8 luku
Vanhentumisesta
1 §
Syyteoikeuden vanhentuminen
Oikeus syyttää rikoksesta, josta säädetty
ankarin rangaistus on elinkautinen vankeusrangaistus,
ei vanhennu.
Syyteoikeus vanhentuu, jollei syytettä ole nostettu
1) kahdessakymmenessä vuodessa, jos rikoksesta
säädetty ankarin rangaistus on vankeutta
määräajaksi yli kahdeksan vuoden,
2) kymmenessä vuodessa, jos ankarin rangaistus
on yli kaksi vuotta ja enintään kahdeksan
vuotta vankeutta,
3) viidessä vuodessa, jos ankarin rangaistus on
yli vuosi ja enintään kaksi vuotta vankeutta, ja
4) kahdessa vuodessa, jos ankarin rangaistus on
enintään vuosi vankeutta tai sakkoa.
Ankarimmalla rangaistuksella tarkoitetaan sitä rangaistusta,
joka tekoon sovellettavassa rangaistussäännöksessä on
säädetty enimmäisrangaistukseksi.
Virkarikosten ja julkisyhteisön työntekijän
rikosten vanhentumisaika on kuitenkin vähintään viisi
vuotta. Ympäristön turmelemisen, luonnonsuojelurikoksen
ja rakennussuojelurikoksen vanhentumisaika on kymmenen vuotta.
2 §
Syyteoikeuden vanhentumisajan alkaminen
Edellä 1 §:ssä mainitut
ajat lasketaan rikoksen tekopäivästä.
Jos rikoksen tunnusmerkistössä säädetään
laiminlyönti rangaistavaksi, syyteoikeus alkaa vanhentua,
kun laiminlyöty teko olisi viimeistään
tullut tehdä. Jos rikoksen tunnusmerkistössä edellytetään
määrätyn seurauksen syntymistä,
aika lasketaan tuon seurauksen ilmenemispäivästä.
Jos rikolliseen tekoon sisältyy lainvastaisen asiaintilan
ylläpitäminen, syyteoikeuden vanhentumisaika alkaa
vasta sellaisen tilan päättymisestä.
Syyteoikeus osallisuudesta rikokseen alkaa vanhentua samana
päivänä kuin syyteoikeus pääteosta.
3 §
Syyteoikeuden vanhentumisen katkeaminen
Syyte katsotaan vanhentumisajan kulumisen katkaisevalla
tavalla nostetuksi, kun syytettävälle
on laillisesti annettu haaste tiedoksi tai häntä vastaan
on hänen henkilökohtaisesti oikeudenkäynnissä läsnä ollessaan
tehty rangaistusvaatimus.
Syytteen nostaminen jutussa, joka sittemmin jää tutkimatta
tai jossa syyte peruutetaan, ei katkaise syyteoikeuden
vanhentumista.
4 §
Syyteoikeuden vanhentumisajan jatkaminen
Syyteoikeuden vanhentumisaikaa voidaan hakemuksesta
jatkaa kerran yhdellä vuodella, jos
1) rikoksen esitutkinta vaatii erityisiä,
aikaa vieviä tutkintatoimenpiteitä, joiden vuoksi
tutkinta olisi vanhentumisajan päättyessä selvästi keskeneräinen,
2) rikos on tullut esitutkintaan poikkeuksellisen myöhään
tai
3) rikoksesta vastaajaksi haastettava pakoilee eikä hänelle
sen vuoksi todennäköisesti saataisi annetuksi
haastetta tiedoksi ennen vanhentumisajan päättymistä
ja erittäin tärkeä yleinen etu
vaatii vanhentumisajan jatkamista.
5 §
Menettely syyteoikeuden vanhentumisaikaa jatkettaessa
Syyteoikeuden vanhentumisajan jatkamisesta päättää se
tuomioistuin, jossa syyte rikoksesta voitaisiin oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun
lain (689/1997) 4 luvun mukaan tutkia. Hakemuksen vanhentumisajan
jatkamisesta voi tehdä virallinen syyttäjä sekä asianomistaja,
jos hänellä on mainitun lain 1 luvun 14 §:n
1 tai 2 momentissa tai 15 §:n 1 momentissa tarkoitettu oikeus
ajaa syytettä rikoksesta. Hakemus on tehtävä kirjallisesti
ennen vanhentumisajan päättymistä.
Vanhentumisajan jatkamista koskeva hakemus on otettava
tuomioistuimen käsiteltäväksi viipymättä.
Se voidaan käsitellä käräjäoikeudessa,
jossa on yksin puheenjohtaja.
Jos on todennäköistä, että tiettyä henkilöä tullaan
syyttämään rikoksesta, jota 4 §:n
1 tai 2 kohdan perusteella tehty hakemus vanhentumisajan
jatkamisesta koskee, hänelle on varattava tilaisuus tulla
kuulluksi hakemuksesta. Kutsu voidaan toimittaa henkilökohtaisesti
tai postitse.
Hakemuksen johdosta annettuun päätökseen ei
saa hakea muutosta valittamalla. Päätöksestä saa
kannella ylemmälle tuomioistuimelle kolmessakymmenessä päivässä.
Kantelu on käsiteltävä kiireellisenä.
6 §
Rangaistuksen tuomitsemisen estävä vanhentuminen
Oikeus tuomita rangaistus rikoksesta, josta säädetty
ankarin rangaistus on elinkautinen vankeusrangaistus, ei vanhennu.
Rangaistusta muusta kuin 1 momentissa tarkoitetusta
rikoksesta ei saa tuomita, kun 2 §:ssä mainitusta
päivästä on kulunut
1) kolmekymmentä vuotta, jos rikoksesta säädetty
ankarin rangaistus on vankeutta määräajaksi
yli kahdeksan vuoden,
2) kaksikymmentä vuotta, jos rikoksesta säädetty
ankarin rangaistus on vankeutta yli kaksi vuotta ja enintään
kahdeksan vuotta,
3) kymmenen vuotta, jos rikoksesta säädetty ankarin
rangaistus on vankeutta enintään kaksi vuotta
tai sakkoa.
Tuomittu rangaistus raukeaa, jos sitä koskeva tuomio
ei ole tullut täytäntöönpanokelpoiseksi ennen
2 momentissa tarkoitetun ajan täyttymistä.
7 §
Yhteisösakkoa koskevan vaateen vanhentuminen
Yhteisösakkoa koskevan vaateen vanhentumisaika
on sama kuin vaateen perusteena olevan rikoksen vanhentumisaika.
Lyhin vanhentumisaika on kuitenkin viisi vuotta.
8 §
Asetetun uhkasakon tuomitsemisen estävä vanhentuminen
Oikeus tuomita tuomioistuimen oikeudenkäynnin kulun
turvaamiseksi asettama uhkasakko vanhentuu kahdessa vuodessa
uhkasakon asettamisesta.
9 §
Menettämisseuraamuksen tuomitsemisen estävä vanhentuminen
Menettämisseuraamusta ei saa tuomita, mikäli
teosta ei vanhentumisen vuoksi saa tuomita rangaistusta. Menettämisvaatimuksen
lyhin vanhentumisaika on kuitenkin viisi vuotta. Jos menettämisvaatimus
koskee sellaista esinettä tai ainetta, jonka
sen erityisen laadun tai ominaisuuksien vuoksi ja muut asiassa ilmenevät
seikat huomioon ottaen on syytä varoa joutuvan rikolliseen
käyttöön, menettämisvaatimus
ei vanhennu.
10 §
Tuomitun vankeusrangaistuksen raukeaminen
Elinkautinen vankeusrangaistus ei raukea.
Määräaikainen vankeusrangaistus
raukeaa, jollei rangaistuksen täytäntöönpano
ole lainvoiman saaneen tuomion antamispäivästä laskettuna
alkanut
1) kahdessakymmenessä vuodessa, jos rangaistus
on yli kahdeksan vuotta,
2) viidessätoista vuodessa, jos rangaistus
on yli neljä ja enintään kahdeksan vuotta,
3) kymmenessä vuodessa, jos rangaistus on yli
vuoden ja enintään neljä vuotta, ja
4) viidessä vuodessa, jos rangaistus on enintään
vuosi.
Sakon muuntorangaistus raukeaa, jollei sen täytäntöönpano
ole alkanut kolmessa vuodessa lainvoiman saaneen tuomion antamispäivästä.
11 §
Tuomitun yhdyskuntapalvelurangaistuksen raukeaminen
Yhdyskuntapalvelurangaistus raukeaa samoin kuin sitä vastaava
vankeusrangaistus.
12 §
Tuomitun rangaistuksen täytäntöönpanon raukeaminen
eräissä tapauksissa
Jos vankeusrangaistuksen, yhdyskuntapalvelurangaistuksen
tai sakon muuntorangaistuksen täytäntöönpano
on keskeytynyt tai ehdonalaiseen vapauteen päästetty
on määrätty menettämään
vapautensa, täytäntöönpanon jatkamisessa
on vastaavasti sovellettava 10 ja 11 §:n säännöksiä.
Määräaikaisen vankeusrangaistuksen
ja yhdyskuntapalvelurangaistuksen raukeamiseen johtava
aika määräytyy jäljellä olevan
rangaistuksen mukaan, ja jos useita rangaistuksia on niitä täytäntöönpantaessa
laskettu yhteen, yhteenlasketusta rangaistuksesta jäljellä olevan
ajan mukaan. Aika on laskettava keskeytymispäivästä ja,
mikäli ehdonalainen vapaus on määrätty
menetetyksi tai ehdollinen rangaistus pantavaksi täytäntöön,
siitä päivästä, jona menettämistä tai
täytäntöönpanoa koskeva lainvoiman
saanut tuomio annettiin.
13 §
Tuomitun sakkorangaistuksen raukeaminen
Sakkorangaistus raukeaa viiden vuoden kuluttua lainvoiman saaneen
tuomion antamispäivästä, jollei
sakotetulle ole sitä ennen määrätty
muuntorangaistusta. Jos muuntorangaistus on määrätty,
on sakotetulla oikeus mainitun ajan kuluttuakin maksaa sakko niin kuin
siitä erikseen säädetään.
Edellä sakosta säädetty koskee myös
tuomittua uhkasakkoa.
Tuomittu yhteisösakko raukeaa viiden vuoden kuluttua
lainvoiman saaneen tuomion antamispäivästä.
14 §
Tuomitun menettämisseuraamuksen raukeaminen
Menettämisseuraamusta ei saa panna täytäntöön,
kun kymmenen vuotta on kulunut lainvoiman saaneen tuomion
antamispäivästä. Jos menettämisseuraamus
koskee sellaista esinettä tai ainetta, jonka
sen erityisen laadun tai ominaisuuksien vuoksi ja muut asiassa ilmenevät
seikat huomioon ottaen on syytä varoa joutuvan rikolliseen
käyttöön, menettämisseuraamuksen täytäntöönpano
ei kuitenkaan raukea.
15 §
Ulosmittauksen vaikutus
Jos 13 ja 14 §:ssä tarkoitetun täytäntöönpanon
toteuttamiseksi on vanhentumisajan kuluessa toimitettu
ulosmittaus, täytäntöönpanon saa
saattaa loppuun ulosmitatun omaisuuden osalta.
16 §
Kuoleman vaikutus täytäntöönpanoon
Sakkorangaistus ja uhkasakko raukeavat tuomitun kuollessa. Täytäntöönpanon,
jonka toteuttamiseksi on tuomitun eläessä toimitettu
ulosmittaus, saa kuitenkin saattaa loppuun ulosmitatun omaisuuden
osalta.
Rikoksentekijän tai muun menettämisseuraamuksesta
vastuussa olevan henkilön kuoltua on seuraamus tuomittava
kuolinpesän varoista, jollei menetetyksi tuomitseminen
olisi kohtuutonta.
Jos menettämisseuraamukseen tuomittu on kuollut, täytäntöönpano
on kohdistettava hänen kuolinpesäänsä.
Kuolinpesän osakkailla on kuitenkin oikeus kolmen
kuukauden kuluessa siitä, kun tuomion täytäntöönpanemiseksi
on ulosmitattu kuolinpesän omaisuutta tai sanottua omaisuutta
on otettu valtion haltuun, saattaa jutun ensimmäisenä oikeusasteena
käsitelleen tuomioistuimen ratkaistavaksi, onko täytäntöönpano raukeava
siitä syystä, että menettämistä on pidettävä kohtuuttomana.
17 §
Vanhentumisajan päättyminen
Vanhentumisaika päättyy sen alkamispäivää järjestysnumeroltaan
vastaavaa päivää edeltävän
vuorokauden päättyessä.
18 §
Viittaussäännös
Ehdollisen rangaistuksen raukeamisesta säädetään
ehdollisesta rangaistuksesta annetussa laissa (135/1976).
Vanhentumisesta rangaistusmääräysmenettelyssä säädetään
rangaistusmääräysmenettelystä annetussa
laissa (692/1993). Rikesakon raukeamisesta säädetään
rikesakkomenettelystä annetussa laissa (66/1983).
Sotilaalle ja muulle rikoslain 45 luvun alaiselle henkilölle
tuomittavan kurinpitorangaistuksen vanhentumisesta säädetään
sotilaskurinpitolaissa (331/1983).