1 luku
Oikeusavun sisältö
1 §
Oikeusavun yleiset edellytykset ja sisältö
Oikeusapua annetaan valtion varoin henkilölle, joka
tarvitsee asiantuntevaa apua oikeudellisessa asiassa ja joka taloudellisen
asemansa vuoksi ei kykene itse suorittamaan sen hoitamisen vaatimia
menoja.
Oikeusapuun kuuluu oikeudellinen neuvonta, tarpeelliset toimenpiteet
sekä avustaminen tuomioistuimessa ja muussa viranomaisessa
sekä vapautus eräistä asian käsittelyyn
liittyvistä menoista siten kuin tässä laissa
säädetään.
2 §
Oikeusapuun oikeutetut
Oikeusapua annetaan henkilölle, jolla on kotikunta
Suomessa, sekä Euroopan unionin tai Euroopan talousalueen
valtion kansalaiselle, joka työskentelee tai on työnhaussa
Suomessa siten kuin työntekijöiden vapaasta liikkuvuudesta
yhteisön alueella annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 1612/68
ja Euroopan talousalueesta tehty sopimus edellyttävät.
Lisäksi oikeusapua annetaan 1 momentissa säädetyistä edellytyksistä riippumatta,
jos henkilön asia käsitellään
Suomen tuomioistuimessa tai jos oikeusapuun on erityistä syytä.
Oikeusapuun kuuluvaa oikeudellista neuvontaa annetaan 1 momentissa
säädetyistä edellytyksistä riippumatta
kansainvälisluonteisten oikeudenkäyntien helpottamisesta
tehdyssä yleissopimuksessa (SopS 47/1988) määrätyin
edellytyksin.
Oikeusapua ei anneta yhtiölle tai yhteisölle. Oikeusapua
annetaan elinkeinonharjoittajan elinkeinotoimintaa koskevassa muussa
kuin tuomioistuinasiassa vain, jos siihen on erityistä syytä huomioon
ottaen toiminnan laatu ja laajuus, elinkeinonharjoittajan taloudellinen
ja henkilökohtainen tilanne ja olosuhteet kokonaisuudessaan.
3 §
Oikeusavun taloudelliset edellytykset
Oikeusapua annetaan hakemuksesta korvauksetta tai omavastuuosuutta
vastaan hakijan taloudellisen aseman perusteella. Hakijan
taloudellinen asema arvioidaan tekemällä laskelma hänen
kuukausittain käytettävissään
olevista varoista (käyttövara). Laskelma
laaditaan hakijan ja hänen aviopuolisonsa tai hänen
kanssaan avioliitonomaisissa olosuhteissa elävän
kuukausittaisten tulojen, välttämättömien
menojen, varallisuuden ja elatusvelvollisuuden perusteella.
Oikeusapua annetaan henkilölle, jonka käyttövara
ei ylitä valtioneuvoston asetuksella tarkemmin vahvistettavaa
määrää. Valtioneuvoston asetuksella
säädetään tarkemmin huomioon otettavista
tuloista ja menoista sekä varallisuuden ja elatusvelvollisuuden
vaikutuksesta käyttövaraa laskettaessa sekä niistä perusteista,
joita noudatetaan määrättäessä oikeusapua
saaneen omavastuuosuus. Vähäisestä oikeudellisesta neuvosta
ei peritä omavastuuosuutta.
Oikeusapua ei anneta, jos hakijalla on kysymyksessä olevan
asian kattava oikeusturvavakuutus. Tuomioistuimessa käsiteltävänä olevassa
asiassa oikeusapua voidaan kuitenkin myöntää siltä osin
kuin kustannukset ylittävät vakuutusyhtiön
korvausvelvollisuuden ylärajaksi vakuutussopimuksessa määritellyn
enimmäiskorvausmäärän, jos siihen
on erityisiä syitä ottaen huomioon oikeusavun
saajan oikeusturvan tarve ja asian laatu ja laajuus. Oikeusapupäätöksessä on
asetettava enimmäistuntimäärä avustajalle korvattaville
toimenpiteille. Jos hakija on taloudellisen asemansa perusteella
oikeutettu oikeusapuun korvauksetta, oikeusapu voidaan kuitenkin
myöntää myös vakuutuksen omavastuuosuuden
kattamiseen.
4 §
Oikeusapuun kuuluvat etuudet
Oikeusavun myöntäminen vapauttaa
edun saajan velvollisuudesta suorittaa:
1) palkkiota ja korvausta tämän lain
nojalla määrätylle tai hyväksytylle
avustajalle kokonaan tai osittain sen mukaan kuin oikeusapupäätöksessä todetaan;
2) palkkiota ja korvausta asian käsittelyssä tarvitsemastaan
tulkkaus- ja käännösavusta; sekä
3) käsittelymaksua, toimituskirjamaksua ja erillisten
kustannusten korvausta pääasiaa käsittelevässä viranomaisessa;
vastaavia maksuja ei peritä myöskään
muissa viranomaisissa niiden suorittamista toimenpiteistä ja
antamista toimituskirjoista, jotka ovat tarpeen asian hoitamiseksi.
Valtion varoista suoritetaan oikeusapua saaneen asianosaisen
nimeämälle todistajalle maksettavat korvaukset.
Muut oikeusapua saaneen toimesta tuomioistuimessa tapahtuneesta
todistelusta aiheutuneet kustannukset korvataan valtion varoista,
jos todistelu on ollut asian selvittämiseksi tarpeen.
Jos muu oikeusapua saanut asiaan osallinen kuin rikosasian vastaaja
on määrätty asian selvittämisen
vuoksi saapumaan henkilökohtaisesti tuomioistuimeen, korvataan
hänen tuomioistuimeen saapumisestaan aiheutuneet kustannukset
valtion varoista.
Lisäksi oikeusavun myöntäminen vapauttaa edun
saajan velvollisuudesta suorittaa tuomion tai päätöksen
täytäntöönpanosta valtiolle
suoritettavia ulosottomaksuja ja etukäteen perittäviä kuluja.
Kaikki välttämättömät
täytäntöönpanokulut suoritetaan
valtion varoista, jos niitä ei voida saada vastapuolelta
perityiksi. Tässä momentissa säädetty
ei kuitenkaan koske uudistettua ulosottomenettelyä siltä osin
kuin aikaisempi ulosottoyritys on rauennut velallisen varattomuuden
vuoksi.
5 §
Oikeusapuun kuuluvat avustajan toimenpiteet
Yksittäisessä asiassa oikeusapuun kuuluvat ne
oikeusavustajan toimenpiteet, jotka asiassa ovat tarpeen huomioon
ottaen asian laatu ja merkitys, riidan kohteen arvo ja olosuhteet
kokonaisuudessaan. Oikeusapu voidaan rajata koskemaan määrättyjä toimenpiteitä.
Tällaista määräystä voidaan
myöhemmin laajentaa, jos siihen on aihetta.
Oikeusapu kattaa avustajan toimenpiteet enintään
sadalta tunnilta. Asiaa käsittelevä tuomioistuin
voi kuitenkin päättää, että oikeusavun antamista
jatketaan, jos siihen on erityisiä syitä ottaen
huomioon oikeusavun saajan oikeusturvan tarve sekä asian
laatu ja laajuus. Tuomioistuimen on tällöin asetettava
enimmäistuntimäärä avustajalle
korvattaville toimenpiteille.
Oikeusavusta ulkomailla käsiteltävässä asiassa
säädetään 23 §:ssä.
6 §
Oikeusavun sisältö eräissä tapauksissa
Hakijalle, jonka ei katsota tarvitsevan oikeusavustajaa, mutta
joka olisi taloudellisen asemansa perusteella oikeutettu oikeusapuun
ilman omavastuuosuutta, voidaan oikeusapuna myöntää 4 §:n
1 momentin 2 ja 3 kohdassa ja 2—4 momentissa mainitut etuudet.
Oikeusapuun ei kuulu avustaminen:
1) yleisessä tuomioistuimessa käsiteltävässä hakemusasiassa,
ellei siihen ole erityisen painavia syitä;
2) yksinkertaisessa rikosasiassa, jossa yleisen rangaistuskäytännön
mukaan ei ole odotettavissa sakkoa ankarampaa rangaistusta tai jossa muutoin
odotettavissa olevaan rangaistukseen ja asian selvitettyyn tilaan
nähden syytetyn oikeusturva ei edellytä avustajan
käyttämistä;
3) asiassa, joka koskee verotusta tai julkista maksua,
ellei siihen ole erityisen painavia syitä; eikä
4) asiassa, jossa oikaisuvaatimus- tai valitusoikeus
perustuu kunnan tai muun julkisyhteisön jäsenyyteen.
Edellä 2 momentissa tarkoitetuissa asioissa julkinen
oikeusavustaja voi kuitenkin tarvittaessa antaa oikeudellisia neuvoja
ja laatia tarvittavia asiakirjoja.
7 §
Oikeusavun rajoitukset
Oikeusapua ei anneta, jos:
1) asialla on hakijalle vähäinen
merkitys;
2) se olisi selvästi tarkoituksetonta verrattuna hakijalle
siitä koituvaan hyötyyn;
3) asian ajaminen olisi oikeuden väärinkäyttämistä;
tai
4) asia perustuu siirrettyyn oikeuteen ja on aihetta
otaksua siirron tapahtuneen oikeusavun saamiseksi.
8 §
Avustaja
Oikeusapua antaa julkinen oikeusavustaja. Tuomioistuinasioissa
avustajaksi voidaan kuitenkin määrätä myös
tehtävään suostumuksensa antanut yksityinen
avustaja. Lisäksi yksityinen avustaja voidaan määrätä valtion
oikeusaputoimistoista annetun lain (
/
)
10 §:ssä tarkoitetuissa tilanteissa.
Yksityiseksi avustajaksi on määrättävä asianajaja
tai muu oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 2 §:n
1 momentin mukaan avustajaksi kelpoinen henkilö. Rikosasiassa
epäillyn avustajaksi on määrättävä julkinen
oikeusavustaja tai asianajaja taikka erityisestä syystä muu
oikeustieteen kandidaatin tutkinnon suorittanut henkilö,
jos epäilty on pidätetty tai vangittu, jos häntä epäillään
tai hänelle vaaditaan rangaistusta rikoksesta, josta ei
ole säädetty lievempää rangaistusta kuin
neljä kuukautta vankeutta, tai tällaisen rikoksen
yrityksestä tai osallisuudesta siihen taikka jos epäilty
on 18 vuotta nuorempi.
Milloin oikeusavun saaja on itse ehdottanut avustajakseen kelpoisuusvaatimukset
täyttävän henkilön, tämä on
määrättävä, jolleivät
erityiset syyt toisin vaadi.
Avustaja on toimessaan velvollinen noudattamaan hyvää asianajotapaa.
9 §
Avustajan vaihtaminen
Avustaja ei saa tuomioistuimessa käsiteltävässä asiassa
ilman tuomioistuimen lupaa panna toista sijaansa. Sijaiseksi hyväksyttävän
on täytettävä avustajan kelpoisuusvaatimukset.
Tuomioistuin voi käsiteltävänään
olevassa asiassa ja oikeusaputoimisto muussa kuin tuomioistuimessa
käsiteltävänä olevassa asiassa
oikeusavun saajan tai avustajan perustellusta pyynnöstä tai
pätevästä syystä omasta aloitteestaan
peruuttaa avustajan määräyksen ja määrätä toisen
avustajan.
2 luku
Oikeusapupäätös
10 §
Oikeusavun hakeminen
Oikeusapua haetaan oikeusaputoimistolta. Oikeusapua voidaan
hakea asian käsittelyn jokaisessa vaiheessa siihen asti,
kunnes tuomioistuimessa käsiteltävä asia
on saanut lainvoiman tai muun asian käsittely on päättynyt.
Hakemus voidaan tehdä suullisesti tai kirjallisesti. Hakijan
on esitettävä selvitys taloudellisista olosuhteistaan
ja asiasta, jossa hän hakee oikeusapua. Taloudellisista
olosuhteista ja asiasta esitettävästä selvityksestä säädetään
tarkemmin oikeusministeriön asetuksella.
Valtion ja kunnan viranomainen, Kansaneläkelaitos,
Eläketurvakeskus, eläkesäätiö ja
muu eläkelaitos sekä vakuutuslaitos ovat velvollisia antamaan
oikeusaputoimistolle sen pyynnöstä ja salassapitosäännösten
estämättä hallussaan olevat tiedot, jotka
oikeusaputoimistolle laissa säädetyn tehtävän
vuoksi ovat välttämättömiä sen selvittämiseksi,
onko hakija taloudellisen asemansa perusteella oikeutettu oikeusapuun
ja onko hakijalla asian kattava oikeusturvavakuutus. Tämä velvollisuus
koskee myös rahalaitosta, jos oikeusaputoimisto ei saa
edellä mainituilta tahoilta riittäviä tietoja
ja on perusteltua aihetta epäillä hakijan antamien
tietojen riittävyyttä tai luotettavuutta. Pyyntö tulee
esittää rahalaitokselle kirjallisena ja siitä on
etukäteen annettava hakijalle tieto.
Oikeusaputoimisto voi 2 momentissa mainituin edellytyksin saada
teknisen käyttöyhteyden avulla veroviranomaisilta
ja Kansaneläkelaitokselta näiden henkilörekistereissä olevia
salassa pidettäviä henkilötietoja hakijan
taloudellisesta asemastaan antamien tietojen tarkistamista varten.
Oikeusaputoimiston tulee etukäteen ilmoittaa hakijalle
tästä mahdollisuudesta.
11 §
Oikeusavun myöntäminen
Oikeusaputoimisto päättää oikeusavun
myöntämisestä, jollei muussa laissa toisin
säädetä. Jos julkinen oikeusavustaja
on esteellinen pääasiassa, oikeusavun hakija ohjataan
tekemään hakemus toiseen oikeusaputoimistoon.
Hakijan pyynnöstä päätös
voidaan kuitenkin tehdä kyseisessä oikeusaputoimistossa,
jolleivät olosuhteet edellytä siirtoa. Vastapuolta
avustava julkinen oikeusavustaja ei kuitenkaan saa ratkaista oikeusapuhakemusta.
Päätös voidaan toimittaa hakijalle tiedoksi
postitse. Tiedoksiannon katsotaan tapahtuneen, jollei muuta näytetä,
seitsemäntenä päivänä siitä,
kun päätös on hakijan ilmoittamalla osoitteella
varustettuna annettu postin kuljetettavaksi.
Jos oikeusapua ei ole myönnetty hakemuksen mukaisesti,
hakija voi saattaa kysymyksen oikeusavun myöntämisestä tuomioistuimen
ratkaistavaksi 24 §:ssä säädetyin
tavoin.
12 §
Oikeusapumaksu
Oikeusaputoimisto perii hakijalta oikeusapumaksun oikeusavun
myöntäessään tai toimittaessaan
11 §:n 2 momentissa tarkoitetun pyynnön
tuomioistuimen ratkaistavaksi. Oikeusapumaksun suuruudesta säädetään
valtioneuvoston asetuksella.
Maksua ei peritä, kun oikeusapua myönnetään
vähäisen neuvon antamiseksi. Valtioneuvoston asetuksella
voidaan säätää vapautus maksusta
taloudellisen aseman perusteella.
13 §
Oikeusavun alkamisajankohta ja kesto
Oikeusapu voidaan myöntää hakemuspäivästä lukien
tai, jos edellytykset siihen ovat olemassa, myös taannehtivasti
koskemaan asiassa jo suoritettuja tarpeellisia toimenpiteitä.
Oikeusapu on voimassa kaikissa oikeusasteissa, joissa asiaa käsitellään.
Muutoksenhakutuomioistuimessa käsiteltävässä asiassa
oikeusapua ei voida myöntää taannehtivasti
koskemaan muutoksenhakua edeltäneitä toimenpiteitä,
ellei hakija saata todennäköiseksi, että hän
ei ole pätevästä syystä hakenut
oikeusapua aikaisemmin.
Hallintotuomioistuimessa käsiteltävässä asiassa
myönnetty oikeusapu ei käsitä aikaisemmassa
hallintomenettelyssä eikä hallintolainkäyttölain
(586/1996) 1 §:n 2 momentissa tarkoitetussa lainkäyttöviranomaisessa
suoritettuja toimenpiteitä eikä vakuutusoikeudessa
myönnetty oikeusapu sitä edeltäneen käsittelyn
toimenpiteitä. Jos tuomioistuin palauttaa asian hallintoviranomaisen
tai edellä tarkoitetun lainkäyttöviranomaisen
käsiteltäväksi, yksityiselle avustajalle
annettu määräys on voimassa myös tässä viranomaisessa,
jos asian palauttava tuomioistuin niin määrää.
Tuomioistuimen siirtäessä oikeudenkäynnistä rikosasioissa
annetun lain (689/1997) 4 luvun 8 tai 9 §:n
nojalla rikosasian toiseen tuomioistuimeen tai ylemmän
tuomioistuimen siirtäessä saman luvun 10 §:n
nojalla sen tutkittavaksi saatetun rikosasian sellaiseen alempaan
tuomioistuimeen, joka ei ole sitä aikaisemmin käsitellyt,
jää siinä asiassa oikeudenkäyntiavustajalle
annettu määräys voimaan, jollei siirtävä tuomioistuin toisin
määrää.
14 §
Oikeusapupäätöksen sisältö
Oikeusapupäätös annetaan
kirjallisena. Siitä tulee ilmetä:
1) asia, johon oikeusapu myönnetään;
2) hakijan taloudellinen asema;
3) päivämäärä,
mistä lukien oikeusapu myönnetään;
4) mitä etuuksia oikeusapuun sisältyy;
5) oikeusavun saajan mahdollinen omavastuuosuus; sekä
6) avustajan nimi.
15 §
Taloudellisten olosuhteiden muuttuminen
Oikeusavun saajan on toimeksiannon kestäessä ilmoitettava
oikeusaputoimistolle taloudellisissa olosuhteissaan tapahtuvista
muutoksista. Avustajan on muistutettava päämiestään
edellä mainitusta velvollisuudesta, kun tämän
taloudelliset olosuhteet muuttuvat.
16 §
Oikeusapupäätöksen muuttaminen ja
oikeusavun lakkaaminen
Jos oikeusavun myöntämisedellytyksiä ei
ole ollut olemassa tai ne ovat muuttuneet taikka lakanneet, voi
oikeusaputoimisto muuttaa oikeusapupäätöksen
tai päättää, että oikeusavun
antaminen lakkaa. Hakija voi saattaa oikeusapupäätöksen
muuttamista ja oikeusavun lakkaamista koskevan kysymyksen 24 §:ssä säädetyin
tavoin siinä mainitun tuomioistuimen ratkaistavaksi.
Pääasiaa käsittelevä tuomioistuin
voi aina 1 momentissa mainituin edellytyksin käsiteltävänään
olevassa asiassa muuttaa oikeusapupäätöstä tai
päättää oikeusavun lakkaamisesta.
Oikeusavun saajan omavastuuosuutta muutettaessa määrätään,
sovelletaanko uutta päätöstä taannehtivasti.
Oikeusavun lakkaamisesta päätettäessä määrätään,
onko oikeusapua saaneen suoritettava valtiolle korvaus saamastaan
oikeusavusta, sekä vahvistetaan korvauksen määrä.
Julkinen oikeusavustaja voi hoitaa aloitetun toimeksiannon loppuun,
vaikka oikeusavun saaja taloudellisessa tilanteessaan tai asiassa
tapahtuneiden muutosten johdosta ei enää ole oikeutettu
oikeusapuun. Tältä osin oikeusaputoimiston palveluista
peritään täysi korvaus.
3 luku
Korvaukset
17 §
Yksityisen avustajan palkkio ja kulukorvaus
Yksityiselle avustajalle vahvistetaan kohtuullinen palkkio tarpeellisista
toimenpiteistä ja ajanhukasta sekä korvaus kuluista.
Palkkio ja kulukorvaus suoritetaan valtion varoista 20 §:n mukaisella
omavastuuosuudella vähennettynä. Palkkion määräämistä varten
avustajan on esitettävä oikeusapupäätös
ja yksityiskohtainen selvitys asiassa suorittamistaan toimenpiteistä ja kuluistaan.
Virallisen syyttäjän on rikosasioissa lausuttava
esitetystä palkkio- ja kuluvaatimuksesta, jos siihen vaatimuksen
määrään nähden tai muuten
on aihetta. Jos avustajaksi on määrätty henkilö,
joka ei yleisesti hoida asianajotehtäviä kyseisessä tuomioistuimessa,
korvataan matkustamisesta syntyvät lisäkulut ja
ajanhukka ainoastaan, jos tällaisen avustajan käyttäminen
on perusteltua. Valtioneuvoston asetuksella säädetään
tarkemmin avustajalle maksettavien palkkioiden ja korvausten perusteista.
Siltä osin kuin oikeusapua annetaan tämän lain
nojalla avustaja ei saa omavastuuosuuden lisäksi periä muuta
palkkiota tai korvausta oikeusavun saajalta. Muu sopimus on mitätön.
Jos avustaja on saanut tilapäisesti panna sijaansa
toisen henkilön, voidaan sijaisen suorittamista avustajantehtävistä tuleva
palkkio ja korvaus määrätä erikseen
maksettavaksi hänelle.
Muutoksenhakutuomioistuin voi päättää,
että avustajan palkkiota ja kuluja ei korvata valtion varoista,
jos muutoksenhakemus on selvästi perusteeton.
18 §
Palkkioiden ja korvausten määrääminen
Tuomioistuimessa käsiteltävässä asiassa
pääasian käsittelevä tuomioistuin
määrää yksityiselle avustajalle,
todistajalle ja tulkille valtion varoista maksettavan palkkion ja
korvauksen sekä oikeusapua saaneelle maksettavat korvaukset.
Avustajalle tulevan palkkion ja korvauksen tuomioistuin määrää avustajan
tehtävän päättyessä tuomioistuimessa.
Jos oikeusapu myönnetään koskemaan alemmassa
oikeusasteessa suoritettuja toimenpiteitä vasta, kun pääasian
käsittely siinä on päättynyt,
muutoksenhakutuomioistuin määrää avustajan
palkkion ja korvauksen myös alemmassa oikeusasteessa suoritetuista toimenpiteistä.
Jos muutoksenhakua ei ajeta perille, palkkion ja kulukorvauksen
määrää kuitenkin asiaa viimeksi
käsitellyt tuomioistuin. Jos tehtävä jatkuu
pitkähkön ajan, voidaan palkkio ja korvaus määrätä puolivuosittain
tai erityisestä syystä lyhyemmältäkin
ajalta. Avustajalle voidaan määrätä suoritettavaksi
ennakkoa tehtävän hoitamisesta hänelle
aiheutuvista huomattavista kuluista, jos siihen on erityinen syy.
Todistajalle ja oikeusapua saaneelle tulevien korvausten määräämisestä sekä niiden
ja muiden todistelukustannusten suorittamisesta ja muutoksenhakemisesta
korvauksen määrää koskevaan
ratkaisuun on voimassa, mitä tuomioistuimessa kuullulle
todistajalle valtion varoista maksettavista korvauksista säädetään.
Virallinen syyttäjä voi niissä asioissa,
joissa hän on toiminut syyttäjänä,
hakea muutosta avustajan palkkion ja korvauksen määrää koskeviin
ratkaisuihin.
Oikeusaputoimisto määrää avustajalle
ja tulkille maksettavan palkkion ja korvauksen asioissa, joita ei
käsitellä tuomioistuimessa.
19 §
Todistelukustannusten korvaaminen eräissä tapauksissa
Jos oikeusavun saajan nimeämän todistajan kuuleminen
on ollut selvästi aiheetonta, oikeusavun saaja voidaan
velvoittaa korvaamaan valtiolle sen varoista todistajalle maksettavaksi määrätyt
korvaukset.
20 §
Omavastuuosuuden määrääminen
Omavastuuosuuden määrä lasketaan
vahvistetusta avustajan palkkiosta ja kulukorvauksesta arvonlisäveroineen.
Jos oikeusapua myönnettäessä määrätty
omavastuuosuus muodostuisi oikeusapua saaneen taloudellisiin oloihin
nähden selvästi kohtuuttomaksi, omavastuuosuuden määrää voidaan
alentaa. Omavastuuosuus on asiakohtainen. Omavastuuosuudesta tai
sen osasta voidaan periä ennakkosuoritus.
Kun yksityinen oikeusavustaja on antanut oikeusapua osakorvausta
vastaan tuomioistuimen käsittelemässä asiassa,
18 §:n 2 momentissa mainittu tuomioistuin, varattuaan oikeusapua saaneelle
tilaisuuden lausua laskun oikeellisuudesta, velvoittaa oikeusavun
saajan suorittamaan avustajalleen oikeusavun omavastuuosuuden samalla
kun se määrää valtion varoista
avustajalle maksettavan palkkion. Muussa tapauksessa oikeusaputoimisto
määrää omavastuuosuuden suuruuden.
Yksityiselle avustajalle maksettavaksi tuomitulle omavastuuosuudelle
on vaadittaessa määrättävä vuotuista
viivästyskorkoa korkolain (633/1982) 4 §:n
3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien,
kun kuukausi on kulunut tuomitsemispäivästä.
21 §
Korvauksen periminen ulosottoteitse ja viivästyskorko
Oikeusaputoimiston päätöksen nojalla
saadaan oikeusavun saajalta ulosottaa valtiolle tuleva omavastuuosuus,
ne valtion varoista oikeusavun saaneen puolesta maksetut kulut,
jotka eivät kuulu oikeusavun etuuksiin, sekä oikeusapumaksu
ilman tuomiota tai päätöstä siten
kuin verojen ja maksujen perimisestä ulosottotoimin annetussa
laissa (367/1961) säädetään.
Ennen perimistoimenpiteisiin ryhtymistä oikeusaputoimiston
on varattava maksuvelvolliselle tilaisuus tulla kuulluksi.
Jos valtiolle tulevaa omavastuuosuutta tai oikeusapumaksua ei
ole suoritettu eräpäivänä, viivästyneelle
määrälle saadaan periä vuotuisena viivästyskorkona
korkolain 4 §:n 3 momentin mukainen viivästyskorko
kuukauden kuluttua siitä päivästä,
jona maksuvelvollisuutta koskeva tuomioistuimen päätös
on ollut asianosaisen saatavissa tai jona maksuvelvolliselle on
lähetetty lasku.
22 §
Oikeusavun saajan vastapuolen korvausvelvollisuus
Jos oikeusavun saajan vastapuoli olisi oikeudenkäymiskaaren
21 luvun, oikeudenkäynnistä rikosasiassa annetun
lain 9 luvun tai hallintolainkäyttölain 13 luvun
nojalla velvollinen korvaamaan oikeusavun saajan oikeudenkäyntikulut
kokonaan tai osittain, hänet on velvoitettava korvaamaan
vastaavasti valtiolle sen varoista tämän lain
nojalla asiassa maksettavaksi määrätyt kustannukset
ja julkisen oikeusavustajan arvioitu palkkio korkolain 4 §:n
3 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua
siitä päivästä, jona maksuvelvollisuutta
koskeva tuomioistuimen päätös on ollut
asianosaisen saatavissa.
Jos oikeusapua on myönnetty taannehtivasti koskemaan
sellaisia kustannuksia, jotka oikeusavun saajan vastapuoli on alemman
oikeusasteen lainvoimaisella tuomiolla velvoitettu oikeudenkäyntikulujen
korvauksena suorittamaan oikeusavun saajalle, oikeus tuomittuihin
oikeudenkäyntikuluihin siirtyy valtiolle sen varoista suoritettavaa
määrää vastaavalta osalta.
Julkisen oikeusavustajan on annettava selvitys asiassa suorittamistaan
toimista ja aiheutuneista kuluista.
23 §
Oikeusapu ulkomailla käsiteltävässä asiassa
Ulkomailla käsiteltävissä asioissa
oikeusapu kattaa yleisen oikeudellisen neuvonnan.
Erityisen painavista syistä oikeusministeriö voi
myöntää 1 momentissa tarkoitettua laajemman
oikeusavun ulkomailla käsiteltävään
asiaan. Näissä asioissa oikeusministeriö määrää valtion
varoista suoritettavat välttämättömät palkkiot
ja korvaukset.
Oikeusministeriön asetuksella voidaan säätää ulkomailla
käsiteltävissä asioissa annettavan oikeusavun
enimmäismäärästä sekä oikeusapuhakemuksen
tekemisestä ja sisällöstä.
4 luku
Muutoksenhaku
24 §
Oikeusaputoimiston päätöksen saattaminen
tuomioistuimen tutkittavaksi
Oikeusaputoimiston tämän lain nojalla tekemä päätös
voidaan saattaa tuomioistuimen tutkittavaksi (ratkaisupyyntö).
Ratkaisupyyntö on tehtävä 30 päivän
kuluessa oikeusaputoimiston päätöksen
tiedoksi saamisesta. Ratkaisupyynnön voi tuomioistuimessa
käsiteltävässä asiassa kuitenkin
tehdä aina siihen asti, kunnes pääasia on
ratkaistu lainvoimaisesti. Ratkaisupyyntö on toimitettava
päätöksen tehneelle oikeusaputoimistolle.
Se on tehtävä kirjallisesti, ja siinä on
ilmoitettava se oikeusaputoimiston päätös,
jota ratkaisupyyntö koskee, sekä miltä osin
ja millä perusteella hakija on päätökseen
tyytymätön.
Oikeusaputoimiston on viipymättä toimitettava
ratkaisupyyntö sen tuomioistuimen tutkittavaksi, jossa
pääasia on käsiteltävänä tai
jonka toimivaltaan pääasian tutkiminen kuuluu.
Jos pääasian käsittely tuomioistuimessa
on päättynyt eikä muutoksenhakua varten
säädetty aika ole kulunut umpeen, ratkaisupyyntö on
toimitettava asiaa viimeksi käsitelleen tuomioistuimen tutkittavaksi.
Jos oikeusapupäätös koskee asiaa, jota
ei voida saattaa tuomioistuimen tutkittavaksi, tai asiaa, jota koskevasta
päätöksestä valitetaan suoraan
korkeimpaan hallinto-oikeuteen, ratkaisupyyntö toimitetaan
sen hallinto-oikeuden tutkittavaksi, jonka tuomiopiirissä oikeusapupäätöksen
tehnyt oikeusaputoimisto sijaitsee. Tuomioistuin, jolle oikeusaputoimisto
on osoittanut ratkaisupyynnön, on toimivaltainen tutkimaan
asian.
Oikeusaputoimiston tämän lain nojalla tekemiin
päätöksiin ei saa hakea muutosta valittamalla,
jollei muussa laissa toisin säädetä.
25 §
Itseoikaisu oikeusaputoimistossa
Oikeusaputoimisto voi itse oikaista tekemänsä päätöksen,
jos 24 §:ssä mainittu ratkaisupyyntö antaa
siihen aihetta.
Oikaisupäätöksestä on heti
ilmoitettava ratkaisupyynnön tehneelle hakijalle. Päätös
voidaan toimittaa hakijalle 11 §:n 1 momentissa mainitulla
tavalla.
26 §
Muutoksenhaku
Tuomioistuimen tämän lain nojalla tekemään päätökseen
saa hakea muutosta valittamalla pääasian yhteydessä tai,
jos päätös on tehty ennen pääasian
ratkaisemista, erikseen noudattaen, mitä valittamisesta
pääasiassa säädetään.
Jos hallinto-oikeuden päätös
koskee oikeusavun antamista asiassa, jota ei voida saattaa tuomioistuimen
tutkittavaksi, tai asiassa, jota koskevasta päätöksestä valitetaan
suoraan korkeimpaan hallinto-oikeuteen, oikeusapupäätökseen saa
hakea muutosta vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan.
Valitusluvan myöntämisen perusteet ovat:
1) lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa
tapauksissa tai oikeuskäytännön yhtenäisyyden
vuoksi on tärkeää saattaa asia korkeimman
hallinto-oikeuden ratkaistavaksi;
2) asian saattamiseen korkeimman hallinto-oikeuden
ratkaistavaksi on erityistä aihetta asiassa tapahtuneen
ilmeisen virheen vuoksi; tai
3) valitusluvan myöntämiseen on painava
taloudellinen tai muu syy.
27 §
Käsittely tuomioistuimessa
Tuomioistuimen on käsiteltävä pääasiasta erillisenä ratkaistava
oikeusavun myöntämistä, muuttamista ja
lakkaamista koskeva asia kiireellisenä. Pääasiasta
erillisenä ratkaistava oikeusapua koskeva asia käsitellään
käräjäoikeudessa noudattaen soveltuvin
osin, mitä hakemusasioiden käsittelystä säädetään,
ja hallinto-oikeudessa sekä vakuutusoikeudessa noudattaen
soveltuvin osin, mitä hallintolainkäyttölaissa
säädetään.
Käräjäoikeus, hallinto-oikeus ja
vakuutusoikeus voivat ratkaista oikeusapua koskevan asian myös
yhden lainoppineen tuomarin kokoonpanossa. Jos hakija ei ole päätöstä annettaessa
paikalla ja muutoksenhaku edellyttää tyytymättömyyden
ilmoittamista, päätöksen antamispäivä on
ilmoitettava hakijalle kirjallisesti hyvissä ajoin ennen
päätöksen antamista silloin, kun asiaa
ei ratkaista pyynnön mukaisesti.
5 luku
Erinäiset säännökset
28 §
Toimenpiteet oikeusapuhakemuksen hylkäämisen
yhteydessä
Jos oikeusaputoimisto on hylännyt oikeusapuhakemuksen
ja päätös on saatettu tuomioistuimen
tutkittavaksi, julkisen oikeusavustajan on oikeusavun hakijan pyynnöstä huolehdittava
niistä toimenpiteistä,
jotka ovat välttämättömiä hakijan
oikeuksien säilyttämiseksi siihen saakka, kunnes
asia on ratkaistu tuomioistuimessa. Jos tuomioistuin pysyttää oikeusaputoimiston päätöksen,
hakijalta peritään korvaus suoritetuista toimenpiteistä.
Korvauksesta tai sen osasta voidaan periä ennakkosuoritus.
29 §
Tarkemmat säännökset
Tarkemmat säännökset tämän
lain täytäntöönpanosta annetaan
oikeusministeriön asetuksella.
30 §
Voimaantulo
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä kesäkuuta 2002.
Tällä lailla kumotaan maksuttomasta oikeudenkäynnistä 2
päivänä helmikuuta 1973 annettu laki
(87/1973) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen
sekä yleisestä oikeusavusta 6 päivänä helmikuuta
1998 annettu laki (104/1998).
Lain täytäntöönpanon edellyttämiin
toimiin voidaan ryhtyä ennen lain voimaantuloa.
31 §
Siirtymäsäännökset
Mitä muussa laissa säädetään
maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetusta laista
tai yleisestä oikeusavusta annetusta laista, noudatetaan
niiden sijasta soveltuvin osin, mitä tässä laissa
säädetään.
Asiassa, jossa ennen tämän lain voimaantuloa
on myönnetty maksuton oikeudenkäynti, sovelletaan
tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.
Asiassa, johon ennen tämän lain voimaantuloa
on myönnetty yleistä oikeusapua, sovelletaan tämän
lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.