinä virheellisessä muodossa, että korostetaan sitä, keneltä se 130 miljoonaa otettiin, ei siinä oikeassa muodossa, että se auttoi lapsiperheitä, se vähensi lapsiperheille kohdistuneita leikkauksia. Ja lisäksi saimme uuden päivähoitolain kaiken laman keskellä.

Lama voitettiin kansainvälisestikin arvioiden nopeasti, mutta laman seurauksia ei. Lipposen toisen hallituksen puolenvälin paikkeilla, siis viisi vuotta sitten, vihreät näkivät, että etenkin köyhimmät lapsiperheet ovat vaarassa syrjäytyä todella kohtalokkaasti. Ministeri Soininvaaran johdolla vuonna 2002 tehtiin lapsipoliittinen selonteko, joka osoitti, että ongelmat ovat ylivoimaisesti suurimpia pienten lasten perheissä, monilapsisissa perheissä, perheissä, joissa on pieniä lapsia, sekä aivan oikein, niin kuin ministeri Hyssäläkin täällä totesi, yksinhuoltajaperheissä. Siitä lähtien joka ikisessä budjetissa vihreät ovat vaatineet, että laman jälkeen kaikki todellinen voimavara parantaa resursseja on kohdistettava kaikista heikoimmassa asemassa oleviin. Vaan toisin on käynyt. Vaikka valtiontalous oli ja varsinkin nyt on erittäin hyvällä tolalla, lapsiperheille on annettu lähinnä symbolisia eleitä.

Kenellekään ei tässä vaiheessa voi tulla yllätyksenä, ei kenellekään, mitä tästä on seurannut. Suomeen on syntynyt lasten ja nuorten luokkayhteiskunta, jossa lapsilla ja nuorilla ei enää ole yhtäläisiä mahdollisuuksia kasvaa ja käydä koulua, harrastaa tahi löytää paikkaansa työelämässä ja yhteiskunnassa. Suurimmalla osalla lapsista nämä mahdollisuudet ovat loistavat, paremmat kuin koskaan, mutta samaan aikaan osalla huonommat kuin pitkään aikaan.

Miten te voitte hyväksyä, hallitus, että kasvavalla osalla lapsiperheistä menee huonommin kuin aikoihin, suhteellisesti huonommin kuin koskaan? Lapsiköyhyys Suomessa on ensimmäisen kerran ylittänyt koko väestön köyhyyden. Ei näin ole käynyt muissa Pohjoismaissa. Ei näin ole ollut koskaan ennen nykyaikaisessa hyvinvointivaltiossa. Tätä kehitystä me emme voi hyväksyä, eikä sitä pidä kenenkään hyväksyä.

Maaherra Rauno Saari ilmaisi huolensa syntymäpäivähaastattelussaan koskettavasti: "Jos joku tätä yhteiskuntaa uhkaa, se on syrjäytymiskehitys", hän sanoi. Saaren mielestä ihmisen joutuminen sivuun normaalista elämästä, kasvavat vaikeudet perheissä, nuorten koulun keskeyttäminen, johtaa pahimmillaan englantilaiseen kehitykseen, jossa työttömyys alkaakin periytyä tietyissä perheissä ja suvuissa. Hän, siis keskeinen, kokenut demarivaikuttaja, sanoo sosiaalisen eriytymisen lisääntyneen viime vuosina huolestuttavasti. Edustajat Taiveaho ja Paloniemi: viime vuosina huolestuttavasti.

Tuorein Stakesin tutkimus, jossa myös Pentti Arajärvi on ollut mukana, taas sanoo: "Nuorten aikuisten kiinnittyminen työmarkkinoille on myöhentynyt ja epävakaistunut, mikä alkaa näkyä nyt jo myös lapsiperheiden vanhempien eriarvoistumisena. Työmarkkinoille yrittävien — tai sieltä tippuneiden — toimeentulo jää suhteellisesti koko ajan kauemmaksi työmarkkinoille kiinnittyneiden vaurastuessa. Tämä kehitys on nähtävissä suhteellisen köyhyyden ja erityisesti lapsiköyhyyden jatkuvana kasvuna." Ministeri Hyssälä, näin siis viime viikolla, ei vuonna 2003.

Allianssi puolestaan kommentoi tänä syksynä tuoreita nuorten elinolotutkimuksia ja ilmoitti, että Suomessa on selkeästi havaittavissa nuorten ikäryhmissäkin tapahtuva kahtiajakautuminen ja moniongelmaisten nuorten elämän vaikeutuminen. On anteeksiantamatonta, he sanovat, että hyvinvointiyhteiskunnastamme löytyy tällainen häpeätahra.

Heikoimmassa asemassa olevien lasten laiminlyönnistä kertovat myös tutkimukset huostaanottojen lisääntymisestä ja vakavista viivästymisistä sekä kouluterveydenhuollon alasajosta ja ehkä röyhkeimpänä ja julmimpana laiminlyöntinä kaikista: lasten psykiatrisen hoidon puutteista.

Jo pienillä toimenpiteillä voitaisiin tehdä paljon. Voidaan irrottaa lapsilisä toimeentulotuen normista, jolloin lapsilisien korotukset, joita pitää tehdä, hyödyttävät myös köyhimpiä. Voidaan lisätä lastensuojelun voimavaroja ja auttaa perheitä kotiavulla jo ennen kuin arki kaatuu päälle. Mutta, ed. Taiveaho, siihen tarvitaan rahaa. Voidaan ja voidaan, mutta kun tahtoa ei löydy, kun hallitus on päättänyt olla lojaali — mille? — omalle tekemättömyydelleen.

Ja ihan kuin tässä ei vielä olisi riittämiin, päätti hallitus vuonna 2004 laskea alkoholin, erityisesti väkevän viinan veroa. Vihreät esittivät ja vetosivat, ettei moista virhettä tehdä. Väkevän viinan hinnan lasku tulee näkymään inhimillisinä kärsimyksinä etenkin syrjäytymisvaarassa olevien parissa, ja heistä monet ovat nimenomaan lapsiperheissä. (Ed. Karjula: Ei ole vain rahasta kiinni!)

On vaikea keksiä toista tilannetta, jossa sitä toivoi sydämensä pohjassa olevansa väärässä ja pääministeri Vanhasen hallituksen olevan oikeassa. Kävi kuitenkin toisin, kävi niin kuin ennustimme. Tampereen A-klinikan ylilääkäri Pekka Salmela Aamulehdessä kiteytti seuraavasti: "Kun rahaa on vähän, nuoret etsivät halvimman tavan päihtyä. He laskevat, että samalla rahalla saa enemmän promilleja, kun ostaa viinaa - -."

Viime viikkojen asiantuntijalausuntojen ja myös kansalaismielipiteen myötä kaikki puolueet, mukaan lukien molemmat varsinaiset hallituspuolueet, ovat myöntäneet vihreiden ja kristillisdemokraattien olleen jo alun perin oikeassa. Hallituspuolueet eivät kuitenkaan halua tehdä muutosta nyt — sen kuulimme tänään ryhmäpuheessakin — vaan taas kerran soi tuo tuttu sävel: olemme lojaaleja hallituksen politiikalle, mutta seuraavan hallituksen. Eikö ainakin tästä kaikista räikeimmästä virheestä (Ed. Backman: Se oli "viimeistään seuraavan"!) ole syytä irtisanoutua heti, jos kerran kaikki ovat ilmoittaneet jo julkisuuteenkin, että se oli virhe ja se pitää korjata? Tämä on oikeasti vastuutonta kaikista heikoimmassa asemassa olevia lapsia kohtaan. (Ed. Backman: Ei se ollut virhe!) — Se oli virhe, ja se on virhe, ja se pitää korjata. Kun te olette ilmoittaneet sen korjaavanne, niin miksi te ette tee sitä saman tien?

Vihreä eduskuntaryhmä on joka vuosi oppositiossa olonsa ajan esittänyt tasapainotetun varjobudjetin. Tänäkin vuonna siinä tulee olemaan hallituksen politiikasta poikkeava, köyhimpiä lapsiperheitä suosiva peruslinja. Esitämme muun muassa 97 euron korotusta työmarkkinatukeen, alhaisimman vanhempainpäivärahan korottamista tämän korotetun työmarkkinatuen tasolle, 22 euron korotusta yksinhuoltajan elatustukeen, 40 euron kuukausikorotusta opiskelijoiden opintotukeen sekä 200 miljoonaa euroa lisää kuntien palvelutuotantoon, että muun muassa ne ed. Taiveahon peräänkuuluttamat palvelun parannukset voitaisiin rahoittaa.

Vihreä eduskuntaryhmä esitti huolensa lasten luokkayhteiskunnan synnystä jo viime keväänä, hyvissä ajoin ennen budjettiriihtä. Sen jälkeen monet tutkijat ja asiantuntijat ovat julkistaneet saman suuntaisia arvioita. Ed. Paloniemi on aivan oikeassa siinä, että näitä tutkimuksia on paljon ja ne ovat kaikki yhdensuuntaisia. Mutta hallitus jatkoi samalla linjalla. Se on lojaali omalle tekemättömyydelleen ja ilmoittaa, että vasta seuraavalla hallituskaudella.

Jotta tämä vaalilupausten ja todellisuuden kuilu viimeistään ensi vaalikaudella todella kurotaan umpeen, vihreä eduskuntaryhmä ehdottaa vielä, että kaikki eduskuntapuolueet sitoutuisivat viimeistään seuraavalla hallituskaudella siihen uuteen käytäntöön, jossa syrjäytymiskehitystä, etenkin lapsiköyhyyttä, seurattaisiin työllisyyslukujen kaltaisesti vähintään neljännesvuosittain ja jossa hallituskaudelle asetetaan selvä tavoite lapsiköyhyyden puolittamisesta. Näin saisimme otettua suunnan takaisin kohti muita Pohjoismaita pois nykyhallituksen viitoittamalta lasten luokkayhteiskunnan tieltä.

Mikaela Nylander /r(ryhmäpuheenvuoro):

Talman! Det är aningen svårt att lista ut vilken samhällsgrupp oppositionen anser att regeringen har misskött mest. För fyra veckor sedan var det studenterna, för tre veckor sedan var det pensionärerna och idag är det då barnfamiljerna som lider mest.

Det är inte uppbyggande att ställa olika grupper mot varandra. Man kan inte mäta regeringens omsorg om dessa grupper bara genom att räkna upp hur många euro regeringen tillskjutit sedan april 2003. Alla grupper har olika utgångspunkter. Det som förstås sätter en särprägel på barnfamiljernas situation är att många barn får en mycket svår start i livet.

Regeringen har inte legat på latsidan. De flesta familjepolitiska satsningarna sattes in i de två första statsbudgetarna. Det verkar oppositionen redan ha glömt. Regeringen har höjt barnbidraget för det första barnet, ensamförsörjartillägget, hemvårdsstödet, moderskaps-, faderskaps- och föräldrapenningen, vårdpenningen. Eftermiddagsvården blev lagstadgad. Förskolan fick gratis transporter. Finland har fått en barnombudsman och så vidare, och så vidare.

Nämä kaikki ovat erittäin hyviä asioita, mutta tämä ei riitä. On parannettava tukea niille lapsille, joilla on suurin riski syrjäytyä. Palaan tähän myöhemmin.

Vihreiden lapsilisäpolitiikka on todellakin vaihdellut viimeisen neljän vuoden aikana. Ensin vihreiden oma peruspalveluministeri halusi laajentaa lapsilisän koskemaan kaikkia 17-vuotiaita, minkä seurauksena kaikille muille lapsille myönnettävä tuki olisi pienentynyt. Tämän jälkeen ehdotettiin yleistä indeksikorotusta, ja sen jälkeen vihreät ehdottivat lapsilisän korottamista ainoastaan 1—7-vuotiaiden osalta. Nyt on yksinhuoltajien vuoro. Ehdotuksia ja ideoita on todellakin ollut, ja kohderyhmät ovat vaihdelleet samaan tahtiin.

Arvoisa puhemies! Ruotsalainen eduskuntaryhmä esitti jo viime kesänä kannanoton, joka sisältää 16 toimenpide-ehdotusta lapsiperheiden aseman helpottamiseksi. Monet ehdotuksista sisältyvät jo hallituksen talousarvioehdotukseen, mutta monet niistä ovat niin laajoja, että meidän on niiden osalta odotettava seuraavia hallitusneuvotteluja.

Alla barn bör ha rätt till sina föräldrars tid. Därför har vi lämnat in en budgetmotion om att barnen skulle få vara hemma med sina föräldrar tills de fyllt ett år. Nuvarande föräldraledighet är endast nio månader och alla familjer har inte råd att stanna hemma längre än så.

Barnen har också rätt till sina pappor, men få pappor inser hur de kan utnyttja pappamånaden. Det är bra att regeringen nu slopar en del av de byråkratiska hindren, men svenska riksdagsgruppen vill än en gång påminna om att målet är en enhetlig pappamånad.

Regeringen föreslår nu att föräldrar som bor i ett annat hushåll får rätt att stanna hemma med sjukt barn. Vi anser att denna reform borde utvidgas så att mor- och farföräldrar får lagstadgad rätt att stanna hemma med sitt sjuka barnbarn de dagar som föräldrarna inte har möjlighet till det här. Detta skulle framförallt hjälpa många ensamförsörjares vardag.

Svenska riksdagsgruppen har också en rad förslag på hur vardagen för ensamförsörjarna kunde förbättras. Vi vill till exempel att barnbidragets ensamförsörjartillägg höjs. Vi vill också slopa kopplingen mellan barnbidragets ensamförsörjartillägg och utkomststöd. Idag leder höjt ensamförsörjartillägg till sänkt utkomststöd, vilket innebär att en förbättring aldrig kommer de fattigaste familjerna till godo.

Vi har också flera systematiska fel i vår familjepolitik som gör att barnfamiljerna hamnar i kläm. Då en familj splittras får den nya ensamförsörjaren förhöjd dagisavgift. Därför anser vi att ensamförsörjarnas daghemstaxor skall vara lägre än avgifterna för två föräldrars hushåll. Vårt dagvårdssystem är rätt oflexibelt och man erbjuder inte familjerna den service de alla gånger skulle behöva. Idag erbjuds inte tillräckligt med alternativ till heldagsplatserna trots att man kanske endast behöver en halvdagsplats.

Monet lapset voivat nykyään niin huonosti, että yhteiskunnan on puututtava tilanteeseen. (Ed. Tiusanen: Ministeri ei tiedä sitä!) Valitettavasti muutokseen voi mennä melko pitkä aika. Haluamme viranomaisten käsittelyajoille selkeät rajat. Tuomioistuinten käsittelyaikoja tulisi myös lyhentää silloin, kun kyseessä on lapsi. Ruotsalainen eduskuntaryhmä on aikaisemmin esittänyt sellaisten perheoikeuksien perustamista, joilla olisi erityisosaamista.

On ilahduttavaa, että oppositio on yksimielinen siitä, että lapsiperheiden vaikean taloudellisen tilanteen ratkaisemiseksi tarvitaan lisää työtä. Työllisyyden parantaminen on tosiasiassa ratkaisu useimpiin sosiaalisiin ongelmiin syrjäytymisestä ja päihteiden väärinkäytöstä mielenterveysongelmiin.

Emme kuitenkaan voi ratkaista lapsiperheiden ongelmia ainoastaan takaamalla lasten vanhemmille työtilaisuuksia. Vanhemmille pitää myös antaa aikaa olla lastensa kanssa. Meidän on luotava toisenlaisia työaikamalleja esimerkiksi hoitosektorilla ja teollisuudessa, koska vuorotyö näillä aloilla vaikeuttaa ajan löytämistä perhettä varten. Siksi haluan muistuttaa 3—3-mallista, joka on antanut kymmenille tuhansille palkansaajille Ruotsissa ja Tanskassa enemmän aikaa palautumiseen ja perhe-elämään.

Arvoisa puhemies! Kaikilla lapsilla on oikeus yhdenvertaiseen lähtökohtaan elämänsä alkuvaiheessa. Nykyään monet lapsiperheet elävät hyvin pienillä resursseilla. Tuet ovat usein elintärkeitä, mutta on silti syytä muistaa, ettei tulevaisuutta voi rakentaa tukien varaan. Voimme parhaiten auttaa sekä vanhempia että lapsia huolehtimalla siitä, että vanhemmilla on oma työpaikka ja oma kuukausipalkka, jolla he voivat elättää perheensä. Työllisyyden osalta hallitus on saavuttanut yhden välitavoitteen, mutta haasteita on edelleen paljon.

Puhemies! Ehdotan yksinkertaista päiväjärjestykseen siirtymistä.

Leena Rauhala /kd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa Puhemies! Vanhasen hallituksen aikana merkittävästi lisääntynyt lapsiköyhyys ja kansalaisten eriarvoistuminen on hyvinvointiyhteiskuntamme kansallinen häpeä. Hallituksella ei ole todellisia aikeita kääntää kehitystä parempaan suuntaan. Vuosina 1993—2005 reaaliansiotaso on noussut kaikkiaan 30 prosenttia. Tänä aikana lapsilisien reaaliarvo on pudonnut 11 prosenttia, lasten kotihoidon tuen 34, opintotuen lähes 20 ja toimeentulotuen perusosan 4 prosenttia. Perusturvan ostovoima on hiipunut samanaikaisesti, kun kansantalous on kasvanut vauhdilla.

Lapsiperheiden saamat perhepoliittiset tulonsiirrot kotitaloutta kohden ovat reaalisesti laskeneet. Valtaosa toimeentulorajan alle jäävistä perheistä on yksinhuoltaja- ja monilapsisia perheitä. Perheiden ja työmarkkinoiden samanaikainen epävakaistuminen on lisännyt hyvinvointivaltion antaman turvan ja toimeentulon merkitystä ja tarvetta.

Vaalikauden aikana lapsilisään, vanhempainpäivärahan minimiin ja eräisiin muihin tukiin tehdyt pienet korotukset eivät ole olleet lähimainkaan riittäviä paikkaamaan köyhien ja köyhtymisvaarassa olevien lapsiperheiden taloutta. Hallituksen ensi vuoden budjettiesityksen niin sanotun sosiaalipaketin sisältämät lisäykset, vaalikarkit, eivät ole todellinen apu syrjäytymiseen ja eriarvoistumiseen. Ne tuovat kenties budjettiin paremman maun, mutta eivät poista köyhyysrajan alle jääneen perheen lapsilta nälkää.

Elatustukiminimin pieni korotus koskee vain pientä osaa yksinhuoltajista, ja 10 euron lisäys kotihoidon tuen sisarkorotukseen kohdistuu vajaaseen 4 prosenttiin alaikäisistä. Mistään todellisista satsauksista perhetukiin näissä ei ole kysymys. Hallitus siis siirtää edelliskertaisten vaalilupaustensa ja myös hallitusohjelman tavoitteiden täyttämisen tulevalle hallitukselle.

Arvoisa puhemies! Joka viides vanhempainpäivärahan saajista saa vähimmäismääräistä vanhempainrahaa, joka on edelleen selvästi alle työttömän vähimmäisturvan tason. On todella käsittämätöntä se, että hallitus ei ansiosidonnaisia vanhempainpäivärahoja korottaessaan tämän perhevapaauudistuksen yhteydessä halua korjata tätä suomalaisen sosiaaliturvan häpeätahraksi nimettyä tuloloukkua. Tätähän tohtori Arajärvi jo väitöskirjassaan piti suorastaan perustuslain vastaisena.

Onko hallituksen mielestä lasta hoitavan vanhemman tehtävä yhteiskunnan kannalta näin vähäpätöinen? Niille hallituspuolueiden kansanedustajille, joilla tässä kohdin omatunto kolkuttaa, avautuu mahdollisuus korjata asia, kun kristillisdemokraatit jälleen tänä syksynä vaihtoehtobudjettiinsa liittyen äänestyttävät eduskuntaa tästä asiasta. Kuten hyvin tiedämme, minimivanhempainrahan saajia ovat lähinnä opiskelijat, pätkätyöläiset ja työttömät, joiden soisi myös saavan taloudellisen mahdollisuuden perheen perustamiseen.

Arvoisa Puhemies! Ruotsin esimerkki osoittaa, että panostamalla reippaasti lapsilisiin voidaan vaikuttaa positiivisesti myös syntyvyyteen. Se olisi investointi hyvinvointi-Suomen säilyttämisen eteen myös tulevaisuudessa.

Lapsilisien ostovoima tulisi jatkossa turvata sitomalla ne elinkustannusindeksiin. Lisäksi yksinhuoltaja- ja sisaruskorotusta tulisi nostaa. Kristillisdemokraattien mielestä tavoitteena tulee olla myös se, että 17-vuotiaat saadaan lapsilisän piiriin. Lapsilisää ei pitäisi laskea tuloksi toimeentulotukea myönnettäessä, kuten kd vaihtoehtobudjetissaan esittää.

Lapsiperheet ovat tyytymättömimpiä erilaisista perhepoliittisista etuuksista muun muassa kotihoidon tuen heikkoon tasoon ja sen päättymiseen lapsen täytettyä kolme vuotta. Merkittävä osa päiväkotilasten vanhemmista haluasi jäädä kotiin hoitamaan lapsiaan, jos se olisi taloudellisesti mahdollista. Lapsen kotihoidon olisikin oltava taloudellisesti mahdollinen ja aivan selkeä vaihtoehto kaikille lapsiperheille, jotka sitä haluavat. Vaihtoehto pitäisi nimenomaan perheille tarjota.

Monilapsisten perheiden kohdalla taloudellisia paineita lisää lapsien hoitaminen kotona muita perheitä useammin. Asumismenojen jälkeen muuhun kulutukseen käytettävissä olevat tulot ovat yhtä henkeä kohden yhden lapsen perheissä lähes kuusinkertaiset verrattuna yli nelilapsisiin perheisiin.

3,5 miljardin euron verokevennyksiä suunnatessaan hallitus on unohtanut lapsiköyhyyden. Suomessa ei verotuksessa huomioida elatusvastuuta tai kotona tehtävää hoivatyötä. Kansainvälisesti vertaillen lapsiperheiden tuloverotus on Suomessa kireämpää ja progressio ankarampaa kuin lapsettomien. Vaihtoehtobudjetissa olemme esittäneet lapsiperheiden vanhemmille erityistä ansiotulovähennyksen lapsikorotusta, joka helpottaisi etenkin pienituloisten lapsiperheiden asemaa.

Huomiota tulee kiinnittää myös perheiden maksamien suorien ja välillisten verojen määrään. Lapsiperheen maksettavaksi tulevien verojen määrä nousee huomattavan korkeaksi siinä vaiheessa, kun kasvavan perheen on aika vaihtaa suurempaan asuntoon ja tilavampaan autoon. Monilapsisille perheille voitaisiinkin harkita erityistä vähennystä autoveroon tila-autojen osalta.

Perheen kummankin tai ainoan huoltajan työttömyys on paitsi taloudellista, myös sosiaalista syrjäytymistä aiheuttava tekijä, joka osaltaan luo huono-osaisuuden periytymistä. Kristillisdemokraatit edellyttävät tehostettuja työllistämistoimia, joilla huolehditaan siitä, ettei yhdessäkään perheessä olisi yhtä aikaa kahta tai useampaa työtöntä.

Hallituksen lähes täydellinen välinpitämättömyys alkoholipolitiikassa on johtanut monien tuhansien lasten elämän vaikeutumiseen ja turvattomuuden lisääntymiseen alkoholiongelmien myötä. Miksi hallitus ei linjaa uudelleen alkoholipolitiikkaansa lapsiperheitä ajatellen, niiden hyvinvointia ajatellen? (Ed. Pulliainen: Kun ei pysty!)

Lapsiperheiden hyvinvointipalvelut tulee turvata ja kehittää niitä niin sosiaali-, terveys- kuin opetustoimenkin osalta. Kehittämisen lähtökohtina tulee olla asiakas- ja tarvelähtöisyys, ennaltaehkäisy ja varhainen puuttuminen. Esimerkiksi kotipalvelua tulee saada aiemmin kuin vasta sitten, kun tilanne perheessä jo on erittäin kriisiytynyt. Lastenpsykiatrian resurssit on saatava riittäviksi. Kuitenkin painopisteen on oltava peruspalvelujen kehittämisessä. Jos vain loputtomiin lisätään erityispalveluja ja korjaavaa työtä, ongelmat karkaavat käsistä.

Lastensuojelussa perhekeskeisyys ja vanhempien tarpeiden huomioon ottaminen eivät saa merkitä lapsen huostaanoton välttämistä silloin, kun se on lapsen edun kannalta välttämätöntä. Kristillisdemokraattien mielestä huostaanotetuille lapsille tulee pyrkiä löytämään ensisijaisesti perhehoitopaikka sijoitusperheessä, (Ed. Puisto: Ei ole!) ja nimenomaan näitä resursseja perhehoitajien kouluttamiseksi plus saamiseksi tulee lisätä.

Koko yhteiskunnan hyvinvoinnin lähtökohtana on, että perheissä voidaan hyvin. Jos perhe ei suoriudu sille kuuluvista tehtävistä, ei yhteiskunta suurillakaan panostuksilla pysty korjaamaan syntyneitä vaurioita.

Vaikka valtaosa suomalaisista lapsiperheistä voi hyvin, ne, jotka voivat huonosti, voivat todella entistä huonommin. Lasten hyvinvointia uhkaavat perheiden taloudellinen ja sosiaalinen syrjäytyminen, vanhempien työpaineet, perheiden yhteisen ajan vähyys, työttömyys, mielenterveys- ja päihdeongelmat sekä perhekriisit. Monet näistä ongelmista ovat suoranaisia syyvyyhtejä. Niiden purkamiseen tarvitaan yhteiskunnan panostusta perhetukina ja palveluina, mutta myös kokonaisvaltaista arvojen murrosta.

Kristillisdemokraatit haluavat, että lapsi- ja perhepolitiikka nostetaan yhteiskunnallisessa päätöksenteossa keskeiseksi painopistealueeksi, jota edistetään pitkäjänteisesti. Panostaminen lapsiperheiden hyvinvointiin on ikääntyvässä Suomessa keskeinen osa kaukokatseista tulevaisuuspolitiikkaa. Tähän Vanhasen hallituksella ei ole tuntunut olevan halua eikä varaa, vaikka Suomi on rikkaampi kuin koskaan ennen.

Arvoisa puhemies! Tämän vuoksi kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä yhtyy edustaja Cronbergin välikysymyksessä esittämään epäluottamusponteen.

Timo Soini /ps(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä välikysymys pureutuu todelliseen asiaan. Liian pitkään ja liian kapeasti Suomessa puhutaan pienten marginaaliryhmien lapsensaantioikeuksista ja niiden sääntelystä. Siihen palataan huomenna mutta tänään pureudutaan lapsiköyhyyteen ja lasten pahoinvointiin. Suomessa raha ja yhteiskunnan mahti menevät pienen ihmisen, lapsen edelle. Asioita katsotaan etupäässä rahan, elinkeinoelämän ja yhteiskunnan kannalta. Oikea näkökulma on ihmisen ja lapsen näkökulma. Mikä on sitten lapsen paras?

Kun lapsilta kysytään, on se turvaa, ruokaa, juomaa, huolenpitoa, aikaa, isä ja äiti, luotettavat aikuiset, kaverit, koulu ja harrastukset, siis ei mitään erikoista tai tavatonta vaan voimakas perusta, josta pieni elämä voi kasvaa ja vahvistua.

Tämä perusta horjuu pahasti. Kyse on myös rahasta muttei pelkästään rahasta. On totta, että lapsi- ja perhetuet eivät ole riittävällä tasolla. Lamavuosina leikattiin kaikista puolustuskyvyttömimmiltä kaikista eniten. Vuonna 1995 lapsilisiä leikattiin 700 miljoonalla markalla. Sama aika murjoi kotihoidon tukea reippaalla 20 prosentilla. 1990-luvun alkuun ajoittuu myös lapsivähennysten poistaminen. Asialla olivat tietysti tutusti vanhat puolueet mutta myös vasemmistoliitto ja vihreät, jotka ovat sittemmin korjanneet linjansa ryhdikkäällä tavalla. Tämä historia on syytä muistaa, kun tarkastelemme nykytilaa, johon noista ajoista on tullut vain pieniä parannuksia.

Parannukset ovat olleet aika köppäsiä verrattuna siihen vaurastumiseen, jota yhteiskunnassamme on tapahtunut. Niille on annettu, joilla ennestäänkin on. Muun muassa jälleen täytyy todeta tämä täysin käsittämätön varallisuusveron poistaminen ja vielä sosialistiministerin esittelemänä ja kehumana aikana, jolloin vaikeuksissa oleville on tarjottu murulinjaa. Tämä on käsittämätöntä.

Arvoisa puhemies! Mutta kertoo tämä EU-ajasta myös. Lapsiköyhyys on kymmenessä vuodessa kolminkertaistunut. Eilisissä tv-uutisissa kerrottiin näin. Suomi on ollut yksitoista vuotta Euroopan unionin jäsen. Suomi sopeutettiin EU-kuntoon erittäin ronskilla leikkauslinjalla samalla syösten kymmenettuhannet ihmiset velka-ahdinkoon mutta pankit pelastettiin ja ihmisiä pelastetaan vieläkin, ja osa ei pelastunut lainkaan, osa hukkui. Nyt kun on paremmat taloudelliset ajat, ovat talouskasvun tulokset menneet valtaosin suuren rahan ihmisille ja vähävaraiset, työttömät, pieneläkeläiset ja lapsiperheet ovat jääneet mopen osalle. Tämä kielii juppihengestä ja sosiaalisesta kylmyydestä.

Arvoisa puhemies! Suomalainen perhe-elämä on hukannut osan sielustaan. Huomattava osa voi hyvin, ja monista lapsista pidetään hyvää huolta. Tämä on luonnollisesti iloinen ja myönteinen asia, mutta on olemassa toinenkin todellisuus. Se näkyy perheväkivaltana — tekijöinä ovat sekä miehet että naiset — väkivaltana lapsia kohtaan, huostaanottoina, avioeroina ja yleisenä holtittomuutena. Väärin ymmärretty vapaus ja yleinen oikeuksien painottaminen velvollisuuksien kustannuksella on tuhoisaa.

Isällä ja äidillä on vastuu lapsestaan. Perussuomalaiset katsovat, että huolimatta siitä, että aikuiset eivät tule keskenään toimeen, lapsista ei saa tehdä sijaiskärsijää ja tappelukapulaa vanhempien väliin. Kysymys on myös itsekkyyden voittamisesta ja lapsen asettamisesta aikuisten mielitekojen edelle.

Maailma vain ei ole niin kaunis ja siloinen paikka, jossa sudet ja lampaat käyskentelevät yhteisellä laitumella. Vaikeuksissa olevia, päihde- ja mielenterveysongelmaisia vanhempia on autettava ja tuettava, mutta mitään veruketta lasten huonolle kohtelulle ei saa hyväksyä.

Sielun köyhyyttä löytyy paremmistakin piireistä. Ei lasten huono kohtelu ole mikään köyhien perheiden helmasynti. Monessa aineellisessa puutteessa elävässä perheessä on suuri huolenpito ja keskinäinen rakkaus. Perussuomalaiset ymmärtävät, että Suomessa eletään monella tavalla, vaikkemme kaikenkattavaa liberalismia hyväksy, saati suosi. Mutta mikään elämäntapavalinta ei kuitenkaan saa vaarantaa lapsen tasapainoista kasvua ja oikeuttaa sitä, että hänestä ei pidetä huolta.

Arvoisa puhemies! Alkoholiveron tolkuton alennus yhtenä EU-jäsenyyden runsaana haittana on langennut monien lasten maksettavaksi mustelmina ja henkisenä pahoinvointina. Surkeimpia surullisia silmiä ovat pienten lasten silmät, jotka hakevat vanhempaansa tai vanhempiaan kapakoista. Kyllä ihmisille pitää voida eduskunnastakin sanoa suoraan, että pidä huoli lapsestasi. Mikäli viesti ei mene perille, on yhteiskunnan otettava lapsi pois vanhemmilta tai vanhemmalta, niin kovalta kuin se tuntuukin, ja mieluummin aikaisemmin kuin myöhemmin. Yli 15 000 huostaanotettua lasta on karmea määrä suomalaiseksi hyvinvointiyhteiskunnaksi mainostetussa isänmaassamme.

Välikysymyksen perustelut ovat vastaansanomattomat. Kun vuonna 1990 Suomessa oli 28 000 köyhää lapsiperhettä ja niissä asui 50 000 lasta, oli vuonna 2003 köyhien lapsiperheiden määrä kasvanut 63 000:een ja niissä asui jo 131 000 lasta. Eilen tv-uutisissa tulivat uusimmat, järkyttävimmät, ajantasaiset luvut. Erityisesti köyhyysriski on kasvanut yksinhuoltajaperheissä, mutta riskiryhmään kuuluvat myös monilapsiset perheet, joissa on alle kolmivuotiaita lapsia. Nämä ovat selviä lukuja ja häpeällisiä tosiasioita.

Mutta samaan aikaan kuponginleikkaajat ja optiokylpijät viettävät omia kulutusjuhliaan. Miksi poliittinen sosialistivasemmisto ja maakuntien voimakas keskustaliike sallii tämän? Miksi? Onko tämä sitä EU:n tuomaa kasvua ja vakautta? Köyhien ja pienituloisten lapsiperheiden asema vakautetaan, ja rikkaat sileäkätiset korjaavat kasvun hedelmät.

Arvoisa puhemies! On syytä vakavasti kysyä, estääkö nykyinen talouspoliittinen EU-pakkokaulapanta solidaarisemman ja inhimillisemmän politiikan harjoittamisen vai onko kysymys pelkästään kansallisen hallituksen kovasydämisyydestä. Onko Suomesta tullut salkunhoitajien yhteiskunta, jossa rikasta aina motivoi lisäraha mutta köyhää tulonsiirtojen syväjäädyttäminen ja leikkaaminen? Siis aina, kun on kysymys rikkaasta, annetaan lisää, että yrität enemmän, ja kun olet köyhä, niin leikataan, jotta joudut lähtemään töihin. Siis onko tämä pelin henki? Tämä ei ole sattumaa, mutta ei se ole luonnonlakikaan, mutta EU-Suomea se nyt on ja aidoimmillaan.

Arvoisa puhemies! Vasemmisto horisee mielellään sosiaalisesta Euroopasta, mutta kylmä kapitalisti käärii eurot, ja hyväntekeväisyysjärjestöt ja kirkon diakonia kantavat ohentuvan julkisen sektorin vastuuta. Näin on käynyt, tämä on todellisuutta erittäin suuressa osassa Suomea. Nyt tarvitaan selvää rahaa selvien tosiasioiden pohjalta. Lapsilisiä on korotettava, kotihoidon tukea kohennettava ja erityisesti alempia äitiyspäivärahoja korotettava. Verot on asetettava maksukyvyn mukaan. On otettava sieltä, missä on. Paljosta voi antaa ja luopua, jotta pienimmät saisivat paremmat mahdollisuudet.

Arvoisa puhemies! Tässä yhteydessä lopuksi on syytä mainita yksi inhottava yhteiskunnan kipukohta. Lapsiin kohdistuu väkivaltaa ja seksuaalista hyväksikäyttöä. Tämä ei välttämättä yksin liity köyhyyteen tai huono-osaisuuteen, mutta lasten pahoinvointiin se liittyy. Pedofilia ja lapsipornografia on juurittava yhteiskunnasta. Äärtä ja laitaa ei ole eikä tule, jos ei sitä aseteta. Näissä asioissa on yhteiskunnan selvästi osoitettava, mikä on oikein ja mikä on väärin. Lapsiin kohdistuvista väkivallanteoista ja seksuaalisesta hyväksikäytöstä on annettava ankarat seuraamukset.

Arvoisa puhemies! En EU:lta ja sen puheenjohtajuudelta paljon odota, mutta olisin hyvin iloinen ja ylpeä, jos Suomi EU:n puheenjohtajamaana tarmokkaan toiminnan tuloksena saisi kitkettyä Hollannissa hyväksytyn pedofiilien puolueen. Moiselle rappioliberalismille on saatava tulppa ja pikainen loppu kaikissa EU-maissa ja koko maailmassa. Jos me tämän saisimme aikaan ja antaisimme voimakkaan viestin, niin sekin olisi askel eteenpäin.

Peruspalveluministeri Liisa Hyssälä

Arvoisa puhemies! Sosiaaliministerit tulevat saman näköisiksi ilmeisesti vuosien mittaan!

Tässä tuli aika monessa puheenvuorossa esiin nyt tämä kytkentä köyhyyteen, huono-osaisuuteen, työttömyyteen, ja asia on aivan varmasti näin. Kun työllisyys nyt on parantunut, niin kyllä se näkyy sitten täällä jo. Kun se näkyy toimeentulotilastoissa jo, se näkyy kyllä varmasti myöskin täällä lapsiperheitten köyhyyspuolella parannuksena. Jos talous kehittyy ennakoidulla tavalla, niin kuin nyt näyttää, niin työllisten määrän arvioidaan kasvavan niin, että hallituksen tavoitteekseen asettama 100 000 työpaikan lisäys tullaan lähes saavuttamaan. Näin lapsiperheille voidaan luoda työpaikkoja. Työhön osallistuminen on tietenkin keskeinen tekijä tässä toimeentulon turvaamisessa.

Lapsiperheiden suhteellinen köyhyys — tätä käsiteltiin aika monessa puheenvuorossa — on kasvanut, kun yhteiskunnan tulojakauma on laajentunut. Meillähän ovat tulot etenkin keskiluokassa nousseet, ja suhteellisesti sitten tietenkin on alapäässä jääty jälkeen, kun suhteellisesti tätä asiaa mitataan. Lapsiperheköyhyyttä voidaan lieventää tukemalla erityisesti nuorten vanhempien kiinnittymistä työmarkkinoille, ja keskeistä on varmasti tukea koulutukseen liittyviä asioita, ehkäistä koulutuksen keskeyttämisiä ja mahdollistaa perheen ja työn yhteensovittamista jatkossakin. Tätähän hallitus on tehnyt. Luettelin lukemattomia eri toimenpiteitä, joita on nyt tehty.

On totta, että monessa lapsiperheessä toimeentulo perustuu osin työttömyysetuuksiin. On kuitenkin väärin sanoa, että se työttömyysetuus olisi ainoa perheen tulonlähde. Lapsilisien jälkeen varmasti sitä toimeentulotukijärjestelmää asumistukijärjestelmä täydentää, ja tämä asumistukijärjestelmä on kyllä hyvin keskeinen kohtalaisen korkeiden asumismenojen vuoksi.

Täällä tuli esille tämä toimeentulotuen harkinnanvaraisuus, se, että ei lasten urheiluharrastuksiin ja muihin toimeentulotukea oikein saa. On mahdollista toimeentulotuessa antaa harkinnanvaraista myös ehkäisevässä mielessä harrastustoimintaan, ja osassa kuntia näin tehdään, että annetaan tätä harkinnanvaraista näissä tapauksissa. Hyvä asia on, että meillä ovat vähentyneet toimeentulotuen asiakkuudet. Siellä on väljyyttä nyt vähän palvella ehkä paremmin. Jos ajatellaan, että meillä oli noin 90 000 vuonna 96 lapsiperheitä asiakkaina, niin nyt on semmoiset runsaat 50 000. Kyllä siellä varmasti on kääntynyt kuitenkin suunta nyt parempaan päin. Se on hyvä asia.

Päihdeäideistä oli täällä puhetta. Olen aivan samaa mieltä kuin täällä on todettu. Nyt viimeinen väitöskirjahan totesi, että meillä noin 1 000 lasta syntyy alkoholin vaurioittamina vuodessa, on eri asteisia vaurioita, voi olla lievempiä neurologisia ja sitten kehitysvammaisuuteen saakka, ja nämä kaikki ovat liikaa. Tässä on todellakin nyt sitten tehtävää. Meillä on tulossa alkoholipoliittisia toimenpiteitä tänne eduskuntaankin, ja näin sitten tähän on tartuttu.

Syntyvien lasten määrästä oli täällä puhetta. Meillä on todellakin parin viime vuoden aikana tämä lasku tasaantunut 58 000:n vuosittain syntyvän lapsen tienoille, ja kuluvalle vuodelle odotetaan todellakin kasvun lisäystä. 58 500 on meillä tällainen ennakkotieto. Tämä kertoo siitä, että uskoa on ja luottamusta perhepolitiikkaan, sen toimivuuteen.

Lastensuojelusta, arvoisa puhemies, täällä kannettiin huolta. Meillähän on valmistelussa uusi lastensuojelulaki, ja siinä nimenomaan on tarkoitus paneutua erityisesti tähän ehkäisevään lastensuojeluun ja viranomaisten välisen yhteistyön parantamiseen, lapsen edun huomioon ottamiseen paremmin tässä lastensuojelun toteutumisessa, näitten tukitoimien oikea-aikaisuuteen, palvelujen turvaamiseen, entistä varhemmin ongelmiin puuttumiseen. Se ei vaan tahdo toimia, että varhemmin puututtaisiin.

Sitten tämän kokoomuksen esityksen mukaan paitsi että lapsilisät sidotaan indeksiin, niin myös yksinhuoltajakorotusta nostetaan. Paljonko, olisi hyvä tietää, paljonko, jotta tietää nämä suuruusluokat? Sitten oli ajatus, että perheellisten opiskelijoiden tilannetta helpotetaan. Miten helpotetaan? Mitkä olisivat ne keinot, ja mitä se maksaisi? Sitten ehdotettiin, että perusteettomista pätkätöistä luovutaan. Miten? (Ed. Korhonen: Kyllä keinoja löytyy!) Meillähän on nyt jo tämä ketjuttaminen kielletty, mutta olisi hyvä saada tarkempaa selkoa. (Ed. Vielma: Luomalla pysyviä työpaikkoja!)

Arvoisa puhemies! Tällä hallituskaudella on todellakin nyt sitten täsmätoimilla parannettu lapsiperheitten asemaa, juuri niiden, joiden tutkimuksissa on osoitettu olevan heikoimmassa asemassa. Luettelin tuossa puheessani niitä niin, että minun piti samalla, kun puhetta pidin, lyhentää sitä, koska huomasin, että toimia oli tehtykin yli sen, mitä oli ajateltu (Naurua) puheen pituudeksi. — Näin oli, arvoisat edustajat! Lyhensin samalla, kun puhuin. Se on hyvä taito!

Sitten näitä toimia, joita täällä on kaivattu, juuri on tehty. Se on ollut hallituksen linja. On panostettu sekä tulonsiirtoihin että palveluihin. Tällä vaalikaudella on valtionosuuksia lisätty yli 400 miljoonaa euroa Kansallisen terveyshankkeen ja Kansallisen sosiaalihankkeen kautta voimavaroiksi kunnille. Mikä on ollut hallituskausi — saatte esittää — milloin olisi pantu yhtä paljon rahoja kehittämishankkeisiin kuin nyt? (Ed. Pulliainen: On niitä projekteja ollut!) Nyt on poikkeuksellisesti Kansalliseen terveyshankkeeseen ja Kansalliseen sosiaalihankkeeseen meillä ollut käytössä hankeraha, mikä on ollut hyvä asia, ja erillisinä sitten vielä on kunnille ohjattu lisärahoitusta. Näillä on saatu paljon hyvää aikaan lapsiperheitten palvelujen osalta. Näillä on saatu paljon aikaan, mutta ei ole maailma valmis tässäkään, vaan täytyy vielä tehdä lisää. Mutta ei pidä paikkaansa, että ei olisi tehty mitään, vaan on jääty, oliko se olla möllöttämään vai millä tavalla oli tämä vasemmistoliiton ilmaus. Me olemme tehneet aktiivisesti koko ajan toimenpiteitä, parantaneet sekä lainsäädäntöä, palveluja että tulonsiirtoja.

Sosiaali- ja terveysministeri Tuula Haatainen

Arvoisa puhemies! Täällä on kannettu huolta lapsiperheiden tilanteesta. Kyllä, kun puhumme köyhyydestä ja kun puhumme syrjäytymisestä, kaikki varmasti allekirjoittavat sen, että edelleenkin me korjaamme niitä 90-luvun alun laman jälkiä. Tuolloinhan lama ja työttömyys (Ed. Pulliainen: Ketkäs ne olivat silloin hallituksessa?) aivan ennennäkemättömällä tavalla, ed. Pulliainen, ravistelivat suomalaista yhteiskuntaa, ja kyllä kaikkein vakavimmin siinä kärsivät varmasti lapsiperheet. Mutta kysytäänpä nyt yhdessä, miten lapsiperheet oikein selviytyivät tästä tilanteesta ja mikä auttoi niitä myös pääsemään ylitse. Kyllä varmasti meidän peruspalvelujärjestelmämme, päivähoito, peruskoulu, jossa on maksuton ateria, neuvolat, meidän terveydenhuoltojärjestelmämme, kaikki tämä yhdessä auttoi kuitenkin, että pystyimme suomalaisena yhteiskuntana selviytymään tuosta kaikesta.

Mutta se, mikä lapsiperheitä eniten tänäkin päivänä rasittaa, (Ed. Korhonen: Köyhyys!) aivan varmasti liittyy siihen, että monissa perheissä työmarkkina-asema vanhemmilla on heikentynyt, ja se on seurausta tuosta laman ajasta. Sen jälkeen työmarkkinat muuttuivat, ja se kehitys edelleenkin tuntuu rasittavan erityisesti nuoria vanhempia. Nuorten vanhempien työsuhteet ovat useammin määräaikaisia, työ on epävarmemmalla pohjalla, ja osaa perheistä jäytää jatkuvasti toisen vanhemman työttömyys. Erityisen ongelmallista tämä on tietysti yksinhuoltajien kohdalla. Minusta suurin huoli täytyykin kantaa siitä, että yksinhuoltajien työmarkkina-asema on heikentynyt. Se asettaa meille kyllä kysymyksen, miten me suhtaudumme työpaikoilla, miten työnantajat suhtautuvat, miten työmarkkinat suhtautuvat erilaisiin työntekijöihin. Tämä on minusta arvokysymys, josta pitäisi puhua tässä yhteiskunnassa paljon enemmän. Ei ole hyväksyttävää se, että sellaista työntekijää pidetään huonompana, jolla on lapsi kasvatettavanaan kotona ja joka sitä kasvatusvastuutaan kantaa yksin.

Täällä on kannettu huolta myös ja peräänkuulutettu sitä, että minimipäivärahoja pitäisi korottaa. Hallitus on tähän toiveeseen vastannut. Minimiäitiyspäivärahan tasoahan nostettiin yli 30 prosenttia, sitä nostettiin 94 euroa, joten tällä hetkellä se on reippaasti suurempi kuin se oli edellisen hallituksen aikana. Sitähän myös edellisen hallituksen aikana korotettiin, eli tätä kehitystä on jatkettu.

Minimiäitiyspäivärahan saajia ovat naiset, siis äidit, ja kuinka paljon heitä on sitten näistä kaikista päivärahan saajista? Kehityshän on ollut hyvin myönteinen sillä tavalla, että vuonna 1999 minimiäitiyspäivärahaa sai 28 prosenttia äideistä, lähes 30 prosenttia. Nyt uusimpien tilastojen mukaan tänä vuonna, 2006, ensimmäisen neljänneksen aikana tätä sai 18 prosenttia ja toisen neljänneksen aikana 17 prosenttia. No, miksi? Siksi, että perheiden työllisyystilanne on parantunut. Tämä kertoo siitä, että meillä on nyt viime vuosina myös työllisyystilanteessa perheissä tapahtunut parannusta, joka heijastuu perheiden taloudessa niissä perheissä, joissa töitä on ollut. Sen lisäksi tämä hallitus on myös helpottanut ansiosidonnaiselle vanhempainpäivärahalle, äitiyspäivärahalle, pääsyä, koska nyt lyhyetkin työsuhteet kerryttävät tuota ansiosidonnaista sosiaaliturvaa, ja se on erittäin tärkeä uudistus. Sen lisäksi niin sanotut peräkkäiset synnytykset eivät enää heikennä tilannetta, tiputa äitiä minimiäitiyspäivärahalle, koska nyt peräkkäisten synnytysten kohdalla otetaan huomioon ne ensimmäistä raskautta edeltävät ansiot. Eli tämäkin on ollut hyvin merkittävä uudistus.

Nyt pitää muistaa, että monet näistä uudistuksista, tämä lista, joka täällä lueteltiin — en käy sitä toistamaan — tulee sitten näkymään tutkimuksissa, jotka tehdään parin kolmen vuoden päästä, ja se tulee näkymään myös siinä, että tilanteet ovat parantuneet. (Ed. Kuoppa: Sitä seuraavalle hallitukselle!)

Mutta edelleenkin sanon, että kaikkien perheiden kohdalla asiat eivät todellakaan ole hyvin, ja ne perheet ovat suurissa ongelmissa, joihin kasaantuu erilaisia riskitekijöitä. Työmarkkina-asema on yksi tekijä: kun työmarkkina-asema on heikko, silloin taloudellinen pohja on heikoilla, samoin kun perheeseen osuu mielenterveysongelmia tai perheessä on päihteidenkäyttöä tai siellä on väkivaltaisuutta. Kaikki tämä tietysti näkyy lapsissa, ja sen me näemme päiväkodeissa, sen me näemme kouluissa, ja sen me näemme myös kasvaneina huostaanottoina ja myös lastenpsykiatrian tarpeen kasvuna.

Siltä osin, mitä on tehty työmarkkinoiden osalta ja miten on vahvistettu työntekijöitten asemaa, totean, että pätkätyöntekijöiden asemaa on tämän hallituksen ja edellisenkin hallituksen aikana parannettu. Työsopimuslain uudistushan astui voimaan 2001, ja siinä työsopimuslaissahan edellytettiin, että työntekijöitä kohdellaan tasapuolisesti riippumatta siitä, ovatko he pätkätöissä, määräaikaisissa työsuhteissa vai osa-aikatyösuhteissa, eli se ei oikeuta syrjimään työmarkkinoilla. Tämä on tietysti kysymys, joka liittyy valvontaan ja kaikkeen siihen, mitä ylipäätänsä työelämässä tapahtuu, mutta lainsäädäntöä on pistetty kuntoon ja nimenomaan vastaamaan tätä nykyajan työelämää. Samoin vuosilomalaki paransi myös pätkätyöntekijän asemaa tullessaan voimaan.

Tällä puheenvuorollani haluan vain korostaa sitä, että erityistä huomiota edelleenkin pitää kiinnittää työllisyyteen, niitten isien ja äitien työmarkkina-asemaan, joilla on pieniä lapsia. Siitä syystä on luotava entistä parempia järjestelmiä myös siihen, että työtä ja perhettä voidaan yhteensovittaa. Nyt tällä hetkellä eduskunnan käsittelyssä on muun muassa vanhempainvapaita ja -rahatasoja koskeva esitys, joka parantaa vanhempainrahatasoa, kannustaa isiä pitämään myös näitä hoitovapaita. Se taas puolestaan pitkällä tähtäimellä helpottaa naisten työmarkkina-asemaa. Nämä asiat ovat monitahoisia ja vaikuttavat toinen toisiinsa.

Lopuksi haluaisin vaan ottaa esille vielä sen, että kuitenkin lapsiperheiden usko tulevaisuuteen on aika vankkaa, koska meidän syntyvyyslukummehan ovat eurooppalaisittain kuitenkin aivan huipputasoa. Keskimääräinen syntyvyysluku on 1,8 synnytysikäistä naista kohti. Se kertoo siitä, että meillä tällä perhepolitiikalla on kuitenkin kyetty luomaan edellytyksiä sille, että äidit voivat osallistua työelämään ja yhteiskuntaan, opiskella ja palata lapsenhoitojaksojen jälkeen työelämään. Mutta se, missä meidän edelleenkin pitää töitä tehdä, on, että voimme isiä enemmän kannustaa myös pitämään pidempiä hoitovapaita ja näin jakamaan tuota hoitovastuuta.

Tarja Cronberg /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lasten huostaanotto on ehkä tärkein merkki siitä, että on moniongelmaisuutta, jolle lasten köyhyys on yksi selittävä tekijä. Jos ministeri Hyssälän edustamat toimenpiteet olisivat toimineet, niin lasten huostaanotot eivät olisi kasvamassa. Ministeri Haatainen totesi, että lama on aiheuttanut nämä ongelmat. En usko, että tänä päivänä enää huostaanotamme laman lapsia. Huostaanotot johtuvat nimenomaan vanhempien päihdeongelmista, ja ehkä alkoholiveron korotus olisi nimenomaan tässä nopein ja helpoin tapa ratkaista lapsiköyhyyteen liittyviä, lasten pahoinvointiin liittyviä ongelmia. Miksi hallitus ei tee mitään tässä vaan viittaa vain alkoholipoliittisiin toimenpiteisiin, jotka todennäköisesti eivät yhtä nopeasti ja helposti auttaisi tässä tilanteessa?

Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On todettava, että verojärjestelmämme ei ole lapsiperheiden näkökulmasta oikeudenmukainen. Perhepoliittiset verovähennykset poistettiin jo kauan sitten 90-luvulla ja verotuksen painopistettä samalla siirrettiin pääomatuloista ansiotulojen verotukseen. Lapsiperheet hävisivät, koska niillä on vähän pääomatuloja. Myös korkea arvonlisäverotuksemme rokottaa juuri lapsiperheitä, sillä nehän kuluttavat lapsettomia enemmän, eli verojärjestelmässämme on köyhyyden vähentämisen näkökulmasta korjaamisen varaa.

Marja Tiura /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vastauksena ministeri Hyssälälle: Työsuojeluviranomaistenhan pitäisi puuttua näihin julkisen sektorin pätkätöihin. Heillä on velvollisuus puuttua näihin ja lähtien liikkeelle nyt vaikka työministeriöstä ja Stakesista. Mitä sitten tulee tähän opiskelevien vanhempien tilanteeseen, niin 90-luvun alussahan poistettiin tämä huoltajakorotus opintotuesta ja minun mielestäni se pitäisi ehdottomasti palauttaa tänne takaisin. Myöskin opiskelevien vanhempien tulorajoja tulisi pystyä korottamaan.

Mutta, arvoisa puhemies, hallituspuolueiden edustajat täällä myönsivät yhdestä suusta, että yksinhuoltajien työllisyys on ongelma. Ette kuitenkaan esitä mitään konkreettista toimenpide-ehdotusta tämän tilanteen parantamiseksi. En voi ymmärtää, miten on mahdollista, että samaan aikaan kun talous kasvaa ja työllisyys kehittyy, niin kuitenkin 27 prosenttia meidän yksinhuoltajistamme tällä hetkellä saa toimeentulotukea. (Puhemies: Minuutti!) Toivoisinkin nyt selkeätä vastausta siihen, mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä tämän tilanteen parantamiseksi. Tähän asti on seisty tumput suorana.

Satu Taiveaho /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Brax on korostanut kuntien rahoitustarvetta palveluiden parantamiseksi, mikä sinänsä on tietysti oikein, mutta toivon toki, että täälläkin myönnettäisiin, että ensi vuoden budjetti tuo kunnille enemmän resursseja kuin 15 vuoteen. (Hälinää) Täällä myös tuotiin esiin jopa se, että vihreiden ansiota olisi tämä päivähoitolain rakentaminen. Täytyy kyllä minun mielestäni myöntää, että se ei suinkaan ole vihreiden ansiota, vaan ennen kaikkea sosialidemokraattien.

Mutta, arvoisa puhemies, olisin kysynyt ministereiltä, kun tähän köyhyyden kovaan ytimeen kuuluvat juuri ne lapsiperheet, jotka saavat toimeentulotukea, onko ollut ajatuksena ja onko mahdollisuus siihen, että toimeentulotukea saavien lapsiperheiden asemaa parannettaisiin, jotta lasten tarpeet huomioitaisiin nykyistä paremmin toimeentulotukea myönnettäessä.

Minna Sirnö /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä vastaus, jonka täällä tänään olemme kuulleet, noudattaa perinteistä kaavaa: vika on oppositiossa ja ennen kaikkea eduskunnan hiljaisimmassa miehessä, puhemies Lipposessa, ja hänen hallituksissaan. Jotta tämä ainainen vastuun pakoilu ja Lipposen ykkösen ja kakkosen syyttely loppuisi, niin sovitaanko, että minä vaikka henkilökohtaisesti kannan vastuun edellisistä kahdesta hallituksesta? Mutta kuka suostuu kantamaan vastuun tämän hallituksen tekemisistä tai tekemättä jättämisistä? Tämän hallituksen aikana on syntynyt neljän vuoden ajan lapsia. Tämän hallituksen aikana on lapsiköyhyys syventynyt ja kroonistunut. Tämän hallituksen aikana alle 3-vuotiaitten lasten perheet elävät köyhyysriskissä. Kenen vika se on? Lipposenko?

Eva Biaudet /r(vastauspuheenvuoro):

Ärade talman! Det skulle kanske vara bättre att inte bara tala om vems fel det är utan var prioriteringen skall vara för de kommande besluten.

Kun puhutaan lapsen edusta, on hyvin tärkeätä, että pohditaan sitä lapsen näkökulmasta. Suomen lasten oikeuksien YK-komitea korostikin tätä, ettei riitä, että aikuiset ... Pitää katsoa lapsen näkökulmasta ja silloin myöskin lainsäädännössä pitäisi pohtia nimenomaan sitä, millä tavalla lapsen etu voisi toteutua. Tästä yksinhuoltajakorotuksesta, josta nyt puhuttiin, ei tarvita hirveän paljon empiiristä tutkimusta tietääksemme sen, että monet isät eivät maksa laisinkaan mitään tukea äideille eikä lapsilleen, ja välttämättä äidit eivät aina haluakaan prosessoida tätä asiaa, jolloin ehkä ei välttämättä ole lapsen edun mukaista kohdistaa isien kautta tätä lisäkorotusta, jota ei kuitenkaan sitten tule. Sama on esimerkiksi huostaanotoissa. Huostaanotot kohdistuvat samoihin lapsiin erittäin paljon.

Mielestäni tulisi harkita erittäin vakavasti lastensuojelulakia uudistettaessa, että jo toinen huostaanotto käynnistäisi jonkun perustavammanlaatuisen pohdinnan pysyvästä huostaanotosta tai sitten adoptiosta. Myöskään näitä perhevapaita uudistettaessa ei ole ehkä välttämättä aina ajateltu loppuun asti lapsen etua, koska niiden lasten isillä, jotka eivät asu samassa perheessä, ei ole mitään isyyslomia eikä oikeuksia vapaaseen lapsensa kanssa.

Tuija Brax /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Hyssälän suhteellisuusmatematiikan taakse ei voi mennä, kun Ruotsi ja muutkin Pohjoismaat ovat vaurastuneet samalla tavalla ja sielläkin keskiluokka ja vauraat lapsiperheet ovat vaurastuneet, niin kuin meilläkin, mikä on hyvä asia, mutta siellä ei ole tapahtunut samaa. Suomi on Pohjoismaista ainoa, jossa lapsiköyhyys on ensimmäisen kerran ja ainoana Pohjoismaissa suurempaa kuin muiden köyhyys. Meillä on Suomessa nyt erityisen hälyttävä tilanne muihin Pohjoismaihin nähden.

Ministeri Haataisen analyysistä olen lähes kaikessa samaa mieltä. Ed. Taiveaholle tiedoksi, että puhuin joko liian nopeasti tai kuulitte väärin. Aikoinaan kun päivähoitolakia taisteltiin, niin meitä oli kyllä joukko, muun muassa ed. Haatainen, minä, ed. Biaudet, ed. Perho erittäin keskeisenä hallitusyhteistyössä silloin, naiset yli puoluerajojen silloin siinä hallituksessa juonivat (Välihuuto: Oli siellä joku mieskin!) ja miehet tukivat, miehet tukivat kerta kaikkiaan hyvin.

Leena Rauhala /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Arvoisat ministerit! Teidän vastauksistanne siihen, mitä on tehty, saa kuvan tai voi tehdä arvioita, että kyllä on tehty, mutta lapsuutta ja lapsien asioita yhteiskunnan taholta hoidetaan mahdollisimman pienin kustannuksin. Kuitenkin kun ajatellaan, että Suomi on kilpailukyvyltään korkeassa asemassa, niin voi sanoa, että kaikki ne ratkaisut, joita hallituksen taholta on tehty, on kuitenkin tehty hyvin pienin kustannuksin. Silloin minusta tämä ei ole arvoasiana oikein, ja erityisesti tämä minimivanhempainpäiväraha edelleen: onko tämä sosiaalisesti oikeudenmukaista ja tasa-arvoista, että kuitenkin jos sen saajia on pieni määrä, niin kuin arvoisa ministeri sanoitte, että nyt jo monet saavat sitä korkeampaa, ja miksei voisi ajatella, että nämä pienimmän päivärahan saajat saisivat enemmän tai (Puhemies: Minuutti!) edes saman kuin työttömyyspäiväraha ja erityisesti ...

Timo Soini /ps (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Haluan tässä ryhmäpuheenvuoron ulkopuolella erityisesti kiittää ja ilmaista tukeni niille äideille, jotka yksin jäätyään teiniäiteinä tai muuten vaikean elämäntilanteen keskellä ovat antaneet lapsensa syntyä. Se on hieno asia. Isiä ja miehiä, meitä kaikkia, pyydän, että kannetaan vastuu tekemisistä, vaikka se rakkaus ei sitten niin auvoista olisi ollutkaan.

Arvoisa rouva puhemies! Pyytäisin nyt ministereitä selittämään, kun EU:n piti tuoda vakautta, vaurautta, ennakoitavuutta, ytimiä, niin kuinka on mahdollista, että kaiken tämän runsaudensarven keskellä EU-aikana lapsiköyhyys on kolminkertaistunut. Mitenkä se on mahdollista?

Peruspalveluministeri Liisa Hyssälä

Arvoisa puhemies! Ihan tuohon toimeentulotukikysymykseen vastaisin tästä, että kun tämä asumismenojen omavastuun poisto tehtiin, niin se kohentaa noin 60 000 lapsiperheen taloutta useilla kymmenillä euroilla kuukaudessa, ja näissä lapsiperheissä asuu yli 114 000 lasta ja nuorta. Tämä kohdistuu kyllä kaikkein vähävaraisimpiin, erityisesti monilapsisiin mutta myöskin yksinhuoltajaperheisiin. Yksinhuoltajaperheille, kuten tiedetäänkin, sitten on täsmätoimena vielä tehty yksinhuoltajalisän ja ensi vuonna voimaan tulevan elatusavun korotukset. Tässä on haettu tämmöisiä täsmätoimia niissä puitteissa, joita meillä on ollut mahdollisuus käyttää.

Täällä sanottiin, että mahdollisimman pienin kustannuksin hoidettaisiin lapsiperheet. Kyllä päivähoito on kunnissa suurin erä; muistan oman kunnan sosiaalipuolen menoerästä. Se voittaa vanhustenhuollon kustannukset, joten kyllä meillä päivähoitoon satsataan. Se on ihan oikein, ja se ei ole mikään pieni panostus yhteiskunnalta, mutta se on varmasti erittäin hyvä.

Sitten jos ajatellaan, mitä tehdään täällä lastenhoidon puolella: meillä ensimmäistä kertaa esimerkiksi kotihoidon tuen sisarkorotukset tehdään koko sen kotihoidon tuen historiassa. Ensimmäistä kertaa yksityisen hoidon tuen historiassa tehtiin korotukset, joten kyllä meillä on haettu nyt myöskin hyvin laajalla rintamalla näitä täsmätoimia.

Mitä tulee huostaanottoihin, niin se kertoo myöskin siitä, että järjestelmä tavallaan toimii, että meillä myöskin puututaan tilanteisiin, joihin tuleekin puuttua. Pitäisi vaan puuttua varmasti vielä varhemmin joissakin tapauksissa, mutta kyllä huostaanotot kertovat myöskin siitä, että ihan oikein puututaan tilanteisiin, joihin kuuluu puuttua. Järjestelmässä on kehittämistä, mutta se, että uskalletaan tehdä huostaanottoja, kertoo siitä, että siellä on ammattitaitoa myöskin tehdä näitä asioita ja viedä niitä päätökseen.

Sosiaali- ja terveysministeri Tuula Haatainen

Arvoisa puhemies! Ed. Tiura täällä peräsi, mitä hallitus tekee sille, että yksinhuoltajat työllistyisivät entistä paremmin. Hallitushan on tehnyt ja edelliset hallitukset ovat tehneet hyvin paljon sen eteen, että yksinhuoltajilla on mahdollisuus työllistyä, ja kyllä minusta keskeinen on päivähoito ja se, että meillä on subjektiivinen oikeus päivähoitopaikkaan. Erityisesti tämä subjektiivinen päivähoito-oikeus koskettaa niitä perheitä, joissa juuri ollaan hyvin epävarmoissa työsuhteissa, tehdään pätkätöitä, ollaan määräaikaisissa työsuhteissa, jolloin välillä kohtaa työttömyys ja työpaikka vaihtuu. Siitä syystä on tärkeää, että päivähoitopaikka jatkuu ja se on käytettävissä. Mutta varmasti kunnissa joustavien päivähoitojärjestelyjen turvaaminen erilaisille vanhemmille on tärkeää. Varsinkin naisvaltaisilla aloilla tehdään entistä enemmän töitä eri vuorokauden aikoina, ja silloin myös päivähoidon pitäisi vastata tähän tarjontaan.

Mutta kyllä peräisin ihan tällaista asennekeskustelua myös työpaikoilla, niin työnantajien kuin työntekijöitten ja työtovereitten keskuudessa, että sille, jolla on pienet lapset, kaikki sanoisivat, että lapset ensin ja sitten vasta muut tarpeet, ja pidettäisiin huolta näistä työntekijöistä eikä syrjittäisi ja annettaisi ymmärtää, että ikään kuin he olisivat jollain tavalla huonompia työntekijöitä. Mutta tässä kyllä toivon, että myös tämmöinen laajempi yhteiskunnallinen keskustelu käydään.

Osmo Soininvaara /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Nylander täällä Rkp:n ryhmäpuheenvuorossa muisti hiukan väärin näitä lapsilisäasioita. Vuoden 2001 budjettineuvotteluissa oli todellakin esillä semmoinen mahdollisuus, että lapsilisät ulotettaisiin 17-vuotiaisiin esimerkiksi kustannusneutraalisti niin, että lapsilisää alennettaisiin, mutta tämä esitys tuli kyllä enemmän tuolta valtiovarainministeriön taholta. Sillä oli aika paljon kannatusta hallituksen keskuudessa, mutta itse kieltäydyin esittelemästä sitä sen takia, että pidin kuitenkin tätä pienten lasten taloudellista tilannetta pahempana kuin teini-ikäisten lasten perheitten.

Muutenkin edelleen olen sitä mieltä, että jos lapsilisien korottamiseen löytyy rahaa, niin olisi järkevintä suunnata se alle seitsemänvuotiaisiin pelkästään sen takia, että koulu on ilmainen ja päivähoito on maksullinen ja sen takia pienten lasten vanhempien taloudellinen tilanne on selvästi huonompi kuin kouluikäisten lasten.

Tuula Väätäinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Lasten tämänhetkiseen tilanteeseen on varmasti syitä paljon pidemmällä kuin muutamat viime vuodet, ja kuten ministeri Haatainen sanoi, niin täytyy katsoa jopa 90-luvun alulle saakka.

On varmasti totta, että ne seikat, joita monissa puheenvuoroissa on nostettu esille, jotka vaikuttavat lasten huonoon tilanteeseen, ovat läsnä ja tätä hetkeä, mutta entisen työni näkökulmasta tunnen monia henkilöitä, joilla on päihdeongelmaa, mielenterveysongelmaa, työttömyyttä, avioeroja, yksinhuoltajuutta, ja siitä huolimatta he eivät edes ajattele kohtelevansa lapsiaan huonosti. On pakko sanoa, että lasten huono kohtelu on viime kädessä aikuisen henkilökohtainen ratkaisu, ja kuten ed. Soini sanoi, ei ole olemassa mitään perusteita, jotta sitä voisi hyväksyä.

Sisäasiainministeriössä on tietääkseni menossa Arjen turvallisuus -hanke, jolla on tarkoitus puuttua paremmin perheväkivaltatilanteisiin. Onko sosiaali- ja terveysministeriö millään tavalla mukana tässä hankkeessa?

Maija Perho /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun ministeri Hyssälä luetteli tämän pitkän rimpsun hallituksen hyviä tekoja, niin tuli mieleen Tuntemattoman sotilaan Lahtinen, joka totesi, kun valitti ruuan vähyyttä, että mees valittaan, niin etees lyörään semmonen rätinki, jolla toristetaan, ettei sulla voi olla nälkä. Meille todistettiin, että ei olla köyhiä. Nälästä onneksi ei ole tarvinnut täällä paljon puhua. (Ed. Korhonen: Mutta sekin on kohta todellisuutta!)

Kun täällä todettiin esimerkiksi, että hallitus tukee kiinnittymistä työmarkkinoille, miksi meillä sitten vieläkin on liikaa pätkätöitä? Koulupudokkaita on hyvin paljon. Miksi vielä on niin paljon huostaanottoja, ja miksi esimerkiksi toimeentulotuen myöntämiskäytäntöjen eriarvoisuuteen, joka koskee esimerkiksi lasten harrastusmenoja, ei sitten järeämmin puututa? Täsmätoimia on tehty, hyvä niinkin, mutta sosiaalipolitiikan tutkijat kyllä peräävät vähän kokonaisvaltaisempaa otetta.

Tapani Tölli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Käytetyistä puheenvuoroista on tullut esille kaksitahoinen huoli lapsiperheiden tilanteesta: taloudellinen ja henkinen. Kumpikin vaativat toimenpiteitä. Kyse on nyt viime kädessä siitä, onko perhe vielä yhteiskuntamme perussolu vai ei. Menneinä vuosikymmeninä se oli. Perhekäsitteen muuttuminen ja mureneminen on keskeisimpiä syitä lasten pahoinvointiin. Monia yksittäisiä syitä on luonnollisesti. Mielestäni yhteiskuntamme arvot ja toimenpiteet eivät tällä hetkellä tue riittävästi perheen eheyttä ja vanhempien kasvatusvastuuta lapsista.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun te ministerit sanotte, että toivottavasti nyt tulevaisuudessa voidaan kuitenkin nämä tärkeät asiat toteuttaa, niin haluan vaan muistuttaa, että siihen tulevaisuuteen on tästä pisteestä aina pitkä matka. Jos me aina toteutamme vain tulevaisuudessa, niin tänään eli käytännössä me emme saa mitään.

Ed. Perho totesi, että Lahtiselle lyötiin rätinki eteen. Jos tänään Lahtiselle lyötäisiin jonkinlainen rätinki eteen, niin sehän olisi kehyslaskelma. Siinä osoitettaisiin, että teillä täytyy olla hyvä olla, koska kehykset eivät anna teille enempää. Siksi kysyn ministeri Hyssälältä, miksi tällä kaudella ei poistettu lapsilisien sidonnaisuutta toimeentulotukeen niin, että köyhät yksinhuoltajat jäävät ilman lapsilisien korotusta, kun saavat toimeentulotukea, ja koska se toteutetaan.

Johanna Sumuvuori /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Hyssäläkin totesi vastauspuheenvuorossaan, että vakaa perhepolitiikka vaikuttaa myönteisesti siihen, ettei perheen perustamista tarvitsisi siirtää taloudellisista tai työelämään liittyvistä syistä. Mutta valitettavasti on kuitenkin niin, että erityisesti perheenperustamisiässä olevien nuorten naisten työelämä on epävarmistunut ja kaikkien nuorten, perheenperustamisiässä olevien ihmisten työllisyysaste on edelleen huomattavasti alhaisempi kuin ennen lamaa. Myöskin vanhemmuuden kustannusten epätasainen jakautuminen on syy siihen, että nuorilla naisilla on edelleen työllistymisen suhteen melko paljon vaikeuksia. Ei ole siis ihan sama, millaisiin olosuhteisiin lapsia tässä maassa tehdään ja millaista tulevaisuutta perhe-elämälleen voi odottaa. Tämä kommenttina käytyyn keskusteluun oman sukupolveni puolesta.

Jouni Backman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun kuntien valtuustot ryhtyvät tekemään päätöksiä lasten kotiintuloajoista, jotakin on pahasti pielessä. Vastuullinen vanhemmuus on hukassa. Sen takia mielestäni täältäkään ei voi lähettää sellaista viestiä suomalaisiin perheisiin, että kulloinenkin hallitus kantaa vastuun lasten kasvattamisesta. Se vastuu ensisijaisesti on perheissä. (Ed. Korhonen: Eihän siitä ole kyse vaan toimeentulosta!)

Väheksymättä yhtään köyhyysongelmaa olen myös sitä mieltä, että pelkkä raha ei ratkaise sitä, (Ed. Kuoppa: Köyhyyteen auttaa kuitenkin!) että lapsille annettaisiin kotona rakkautta ja rajoja. Vastuullista poliittista päätöksentekoa ei myöskään ole se, että taloudellinen liikkumavara, joka meillä on käytettävissä tässäkin salissa, luvataan kokonaisuutena tällä viikolla lapsiperheille, kun se viikko sitten meni vammaisille, kaksi viikkoa sitten eläkeläisille, ja epäilenpä, että tulevina viikkoina se menee joko kunnille, (Ed. Kuoppa: Luvataan seuraavalle hallitukselle!) teihin tai ratoihin tai vaikkapa eläkeläisille. Tässä mielessä meiltä kaikilta vaaditaan vastuullisuutta.

Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ryhmäpuheenjohtaja Backmanille kyllä toteaisin, että kyllä tosiaan on niin, kyllä täällä puheenvuoroissa on todettu, että vanhemmat kantavat ensisijaista vastuuta lapsistaan. Mutta, ed. Backman, kaikilla perheillä ei mene niin hyvin, että ne pystyisivät ja jaksaisivat kantaa vastuuta lapsistaan, ja juuri sen takia tarvitaan sitä rahaa ja niitä voimavaroja ja niitä palveluita, jotta sitten voitaisiin auttaa näitä perheitä. Syvin huoli tässä, arvoisa rouva puhemies, on juuri siinä, että voimavarat ovat niin pienet, että kuntien palvelut ovat romuttumassa. Hälyttäviä tietoja on neuvolasta, kouluterveydenhuollosta; juuri siellä, missä vanhempia pitäisi tukea, ei ole voimavaroja. Kyllä tämä välikysymys on erittäin perusteltu. Suuri huoli on siitä, miten suomalainen yhteiskunta, miten maan hallitus haluaa laittaa voimavaroja siihen, että vanhemmat jaksaisivat kantaa huolta lapsistaan. Erittäin kova ja kylmä puheenvuoro, ed. Backman, minkä piditte juuri äsken.

Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Ihmettelen sitä, että hallituspuolueiden puheenvuoroissa lapsiperheiden köyhyyden lisääntyminen selitetään vieläkin lamavuosien jälkiseurauksena. Tämä selitys on usean nousuvuoden jälkeen huono. Tällä vaalikaudella olisi ollut runsaasti mahdollisuuksia ja myös liikkumatilaa muuttaa suuntaa, onhan hyvätuloisten veroja kevennetty miljarditolkulla.

Erityisen vastuun lasten köyhyydestä, tämän välikysymyksen aiheesta, kantaa kyllä sosialidemokraattinen puolue. Sosialidemokraatit ovat olleet hallitusvastuussa yhtäjaksoisesti kaksitoista vuotta, ja te olette päästäneet tämän eriarvoisuuskehityksen repeämään.

Vanhasen hallituksen pahin karhunpalvelus lasten näkökulmasta oli kyllä tuo viinaveron kevennys. Se oli ylivoimaisesti (Puhemies koputtaa) lasten kannalta vahingollisin yksittäinen teko, ja olisin toivonut, että valtiovarainministeri (Puhemies koputtaa) Heinäluoma olisi ollut täällä vastaamassa kysymyksiin siitä — mitä on useiden ryhmien taholta esitetty — milloin alkoholiveroa korotetaan.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Aivan uskomattomia puheenvuoroja, mutta linjassa tietenkin hallituksen linjaan, ei siinä mitään. Ed. Backman puolustaa hallituksen tekoja, vaikka ne kuinka pahoja olisivatkin. On aivan uskomatonta, että niitten mustien autojen tummien ikkunoiden läpi katseltuna maailma näyttää tällaiselle, mitä se ei todellisuudessa ole. Köyhyys on lisääntynyt, lapsiperheiden huonovointisuus on lisääntynyt — ne ovat faktoja. Te luettelette sitten toimia, mutta jos toimet eivät pure, niin jotakin on pahasti pielessä. Jos on pystytty 3,5 miljardia antamaan tämän maan hyvätuloisimmille ihmisille verohelpotuksia, mutta köyhyysongelmaa ei maasta pystytä poistamaan, niin on kyse arvovalinnoista ja todella kovista arvovalinnoista.

Ministeri Hyssälä kysyi keinoja pätkätöiden vähentämiseksi. Ministeri Hyssälä, teillä oli oma selvityshenkilö Palanko-Laaka, joka ilmoitti hallitukselle, ettei tarvitse kuin noudattaa lakia. Alkakaa noudattaa lakia, niin pätkätyöt poistuvat valtiolta ja kunnilta. Se on yksinkertaista, mutta vaatii tahtotilan. Teillä ei ole nyt sitä tahtotilaa. Niin kauan kuin pätkätyöt ja silpputyöt lisääntyvät, lisääntyvät toimeentulovaikeudet. Ei työpaikkojen (Puhemies koputtaa) määrä ole oikea luku; työtuntien määrä on oikea luku.

Peruspalveluministeri Liisa Hyssälä

Arvoisa puhemies! Tässä aika kummallisiakin kommentteja tulee puolueelta, joka on juuri hiljattain ollut aika kauankin hallituksessa. Mitä olivat ne omat teot, voi kysyä. Ja sitten kun täällä aina kaivetaan edellinen hallitus, niin minä muistan, että kun viime kaudella mentiin, niin aina se Holkerin hallitus oli sitten lopulta se viimeinen. (Ed. Pulliainen: Sehän se huono olikin!)

Arvoisa puhemies! Ed. Perho käytti tätä Tuntemattoman sotilaan vertausta. Sitä on kyllä täällä käytetty aika paljon viime vuosina, (Ed. Korhonen: Mutta aiheesta!) niin että kokoomus, joka on kykypuolue, voisi kyllä vähän kulumattomamman vertauksen jo hakea. En tiedä, tarkoititteko, että kun paljon on tehty toimenpiteitä, niin eivät ne siitä kyllä muuksi muutu; on tehty, mutta varmaan lisää tarvitaan, ja työ jatkuu. (Ed. Brax: Tämäkö on vastaus lapsiköyhyyteen?)

Onko STM mukana väkivaltaohjelmassa, oli kysymys sisäministeriöön. On. Me olemme nimenomaan tässä sisäisen turvallisuuden ohjelmassa erittäin vahvasti erilaisilla toimilla mukana. Huomenna on kokous taas, ja haluamme olla tässä, koska tämä on hyvin tärkeä perheitten näkökulmasta tämä väkivallan vähentäminen.

Vasemmistoliitolta tuli kysymys lapsilisästä ja toimeentulotuesta. Stakesin uusin tutkimus osoitti, että siinä olisi varmasti tehtävää. Uskon, että tähän on jossakin käänteessä palattava. Nyt ensi vuoden budjetti on jo täällä, mutta itse koen, että tämä on hyvin tärkeä asia.

Sitten päivähoidosta vielä. Onhan kuitenkin tehty vaihtoehtoja. Nythän kotihoito kuitenkin on parempi vaihtoehto. On nostettu kotihoidon tukea, on nostettu sisarkorotuksia ja on paljon satsattu siihen, että se todella olisi myöskin paremmin vaihtoehto. Tätä perheet paljon käyttävät. Meillähän alle kolmivuotiaita hoidetaan valtaosaltaan nimenomaan kotihoidon tuella kotona. (Puhemies koputtaa) Se on suomalaisten naisten, perheitten, arvostama hoitomuoto, ja sitä on tällä vaalikaudella nyt kehitetty. Pitkästä aikaa on saatu siihen korotuksia. Minä katson, että tässä on yksi perheitten ja kotien voitto.

Sosiaali- ja terveysministeri Tuula Haatainen

Arvoisa puhemies! Lapsiperheiden mahdollisuutta osallistua työmarkkinoille, käydä työssä ja myös hoitaa pieniä lapsia on vahvistettu myös siten, että osittaista hoitorahaa on vahvistettu, sen rahan tasoa on nostettu, ja lisäksi tämä osittainen hoitovapaa on laajennettu nyt koskemaan myös eka- ja tokaluokkalaisten vanhempia, eli myös siinä kouluunmenovaiheessa vanhemmat voivat lyhentää työaikaansa ja näin ollen työssäkäynti myös helpottuu. Lisäksi perheiden arkea helpottaa monella tapaa se, että aamu- ja iltapäivätoiminta saatiin lakisääteiseksi ja sille luotiin myös tietynlaiset laatukriteerit ja siellä tarjotaan välipala ja nyt sitä laajennetaan kolmesta tunnista neljään tuntiin. Eli palvelujärjestelmää on monella tapaa myös vahvistettu.

Yksinhuoltajien osalta voi sanoa, että myös heidän taloudellista asemaansa on vahvistettu. Hehän saivat lapsilisäkorotuksen, ensimmäisestä lapsesta 10 euroa ja sen lisäksi 3 euroa yksinhuoltajakorotusta, ja elatustuki nousi nyt 6 euroa, ja lisäksi päivähoitomaksut eivät ole nousseet. Kyllä nämäkin sitten näkyvät myönteisellä tavalla (Ed. Kuoppa: Sähkön hinta on noussut kuitenkin!) niissä pienissä tuloryhmissä, joissa jokainen euro joudutaan venyttämään. Mutta lisäksi kuntien rahoitusta on vahvistettu, jotta kunnat voivat nyt entistä paremmin luoda palveluja, jotta vanhempien työssäkäynti myös oikeasti on mahdollista.

Pertti Salovaara /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Koko eduskunta on hellyttävän yksimielinen siitä, että lapsiperheet tietysti ovat tärkeitä ja että perheiden toimeentuloa on parannettava. Näin tietysti on. Vaikka tällä vaalikaudella etuisuuksia on, väitän, nostettu historiallisella tavalla, niin tekemistä edelleen riittää myöskin seuraavien hallitusten ajalle.

Kyse on budjetista, mutta myös ihan ilmaisesta välittämisestä. Perhepolitiikan keinoin on annettava perheille mahdollisuus olla perheitä. Kyse ei ole palvelurakennejärjestelmästä. Yhteisöllisyyden puutteellisuudesta johtuvia ongelmia ei ratkota sillä, että perheiden yhteisöllisyyttä heikennetään entisestään. Naapuriapu kunniaan, kotona tehtävää työtä on tuettava, lasten kotihoitoa on tuettava, yhteisöllisyyttä on vahvistettava, eli Vanhasen hallituksen hyviä toimia on jatkettava.

Paula Risikko /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Muun muassa ministeri Hyssälä on täällä hyvin usein ansiokkaasti puhunut siitä, kuinka pitäisi lapsivaikutusten arviointia tehdä päätöksentekoa varten eli niin sanottua lavausta. Tiedänkin, että ministeriössä on kehitetty mittareita ja työkaluja sen tekemiseksi päätöksenteon välineeksi. Kysynkin: Miksi sitä ei käytetty, kun tehtiin tämä viinaveron alennus, ja miksi sitä ei ole käytetty nyt, kun on tehty ensi vuoden budjettia? Aiotteko vielä tämän vuoden aikana käyttää sitä?

Arja Alho /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ilman muuta laman varjo on pitkä, mutta kyllä varmasti on syytä ihan rehellisesti sanoa myöskin se, että talouden tervehdyttämistoimenpiteenä tehdyt juustohöyläsäästöt olivat suhdannepoliittisia luonteeltaan, mutta niistä tulikin rakennepoliittisia, jollaisiksi niitä ei koskaan ajateltukaan ja jollaisina ne eivät voi toimia. Tästä syystä tietysti Suomi on peränpitäjänä pohjoismaisessa vertailussa sosiaalimenojen osuuksista bruttokansantuotteesta.

Mutta nyt haluaisin kiinnittää huomiota siihen, mitä Enska Itkonenkin sanoo: ennakoi tuleva tilanne. Me tiedämme, että nyt yksinhuoltajaperheitten määrät ovat alkaneet kasvaa. Siitä huolimatta tapaamisoikeusriidoissa ei ole asiantuntevaa sosiaalityöntekijää tai lastensuojelun asiantuntijaa sovittelemassa näitä kiistoja, eikä yksinhuoltajaperheissä taivas ala siitä, että lapsi menee kouluun, vaan edelleenkin kunnallisten kodinhoitopalvelujen täydellinen puuttuminen perheeltä heikentää, totta kai, myöskin yksinhuoltajavanhempien mahdollisuuksia tehdä tasapainoisesti työtä lasten sairastuessa tai missä tahansa muussa tällaisessa tilanteessa.

Nyt näihin, tämän (Puhemies koputtaa) tyyppisiin asioihin tarvittaisiin myöskin jotakin eikä pelkästään (Puhemies: Minuutti!) puhetta siitä, että pienten lasten tilannetta katsotaan. Totta kai sekin on tärkeää, mutta kuten sanoin, (Puhemies: Ed. Alho, minuutti!) "ennakoi tuleva tilanne" tarkoittaa sitä, että yksinhuoltajuuteen täytyy suhtautua vakavasti.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yksi välitilinpäätös, mikä tässä keskustelussa on ollut, on ollut se, että niin hallituspuolueitten kuin oppositiopuolueittenkin taholta on tähdätty tuonne tuleviin hallitusneuvotteluihin. Ja kun verbaalijonglöörinä tunnettu ministeri Hyssälä tunnusti, että hyppäili oman tekstinsä yli, niin hän hyppäsi mielenkiintoisen pätkän yli, nimittäin virkkeen, joka kuuluu näin: "Hallitus valmistelee ensimmäistä lapsi- ja nuorisopoliittista kehittämisohjelmaa lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämiseksi."

Arvoisa puhemies! Tämä on aika mielenkiintoinen sen takia, että juuri sitähän nyt tarvitaan, teidän nokanvalkaisuohjelmaanne, joka jäi tekemättä, ja kun me muut sen saamme, niin sitten katsotaan, mitä siitä voisi neuvotella tulevaksi ohjelmaksi.

Antti Kaikkonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Poliittinen muisti on tunnetusti lyhyt, mutta en arvannut, että se aivan näin lyhyt olisi. Kyllä tässä on pakko harrastaa sen verran arkeologiaa, että kornilta tuntuu, että täällä oppositiopuolueet, jotka ei kovin monta vuotta sitten olivat itse tekemässä leikkauksia perhetukiin, kotihoidon tukeen, lapsilisiin, vanhempainrahoihin, ovat täällä nyt haukkumassa tämmöistä hallitusta, joka parantaa näitä. On se erikoinen logiikka, ei voi muuta sanoa.

Nykyinen hyvä hallitus on korjannut tilannetta, tehnyt parannuksia, ja te täällä haukutte, vaikka itse olette tehneet leikkauksia. Tosi erikoista toimintaa. Ongelmia edelleen on, ne on tuotu hyvin esiin. Hallituksen hyvät teot tulivat hyvin keskustan ryhmäpuheenvuorossa esiin. Täytyy sanoa, että SDP:nkin ryhmäpuheenvuoro oli tänään poikkeuksellisen hyvä.

Mutta vielä, puhemies, otan kuitenkin esiin tämän viinaveroasian, joka nyt on noussut vahvasti esiin. Miten te nyt tällä hetkellä suhtaudutte tämän päivän tietojen valossa tähän väkevien viinojen verotuksen korotuskysymykseen? Voitteko vastata? Voiko sitä ajatella nyt tämän syksyn aikana vielä, vai onko tässä järkeä odottaa enää pitempään?

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Tästä on ihan hyvä jatkaa, nimittäin kyllä varmasti kaikki me tiedämme, jos rehellisiä olemme, että kyllä tällä kaudella hyvin paljon on tehty uudistuksia, on vahvistettu sosiaaliturvaa, on vahvistettu palveluita, on vahvistettu työllisyyttä.

Mikäli täällä edustajat Minna Sirnö ja Marja Tiura ovat sitä mieltä, että heidän reseptillään tämän kolmen vuoden aikana, kun he ovat olleet pois hallituksesta, koko pahoinvointi lasten keskuudessa olisi hävinnyt, niin onneksi olkoon sitten. Teillä on varmasti paljon salattua tietoa, toivottavasti tuotte meillekin niitä ratkaisukeinoja.

Ongelmia on, niiltä emme voi silmiämme ummistaa. Jatkossakin tarvitsemme muun muassa kunnallisten palvelujen vahvistamista. Mutta tämän kyllä sanon, kun oppositio näitä omia vaihtoehtojaan tekee: Täällä esimerkiksi kokoomuksen vaihtoehdossa puhuttiin, että vaadittiin yksinhuoltajille; te olette juuri raapustaneet vaihtoehtobudjettinne, teillä ei ole penniäkään yksinhuoltajille. Te vaaditte opiskelijavanhemmille; ei penniäkään opiskelijavanhemmille. Eli minä toivoisin, että ed. Tiura edes sen verran haluaisi kokoomuksen uskottavuutta meidän muiden silmissä nostaa, että näihin vaihtoehtobudjetteihin voisitte raapustaa myös nämä esityksenne esiin, jotta sitten teidän maineenne ainakin entisenä (Puhemies: Minuutti!) talouspuolueena säilyisi.

Mikko Kuoppa /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tulee mieleen entisen keskustalaisen ministerin sanonta "älä välitä, älä selitä, älä tunnusta". Hallituksen lapsipoliittinen vastaus välikysymykseen oli suunnilleen tällainen: Hallitus ei tunnusta, että lapsiperheiden köyhyys on lisääntynyt. Hallitus ei välitä, että tutkimukset osoittavat köyhyyden lapsiperheissä lisääntyneen. Mutta hallitus kyllä selittää, miten hyvin se on lapsiperheiden asioita hoitanut. Miksi sitten menee huonommin, kun kerta näin hyvin on hoidettu? Siis eihän tämä yhtälö voi kerta kaikkiaan toimia.

Mielestäni on syytä kysyä nyt, miksi ei lähdetä tekemään tehokkainta tointa korottamalla lapsilisiä ja poistamalla siitä tämä toimeentulotuen leikkaus, joka nyt tapahtuu, jos lapsilisiä korotetaan, elikkä tehdä lapsilisästä etuoikeutettu tulo. Miksi tätä ei tehdä? Sillä se köyhyys varmasti jonkin verran vähenisi.

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Täällä on tullut hyvin esille se, että kun perheet voivat hyvin, koko yhteiskunta voi hyvin. Tämän hallituksen hyväksi teoksi ja hyväksi linjanmuutokseksi täytyy sanoa sitä, että esimerkiksi kotihoidon mahdollisuuksia on lisätty. Mutta toisaalta menneisiin vuosiin nähden jo perheiden saamien etuuksien eritteleminen niin, että toinen etuus ei syö toistaan, on mielestäni välttämätöntä ja se on jopa enemmän kuin välttämätöntä.

Kysyisinkin ministeri Hyssälältä, näkeekö hän mahdolliseksi tehdä tällaista analyysiä, jolla vältyttäisiin siltä, että joskus samaankin perheeseen kohdistuu ylisuuria leikkaustoimenpiteitä ja ne koetaan tältä osin myös epäoikeudenmukaisiksi.

Marja Tiura /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Viitaselle haluan sen verran sanoa, että ensi viikolla täällä on meillä käsittelyssä lakialoite nimenomaan koskien tätä lapsilisien sitomista indeksiin, ja sitten opintorahan korotusta koskeva lakialoite meillä myöskin on sisässä olemassa.

Mutta, arvoisa puhemies, haluaisin vielä kysyä ed. Hyssälältä. Kun vuonna 2002 täällä eduskunnassa käsiteltiin lasten ja nuorten hyvinvointia koskevaa selontekoa ja silloin sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnössä oli lausuma siitä, että nämä lapsilisät tulisi sitoa indeksiin, sitä ei kuitenkaan ole toteutettu täällä eduskunnassa. Haluaisinkin kysyä, mikä on teidän mielipiteenne tähän asiaan.

Toinen asia, mistä haluaisin kysyä teidän mielipiteenne, on se, että te olette asettanut maksutyöryhmän sosiaali- ja terveysministeriöön, joka vuosi sitten tuli julkisuuteen sillä, että nämä päivähoitomaksut sidottaisiin indeksiin ja myöskin korkeinta päivähoitomaksuluokkaa nostettaisiin 40 eurolla. Ministeri Hyssälä, ymmärtääkseni te olette ilmoittanut, että te ette tuo näitä esityksiä eduskunnalle. (Puhemies: Minuutti!) Mutta tämän työryhmän työtä ei ole keskeytetty. (Puhemies koputtaa) Haluankin nyt kysyä, onko tässä hiljaisen hivuttamisen periaate eli nämä esitykset tuodaan seuraavaan hallitusohjelmaan.

Virpa Puisto /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yhdyn kaikkiin niihin hyviin esityksiin, joita molemmat ministerit ovat tuoneet. Ne ovat olleet hyvää täsmäpolitiikkaa, perhepolitiikkaa. Valitettavasti on kuitenkin todettava, että köyhyyttä ei voi paikata, se pitää poistaa, ja siksi pitää perustulonsiirtojen taso saada yli toimeentulotuen tason, jotta nämä hyvät toimet, lapsilisät, tuleva elatusmaksun korotus jne., eivät sula pois silloin, kun ollaan toimeentulotuen alla. Onko kysymys laman lapsista? Ei ole välttämättä, mutta on kysymys laman lastenlapsista, eli laman aikana hoitamattomat lapset ovat nyt vanhempia. Se näkyy. Meillä ei ole avohuoltoon riittävästi määrärahoja kunnissa, ja huostaanotot lisääntyvät osittain siksi. Ja valitettavaa on, että lastensuojelusta meillä ei ole kirjattu mihinkään lakiin, ei valtion eikä kunnan, selkeää vastuuta, ei seurantaa (Puhemies: Minuutti!) eikä seuraamusta lastensuojelun vajeesta.

Peruspalveluministeri Liisa Hyssälä

Arvoisa puhemies! Vastaan lavaus-kysymykseen: Lavaus, lapsivaikutusten arviointi, on valmistelussa, ja sitä ei ollut käytössä silloin, kun alkoholiverotusta tarkistettiin.

Sitten tähän toimeentulotukeen. Täällä oli useampiakin puheenvuoroja siitä. Täytyy muistaa, että toimeentulotuki on viimesijainen turva ja se on tarkoitettu vähimmäisturvaksi, jolta lähdetään ensisijaisille etuuksille, ja sitä ei ole pysyväksi turvaksi tarkoitettu. Silloin pitää tarkastella tästä näkökulmasta, korotetaanko siellä näitä lapsiosuuksia vai mikä on se muoto. Joka tapauksessa sieltä pitäisi ponnahtaa sinne ensisijaiselle etuudelle — olen aivan samaa mieltä kuin ed. Puisto, joka tuntee näitä asioita pitkän kokemuksen kautta — se on minimitaso, ja toimeentulotuki takaa vähimmäisturvan eikä muuta. Sitten pitää jo ensisijaisten tulla vastaan. Tässä tarvitaan kyllä muutoksia. Onko se sitten ensi hallitus tai mikä hallitus, mutta nämä muutokset on vaan tehtävä.

Mitä tulee maksuihin, niin tällä vaalikaudella emme vie tätä työtä eteenpäin, mutta täytyy muistaa, että kunnat kykenevät tuottamaan laadukkaita ja hyviä palveluja, jos ne pystyvät palkkaamaan henkilökuntaa tekemään näitä palveluja. Asiakasmaksut ovat kuntien kannalta hyvin keskeinen osa palvelujärjestelmää. Myöskin kokoomuksen ollessa hallituksessa nostettiin palvelumaksuja, ja sitten täytyy muistaa, että meillä on päivähoidossa nollamaksuluokka. Paljonkohan mahtaa olla Tampereellakin päivähoidossa niitä nollamaksuluokkalaisia, jotka eivät maksa ollenkaan. Se on hyvä, että köyhille on luotu tämä turvajärjestelmä, mutta täytyy edelleen muistaa, että ei voi olla ikuisesti niin, että mitkään maksut eivät koskaan nouse ja aina vaaditaan kunnilta laadukkaita hyviä palveluja ja runsaasti henkilöstöä niitä toteuttamaan. Mutta nyt emme ole vieneet tätä eteenpäin, koska meillä on tämä Paras-hanke ja siihen liittyy hyvin paljon erilaisia asioita, jotka liittyvät kuntien ja valtion maksusuhteisiin et cetera. Mutta varmasti tulee semmoisia hallituksia, jotka haluavat tarkistaa maksuja. Myöskin rakenteen kannalta se, miten maksuilla ohjataan palvelujen käyttöä, on hyvin tärkeä elementti.

Valtiovarainministeri   Eero  Heinäluoma

Arvoisa puhemies! Täällä on kysytty ja pohdittu alkoholiveroa koskevia ratkaisuja. Se on tietysti tärkeä asia meidän terveyspolitiikkamme kannalta. On kuitenkin hyvä muistaa, mistä lähtökohdista tuo päätös alentaa veroja tehtiin. Se johtui siitä, että määräaika, jonka puitteissa saatoimme rajoittaa alkoholijuomien tuontia Suomeen, poistui. Sitä kautta jouduimme tilanteeseen, jossa varsin vapaa, aina satoihin litroihin ulottuva alkoholin tuonti mahdollistui. Tässä tilanteessa se, mikä on verotaso meidän lähialueellamme, tietysti väistämättä vaikuttaa siihen, mitä Suomessa tapahtuu. Meille ei ole alkoholin kulutuksen kannalta paljon etua siitä, jos juomat tuodaan suuressa määrin ulkomailta. Pelättävissähän oli silloin ja on tietenkin edelleenkin, että syntyy aika iso harmaan talouden alue, jossa massamittaisesti tuomalla ja täällä edelleen myymällä aiheutetaan sitten moninkertaisia ongelmia sekä sitä kautta, että todellinen kulutus pysyy aika korkealla, että myös sitä kautta, että syntyy tällaista harmaata taloutta. Sitäkinhän oli jo jossain määrin näköpiirissä meidän itäisen naapurimme osalta tuotuina juomina.

Eli me olemme tässä hankalassa välikädessä, voi sanoa: puun ja kuoren välissä. Pitää yrittää suunnistaa viisaalla vastuullisella tavalla. Hallitus toimii nyt niin, että me haemme ratkaisua, jossa Euroopan unionissa voisi alkoholin vähimmäisverojen taso nousta. Se osaltaan antaisi sitten enemmän kansallista liikkumatilaa myös täällä tehtäville päätöksille. Teemme tässä kovasti työtä tämän syksyn aikana. Tiedämme, että veropäätökset Euroopan unionissa vaativat yksimielisyyttä. Tämä ei ole mikään helppo harjoitus. Tarvitaan kaikkien 25 jäsenmaan myötävaikutus tähän päätökseen. Mutta haemme tälle näkökannalle ystäviä sekä siltä kannalta, mitkä ovat terveysvaikutukset — ongelmahan ei kosketa vain Suomea — mutta myös siltä kannalta, ettei ole kenenkään etu, että tämmöinen laajamittainen alkoholin kuljetus yleistyy pelkästään veroratkaisujen takia. Joten huoli tässä on yhteinen ja hallitus työskentelee nyt sillä tavalla, että päästäisiin eteenpäin EU:n alkoholiverotuksen vähimmäistasojen nostossa.

Kyösti Karjula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Tämä välikysymyksen aihe, lapsiperheiden aseman parantaminen, on varmasti keskeinen ja tärkeä aihe. Mutta minusta välikysymyksen tekijät ovat unohtaneet sen, että tämän hallituksen aikana on selvästi parannettu lapsiperheiden asemaa. (Ed. Sasi: Emme ole samaa mieltä!) Tämän lisäksi on hämmentävää se, että tässä käytettävissä puheenvuoroissa jollakin tavalla korostuu se, että ikään kuin vain taloudellisilla tekijöillä voitaisiin tämä lapsiperheiden ja perheiden asema parantaa, pahoinvointi ratkaista. Kyllä aivan keskeinen kysymys on se, että päättäjinäkin meidän on uskallettava sanoa se, että monissa, monissa perheissä pitää kasvattajan vastuu ottaa kannettavaksi paljon huolellisemmin kuin tänä päivänä otetaan. Muun muassa tämä yksinhuoltajaperheiden lisääntyminenhän on konkreettinen esimerkki perheiden rapautumisesta. Jos me vaalimme päätöksentekijöinä ehyttä perhettä, lähetämme moraalisesti sen viestin, että perheen puolesta kannattaa taistella, tehdä työtä, minä uskon, että tällä tavalla me vähennämme myös perheiden pahoinvointia.

Arvoisa puhemies! (Puhemies: Minuutti!) Yhtenä käytännön esimerkkinä, kun valtiovarainministeri on paikalla, kysyn, milloinka alennetaan yhden tulonsaajan perheiden verotusta.

Säde Tahvanainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Välillä kuulostaa tämä keskustelu äänestäjien kilpakosinnalta. Kun nyt vaalit ovat lähestymässä, niin ehdotukset joka viikko vaan kiihtyvät ja kiihtyvät. Luvataan jokaiselle tulonsaajaryhmälle lisää rahaa. Täällä pitäisi enemmänkin keskustella niistä ratkaisumalleista ja uusista ajatuksista, joilla todella voidaan muuttaa meidän palvelujärjestelmiämme ja tuoda ratkaisuja perheiden arkeen.

Nostaisin esille hyvinvointineuvolakysymyksen, joka sosialidemokraattien puheenvuorossa tuotiin esille. Neuvolat voisivat olla enemmän muutakin kuin mittausta, ei sen tyyppisiä paikkoja, joissa vaan mitataan ja punnitaan lapsia. Meillä voisi olla perhetapaamisia ryhmissä, jolloin voitaisiin kutsua vaikka kolmivuotiaiden äidit, kuten minut, ja isät perhetapaamiseen kerran vuodessa. Käytäisiin läpi niitä malleja, ratkaisuvaihtoehtoja, keskusteltaisiin perheiden tilanteista ja mietittäisiin (Puhemies: Minuutti!) yhdessä myöskin, millä tavalla ongelmia ratkaistaan.

Ahti Vielma /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Neljän lapsenlapsen isoisänä voin yhtyä kyllä ihan siihen, mitä ed. Karjula sanoo perheiden, kasvattajien vastuusta, mutta sehän ei saa tarkoittaa sitä, että hallitus tekee siitä peiton, jolla se peittää omat virheensä. Kyllä suomalainen isä ja äiti tuntevat keskimääräisesti ottaen vastuunsa erittäin hyvin. On valitettavasti tämäkin välikysymyskeskustelu osoittanut sen, että aina hallituksen edustajat puhuvat menneistä vuosista ja vuosikymmenistä tai siirtävät seuraavalle hallitukselle, mutta eivät puhu tästä päivästä, eivät sano konkreettisia parannusehdotuksia. Mitä te aiotte, arvoisat ministerit, tehdä vielä, kun teillä aikaa puoli vuotta lähes on? Minä pyydänkin kolme konkreettista ehdotusta. Kertokaa meille ja julkiselle sanalle kolme tärkeintä ehdotusta, mitä te tulette tekemään vielä lapsi- ja perhepolitiikan hyväksi tämän hallituskauden aikana, molemmat ministerit.

Unto Valpas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Eläkeläisten, työttömien ja opiskelijoiden lisäksi köyhyys on tullut myös entistä enemmän lapsiperheiden ongelmaksi. Huomatkaa: näin on tapahtunut tämän hallituksen aikana. Turha on syyttää entisiä ja tulevia hallituksia.

Hallitus on tehnyt monta turhaa veronalennusta. Varallisuusveron poisto maamme kaikkein rikkaimmilta oli yksi tällainen. Samoin alkoholiveroa alennettiin holtittomasti, liian paljon, ja tästä maksetaan nyt ja tulevaisuudessa vielä kallis hinta. Pelkästään pidättäytymällä näistä turhista veronalennuksista olisi voitu lapsiperheiden asemaa tuntuvasti parantaa. Minäkin perään näitä ratkaisumalleja nyt ja tässä. Kertokaa nyt ihmeessä, arvoisat ministerit, konkreettisia toimia. Sidotaanko esimerkiksi lapsilisät indeksiin, jolloin niiden ostovoima säilyy, tai alennetaanko ruuan arvonlisäveroa, josta ainakin keskusta huutaa kurkku suorana aina vaalien alla? Tehkää tämä alennus nyt kun olette vallassa älkääkä huutako turhaan tämän asian perään.

Ulla Anttila /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Perheväkivalta on vakava ja usein vaiennettu ongelma Suomessa. Unicefin tekemän tutkimuksen mukaan noin 61 000 lasta on vuosittain perheväkivallan uhreja. Erään arvion mukaan luku on jopa suurempi, 200 000 lasta vuodessa. Kysymykseen pitää pystyä puuttumaan sillä tavalla, että eri viranomaiset tekevät yhteistyötä. Ja totta kai siinä, että näitä väkivaltatilanteita ilmenee, kysehän on siitä, että joku perheessä ei kanna vastuuta. Ei ole kuitenkaan oikein, että lapset joutuvat uhreiksi.

STM:ssä on valmisteltu perhe- ja lähisuhdeväkivallan vastaista ohjelmaa. Tältä ohjelmalta puuttuu kuitenkin riittävä rahoitus. Tiedustelenkin, mitä hallitus aikoo tehdä lapsiin kohdistuvan väkivallan estämiseksi ja millä tavoin aiotaan lisätä perheväkivallan ehkäisyohjelman rahoitusta.

Tatja Karvonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oppositio on täällä tänä päivänä väittänyt, että hallitus on täysin epäonnistunut perhepolitiikassa. Mielestäni väite on täysin kohtuuton. Ministerit Hyssälä ja Haatainen sekä keskusta ryhmäpuheenvuorossa ovat tuoneet laajasti esille hallituksen tekemiset elikkä suunnanmuutokset perhepolitiikassa. Vuodesta 2003 lähtien hallitus on tehnyt 25 erilaista toimenpidettä lapsille ja lapsiperheille. Olisinkin kysynyt oppositiolta: Mitä näistä ei olisi pitänyt tehdä.

Täällä monessa puheenvuorossa on tuotu myös esille se, että lasten pahoinvointi ei millään tavalla liity aina perheiden tulotasoon. On voitu lukea Helsingin Sanomista, että useampi kuin joka neljäs lapsi elää päihde- tai väkivaltaperheessä. Näin on ihan varmasti, mutta se ei liity välttämättä siihen, kuinka paljon perheellä on rahaa käytettävissä.

Ed. Backman puhui täällä ansiokkaasti vastuullisesta vanhemmuudesta. Lapsilta kun kysytään, mitä he kaipaavat, he kaipaavat yhteistä aikaa ja läsnäoloa. Se ei maksa vanhemmille mitään, vaatii vain viitseliäisyyttä.

Sari Essayah /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä ed. Karvonen juuri äsken ja ed. Karjula vähän aikaisemmin totesivat, että eivät kaikki perheitten kohtaamat ongelmat ratkea rahaa jakamalla. Ihan totta, näin on, eivät varmastikaan, mutta hallitus voisi myöntää esimerkiksi alkoholipolitiikassa tekemänsä virheet, aivan niin kuin ministeri Hyssälä on täällä useasti vaatinut.

Olisinkin kysynyt ministeri Heinäluomalta, kun ensi viikolla kristillisdemokraatit tulevat esittelemään oman alkoholiveron korotukseen tähtäävän lakialoitteensa, luuletteko, että tuonti repeää, jos meillä olutpullon hintaa nostetaan 2,5 sentillä, viinipullon hintaa 25 sentillä ja viinapullon hintaa reilulla eurolla. Eikö tämä olisi vastuullista alkoholipolitiikkaa? Miksi hallitus ei myönnä tätä virhettään? Kristillisdemokraateilla on valmis malli. Voisimme yhdessä hyväksyä sen täällä ja korjata nämä alkoholipoliittiset virheet, jotka tämä hallitus on tehnyt ja parantaa monien tuhansien lasten elämää tässä maassa.

Pirkko Peltomo /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lapsilisien korotus olisi taloudellisesti kaikkein merkittävin niille kotitalouksille, joilla on vähiten muita tuloja. Mutta kuten täällä on jo tänään kuultu, niin kauan kuin yhden tuen korotus leikkaa toisen, kaikkein köyhimpien lapsiperheiden asema ei kohene. Tämä on ihan yksi tärkeimpiä asioita, joihin hallituksen pitäisi puuttua.

Herättäisinkin tässä yhteydessä kysymyksen, joka oli esillä jo eduskuntavaalien alla: pitäisikö hallituksessa olla perheministeri, joka kokonaisvaltaisesti hoitaisi perheiden hyvinvointiasioita?

Edelleen haluaisin sanoa tänne oikealle, mistä on sanottu tänään, että hallituksen pitäisi tehdä enemmän töitä sen eteen, että yksinhuoltajat työllistyisivät. Minä haluaisin kysyä teiltä, voisitteko viedä viestiä työnantajille, miksi he eivät työllistä yksinhuoltajia ja miksi he eivät työllistä naisia kuin pätkätöihin.

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihmettelin sosialidemokraattisen ryhmän puheenjohtajan Jouni Backmanin puheenvuoroa, kun hän totesi, että köyhyyttä ei rahalla hoideta, että kysymys on vain vanhempien vastuusta. Tarkoittiko ed. Backman sitä, että on hyvä asia tai samantekevä asia, että lapsiköyhyys on ylittänyt väestön yleisen köyhyystason? Onko se kenties tavoitteellista sosialidemokraattista politiikkaa, että 12 hallitusvuoden aikana lapsiköyhyys on kasvanut suuremmaksi kuin väestön keskimääräinen köyhyys, tilanne, joka vallitsee esimerkiksi Amerikassa, mutta ei yhdessäkään muussa Pohjoismaassa?

Arvoisa puhemies! Ministeri Hyssälä puhui siihen sävyyn, että suhteellisella köyhyydellä ei oikeastaan ole juurikaan mitään merkitystä. Minkä ihmeen takia muissa Pohjoismaissa on kuitenkin ollut mahdollista välttää se kehitys, mihin Suomessa on jouduttu, että tuloerot (Puhemies koputtaa) ovat kasvaneet ja nimenomaan perusturvalla elävien ihmisten asema on heikentynyt?

Seppo Särkiniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ministeri Haatainen totesi täällä ilonsa siitä, että Suomessa syntyvyys on edelleen eurooppalaisittain korkea 1,8. Se on ihan totta, mutta tähän asiaan voisi ottaa toisenkin näkökulman. Minulla on kädessäni Oecd:n raportti vuodelta 2004. Siinä sanotaan, että jo tällä vuosikymmenellä Suomen bkt tulee laskemaan noin 2,5 prosenttia sen vuoksi, että väestö ikääntyy. Eikö olisi aika satiirista, jos koulun kevätjuhlassa annettaisiin stipendi sekä luokan priimukselle että sille, joka on luokalle jääneistä paras?

Toinen asia: Sanoitte, että laman aikana työmarkkinat muuttuivat niin, että sen perusteella lapsiköyhyys tuli ilmeiseksi. Eikö sitten ole melko erikoista sellainen kehitys, että niillä perheillä, joissa on kaksi työssäkäyvää vanhempaa ja joissa on korkeintaan yksi tai kaksi lasta, tulokehitys on ollut hyvä, (Puhemies koputtaa) yksinhuoltaja- ja monilapsisissa perheissä huono?

Sinikka Hurskainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oppositio on täällä yhdestä suusta huutanut, että kaikki lapsiperheiden asiat on huonosti hoidettu. (Välihuutoja) — No, siltä se kyllä kuulostaa, kun tätä on kuunnellut monen tunnin ajan.

Kun katsoo, mitä hallitus on tehnyt tämän hallituskauden aikana, niin huomaa, että lapsiperheiden asemaa on monella eri tavalla parannettu, mutta toki on vielä paljon tehtävää. Erityisesti haluaisin painottaa yksinhuoltajien tilannetta.

Lisäksi haluaisin kuitenkin vielä nostaa esille Sosiaalibarometrin 2006. Se on jokaiselle edustajalle jaettu. Jos olette viitsineet sitä vilkaista, niin sen mukaan parhaiten kuntalaisten tarpeisiin vastattiin esiopetuksen ja lasten päivähoidon kohdalla. Eli kun todellisuudessa lasten asioissa nähdään, että (Puhemies koputtaa) ne on parhaiten hoidettu meidän kunnissamme, niin tuntuu jotenkin oudolta tämä jatkuva itkeminen täällä.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Viime elokuussa Jorvin sairaalan lastenpsykiatrian ylilääkäri totesi, että Espoossa 20 prosenttia lapsista on vähintään keskivaikeasti häiriintyneitä psyykkisesti. He tarvitsisivat apua tässä asiassa. Kun me tässä puhumme, miten hyvin asiat ovat, niin kaikki yleensä me tiedämme, uskon sen, että lastenneuvolat, kouluterveydenhoito, useissa, useissa kunnissa, ei ainoastaan Espoossa, ovat huonolla tolalla. Näin ollen meillä todellakin on paljon parantamista. Sellainen virtuaalitodellisuus, joka usein tulee, olkoon ministeri sitten minkä hallituksen ministeri tahansa, ministerin suusta, sitten, kun mennään tuosta ovesta ulos eduskunnasta, häipyy, ja siellä tulee toisenlainen todellisuus vastaan. Tämä koskee kaikkia hallituksia, ei ainoastaan nyt istuvaa hallitusta.

Tuomo Hänninen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Alkoholipolitiikkaan liittyen myös päihde- ja raittiusasiain neuvottelukunta yksimielisesti on alkoholiveron korottamisen kannalla.

Otan vielä esille yhden väestöryhmän. Nuorten viljelijäperheiden lapsenhoito siinä tilanteessa, että isovanhemmat eivät asu lähipiirissä, on usein ongelmallista. Päivähoitopalveluja ei välttämättä ole saatavilla eikä muutakaan ulkoista apua tarjolla. Puolisot joutuvat vuorottelemaan lastensa hoidossa, ja joudutaanpa lapset ottamaan välillä mukaan sinne työhön. Tässä työsuojelunormeja joudutaan rikkomaan ja myöskin se oma työ kärsii.

Arvoisa ministeri! Miten näiden viljelijäperheiden lapsenhoitoa voitaisiin näissä tilanteissa kehittää, että näiltä riskeiltä vältyttäisiin?

Jouni Backman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Sinnemäki mielestäni tarkoitushakuisesti referoi väärin allekirjoittaneen puheenvuoroa, vai johtuiko se siitä, että kun savolainen on äänessä, niin stadilaiset eivät sitä ymmärrä? En vähäisimmässäkään määrin vähätellyt lapsiperheiden köyhyysongelmaa. Totesin — ja sen voi lukea eduskunnan pöytäkirjoista — että vähättelemättä yhtään tätä köyhyysongelmaa on väärä viesti meiltä, että kuvittelisimme, että se vastuuttomuus, mitä mielestäni näen koko ajan ympärilläni lapsiperheissäkin, hoituisi pelkästään sillä, että annamme rahaa ja kuvittelemme, että se tuo vanhemmille mahdollisuuden antaa lisää rakkautta ja rajoja. Se on yksi osa tätä ratkaisua, mutta tarvitsemme monta, monta muuta asiaa.

Logiikasta, jota harrastan: en ymmärrä, että se, että alkoholiveroa nostetaan, antaa lapsiperheille lisää rahaa. Varmuuden vuoksi tästäkin totean, että kannatan alkoholiveron nostamista, mutta peruste on aivan toinen.

Esa Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä kun kaikki pakenevat vastuuta, niin minä olen kolme kautta ollut hallituksen jäsen ja pitää ottaa vastuuta ihan siitä roppakaupalla tässä.

Lapsilisät ovat olleet jäissä pitkän aikaa. Kyllä minä odotin sillä tavalla, jotta hallitus olisi tuonut esityksen, jotta niitä nyt olisi korotettu ja kytketty ne indeksiin. Pn tärkeää, jotta tehdään se, mitä ed. Peltomokin totesi: tämä kytkös toimeentulotukeen saadaan pois. Se on kaikkein huonoin homma tässä. (Ed. Huotari: Miksi sitä ei tehdä?) — No, se pitää tehdä nyt. Odotan sillä tavalla.

Yksi asia, joka huostaanotoista täällä on noussut: Minusta siellä tehdään joissakin tapauksissa jostain ihmeen syystä köykäisin perustein vielä huostaanottoja. Minulla on monta tapausta tullut eteen. Yksikin on semmoinen 15-vuotias nettiriippuvuuskaveri, joka on joskus tammikuussa otettu huostaan, ja se juttu pyörii hallinto-oikeudessa. Todennäköisesti vuosi menee, ennen kuin hallinto-oikeudessa todetaan, onko asiallisesti hoidettu tämä homma. Vanhemmat haluaisivat (Puhemies koputtaa) lapsen itselleen, ja lapsi haluaisi tulla kotiin. (Puhemies: Minuutti!)

Jutta Urpilainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Toteaisin ed. Vielmalle, joka ei valitettavasti ole nyt salissa, että hallituksen konkreettiset esitykset löytyvät tietenkin ensi vuoden talousarviosta. Sen sijaan kokoomuksen esittämien toimenpiteiden osalta olen hieman pettynyt, koska ne on kaikki kirjoitettu passiivimuotoon ja sieltä puuttuu todella konkretia, mitä kokoomus olisi valmis tekemään lapsiperheiden hyväksi.

Arvoisa puhemies! Täällä on useassa puheenvuorossa korostettu ennalta ehkäisevää työtä. Myös ed. Tahvanainen viittasi näihin hyvinvointineuvoloihin. Ministeri Hyssälä mainitsi omassa puheenvuorossaan, että perhekeskusmallia on joissakin kunnissa kehitetty. Pidän sitä hyvin tärkeänä ja näen, että neuvolaa pitäisi nimenomaan kehittää tämmöiseksi perhekeskus- tai hyvinvointineuvolamalliksi, jossa perheiden kasvatustehtävää tuetaan. Olisinkin kysynyt, onko hallituksella vielä suunnitelmia tämän osalta tehdä jotain toimenpiteitä vielä tällä hallituskaudella.

Matti Kangas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllähän se kumminkin tosiasia on, että se kertoo hallituksen arvomaailmasta, että ensimmäisinä töinään hallitus poisti varallisuusveron tämän maan rikkaimmilta. Sitten annettiin yli 3 miljardin verohelpotukset ja vielä varmuuden vuoksi prosenttimääräisenä, että siitä hyvätuloiset saavat parhaan tulon. No, rahaa ei sitten enää ole oikein jäänyt jaettavaksi. Nyt muutamaa kuukautta ennen vaaleja ruvetaan sitten tekemään 40 miljoonan köyhyyspakettia. Se on kovin vähän.

Ed. Backman täällä kertoi, että hän ei sanonut, että köyhyyttä voi poistaa pelkästään rahalla. No, ei varmaan, mutta ei sitä poisteta silläkään, että työttömille ei anneta senttiäkään tasokorotusta neljän vuoden aikaan. Monet näiden lapsiperheiden vanhemmista ovat työttömiä. Niin kuin täällä on todettu, toimeentulotukea saavilla perheillä lapsilisän korotus leikkaa toimeentulotukea. Työttömät ja toimeentulotuella elävät perheet ovat tämän maan köyhimpiä. Aloitetaan sieltä päästä nyt korjaaminen.

Seppo Lahtela /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä ehkä ymmärtämättömyyttäni alun perin väheksyin sitä, onko tämä välikysymys aiheellinen ja ajankohtainen. Mutta käyty keskustelu osoittaa, että se on todella ajankohtainen, ongelmiin perustuva ja perehtyvä ja syventyvä. Mutta ihmettelen, että hallitus vastauksessaan ei tippaakaan ole käsitellyt sitä, miten pitäisi perheitä vahvistaa, perheitä tukea, vanhemmuutta tukea, vanhemmuutta ohjata, hoivata ja kohottaa. Se ei olisi maksanut tässä vastauksessa yhtään mitään, jos yksikin ajatus olisi tähän tuotu ja teroitettu. Näin nähden näen, että ongelmat ovat todelliset, mutta ei vaan haluta ymmärtää eikä nähdä. Toivon, että tulee vielä semmoinen hallitusvalta tähän maahan, mikä näkee lapsiperheitten aseman ja perheitten aseman ja tulevaisuuden semmoisena kivijalkana, mihin tämä yhteiskunta tulevaisuudessa nojaa.

Heli Paasio /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En tiedä oikein, mitä sanoisi. Tämähän on puhtaasti älyllisesti epärehellistä keskustelua, mitä tässä salissa käytännössä käydään. Sama näytelmä toistuu eri tilanteissa, roolijako tosin vaan vaihtuu. Syytetään vanhoja, moititaan nykyistä. Yksittäisellä toimenpiteellä parannetaan hetkessä maailma sen mukaan, kuka on vallassa, muuten ei tehdä jne.

Ed. Brax vihreitten puolelta syyllisti ministeri Hyssälää suhteellisuusmatematiikan käytöstä. Jos katsotaan välikysymyksen sisältöä, sehän perustuu juuri samaan suhteellisuuslogiikkaan. Puhutaan nimenomaan suhteellisesta köyhyydestä, kun meidän pitäisi perustaa väitteemme absoluuttiseen köyhyyteen ja mahdollisesti syrjäytymiseen ja pahoinvointiin. Meidän pitää myös kysyä näitten yksittäisten toimenpiteitten jälkeen, kun kaikki vaikuttaa kuitenkin kaikkeen, mitä me haluamme, mitkä ovat täsmätoimia.

Ei tehdä poukkoilevaa politiikkaa, vaan tiedetään oikeasti, minkä takia erinäisiä toimenpiteitä tehdään. Esimerkiksi kun alkoholiveron korottamisesta taikka alentamisesta puhutaan, täytyy myös esittää se kysymys, miten ihmiset käyttäytyvät sen jälkeen, (Puhemies koputtaa) ja loppukysymyksenä, miksi ihmiset ylipäätään juovat.

Merikukka Forsius /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Te, ministeri Haatainen, piditte suurimpana ongelmana pienten lasten vanhempien työmarkkinatilannetta. Teidän puolueenne SDP ja muutkin hallituspuolueet vannovat kolmikannan nimiin. Yksi konkreettinen asia oliisi ottaa neuvottelupöydässä esiin pienten lasten vanhempien epäsäännölliset työajat ja vuorotyö. Niiden yleistymisen myötä lasten yö- ja vuorohoidon tarve on kasvanut. On tietysti tärkeää turvata vanhemmille mahdollisuus saada lapsensa hoitoon, kun työaika niin vaatii, mutta asiaa voisi lähestyä toisestakin näkökulmasta ja kannustaa työnantajia ottamaan huomioon työntekijöidensä perhetilanne ja jaksaminen. Työnantajat voisivat kilpailla perheystävällisyydellään esimerkiksi ympäristöystävällisyyden lisäksi, ja pienten lasten vanhempien työt pitäisi saada järjestettyä niin, että yö- ja vuorohoitoa joutuisi käyttämään vain äärimmäisissä tapauksissa.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Minä vähän jälkijättöisesti vielä ed. Tiuralle palaisin vastaamaan, että ei se, arvoisa ed. Tiura, että teillä on luettelossanne lapsilisien indeksikorotus, ole mikään erityistoimi nimenomaisesti yksinhuoltajille. Sellaisia täältä ei löydy. Vielä kaiken kukkuraksi te ette ole laskeneet lainkaan kustannuksia. Ehkä juuri sen takia ette ole laskeneet, ettette joutuisi vielä enemmän esittämään leikkauksia työllistymismäärärahoihin. Leikkausten esittäminen työllisyysmäärärahoihin on vakava kysymys. Nimittäin siellä rahat monta kertaa kohdistuvat syrjäytymisvaarassa oleviin nuoriin aikuisiin, jotka ovat tänä päivänä tai lähitulevaisuudessa niiden pienten vauvojen äitejä ja isiä. Kuvitteletteko te, kokoomus, että jos heiltä estetään tällaiset mahdollisuudet päästä kiinni työelämään kuntouttavilla työllisyystoimilla ja muilla, he olisivat vielä parempia vanhempia sen jälkeen? Kyllä työllisyys on hyvin tärkeää siinä suhteessa, että näillä pienten lasten vanhemmilla (Puhemies koputtaa) on mahdollisuus siihen, siitäkin huolimatta, että te kovasti (Puhemies koputtaa) niiden rahojen kimppuun aina haluaisitte käydä.

Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Kyllä ainakin minä ymmärsin aivan oikein ed. Backmanin puheenvuoron, joka mielestäni oli osoitus sellaisen puolueen ylimielisyydestä, joka on jo liian pitkään ollut vallan kahvassa. Vanhempien kasvatusvastuu on lasten kannalta tärkeintä, ja köyhätkin vanhemmat voivat onnistua tehtävässään hyvin. Mutta kyllä tässä salissa täytyy keskittyä niihin asioihin, joista täällä ylipäänsä voidaan päättää, kuten tulonsiirtoihin, alkoholiveroon ja palveluihin. Hallitus tai eduskunta ei voi vanhempien puolesta rakastaa lapsia, mutta me voimme huolehtia tulonsiirroista ja palveluista ja esimerkiksi oikeasta alkoholipolitiikasta. Sosialidemokraatit eivät voi väistää vastuutaan omista laiminlyönneistään tai teoistaan osoittelemalla vanhempia.

Anne Huotari /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lapsiperheiden köyhyys on tänä päivänä erilaista kuin 1950-luvulla, ja siihen liittyy hyvin monenlaisia ongelmia. Sen takia myöskin tätä ongelmaa pitäisi katsoa kokonaisuutena. On totta, mitä ed. Räsänen sanoi, että täällä päätetään tietyistä asioista ja tulonsiirrot ovat yksi ratkaisu. Mutta esimerkiksi yksinhuoltajaperheiden kokonaisuutta palvelujärjestelmässä pitäisi katsoa: että on yksi luukku, josta saa avun, kun ei jaksa tai on ongelmia lapsen kanssa tai tilanne, että rahat eivät riitä. Tänä päivänä sosiaalitoimisto ei pysty vastaamaan tähän ongelmaan. Miten se ratkaistaan, siihen pitäisi myöskin hallituksen kiinnittää huomiota. Mutta tämän hallituksen häpeäpilkku on se, että toimeentulotuen sidosta lapsilisään ei ole korjattu. (Puhemies koputtaa) Täytyy sanoa, että ihmettelen, miksi sitä ei vieläkään ole edes luvattu tehdä.

Virpa Puisto /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hyvin lyhyesti. Tänään STT:n uutisissa Mannerheimin Lastensuojeluliitto kertoi, että se ammatillisena järjestönä, lastensuojelujärjestönä, esittää yksinhuoltajien lapsilisän korotusta ja lapsilisän saajien iän korotusta ja tietenkin sitä, että pitkään toimeentulotuella olleet lapsiperheet voidaan ikään kuin sieltä pelastaa. Ensi- ja turvakotien liiton puheenjohtajana yhdyn tähän esitykseen.

Marja Tiura /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jotta totuus ei unohtuisi, totean ed. Viitaselle sen verran, että me esitämme leikkauksia vain sellaisiin toimenpiteisiin, jotka sekä työministeriön että Valtiontalouden tarkastusviraston mukaan ovat olleet tehottomia. On totta, että työn tekeminen on ensiarvoisen tärkeä asia ja mahdollisuus työhön. Se on se, mikä auttaa, ja sitä todella kaikki me tuemme lämpimästi.

Mitä tulee yksinhuoltajiin, niin minun mielestäni, koska yksinhuoltajien osalta tämä työllistyminen on ollut vaikeaa, siltä osin heidän tilannettaan tulee myöskin parantaa. Mutta ministeri Hyssälälle haluan jonkin verran vielä kommentoida, kun vastasitte minun kysymykseeni. Kyllä minun täytyy sanoa, että minulle tuli kilin tunteet siitä vastauksesta. Nimittäin pelkäsin vähän sitä, että todellakin tässä hissun kissun valmistellaan seuraavaa hallitusohjelmaa, jossa nämä päivähoitomaksut tullaan sitomaan indeksiin. Haluaisinkin nyt kysyä teiltä, ministeri Hyssälä, mitä mieltä te olette tästä lapsilisien sitomisesta indeksiin. (Puhemies koputtaa) Kannatatteko te sitä vaiko ette? (Puhemies: Minuutti!)

Sen verran ed. Urpilaiselle vielä haluan kommentoida, että ne meidän toimenpiteemme löytyvät ryhmäpuheenvuorostamme. Siellä (Puhemies: Ed. Tiura, minuutti on täyttynyt!) on selkeä luettelo lopussa olemassa teitä varten.

Leena Rauhala /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Puheenvuorossamme me kristillisdemokraatit todella painotimme, että on etsittävä arvomuutosta nimenomaan siinä suhteessa, millä tavalla suhtaudutaan perheisiin ja lapsiin. Jo neljä vuotta sitten semmoinen kansalaisvaltuuskunta, jonka nimi oli Lapset elämänkoulussa, etsi teesejä, ja siinä nostettiin esiin sitä, että lapsi tarvitsee vanhemmilta aikaa, lasten tulee voida tuntea, että aikuiset huolehtivat ja välittävät heistä, lapsilla on oltava hyvä kasvu- ja kouluympäristö. Vanhemmilla tulee siis olla oma vastuu, mutta se, mitä meidän tulee tehdä, on vastata siitä, että esimerkiksi perheneuvolat toimivat, niissä on riittävästi sitä kasvatusohjausta, terveydenhoitajia, koulupsykologeja jne. Ne on meidän yhteiskunnan taholta resursoitava, ja vaikka meillä on miten hyviä perhehankkeita tahansa sosiaalialan puolella, niin jos ei niissä ole resursseja, tämä yhtälö ei toimi. Siellä ei ole tukea näille perheille.

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Omasta mielestäni tämä keskustelu ei ole ollut kovinkaan epä-älyllistä. Tässä keskustelussa on myös käytetty eduskuntakeskusteluksi harvinaisen paljon hyvin tuoretta tutkimustietoa. Ed. Paasiota haluaisin lohduttaa tämän hänen mielestään epä-älyllisen keskustelun velloessa, että hallituksella on paljon tehtävää, jos haluatte korjata niitä ongelmia, jotka koskevat köyhyysrajan alla elävien perheiden asemaa. Valtiovarainministeri Heinäluomaa kehottaisin kuuntelemaan ed. Jouni Backmania, sosialidemokraattisen ryhmän puheenjohtajaa, kun tämä kannattaa alkoholiveron nostamista. Se olisi terveyspoliittisesti ja lapsipoliittisesti perusteltu toimenpide, ja EU-tasollakin meillä olisi enemmän uskottavuutta sen minimiverokannan ajamisessa, jos toimisimme tässä asiassa nyt itse.

Arvoisa puhemies! Olisin halunnut kysyä vähän samaa asiaa kuin ed. Urpilainen. Neuvolajärjestelmän kehittämisestä lapsiasiainvaltuutettu Maria Kaisa Aula on esittänyt, että asetuksella säädettäisiin tietyistä neuvolajärjestelmän indikaattoreista. Onko tästä valmistelua meneillään?

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Tästähän menee nyt kaikki riemu pois, kun ed. Tiura poistui salista, mutta todettakoon nyt kuitenkin, että olisin häneltä toivonut täsmennystä tähän sanaan "tehoton". Nimittäin nämä toimenpiteet, joita kokoomus haluaa leikata, kohdentuvat pääasiassa maahanmuuttajiin sekä juuri tällaisiin syrjäytymisvaarassa oleviin nuoriin aikuisiin, jotka nimenomaan ensisijaisesti tarvitsevat apua tähän elämänhallintaan ja tavallaan siihen, että pääsevät jossain vaiheessa elämäänsä työelämään kiinni, työelämän valmiuksien parantamiseen, ja vaikuttavuusluvut kaikissa näissä toimissa ovat menneet vuosi vuodelta parempaan suuntaan. Sen verran vielä ed. Tiuralle ja kokoomukselle toteaisin, että kyllä silloin konkreettisia ratkaisumalleja ei ole, jos ainoastaan todetaan, että pitää tehdä jotakin yksinhuoltajille, mutta siellä ei lue yhtäkään ratkaisua, mitä pitäisi tehdä, eikä yhtäkään senttiä rahaa, miten se maksetaan, ja sitten samaan aikaan esimerkiksi sanotaan, että ryhmäkokoja koulussa pitää pienentää. Sama puolue sanoo sen, joka silloin, kun koululakeja uudistettiin, esti sen, että lakiin kirjattaisiin ryhmäkokojen maksimiarvot.

Peruspalveluministeri  Liisa  Hyssälä

Arvoisa puhemies! Olemme hallituksen puolelta tuoneet esille sen, miten olemme tulonsiirroilla, palveluilla ja näillä eri toimilla parantaneet lapsiperheitten asemaa. Olemme tunnustaneet, että on ongelmia, että on vaikeuksia ja että kaikki ei ole kunnossa ja että tekemistä riittää ja että nyt tehdyt toimet eivät välttämättä näy ihan heti. Esimerkiksi kun syyskuussa on toimeentulotuen asumismenojen omavastuu poistettu, mikä auttaa, kuten mainitsin 60 000:ta perhettä, 114 000:ta lasta, yksinhuoltajat joukossa, niin eihän se heti näy. Mutta nämä täsmätoimet, mitä on tehty, kohdistuvat juuri niihin asioihin, joiden tutkimukset ovat osoittaneet olevan korjauksen tarpeessa.

Tämä hallitus ei korota palvelumaksuja, ed. Tiura. Me emme korota palvelumaksuja. Sitten täällä on sanottu, miten muut Pohjoismaat toimivat, minä yritän vastata näihin kysymyksiin, mitä on tullut. Muissa Pohjoismaissa ei lama ollut niin syvä kuin Suomessa, ei sukellettu niin syvälle. Päästiin nopeammin pois, kun ei ollut niin syvä tämä lama. Erilainen historia on myöskin perhepoliittisissa tukimuodoissa, tulonsiirroissa, esimerkiksi Ruotsissa ja Suomessa. Kyllä nämä kaikki vaikuttavat, mutta olemme silti pohjoismaisittainkin ylpeitä meidän järjestelmistämme, esimerkiksi päivähoitojärjestelmästä. Varmasti se kestää vertailun minkä tahansa Pohjoismaan kanssa.

Viljelijäperheitten lastenhoidosta kysyttiin, ja siinä on monenlaisia ratkaisuja haettu, tämmöisiä lastenhoitorenkaita ja erilaisia malleja. Kovin vaikea on järjestää, ovat niin epätyypillisiä nämä työajat, ja ideaalimallia ei varmasti kovin helposti siinä löydy, mutta edelleen täytyy siinä työtä tehdä. Siinähän kotihoidon tuki vaikuttaa, yksityisen hoidon tuen korotukset ja nämä kaikki mallit tietysti ovat siellä laajasti käytössä.

Ed. Paasiosta huomaa, että hän on matemaatikko Turun kuuluisasta yliopistosta, niin hienosti hän suhteellisesta köyhyydestä puhui. Lapsiperheiden suhteellinen köyhyys on tosiaankin kasvanut yhteiskunnan tulonjakauman laajetessa, ja näin varmasti ne matematiikan opinnot ovat tulleet hyödynnettyä.

Sitten on tämä perhekeskusmalli, siitä on täällä kysytty. Me olemme koko vaalikauden kehittäneet perhekeskusmallia. Ed. Urpilainen kysyikin siitä, ja nyt sitten meillä on siitä hyviä esimerkkejä, esimerkiksi Espoosta. Juurrutamme näitä malleja nyt eri puolille Suomea, ja siinähän on ideana se, että lapsiperheitten palvelut olisi koottu, ei fyysisesti, mutta vaikka tietoteknisesti tai yhden henkilön hallintaan tai tämmöiseksi keskukseksi, jotta perheet löytäisivät ne helposti, olisi aina monipuolinen apu saatavilla. Tässä on paljon hienoja asioita tässä perhekeskusmallissa. Stakes on meidän kanssamme ollut siinä vahvasti kehittämässä tätä, ja minä sanon, että se on semmoinen tulevaisuuden malli varmasti, miten lapsiperheitä palvellaan, kun muutetaan toiselle paikkakunnalle. Ei löydetä apua heti, ei juurruta sinne heti, perhekeskusmalli auttaa lapsia monipuolisesti.

Sitten täällä kysyttiin siitä, voidaanko asetuksella muuttaa neuvolajärjestelmässä näitä eri asioita. Sinänsä voidaan, koska me olemme kansanterveyslakia muuttaneet niin, että asetuksella voidaan kouluterveydenhuoltoa ja neuvolapalveluja muuttaa, mutta en toki haluaisi tätä asetta käyttää, vaan toivon, että voitaisiin normaalin järjestelmän puitteissa näin tehdä, mutta tämä on lakiteknisesti nyt mahdollista.

Kaiken kaikkiaan minä kiitän omasta puolestani tästä keskustelusta. Tämä on ollut rakentavaa, ei repivää, ja sanoisin näin hammaslääkärinä, että hampaatonta. Tekisi mieli antaa oppositiolle vähän hampaita tai implantteja, (Naurua) koska ei ole nyt ollut mitään erikoista särmää, kun pitäisi joskus olla vähän sitäkin täällä eduskunnassa. Mutta se osoittaa sitä, että me olemme yhtä mieltä varmasti aika paljon siitä, mitä on tehty ja ollaan tekemässä, näistä linjoista. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.

Sosiaali- ja terveysministeri Tuula Haatainen

Arvoisa puhemies! Palvelut, kuten jo aiemminkin sanoin, ovat tietenkin kaiken a ja o, ja tämä hallitus on myös lapsiperheiden palveluja vahvistanut monella tapaa, muun muassa luomalla aamu- ja iltapäivätoiminnan. Tulonsiirroilla on vahvistettu erityisesti lapsiperheiden tilannetta ja yksinhuoltajien tilannetta. En käy niitä enää toistamaan.

Mutta kyllä haluaisin tähän sanoa, että tässä salissakin keskustelussa on koko ajan ollut työllisyys esillä, ja se on minusta tärkeä asia. Mutta siinä hallitus on merkittävällä tavalla onnistunut, koska jos katsomme kahden huoltajan lapsiperheitä, niin niiden työllisyysaste on korkeampi kuin aiemmin ja verrattuna moniin muihin ryhmiin. Se merkitsee sitä, että tällä hetkellä todellisuudessa perheet pystyvät entistä paremmin kantamaan myös taloudellista vastuuta ja näin ollen taloudellinen pohja on vahvempi. Mutta yksinhuoltajien työmarkkina-asema on heikompi.

Mutta se, mitä on tehty poliittisilla toimenpiteillä, liittyy nimenomaan naisten ja synnytysiässä olevien naisten työmarkkina-aseman vahvistamiseen, ja siihen juuri tähtää muun muassa perhevapaauudistus, joka on tällä hetkellä eduskunnan käsittelyssä. Siinä tasataan työnantajan kustannuksia ja siinä kannustetaan isiä käyttämään pidempiä vapaita, ja se tulee heijastumaan myös nimenomaan naisten työmarkkina-aseman vahvistumisena. Se tulee myös yksinhuoltajaäitien kohdalla olemaan tietysti pitkällä tähtäimellä parannus.

Mutta kaiken kaikkiaan voi sanoa niin, että kyllä lapsiperheet luottavat tulevaisuuteensa, ja siitä kertovat nämä hyvät syntyvyysluvut. Siitä syystä tätä palvelujärjestelmää on pidettävä kunnossa, siitä on pidettävä kiinni ja sitä on edelleen räätälöitävä ja paikattava, niin että mahdollisimman varhaisessa vaiheessa pystymme tunnistamaan ne ongelmat, joita tietyissä ryhmissä todellakin on. Kaikki lapsiperheet eivät voi hyvin, ja ne ongelmat on nähtävä ja niihin on ajoissa puututtava. Siitä syystä on äärimmäisen tärkeää, että kuntien taloutta on vahvistettu ja kunnat pystyvät nyt paremmin luomaan järjestelmiä, joilla siellä ruohonjuuritasolla luodaan myös palveluverkot, jotka toimivat ja antavat tuen ajoissa.

Valtiovarainministeri Eero Heinäluoma

Arvoisa puhemies! Kun ed. Vielma pyysi neljä asiaa, mitä pitäisi tehdä, niin totean viisi.

Ensimmäinen on toimeentulotuen parantaminen. Nin kuin ministeri Hyssälä sanoi, se toteutuu tänä syksynä. Neljä muuta ovat elatustuen nosto, asumistuen parantaminen lapsiperheille, lasten erityishoitotuen korotus ja kotihoidon sisaruskorotuksen toteuttaminen. Jos eduskunta hyväksyy hallituksen budjettiesitykset, nämä toteutuvat ensi vuonna. Ne ovat kaikki konkreettisia toimia, jotka tarkoittavat sitä, että yli 100 000 lapsiperheen elämä helpottuu ensi vuonna.

On onnetonta, jos ajatellaan, että lapsiperheitä jotenkin edesauttaa se, että työllisyysmäärärahoja leikataan. Se on varsinainen häränpylly ajattelussa. Täytyy muistaa, että myös lapsiperheet kohtaavat työttömyyden, ja kun lähdetään leikkaamaan työllisyysmäärärahoja, niin se kyllä koskettaa myös lapsiperheitä sekä suoraan että välillisesti. Jos meillä tällä hetkellä joka toinen työllisyystoimissa mukana oleva löytää työpaikan puolen vuoden sisään, niin te lopettaisitte, arvoisa kokoomus, myös näiltä, jotka ovat saaneet sen työpaikan pysyvällä tavalla, tämän mahdollisuuden, jättäisitte heidät oman onnensa nojaan. (Ed. Sarkomaa: Eihän se näin ole!) On selvää, että täällä on kymmeniätuhansia lapsiperheitä tässä joukossa mukana.

Verotuksesta on paljon puhuttu. Ed. Karjula kysyi, mitä tehdään verotuksen rakenteelle. Hallituksella ei ole suunnitelmia muuttaa voimassa olevaa veroajattelua tältä osin. Kyllä tilanne, että meillä kutakin verotetaan omista tuloista, on terve lähtökohta ja myös tasa-arvoajattelumme kannalta aika olennainen asia. Ei ole mielekästä lähteä siihen tilanteeseen, että ajettaisiin uudelleen naisia kotiin, mitä siirtyminen yhden tulonsaajan verotukseen tarkoittaisi, joten tässä ei ole mitään muutossuunnitelmia olemassa.

Mielestäni on syytä antaa tunnustusta keskustelussa myös siitä realismista, jota useissa puheenvuoroissa on ollut suhteessa etujen rahoittamiseen. Huomaan ilolla, että vasemmistoliiton, vihreiden ja myös kristillisten puheenvuoroissa on todettu, että on oltava valmius maksaa myös veroja, jotta myös lapsiperheille tulevat edut voidaan rahoittaa. Mielestäni tämä on oikein ja rehellistä myös äänestäjiä kohtaan, että sanotaan, että tietyt edut edellyttävät myös verojen maksamista ja veroista huolehtimista. Tässä on huomattava ero, kun katsoo niitä puheenvuoroja, mitä salin oikealta laidalta on tänään voitu kuulla.

Alkoholiveron osalta vielä kerran. Hallitus etenee tässä vastuullisella tavalla eli pyrkii siihen, että saamme aikaan tämän eurooppalaisen ratkaisun. Täytyy muistaa, että me emme enää elä missään sellaisessa lintukodossa, jossa rajat pysyvät kiinni sen mukaan kuin haluamme. Rajat ovat auki, ja myös alkoholi liikkuu tämän mukaisesti. On tervettä realismia tunnustaa, että joudumme ottamaan tämän omassa päätöksenteossamme huomioon, ja se vaikuttaa siihen, miten voimme täällä järkevästi toimia. Ei meidän kannaltamme ole etua siitä, että se alkoholimäärä, joka täällä kulutetaan, hankitaan nykyistä suuremmassa määrin ulkomailta, mikä on se todellinen vaihtoehto. Nyt mennään vastuullisella tavalla ja pyritään eurooppalaisen ratkaisun aikaansaamiseen. Ensinnäkin meillä on itsellämme myös sitten enemmän liikkumatilaa omille päätöksillemme.

Lopuksi toteaisin, että esitän, että kaikki me, joilla on mahdollisuus, lähdemme yhdessä kotiin katsomaan lapsiamme. He varmaan jo tässä vaiheessa osaavat odottaa meitä. Näin aion itse ainakin tehdä.

Pertti Salovaara /kesk:

Arvoisa puhemies! Kun tarkastelemme lapsiperheiden ahdingon syitä, puhumme ajasta, jolloin suurin osa tämän välikysymyksen tekijöistä oli hallituksessa perhetukia kurjistamassa. Oppositio siis kysyy välikysymyksessään, mitä nykyhallitus aikoo tehdä välikysymyksen tekijöiden laiminlyöntien korjaamiseksi. Näiden laiminlyöntien historia on niin pitkä, että etuisuuksien saattaminen ajan tasalle yhden hallituskauden aikana on lähes mahdoton tehtävä.

Kokoomus esitti kuuden kohdan vaaliohjelmassaan, että kotihoidon tuki nostettaisiin 280 euroon kuukaudessa. Vanhasen hallitus on nostanut kotihoidon tuen 293 euroon kuukaudessa. Kokoomus esitti kuuden kohdan vaaliohjelmassaan, että alle 7-vuotiaiden lasten lapsilisää korotettaisiin 10 euroa kuukaudessa. Vanhasen hallitus on nostanut kaikkien lasten lapsilisiä 10 euroa kuukaudessa. (Ed. Huotari: Ei vaan ensimmäisen!)

Lapsiperheiden eriarvoisuuden kasvu 90-luvun puolivälistä lähtien on tutkimuksin todettu tosiasia, mutta viimeisin kattava tilastoaineisto, jota myös välikysymyksessä on käytetty, on vuodelta 2003. Lapsilisät muodostavat yli puolet lapsiperheen keskimääräisistä perhepoliittisista tulonsiirroista. Lama-aikana poistettiin perheiltä verotuksen lapsivähennys, mutta vastaavasti lapsilisiä nostettiin erittäin tuntuvasti.

Lipposen ensimmäinen hallitus leikkasi ensi töikseen vuonna 95 lapsilisistä 750 miljoonaa markkaa. Tämä leikkaus kohdentui erityisesti monilapsisiin perheisiin. Lipposen hallitusten aikana elettiin historiallista noususuhdannetta, mutta lapsilisiin ei korotuksia tehty. Niinpä niiden reaalinen ostovoima jäi vuosien varrella yleisestä tulokehityksestä eli elintason noususta. Ensimmäinen leikkausten jälkeinen korotus saatiin aikaan vasta Vanhasen hallituksen kaudella vuonna 2004. Samalla tehtiin muitakin kipeästi kaivattuja korotuksia. Pienintä äitiyspäivärahaa nostettiin 90 eurolla kuukaudessa, kotihoidon tukeen tehtiin 42 euron korotus ja ansiosidonnaisen vanhempainpäivärahan määräytymisperusteita muutettiin niin, ettei minimipäivärahan taso laske lähekkäin olevien äitiyslomien välillä.

Tehdyt korotukset ovat selvästi suurempia kuin esimerkiksi kokoomus viime vaalien alla omassa vaaliohjelmassaan todellakin ajoi. Nämä uudistukset ovat merkittävä muutos Niinistön aikaiseen kylmään linjaan ja näkyvät perheiden toimeentulotilastoissakin heti, kun ajantasaista tietoa tämän hallituskauden aikaisista muutoksista saadaan.

Tulevaisuudessakin on välttämätöntä jatkaa linjalla, jossa perhepoliittisia etuja parannetaan samaan tahtiin yleisen tulokehityksen kanssa. Se on paras keino estää eriarvoistumisen kasvu, ja Vanhasen hallituksen tekemiä parannuksia on jatkettava.

Arvoisa puhemies! Perheiden toimeentulon kannalta perhepoliittisten etujen ohella merkittävintä on työllisyystilanne. Tässäkin Vanhasen hallituksen aikana on menty parempaan suuntaan. Työllisyysaste nousee koko ajan ja oli kesäkuukausina jo selvästi yli 70 prosenttia. Tämä on merkinnyt selvää parannusta myös lapsiperheiden asemaan.

Lapsiperheiden vanhempien asemaan työmarkkinoilla liittyy silti yhä monenlaisia ongelmia. Hallituksen hyväksymä perhevapaauudistus on hyvä alku erityisesti nuorten naisten ongelmallisen työmarkkinatilanteen korjaamiseksi. Esitys on monilta osin puutteellinen mutta käy hyvästä alusta.

Merkittävimmät lapsiperheiden hyvinvointiin vaikuttavat asiat liittyvät kuitenkin yhteiskunnassamme vallalla oleviin arvoihin ja asenteisiin. Lapset tarvitsevat huolenpitoa ja rakkautta, ja tässä ensisijainen vastuu on aina vanhemmilla. Lapsen oikeudet ovat vanhempien velvollisuuksia. Yhteiskunta voi toimillaan luoda vanhemmille mahdollisuuksia lapsista huolehtimiseen ja tukea heitä siinä.

Arvoisa rouva puhemies! Aion noudattaa Heinäluoman suosittelemaa linjaa, lapsemme nimittäin menevät nukkumaan kello 21:een mennessä.

Pirkko Peltomo /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Lapsiperheiden aseman parantaminen, vanhemmuuden tukeminen, lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistäminen ovat meille jokaiselle tärkeitä asioita, sen on jo tämä keskustelu osoittanut. Näkisin mielelläni seuraavassa hallituksessa oman perheministerin, joka hoitaisi kokonaisvaltaisesti perheiden asioita.

Perhepoliittisista uudistuksista on toteutettu muun muassa osittaisen hoitovapaan laajennus, ensimmäisestä lapsesta maksettavan lapsilisän korotus sekä yksinhuoltajakorotus. Lisäksi nostettiin lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tukea sekä vanhempainpäivärahan vähimmäistasoa. On perustettu varhaiskasvatuksen neuvottelukunta ja lapsiasiainvaltuutetun virka. Perhevapaauudistus toteutuu ensi vuoden alusta. Elatustuki nousee, kotihoidon tuen sisarkorotus ja lasten erityishoitotuki ja erityisvammatuki nousevat. Kouluhyvinvointia kehitetään, lasten aamu- ja iltapäivätoiminnan kehittämiseen lisätään rahaa. Paljon on tehty; nämä ovat kuitenkin vain pieniä pisaroita siinä työssä, jota tulee tehdä lapsiperheiden aseman parantamiseksi ja lasten arvostuksen nostamiseksi. Kaikki se työ, mitä tehdään lasten hyväksi, tehdään koko yhteiskunnan hyväksi.

Pienten lasten vanhempia tukemalla ennalta ehkäistään mahdollisesti seuraavan ja vielä sitä seuraavankin sukupolven ongelmia. Usein kun kerrotaan nuorten tai aikuistenkin elämässä tapahtuneen todella paljon käänteitä, joku tietää, että ongelmat olivat nähtävissä jo vuosia sitten. Asioihin tarttuminen tuolloin olisi estänyt monta tragediaa. Ennaltaehkäisy on tehokkainta tukea. Varhaista puuttumista on viime vuosina kehitetty eri toimialoilla ja järjestöissä, muun muassa sairauksien, oppimisvaikeuksien, päihdeongelmien, nuorisorikollisuuden ja työllisyyden hoidossa. Lasten ja nuorten riittävän varhain tapahtuvan auttamisen merkitys on onneksi alettu vihdoin ymmärtää.

Vaikeuksia on myös työttömien ja köyhien perheiden koululaisilla. Peruskouluikäiset ovat vielä koulun silmien alla ja alaikäisyytensä vuoksi hyvin tavoitettavissa. Koulun ja kodin sujuva yhteistyö on monessa tilanteessa parasta varhaista puuttumista nuorten asioissa. Kouluihin tarvitaan pienempiä luokkakokoja, riittäviä resursseja, asiantuntevaa tukea ja moniammatillista yhteistyötä. Koulujen resurssit vaihtelevat tätä nykyä liikaa sen mukaan, miten paljon kunnassa on panostettu koulun tarpeisiin.

Puhemies! Koululaiset ovat hyvin eriarvoisessa asemassa sen suhteen, miten hyvin erityisopetusta ja erilaisia tukipalveluja on saatavilla. Jotkut kunnat ovat hoitaneet asiat hyvin, mutta monilta paikkakunnilta puuttuvat kokonaan esimerkiksi koulupsykologin ja -kuraattorin palvelut. Yleisopetukseen integroitujen oppilaiden määrät vaihtelevat huomattavasti. Ilmiö ei selity oppilasaineksen eroilla vaan kertoo ennemminkin siitä, millaista koulutuspolitiikkaa kunnassa toteutetaan. Ilmiö on vakava muun muassa siksi, että nykyisinkin on nähtävissä, ettei erilaisia oppimisvaikeuksia tunnisteta aina ajoissa. Riittävät tukipalvelut ovat oppimisvaikeuksista kärsivien lasten opintojen onnistumisen ja myöhemmin työhön sijoittumisen ehto. Ellei näihin kysymyksiin puututa ajoissa, meillä on edessämme kasvava ongelma.

Varhaisen puuttumisen teema on noussut maailmalla muun muassa kriminaalipolitiikassa keskeiseksi. Rikollisille poluille eksytään huomattavan nuorena. Nuoriin rikoksentekijöihin on kuitenkin tehokkainta vaikuttaa. On todettu, että jos nuorella ei ole 17 ikävuoteen mennessä viranomaisten tiedossa olevia rikoksia, niitä tulee harvoin sen jälkeen. Ongelmiin on puututtava heti, kun lapsi tai nuori jää kiinni ensimmäisistä pienistä rikkomuksista. Koulupinnaus, järjestyshäiriöt ym. käytösongelmat on selvitettävä. Mitään ei voiteta sillä, että asioita katsotaan sormien lävitse. Lapsi on aina syytön tilanteessa ja tarvitsee aina aikuisten tukea. Tärkein ihmissuhde on suhde omiin vanhempiin, mutta lapsi tarvitsee myös muun yhteisön huolenpitoa.

Arvoisa rouva puhemies! Taustalla voi olla vanhempien parisuhteen vaikeuksia, aikuisten henkilökohtaisia ongelmia, työttömyyttä, taloushuolia tai kyvyttömyyttä huolenpitoon. Pienten lasten vanhempia ei saa jättää yksin. Hyvä vanhemmuus tarvitsee yhteiskunnan tukea ja apua, mutta myös koko yhteisön vahvan arvostuksen. Lapsimyönteinen yhteiskunta on hyvinvoiva yhteiskunta.

Sari Sarkomaa /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Kyllä totta on, hallitus on oikeassa siinä, että paljon on tehty, ja se on totta, että syy lasten kasvaviin ongelmiin ei varmasti ole yksin hallituksen. Mutta kyllä hallituksella on vastuu, ja sitä tässä kovasti tänään on yritetty väistellä.

Oppositio on todennut täällä perustellusti tutkimustuloksiin perustuen, että ei ole onnistuttu parhaalla mahdollisella tavalla. Ei ole liioiteltua sanoa, että on epäonnistuttu, jos lapsiköyhyys on kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa, lasten terveyserot ovat kasvussa, lasten huostaanotot ovat lisääntyneet räjähdysmäisesti, koulupudokkaita on enemmän ja lasten ja nuorten pahoinvointi kasvaa, vaikka samaan aikaan valtaosa lapsista ja nuorista voi hyvin. Kyllä nämä tutkimustulokset on otettava vakavasti, ja kyllä toivon todella, että hallitus uudelleen arvioi toimia.

Monta kertaa sanotaan, että kamalinta on olla tyhmä ja ahkera. Eli jos tässä tällainen sanonta näin vapaasti lainaten sanotaan, niin kyllä hallituksella on syytä miettiä, mihin voimavaroja kohdennetaan ja missä syyt ovat tähän vakavaan tilanteeseen. Kyllä keskeinen ja suuri syy lapsiperheiden köyhyyteen ja kasvaviin ongelmiin on hallituksen epäonnistuminen työllisyyspolitiikassa. Meillä on pitkään ollut noususuhdanne, ja edelleen on 14—15 prosenttia työvoimasta työttömänä tai työvoimapoliittisissa toimenpiteissä. Kyllä tämä tehoton tempputyöllistäminen on lisännyt kovasti syrjäytymistä ja köyhyyttä erityisesti pitkäaikaistyöttömien keskuudessa.

Kyllä kokoomuksen esitykset siitä, että tehottomiin työvoimapoliittisiin toimenpiteisiin suunnattuja voimavaroja suunnattaisiin paremmin, että saataisiin uusia työpaikkoja ja työttömät — sen sijaan, että sullottaisiin heidät kortistoon ja tilastoihin — saisivat uusia työpaikkoja tai tehokkaampaa koulutusta, tehokkaampaa apua, ovat varmasti tervetulleita. Uskon, että meidän esityksemme saavat vankan tuen täällä eduskunnassa, kun ne tuomme tähän keskusteluun.

Tästä pitkittyvästä työttömyydestä myöskin vielä se, arvoisa rouva puhemies, että kyllä se on murentanut hyvinvointipalveluiden tulonsiirtoja ja rahoitusta ja kyllä me näemme nyt tällä hetkellä, missä tilanteessa meillä palvelut ovat. Nämä palvelut olisivat juuri tärkeitä köyhimmille ja syrjäytymisvaarassa oleville perheille ja lapsille. Tosiasia on, että hallitus on epäonnistuneella kuntapolitiikallaan vaarantanut monen lapsiperheen mahdollisuuden saada kipeästi kaipaamiaan palveluita ja myöskin mahdollisuudet ongelmien ennaltaehkäisyyn ja vanhempien tukemiseen ovat monissa kunnissa heikentyneet. Lasten ja nuorten palveluja koskevat selvitykset osoittavat, että tärkeiden palveluiden saatavuudessa on huomattavia eroja, että laatusuositukset eivät todellakaan täyty.

Siksi kokoomuksen viesti on kyllä selvä, kun täällä sitä epäiltiin: Perusasiat on saatava kuntoon joka kunnassa. Painopiste on laitettava ennaltaehkäisyyn, varhaiseen puuttumiseen, koska kyllä on niin, että pahoinvointiin ja syrjäytymiseen viittaavat oireet havaittaisiin useimmiten hyvin varhaisessa vaiheessa. Siksi neuvola, kouluterveydenhuolto, oppilashuolto sekä opiskelijaterveydenhuolto on saatava kuntoon joka kunnassa. Siihen toivoisin, että hallitus erityisesti panostaisi.

Erityisesti perusopetukseen, kuten ryhmäpuheenvuorossa ed. Tiura nosti esille, tarvitaan lisävoimavaroja. Hallituksen päätös ikäluokkien pienenemisestä vapautuvien voimavarojen suuntaamisesta — niitä ei suunnatakaan perusopetuksen laadun kehittämiseen — on turmiollinen. Toivon, että päätös perutaan, koska kyllä koulujen laadukas perusopetus, riittävän pienet oppilasryhmät varhaiskasvatuksessa ja päiväkodeissa, on kaiken a ja o, jotta myöskin kouluissa ja päiväkodeissa aikuisilla olisi aikaa lapsille. Vakavasti varoitan tästä koulupäivän eheyttämistavoitteesta. Siinä menevät loputkin voimavarat perusopetuksesta. Ihan tukka nousi pystyyn, kun jopa ministeri Hyssälä totesi, että koulupäivän rakennetta ryhdytään uudelleen arvioimaan ja uudelleen rakentamaan. Kyllä koulun pitää olla koulu, ja sitten on vaihtoehtoisena iltapäivähoitoa, kerhotoimintaa perheille. Perheet ja lapset ovat erilaisia. Eli toivon, että tästä sosialidemokraattisesta kokonaiskoulupäivästä luovutaan.

Arvoisa puhemies! Hyvin pahoillani olen siitä, että siinä Hyssälän sinänsä pitkässä listassa ei ollut lapsilisien sitomista indeksiin. Sosiaali- ja terveysvaliokunta käsitteli lasten ja nuorten hyvinvointipoliittista selontekoa, ja keskeisesti nostimme esille lapsilisien sitomisen indeksiin, ja siitä on eduskunnan yksimielinen kanta. Toivon todella, että viimeistään sitten seuraavalla vaalikaudella — kun näyttää siltä, että tämä hallitus ei ota sitä agendalleen — lapsilisä saadaan sidottua indeksiin ja saadaan turvattua se, että lapsilisät säilyttävät reaaliarvonsa.

Ihan lopuksi vielä: Opiskelijat ovat työttömien jälkeen seuraavaksi suurin köyhien ryhmä. Opiskelijat ovat lapsia, ja he ovat vanhempia. Toivon todella, että opintotukeen saadaan tasokorotus ja myöskin tulorajoja nostetaan. Tuolla Eduskuntatalon edessä maanantaina oli mielenosoitus, ja kaikki hallituspuolueet kannattivat opintotuen tason nostoa. Toivon ihan eduskunnan arvovallan ja politiikan uskottavuuden nimissä, että tuo opintorahan tasokorotus saadaan aikaiseksi tällä vaalikaudella.

Mikko Kuoppa /vas:

Arvoisa puhemies! Useat viime aikoina julkistetut tutkimukset osoittavat, että köyhyys on Suomessa lisääntynyt. Hallitus vastauksessaan eläkeläisten toimeentuloa koskevaan välikysymykseen todisteli kaiken olevan kunnossa ja tilanteen paranevan.

Nyt lapsiperheiden köyhyyttä koskevassa välikysymysvastauksessa hallituksella on sama linja. Paljon on tehty ja tilanne paranee hallituksen mielestä. Opiskelijoiden asemasta hallituspuolueiden kansanedustajat vakuuttelivat opiskelijoiden mielenosoituksessa, kuinka hyvin hallitus on hoitanut opiskelijoiden taloudellisen aseman parantamisen. Työttömyyden aiheuttaman köyhyyden hallitus sivuuttaa ilman toimenpiteitä, ja työministeriö palauttaa valtion kassaan käyttämättömiä työllistämisrahoja.

Matti Vanhasen talouspolitiikan oppikirja ei ilmeisesti tunne edes sanaa köyhyys, vaan unohtaa kokonaan noin miljoonan suomalaisen ihmisen taloudellisen ahdingon. Vanhasen—Heinäluoman hallitus ylimielisyydessään näyttää sivuuttavan kaikki tutkimukset, jotka osoittavat köyhyyden lisääntyvän, tai sitten ministereille tämä tutkimustieto ei mene perille. Tuloerot ovat kasvaneet. Hallituksen köyhyyspaketti ei täytä paketin mittoja, se on kyllä kakkosluokan kirjeen luokkaa sekä sisällöltään että vaikutuksiltaan.

Viimeisten tietojen mukaan köyhissä lapsiperheissä on yli 130 000 lasta. Nyt on korkea aika puuttua tähän vakavaan ongelmaan. On korotettava lapsilisiä ja tehtävä lapsilisistä etuoikeutettu tulo, ettei pienikin korotus vähennä vastaavasti toimeentulotukea. Erkki Liikanen aikanaan lupasi kolminkertaistaa lapsilisät, kun poistettiin verotuksesta lapsivähennykset. Lapsilisien kolminkertaistaminen jäi tekemättä, mutta verotuksen lapsivähennyksen poistaminen toteutettiin.

Keskustelu elintarvikkeiden arvonlisäveron alennuksesta on saanut mielenkiintoisia piirteitä. On pyritty esittämään, ettei elintarvikkeiden arvonlisäveron alentaminen hyödytä pienituloisia eläkeläisiä, työttömiä tai lapsiperheitä. Jos tulot on sidottu elinkustannusindeksiin, kuten osalla eläkeläisiä, työttömillä ynnä muilla, kuluttajahintaindeksin alentuminen tai sen nousun hidastuminen vaikuttaa tietenkin myös näiden tulojen indeksitarkistuksiin. Siinä mielessä hyöty jää osalle pienituloisista vähäiseksi. Tämä ei ole kuitenkaan riittävä peruste vastustaa alennusta. Samalla perusteella voitaisiin vastustaa kaikkia hinnanalennuksia, vaikka asuntojen vuokrien, sähkön tai lääkkeiden hinnanalennuksia.

Tässä keskustelussa olennainen asia on kotitalouksien erilainen kulutusrakenne. Siitä kertovat jotakin Tilastokeskuksen kulutustutkimukset. Uusimman kulutustutkimuksen mukaan vuosina 2001—2002 pienituloisin viidennes käytti elintarvikkeisiin 16,5 prosenttia kulutusmenoista ja suurituloisin viidennes 10,3 prosenttia. Kun indeksi perustuu keskimääräiseen kulutusrakenteeseen, pienituloiset hyötyvät alennuksesta silloinkin, kun tulot on sidottu vain kuluttajahintaindeksiin. Elikkä tosiasiassa kuitenkin pienituloiset hyötyisivät suhteessa eniten ruoan arvonlisäveron alennuksesta, ja erityisesti pienituloiset lapsiperheet siitä hyötyisivät paljon, koska he käyttävät ruokaa suhteessa paljon.

Taloudellinen köyhyys tuntuu olevan tuntematon käsite hallituksen ministereille ja ilmeisesti myöskin osalle hallituspuolueiden kansanedustajia. Kun rahaa ei ole, pelkkä rakkaus ei auta vuokraan tai kauppalaskun maksamiseen. Siihen tarvitaan perusturvassa olevia korotuksia, kuten esimerkiksi lapsilisän korotusta tai sitten työttömyysturvan päivärahan korotusta tai kansaneläkkeen tasokorotusta. Siinä ei auta mikään muu kuin selvät eurot. Täällä on yritetty vakuuttaa sitä, että siitä voitaisiin selvitä jollakin muulla, mutta kun rahaa ei kerta kaikkiaan ole välttämättömien hyödykkeiden ostamiseen, perusturvan taso on kohtuuttoman alhainen.

En usko, että tässäkään salissa moni suostuisi elämään jatkuvasti noin 500 euron kuukausituloilla tai niin, että kuukausitulot ovat reilusti alle 1 000 euroa, ja elättämään sillä vielä perheen. Tämä on se karu tosiasia, ja tämä on se tilanne, joka vaatii sitä, että näitä vähimmäisetuuksia on korotettava, ja ilman korotuksia ei niistä kauppalaskuista selviä.

Osmo Soininvaara /vihr:

Arvoisa puhemies! Kun täällä melkein kaikki ovat vaatineet sitä, että lapsilisät on irrotettava toimeentulotuen normista, haluan kyllä sanoa, että se on toimeentulotukiasiakkaille erittäin huono vaihtoehto, koska silloin tämä osa lapsiperheitten tuesta ei olisi indeksillä suojattu niin kuin se tällä hetkellä on. Jos näin olisi tehty vuonna 1995, kyllä olisivat toimeentulotukea saavat lapsiperheet paljon paljon köyhempiä kuin ne ovat nyt. (Ed. Kuoppa: Ei se kyllä yli 100:aa euroa merkitse, ed. Soininvaara!) — Siis, jos olisi 100 euroa pienempi toimeentulotukinormi ja sen päälle tulisi 100 euron lapsilisä, se olisi huomattavasti huonompi vaihtoehto kuin se, että se on pantu sinne sisään.

Mutta, arvoisa puhemies, aikanaan peruspalveluministerinä annoin lapsipoliittisen selonteon eduskunnalle, ja tuota valmisteltaessa minulla oli mahdollisuus kuulla kaikkia mahdollisia asiantuntijoita. Minua vaivasi suuresti ongelma, mistä tulevat huono-osaiset lapset, mutta asiantuntijoita kuultuani tulin täysin vakuuttuneeksi, että sitä ei näy tietävän kukaan, eivät ainakaan nuo asiantuntijat. He ovat täysin eri mieltä, ja monet heidän lausunnoistaan olivat aivan epäloogisia.

Kun meillä on tilanne, että suurimmalla osalla menee erittäin hyvin ja pienellä osalla hyvin huonosti, niin silloin tietysti syitä ei kannata etsiä sieltä enemmistöstä, vaan vähemmistöstä. Eräs syistä saattaa olla se, että ollaan yhteiskunnan privatisoitumisessa siinä, että lapset ovat enemmän riippuvaisia omista vanhemmistaan kuin ennen. Aina on ollut hyviä vanhempia ja huonoja vanhempia. Mutta silloin, kun lapsen ympärillä oli enemmän aikuisia, omiin vanhempiin liittyvä riski oli pienempi. Nyt kun eletään vain siinä ydinperheessä, niin jos omat vanhemmat ovat kasvattajina jollakin tavoin heikkoja tai epäonnistuneita, silloin lapsi kärsii siitä enemmän kuin Pikku Pietarin pihassa, jossa sitten mentiin naapuriin luuhaamaan.

Sitten toinen seikka on se, että kun me tiedämme, että osa lapsiperheistä on köyhtynyt varsin paljon, sitä ei mitenkään selitä se, että tulonsiirrot ovat jääneet jälkeen, koska eivät ne niin paljon jälkeen ole jääneet. Silloin voimme esittää semmoisen ehkä vähän sosiaalisesti hankalan kysymyksen, onko meillä tapahtunut muutos syntyvyydessä. Onko niin, että hyväosaiset perheet synnyttävät vähemmän ja huono-osaiset enemmän, koska tämähän voisi myös selittää tätä lapsiperheitten köyhtymistä?

Vaikuttaa siltä, että olemme epäonnistuneet työn ja perheen yhteensovittamisessa koulutettujen naisten osalta, mikä on johtanut tähän syntyvyyden alenemiseen hyväosaisissa perheissä. Huono-osaisten perheitten osalta ei voi tehdä mitään muuta kuin pitää huolta, että tässä maassa ei olisi niin paljon huono-osaisia aikuisia, koska jos on huono-osaisia aikuisia, niin väkisin tulee olemaan myös huono-osaisia lapsia. Tältä osin ongelmat ovat ennen kaikkea työelämässä.

Seuraava vaikea kysymys on se, onko ollut virhe harrastaa solidaarista palkkapolitiikkaa. Sehän on tulonjaollisesti sinänsä hyvä, mutta mitä järkeä on yhdistää solidaaria palkkapolitiikkaa, joka aiheuttaa työttömyyttä, epäsolidaariseen veropolitiikkaan, jolloin ei saada solidaarisuutta eikä hyvää työllisyyttä. Jos tekisimme toisinpäin, tekisimme solidaarista veropolitiikkaa ja hyväksyisimme sitten vastaavasti nimellispalkoissa suuremmat erot, pääsisimme samaan tulonjakoon mutta parempaan työllisyyteen emmekä syrjäyttäisi työmarkkinoilta niitä huono-osaisia ihmisiä, joille se nyt on tapahtunut.

Yksi selitys tähän tilanteeseen saattaa olla se, että mielenterveyspolitiikassa on tapahtunut muutos sillä tavalla, että noin 20 000 ihmistä on päässyt avohoitoon suljetuista laitoksista. Tämä oli erittäin hyvää mielenterveyspolitiikkaa, mutta tätä tehdessä ehkä unohtui, että heille saattaa tulla lapsia ja joillekin aika montakin. Eikö ollut mitään tapaa ottaa avohoidossa huomioon lasten asemaa, tai sitä ei nyt ainakaan juurikaan oteta avohoidossa huomioon.

Yksinhuoltajien osalta varmaan on käynyt niin, että meillä on hyvin erilaiset yksinhuoltajat nyt kuin 15 vuotta sitten, jolloin ehkä yksinhuoltajuudessa on tapahtunut eräänlaista amerikkalaistumista ja yksinhuoltajat ovat huono-osaisempia kuin aikaisemmin. Heidän suuri ongelmansa on myös työmarkkinoilta syrjäytyminen. Yksinhuoltajuuteen ei sovellu tämmöinen pätkä- ja silpputyöläisyys, että töitä on iltaisin ja öisin ja aamuisin ja milloin sattuu. Yksinhuoltajista monet valittavat, että eivät pysty ottamaan vastaan kokoaikatyötä työmäärän takia ja osa-aikatyön vastaanottaminen ei ole järkevää, koska se leikkaa pois kaikki sosiaaliset tuet. Yksinhuoltajien tulonsiirtoja pitäisi muuttaa siten, että osa-aikatyön vastaanottaminen olisi järkevää. Muuten he syrjäytyvät lähes kokonaan työmarkkinoilta.

Ed. Biaudet otti jo esille sanan adoptio. Mitä järkeä on sellaisessa huostaanottopolitiikassa, jossa sama lapsi otetaan huostaan 10—15 kertaa elämänsä aikana, kun hän vaihtaa huostaanotosta kotiin ja takaisin? Silloin, kun perheen ennuste on kertakaikkisesti surkea, ja sitä se on silloin lähes aina, kun lapsi otetaan huostaan suoraan synnytyslaitokselta, eikö voisi ajatella myös adoptiota huomattavasti enemmän? Me olemme saaneet muikkarin Euroopan neuvostolta siitä, että meillä on liian pitkiä huostaanottoja. Olin itse vastaamassa ja kertomassa, että se johtuu siitä, että meillä ei käytetä adoptiota. Pitäisikö ehkä sitten kuitenkin käyttää?

Arvoisa puhemies! Pahin epäonnistuminen itselleni ministerikautena oli se, että en pystynyt hoitamaan päihdeäitien ongelmaa, en saanut siihen rahaa, mutta eivätpä ole saaneet seuraajanikaan. Meillä 10 prosenttia lapsista syntyy päihderiippuvaisille äideille sen lisäksi, että 25 prosenttia on perheissä, jossa on ainakin yksi päihderiippuvainen. Mutta päihderiippuvainen äiti on kemiallisesti vaarallisempi lapselle kuin päihderiippuvainen isä. On aivan tolkutonta, että emme saa aikaan päihdeäitien niin hyvää hoitoa, että lapsi voisi syntyä terveenä. Meille syntyy 700 alkoholin vaurioittamaa lasta vuodessa. Se on hirvittävä sosiaalinen ongelma, mutta se on myös järkyttävän kallis ongelma.

Sari Essayah /kd:

Arvoisa puhemies! Tuosta ed. Soininvaaran viimeisestä kommentista tuli mieleen vanha vitsi pastorista, joka totesi rukouksessaan, että ei ole ollut herätystä meidän kirkossa, mutta Luojalle kiitos, ei myöskään naapuriseurakunnassa. Täytyy todeta, että kristillisdemokraatit ovat myöskin vuosien aikana yrittäneet ajaa tätä lakia alaikäisten tahdosta riippumattomasta päihdehoidosta ja myöskin päihdeäitien tahdosta riippumattomasta pakkohoidosta, mutta näissä asioissa ei ikävä kyllä ole edetty.

Arvoisa puhemies! Perheiden tukeminen yhteiskunnan toimesta muodostuu tulonsiirroista, kasvatusvastuuta tukevista palveluista ja perheitä arvostavasta yhteiskunnan ilmapiiristä ja arvomaailmasta. Lapsiperheiden toimeentulo-ongelmien taustalta löytyvät vähimmäisetuuksien heikko taso ja vanhempien vaihtelevat työmarkkinatilanteet. Erityisesti köyhyysriski on kasvanut juuri yksinhuoltaja- ja suurperheissä sekä perheissä, joissa on pieniä, alle kolmivuotiaita lapsia. Yleinen talouskehitys on tietysti toiminut valtaosaltaan lapsiperheiden enemmistön asemaa parantaen, mutta samanaikaisesti, niin kuin täällä on todettu, noin 120 000 lasta elää siellä tulorajalla, joka jää alle EU:n köyhyysrajan elikkä tuon 750 euron. Pelkästään lasten perustarpeiden tyydyttäminen on näissä perheissä jo hyvin, hyvin haasteellista.

Aivan kuten täällä todettiin aikanaan budjetin lähetekeskustelussa, nämä erilaiset budjettiriihien kylkiäisinä sorvatut köyhyyspaketit, tai ovatko ne nyt sitten sosiaalipaketteja nykyään, eivät ne ole tuoneet todellista helpotusta pienituloisimpien perheitten elämään. Omassa vaihtoehtobudjetissamme sitä vastoin yritimme pureutua lapsiköyhyyden torjuntaan ja esittää myöskin näitä asiantuntijoiden vaatimia rakenteellisia muutoksia sosiaaliturvaan. Meidän mielestämme kiireellisimmin on nostettava minimiäitiyspäivärahaa ja työttömyysturvan lapsikorotuksia ja lapsilisä on suljettava toimeentuloharkinnan ulkopuolelle, mutta myöskin lapsilisät on sidottava silloin indeksiin ja lapsen huoltajan ansiotulovähennys ja opintotuen lapsikorotus olisi otettava käyttöön. Näillä vajaan 300 miljoonan panostuksilla helpotettaisiin tuhansien suomalaisten lapsiperheitten arkea ja torjuttaisiin lasten huono-osaisuuden lisääntymistä. Nämä satsaukset tuleviin sukupolviin katettaisiin helposti esimerkiksi tällä ensi viikolla esittelemällämme lakialoitteella, jossa väkeviin juomiin painottuva alkoholiveron korotus tahikka sitten lievä, noin 0,1 prosentin pörssivero toisivat nämä tarvittavat 300 miljoonaa euroa meille kasaan.

Arvoisa puhemies! Hallituksen kuntapolitiikka on ajanut pulaan monet kunnat taloudellisesti, ja tämä heijastunut moniin lapsiperheille tärkeisiin peruspalveluihin joko niitten määrällisenä taikka laadullisena heikkenemisenä. Suomalaisten lasten terveydentila on kansainvälisissä vertailuissa todettu erittäin hyväksi, ja suuri kiitos siitä kuuluu tälle meidän tehokkaalle neuvolajärjestelmällemme. Siellä on pystytty hyvin toteuttamaan sairauksien havaitseminen ajoissa, mutta aivan niin kuin täällä debatissa kävi ilmi, niin se, mihin tänä päivänä perheet enemmän tarvitsisivat apua kuin punnitsemiseen ja mittaukseen, on se, millä tavalla voitaisiin tukea perheitä pysymään perheinä, vanhempien avioliittoa ja toisaalta sitten sitä lastenkasvatusvastuuta, millä tavoin näihin pystyttäisiin paneutumaan. Täytyy todeta, että tällä hetkellä lapsiperheet saavat asuinkunnasta riippuen valitettavan eritasoisia neuvolapalveluita, ja todellakin, niin kuin täällä tuotiin esille, olisi ehdottomasti meidän saatava tällaisia indikaattoreita, joilla voitaisiin valtakunnallisesti tutkia, millä tavalla nämä neuvolapalvelut toteutuvat eri puolilla Suomea.

Arvoisa puhemies! Vielä jonkin verran arvoista ja kasvatuksesta — niistäkin on uskallettava puhua. Meillä koko ajan oppimisvaikeudet, ylipainoisuus, syömishäiriöt, nuorten alkoholismi, psykosomaattiset oireet, kaikki nämä ovat asioita, jotka lisääntyvät. Samalla kun tämä materiaalinen hyvinvointi on lisääntynyt, niin lasten henkinen pahoinvointi on kasvanut. Hyvinvointivaltiossa elävillä aineelliset asiat tuntuvat olevan suhtkoht kunnossa keskimäärin, mutta lapset elävät jatkuvassa turvattomuuden tunteessa. Talouskasvun mukana on tullut tämmöinen jatkuva kulutuksen ja ulkoisten asioitten merkitystä korostava kulttuuri, joka on samanaikaisesti ajanut sitten lapset ja perheet henkiseen tyhjiöön. Koulut ovat tietysti avainasemassa kotien lisäksi koko elämän kestävien arvojen ja hyvien elämäntapojen opettelemisessa. Lasten ja nuorten arjessa tulisi hyvin vahvasti kiinnittää huomiota terveelliseen ruokaan, riittävään liikuntaan ja lepoon, mutta myöskin sitten tähän ihan henkiseen arvopohjaan ja kasvatukseen, jota tämän yhteiskunnan tulisi enemmän vielä tarjota perheitten kasvatusvastuun tueksi.

Rauno Kettunen /kesk:

Arvoisa puhemies! Vihreiden ja muun opposition yhteinen välikysymys on tärkeästä asiasta. Huoli lapsiperheistä on Suomen tulevaisuuden kannalta erityisen tärkeä asia. Yhteiskunta tarvitsee lapsia, ja heille on pyrittävä takaamaan mahdollisimman tasapuoliset mahdollisuudet elämässä. Nykyään se ei aina toteudu.

Köyhien lapsiperheiden määrä on saatava jyrkkään laskuun. Sosiaalipolitiikassa riittää tehtävää. Parhaimmillaan sosiaalipolitiikka ennalta ehkäisee eriarvoistumista. Sosiaalipolitiikan pitää siis ennakoida, ei vain jälkikäteen reagoida.

Matti Vanhasen hallitus on tehnyt merkittäviä parannuksia lapsiperheiden asemaan. Heti hallituskauden alussa korotettiin lapsilisiä ensimmäisen lapsen osalta 10 eurolla kuukaudessa. Pienituloisten perheiden asemaa parannettiin poistamalla toimeentulotuen asumismenojen 7 prosentin omavastuu. Yksinhuoltajalisän ja ensi vuonna tulevan elatusavun korotukset helpottavat etenkin yksinhuoltajatalouksien tilannetta. Kotihoidon tukea on korotettu 42 eurolla kuukaudessa, ja ensi vuonna tulee voimaan 10 euron sisarkorotus. Yksityisen hoidon tukea on korotettu 19,6 eurolla kuukaudessa. Viime vuonna korotettiin vanhempainpäivärahojen vähimmäismäärää. Tässä muutamia merkittäviä parannuksia, joita on tehty suoraan lapsiperheille.

Ensi vuoden budjetissa tehdään merkittäviä parannuksia myös perheiden asemaan ja kuntatalouteen. Toki myös seuraavalla hallituskaudella on parannettava köyhien lapsiperheiden, kansaneläkkeen perusosalla ja pienellä eläkkeellä elävien, myös opiskelijoiden ja työttömyysturvan perusosalla elävien tulonsiirtoja. Suomalaisten hyvinvointi ja toimeentulo ovat kohentuneet viimeiset kymmenen vuotta, mutta samalla tulo- ja hyvinvointierot ovat kasvaneet. Kasvaneiden hyvinvointierojen taustalla on lama ja sen pitkäaikaiset vaikutukset, kuten työttömyys.

Hallitus on onnistunut hyvin työllisyyspolitiikassaan. Uusia työpaikkoja on luotu lähes 100 000 tällä hallituskaudella. Niitä on syntynyt myös lapsiperheisiin, ja voi sanoa, että parhaiten hallitus on perhepolitiikassaan onnistunut nimenomaan työllistämisen kautta.

Vanhempien työllistyminen parantaa perheen taloudellista asemaa. Veronalennuksia tasaisesti ehdotteleva ja erityisesti hyvätuloisista huolta pitävä kokoomus on lähtenyt mukaan eriarvoisuutta arvostelevaan välikysymykseen. Verotus ja julkiset palvelut tulonsiirtoineen on pidettävä tasapainossa, ei siis kohtuuttomia veronalennuksia.

Arvoisa puhemies! Opposition välikysymys on tärkeästä aiheesta. Lapsistamme on pidettävä huolta. Parhaiten asioita parannetaan kuitenkin tämän hallituksen työn jatkamisella.

Sinikka Hurskainen /sd:

Arvoisa puhemies! Välikysymyksen tekijät ovat nostaneet kysymyksellään esille lapsiperheiden aseman yhteiskunnassamme. Aihe on aina ajankohtainen, mutta kysymyksen esittäjiltä on jäänyt huomaamatta, että tämän hallituksen aikana on tehty huomattavia uudistuksia myös lapsiperheiden aseman parantamiseksi.

Taloudellisesti lapsiperheiden asemaa on kohotettu muun muassa seuraavasti. Nämä on täällä otettu jo esille moneen kertaan tänään, mutta toistanpa vielä.

Ensimmäisestä lapsesta maksettavan lapsilisän määrää on korotettu. Lapsilisän yksinhuoltajakorotusta on nostettu ja lisäksi on korotettu lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tukea. Vanhempien mahdollisuuksia jäädä vanhempainlomalle on helpotettu nostamalla päivärahan tasoa ja äitiyspäivärahaakin on nostettu, ja löytyy tietenkin monta, monta muuta asiaa, joilla lapsiperheiden asemaa on kohotettu.

Silti on vielä paljon tehtävää. Vaikka työllisyyttä on pystytty parantamaan, on vielä valtava määrä lapsiperheitä, jotka kärsivät työttömyyden seurannaisilmiöistä. Viiveellä se on näkynyt kunnissa lasten huostaanottojen lisääntymisenä, ja tilastot ovat todella olleet huolestuttavia. Onneksi käänne parempaan on tapahtunut. Muun muassa omassa kunnassani huostaanottojen tarve on huomattavasti vähentynyt.

Viime keväänä ilmestyi Sosiaalibarometri 2006, jonka mukaan heikoimmin kuntalaisten tarpeisiin vastattiin päihdepalvelujen, mielenterveyspalvelujen ja lastensuojelupalvelujen kohdalla. Sen sijaan parhaiten kuntalaisten tarpeisiin vastattiin esiopetuksen ja lasten päivähoidon kohdalla, ja tällaiset merkittävät asiat ovat täällä tyystin jääneet huomaamatta. Barometrin mukaan järjestöt pitivät yksinhuoltajien ja lastensuojelun tarpeessa olevien perheiden tilannetta vaikeimpana. Usein siihen liittyy työttömyyttä tai päihde- tai muita ongelmatilanteita, jotka kaikki vaikuttavat aina koko perheeseen. Sen vuoksi tulisikin mielestäni erityisesti paneutua ennalta ehkäisevään työhön.

Vaikka lapsilisiin lisättiin yksinhuoltajakorotus, se ei poista yksinhuoltajien kaikkia ongelmia suinkaan. Täällä on useaan otteeseen tänään jo näistä asioista puhuttu. Yksinhuoltajien taloudellinen asema tulee selvittää perin pohjin ja valmistella siihen liittyvät korjaukset. Yksinhuoltajaperheen kustannukset kohdistuvat aina yhden henkilön harteille, kun taas kahden vanhemman perheessä kustannukset jakautuvat molempien kesken. Näin ollen tulevalla hallituksella on tässä valtavasti haastetta hoitaa tämäkin asia.

Arvoisa puhemies! Lapsissa on meidän tulevaisuutemme. Niinpä lasten aseman parantamiseksi on jatkettava hallituksen viitoittamaa linjaa. Panostusta toimenpiteissä tulisi erityisesti kohdentaa ongelmia ennalta ehkäisevään työhön.

Paula Risikko /kok:

Arvoisa puhemies! Keskustelemme tänään välikysymyksestä liittyen lapsiperheiden asemaan. Omassa puheenvuorossani tarkastelen aihetta nimenomaan lapsen kannalta.

Huomattava osa suomalaisista lapsista voi hyvin. Pahoinvoivien lasten ja perheiden määrä on kuitenkin ollut kasvussa jo pitkään. Tätä osoittaa lastensuojelun, mielenterveyspalvelujen, erityisopetuksen ja erityispäivähoidon kysynnän jatkuva kasvu. Karkeasti voidaan arvioida, että alle 18-vuotiaista joka kymmenennen hyvinvoinnissa on suuria puutteita. Arviointia vaikeuttaa lasten elinolojen seurannan hajanaisuus ja puutteellisuus valtion hallinnossa.

Mitä sitten on viime aikoina tehty tämän asian hoitamiseksi? Valtioneuvosto antoi selonteon vuonna 2002 eduskunnalle lasten ja nuorten hyvinvoinnista. Suomen ensimmäinen lapsiasiainvaltuutettu Maria Kaisa Aula aloitti toimintansa 1.9.2005. Lastensuojelun työryhmä antoi raporttinsa tämän vuoden toukokuussa tavoitteena lastensuojelun kokonaisuudistus, joka tulisi voimaan 2008. Tämän työryhmän keskeiset ehdotukset ovat lapsen ja vanhemman oikeusturvan tehostaminen ja viranomaisvelvoitteiden täsmentäminen, mm. kuntien velvollisuutta ennaltaehkäisyyn, varhaiseen puuttumiseen ja lastensuojelun järjestämiseen täsmennetään.

Raportissa otetaan kantaa myös resursseihin ja mitoitukseen, kuten henkilömitoitukseen. Lisäksi Suomen lapsiasiaintoimikunta katsoo, että Suomessa tarvitaan nykyistä pitkäjänteisempää lapsi- ja perhepolitiikkaa, joka ottaa huomioon sekä perheiden toimeentulon että palveluiden turvaamisen. Lapsille sopiva Suomi -toimintaohjelman tavoitteet ovat seuraavat: lapsi saa kotona rakkautta ja huolenpitoa, lapsella on turvallisia ja pitkäkestoisia ihmissuhteita ja turvallisuuden tunnetta vahvistava kasvuympäristö, lapsella on tarvittavat perus- ja erityispalvelut ja taloudellisen toimeentulon turva, lapsen osallistuminen arjen tilanteissa lisääntyy ja lapsen oikeudet tunnetaan laajasti. Hyviä tavoitteita.

Arvoisa puhemies! Vaikka paljon on hyvää, vielä paljon on korjattavaakin, niin kuin olemme tämän illan aikana saaneet kuulla. Lasten hätään on puututtava ajoissa. Välinpitämättömyyskin on kaltoin kohtelua. On laadittava kansallinen strategia lasten hyvinvoinnin seurantaan ja arviointiin päätöksenteon tueksi. Tähän on viitannut kannanotoissaan myös Maria Kaisa Aula, lapsiasiainvaltuutettu, viime aikoina. Lasten pahoinvointi tulee ottaa vahvemmin kansallisen politiikan asialistalle jo tänään, ja seuraavassa hallitusohjelmassa on sitouduttava konkreettisiin tavoitteisiin ja toimenpiteisiin pahoinvoinnin vähentämiseksi. Tämä pitää sisällään myös nykyisen lapsipolitiikan arvioinnin.

Arvoisa puhemies! Myös lapsivaikutusten arviointi eli niin sanottu lavaus tulee ottaa käyttöön päätöksenteossa. Liian usein tehdään päätöksiä ja yhteiskunnallisia ratkaisuja ilman, että pohditaan niiden vaikutuksia lasten elämään. Tuntuma vaikutuksista on, mutta mittarit ovat puuttuneet. Esimerkiksi alkoholiverotusta koskeva ratkaisu, jonka vaikutuksia lasten hyvinvointiin joudutaan nyt jälkikäteen korjailemaan korvaavien toimien ollessa kansantaloudellisesti paljon hyötyjä kalliimpia, inhimillisistä kärsimyksistä puhumattakaan, olisi tarvinnut lapsivaikutusten arviointia.

Tänään me kuulimme ministeri Hyssälältä, että näitä metodeja vasta kehitellään ja siitä syystä kuulemma ei ole tätä kyetty ottamaan käyttöön. Mielestäni se oli hieman ontuva vastaus. Lavaus elikkä tämä lapsivaikutusten arviointi tulisikin ottaa käyttöön tänä vuonna, kun laaditaan ensi vuoden budjettia niin kunta- kuin valtakunnankin tasolla, mutta myöskin palvelurakenneuudistuksessa.

Sitten vielä lisää näitä ajatuksiani siitä, mitä pitäisi tehdä. Palveluissa tulee aina ottaa huomioon lapsiperheet. Suunnittelussa on lähdettävä lasten ja perheiden tarpeista. Riittävät resurssit peruspalveluissa on turvattava, ja tämä on hyvä ottaa huomioon siinä Paras-hankkeenkin yhteydessä. Tietysti tulee edellyttää, että lasten ja nuorten palveluissa on osaava henkilöstö ja moniammatillista yhteistyötä tehdään, koska usein lasten ja nuorten ja perheitten ongelmat ovat moninaista asiantuntemusta vaativia.

Resursseja ennaltaehkäisyyn ja varhaiseen puuttumiseen toivottavasti me nyt lisäämme ensi vuoden budjetissa tuolla kuntatasolla. Siitä toivottavasti meistä jokainen pitää huolta, sitä on niin moneen kertaan täällä tänään painotettu. Myös lastensuojelujärjestöjen toimintamahdollisuudet tulee turvata. Työelämän ja perhe-elämän yhteensovittamista on jatkettava, ja maahanmuuttajaperheiden ja monikulttuuristen perheiden tarpeet tulee huomioida. Ja ihan lopuksi, lapsiperheiden toimeentulo on varmistettava ja myös vanhemmuutta on tuettava. Syyllistämisellä ei voiteta mitään, päinvastoin.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Köyhyydessä elävien lapsiperheitten määrä on kasvanut viime vuosina. EU:n määrittelemän köyhyysrajan alapuolella elää 120 000 lasta. Lapsiperheitten köyhyyden kerrotaan lähes kolminkertaistuneen viimeisten kymmenen vuoden aikana. Hallitus on vastannut ihmisten hätähuutoon tuomalla tänne vain 80 miljoonan euron köyhyyspaketin, jolla ei pienituloisten lapsiperheitten asemaa juurikaan paranneta. Lapsiperheisiin ei ole haluttu panostaa. Tehdyt parannukset ovat kosmetiikkaa.

Tässä kohtaa hallitus puolustautuu sanomalla, että onhan lapsilisääkin korotettu tällä eduskuntakaudella. No, sitä korotettiin vähän, mutta totuus on, että tästä korotuksesta eivät köyhät lapsiperheet hyötyneet laisinkaan. Toimeentulotukea saavilla perheillä lapsilisän korotus leikkaa toimeentulotukea. Suurimmissa vaikeuksissa ovat pienituloiset lapsiperheet, monilapsiset perheet ja yksinhuoltajaperheet. Monet perheistä joutuvat turvautumaan toimeentulotukeen, ja näissä talouksissa ei lapsilisän korotus näy mitenkään. Myöskään hallituksen antamat veronkevennykset eivät näitten perheitten kukkaroon rahaa tuo.

Hallituksen ajatusmaailmaa on vaikea ymmärtää. Meillä tulee vanhusten määrä olemaan lähitulevaisuudessa suuri ja lasten ja nuorten määrä laskee koko ajan. Tästä kehityksestä huolimatta hallitus ei välitä siitä, miten lapsiperheitten arjen sujuminen turvataan. Päinvastoin lapsiperheitten arkea on vaikeutettu monilla tavoilla. Muun muassa neuvoloita ja kouluja lopetetaan. Suomessa on 350 000 pätkätyöläistä, joista suurin osa on nuoria. Perheet perustetaan iässä, jossa ollaan vasta työuran alussa ja palkat ovat pieniä. Kun kaiken tämän laskee yhteen, niin on kai turha ihmetellä, mikseivät nuoret ihmiset perusta perheitä ja hanki lapsia.

Lapsiperheitten asioista vastaavat ministerit perustavat työryhmiä, jotka pohtivat kuukausikaupalla, miten lapsiperheitten arkea parannetaan. Minä ehdotan, että valiokuntiin ja eduskuntaan kutsutaan muutama suurperheen äiti kertomaan, miten arkea parannettaisiin. Ei se muuta tarvitse. Toivon, että sosiaali- ja terveysministeri ja myös peruspalveluministeri jalkautuisivat enemmän ihmisten pariin, niin saattaisivat kuulla jotain ihmisten jokapäiväisestä elämästä. Ministereiltä voi välillä unohtua, mitä pienituloisen ihmisen arki karuimmillaan on.

Hallitus voisi myös ottaa Suomen surkean kuntatalouden työlistalleen. Kunnat tarvitsevat ihmisten arjen pyörittämiseen lisää rahaa, esimerkiksi ihan konkreettisesti teitten kunnossapitoon. Ensi talvena, kun te, arvoisat ministerit, ajatte mustilla autoillanne tuolla kaduilla ja huiskutatte ihmisille sekä näette perheenäidin työntävän auraamattomalla jalkakäytävällä lastenrattaita, miettikää: kaikilla perheillä ei ole kahta autoa tai edes yhtä, millä kuljettaa lapsia päiväkotiin. Ihmisten arki on hyvä muistaa ministeriauton takapenkilläkin.

Kaiken kaikkiaan, jos tiivistää Vanhasen hallituksen toimenpiteet lapsiperheille, niin johtopäätös melkein kuuluu niin, että "jos meitä äänestät tulevissa vaaleissa, niin me tulemme korjaamaan lapsiperheitten asiat kuntoon, emme tällä hallituskaudella emmekä tällä hallituksella".

Merikukka Forsius /vihr:

Arvoisa puhemies! Välikysymyksellään on oppositio puuttunut yhteen merkittävimmistä yhteiskuntapolitiikan haasteista. Nykyisin todellisuutta oleva lasten luokkayhteiskunta uhkaa johtaa pohjoismaisen hyvinvointivaltion ja tasa-arvoidean katoamiseen historiaan. Ironista kyllä, myös tulevaisuuden yhteiskuntamalli voi löytyä historiasta. Mikäli köyhien lapsiperheiden tilanteelle ei tehdä mitään, tulevaisuudessa meillä saattaa olla viime vuosisadan alun tapaan suuri joukko ihmisiä, jotka on sukupolvesta toiseen tuomittu köyhyyteen ja syrjäytettyyn elämäntapaan, syrjäytettyyn siksi, että näiden ihmisten kohtalo on pitkälti poliittisten päätösten tulos, ei pelkästään seurausta ihmisten omista valinnoista ja kasvottomien markkinavoimien toiminnasta, joille vastuuta ollaan mielellään sälyttämässä.

Keskeisin syrjäyttämisen muoto on ihmisen siirtäminen työelämän ulkopuolelle. Lapsiperheiden työmarkkinatilanne on 15 prosenttia heikompi kuin ennen lamaa. Eniten on heikentynyt yksinhuoltajien työmarkkinatilanne. Suuri osa pysyvästi työelämän ulkopuolelle syrjäytetyistä löytyy niiden 170 000 työttömän joukosta, jotka elävät pelkän perusturvan varassa. Näissä perheissä, joissa tulotaso jää alle EU:n määrittelemän köyhyysrajan, 750 euroa kuukaudessa, elää 120 000 lasta. Koska useimmilla lapsiperheillä menee hyvin, ovat erot kasvaneet. Vuonna 90 keskituloisten tulotaso oli puolitoistakertainen pienituloisiin nähden. Nyt keskituloisten tulotaso on kaksinkertainen verrattuna pienituloisiin. Merkittävin syy on se, että lapsiperheiden tuet ovat jääneet jälkeen palkkojen noususta.

Mitä nämä luvut tarkoittavat arjessa, pihoilla, päiväkodeissa ja kouluissa? Köyhien perheiden lapset saavat seurata sivusta vaurauttaan lisäävien perheiden lapsien kulutusta, uusia leluja ja vaatteita sekä koulutarvikkeita. Lasten kasvaessa nuoriksi toisilla on tietokoneita, maastopyöriä ja kalliita harrastuksia, toisilla taas ei. Toisten lasten matkustellessa monta kertaa vuodessa osa perheistä ei lomaile lainkaan. Työttömyydestä ei oteta lomaa.

Kun tarkastelua laajennetaan pelkistä materiaalisista seikoista hyvinvointiin laajemmin, voidaan jälleen todeta, että valtaosa suomalaisista lapsista voi hyvin. Osalle lapsista kasautuu kuitenkin entistä vakavampia ongelmia, jotka näkyvät muun muassa lisääntyvinä huostaanottoina. Näiden ongelmien taustalla on usein vanhempien pahoinvointi, työttömyydestä ja muusta huono-osaisuudesta seuraavat päihde- ja mielenterveysongelmat.

Myös työelämän kohtuuton kuormitus perhe-elämälle lisää lasten pahoinvointia. Erityisesti yksinhuoltajien tilanne voi olla vaikea, kun lapsille halutaan taata hyvä elintaso, mutta työ epäsäännöllisine työaikoineen saattaa muodostua niin raskaaksi, ettei vanhemmuudelle jää aikaa. Kun puhun työttömyydestä lapsiperheiden ongelmana, en tarkoitakaan, että mikä tahansa työ olisi ratkaisu. Päinvastoin, on huolestuttavaa, että epäsäännöllisten työaikojen ja vuorotyön yleistymisen myötä lasten yö- ja vuorohoidon tarve on kasvanut. Lapsille nämä hoitojärjestelyt tarkoittavat epäsäännöllistä ja muista samanikäisistä poikkeavaa vuorokausirytmiä.

Työnantajien tulisi ottaa huomioon työntekijöidensä perhetilanne. Samoin kuin ympäristöystävällisyydellään, yritykset voisivat jatkossa kilpailla myös perheystävällisyydellään tarjoten pienten lasten vanhemmille säännöllisempiä työaikoja. Lasten yö- ja vuorohoitoa pitäisi käyttää vain äärimmäisissä tapauksissa. Tähän kehitykseen toivoisi tukea myös työmarkkinajärjestöiltä.

Palveluilla on ratkaiseva merkitys lasten ja perheiden tukemisessa. Valitettavasti lapsiperheiden kunnallisten palveluiden resursseja ei ole turvattu. Esimerkiksi varhaisen tuen kannalta ratkaisevat kotipalvelut, neuvolajärjestelmä ja kouluterveydenhuolto on päästetty monessa kunnassa rapautumaan. Keskeisten lapsiperhepalveluiden tilannetta korjaamaan tarvitaan kunnollinen, resursoitu toimenpideohjelma. Mikäli tilanne ei parane, neuvolan ja kouluterveydenhuollon laatu on varmistettava asetuksella. Palveluissa on ylipäätään siirryttävä pitkälle edenneiden kriisitapausten hoidosta ennalta ehkäisevään varhaiseen tukeen. Tulonsiirroissa korotukset täytyy kohdentaa kaikkein köyhimpiin lapsiperheisiin vaikuttaviin etuuksiin. Näitä ovat työmarkkina-, elatus- ja opintotuki sekä minimiäitiyspäiväraha.

Alkoholihaittojen vähentämiseksi väkevän alkoholin verotus tulee palauttaa ennen vuoden 2004 veroalea vallinneelle tasolle. Kasvaneilla verotuloilla voidaan rahoittaa perhepoliittisten palvelujen kehittämistä ja tukien korotuksia.

Virpa Puisto /sd:

Arvoisa puhemies! Tänään on käyty erittäin antoisa ja värikäskin debatti ja keskustelu aiheesta köyhät lapset. Siitä aiheesta pitäisi puhua joka päivä, niin kauan kuin siitä on tässä maassa puhuttavaa.

On vaihdettu mielipiteitä siitä, onko 90-luvun lamalla vielä vaikutusta tämän päivän tilanteeseen. (Ed. Pulliainen: On!) — Kyllä, valitettavasti on. — Se vaikutus syntyi siten, kuten tiedämme, että silloin alasajettiin kaikki lastensuojelun ja perhepoliittiset avohuollon tukitoimet ja perheet jäivät taloudellisesti vaikeaan tilanteeseen työttömyyden ja alasleikattujen tulonsiirtojen kanssa elämään eivätkä saaneet lastensuojelullista tukea perheensä tasapainon säilyttämiseen. Siinä tilanteessa eläneet lapset, siinä lastensuojelun ja tuen vajeessa, ovat tänään vanhempia. Me puhumme näiden lastensuojeluvajeen aikana kasvaneiden lasten lapsista. Tutkimukset osoittavat nimittäin valitettavan selkeästi, että myös köyhyys periytyy ja sen myötä myös syrjäytyneisyys periytyy. Meillä tämä on suhteellisen uusi asia, mutta kansainvälisesti tiedämme, että myös syrjäytyneisyys luo oman kulttuurinsa, jossa säännöt eivät ole yhtäläiset muiden yhteiskunnan jäsenten kanssa.

Me olemme tällä vaalikaudella havahtuneet tähän asiaan. Meillä on todella tehty perhepoliittisia toimenpiteitä, täsmäohjausta, mutta kuten tänään jo aikaisemmin sanoin debatissa, köyhyyttä ei voi paikata. Se ei osu yleisellä täsmäohjauksella, ja sen olemme todenneet silloin, kun nostimme lapsilisiä. Olen silloin jättänyt rinnakkaislakialoitteen siitä, että sitä korotusta ei olisi yhteensovitettu toimeentulotuen kanssa. Näin ei kuitenkaan haluttu menetellä. Ne perustelut, että se olisi ollut kovin monimutkaista, eivät ole riittävät. Valitettavasti budjetissa sisällä ensi vuodelle oleva elatustuen korotus kokee saman kohtalon. Sekään ei kohdistu kaikkein köyhimpiin.

Tänään ministerin vastauspuheenvuorossa kuulimme, että toimeentulotuen varassa elävien perheiden määrä on laskenut ja varmasti tulee laskemaankin, kunhan asumistuen omavastuuosuuden vaikutukset alkavat näkyä. Tällä hetkellä puhumme noin 50 000 perheestä. Oleellista ei ole niinkään määrä vaan se, että näistä suuri osa on pysyvästi toimeentulotuen varassa. Toimeentulotuen tulisi olla viimesijainen tukimuoto, ja jos siitä tulee ympärivuotinen, se tarkoittaa, että kaikki muut tukitoimet, myöhemmin kohdennetut, leikkautuvat pois.

On keskusteltu siitä, että näiden perheiden ja erityisesti lasten harrastuksia voidaan tukea käyttämällä lain sallimaa harkinnanvaraista toimeentulotukea. Se on kaunis ajatus. Tiedän, että joissakin kaupungeissa yksittäiset sosiaalityöntekijät, lastensuojeluviranomaiset lähes omalla riskillään käyttävät harkinnanvaraista juuri lasten liikunta- ja harrastustoimen tukemiseen, mutta yleiset ohjeet varmasti 90-prosenttisesti maassamme tällä hetkellä ovat, että harkinnanvaraista ei käytetä. Se on vain kaunis kirjain laissa.

Nämä lapset tarvitsevat toimenpiteitä selvitäkseen arjesta. Alleviivaan vielä, että köyhyys ei tuo häiriökäyttäytymistä mutta se on omiaan altistamaan siihen. Jos tarvitaan apua, silloin ryhdytään kysymään, minkälaiset valmiudet kunnalla on tarjota avohuollon tukitoimia ja erityisesti kalliita lastensuojelutoimenpiteitä. Vielä viime vuoden loppuun asti oli valmiudet, kun meillä oli hyvin tietoisesti eduskunnan tekemä Lastensuojelun tasausrahasto, joka yhtä tietoisesti tässä salissa purettiin. Myös sen purkamista vastustaakseni tein rinnakkaislakialoitteen, koska tiesin, mitä sen purkamisesta seuraa. Turku-nimisessä kaupungissa se tarkoittaa 5,3 miljoonan euron vajetta lastensuojelun avohuoltoon. Turun kaupunginvaltuusto äänestyksen jälkeen paikkasi tämän aukon 3,2 miljoonalla antaen ohjeistusta, että tehdään vähän säästeliäämmin niitä toimenpiteitä lapsille vaurioittamatta kuitenkaan lastensuojelua — aikamoinen taikurin työ.

Selvää on se, että valtionosuusjärjestelmää on muutettava siltä osin, että me emme enää voi palata korvamerkittyyn rahaan, mutta perusteita kunnan oikeutukseen saada jälkikäteisrahoitusta pitää olla lastensuojelun osalta muitakin kuin huostaanotto, ja siihen on kyettävä tämän salin yhteisestä tahdosta lisäämään, että myös samalla järjestelmällä kuin oli korvamerkityssä tasausrahastossa kunnan oman osuuden jälkeen kunta on oikeutettu saamaan kalliisiin avohuollon toimenpiteisiin valtion tukea.

Arvoisa puhemies! Voin lopettaa tämän toteamalla, että toivon sydämestäni, että uusi lastensuojelulaki ottaa paremmin kantaa kokonaisvastuuseen siitä, että lakeja noudatetaan ja perheitä tuetaan. Ei tällä hetkellä eikä tietääkseni myöskään nyt olevassa luonnoksessa kukaan ota vastuuta kokonaistoiminnasta, ei ole seurantaa eikä ole seuraamusta, joten vain arvot ja asenteet ovat ratkaisevat.

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa puhemies! Tältä paikalta tulee liian harvoin sanottua sana "kiitos". Haluan puhemiehistölle kiitoksena kertoa, että minun mielestäni debatti ja koko tämän asian käsittely on ollut todella hyvin rakenneltua ja jopa mielenkiintoista. Täällä saivat kaikki debattiin osallistuneet käyttää puheenvuoron, ja keskustelu on ollut hyvin loogista, johdonmukaista.

Arvoisa puhemies! Täällä oli eilen lehterillä sotalapsia, jotka olivat Pohjoismaissa sota-aikana sotalapsina, jopa sodan jälkeenkin, muutaman vuoden ikäisenä lähteneet sinne laukku kädessä. Olen aivan varma, että jos he olisivat istuneet tuolla tänä päivänä, niin he olisivat ymmärtäneet kaikkein parhaiten, mistä me nyt puhumme, elikkä todella siitä, minkälainen tilanne on tänä päivänä hyvinvointi-Suomessa lasten osalta ja varsinkin niiden lasten osalta, joilla olosuhteet eivät kaikilta osin ole vielä kunnossa. He ymmärtävät ja varmaan kaikki tässä salissa ovat ymmärtäneet, mikä välikysymyksen viesti on.

Meistä jokainen nimittäin tietää, että maamme tulevaisuus rakentuu tämän päivän lasten ja nuorten varaan. Tuo tulevaisuus ei näytä ruusuiselta, koska ensinnäkin lapsia syntyy maassamme mielestäni liian vähän, ja sitä tosiasiaa, näkemystäni, ei muuta ministeri Hyssälän vastaus, että lapsia syntyy meille enemmän kuin keskimääräisesti EU-maissa. Kun huomattavalla osalla noista syntyneistä lapsista sekä nuorista on heistä riippumattomista syistä suuria vaikeuksia jo elämänsä alkutaipaleella, niin tehty välikysymys on aivan paikallaan ja aiheellinen. Mutta kuten tavallista, hallitus ministeri Hyssälän kautta kertoo, että toimenpiteet ovat hallituksen mielestä olleet riittävät ja se haluaa jatkaa toimintaansa. Puheet ovat puheita, eivätkä teot puhu toimista lapsiperheiden puolesta kuitenkaan käytännön elävässä elämässä.

Arvoisa puhemies! Aivan keskeinen, lapsiperheille suuria ongelmia aiheuttava yhteiskunnallinen ongelma on työttömyys. Jälleen kerran on syytä huomauttaa siitä, viitaten aikaisempiin puheisiin, muun muassa ed. Viitasen puheenvuoroihin, että työministerin salkku on ollut kohta kolme vaalikautta eli 12 vuotta sosialidemokraateilla ja edelleenkin meillä on yli 300 000 työtöntä. Itsestäänselvää pitäisi olla meille jokaiselle, että tuo suurtyöttömyys heijastuu jokaisen työttömän äidin tai isän sekä heidän lastensa elämässä. Sen vuoksi pidän kaunisteluna ministeri Hyssälän vastauksessa ollutta mainintaa: "Myönteisen työllisyyskehityksen ansiosta on voitu luoda työpaikkoja myös lapsiperheiden vanhemmille. Työttömyysasteet ovatkin kahden huoltajan lapsiperheissä olleet keskimääräistä alhaisemmat."

Arvoisa puhemies! Edellä esitetyllä tavalla voidaan mustastakin tehdä valkoinen. Jos ministeri Hyssälä olisi kysynyt edes yhdeltä niistä 120 000 lapsesta, jotka elävät pelkästään perusturvan varassa olevien työttömien vanhempien huoltamina ja kasvattamina, olisi ministeri jättänyt monta kaunisteltua osaa vastauspuheenvuorostaan pois. Kun hän täällä puheenvuorossaan myöhemmin sanoi, että hän hyppäsi muutaman kohdan yli, näiden yli minä olisin toivonut hänen hypänneen. Aivan vastaavaa on sanottava keskustan ryhmäpuheenvuorosta, jonka ed. Paloniemi esitti. Puhe oli sanahelinää, jolla yksikään ongelmamme ei pienene puhumattakaan siitä, että sillä tavalla ongelma poistuisi.

Arvoisa puhemies! Mielestäni valitettava tosiasia yhteiskunnallista kehitystä arvioitaessa on, että asenteet ovat koventuneet istuvan hallituksen aikana. Hallituksen linjan ovat määritelleet valtiovarainministeriön virkamiehet, ja he ovat sanelleet ministereille rajat, joiden puitteissa he ovat sitten esityksiään tehneet ja meille täällä niitä kertoneet. Kysymys on siten johtamisongelmasta. Aikana, jolloin meillä oli huomattavasti suuremmat vaikeudet, meillä oli hallituksessa suunnannäyttäjiä, johtajia. Nyt minä kysyisin tämän välikysymyksen osalta viimeisenä kysymyksistä: missä nämä johtajat nyt ovat?

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Kyllä ed. Vielmalle voin kertoa sen aikaisemmista hallituksista, että kyllä sielläkin valtiovarainministeri osoitti kaapin paikan ja kovia olivat väännöt, eikä hyvältä tuntunut. Oli ristiriitaa tässä salissa myös hallitusryhmien sisällä. (Ed. Vielma: Minä puhuin vielä vaikeammista asioista!) Ja sitten ne todella vaikeat ajat, ne ovat sitten vielä erikseen.

Mutta, puhemies, kun lukee hallituksen välikysymysvastausta, niin ehkä se on viran puolesta positiivinen tai ylioptimistinen, ja siinä ei nähdä yhtään ongelmaa — ehkä täällä viimeisellä sivulla 6 on muutama viittaus siihen, että pitäisi kehittää edelleen. Mutta muuten on juuri tällaista, että mitä kaikkea on tehty hyvää ja niin edelleen. No, varmasti on tehtykin, mutta olisi aina viisaampaa, jos vastaus heijastaisi myös paremmin todellisuutta kuin lumetodellisuutta.

Tämä asia ei ole varmasti tämän hallituksen synti ainoastaan eikä ministeri Hyssälän. Kyllä aikaisemmatkin ministerit, jotka ovat toimineet peruspalvelussa, ovat tehneet samanlaisia vastauspuheenvuoroja, joissa on ohitettu ongelmat aika sujuvasti niihin sen ihmeellisemmin pysähtymättä. Mutta ongelmia on ja aivan oikein täällä on todettu, niitä ei ratkaista vain rahalla. Täällä ovat jo tulleet esille esimerkiksi lasten psyykkiset ongelmat. Ne eivät todellakaan, niin kuin ed. Puisto sanoi, johdu köyhyydestä sinänsä. Köyhyys kyllä altistaa ongelmille, mutta myös tämä yhteiskunnallinen ilmapiiri, intensiivisyys, ihmisten loppuunpalaminen, kestämättömyys niitä vaatimuksia vasten, että pitäisi aina enemmän tuottaa, olla koko ajan työnantajan käytettävinä. Työt viedään kotiin: lapsille jää entistä vähemmän aikaa. Tämä on yhteiskunnallinen ongelma, että osalla ei ole työtä ollenkaan ja sitten melkoinen osa ihmisistä on taas ylirasittuneita työstä. Ajatellaanpa vaikkapa sairaanhoitajaa työpaikalla, sitten kotona, pätkittäinen työ, käytännössä kolmivuorotyö sairaalassa ja taloudellinen huoli, pieni palkka jne. Siinä on jo aika tavalla ongelmia kotona, ja se heijastuu sitten tietysti myös koko perheeseen.

Millä tavalla autetaan ihmisiä näissä asioissa? Tietysti ensiksikin tosiasiat tunnustamalla, toiseksi katsomalla esimerkiksi terveydenhoidon tukiverkostoja, miten ne jaksavat, ja ne eivät todellakaan jaksa hyvin. Vaikka täällä on toistettu, että yhteiskunta, valtiovalta, on osoittanut, niin kuin ministeri Hyssälä — joka nyt saapui, kiitoksia, paikalle — puheenvuorossaan viittasi, esimerkiksi hoitotakuun rahoitukseen lisämiljoonia, niin ne kuitenkaan käytännön elämässä eivät ole olleet riittäviä. Kunnat edelleenkin vähentävät terveyden- ja sairaanhoidon menoja, etsivät nimenomaan erikoissairaanhoidosta vähennyksiä, mistä on mahdollisuus leikata. Siitä ei seuraa hoidon tehokkuutta, vaan siitä seuraa aukkoja tähän terveyden- ja sairaanhoidon tukiverkkoon. Se on todellinen käytännön ongelma. Ja vielä valitettavasti esimerkiksi oma kotikaupunkini on heikentänyt neuvolapalveluja, ei ole kouluterveys kunnossa, ei ole kouluterveydenhoidosta vastaavaa lääkäriä. Nämä heijastavat tietysti isompia ongelmia. On vaikea saada lääkäreitä pysymään viroissaan ja niin edelleen, mutta tilanne on tosiasiassa tämä ja se heijastaa realiteettia. Eli tällaisessa tilanteessa, jossa neuvolaverkostoa heikennetään eikä ole terveydenhoitajia katsomassa näitä lapsia, lasten terveyttä on vaikea edistää. Tällöin lasten ongelmat kärjistyvät.

Johanna Sumuvuori /vihr:

Arvoisa puhemies! 130 000 lasta elää perheissä, joiden tulot jäävät alle köyhyysrajan, 130 000 lasta, joiden pitäisi olla tämän maan tulevaisuus. Köyhien lapsiperheiden määrä on yli kaksinkertaistunut 90-luvun alusta, kuten täällä salissa on tänään moneen kertaan todettu. On vaikeata ymmärtää, miten hallitus voi kerrasta toiseen julistaa, että asioihin puututaan, mutta vasta seuraavan hallituksen toimesta. Laman varjo on pitkä, ja erityisen pitkä se on ollut lapsiperheille. Lasten hyvinvoinnista pihistäminen tulee tulevaisuuden kannalta erittäin kalliiksi, ja kuten Mannerheimin Lastensuojeluliitto on todennut osuvasti, se on myös huonoa kilpailukykypolitiikkaa. Lasten pahoinvoinnin kasvaminen voi pahimmillaan johtaa tulevaisuuden syrjäytyneisiin aikuisiin.

Työttömyys on jo nyt Suomessa joissain perheissä ja joillain alueilla periytyvää. Vanhempien pahoinvointi heijastuu lasten pahoinvoinniksi. Kaikki me tunnemme opettajia. Kysykää heiltä, miltä lapsiperheiden todellisuus luokasta käsin näyttää. Kuten ministeri Hyssäläkin totesi, lastensuojelun tarve on jatkuvasti kasvanut. Ongelmat kasaantuvat ja ovat yhä vakavampia. Esimerkiksi Helsingissä 16—17-vuotiaiden kiireelliset huostaanotot ovat kaksinkertaistuneet yhdessä vuodessa. Köyhyydestä kärsivien lapsiperheiden määrä kasvaa, ja tässä ovat seuraukset. Miten hallitus voi tällaisten tilastojen valossa pitää toimintaansa menestyksenä?

Taloudessa on ollut meneillään vuosia kestänyt noususuhdanne, mutta kaikkia tämä ei ole koskettanut. Viime vuodet ovat tarjonneet lapsiperheille ainoastaan epävarmuutta ja lisää epävarmuutta: työttömyyttä, pätkä- ja silpputyötä sekä perhepoliittisten etuuksien reaalitason heikkenemistä. Vanhemmuuden kustannusten epätasaisen jakautumisen takia työllistyminen on erityisen hankalaa nuorille naisille. Perheenperustamisiässä olevilla 20—29-vuotiailla nuorilla työllisyysaste on peräti 15 prosenttiyksikköä heikompi kuin ennen lamaa. Pääministeri on kaivannut maahan lisää lapsia. Näissä olosuhteissako niitä lapsia pitäisi tehdä?

Pätkätöiden aiheuttamaan epävarmuuteen on puututtava, ja toimeentulon niukkuutta on helpotettava. Opiskeluaika olisi otollista lasten hankinnalle, jos opintojen ja perheen yhteensovittamista tuettaisiin paremmin. Opiskelijoiden taloudellisen tilanteen turvaavat riittävä opintotuki ja kunnolliset perhe-etuudet yhdessä. Muita toimivia keinoja opintojen ja perheen yhteensovittamiseksi olisivat riittävä asumisen tukeminen, joustavat opintolainan takaisinmaksujärjestelyt ja lyhytaikaisen päivähoidon joustava saatavuus. Se nyt on jo tosin nähty, että opiskelijoiden asiat eivät ole tätä hallitusta liiemmin kiinnostaneet ainakaan tämän vuoden talousarviota laadittaessa.

Hallitus näyttää olevan varsin valmis suurtenkin rahasummien liikutteluun, kun kyse on veronalennuksista, mutta kun pitäisi auttaa kaikkein heikoimmassa asemassa olevia, näperrellään muuttoavustusten sun muiden lillukanvarsien parissa. Välillä taas liikutaan suorastaan absurdistanissa. Nuorisopsykiatria on esimerkiksi ollut vuosikausia resurssipulasta johtuvassa kriisissä, jonka ratkaisemiseksi hallitus näyttää turvautuneen itsehoidon lisäämiseen alentamalla väkevän viinan verotusta.

Hallituksen toiminnasta viimeisen neljän vuoden aikana tosiaankin näkee, ettei hallituspuolueissa riitä todellisuuden hahmotuskykyä yksinhuoltajien, perheellisten opiskelijoiden ja nuorten naisten aseman ymmärtämiseen. Kuuden euron korotus elatustukeen tuntuu lähinnä vitsiltä. Miksi edes vaivautua tekemään hallitusohjelmaa, jos hallitus on lähes kauttaaltaan kykenemätön täyttämään hallitusohjelmassa tekemiään lupauksia?

Arvoisa puhemies! Hyvinvointivaltion tulevaisuutta ja keinoja pelastaa se on viime vuonna tutkittu ja pohdittu ansiokkaasti monen tahon toimesta. Jos tuntuu hankalalta ottaa vastaan kritiikkiä opposition toimesta, voisiko hallitus sitten tutustua tutkijoiden johtopäätöksiin? Stakes julkaisi äskettäin Oikeus ja kohtuus -raportin. Esimerkiksi työmarkkinatuen, ja minimiäitiyspäivärahan korottaminen olisivat tehokkaita keinoja köyhimpien lapsiperheiden aseman parantamiseen. Ei tarvita enää uusia mietintöjä, työryhmäraportteja tai lupauksia teoista seuraavalla hallituskaudella. Tekoja tarvittaisiin viimeistään nyt.

Inkeri Kerola /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ihan aluksi tässä puheessa täytyy antaa positiivista palautetta istuvalle hallitukselle. Totta totisesti, kun täällä eduskunnassa olen kaksi kautta istunut, niin huomattava on se ero, joka on tehty nimenomaan myönteiseen suuntaan tämän hallituskauden aikana kauttaaltaan lapsiperheitä kohtaan. (Ed. Pulliainen: Jos hyvästä ei tiedä, noinkin voi sanoa!)

Mutta lapsiperheiden köyhyys on kuitenkin tänä päivänä todellinen ilmiö, halusimmepa sitä tai emme. Siinä missä yksi perhe pärjää vähemmällä, vaatii toisen perheen ylöspito moninkertaisesti enemmän taloudellisia resursseja. Kyse on siis pärjäämiseroista, jotka koostuvat hyvin erilaisista tekijöistä. Tällöin puhumme asumismuodosta, perheen koosta, sijaintipaikkakunnasta, sairastavuudesta, sosiaalisesta verkostosta, elämään suhtautumisesta jne.

Jo lähtökohdat perheissä voivat olla äärimmäisen poikkeavat. Toisen perheen alkuaskeleet on mitoitettu perinnön turvin aloitettaviksi, kun taas toinen perhe aloittaa aivan tyhjästä. Tässä kohdassa on kuitenkin tuotava esiin se tosiseikka, että aina eivät raha ja rakkaus lapsiin kulje käsi kädessä. Pelkällä rahalla kasvatetut lapset ovat kolikon toinen puoli.

Yleisesti voi todeta, että kun lapsietuuksia leikattiin raa’alla kädellä 90-luvulla, edes lähtötasolle ei olla päästy tähän päivään mennessä hyvistä ratkaisuista huolimatta. Suurin vaje tukien suhteen löytyy kotihoidon tuesta, joka palvelee nimenomaan kotona hoidettavien lasten perheitä.

Keskityn puheessani kahteen ryhmään, joissa taloudellisen tuen tarve on akuutti. Toinen ryhmä ovat lapsiperheet, joissa vanhemmat opiskelevat. Ilman sen kummempia selvityksiä on varmaa, että yhteiskunnan suomien tukienkin jälkeen perheen taloudellinen selviytyminen on vaakalaudalla. Jos normaaliin elämänrytmiin ilmenee sairautta, karkaa tilanne välittömästi käsistä. Opiskelijaperheiden elämä on jokapäiväistä selviytymistä. Saman tyyppisessä tilanteessa ovat ne perheet, joissa lasten ikähaitari ulottuu alle kouluikäisistä opiskeleviin nuoriin. Kun nuorten opintososiaalisiin etuuksiin vaikuttavat vanhempien tulot, lapsilisä päättyy 17 vuoden iässä ja nuoremmat lapset tarvitsevat samanaikaisesti oman osuutensa, eivät laskimen lukemat tunnu näyttävän totta tilipäivän kynnyksellä.

Mielestäni asumistuen uudelleentarkastelu on syytä tehdä läpikotaisin. Lapsiperheiden täysimääräisiä asumistukeen oikeuttavia tulorajoja olisi korotettava niin, että tuloista johtuva perusomavastuu poistuisi sillä tulotasolla, jolla on toimeentulotuen tarvetta. Asumistuen tulee olla asumismenojen korvaamisessa ensisijainen tukimuoto suhteessa toimeentulotukeen. Esimerkkinä mainittakoon, että juuri asumistuen kohdentaminen oikein palvelee nimenomaan lapsiperheitä, varsinkin nyt kohonneiden asumiskustannusten aikana ja etenkin kasvukeskuksissa. Vertailun vuoksi otettakoon vuoden 2005 taso. Silloin maksettiin asumistukea 436 miljoonaa euroa, mistä summasta 53 prosenttia ohjautui nimenomaan lapsiperheille. Asumistuen saajat ovat pienituloisia, joten korjaukset asumistukijärjestelmään vähentävät huomattavasti toimeentulotukimenoja.

Heidi Hautala /vihr:

Arvoisa puhemies! Tänä syksynä on saatu erittäin vahvoja tutkijalausuntoja siitä, että tiedetään varsin hyvin, mistä on kysymys, kun puhutaan huono-osaisuudesta. Niin Stakesin kuin Kelankin tutkijat ovat hyvin vakuuttavasti pystyneet näyttämään sen, että juuri monilapsisten ja yksinhuoltajaperheiden keskuudessa on syvää huono-osaisuutta, jota myöskin pitkään jatkunut pitkäaikaistyöttömyys pahentaa. Tässä taas on ollut hyvä tutustua Kelan selvityksiin siitä, millä tavalla työttömien perusturvaa pitäisi parantaa.

Käsittämätöntä on tietysti se, että hallitus, jolla on käytössä niin valtava suunnittelukoneisto, ei ole ymmärtänyt ollenkaan sitä, mitä tämä kaikki tulee maksamaan tulevaisuudessa. Niin kuin vihreän eduskuntaryhmän ryhmäpuhuja, ed. Tuija Brax, täällä sanoi, esimerkiksi maaherra Rauno Saari, joka edustaa sosialidemokraattista puoluetta, on vahvasti ottanut kantaa syrjäytymiskehitykseen ja todennut, että jos joku tätä yhteiskuntaa uhkaa, se on syrjäytymiskehitys.

On aivan selvää, että kaikkien ministeriöiden ja kaikkien hallituksen jäsenten pitäisi yhdistää voimansa, että todellakin tämä huono-osaisuus poistuu. Tässä on sitten esitetty toisenkinlaisia ratkaisuja, esimerkiksi yleinen ruoan arvonlisäveron alennus. Mutta sillä hinnalla, 400 miljoonalla eurolla, saataisiin aika monta köyhyyspakettia, ja ne voitaisiin kohdistaa niin, että kehitys kääntyy pois siitä, missä nyt ollaan, eli lasten luokkayhteiskunnasta.

Tuomo Hänninen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Yksilöiden hyvinvointia uhkaavia sosiaalisia riskejä voidaan tarkastella kolmen yhteiskunnan perusinstituution vuorovaikutuksen kautta eli 1) perheen, 2) julkisen sektorin ja 3) markkinoiden.

Työelämän muutoksilla on erityisen iso rooli niin köyhyyden kasvussa kuin sen alentamisessakin. Suomen suhteellinen köyhyysaste on vuoden 2004 tilastojen mukaan 12 prosenttia. Tämä tarkoittaa, että noin 600 000 henkilöä elää kotitalouksissa, joiden tulot jäävät alle suhteellisen köyhyysrajan. Köyhyysaste on kasvanut laman jälkeen. Suhteellisen köyhyyden kasvu kertoo ennen kaikkea siitä, että pienituloisten tulokehitys on jäänyt jälkeen yleisestä tulokehityksestä. Epätasainen vaurastuminen näkyy nyt erityisesti lapsiperheiden tilanteessa. Lapsiköyhyys on kaksinkertaistunut laman jälkeen. Samoin lapsiperheiden osuus alimmissa tuloluokissa on kasvanut. Köyhyysrajan alapuolella elävien yli 130 000 lapsen tilanteeseen on puututtava kaikin mahdollisin keinoin.

Lapsiperheiden köyhyysriskin kasvu liittyy nuorten vaikeuksiin kiinnittyä työmarkkinoille, sillä lapsiperheiden vanhemmat ovat enenevässä määrin ikäluokkia, jotka ovat tulleet työmarkkinoille laman aikana tai sen jälkeen. Työssäkäyvien köyhyysriskin kasvu selittyykin pitkälti määräaikais- ja osa-aikatöiden yleistymisellä, minkä seurauksena yhä useamman työssäkäyvän vuositulot jäävät alle suhteellisen köyhyysrajan.

Perheiden elinoloja ja hyvinvointia vertailtaessa on hyvä pitää mielessä, että yksilöt asuvat elämänkaarensa aikana erilaisissa perheissä. Yhteiskuntapoliittisesti lapsiperhevaihe on muita elämänkaaren vaiheita tärkeämpi, koska lapsiperheissä kasvaa seuraava sukupolvi. Lapsuuskodin köyhyys ennustaakin kaksinkertaista köyhyysriskiä sitten aikuisiällä.

Työssäkäyvistä suurimmassa köyhyysriskissä ovat yksinäisyrittäjät ja maanviljelijät. Myös työeläkettä saavien eläkeläisten parissa entiset yksinäisyrittäjät ja maanviljelijät erottuvat korkean köyhyysriskinsä perusteella.

Arvoisa puhemies! Kysymys on vakavasta asiasta. Niinpä tällä vaalikaudella on tehty useita onnistuneita päätöksiä. Lapsilisää, kotihoidon tukea, yksityisen hoidon tukea, vanhempainrahaa ja elatustukea on korotettu. Osittaista hoitovapaata on laajennettu ja tukea korotettu, toimeentulotuen asumismenojen 7 prosentin omavastuu on poistunut. Koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminta on tullut lakisääteiseksi ykkös- ja kakkosluokkalaisille. Lasten perhe-eläke ei enää vähennä asumistukea. Esiopetuksen kuljetukset on lakisääteistetty. Perhevapaista aiheutuvia työnantajakustannuksia on tasattu sairausvakuutuslain uudistuksella. Hoitovapaaoikeutta on laajennettu etävanhemmille, vammaisen ja sairaan lapsen vanhemmille sekä ottovanhemmille. Nämä kaikki osaltaan helpottavat lapsiperheiden tilannetta.

Ensi vuoden budjettiin on tulossa myös useita parannuksia. Muun muassa vanhemmuudesta aiheutuvien kustannusten tasaamista jatketaan ja kehitetään, äitiys-, isyys- ja vanhempainrahoja korotetaan, kotihoidon tukea nostetaan, perhehoitajien palkkiotason minimiä korotetaan, ottovanhemman kotihoidon tukea laajennetaan, elatustukea korotetaan. Nämä kaikki ovat myönteisiä esimerkkejä niistä toimista paneutua lapsiperheiden ongelmiin.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Täällä on analysoitu erikoisesti hallituksen vastausta ed. Cronbergin ym. tekemään välikysymykseen ja todettu, että täältä ei oikeastaan tämmöistä arvostelun sijaa paljastavaa paljon löydy. Mutta, arvoisa puhemies, nyt onkin kysymys siitä, mitä asiakirjaa taikka pöytäkirjanotetta luetaan. Nimittäin pöydille jaettiin hallituksen vastaus, joka ilmeisesti on valtioneuvostossa hyväksytty, ja ministeri teki aika ainutlaatuisen tempun jättämällä lukematta osia tästä ennakkoon kirjoitetusta vastauksesta.

Siellä on juuri näitten yli hypittyjen osien kohdalla yksi hyvin merkittävä pätkä. Se on tekstissä sen jälkeen, kun on kerrottu lapsiasiavaltuutetusta ja hänen toimistaan. Tässä nimittäin tulee tarkka siteeraus: "Hallitus valmistelee ensimmäistä lapsi- ja nuorisopoliittista kehittämisohjelmaa lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämiseksi." Siis toisin sanoen tässä vaiheessa, kun hallituskausi on käytännöllisesti katsoen ohi, yhtäkkiä ryhdytäänkin tekemään ensimmäistä juuri tämänkin keskustelun perusteella ihan avainasemassa olevaa poliittista ohjelmaa. Aika jännä juttu kerta kaikkiaan!

No, käännetään tämä sama asia positiiviseksi asiaksi. Kun nyt sitten, kun ministeri narahti tästä, hän tuossa aitiossa istuessaan supatti huulista päätellen sellaisen tekstin, että kyllä se työ siitä lähtee käyntiin ja kyllä se työ siinä valmistuu. No, tämähän tarkoittaa silloin sitä, että oikein hyvä juttu: koska nyt on tunnustettu, että ei tässä nyt oikeastaan itse asiassa edistämistoimista ollut kysymys ollenkaan, niin nyt sitten tehdään tämmöinen. Toivottavasti tehdään mahdollisimman pian. Toivottavasti saadaan se jo maaliskuuhun mennessä valmiiksi, niin että se on seuraavan hallitusohjelman pohjapaperina, johonka sitten puolueilla, joilla on niihin hallitusneuvotteluihin asiaa, on mahdollisuus ottaa kantaa ja pohdiskella asioita vähän syvällisemmin ja myöskin ottaen huomioon tämän myöhäisiltapäivän ja illan keskustelun, joka on muuten keskusteluna ollut tasokas. Nämä asiat näköjään substanssin osalta hallitaan äärimmäisen hyvin, ja se on tietysti ihan hyvä asia, koska lapsista ja nuorista pitää huolta pitää ja yhteiskunnan pitää olla tässä hommassa mukana.

Tässä keskustelussa on myöskin tullut esille hyvin mielenkiintoisia asioita siitä, millä tavalla nyt sillä kaikkein olennaisimmalla osalla pelataan, nimittäin rahalla. Kun oli kysymys alkoholiverosta ja sen tason nostamisesta ja erikoisesti nostamisesta väkevien alkoholijuomien osalta, niin siinä yhteydessä valtiovarainministeri, joka täällä piipahti pariin otteeseen, kertoi, että harmaan talouden syistä ei nyt voida tähän toimenpiteeseen ryhtyä — siis toisin sanoen se estää ryhtymästä näihin toimenpiteisiin — kyllä muuten, mutta ei tämän takia.

No sitten jos ajatellaan, missä ne rahat meiltä ovat, niin niitten rahojen, jotka tähän tarvittaisiin kiireen vilkkaa — niitten suuruusluokathan vaihtelevat muutamasta kymmenestä miljoonasta eurosta satoihin miljooniin euroihin — näitten eurojen, osalta on kysymys niin suuren luokan kokonaisuudesta, että vain harmaan talouden kuntoon saattamisella tämä asia voidaan saada kuntoon, ja sillä on todella kiire. Kun täällä puhuttiin eräässä puheenvuorossa uusavuttomista vanhemmista, niin tässä on kysymys siitä, että meillä suomalaisessa yhteiskunnassa ongelmana ovat uusavuttomat verojen kerääjät, jotka lähtevät Verohallituksen pääjohtajasta alaspäin ja vähän joka puolelle.

Seppo Särkiniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti muutamia ajatuksia.

Tässä salissa käydään paljon yhteiskuntapoliittista keskustelua ongelmista, joille on vaikea löytää ratkaisua, joko ei oikein tiedetä, miten ongelma hoidettaisiin pois päiväjärjestyksestä, tai sitten ei ole rahaa tai on joku muu siihen rinnastettavissa oleva syy. Tänään välikysymyksen perusteella käsittelemme aihepiiriä, josta me tiedämme kyllä oikeastaan kaiken. Me tiedämme hyvin tarkkaan lapsiperheiden elämäntilanteen tutkimusten perusteella. Me tiedämme sen seikan, että ikääntymisen taustalla on liian pieni syntyvyys ja se tulee aiheuttamaan Suomessa yhden ehkä sotien jälkeisen historian vakavimman yhteiskunnallisen ongelman. Me tiedämme, että tätä ongelmaa ei korjata sillä perhepolitiikalla, jonka lopputuloksena syntyvyys on 1,8 per nainen, nimittäin 2,1 on uusiutumistaso. Sellainen politiikka, jossa iloitaan tästä luvusta, tarkoittaa sitä, että me kaarrottelemme kohti vanhainkotia ja asia ei muutu vähääkään tällä linjalla.

Me tiedämme, että köyhiä perheitä Suomessa voidaan kuvata hyvin eksaktisti. Minulla on tässä kädessäni Stakesin tutkimus, tosin vuodelta 2005, mutta tutkimuksen perusteella sanotaan näin: "Erityisesti pienillä kahden vanhemman lapsiperheillä, joissa on yksi tai kaksi lasta, tulokehitys on ollut hyvä." — Siis 90-luvun ajan, aina vuoteen 2002 asti. — "Samoin tulokehitys on ollut hyvä lapsiperheissä, joissa nuorin lapsi on jo saavuttanut kouluiän." Poliittiset, perhepoliittiset, taloudelliset toimenpiteet tähän ryhmään eivät korjaa tätä asiaa, vaikka en tietenkään halua tämän ryhmän elämäntilannetta heikentääkään.

Mutta sitten tulokehitys on sen sijaan ollut heikompaa suurilla lapsiperheillä, yksinhuoltajilla sekä lapsiperheillä, joissa on alle kolmevuotias lapsi, ja voi olla, että tähän pitäisi vielä vähän lisätä. Mutta tämä kaikki tiedetään ja tiedetään, että vakavin syy näiden lapsiperheiden köyhyyteen synnytettiin 90-luvun leikkauksilla, lamaperusteisilla leikkauksilla, jotka olisi voitu 90-luvulla korjata. Ne olisi kyllä voitu kohdentaa alun perinkin toisin, mutta kysymys on poliittisesta valinnasta, aivan tietoisesta poliittisesta valinnasta. Siksi en voi olla hämmästelemättä sitä, että tämä välikysymys nyt sattuu olemaan sellaisten poliittisten puolueitten tekemä, jotka sosialidemokraattien johtaessa, kokoomuksen peesatessa, vihreitten hyväksyessä ja vasemmistoliiton hyväksyessä ovat näitä leikkauksia tehneet.

Siinä mielessä minusta tuntuu kyllä hiukan poliittiselta farisealaisuudelta, että tämä asia tulee nyt näin esille. Nimittäin minun kädessäni on toinen uutinen, joka on Helsingin Sanomista elokuun 27. päivältä, josta käy ilmi Kelan Vääryyskirjan perusteella, että Vanhasen hallitus on oikaissut näitä asioita merkittävällä tavalla. Vanhasen hallitus keskustan vaalilupausten mukaisesti, joita täällä salissa on paljon pilkattu, on tehnyt poliittisia toimenpiteitä, joilla käännettiin kelkkaa palveluiden yksipuolisesta kehittämisestä kohti tulonsiirtoja, joiden leikkaamisella köyhyys on synnytetty yhdeltä vakavalta osalta. Joka haluaa tarkistaa, voi katsoa, en käy lukemaan sitä tässä ääneen, mutta tämä osoittaa kuitenkin, että muutamia keskeisiä perhepoliittisia tulonsiirtoja on leikattu 90-luvulta vuoteen 2003 tultaessa 20:sta lähes 40 prosenttiin, ja sitten me ihmettelemme, mistä johtuu köyhyys.

Minusta on aivan käsittämätöntä, että me elämme yhden yhteiskuntamme vakavimpiin kuuluvan ongelman kynnyksellä ja tämä asia politisoituu Suomessa niin, että sitä ei voida korjata. Minä toivoisin, että se myönteinen linja, joka hallituksessa on saatu aikaiseksi, jonka vuoksi aion äänestyksessä äänestää hallituksen puolesta, kuitenkin voisi johtaa siihen, että tätä asiaa vielä merkittävästi korjattaisiin.

Lasse Hautala /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Välikysymyksen esittäjät kiinnittivät huomiota erittäin tärkeään asiaan, ja sillä perusteella välikysymyksen esittämiseen on oikeus. Toinen asia on sitten se, onko näiden esitettyjen ongelmien ratkaisemiseen välikysymys se paras keino. Nämä ongelmat ovat meidän kaikkien yhteisiä, ja hallitus on niihin puuttunut. Vastauksia lapsiperheitä koskeviin kysymyksiin löytyy siitä, mitä hallitus on saanut aikaan.

Hallitus tiedosti ongelmat jo heti kautensa alussa. Siksi se varasi ensimmäisessä kehyspäätöksessään lapsiperheiden asemaa kohentaviin tulonsiirtoihin 160 miljoonaa euroa. Myöhemmin tulonsiirtoja on lisätty vielä niin, että niiden yhteissumma kasvaa runsaaseen 220 miljoonaan euroon. Lapsiperheiden keskeisiin etuuksiin tehtiin selvät korotukset aikaisempien hallitusten leikkauslinjan jälkeen. Kotihoidon tukea nostettiin 42 eurolla vuonna 2005, jolloin tuen määräksi tuli noin 300 euroa kuukaudessa. Lisäksi kotihoidon tuen sisarkorotus nousee ensi vuonna, vuonna 2007, 10 eurolla kuukaudessa. Myös yksityisen hoidon tukea on korotettu lähes 20 euroa kuukautta kohden. Pienempiä äitiys-, isyys- ja vanhempainrahoja on korotettu vuonna 2005 varsin tuntuvasti, 94 euroa kuukaudessa.

Tiukassa elämäntilanteessa elävien lapsiperheiden taloudellista tilannetta helpottaa myös toimeentulotuen asumismenojen seitsemän prosentin omavastuun poisto. Lapsiperheessä elävät tietävät lasten sosiaalisen toiminnan olevan lapsen kehitykselle tärkeää. Siksi koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnan tulo lakisääteiseksi ensimmäisellä ja toisella luokalla oleville on sekä lapsen sosiaalisen kasvun että aseman kannalta tasavertaisuutta lisäävä toimi. Nämä ovat konkreettisia toimenpiteitä, joilla parannuksia on tehty.

Arvoisa puhemies! Hallitus on korottanut lapsilisiä 10 eurolla ensimmäisestä lapsesta ja nostanut lapsilisän yksinhuoltajakorotusta 3 eurolla. Ennen tätä hallituskautta lapsilisiin koskettiin vuonna 1995 keväällä ja tuolloin niitä leikattiin. On toki rehellisyyden nimissä todettava, että 10 euron korotus on vain pieni eikä se paikkaa sitä jälkeenjääneisyyttä, mikä lähes kymmenen vuoden aikana oli lapsilisien korotustarpeeseen muodostunut. Lapsen kasvu vastuulliseen vapauteen alkaa kodista ja omasta perheestä. Koulu ja muu lähiyhteisö tukevat sitä.

Vanhemmuutta tulee tukea niin, että vanhemmat onnistuvat lastensa kasvatustehtävässä. Perheen on oltava suvaitseva, ja ihmisen omia valintoja on kunnioitettava. Työ- ja perhe-elämän parempi yhteensovittaminen nostaa suomalaisten elämänlaatua. Tässä perhekustannusten tasaaminen on hyvä ajatus, ja sitä tulee edelleen kehittää. Edelleenkin kotihoidon tukea ja perhevapaita pitää kehittää niin, että perheillä on todellisia valinnanmahdollisuuksia ja enemmän aikaa lapsille. Nuoria perheitä ja perheen perustamista on tuettava taloudellisesti esimerkiksi asunto- ja veropolitiikan keinoin. Pienimpiä äitiys-, isyys- ja vanhempainrahoja on nostettava muun perusturvan tasolle.

Arvoisa puhemies! Perheiden asemaa on kohentanut myös työllisyyden parantuminen. Työllisyys on parantunut siitä huolimatta, että vaikka täällä on tänään toisin väitetty, lähes 100 000 tavoitellun työpaikan tavoite lähenee. Se on selkeä osoitus hallituksen onnistumisesta työllisyyden parantamisessa.

Työttömyys on tällä hetkellä alempi kuin pitkään aikaan. Vuoden 2007 budjetissa ennakoidaan, että työllisyysaste nousee tulevana vuonna jo yli 69 prosentin. Tämä ei voi olla näkymättä ja tuntumatta lapsiperheiden taloudellisessa tilanteessa. Voitaneen siis todeta, että hallitus on toteuttanut varsin vastuullista politiikkaa, vaikka työ lapsiperheiden hyvinvoinnin eteen on kesken ja sitä työtä riittää meille kaikille.

Tapani Tölli /kesk:

Arvoisa puhemies! Esitetty välikysymys on hyvin ajankohtainen ja aiheellinen. Tämä on luonnollisesti pääosin hallitus—oppositio-keskustelua, mutta kyllä tämä asia on myös sellainen, että tämä on hyvin paljon laajempi kysymys. Tämä on lapsiperheiden toimeentuloasia, ja lapsiperheiden tilanne kaiken kaikkiaan on kaksitahoinen asia, sekä taloudellinen että henkinen. On kiistaton tosiasia se, että lapsiperheet ja erityisesti monilapsiset perheet ja yhden tulonsaajan perheet ovat vaikeimmassa taloudellisessa asemassa.

Lapsiperheet ovat olleet perinteisesti yhteiskuntamme voimavara. Haluan historiasta nostaa esille sen, kun 1940-luvun lopulla tulivat lapsilisät. Niiden merkitys bruttokansantuotteista oli suurempi kuin nyt koko perhepoliittisten tukien yhteensä. Silloin suurten ikäluokkien aikaan katsottiin rohkeasti tulevaisuuteen. Todettakoon, että tällä hetkellä Suomessa on eniten vuonna 48 syntyneitä, enemmän kuin 85 000, ja 1-vuotiaita on noin 55 000. Tämä kertoo jotakin rakennemuutoksesta.

Arvoisa puhemies! Kun lapsiperheiden tukia 1990-luvulla laman jälkitunnelmissa leikattiin, murennettiin oikeastaan keskeistä yhteiskuntamme tukijalkaa. Samanaikaisesti on myös muuttunut perhe-käsite, ja voi sanoa, että se on myös murentunut. Tämän hallituksen aikana on perhepoliittisia tukia korjattu, ja voi sanoa, että korjattu merkittävällä tavalla. Suunta on oikea, mutta sitä on vahvistettava. Mielestäni nyt on aika laatia kokonaisohjelma, toisin sanoen lapsi- ja perhepoliittinen kokonaisohjelma. Sillä luotaisiin selkeä pitemmän aikavälin toimenpidesuunnitelma lapsiperheiden toimeentulon parantamiseksi. Yhteiskunnan tukimuotoja lapsiperheille ovat ensinnäkin tulonsiirrot, joihin kuuluvat lapsilisät, asumistuki, päivärahat, kotihoidon tuki jne.

Sitten toisen kokonaisuuden muodostavat verotuskysymykset. Tuloveron lapsivähennys poistettiin 1990-luvulla, mutta sitä olisi syytä tarkastella uudelleen. Välillinen verotus on hyvin merkittävä lapsiperheiden kannalta. Nyt on viime aikoina vahvasti puhuttu ruuan arvonlisäveron alentamisesta; sen merkitys lapsiperheiden toimeentulossa on suuri. Lapsiperheet maksavat välillisiä veroja merkittävästi monessa muussa muodossa, muun muassa monilapsiset perheet tarvitsevat isomman auton ja isomman asunnon. Niissä on merkittävä osuus veroa. Näihin tarttuminen on lapsiperheiden toimeentulon kannalta merkittävä.

Kolmas kokonaisuus on se, millä tavalla otetaan huomioon eri asioissa, muun muassa keskiasteen oppilaitoksen opiskelijoiden opintotukea määrättäessä, vanhempien tulot. Siinä yhteydessä tulisi tarkastella, mikä on huollettavien kokonaismäärä jne. Eli on monia välillisiä asioita, jotka on syytä ottaa lapsiperheiden tuessa huomioon.

Arvoisa puhemies! Edellä sanotun lisäksi haluan todeta sen, mikä vaikuttaa lapsiperheiden pahoinvointiin tai lasten pahoinvointiin. Se on se, miten suhtaudutaan yhteiskunnassa ja yleisesti perheen eheyteen. Perheissä tulee esiin kriisejä, ja on tärkeää, että niissä tilanteissa tuetaan perheen eheyttä. Aivan liian usein kriisitilanteissa toimitaan niin, että tuetaan perheen hajoamista eikä niinkään perheen koossapysymistä. Kaikki ne toimenpiteet, sekä taloudelliset että henkiset, joilla tuetaan perheen eheyttä ja hyvinvointia, ovat välttämättömiä.

Keskustelun nopeatahtinen osuus päättyy.

Esko Ahonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tarkastelen aluksi hieman historiaa.

Lapsiperheiden tulonsiirtoja leikattiin vuosina 1995 ja 1996 noin 336 miljoonalla eurolla. Leikkaukset kohdistettiin lapsilisään, lasten kotihoidon tukeen ja vanhempainrahan vähimmäistasoon eli minimiäitiyspäivärahaan. Vuonna 2002 vanhempainpäivärahan vähimmäistasoa saavien äitien osuus oli 25 prosenttia. Ennen 1990-luvun lamaa vastaava luku oli vain 6 prosenttia. Nyt tämän hallituksen aikana vuonna 2006 vastaava osuus oli ensimmäisen vuosineljänneksen aikana 18 prosenttia ja toisen vuosineljänneksen aikana edelleen kehittynyt myönteiseen suuntaan ollen 17 prosenttia. Lyhyesti, parannusta vuodesta 2002 vuoteen 2006 on tapahtunut 8 prosenttiyksikköä. Tämä kertoo yksinkertaisesti sen tosiasian, että työllisyys on parantunut ja vanhempainvapaalle jäädään paremmasta taloudellisesta asemasta kuin edellisten hallitusten aikana.

Tänään, siis vuonna 2006, yhteiskunnallisessa päätöksenteossa ollaan edelleen mielenkiintoisten ratkaisujen edessä. Tulevaisuuden perhepolitiikka kaipaa tulevinakin vuosina koko yhteiskunnan perusrakenteisiin ulottuvaa tarkastelua ja yhteiskuntapolitiikan toimien yhteisvaikutusten ennakointia ja arviointia erityisesti lapsen, naisen ja lapsiperheen näkökulmasta.

Arvoisa herra puhemies! Seuraavat linjaukset antavat mielestäni hyviä aineksia lapsi- ja perhepolitiikan edelleen kehittämiseksi. Jatkossakin on vanhemmuutta tuettava ongelmien ilmetessä sekä ennalta ehkäisevästi että vanhempien aineellisia ja henkisiä voimavaroja lisäävästi.

On tärkeää, että vanhemmat myös itse ymmärtävät läheisten vuorovaikutussuhteiden merkityksen lapsen kehitykselle. Lasten ja perheiden peruspalveluissa on tehtävä edelleen vanhemmuutta tukevaa työtä yhteistyössä järjestöjen, yhteisöjen ja seurakuntien kanssa. Yhteistyötä ja muuta vanhemmuutta tukevaa työtä tuetaan turvaamalla riittävät henkilöstöresurssit sekä järjestämällä täydennyskoulutusta.

Tarjolla tulee olla myös riittävä määrä päivähoitopaikkoja, mikä osaltaan edesauttaa pienten lasten vanhempien työssäkäyntiä ja toimeentulon hankkimista. Päivähoidossa annettavan varhaiskasvatuksen avulla tuetaan vanhempia, joilla on ensisijainen vastuu lasten kasvatuksesta ja hyvinvoinnista, heidän kasvatustehtävässään.

Koulun oppilashuoltoa tulee edelleen kehittää sekä tasoittaa sen saatavuudessa olevia suuria alueellisia eroja.

Ennalta ehkäisevää työtä ja varhaisessa vaiheessa ongelmiin puuttumista tulee edelleen parantaa, jotta ongelmien kasaantumiselta voidaan välttyä. Henkilöstön kykyä havaita ongelmia tulisi kehittää, ja tarjolla tulisi olla riittävästi kulloiseenkin tilanteeseen sopivia palveluita.

Lasten yhdenvertaisuuteen kunnan eri alueilla voidaan ratkaisevasti vaikuttaa kunnan maankäyttöpolitiikalla ja kaavoituksella, jolloin voidaan sekoittaa asuinalueilla eri väestöryhmiä ja asumismuotoja keskenään. Asuntopolitiikka ja eri asumismuotojen tarjonta palvelee myös osaltaan tätä tavoitetta. Myös vuokra-asumisen imagoa ja lähiöitä tulisi kehittää lapsiperheiden tarpeita silmälläpitäen.

Lasten kehittymisen kannalta varhaiskasvatuksen ja peruskoulutuksen riittävät toimintaedellytykset ovat avainasemassa. Lapsen suotuisan kehittymisen turvaa terveellinen, rauhallinen ja oppimista tukeva kasvuympäristö, mihin on pyrittävä sekä toiminnan suunnittelun että rakenteellisten tekijöiden kautta. Myös ryhmäkokoihin, henkilökunnan riittävyyteen, pysyvyyteen ja jaksamiseen on kiinnitettävä erityistä huomiota.

Arvoisa herra puhemies! Yhteiskunnan lapsuuteen sijoittamat voimavarat tuottavat moninkertaisen hyödyn huomisen hyvinvoinnissa. Hyvä lapsuus on kannattavaa sijoitustoimintaa. Hyvinvoinnin kehittämisen edellytys on, että kaikki yhteiskunnan jäsenet ovat mukana huomisen rakentamisessa. Niin se vain on, arvoisa herra puhemies, että ilman tämän päivän lapsia ei ole huomisen aikuisia, jotka huolehtisivat vanhuksista eli siis meistä, tulevista vanhuksista, ja synnyttävät uuden sukupolven jatkamaan yhteiskunnan olemassaoloa.

Viimeaikaiset selvitykset osoittavat, että laman jälkeen lasten ja lapsiperheiden asema heikkeni 2000-luvun alkuun saakka. Tulokset ovat yhdensuuntaisia, mitattiinpa muutosta taloudellisen hyvinvoinnin jakautumisella tai lasten pahoinvointia kuvaavilla mittareilla. Nykyinen hallitus on kääntänyt kehityksen uudelleen lapsen ja perheiden hyvinvointia tukevalle uralle. Se on kohdistanut lisää voimavaroja perhepoliittisiin tulonsiirtoihin ja vahvistanut palvelujärjestelmää. Hallitus hakee uutta linjausta suomalaiselle perhepolitiikalle ja tukee sitä uuteen nousuun.

Kaikesta huolimatta kiistämätön tosiasia on, että lapsiperheiden osuus köyhyysrajan alapuolella elävistä on ollut kasvussa. Kuitenkin on myös todettava, että 1990-luvun puolivälistä tämän vuosituhannen alkuvuosiin jatkunut perhepolitiikan pysähtyneisyyden vaihe alkaa olla ohi. Vanhasen hallitus on viimeisten vuosien aikana saanut kehityksen kääntymään uudelleen lapsen ja perheiden hyvinvointia tukevalle uralle. Lapsuus on nähty elämänvaiheena, johon on kannattanut panostaa. Nyt aloitettua työtä on jatkettava. Myös uusimmat tutkimukset osoittavat pienen lapsen hyvinvoinnin ja terveen kasvun perustuvan vahvaan ja kiinteään vuorovaikutukseen pienen lapsen ja vanhempien välillä. Olennaiseksi muodostuu yhdessäolon määrä ja lapsen perushoivan turvaaminen.

Pääosa suomalaisista lapsista voi hyvin. Meillä on kuitenkin pieni mutta kasvava joukko pahoinvoivia lapsia. Heidän määränsä on kasvanut 20 vuoden ajan. Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrä sekä lastensuojelun avohuollossa olevien lasten määrä on hälyttävän suuri. Lasten mielenterveyspalvelujen kysyntä kasvaa koko ajan samoin kuin erityisopetukseen siirrettyjen lasten määrä. Pahoinvoivilla lapsilla on oikeus parempaan elämään. Lasten ja perheiden kannalta neuvolalla, päivähoidolla ja kouluterveydenhuollolla on ensisijainen asema pahoinvoinnin ehkäisyssä ja katkaisussa, mutta tarvitaan myös vanhemmuuden tukemista. Lasten pahoinvointi on vakava kansallinen kysymys.

Meidän on jatkettava lasten ja nuorten elämään sijoittamista. Yhteiskunnan on otettava entistä laajempi näkökulma lapsuuden ja nuoruuden itseisarvoiseen toteuttamiseen. Kysymys ei enää ole sektorikohtaisista toimenpiteistä esimerkiksi sosiaali- ja terveyspolitiikassa, koulupolitiikassa tai talouspolitiikassa, vaan yhteisesti näissä kaikissa. Lasten ja nuorten hyvinvoinnin turvaaminen on koko yhteiskunnan asia, ja se on otettava vakavasti. Mitä paremmin tämän päivän lapset voivat, sitä menestyksellisempi Suomen tulevaisuus on.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kuulijoiden pettymykseksi pyrin puheenvuorossani käsittelemään asioita niin, että en kehu sen paremmin nykyistä kuin aikaisempiakaan hallituksia ja pyrin myöskin tasapuolisuuden nimissä olemaan moittimatta näitä kaikkia tämän yhteiskunnan johtavassa asemassa olevia ministereitä, jotka ovat ikään kuin tehneet parhaansa perheiden, lasten ja tulevaisuuden eteen. (Ed. Virtanen: Te olette hämmästyttävä poikkeus, ed. Lahtela!) — Näin katsottuna edustaja aivan hyvin ymmärtää tämän vaikean tilanteen, kuinka pitäisi pysyä tässä puheenvuorossa totuudessa, ja sen perusteella tämä on niin kuin yksinkertaisinta näin.

Kun maailmaa katsotaan siltä silmältä, miten välikysymys on tehty, mielestäni välikysymyksen ajoitus on aivan erinomaisen hyvä. Toisaalta välikysymyksen olisi voinut tehdä joka vuosi, alkuvuodesta sekä loppuvuodesta uudestaan samanlaisena, ja se olisi ollut aina yhtä ajankohtainen. Mutta ymmärrän erinomaisen hyvin, että tammikuun jälkeen alkava kiivaampi vaalityö vaalikentillä jättää sen, että pitäisi löytää perusteet ja selvitykset siitä, kuinka asioita parannetaan. Tämä välikysymyskeskustelu ja siihen tehty pohjatyö antaa erinomaiset mahdollisuudet, että voidaan todeta, että nämä ja nämä asiat pannaan kuntoon, ja ennustan, että sen jälkeen, kokoontuupa hallitus miltä pohjalta tahansa, sillä on tästä keskustelusta valmiit vastaukset, että näin nämä pannaan kuntoon ja homma tulee järjestykseen.

Mutta ymmärrän erinomaisen hyvin senkin, että on puhuttu köyhistä lapsiperheistä, mikä pitää erinomaisen tarkkaan paikkansa, mutta tämä köyhyys ei tarkoita sitä köyhyyttä, mitä oli silloin, kun vähän aikaisemmin olin siinä iässä, kun niin sanotusti talutettavana kuljin. Se köyhyys oli silloin paljon suurempaa ja paljon erilaisempaa. Mutta tämän päivän köyhyys tarkoittaa sitä, että toimeen tullaan, avojaloin ei tarvitse kulkea. Mutta lapsiperheet ovat eittämättä jääneet jälkeen siitä tulokehityksestä, mikä niin sanotusti paremmin pärjäävien yhteiskuntaluokkien osalle on tässä järjestelmässä tullut.

Nykyinen yhteiskuntaelo on sellaista, että köyhät ovat köyhiä ja tulevat entistä köyhemmiksi ja rikkaat ovat rikkaita ja vieläkin rikkaammiksi koko ajan, joka hetki tulevat. Kun katsotaan niitä käytettävissä olevia tuloja, niin monilapsisessa perheessä ja yleensäkin perheessä, missä on lapsia, ne käytettävissä olevat tulot ovat silloin kaikkein pienimmillään, kaikkein ahtaimmillaan. Jos ajatellaan tätä kuultua keskustelua, mitä tänään on syntynyt, niin on jäänyt jostakin puheenvuorosta mieleen, ainakin ed. Forsiuksen puheenvuorosta, että lapsiperheen osalta on kaikkein pienimmät mahdollisuudet suorittaa ylimääräisiä hankintoja, ylimääräisiä matkoja ja ylimääräistä semmoista niin sanottua leveän rahan elämää, mitä tämä rikkaampi osa yhteiskunnasta toteuttaa ja tekee. Ymmärrän erinomaisen hyvin, että nuori perhe, äiti ja isä, jaksaa parhaimmillaan silloin. Mutta ymmärrän myöskin sen, että siinä samassa tulee huoli siitä, kuinka perheen varat riittävät, kuinka pärjätään siinä kilpailussa naapureiden ja muiden kyläläisten kanssa ja kuinka lasketaan se, montako lasta meillä on mahdollisuus kasvattaa, kouluttaa ja pienestä pitäen hoitaa ja saattaa yhteiskuntakelpoisiksi.

Kun sosiaali- ja terveysministeri puhui tänään lapsiluvusta 1,8 per synnytysikäinen nainen — muistaakseni näin se termi oli olemassa — niin pitäisi löytää tapa, millä voitaisiin puhua siitä, että luku olisi selvästi suurempi, mieluummin kaksinkertainen tai jotain sitä luokkaa tavoitteena, ihanteena. Ja nyt tällä tarkoitan sitä, että tulevaisuuden Suomessa tulevaisuuden suomalaisia pitäisi saada kasvamaan entistä enemmän täällä Suomessa, tulevaisuuden työvoima löytyy vain pienten, kasvavien lasten kautta nuorisoon ja sitä kautta aikuistuvaan, hyvin koulutettuun väkeen. Se on se tulevaisuuden Suomi. Ei voida ajatella niin, että minimilapsimäärällä, siis siten, että on yksi lapsi tai vähemmän keskimäärin perhettä kohti, tämä maa pysyisi eteenpäin asuttuna ja kilpailukykyisenä.

Viime sotien jälkeen rintamamiehet viljellessään kylmää tilaa, rakentaessaan ja hoitaessaan eteenpäin, saivat silloisen ministerin vai oliko pääjohtajan Vennamon aikana helpotuksen. Syntyvä lapsi vapautti aina kunkin vuoden lainojen lyhennysvelvollisuudesta ja maksuista. Ehkä tähän liittyy se aikakauden sanonta, että kyllä syntyvä lapsi leivän tuo. Ja niin monesti syntyvä lapsi pelastikin sen perheen talouden siltä seuraavalta vuodelta, kun ei tarvinnut tätä lainojen lyhennystä suorittaa eikä tehdä. Se oli sen ajan ehkä aluepolitiikkaa, ehkä perhepolitiikkaa. Kurjuutta varmasti riitti, mutta toimeen tultiin.

Tämän päivän suomalaisissa tämä kurjuus kaikkein eniten kohdistuu tähän henkiseen kestämiseen ja siihen, että perheet yleensäkin kestävät sitä tiukkuutta, mikä lasten ympärillä tulee. Tämä kovin kiireinen ajankohta, kovin kiireinen aikakausi, tekee sen, ettei ole aikaa lasten kanssa, ja silloin tämä talous tietysti kärjistyy ensimmäisenä. Mutta ymmärrän hyvin, kun katselen eduskunnan salia nyt tällä kertaa, että kyllä kaikkien pienten lasten äidit ja isät enimmäkseen ovat lähteneet kotiin viihdyttämään niitä lapsia. Se on hyvä ja myönteinen asia tässä tämän illan keskustelussa. (Ed. Virtanen: Entäs isoisät?) — Näin katsottuna, kuulkaapas edustaja, tämä isoisän asema ei ole kuitenkaan niin korvaamaton. Olen huomannut sen monessa puheenvuorossa, että isoisän asema koetaan tärkeäksi ja välttämättömäksi, ja mielestäni se sitä onkin. Mutta toivoisin, että ne isoisät, jotka sitä isoisyyttänsä täällä julistavat ja kertovat, olisivat myöskin taloudellisesti tukemassa niitä lapsenlapsiansa ja niitä perheitä, että ajan lisäksi olisi annettavissa myöskin taloudellista tukea ja apua.

Mutta mitä tulee perheisiin muuten, niin useassa puheenvuorossa olen kuullut ja todennut, että yhteiskunta lähtee siitä liikkeelle, että kun tulee ongelmia, niin yksi osa ongelmista tietenkin on taloudellinen ongelma, siihen liittyy monta muuta ongelmaa. Yksi osa on sellainen, että alkoholinkäyttö, perheväkivalta ja kaikki ahtaat asumisolot tekevät ja aiheuttavat sen, että tulee ongelmia. Semmoinen perusneuvo on olemassa, että muuttakaa erilleen asumaan, muuttakaa eri osoitteeseen, niin silloin teidän taloutenne toimii paremmin ja helpommin. Tämä ei voi olla kestävää tulevaisuutta, vaan pitäisi vahvistaa perheitä, niitten jaksamista, niitten henkistä hyvinvointia ja kestämistä. Silloin vasta voitaisiin puhua vahvasta tulevaisuuden Suomesta.

Jossakin puheenvuorossa — epäilen muistavani puhujankin, mutta hienotunteisuussyistä en nyt sitä kerro tässä, koska en ole aivan varma — vaadittiin täällä, että isyyslomaa pitää hoitaa ja tehdä silloin, kun isä asuu vaikka eri osoitteessakin. Kun katselen salin väkeä, niin tulee jostakin mieleen tuolta takapenkiltä katsottuna, kuinka monta isyyslomaa edustaja silloin voisi pitää, jos kaikki ne lapset, jotka ovat syntyneet pitkin maailmaa tai ovat syntymässä, toisivat isälle isyyslomaa, vaikka isä asuukin eri osoitteessa, mutta on tunnettu kuitenkin. Näin katsottuna minusta tuntuu, että näitä asioita ei ihan kokonaisuutena ymmärretä eikä nähdä.

Kun yleinen huuto tänään on tuntunut olevan puheenvuoroissa se, että tämä asia, lapsiperheitten köyhyys, ratkeaa alkoholiverotusta kiristämällä, niin kyllä kuitenkin totuus lienee se, että se, mitä siihen käytetään ja tehdään, ei ole lapsiperheittenkään osalla siitä hinnasta kiinni vaan käyttötottumuksista ja tavoista elää. Enemmänkin sanoisin tähän asiaan niin, että alkoholiverotusta pitäisi sillä lailla korjata ja hoitaa, että tämä hintasuhde väkevien ja mietojen alkoholijuomien välillä tasapainottuisi sillä lailla, että kulutus ohjautuisi tulevaisuudessa entistä enemmän mietoihin ja vähemmän haittaa tuoviin juomiin, jos nyt alkoholin osalta haitattomista juomista voidaan puhuakaan.

Näin katsottuna toivon, että hallitus ottaa huomioon nämä asiat ja hoitaa myöskin sen niin, että valtiontalous saa kukkaroonsa rahaa, mutta siitä samasta löytyy myöskin ohjetta, neuvontaa ja kestävyyttä sellaiseen elämään, että nämä perhehaitat ovat pienemmät ja vähäisemmät, muistaen sen, että perheen käytettävissä olevien rahavarojen suhteen alkoholiveroon menevät varat ovat yhtenä osana poissa myöskin siitä perheen kassasta.

Herra puhemies! Toivon, että tämä välikysymys ja välikysymyskeskustelun osalta syntyvät toimenpiteet johtavat tämän maan tulevaisuudessa parempaan kasvuun, parempaan henkeen, yhtenäisempiin, rakentavampiin ja kestävämpiin perheisiin ja sitä kautta myöskin tulevaisuuden vahvempaan perhepolitiikkaan.

Klaus Pentti /kesk:

Arvoisa puhemies! Toisin kuin oppositio on välikysymyksessään halunnut osoittaa, Vanhasen hallitus on tehnyt monia lapsiperheiden asemaa parantavia lakiuudistuksia tällä vaalikaudella. Tällaisia ovat olleet lasten kotihoidon tuen, yksityisen hoidon tuen, äitiys-, isyys- vanhempain- ja sairauspäivärahan tasokorotukset, ensimmäiselle lapselle maksettu lapsilisän tasokorotus, yksinhuoltajakorotus, osittaisen hoitorahan korotus ja laajennus koskemaan myös ensimmäistä ja toista luokkaa käyvien lasten vanhempia. Peräkkäisten synnytysten päivärahan tasoa alentava vaikutus on poistettu ja lyhytaikaisessa työsuhteessa olevien työntekijöiden asemaa on korjattu. Hoitovapaaoikeutta on lisätty sekä ottovanhemmille ja vanhemmille että vammaisten tai pitkäaikaisesti sairaan lapsen vanhemmille. Reaalisesti lapsiin ja perheisiin suunnataankin enemmän valtion rahaa kuin aikaisemmin.

Oppositio syyttää hallitusta lapsiperheiden köyhyyden lisäämisestä, ja monissa opposition puheenvuoroissa onkin vaadittu lääkkeeksi lisää rahaa lapsiperheille. Raha on tärkeä, mutta yksin sitä jakamalla ei köyhyyttä poisteta. Yhä tärkeämpi tekijä hyvinvoinnin saavuttamisessa on työllistyminen, ja siihen taas vaikuttavat ratkaisevasti saatu koulutus ja hankittu osaaminen. Tältä osin hallitus on tehnyt hyvää työtä. Työllisyyden paraneminen on parantanut myös lapsiperheiden asemaa, vaikka ongelmana ovat yksinhuoltajien ja köyhien lapsiperheiden työllisyys, joka ei ole kehittynyt niin suotuisasti kuin työllisyys keskimäärin. Tämä on työmarkkinoiden ongelma, johon toivottavasti saadaan parannusta esimerkiksi vanhempain lomakustannusten uuden kohdennuksen myötä. Yksi oleellinen tekijä on työpaikkojen muun henkilöstön suhtautuminen yksinhuoltajien tarpeeseen saada työaikansa järjestetyksi enemmän lasten ehdoilla ja toisaalta lasten päivähoidon joustavuus. Määräaikaisten työsuhteiden ketjuttamisen estämiseksi on tehtävä työtä kaikilla tasoilla.

Lapsiperheiden asia on tärkeä, onhan neljäsosa kaikista kotitalouksista lapsiperheitä. Monet parannuksista on kohdistettu, aivan samoin kuin on tehty esimerkiksi vanhuspalveluissa, lapsiperheille suunnattujen palveluiden kehittämiseen varsinaisten tulonsiirtojen ohella. Niinpä lapsiperheiden asema tulonjaossa ei kerro aivan koko totuutta. Perherakenteessa on tapahtunut aika paljon muutosta viimeisen viidentoista vuoden aikana. Ensimmäinen lapsi saadaan entistä myöhäisemmässä vaiheessa. Usein opiskelut ovat jo takanapäin ja työpaikka olemassa. Tämä on parantanut keskimäärin lapsiperheiden taloudellista asemaa, mutta toisaalta tähän keskimäärään voi hukkua ja hukkuu myös taloudellista hätää.

Perheiden koko on kasvanut. Monilapsisia eli yli kolmen lapsen perheitä on suhteessa entistä enemmän. Lapsiperheiden käytettävissä olevat tulot alenevat yleensä lasten määrän kasvaessa, koska tulot suhteutetaan perheen kokoon, vaikka euromääräisesti perheen tulot pysyvät ennallaan. Huomattava osa lapsiperheistä voi hyvin sekä taloudellisesti että perheen sisäisesti. Monet heikommassa taloudellisessa asemassa olevat perheet tarjoavat lapsilleen parhaan mahdollisen kasvuympäristön ja paljon rakkautta. Toinen puoli asiassa ovat ne perheet, joissa kasvuympäristö ei ole lapsille hyvä väkivallan, pelon, vanhempien runsaan päihteiden käytön tai muun pahoinvoinnin vuoksi. Lisääntyneet huostaanotot, niin ikäviä kuin ovatkin, ovat kuitenkin osaltaan merkki siitä, että järjestelmä toimii ja lasten eduista huolehditaan silloin, kun tilanne vaatii.

Vanhempien eroaminen on lisännyt yksinhuoltajien määrää. Heitä on jo viidesosa kaikista lapsiperheistä, ja toisaalta myös uusperheiden määrä on lisääntynyt. Perheen hajoaminen vaikuttaa luonnollisesti perheen talouteen, kun käytettävissä olevat tulot kohdistuvat jatkossa uusille talouksille. Tulee uuden asunnon hankkimista ja muita käyttöomaisuuden hankkimiseen liittyviä kuluja. Yleensä osapuoli, jolle jää lasten pääasiallinen huoltajuus, on taloudellisesti tiukemmalla kuin toinen vanhemmista.

90-luvun suuressa verouudistuksessa poistettiin lapsi- ja yksinhuoltajavähennykset. Tällä on ollut kiristävää vaikutusta juuri yksinhuoltajien verotukseen, vaikka vähennysten poistamista kompensoitiin lapsilisän korotuksella. Verotusta olisikin syytä korjata lapsiperheen verotusta keventävään suuntaan. Ruuan arvonlisäverotuksen alentaminen olisi eräs tärkeä keino vaikuttaa myös lapsiperheiden taloudelliseen asemaan. Viimeistään ensi vaalikaudella on elintarvikkeiden verotusta kevennettävä.

Lapsiperheiden talous on kireintä yksinhuoltajaperheiden lisäksi perheissä, joissa on monta lasta ja alle kolmivuotiaita lapsia. Erityistä huomiota tarvitsevat myös täysipäiväisesti opiskelevat, joiden vanhempainraha jää alhaiseksi. Suomalaiseen perhepolitiikkaan sopii erinomaisesti se, että vanhemmat hoitavat itse lapsiaan näiden ollessa pieniä. Pidän erittäin tärkeänä kaikkia toimenpiteitä, joilla alle kolmevuotiaiden lasten kotona hoitoa voidaan helpottaa. Kotihoidon tukeen onkin pitkästä aikaa suunnattu lisäresursseja. Se antaa osaltaan paremman lähtökohdan lapsille kasvaa ja kehittyä.

Arvoisa puhemies! Taloudellinen hyvinvointi ei ole perheiden hyvinvoinnin ainoa tekijä. Aikamme suuria ongelmia on kasvanut alkoholin käyttö, johon on voitava vaikuttaa vaikkapa sitten alkoholiverotusta kiristämällä, niin kuin täällä monissa puheenvuoroissa on jo esitetty. Henkinen pahoinvointi näkyy lisääntyneenä masennuslääkkeiden käyttönä. Perheväkivalta on lisääntynyt, ja kaikki nämä ongelmat näkyvät avioeroina ja myös lasten kasvaneina psyykkisinä häiriöinä.

Yhteiskuntamme ongelmana on vastuullisuuden heikkeneminen, joka näkyy monella tavalla ihmisten käyttäytymisessä. Itsekkyys on lisääntynyt, ja tunnepuolen hallinta on hukassa, eikä anteeksi anneta. Pelkään, että tämäntapaisen välikysymyksen seurauksena saattaa olla vastuun siirtyminen entistä enemmän yhteiskunnan syliin. Pidän tärkeänä, että perheen asemaa vahvistetaan ja vanhemmuutta tuetaan kasvatustyössä, jonka osaamisessa riittää edelleen tehtävää. Siitä kertoo sekin, että yllättävän moni turvautuisi edelleen lasten ruumiilliseen kuritukseen.

Anni Sinnemäki /vihr:

Arvoisa puhemies! Täällä on puhuttu tänään laman jäljistä ja siitä, että osa niistä ongelmista, jotka koskevat tämän päivän Suomessa köyhiä lapsiperheitä, juontaa juurensa 90-luvun alun lamaan. Kaikki ongelmat eivät suinkaan johdu tuosta lamasta, vaikka on selvää, että osa niistä ilmiöistä, jotka liittyvät huono-osaisuuden kasautumiseen ja siirtymiseen sukupolvelta toiselle, vahvistuivat nimenomaan laman aikana.

90-luvun alun taloudellisen laman jäljet näkyvät vieläkin hyvin vahvasti suomalaisessa politiikanteossa, siinä, mitä meillä pidetään vakavana poliittisena toimintana, uskottavana poliittisena toimintana. Laman jäljiltä meillä on olemassa kulttuuri, jossa sosiaalipolitiikkaa ja siihen satsaamista tuntuu pidettävän jotenkin kevyempänä politiikantekona.

Osittain myös mielestäni tuolta ajalta juontaa juurensa se tämänkin hallituksen hyvin omituisesti harjoittama kaksijakoinen politiikka, jossa julkisen talouden kestävyydessä ei oikeastaan ole mitään rajaa siinä, paljonko voidaan menettää tuloja eli miten veronalennuksia voidaan jakaa kolminkertainen määrä siihen verrattuna, mitä hallitusohjelmaan on merkitty, kun taas tulonsiirtojen tai palveluihin käytettävien rahojen lisäämisessä menokuri on pidetty todella tiukoilla.

On mielestäni hyvä ajatusleikki tai ajatuskoe pohtia lapsilisää suhteessa veronalennuksiin. Täällä on tänään tässä keskustelussa useita kertoja mainittu siitä, että verotuksen lapsivähennyksestä luovuttiin, ja useat ovat myös maininneet sen, että tämä järjestelmä korvattiin lapsilisällä, joka itse asiassa luonteeltaan on sama asia kuin verotuksen lapsivähennys. Lapsilisähän on tulonsiirto sen johdosta, että on lapsia. Se tasaa tuloja nimenomaan muiden ihmisten kohdalla verrattuna niihin ihmisiin, joilla on lapsia.

Jos lapsilisiä olisi kohdeltu kuten verovähennyksiä, niillä olisi voitu saada hyvinkin paljon aikaiseksi, koska verovähennyksiä on tehty hyvin anteliaasti, ja jos lapsilisät olisivat olleet mukana tässä laskelmassa ja niitä olisi kohdeltu ja jaettu samaa tahtia kuin veronalennuksia, niin itse asiassa lapsiperheiden suhteellinen köyhyys olisi huomattavasti pienempi kuin tällä hetkellä.

Viime eduskuntavaalien edellä lapsiperheiden köyhyydestä ja siitä, mitkä ryhmät erityisesti lapsiperheissä ovat hyvin pienituloisia tai köyhiä, köyhyysrajan alapuolella, käytiin hyvin vilkasta keskustelua. Monia tutkimuksia asiasta alkoi valmistua ja selvityksiä oli, joten ainakin puhumme asiasta, joka oli selvästi esillä vaaleissa, ja asiasta, johon vaaleissa vaadittiin parannuksia.

Vihreä eduskuntaryhmä on seurannut sitä kehitystä, mitä erilaiset tutkijat, selvitykset, sosiaalipolitiikan asiantuntijat ovat todenneet köyhistä lapsiperheistä, lapsiköyhyydestä, ja olemme seuranneet kehitystä hyvin huolestuneena. Jotkut tässä salissa ehkä ovat kiinnittäneetkin siihen huomiota. Toivottavasti ainakin ministeri Hyssälä on lukenut viime keväänä julkaisemamme toimenpidevaatimukset, joissa puututtiin nimenomaan köyhiin lapsiin ja lasten eriarvoistumiseen. Vaatimuksemme koskivat silloin tulonsiirtoja, palveluita ja erityisen heikossa asemassa olevia lapsia.

Tulonsiirtojen osalta esitimme lapsilisän korottamista 10 eurolla kuukaudessa toisesta lapsesta eteenpäin. Tätä perustelimme sillä, että tutkimusten mukaan nimenomaan perheet, joissa on paljon lapsia, ovat köyhempiä kuin pienet perheet. Olimme myös ihmetelleet sitä hallituksen hyvin omituista valintaa, että lapsilisän korotuksessa valittiin se ensimmäinen lapsi, jolloin lapsilisän korotuksesta valtaosa kohdistui nimenomaan sellaisille lapsiperheille, joita nämä köyhyysongelmat eivät lainkaan koske. Siis tämän takia esitimme lapsilisän korotusta toisesta lapsesta eteenpäin.

Tämän lisäksi esitimme elatustuen korotusta 22 eurolla. Tämän esityksen olimme harkinneet nimenomaan siinä valossa, että — kuten tässä keskustelussa useasti tänään on todettu — yhden vanhemman perheet ovat sellaisia, joissa tulokehitys on ollut erityisen heikkoa. Tästä elatustukea koskevasta vaatimuksesta ajattelin niin, että ilmeisesti kuitenkin ministerit olivat lukeneet nämä meidänkin esityksemme, kun kerran elatustukeen tässä budjetissa 6 euron korotusta esitetään. 6 euroa on valitettavan pieni summa. En sanoisi niin kuin jotkut ovat tässä salissa todenneet, kun kansaneläkettä korotettiin 5 euroa, että tämä on eläkeläisten pilkkaamista. Jostain syystä en osaa ehkä pitää sitä kuitenkaan erityisenä pilkkana enkä siis pidä tätä 6:ta euroakaan pilkkana, mutta liian vähän se kuitenkin on. Uskoisin itse asiassa, että eduskunta joka tapauksessa, jos hallitus ei perjantaina kaadu, voisi korottaa tätä elatustukeen tehtävää korotusta.

Tämän lisäksi esitimme pienimmän äitiys-, isyys- ja vanhempainpäivärahan korotusta. Se koskee tietenkin perheitä, joissa on pieniä vauvoja, ja on selvästi tutkimuksissa käynyt ilmi, että yhden vanhemman perheiden ja monilapsisten perheiden lisäksi se ryhmä, jolla on eniten taloudellisia vaikeuksia tai joka kohtaa köyhyyttä, on nimenomaan pikkulapsiperheet.

Sosiaalisten tulonsiirtojen, lapsiperheiden tulonsiirtojen, lisäksi vihreän eduskuntaryhmän toimenpidevaatimukset koskivat palveluja. Tässä keskustelussa on tullut esille se seikka, että viime vuosina nimenomaan lapsiperheiden palvelut ovat itse asiassa vähentyneet. Tämä on varmaan osittain seurausta siitä, että kun väestömme vanhenee ja vanhuspalvelujen tarve kasvaa, niin on ehkä vaikeampi pitää huolta siitä, että myös lapsiperheet saisivat asiallista palvelua.

Kuitenkin monien köyhien perheiden kannalta nimenomaan palveluilla voitaisiin auttaa niitä tilanteita, joissa vielä voidaan ennaltaehkäistä perheiden ongelmia. Tällaisia palveluita ovat silloin esimerkiksi perheiden kotipalvelut, jotka voivat auttaa nimenomaan yhden vanhemman perheitä sellaisissa hankalissa tilanteissa, joissa esimerkiksi vanhempi sairastuu.

Sitten tietenkin osa palveluista koskee nimenomaan sellaisia lapsia, joilla menee valitettavasti todella huonosti ja joiden elämän edellytykset ovat rajusti heikommat kuin keskimääräisellä suomalaisella lapsella tänä päivänä. Tässä keskustelussa — ja olen itse siitä tyytyväinen — on laitettu paljon painoa sille keskustelulle, että on puhuttu myös hallituksen alkoholipolitiikasta, ja hyvin monet edustajat tässä salissa ovat todenneet sen, että monet eri syyt mutta niistä lastensuojelutapaukset ja lasten tilanne eivät suinkaan vähäisimpänä syynä puhuvat sen puolesta, että alkoholiveroa tulisi korottaa.

Oma kokonaisuutensa on lastensuojelu ylipäätänsä. Vihreä eduskuntaryhmä on hyvin pettynyt siitä, että tämä hallitus ei ole tuonut esitystä lastensuojelulaiksi. Olemme kuulleet jotain puhuttavan sen nykyisestä valmistelun tilasta, se näyttää olevan huono. En ole varma, onko esitystä tällä kaudella tulossa, mutta olen myös kuullut seikkoja, jotka saavat asian vaikuttamaan siltä, että tämän lain sisällölliset ratkaisut eivät ole kohdallaan.

Kuitenkin lastensuojelulaki kaipaisi kipeästi uudistamista, ei vähiten sen takia, että kun lastensuojelun tasausrahastojärjestelmästä luovuttiin ja siirryttiin laskemaan kuntien valtionosuuksia lastensuojelun osalta huostaanottojen perusteella, niin on selvää, että jos annamme tämän järjestelmän olla voimassa pitkään, niin se selvästikään ei luo kunnille kannustetta tehdä ennalta ehkäisevää avohoidon työtä. Lastensuojeluun kokonaisuudessaan ja myös lastensuojelulakiin liittyy monia muitakin vakavia ongelmia.

Arvoisa puhemies! Täällä on käytetty jonkin verran puheenvuoroja, joissa todetaan oman käsitykseni mukaan se melko itsestäänselvä, jollain tavalla ehkä triviaalikin seikka, että vanhemmilla on vastuu lapsistaan. Totta kai vanhemmilla on vastuu lapsistaan, mutta olen ymmärtänyt meidän tehtävämme täällä niin, että me teemme poliittista työtä, me luomme edellytyksiä. Mielestäni parhaalla tavalla voimme toimia sen eteen, että vanhemmat ottavat vastuun lapsistaan, ottamalla itse vastuuta suomalaisen yhteiskunnan vakavista ongelmista, ja kieltämättä voimakkaasti kasvanut lapsiköyhyys on yksi niistä vakavimmista ongelmista.

Jos on sellaisia tapauksia, joissa vanhemmat ovat välinpitämättömiä tai syystä tai toisesta kykenemättömiä, he tuskin paranevat sillä, että kansanedustaja Sinnemäki täältä Helsingistä sanoo, että ottakaa vastuuta. Kyllä poliitikon tehtävä ennen kaikkea on luoda mahdollisuuksia, ennalta ehkäistä ongelmia, luoda puitteita, joissa perheet voivat kasvattaa lapsiaan menestyksekkäästi, ja sitten tietenkin myös korjata, luoda sellaiset rakenteet, että vakaviin ongelmiin, kun vanhemmat eivät ole vastuussa lapsistaan oikealla tavalla, voidaan puuttua.

Muutama sana vielä. Täällä on keskusteltu myös siitä, mikä on opiskelevien vanhempien asema. Jossain vaiheessa on ollut käytössä opintotuen lapsikorotus. Voisi ideana olla ihan hyvä, että palaisimme siihen. Toisaalta taas ehkä tämmöisistä selkeistä toimenpiteistä, jotka toimisivat monen ryhmän osalta, pienimmän äitiys-, isyys- ja vanhempainpäivärahan korotus olisi opiskelijoiden kannalta itse asiassa ehkä se kaikkein kätevin muutos. Silloin opiskelevat, opiskeluaikana lapsen saavat vanhemmat olisivat nykyistä huomattavasti paremmassa asemassa.

Olin myös melko järkyttynyt siitä, mitä ministeri Haatainen puhui esitellessään tässä salissa aikaisemmin vanhemmuuden kustannusten tasausesityksensä, jossa hän osana esitystä mainosti erittäin tyytyväisenä, että perheille tulee huomattavasti paremmat edellytykset nyt ylipäätänsä hoitaa lapsiaan, ei niinkään tässä kustannusten tasausmielessä vaan siksi, että osa päivärahoista nousee. Samalla hän on kuitenkin tuonut tämän esityksen ilman, että pienimpään isyys-, äitiys- ja vanhempainrahaan puututaan.

Tämä on mielestäni hyvin omituista, koska suomalaisen sosiaaliturvajärjestelmän ongelmat kaiken kaikkiaan ovat sellaisia, että meillä nimenomaan pienimmät etuudet ovat jääneet erityisesti jälkeen tulokehityksestä, jolloin ei oikeastaan pitäisi tuoda sellaisia esityksiä, joissa pienintä etuutta ei korjata vaan korjataan vain ihmisten ansiosidonnaisia etuuksia.

Arvoisa puhemies! Olen puhunut todella pitkään, mutta tämä aihe on minulle erittäin tärkeä. Olen tehnyt sen parissa paljon työtä, joten siksi pitkä puheenvuoro.

Arvoisa puhemies! Kaatuipa hallitus perjantaina tai valitaanpa uusi hallitus joskus ensi keväänä, niin mielestäni yksi tärkeimmistä asioista olisi sellainen asennemuutos, jossa me ryhtyisimme asennoitumaan lapsiköyhyyteen ja itse asiassa köyhyyspolitiikkaan ylipäätänsä sillä tavalla, että se on sellainen politiikan ala, aivan samoin kuin vaikka työllisyyden kohentaminen, että meillä pitäisi olla määrällisiä tavoitteita, joihin hallitus on sitoutunut ja joita sitten mitataan ja joissa hallituksen onnistumista mitataan.

Stakesin raportissa Suomalainen hyvinvointi 2006 on mielestäni erittäin kuvaavasti tuotu ilmi se, että poliittisella tasolla suomalaisesta hyvinvointiyhteiskunnasta on huolehdittu niin, että todetaan jossain välissä, että me olemme pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta. Tällä hetkellä itse asiassa monilla indikaattoreilla mitattuna Suomi ei ole pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta. Olemme jääneet muista Pohjoismaista jälkeen esimerkiksi nimenomaan suhteellisen köyhyyden kasvussa.

Seuraavaan hallitusohjelmaan mielestäni on välttämätöntä saada tavoite, jossa lapsiköyhyys esimerkiksi puolitetaan. Yleinen lapsiköyhyys ei varmastikaan riitä ainoaksi indikaattoriksi, vaan sen lisäksi voisi olla jotain lastensuojeluun liittyvää tai esimerkiksi alkoholihaitoista kärsivien lasten määrän merkittävä vähentäminen, ehkä joitakin indikaattoreita vielä tämän yleisen lapsiköyhyyden ja näiden kaikkein äärimmäisimpien esimerkkien välillä.

Toivon, että lapsiasiainvaltuutettu Maria Kaisa Aula, joka on myös kiinnittänyt tähän lapsiin suuntautuvan politiikan mitattavuuteen ja tavoitteellisuuteen huomiota, myös osallistuu tähän työhön.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ennen kuin ed. Sinnemäki ennättää poistua salista, haluan kiittää häntä, hän usein esiintyvän tapansa mukaan puhui viisaita. (Ed. S. Lahtela: Kuten puhujakin siellä!) — Saa nähdä, miten käy.

Niin, arvoisa puhemies, jos sosiaalipolitiikka ei pysty estämään köyhyyden lisääntymistä, se on epäonnistunut. Näin on sanonut ainakin suuresti kunnioittamani entinen opettajani Raija Julkunen. Itse tekisi mieli lisätä siihen, että jos sosiaalipolitiikka ja yhteiskunta eivät pysty estämään lapsiköyhyyttä, niin ne ovat dramaattisesti epäonnistuneet.

Kun edellä ed. Lahtela ilmoitti, että hän ei täällä kehu hallitusta eikä oppositiota, niin ilahduin siitä sen vuoksi, että kun olen kuunnellut sekä huoneessa että täällä salissa täällä käytyä keskustelua, niin kyllä tätäkin keskustelua valitettavasti on vaivannut tämä iänikuinen ja ainakin toisinaan itseäni harmittava epä-älyllinen hallitus vastaan oppositio -väittely, (Ed. S. Lahtela: Puhuja puhuu itsestään!) jossa analyyttinen lähestymistapa on välillä kohtuullisen kaukana.

Ehkä on ollut havaittavissa, että kun nyt puhumme lapsista ja lasten köyhyydestä ja lasten huonosta asemasta, niin se on ehkä vähän hillinnyt tätä yletöntä itsensä kehumista tai toisten räävitöntä, käyttäisinkö nyt ilmaisua haukkumista. Ainakin jos yritän olla jotenkin itselleni rehellinen, niin minusta näyttää, että kun olemme kaikki yksimielisiä siitä, että lasten köyhyys on kenties yksi riipaisevimmista vääryyksistä, joka tässä maassa vallitsee, niin olemme kyllä kaikki enemmän tai vähemmän syyllisiä.

Kun ed. Sinnemäki totesi, että täällä on vähän löysästi puhuttu tästä perheitten vastuusta, niin olen siitä asiasta aika vahvasti samaa mieltä siksi, että kyllä tietenkin perheillä on vastuu, ja jos perheet eivät sitä vastuuta kanna, niin seuraukset eivät ole useimmiten hyviä. Mutta jos perheet eivät pysty kantamaan sitä vastuuta, niin asia on kokonaan toinen, ja siitähän tässä on kysymys. Tämä yhteiskunta ei ole kantanut omaa vastuutaan sillä tavoin, että osalle suomalaisista lapsiperheistä ei ole tarjottu riittäviä edellytyksiä kantaa oma vastuunsa, ja sen seuraukset todellakin näyttävät huolestuttavilta sekä tässä ja nyt että erityisesti suhteessa tulevaisuuteen.

Yksi suomalaisen yhteiskunnan peruspilareista on ollut tämä pohjoismainen hyvinvointivaltio, se politiikka, joka liitetään käsitteeseen pohjoismainen hyvinvointivaltio, jolla ymmärretään kansalaisten tahdon ja poliittisen voiman aikaansaannosta, sellaista kollektiivia, joka ilmentää laaja-alaista solidaarisuutta ja halua huolehtia yhteiskunnan heikompiosaisistakin. Sen voisi kai määritellä jotenkin niinkin, että ne, joita emme tunne, tarjoavat tukea niille, joita emme tapaa. Se on tämä universaalisuuden periaate, että pidämme kaikista huolta ja tarjoamme tukea myöskin vähän paremminkin toimeentuleville, millä turvataan se, että kaikkein heikoimmille voidaan myös tarjota tukea. Siihen liittyy myöskin se, että kysymys ei ole pelkästään siitä, että turvataan elämisen edellytykset, vaan turvataan ihmisille mahdollisuus arvokkuuteen, survival of dignity, sillä tavoin, että ihmiset voivat elää ihmisinä, vaikka heidän taloudellinen ja sosiaalinen asemansa olisi heikko.

Täällä on esitetty erilaisia vaihtoehtoja, mitä pitäisi tehdä, ja kuitenkin ikään kuin tämmöinen yleinen voimattomuus vallitsee. Ministeritkin lupaavat ja kertovat, että kyllähän me tätä kaikkea pientä olemme tehneet, mutta siitä huolimatta tämä ongelma on ratkaisematta, että ehkäpä nyt sitten tulevassa hallitusohjelmassa löydettäisiin ratkaisut. Sanoin jo debatissa, että tulevaisuus on aina tänään. Jos sanomme, että ratkaisu häämöttää horisontissa, niin unohdamme, että horisontti on viiva kaukaisuudessa, joka etääntyy sitä mukaa kun sitä lähestymme. Me emme voi sanoa, että kantakaamme katkeraa kruunua tänään, että voisimme tarjota kirkkaamman kruunun lapsenlapsillemme, siksi, että nimenomaan lapset kärsivät aina tänään. Siksi ratkaisut, joilla heidän asemaansa parannetaan, on tehtävä tänään.

Olen itse pohtinut, mistä johtuu tavallaan tämmöinen avuttomuuden tunne tässäkin salissa, jossa perustuslain mukaan pitäisi käyttää tämän maan korkeinta poliittista valtaa. Siitä huolimatta emme täällä pysty auttamaan niitä lapsia. Mikä siinä on taustalla? Onko siinä todella taustalla se, että tämä suomalainen hyvinvointijärjestelmä on rapautumassa, vai ollaanko sitä rapauttamassa? Minusta itsestäni tuntuu, että pikkuhiljaa, ilman että kukaan meistä olisi sitä tahtonut, olemme ajautuneet tilanteeseen, jossa ikään kuin yhteiskunta siirtää vastuuta juuri yksilöille, yksilöille, jotka eivät pysty sitä kantamaan. Se tapahtuu kilpailukyvyn, globalisaation ja erilaisten sellaisten hienojen termien nimissä, että ainakaan ne ihmiset, joita se politiikan muutos kaikkein voimakkaimmin koskettaa, eivät ymmärrä, mistä on kysymys.

Ehkä se, miksi ihmisistä tuntuu niin pahalta ... Kun ed. Soininvaara täällä sanoi, että lapsilisien määrittäminen etuoikeutetuksi tuloksi toimeentulotukea määritettäessä olisi johtanut itse asiassa lapsiperheitten osalta huonompaan, niin niin se tietenkin olisikin tehnyt tämänhetkisen ehtojen vallitessa, mutta totta kai samassa yhteydessä pitää huolehtia siitä, että toimeentulotuen indeksisidonnaisuus säilyy siten, että sellaiseen tilanteeseen ei jouduta. Mutta se, mikä siinä on minusta kaikkein huolestuttavinta, ei ehkä ole se, että ne toimeentulotukea saavat yksinhuoltajaperheet ja lapsiperheet, jotka jäivät esimerkiksi nyt ilman tätä vaalikauden alussa annettua lapsilisien korotusta, olisivat joutuneet äärimmäiseen hätään siksi, että juuri se raha jäi saamatta — ehkä he jotenkin selviytyivät — vaan minusta se isku oli nimenomaan siinä, että he jäivät ilman. Vaikka he tiesivät olevansa varmasti, ainakin useimmat heistä, eniten sen tarpeessa, niin siitä huolimatta juuri he jäivät sitä ilman. Tämä on päinvastaista sille arvokkuuden säilyttämiselle, joka minusta on ollut suomalaisen hyvinvointivaltion keskeinen perusta.

Mitä sitten pitäisi oikeasti tehdä? Minusta meillä on sellainen ongelma, että me olemme tehneet tämmöisen kummallisen tieto-opillisen arvovalinnan, että me olemme asettaneet ensisijalle ihmisistä päättäessämme erilaiset asiakirjat ja numerot sen sijaan, että ikään kuin tunnistaisimme ihmisten omat kokemukset. Se, mikä minua viimeaikaisessa sosiaalipolitiikassa on jonkin verran saanut tuntemaan myönteisyyttä, on se, että on alettu tutkia tätä maailman ja maan menoa yksittäisten ihmisten kertomusten perusteella. Ehkä se saattaisi tarjota (Puhemies: 10 minuuttia!) mahdollisuuden sellaisen politiikan aikaansaamiseksi, joka tarjoaisi arvokkaan elämän kaikille ja erityisesti niille kaikkein heikoimmassa asemassa oleville köyhille lapsiperheillekin. Siitä meidän on huolehdittava.

Satu Taiveaho /sd:

Arvoisa puhemies! Käytin täällä aiemmin jo puheenvuoron lapsiperheiden köyhyydestä, mutta aihe on kuitenkin niin tärkeä, että haluan vielä ottaa muutaman asian erikseen esiin.

Ensinnäkin lapsiperheen köyhyyttä ei voida vähätellä. Sen vähentämiseksi ja estämiseksi tulee todella toimia. Lapsiperheiden toiveena perhebarometrin mukaan on erityisesti joustava työaika työssä käyville pienten lasten vanhemmille. Tämä on tärkeä viesti, jonka eteen on syytä toimia.

Tällä hallituskaudella onkin työn ja perhe-elämän yhteensovittamiseen satsattu monin toimin, muun muassa vanhempien päivärahaehtojen määräytymisehtoja kehittämällä, helpottamalla pätkätöitä tekevien asemaa, peräkkäisten synnytysten kohdalla, vuosilomalain muutoksella, osittaista hoitorahaa kehittämällä, pätkätöiden estämiseen tähtäävillä toimilla, perhevapaauudistuksiin sisältyvillä toimilla ja perhevapaakustannusten tasaamisella. Tämän tavoitteen joustavoittaa pienten lasten vanhempien työssäkäyntiä on kuitenkin jatkossakin oltava voimakkaasti tavoitteena.

Toisena asiana haluan vielä ottaa esiin sen, että toimeentulotukea saavilla lapsiperheillä ei ole läheskään tasavertaisia mahdollisuuksia hyvinvointiin muiden lasten kanssa. Toimeentulotuessa tulisikin erityisen voimakkaasti huomioida lasten tarpeet nykyistä paremmin. Olisikin harkittava toimeentulotuen perusosan korottamista tai ohjeistaa nykyistä enemmän ennalta ehkäisevän ja harkinnanvaraisen toimeentulotuen käyttöä lasten tarpeisiin.

Tällä hetkellä ennalta ehkäisevän toimeentulotuen käytössä on suuria eroja eri kunnissa. Monissa kunnissa tätä ei käytetä ollenkaan tai ei juuri ollenkaan. Tähän seikkaan voitaisiin löytää ratkaisuja myös lapsilisän tai edes osan siitä säätämisestä etuoikeutetuksi tuloksi toimeentulotuessa.

Sosiaalialan kehittämisohjelmassa esitettiin lapsilisien yksinhuoltajakorotusta tällaiseksi etuoikeutetuksi tuloksi toimeentulotukeen. Toisaalta voitaisiin pyrkiä siihen, että osa lapsilisästä olisi etuoikeutettua tuloa kaikille toimeentulotukea saaville lapsiperheille. Nämä toimet osuisivat lapsiperheiden köyhyyden ytimeen. Toimeentulotuen tulee olla viimesijainen tukimuoto, mutta niitä, jotka sen tarpeessa ovat, tulee erityisesti tukea.

Vähimmäisetuuksien kehittämisen ohella tulisi parantaa mielestäni myös asumistukea. Asumistuen enimmäistasoa leikkaavat jo varsin pienetkin tulot, jopa toimeentulotukeen oikeuttavat tulot. Tämä pitäisi oikaista jollakin aikavälillä, sillä juuri lapsiperheillä asumismenojen osuus on kuluista varsin suuri. Tulisi myös tarkastella, voitaisiinko asumistuen ehtoja kehittää siten, että murrosiän ylittäneen lapsensa kanssa asuvalla yksinhuoltajalla olisi oikeus nykyistä suurempaan asuntoon. Myös lapsilisän ulottamista 17-vuotiaisiin tulisi jatkossa ottaa vakavaan harkintaan, sillä tämän ikäisten lasten kustannustarpeet ovat usein varsin suuret ja he ovat tulojen osalta väliinputoajia.

Kaikkein vaikeimmassa asemassa ovat yleensä mielenterveyskuntoutujat, päihdeongelmien kanssa kamppailevat, pitkäaikaistyöttömät sekä lastensuojeluperheet. Heitä tukevien palveluiden kehittämistä ja niihin satsaamista todella tarvitaan. On väärin, että hyvinvointiyhteiskunnassamme osa väestöstä on joutunut marginaaliseen asemaan, ja he ovat juuri niitä, jotka tarvitsisivat kipeimmin puolestapuhujia. Näissä perheissä on myös paljon lapsia, jotka ovat vaarassa myös joutua marginaaliseen asemaan.

Lasten ja nuorten psykiatrisen avo- ja laitoshoidon palveluissa on edelleen vakavia puutteita. Sosiaalipalvelujen saatavuutta tulee vahvistaa, samoin kuin toimittiin terveydenhuollon osalta. Tarvitaan kipeästi sitä sosiaalitakuuta. Sosiaalipalvelut ovat usein ongelmia ennalta ehkäiseviä ja toimintakykyä ylläpitäviä. Niihin satsaaminen on järkevää.

Lastensuojelukerrointa tulee myös mahdollisimman pian kehittää niin, että se huomioisi myös nämä ennalta ehkäisevät lastensuojelutoimet ja avopalvelut, kuten eduskunta asiasta päätettäessä myös edellytti.

Näiden köyhien lapsiperheiden ongelmien ratkaisemiseksi tarvitaan sosiaali- ja terveystoimen lisäksi muiden sektoreiden toimenpiteitä ja myös kolmannen sektorin panostusta. Lastenkaan hyvinvoinnista puhuessa emme voi unohtaa esimerkiksi kulttuuri- ja liikuntapalveluiden osuutta.

Arvoisa puhemies! Köyhät lapsiperheet todella tarvitsevat toimiamme jatkossakin niin kunnissa kuin valtakunnankin tasolla.

Lyly Rajala /kok:

Arvoisa herra puhemies! Lama-ajan nuoret ovat nyt lasten vanhempia, ja kyseisen laman satoa korjataan nyt. Voisipa tehdä lakialoitteen siitä, että vanhemmat ovat huolenpidon lisäksi myös velvollisia rakastamaan lapsiaan, ja jos he eivät tiedä, mitä se on, heidät velvoitetaan ottamaan selvää.

On tiedossa, että yleinen toisista ihmisistä välittäminen on vähentynyt. Muistelenpa aikaa, jolloin nuorena poikana muutin Oulusta Helsinkiin vuonna 1970 Dannylle rumpaliksi. Ihmettelin tuolloin, kuinka eri tavalla ihmiset suhtautuivat toisiinsa täällä Helsingissä kuin Oulussa. Minulla oli tuolloin aikaa arkipäivisin seurata elämän sirkusta Helsingin keskustassa. Kerroin Oulussa kärjistetysti, että jos Helsingissä vaikka kaadut kuolleena katuun, niin ihmiset kävelevät yli välittämättä mitään. Ihmettelin tätä asiaa vielä enemmän, koska tiesin, että suurin osa helsinkiläisistä oli itseni tavoin muuttanut jostain muualta.

Suurin murhe lieneekin asenteissa. Niihin hallituksella tuskin on täsmälääkkeitä, mutta lienee parempi korostaa toisista ihmisistä ja ennen kaikkea omista lapsistaan välittämisen merkitystä kuin olla sitä kertomatta. Kas, kun välittämistä ei voi ulkoistaa. Aito välittäminen varmasti vähentäisi myös huippulukuihin nousseita lasten huostaanottoja, joita ei voi taatusti kokonaan laittaa Viru Valgen vuoksi pari vuotta sitten tehdyn alkoholiveron alennuksen piikkiin.

Vuosien 93 ja 94 vaihteessa lopetettu verotuksen lapsivähennys on myös omalta osaltaan heikentänyt lapsiperheiden asemaa, kun samalla lapsilisät eivät ole juuri nousseet. Nämä yhdessä ovat vaikeuttaneet varsinkin useampilapsisten perheiden asemaa. Tuttavaperheeni lapsi syntyi marraskuussa 93, ja perhe sai käyttää kyseistä vähennystä peräti kaksi kuukautta, vuoden 93 marras- ja joulukuun. Tuolloin elettiin todella vaikeita aikoja ja monia asioita jouduttiin leikkaamaan. Nyt elämme tuohon lamaan verrattuna hyviä aikoja. Olisiko jo syytä palauttaa tämä leikkaus entiselleen? Onhan siitä aikaa jo 13 vuotta.

Myös työelämän vaatimukset ovat koventuneet. Hyvä esimerkki voisivat olla vaikkapa vuorotyössä käyvän yksinhuoltaja-sairaanhoitajan lapset. Yöhoitoa on monessa kunnassa vaikea järjestää eikä työnantaja useinkaan jousta. Esimerkiksi kotikaupungissani Oulussa, jossa on 130 000 asukasta, olen nimennyt tuon ainoan päiväkerhon, jossa on myös yöhoitoa, niin sanotuksi lasten yökerhoksi. Viimeistään sitten kun lapsi seitsemänvuotiaana aloittaa koulun, ei yöhoitoa tahdo koululaisille löytyä. Ei ole kovinkaan turvallista pienelle ekaluokkalaiselle viettää öitään eri tuttavien tai sukulaisten tai naapureitten luona.

Työttömyys luo köyhyyttä. Työllisyyden hoitoon satsaaminen vähentää syrjäytymistä. Yritykset kärsivät työvoimapulasta samalla, kun meillä on 300 000 työtöntä. Tämän yhtälön ratkaisemisella vähennetään pahoinvointia, saadaan lisää verotuloja ja luodaan parhaat edellytykset lapsiperheillekin elää hyvää elämää. Työ tuo turvallisuutta vanhempien lisäksi myös perheen lapsille. Välittäkäämme siis välittämisen viestiä eteenpäin!

Arvoisa herra puhemies! Muuten olen sitä mieltä, että mummot ja papat ovat edelleen maailman parhaita lasten päivähoitajia, terveisin puhemies Paavo Lipposen isoisän, Jaakko Antero Iisalon, perustaman ja sitten hänen jälkeensä minun isoisäni Heikki Johannes Rajalan 51 vuotta puheenjohtaman urheiluseuran, Sievin Asemakylän mummolassa viime sunnuntaina sata vuotta täyttäneen Sievin Lylyn toimitalon naapurissa kasvanut Paavo Juhani, nyttemmin jo kymmenen vuoden ajan Lyly Paavo Juhani Rajala.

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Tämä välikysymyskeskustelu on ollut mielenkiintoinen. On päädytty jälleen siihen, mihinkä aina päädytään, eli oppositio arvostelee hallitusta ja hallitus sitten — tällä kertaa ministeri Hyssälän suulla — kertoo, että ne tutkimukset, joihin täällä vedottiin, kertovat edellisen hallituksen tekemisistä. Eli kukaan ei oikeastaan kanna vastuuta siitä tilanteesta, missä ollaan. Voi sanoa, että suurin osa lapsiperheistä voi hyvin ja monilla on paljon tavoitteita ja unelmia elämässään, mutta osalla kuitenkin menee huonosti, ja siihen meidän pitäisi miettiä ratkaisuja yhdessä huolimatta siitä, mikä hallitus on milloinkin ollut vallassa.

Lapsiperheiden köyhyys on tänä päivänä toisenlaista kuin se oli 1950-luvulla. Ennen oli toivoa, vaikka elämä oli rankkaa. Lähellä oli yhteisö, josta sai tukea useimmiten, muun muassa sukulaiset ja naapurit, ja muutenkin elämä oli toisenlaista, vaikka täytyy sanoa, että kyllä silloinkin hyljeksittiin esimerkiksi yksinhuoltajia, yksinhuoltajat olivat erittäin huonossa asemassa. Siinä mielessä yksinhuoltajat tänä päivänä ovat kyllä paljon paremmassa asemassa. Mutta tämän päivän köyhyyteen liittyy paljon muutakin kuin se, että ei ole rahaa. Siihen liittyy juuri ed. Virtasen aiemmin mainitsemaa omanarvontunnon heikkenemistä juuri niistä ristiriitaisista viesteistä, joita yhteiskunta antaa. Tänä päivänä muuttoliikkeen johdosta moni lapsiperhe on ilman sellaista suvun perinnettä ja yhteisöä, joka ennen vanhaan oli siinä tukena. Tämä vaikuttaa varmasti hyvin paljon erityisesti sellaisten perheiden elämään, jotka ovat vasta muuttaneet, joissa tulee monenlaisia ongelmia ja kulttuurieroja vastaan: vanhemmilla on kiirettä töissä tai pitkät matkat ja asutaan paljon ahtaammin, esimerkiksi silloin kun on jouduttu muuttamaan tuolta halvempien asuntojen piiristä tänne kasvukeskuksiin.

On tietysti mietittävä sitä, millä tavalla köyhyyttä pyritään ehkäisemään. Monet sanovat, että ratkaisu löytyy siitä, että annetaan viisi euroa lisää. Se ei ratkaise tämän päivän lapsiperheen köyhyyttä. Pitää löytää ensinnäkin syitä, mistä köyhyys johtuu. Jos se johtuu työttömyydestä, silloin pitää etsiä ratkaisuja, millä tavalla vanhemmat saavat työtä. Siihen minusta pitäisi oikeasti miettiä keinovalikoimaa työvoimatoimistossakin ja erityisesti työvoiman palvelukeskuksissa, joissa näitä vaikeassa tilanteessa olevia ihmisiä autetaan. Ikävä kyllä niissä on hyvin pitkät jonot, samoin sosiaalitoimistossa ei ehditä auttaa näitä perheitä. Kelalle kuuluvat vain Kelan asiat, ja siellä ei katsota tilannetta kokonaisvaltaisesti. Eli kun perhe kohtaa ongelmia, johtuivatpa ne sitten pienistä tuloista tai tämmöisestä osallisuuden puutteesta, syrjäytymisestä, niin ei tahdo oikein löytyä sellaista luukkua, josta sitä apua saisi, sellaista, jolla olisi aikaa, jolla olisi valtaa myöskin vaikuttaa niihin asioihin. Minusta sosiaalitoimiston pitäisi olla sellainen paikka, myöskin silloin, kun kysymys ei ole rahan puutteesta vaan avusta, sosiaalityön tarpeesta.

Tällaisia kriisejä voi tapahtua kenelle tahansa. Esimerkkinä kerron: kun muutama vuosi sitten erään ystäväni siskon mies kuoli 30-vuotiaana yhtäkkiä ja siskolle jäi pieni lapsi, niin siinä pienessä kunnassa sosiaalitoimistosta soitettiin, että tarvitsetteko apua, tarvitsetteko tukea, tarvitsetteko kodinhoitajaa. Eli minusta sellainen työ on juuri sitä etsivää sosiaalityötä, jolloin ihmisen ei tarvitse miettiä, voinko minä mennä nyt sinne, kun on sellaisessa tilanteessa, jonka kohtaa yhtäkkiä. Sosiaalitoimistolla on tänä päivänä kädet täynnä työtä huostaanottojen ja muun lastensuojelun kanssa, eli siellä ei ole aikaa niille perheille, joilla ongelmat eivät ole vielä niin isoja. Sosiaalityötä pitäisi ehdottomasti vahvistaa.

Sitten nostan tässä ihan vaan pari pientä asiaa, jotka vaikuttavat, esimerkiksi sen, että lapsilisä päättyy, kun lapsi täyttää 17 vuotta. Esimerkiksi yksinhuoltajaperheissä tai pienituloisten perheissä kustannukset eivät pääty siihen. Esimerkiksi lukio tänä päivänä on erittäin kallis: Kirjat maksavat, eikä niiden kierrätystä ole järjestetty kunnolla, eli se on tänä päivänä täysin kustantajien bisnestä. Pelkkä funktiolaskin maksaa 130 euroa. Ensimmäisen kurssin kirjat maksoivat tyttärelläni tänä syksynä 150 euroa. Näitä tällaisia menoja pienituloiset perheet eivät voi jaksottaa, vaan niiden rahojen on löydyttävä, kun kirjat on ostettava.

Eräs isä soittikin minulle lukion alkaessa ja kysyi, mitä hän tekee, kun hänen poikansa on erittäin lahjakas jalkapalloilija ja haluaisi harrastaa jalkapalloa ja on sieltä löytänyt hyvän, kasvuaan tukevan yhteisön ja siellä hän kokee onnistumista, mutta hän on aloittanut myöskin tänä syksynä lukion, ja nämä molemmat ovat kalliita, harrastus on heidän rahoillaan kallis ja lukio kallis, ja isä mietti, pitääkö näistä jompikumpi lopettaa. Minä ohjasin hänet sosiaalitoimistoon ja toivoin, että sieltä löytyy ymmärrystä, että se tukee tämän pojan kasvua jatkossa, mikä on erittäin tärkeä asia. Eli yksi esimerkki vain siitä, että jopa lapsilisä, vaikka se ei kovin iso olekaan, on monille pienituloisille perheille erittäin tärkeä asia.

Ja vielä muistutan siitä, että minusta on erittäin häpeällistä, että tämä eduskunta ei ole vielä korjannut sitä epäkohtaa, että edes se kympin korotus, mikä lapsilisiin tuli, ei ole etuoikeutettua tuloa, että nämä kaikista köyhimmät lapsiperheet eivät sitä ole saaneet, vaikka esimerkiksi meidän kansanedustajien perheet sen saivat. Minä toivon, että hallitus tämän asian vielä korjaa, ettei tarvitse vielä ensi vuoden puolella tätä häpeäpilkkua täällä kertoa.

Tuija Brax /vihr:

Arvoisa herra puhemies! Omassa puheenvuorossani ajattelin lähinnä kertoa vielä lapsiköyhyydestä ja syrjäytyneisyydestä erityisiä havaintoja, joita olen oppinut nyt näinä vuosina lakivaliokunnan puheenjohtajana, siitä syrjäytyneisyydestä, joka saattaa johtaa ja usein johtaa peräti vankilaan ja rikolliselle taipaleelle. Sitä ennen kuitenkaan en malta olla sanomatta, että tuntuvat kyllä hyvin kohtuuttomilta ed. Taiveahon puheen jälkeen semmoiset puheet julkisuudessa, että täällä oppositiopuolen naiskansanedustajat lisäisivät menoja ja miehet sitten säästäisivät. Ensinnäkin naisena olen ollut aina sitoutunut varjobudjetteihin, joilla voidaan kattaa menot, ja toisekseen, jos ensin ryhmäpuheenvuorossa ilmoitetaan, että hallitus on tehnyt kaiken hyvin, ja sitten myöhemmin esitetäänkin tosiasiassa valtava lista kaikista niistä asioista, jotka pitäisikin tehdä toisin päin, niin tuntuu kohtuuttomalta silloin, jos näin voi väittää hallituksesta käsin, että oppositiossa olisi jotenkin poikkeuksellisen paljon kaksilla korteilla pelaamista.

Mutta sitten näihin poikiin ja syrjäytymiseen. Vankiloihin päätyy nuoria miehiä poikkeuksellisen paljon, huomattavasti enemmän kuin naisia. Se varmasti on teille kaikille tuttua. Ruotsalaisten tutkimusten mukaan ruotsalaisista vangeista puolella on keskittymishäiriöitä, jotka usein voidaan diagnostisoidakin adhd-häiriöksi. Suomessa todennäköisesti kohta julkaistavat tutkimukset Suomen vangeista kertovat samanlaista. Vankiloihin päätyy siis ongelmaisia ihmisiä, joilla on muun muassa ollut koulussa vaikeuksia keskittyä sen takia, että heillä itse asiassa on psykiatrista tai lääketieteellistä apua tarvitseva sairaus tai piirre, usein perinnöllinen piirre. 39 prosentilla vangeista on diagnosoitu ongelma, johon tarvittaisiin psykiatrista hoitoa, ja reilusti yli 80, joidenkin arvioiden mukaan jopa 90 prosenttia vangeista on päihdeongelmaisia, vakavasti päihdeongelmaisia.

Uusimmassa Haaste-lehdessä on alustavia tietoja suuresta nuorisoseurantatutkimuksesta, joka noin lyhyesti kerrottuna viittaisi siihen, että nuorisomme pojista noin 10 prosentilla on sellaisia psykiatrisia häiriöitä tai luonteenpiirteitä, jotka ovat omiaan helposti, jos ei ole varhaista puuttumista, kunnon terveydenhuoltoa, kunnon yhteisön apua, johtamaan myös rikolliseen käyttäytymiseen. Tämän tutkimuksen mukaan tämä 10 prosenttia pojista tekee, arvoisa puhemies, kaikista rikoksista puolet. Se 10 prosenttia pojista häiriökäyttäytyy niin, että tekee kaikista rikoksista puolet. Tämä Haaste-lehdestä löytyvä tutkimus viittaa myös siihen, että jos meillä olisi kunnollista ennalta ehkäisevää, alusta asti ongelmiin puuttuvaa perheiden apua ja varsinkin näiden potentiaalisten ongelmapoikien auttamista päiväkodeissa, kouluissa ja neuvoloissa, me voisimme estää käsittämättömän henkilökohtaisen tragedian mutta myös yhteiskunnalle hyvin kalliin ja turhan ja turhauttavan vankilakierteen. Sen takia silloin, kun puhumme syrjäytymisestä ja lapsiköyhyydestä, meidän pitää nähdä, että me puhumme hyvin vakavista ja traagisista yksittäisistä kohtaloista muun muassa näiden lakivaliokunnassa sitten tavattujen kohtaloiden osalta.

Sitten aivan viimeisenä havaintona vain vielä pojista sen verran, että muun muassa tohtori Aalto-Setälä on esittänyt vakavia huomioita siitä, että me emme tunnista, että pojilla niin sanottu regressio- eli taantumiskehitys yläasteiässä seitsemännellä, kahdeksannella, joskus vielä yhdeksännellä luokalla saattaa johtaa pysyvään syrjäytymiseen vain ja ainoastaan siksi, että yläasteen todistukset jäävät kohtuuttomasti alle sen pojan kyvyn ja suoritustason. Heille annetaan jokaisesta kurssista numeroita, ja loppunumeroissa ei näy mahdollisesti sen regressiovaiheen ylipääsy, se, että yhdeksännellä luokalla itse asiassa loppuvaiheessa monet vaikeatkin pojat tosiasiassa jo pystyvät osoittamaan kykenevänsä opiskelemaan ja pärjäämään. Heillä ei ole mitään mahdollisuuksia yhdeksännellä luokalla enää korjata niitä regressiovaiheen huonoja arvosanoja. Se on omiaan syrjäyttämään heidät myöhemmin kokonaan. Tämä järjestelmävika on ainakin meidän järjestelmän tekijöiden syy, eikä sitä voi poistaa sanomalla, että vanhemmilla on vastuu. Me aivan selvästi olemme jossain määrin heikkoja tunnistamaan ongelmaisten poikien elämänvaiheessa tiettyjä tilanteita, vaikka tutkimustulokset viittaisivat siihen, että ammattilaiset löytäisivät heidät hyvinkin helposti.

Terhi Peltokorpi /kesk:

Arvoisa puhemies! Kuten täällä useissa puheenvuoroissa on tänään todettu, niin valtaosa suomalaisista lapsista elää erittäin onnellista, tasapainoista arkea rakastavien, välittävien vanhempiensa kanssa. Kuitenkin tosiasia on se, että jokainen köyhyysrajan alle jäävän perheen lapsi on liikaa, ja meidän on siksi mielestäni niin oppositiossa kuin hallituspuolueissa oltava huolissaan tästä asiasta.

Köyhyyttä voidaan mitata monella tavalla. Meidän on muistettava myös se, että suhteellinen köyhyyskään ei välttämättä tarkoita suinkaan nälänhätää, ei sitä, että olisi puutetta jokaisesta perustarpeesta, vaan sitä, ettei saavuteta yleisesti hyväksytyksi minimiksi katsottua elintasoa. Lapsi voi suhteellisesti köyhässä perheessä elää siis aineellisesti kylläkin niukkaa elämää. Hänellä ei esimerkiksi ole mahdollisuutta harrastaa samoja maksullisia harrastuksia kuin ehkä luokkakavereilla tai naapurinpojilla tai -tytöillä tai käyttää kalliita merkkivaatteita. Pelkkä niukka elintaso ei välttämättä tarkoita syrjäytymistä, mutta riski syrjäytyä on tällöin merkittävästi suurempi. Siksi lapsiköyhyydestä on siis syytä olla huolissaan. Meidän on muistettava se, että perheen taloudellinen tilanne ei automaattisesti tarkoita sitä, että lapsen arki olisi täynnä huolta, mutta varsin moni lapsi on huolissaan siitä, jos perheessä on köyhää, jos perheessä vanhemmat varsinkin lasten kuullen miettivät ääneen, mitä voimme ostaa, miten auton huolto maksetaan, miten vuokra, ja tämä heijastuu sitten lapsen arkeen, lapsen puheisiin ja lapsen olemukseen.

Vaikka tänä päivänä yhä useammat perheet, yhä useammat äidit ja isät asettavat lapset ja perheen hyvinvoinnin etusijalle, niin samaan aikaan me näemme kuitenkin sen, että perheiden hajoaminen, pienten lasten isien lisääntyvät ylityöt, päihteiden käytön lisääntyminen, perheväkivallan eri ilmenemismuodot, lasten ja nuorten psyykkisten ongelmien ja lastensuojelutarpeen kasvu ovat näkyvillä ja ne kertovat karua kieltä siitä, että todellisuus on monessa perheessä kovin kaukana ihanteista. Monissa lapsiperheissä jo arjen hallinta on siis hukassa, ja tätä ei välttämättä korjata suinkaan rahalla.

Meidän on mietittävä kokonaisuudessaan lapsiperheiden palveluja myös, ja hallituksen käynnistämä ja eteenpäinviemä kunta- ja palvelurakennehanke osittain myös tähän ongelmaan toivottavasti pureutuu hyvinkin voimakkaasti alueilla ja kunnissa ja etsii ratkaisuja. Muun muassa kuntien kotipalveluavun tarve olisi kova, mutta vain harva kunta hoitaa kotipalvelut sosiaalihuoltolain velvoitteiden mukaisesti. Tilanne on ollut sama täällä kotikaupungissani Helsingissä. Mutta nyt me voimme iloita siitä, että ensi vuoden budjettiin Helsinki aikoo tähän asiaan panostaa lisää ja me saamme parikymmentä työntekijää lisää lapsiperheiden kotipalveluun. Se on erittäin hyvä asia, koska tarve on todellakin kova.

90-luvun lama ja sen seuraukset näkyvät tällä hetkellä vielä liian monen lapsiperheen arjessa, jopa jo toisen polven heijastumina. Erityisen huolissaan onkin oltava näistä lapsista ja nuorista, jotka elävät perheissä, joissa molemmat vanhemmat ovat työttömiä, ehkä isovanhemmatkin ovat olleet työttömiä. Lapsille ja nuorille ei näissä perheissä ja suvuissa tule välttämättä lainkaan mallia niin sanotusta normaalista työssäkäyvän aikuisen arjesta, ja voidaan jopa sanoa, että huono-osaisuus voi periytyä.

Arvoisa puhemies! Työ on parhaita suojia köyhyyttä ja syrjäytymistä vastaan, ja siksi Vanhasen hallituksen politiikka kaipaa tulevallakin hallituskaudella sitten jatkoa. Työllisyyskysymyksiin on paneuduttava voimakkaasti ja työllisyyskehitys on saatava jatkumaan samanlaisena kuin se tämän hallituskauden aikana on jatkunut. Huolestuttavaa on, että lapsiperheiden arkea kuormittavat tekijät lisääntyvät. Ne lisääntyvät osassa lapsiperheitä. Meillä on, kuten aloitin puheenvuoroni, kuitenkin valtaosa lapsiperheistä ja lapsista niitä, jotka elävät hyvää arkea. Näissä perheissä, joissa ongelmia on, vanhempien voimavarat vanhemmuuteen, lasten tukemiseen kasvattajina ovat ehtyneet ja vähäisiä. Lasten ja nuorten hyvinvoinnin takana ehdottomasti tärkein tekijä on nimenomaan vanhemmuus.

Äsken ed. Huotari omassa puheenvuorossaan nosti esille tämän läheisverkostojen puutteen. Olen varsin usein puhunut siitä itse. Nimenomaan kätilön työssä näin sen hyvinkin konkreettisesti. Meillä kun monet lapsiperheet ovat muuttaneet muualta päin maata muun muassa tänne Pääkaupunkiseudulle, varsin usein näkee sen, että niillä ei välttämättä ole minkäänlaista turva- ja tukiverkkoa ympärillään. Heillä ovat läheiset sukulaiset, jos sukulaisverkkokaan enää välttämättä tänä päivänä on tiivis ja toisistaan huolta kantava, jääneet sinne kauaksi ja jokapäiväisen arjen hallintaan ei välttämättä enää tästä verkostosta ole apua. Tällä uudella kotipaikkakunnalla ei ehkä ole muita kuin työtuttavia tai semmoisia tuttavia, joilta ei kehtaa tai voi pyytää arjen pieniin asioihin apua. Jo esimerkiksi kun tullaan synnyttämään toista lasta sairaalaan, voi olla kovan mietinnän paikka, miten järjestetään vanhemmalle lapselle hoito. Ja näissä kysymyksissä kovin moni lapsiperhe painiskelee tänä päivänä täällä Pääkaupunkiseudulla.

Lapsen hyvinvointi määräytyy sen mukaan, miten vanhemmat jaksavat huolehtia lapsestaan. Arvokkain asia lapselle on tavallinen hyvä arki, eivät huippukokemukset.

Arvoisa puhemies! Minä nyt uskallan nostaa tässä esille myös sen kysymyksen, joka mielestäni on kysyttävä myös: vaadimmeko välillä tavallisesta arjesta liikaa. Vaadimmeko nimenomaan näitä huippukokemuksia, vaadimmeko nimenomaan niitä merkkivaatteita, vaadimmeko nimenomaan niitä kalliita harrastuksia? Mikä on meidän vaatimustasomme? Tämä on vaikea kysymys. Minä tiedän sen, että varsin monessa perheessä painiskellaan myös ympäristön asettamien paineiden keskellä: kun koulukavereilla, kun naapureilla on sitä ja tätä, niin miksi meillä ei ole, miksi meillä ei ole mahdollisuutta siihen?

Arvoisa puhemies! Opposition edustajienkaan ei käy mielestäni kiistäminen, etteikö Vanhasen hallituksen politiikka ole ollut monin osin lapsiperheiden hyvinvointia lisäävää. Hallitus on korottanut useita perhe-etuisuuksia, kuten kotihoidon tukea, minimivanhempainpäivärahoja, lapsilisää ja osittaista hoitorahaa, ja tulevan vuoden budjetissa on tulossa lisää korotuksia. Erityisen tärkeäksi nostan myös sen, että jatkossa yhä harvempi lapsensa synnyttävä äiti jää minimipäivärahalle, kun lähekkäisten raskauksien yli saa siirrettyä ansiosidonnaisen päivärahaoikeuden. Tämä on monelle lapsiperheelle erittäin tärkeä asia ja nostaa monet lapsiperheet jatkossa täältä suhteellisesti köyhien luokasta ylös.

Lapsiperheiden palveluja on myös pyritty parantamaan, ja yhtenä asiana nostin jo aikaisemmin puheessani esille tämän Paras-hankkeen käynnistämisen ja sen eteenpäinviennin. Paras-hanketta ja palveluja olisi tarkasteltava jatkossa myös lapsivaikutusten näkökulmasta. Ylipäätään olen sitä mieltä, että jos lainsäädäntötyötä, valtion talousarviota yhtä lailla kuin kuntien budjetointiakin tehtäessä tehtäisiin myös lapsivaikutusten arviointia, näkökulma voisi olla monin osin nykyistä ennalta ehkäisevämpi.

Arvoisa puhemies! Mielestäni perhepolitiikan linjan ongelmana on ollut se, että meillä perhepolitiikka on perustunut kahden tulonsaajan perheen malliin hyvinkin pitkälti tähän asti. Tämä näkyy selvästi mielestäni myös tutkimustuloksissa. Tutkimusten mukaan juuri yksinhuoltajat, monilapsiset perheet — joissa muuten kokemukseni mukaan usein eletään yhden tulonsaajan arkea eli toinen vanhemmista on töissä kotona ja vain toinen kodin ulkopuolella palkkatöissä — ja ne perheet, joissa on alle kolmevuotiaita, ja valtaosa alle kolmevuotiaistahan (Puhemies: 10 minuuttia!) meillä hoidetaan kotona, ovat pahiten kärsineet tästä tilanteesta, ja heidän tilanteeseensa on jatkossa myös etsittävä ratkaisuja.

Mari Kiviniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! Osallistuin joitakin aikoja sitten Itsenäisyyden juhlavuoden lastenrahaston säätiön ja lapsiasiavaltuutetun järjestämään seminaariin, jonka otsikko oli Hyvä lapsuus — kannattavaa sijoitustoimintaa? Tuon seminaarin tavoitteena oli pohtia hyvinvointi- ja lapsipolitiikan tulevaisuuden linjauksia globalisoituvassa maailmassa, ja kieltämättä tuollainen otsikko Hyvä lapsuus — kannattavaa sijoitustoimintaa tuntuu meistä suomalaisista hyvinkin vieraalta. Onhan hyvä lapsuus pikemminkin itseisarvo ja sellaisenaan tavoiteltava asia kuin mikään väline taloudellisten tavoitteiden saavuttamisessa. Sijoitustoimintahenki voisi myös kannustaa sellaiseen ajatteluun, ettei kaikkiin lapsiin tarvitsisi panostaa, mutta se ei kyllä pidä paikkaansa, sillä jokainen lapsi on yhtä arvokas. Mutta ei tosin sitäkään käy kieltäminen, että hyvinvoivat, onnelliset lapset ovat koko yhteiskunnan näkökulmasta tavoiteltava asia. Hyvään lapsuuteen pyrkiminen tuo mukanaan myös taloudellista hyvää.

Tuon ajatuksen taustalla on myös yhteiskuntatieteellistä ajattelua. Sosiaaliseen investoivan valtion käsitteenhän kehitti sosiologi Anthony Giddens, jonka mukaan valtioiden ohjenuorana pitäisi olla inhimilliseen pääomaan sijoittaminen aina, kun se on mahdollista, sen sijaan, että annettaisiin suoraa taloudellista toimeentulotukea. Tätä sosiaaliseen investoivan valtion strategiaa on kehitelty käytännössä lähinnä Isossa-Britanniassa ja Kanadassa. Tavoitteena on ollut globalisaation ja ikääntymisen haasteisiin vastaaminen.

Suomessa puolestaan tällainen social investment -ajattelu ei sellaisenaan ole saanut kovin paljon jalansijaa, vaikka meilläkin nähdään lasten ja nuorten kasvuolosuhteista huolehtimisen olevan järkevää varautumista ikääntymiseen, enkä usko, että erityisesti tarvitsemme täällä meillä kyseistä ajattelua hyvinvointipolitiikkamme tueksi, teemmehän jatkuvasti töitä sen eteen, että lapset voivat Suomessa paremmin. Valitettavasti emme kuitenkaan ole onnistuneet ehkäisemään lasten ja perheiden hyvinvointierojen kasvamista, vaikka Vanhasen hallituksen aikana onkin saatu paljon hyvää aikaan.

Täällä on monessa puheenvuorossa jo tuotu esiin se, miten Vanhasen hallitus on tehnyt lapsiperheiden hyvinvoinnin eteen paljon, asetti sen painopisteeksi hallituksen politiikassa, ja se on käytännössä näkynyt niin perhetukien korotuksina kuin myös panostamisina lapsiperheiden palveluihin. Lapsiperheiden palvelumaksuihin ei myöskään ole tullut korotuksia, ja kokonaisuudessaan hallituksen toimenpiteet ovat parantaneet muun muassa lapsiperheiden käytettävissä olevia tuloja, kun lapsilisää, kotihoidon tukea, yksityisen hoidon tukea, vain muutamia mainitakseni, on korotettu.

Hallituksen perhepolitiikan vaikuttavuutta on lisännyt myös se, että kun näitä tukia on korotettu, niitä on painotettu erityisesti perheille, jotka tutkimustenkin mukaan ovat olleet kaikkein heikoimmassa asemassa, eli yksinhuoltajille ja monilapsisille perheille. Todellakaan ei kyse ole ollut pelkästään perhetukien korottamisesta, vaan myöskin palveluihin panostamisesta, eikä voi väheksyä sitä, että työllisyyden paraneminen on ollut yksittäisistä tekijöistä ehkä merkittävin lapsiperheiden toimeentulon vahvistajana, ja tulemme melko lailla hyvin saavuttamaan tuon hallituksen asettaman 100 000 uuden työpaikan tavoitteen. Siksi on minusta ollut aika ihmeellistä, että täällä opposition, kokoomuksen, puheenvuoroissa on väitetty, että olisi näistä työllisyystavoitteista jääty jotenkin kauas.

Mutta tämän hallituksen vahvoista toimista ja vaikutuksista ei meillä vielä ole faktaa ja dataa luettavana. Tiedämme vain, että hyvää työtä on tehty, mutta tiedämme samalla myös, että kyllä me taistelemme hirveän isoa negatiivista trendiä vastaan. Lapsiköyhyysaste on kymmenen viime vuoden aikana lähes kaksi- ja puolikertaistunut, ja myös kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten osuus alle 18-vuotiaiden ikäluokasta on 20 vuodessa melkein kaksinkertaistunut, ja pahoinvoivien lasten erityispalveluiden tarve on jatkuvasti kasvanut. Mutta tiedämme ihan yhtä hyvin myös sen, että mitään yksittäistä syytä tähän kehitykseen ei ole. Ei syy ole hallituksen, ei tämän hallituksen eikä yksittäisten aikaisempienkaan hallitusten, ei alkoholiverotuksen alentamisessakaan.

Mutta tiedämme jo kohtalaisen hyvin myös sen, miten näitä ongelmia pystytään lievittämään ja osin ehkäisemään. Siihen tarvitaan paitsi vanhempien vahvaa kasvatusvastuuta ja yhteiskunnan tukea sekä palveluita, myös perheen ehdoilla paremmin toimiva työelämä. Mutta näiden oikeiden keinojen löytämistä auttaisi myös se, että tätä aihepiiriä tutkittaisiin tarkemmin ja nykyistä paremmin.

Tähän asiaan on kiinnittänyt lapsiasiainvaltuutettu Maria Kaisa Aula huomiota. Hän on pitänyt esillä sitä, että meiltä puuttuu tutkimusta ja systemaattista tiedon keräämistä lasten elinoloista, mielipiteistä ja kokemuksista. Tietoa on toki eri hallinnonaloilla hajanaisesti, mutta sen tuottaminen ei ole ollut mitenkään koordinoitua ja monet tutkimukset ovat olleet ainoastaan projektiluonteisia, vailla pysyvää rahoitusperustaa. Lapsiasiainvaltuutettu onkin esittänyt lasten hyvinvoinnin seurannalle kansallista strategiaa ja toteutusta, ja meillä tarvittaisiin todellakin sekä julkisia että yksityisiä tutkimusvaroja verkostoivaa tutkimusohjelmaa, jossa arvioidaan lapsuutta, lasten elinoloja ja hyvinvoinnin turvaamisen suunnitelmia, jotta todellakin sitten seuraavallekin hallitukselle saadaan näiden ongelmien voittamiseen entistä paremmin sitä kättä pidempää.

Arvoisa puhemies! Oppositio on tehnyt, niin kuin täällä on moneen kertaan jo sanottu, hyvästä aiheesta välikysymyksen. Keskustelu lasten köyhyydestä ja hyvinvoinnista tässä salissa on tärkeää myös siksi, että se välittää koko eduskunnan huolen laajemmin yhteiskuntaan. Emme pelkästään tämän salin päätöksin tai hallituksen toimin pysty pelastamaan suomalaisten lasten hyvinvointia. Me voimme vain luoda edellytyksiä.

Mutta aivan yhtä tärkeää kuin hallituksen ja eduskunnan työ on se, että kunnissa valtuutetut asettavat lapset ja heidän palvelunsa erityiseen asemaan, ja samoin sitten se, että työelämässä perheen ja työn yhteensovittaminen onnistuisi nykyistä paremmin. Kyllä näihin talkoisiin tarvitaan myös seurakuntia ja järjestöjä, koko kansalaisyhteiskuntaa.

Mutta kaikkein olennaisinta on kuitenkin se, että jokainen suomalainen ymmärtäisi vastuunsa lähimmäisenä ja/tai vanhempana nykyistä paremmin. Yhteiskunta ei koskaan pysty täysin paikkaamaan vallitsevaa lapsiperheiden turvaverkkojen puutetta, josta täällä aikaisemmissa puheenvuoroissa jo hyvin todistettiin. On mahdollista turvata lasten hyvinvointi ainoastaan, jos elämme nykyistä yhteisöllisemmin ja toisistamme välittäen.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Kun keskustelemme lapsiperheiden asioista, keskustelemme mitä tärkeimmistä arjen ja elämän kysymyksistä. Sinällään on oikein hyvä, että tälle päivälle on tämmöinen keskustelu tullut. Ainakin tässä vaiheessa iltaa tämä keskustelu on hyvin rakentavaa ja aidosti yhteistä, parhainta mahdollista tulosta etsivää, ei syyttelevää. Sen takia pidän juuri tämän tyyppisestä keskustelusta.

Lapsissa on kansakunnan tulevaisuus. Meidän on pidettävä huolta siitä, että lapsiperheillä voisi olla hyvinvointi ja toimeentulo. Kun lapsia syntyy perheeseen, eletään vaihetta, jossa perheen tulot ovat usein matalimmillaan mutta menot suurimmillaan. Asumisesta tulevat menot, kodin monet perustamishankinnat aiheuttavat menoja, saattaa olla vielä opintovelkoja maksettavana nimenomaan ja työtulot ovat matalimmillaan. Sitten kun perheen äiti joutuu olemaan poissa töistä, menetetään myös ne tulot, joita muuten mahdollisesti tulisi. Äitiyspäivärahat korvaavat tulotasosta yleensä vain osan. Nimenomaan näitä minimiäitiyspäivärahoja, isyyspäivärahoja, tulisi voida kyllä tuntuvastikin nykyisestään korottaa. Lapsilisät ovat lapsiperheille olleet tärkeä asia ja ovat sitä yhä edelleen. Kodinhoidon tukea tulisi voida edelleen kehittää, korottaa, samoin yksinhuoltajien asemaan tulisi voida kiinnittää jatkuvasti huomiota.

Äsken edustajakollega Erkki Virtanen toi esille hyviä ajatuksia, joihin on ilo yhtyä. Tulevaisuus on jo tänään, se on hieno ajatus, tai se, että horisontti on kaukaisuudessa oleva viiva, joka aina etenee. Sen takia oikeita ratkaisuja pitäisi tehdä juuri nyt ja tässä ajassa, ja silloin, jos niitä kohdistetaan lapsiperheille ja lasten hyvinvointiin, silloin myös luodaan tulevaisuutta.

Työ on paras lääke työttömyyteen. Tämä pätee myös lapsiperheisiin aivan erityisesti. Sosiaalipolitiikan tulee estää köyhyyttä niin lapsiperheitten, opiskelijoitten kuin täällä usein esille tuodun ongelman, eläkeläisten pienten eläkkeitten, kohdalla.

Monet asiat aiheuttavat lapsiperheille menoja. Täällä viitattiin muun muassa siihen, että lukio on monille hyvin kallis. Kirjat maksavat, kuten todettiin, myös urheiluvälineet maksavat. Nuorten kulutustottumukset saattavat myös olla helposti kalliita toveripiirin vaikutuksesta. Jos lapset pienestä pitäen kasvatetaan myös taloudellisuuteen, silloin he saattavat ymmärtää myös sen paremmin, miksi siihen ei ole itsellä varaa, mihin jollakin kaverilla tai jollakin toisella on.

Arvoisa puhemies! Tänään käytävä keskustelu on hyvin aiheellinen. Pidän tärkeänä sitä, että kaikille kansalaisille annettaisiin mahdollisuus arvokkuuteen elämässä. Se on hyvinvointivaltion eräs keskeisiä perusteita.

Matti Väistö /kesk:

Arvoisa puhemies! Lasten ja nuorten sekä lapsiperheiden hyväksi tehtävä työ on työtä tulevaisuuden hyväksi. Keskustelussa on tullut hyvin esille, että tämän hallituksen aikana monia taloudellisia samoin kuin muita toimenpiteitä on myönteisesti saatu eteenpäin: lapsilisiä korotettu, kotihoidon tukea lisätty, myös pienimpiä päivärahoja korotettu. Lapsiperheiden aseman parantamiseksi ja vanhemmuuden tukemiseksi tarvitaan jatkossakin työtä. Paljon on tehty, paljon on jatkossakin tehtävää.

Maamme väestörakenne muuttuu lähivuosikymmenten aikana varsin nopeasti, kun suuret ikäluokat siirtyvät eläkkeelle. Meidän suuri tulevaisuuden tehtävämme on rakentaa yhteiskuntaa, jossa lapsista ja nuorista kasvaa terveitä, vastuuta ottavia kunnon kansalaisia. Tärkeää on huolehtia, kuten jo todettiin, lapsiperheiden taloudellisista edellytyksistä, köyhyyden poistamisesta. Tämä on samalla syrjäytymisen ehkäisyä parhaimmillaan. Varhainen puuttuminen ongelmiin on mitä tärkeintä.

Arvoisa puhemies! Viime vuosina on kiinnitetty huomiota myös työaikajärjestelyihin. Edelleenkin on kehitettävä sellaisia työaikajärjestelyjä, jotka mahdollistavat lapsiperheille joustavat ratkaisut työn ja perhe-elämän yhteensovittamiseen. Tässä on ennakkoluulottomasti haettava uusiakin keinoja.

Herra puhemies! Työllisyyden parantaminen on ollut yksi keskeinen hallituksen tavoitteista. Tässä on onnistuttu myös nuorten osalta. Keskustelussa on tullut esille nuorten työttömyys, joka edelleenkin on liian korkealla tasolla. Meillä Suomessa nuorten työttömyys EU-maihin verrattuna on 15—24-vuotiaiden kohdalla kolmanneksi korkein Puolan ja Slovakian jälkeen. Tämä tilasto on vuodelta 2004. Kysymys on siis ikäluokasta 15—24-vuotiaat. Tämän ikäluokan nuorista lähes joka kymmenes on työtön. Tietenkään kaikki eivät ole työmarkkinoiden käytettävissäkään.

Viime vuonna työttömiä nuoria oli tilastojen mukaan maassamme keskimäärin 30 500 kuukausittain. Tätä lukua on saatava nopeasti alennettua. Eläköitymisen myötä työpaikkoja on avautumassa, ja sen takia on tärkeää, että nuoret saadaan koulutettua ammattiin, että jokainen nuori myös peruskoulun jälkeen pysyisi rattailla mukana. Nuorten yhteiskuntatakuun piiriin kuului viime vuonna kuukausittain keskimäärin 8 800 nuorta. Nuorten työttömyysaste on meidän oman tilastomme mukaan ollut keskimäärin noin 20 prosenttia vielä viime vuonna koko ikäluokan nuorista.

Arvoisa puhemies! Paljon on puhuttu myös syrjäytymisestä, syrjäytymiskehityksen estämisestä ja siihen tarvittavista toimenpiteistä. Ilmeisesti edelleenkin keskeisiä tekijöitä syrjäytymisen taustalla ovat pitkäaikainen työttömyys ja toimeentulotuella eläminen. Varmasti on myös niin sanottua perittyä syrjäytymistä: ne ongelmat, joita vanhemmat kokevat, joita perhepiirissä koetaan, tavallaan siirtyvät myös lasten ja nuorten elämään. Koulutuksen puute kärjistää osaltaan syrjäytymistä. Voidaan sanoa niinkin päin, että koulutuksella ehkäistään syrjäytymiskehitystä. Vaikein syrjäytymistä ajatellen on maahanmuuttajanuorten tilanne, ja tähän on kotouttamis- ym. toimenpiteiden avulla tärkeää puuttua mieli meidän toimia sen maahanmuuttopoliittisen ohjelman mukaisesti, jota hallituksen piirissä on valmisteltu. Me tarvitsemme jatkossa myös maahanmuuttajia.

Arvoisa puhemies! Välittämistä ja huolenpitoa tarvitaan lapsuudesta lähtien. Keskeisellä sijalla ja keskeinen vastuunkantaja tässä on perhe. Perheet tarvitsevat työssään tukea. Sitä on useimmilla saatavissa sen oman verkoston kautta, lähisukulaisilta, muilta läheisiltä. Tarvitaan myös ammattilaisten apua, ja tässä mielessä keskeisellä sijalla ovat niin päivähoidon kuin esikoulun ja koulun ammattihenkilöt. Tärkeää on, että lapsi ja nuori löytää oman paikkansa yhteiskunnassa, tuntee olonsa hyväksytyksi ja turvatuksi myös taloudellisessa mielessä.

Paula Risikko /kok:

Arvoisa herra puhemies! Minä olen tuolla illan kuunnellut tätä keskustelua, ja todella hyviä puheenvuoroja on käytetty tärkeästä asiasta. Muutama asia on noussut siellä itselleni tärkeäksi, jotka halusin nyt vielä painottaen tulla tänne sanomaan. Toinen on tämä tiedon tuottamisen tarve, elikkä lasten elämän todellisuudesta meillä ei ole todellakaan riittävästi tietoa. Esimerkiksi tilastointi on meillä kuitenkin vielä aika lapsenkengissä. Emme me todellisuudessa tiedä, kuinka paljon on lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa. Totta kai sitähän on monesti piilotetustikin, mutta siitä huolimatta meillä pitäisi siitä enemmän olla tietoa.

Toinen, mihin on kiinnittänyt huomiota tämän illan puheissa, on se moniammatillisen yhteistyön tarve. Lasten ja nuorten ongelmat ovat niin monimutkaisia, että tarvitaan moniammatillista yhteistyötä, samoin ennaltaehkäisyä ja varhaista puuttumista. Nyt, kun tehdään ensi vuoden budjettia kunnissa, kyllä niin kovasti toivoisi, että pystyttäisiin kohdentamaan niitä resursseja muuhunkin kuin vaan niiden ongelmien hoitamiseen. Valitettavasti sitä kierrettä vain on niin hirvittävän vaikea katkaista.

Ihan lopuksi: Tuli vain mieleen, kun olin Ivalon kirkossa veljenpoikani rippijuhlissa. Kun pappi, kirkkoherra, lähetti nuoret maailmalle, hän sanoi, että pitäkää hyvänänne. Mielestäni se oli hyvä lopetus sille jumalanpalvelukselle — hyvänähän niitä lapsia täytyy pitää.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Olen myös kuunnellut jonkin verran tätä keskustelua, vaikka poissakin välillä jouduin olemaan, ja olen nyt todennut, että välikysymys tästä lapsiperheiden aseman parantamisesta on ollut todella tarpeen ja aiheellinen. Eli kysymys on Suomen kansan tulevaisuudesta ja siinä mielessä hyvin vakavasta asiakokonaisuudesta.

Täällä on ollut melko rakentavaa keskustelua, ja esiin ovat tulleet varmasti jo kaikki asiat, jotka keskeisesti vaikuttavat lapsiperheiden asemaan tämän päivän suomalaisessa yhteiskunnassa. Ongelmia valitettavasti on varsin paljon. Osan niistä voisi ratkaista toisenlaisella talous-, työllisyys- ja sosiaalipolitiikalla, osa on sellaisia kysymyksiä, joihin ratkaisut löytyvät arvojen pohjalta, kasvatuksen kautta, tiedonvälityksen, median vastuuta korostamalla ja monenlaisella yhteistyöllä. Näin voitaisiin siis ratkaisujakin löytää niihin ongelmiin, jotka ovat todellisia tämän päivän suomalaisessa yhteiskunnassa. On todettava, että vaikka taloudessa on mennyt viime vuosina varsin hyvin, niin aineellinen hyvinvointi ei ole merkinnyt koko kansan henkisen hyvinvoinnin kasvamista. Päinvastoin, meillä on vakava pahoinvointiongelma tässä yhteiskunnassa, ja sen syihin on syytä aika ajoin tai oikeastaan lähes päivittäin pitäisi puuttua ja etsiä niitä syitä. Täällä on monia tutkijoitakin lainattu, ja se on todella tarpeen. Voi yhtyä myös siihen, että tarvitsemme lisää tutkimustietoa ja nopeampaa tutkimustietoa eli pitäisi olla päivänkohtaista tutkimustietoa, mutta sitä ei tietystikään voida noin vain saada tällaisista asioista.

Herra puhemies! Tästä taloudellisesta puolesta totean, että Vanhasen hallitus on 3,5 miljardin euron verokevennykset antanut lähinnä palkansaajille ja vielä euromääräisesti hyväosaisia varsin voimakkaasti suosien. Tässä kohdassa, kun näitä on viime vuosina annettu ja vielä ensi vuonnakin annetaan, lapsiperheet eivät ole olleet erityisen painopisteen kohdalla. Se on ollut valitettavaa, koska tiedot lapsiperheiden ongelmista ovat kyllä olleet suurimmalta osalta tiedossa. Ne hyvätuloisten verokevennykset eivät ole parantaneet työllisyyttä, ne eivät ole olleet sosiaalisesti oikeudenmukaisia eivätkä tarpeellisia. Sen sijaan lapsiperheiden, niin kuin myös muiden työelämän ulkopuolella olevien henkilöiden tukeminen olisi ollut paljon tärkeämpää.

Eli voi sanoa, että veronkevennyksiä on annettu liikaa, olisi pitänyt käyttää niihin varatuista ja osoitetuista varoista huomattava osa lapsilisien korottamiseen, pienten eläkkeiden korottamiseen, työttömyysturvan tason nostamiseen erityisesti lapsiperheiden osalta ja muihin vastaaviin toimenpiteisiin opiskelijoitakaan unohtamatta. Näin ei ole tehty, ja tämä on ollut tietoinen valinta ja mielestäni täysin väärä valinta.

Kunnat ovat taloudellisessa ahdingossa lähes kautta maan. Jälleen kun tehdään kunnissa, minäkin omassa kunnassani kunnanhallituksen pöydän ääressä, ensi vuoden talousarviota, niin jälleen käydään tiukkaa vääntöä siitä, riittääkö varoja perhetyölle kunnassa. Joka syksy tällä vaalikaudella niin kuin edelliselläkin on käyty se keskustelu, riittääkö varoja siihen perhetyöntekijän palkkaamiseen, joka on kuitenkin aivan välttämätön, mutta joka edustaa sellaista toimintaa, joka ei ole lakisääteistä, ja siitä joudutaan käymään ankara kädenvääntö, kun rahat eivät riitä. Kuntatalous on siis lapsiperheiden kannalta äärettömän tärkeä asia ja siihen pitää panostaa. Pelkkä laatikkoleikki kuntien koolla taikka asioiden järjestelyllä ei tätä tilannetta korjaa.

Kouluissa tarvitaan lisäpanostuksia, ja koulujen osalta näihin tukitoimenpiteisiin pitää myös riittää nykyistä enemmän varoja. On todella järkyttävää se, että jos meillä on 30 oppilaan luokka, niin kuin nyt on paljon sellaisia ja isompiakin luokkia, jos on 30 oppilaan luokka, niin keskimäärin siinä on viisi oppilasta, jotka ovat syrjäytymässä opin tieltä ja sitten koko elämästä. Heilläkin on elämä edessä. Meillä ei kerta kaikkiaan ole tässä väestönkehityksen suhteen eikä myöskään taloudellisesti varaa 15 prosentin osuutta menettää lapsista ja nuorista. Tämän päivän tilanne on tämä. Noin 15 prosenttia eli noin viisi oppilasta 30 oppilaan luokasta syrjäytyy. Heidän osaltaan, heidän läheistensä osalta, perheiden ja koko yhteiskunnan kannalta se on katastrofi.

Tähän ei ole paneuduttu lainkaan riittävästi, enkä esitä tätä syytöksenä kenellekään, vaan totean, että me kaikki olemme olleet kyllä tässä asiassa jo pitkään aivan liian velttoja. Siinä tarvitaan kuntien panostusta ja kuntien taloudellisen aseman vahvistamista, että siihen voidaan siltä osin puuttua, ja sitten myös vastuullista muuta politiikkaa, muun muassa psyykkisten hoitomuotojen palvelujen kehittämistä.

Ennen kaikkea tämä alkoholipolitiikka, jota nyt Vanhasen hallitus on ajanut, on ollut katastrofaalista myös. Alkoholiveron älyttömän suuri kevennys yhtäkkiä oli valtavan suuri virhe. Se pitäisi hallituksen nyt myöntää ja kiireesti korjata. Ainakin 20 prosentin korotus alkoholin hintaan olisi tehtävä välittömästi. Alkoholikysymys on tietysti osittain seuraus näistä syrjäytymis- ja muista ongelmista, mutta se on monelle nuorelle ja lapselle myös se asia, joka johtaa ja vie tähän elämästä syrjäytymisen tielle. Se on todella vakava kysymys. Vakavasti vetoan hallitukseen, että tässä asiassa tehtäisiin pikaisesti muutokset.

Ministeri Hyssälä totesi vastauksessaan: "Lastensuojelun tarve on valitettavasti edelleen kasvanut. Uusien huostaanottojen määrä on kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa. Kodin ulkopuolelle sijoittamisen yleisimpiä syitä ovat vanhempien päihde- ja mielenterveysongelmat. Nykyään yhä useamman nuoren sijoituksen takana ovat omat ongelmat, kuten kouluvaikeudet, rikollisuus ja huumeet." Ministeri Hyssälä ei kehdannut tässä sanoa ulos alkoholia, mutta mainitsi huumeet. Nämäkin ovat suuria ja vakavia kysymyksiä, mutta tällä hetkellä alkoholi on vielä vakavampi uhka. Eli ministeri toteaa tässä, että lastensuojelun tarve on valitettavasti kasvanut ja kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa, mutta toimenpiteitä ei ole tehty. Nyt on tulossa toivon mukaan tämä lastensuojelujärjestelmän uusiminen, mutta sekin on myöhässä ja se ei ehkä tätä tilannetta korjaa.

Arvoisa puhemies! Vielä lopuksi totean, että ministeri Hyssälä myös asumismenoista ja asumisasioista puhui jonkin verran. Täytyy sanoa, että vaikka euro on ollut hyvä monessa mielessä, niin kyllä se on merkinnyt myös asuntojen hintojen valtavaa nousua erityisesti näillä ruuhka-alueilla, joihin väkeä on siirretty ja nyt muuttoavustuksinkin vielä houkutellaan. Se on johtanut myös lapsiperheet erittäin suuriin ongelmiin. Velkaantumisaste on tavattoman korkea, niin kuin budjettikirjasta ilmenee, ja luo suuria uhkakuvia tulevaisuutta ajatellen.

Herra puhemies! Ministerin vastaus ei valitettavasti tyydytä, joten hallitus ei kyllä allekirjoittaneen luottamusta nauti.

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Kankaanniemi tuossa kaipasi kuntia vastuuseen, ja kyllä minäkin haluaisin, että kunnissa oikeasti mietittäisiin sitä, miten pystytään ehkäisemään niitä suuria kustannuksia, jotka esimerkiksi lastensuojelussa syntyvät.

Kun selvitin Kainuun maakunnan osalta huostaanotettujen määrän, se oli tänä vuonna 104 lasta, ja näistä kallein yksittäinen sijoitus maksoi 95 000 euroa vuodessa. Se on jo niin iso summa, että jos pystytään yksikin tällainen huostaanotto ehkäisemään sillä, että koko perhettä tuetaan mahdollisimman paljon, niin kyllä tuolla summalla pystytään jo tekemäänkin paljon.

Pitäisi nyt vain nähdä se ennalta ehkäisevä työ ja tuoda uusia toimintatapoja ja myöskin mennä perheisiin ja pyrkiä siellä näkemään ne tilanteet ja löytämään ne ratkaisut yhdessä koko perheen kanssa, koska eihän sen lapsen pois ottaminen sieltä perheestä ratkaise vielä muuta kuin sen, että lapsi pääsee turvaan. Eli varhainen puuttuminen onkin kaikkien ammattihenkilöiden tehtävä, ja peräänkuulutan yhteisvastuuta sekä kuntien että työnantajien että kaikkien muittenkin tahojen osalta.

Sitten vielä lopuksi sanon nuorten työttömyydestä, että työttömien vanhempien lasten on erittäin vaikea työllistyä, koska heillä ei ole sellaisia verkostoja, ja varsinkin jos opinnot eivät ole oikein hyvin menneet, se on vielä vaikeampaa. Näihin tilanteisiin meillä tarvittaisiin työvoiman palvelukeskuksissa erityisiä toimia, että ei syrjäytyminen periytyisi.