Tämä sivusto käyttää evästeitä. Lue lisää evästeistä
Alta näet tarkemmin, mitä evästeitä käytämme, ja voit valita, mitkä evästeet hyväksyt. Paina lopuksi Tallenna ja sulje. Tarvittaessa voit muuttaa evästeasetuksia milloin tahansa. Lue tarkemmin evästekäytännöistämme.
Hakupalvelujen välttämättömät evästeet mahdollistavat hakupalvelujen ja hakutulosten käytön. Näitä evästeitä käyttäjä ei voi sulkea pois käytöstä.
Keräämme ei-välttämättömien evästeiden avulla sivuston kävijätilastoja ja analysoimme tietoja. Tavoitteenamme on kehittää sivustomme laatua ja sisältöjä käyttäjälähtöisesti.
Ohita päänavigaatio
Siirry sisältöön
EV 26/2013 vp - HE 205/2012 vp
Hallitus on vuoden 2012 valtiopäivillä antanut eduskunnalle esityksensä laeiksi merilain sekä alusturvallisuuden valvonnasta annetun lain 14 g §:n muuttamisesta (HE 205/2012 vp).
Liikenne- ja viestintävaliokunta on antanut asiasta mietinnön (LiVM 4/2013 vp).
Nyt koolla oleva eduskunta on hyväksynyt seuraavat lait:
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
lisätään merilain (674/1994) 7 lukuun uusi 2 ja 3 §, 15 lukuun uusi 24—26 § sekä 20 lukuun uusi 9 c ja 9 d § seuraavasti:
7 luku
Yleiset säännökset vastuusta
Vakuuttamisvelvollisuus
Sellaista suomalaista alusta varten, jonka bruttovetoisuus on vähintään 300, on laivanisännän otettava ja pidettävä voimassa vakuutus tai asetettava alusten omistajien vakuutuksesta merioikeudellisia vaateita varten annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2009/20/EY tarkoitettu vakuus. Vakuutuksen tai vakuuden tulee kattaa laivanisännälle 9 luvun 1—4 §:n nojalla aiheutuva vastuu 9 luvun 5 §:n 1 momentissa mainittuun määrään saakka.
Edellä 1 momentissa tarkoitettu velvollisuus ottaa ja pitää voimassa vakuutus tai asettaa vakuus koskee myös ulkomaista alusta, jonka bruttovetoisuus on vähintään 300, jos alus:
1) saapuu suomalaiseen satamaan tai lähtee sieltä;
2) saapuu Suomen vesialueella olevalle ankkurointipaikalle tai odotusalueelle tai lähtee sieltä; tai
3) käyttää Suomen vesialuetta muussa kuin kuljetustarkoituksessa.
Suomen vesialueella tarkoitetaan aluevesiä ja sisävesialuetta.
Edellä 1 ja 2 momenttia ei sovelleta sota-aluksiin, sotalaivaston apu-aluksiin tai muihin aluksiin, jotka ovat jonkin valtion omistuksessa tai käytössä ja joita käytetään ei-kaupallisiin julkisiin palveluihin.
Vakuutuksen- tai vakuudenantajan todistus
Edellä 2 §:ssä tarkoitettu vakuutus tai vakuus tulee todistaa vakuutuksen- tai vakuudenantajan antamalla todistuksella, josta on käytävä ilmi vähintään:
1) aluksen nimi ja IMO-tunnistenumero sekä rekisteröintisatama;
2) aluksen omistajan nimi ja päätoimipaikka;
3) vakuutuksen tai vakuuden tyyppi ja kesto; ja
4) vakuutuksen antajan nimi ja päätoimipaikka sekä tarvittaessa se toimipaikka, jossa vakuutus on annettu.
Jos edellä 1 momentissa tarkoitetussa todistuksessa käytetty kieli ei ole englanti, ranska tai espanja, tekstiin on liitettävä käännös jollekin näistä kielistä.
Päällikön velvollisuus on huolehtia, että 1 momentissa tarkoitettu todistus pidetään mukana aluksessa.
15 luku
Matkustajien ja matkatavaran kuljetus
Vakuutusta tai vakuutta koskeva todistus
Liikenteen turvallisuusvirasto antaa hakemuksesta Suomen alusrekisteriin merkityn aluksen rekisteröidylle omistajalle todistuksen merten matkustajaliikenteen harjoittajan vastuusta onnettomuustapauksessa annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 392/2009, jäljempänä Ateena-asetus, liitteen I 4 a artiklassa tarkoitetun vakuutuksen tai vakuuden voimassaolosta. Liikenteen turvallisuusvirasto voi myös antaa todistuksen vakuutusvelvollisuuden täyttämisestä, jos alusta ei ole rekisteröity missään sopimusvaltiossa.
Liikenteen turvallisuusviraston tulee peruuttaa todistus, kun sen myöntämisen edellytykset eivät enää täyty.
Todistusta on säilytettävä aluksessa ja jäljennös todistuksesta on talletettava Liikenteen turvallisuusviraston haltuun. Alusta ei saa käyttää merenkulkuun ilman todistusta.
Tässä pykälässä tarkoitetun todistuksen antamisesta peritään maksu siten kuin valtion maksuperustelaissa (150/1992) säädetään.
Tarkemmat säännökset tässä pykälässä tarkoitetusta todistuksesta annetaan valtioneuvoston asetuksella.
Vakuuttamisvelvollisuuden valvonta
Liikenteen turvallisuusvirasto valvoo Ateena-asetuksen liitteen I 4 a artiklan noudattamista.
Liikenteen turvallisuusvirastolla on oikeus kieltää aluksen lähtö ja keskeyttää sen matka, jollei aluksessa ole mukana todistusta Ateena-asetuksen liitteen I 4 a artiklassa vaadittavasta vakuutuksesta tai vakuudesta.
Matkustajien oikeuksien valvonta
Liikenteen turvallisuusvirasto on matkustajien oikeuksista meri- ja sisävesiliikenteessä sekä asetuksen (EY) N:o 2006/2004 muuttamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1177/2010 25 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu toimivaltainen viranomainen. Kuluttaja-asiamiehen toimivallasta valvoa kuluttajansuojalainsäädännön noudattamista säädetään erikseen.
20 luku
Rangaistussäännökset
Merioikeudellisia vaateita koskevan vakuuttamisvelvollisuuden laiminlyönti
Joka laiminlyö 7 luvun 2 §:ssä säädetyn velvollisuuden ottaa vakuutus tai asettaa vakuus, on tuomittava merioikeudellisia vaateita koskevan vakuuttamisvelvollisuuden laiminlyönnistä sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.
Vakuutuksen- tai vakuudenantajan todistuksen mukanapitovelvollisuuden laiminlyönti
Jollei aluksessa ole mukana 7 luvun 3 §:ssä tarkoitettua todistusta, on aluksen päällikkö tuomittava merioikeudellisia vaateita koskevan vakuutuksen- tai vakuudenantajan todistuksen mukanapitovelvollisuuden laiminlyönnistä sakkoon.
_______________
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .
Tätä lakia sovelletaan kahden kuukauden kuluttua tämän lain tultua voimaan aluksiin, joilla ei ole 7 luvun 2 §:ssä tarkoitettua voimassa olevaa vakuutusta tai asetettua vakuutta tämän lain voimaan tullessa.
muutetaan alusturvallisuuden valvonnasta annetun lain (370/1995) 14 g §, sellaisena kuin se on laissa 1138/2010, seuraavasti:
Aluksen karkottaminen tai satamaan pääsyn epääminen eräissä muissa tilanteissa
Jos ulkomaisella aluksella ei ole merilain (674/1994) 7 luvun 3 §:n mukaista vakuutustodistusta, valvontaviranomainen voi tehdä päätöksen aluksen karkottamisesta. Päätös, jolla alus karkotetaan, on osoitettava laivanisännälle ja sitä on heti noudatettava. Karkotuspäätöksestä on lisäksi ilmoitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille. Vaikka karkottamisen edellytykset täyttyisivät, valvontaviranomainen voi yksittäistapauksessa jättää karkottamispäätöksen tekemättä, jos aluksen päällikkö esittää perustellun syyn todistuksen puuttumiselle ja jos aluksen omistaja, laivanisäntä tai aluksen päällikkö on ryhtynyt aiheellisiin, valvontaviranomaisen hyväksymiin toimenpiteisiin tilanteen korjaamiseksi. Valvontaviranomainen voi yksittäistapauksessa jättää karkotuspäätöksen tekemättä myös 14 h §:n 3 momentissa säädetyin perustein eli samoin perustein kuin se voi sallia aluksen pääsyn satamaan vaikka epäämisen edellytykset täyttyisivät.
Valvontaviranomaisen on evättävä ulkomaisen aluksen pääsy satamaan ja ankkuripaikkaan, jos 14 §:n 4 momentissa ja PSC-direktiivin 21 artiklan 4 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa alus, joka lähtee merelle, ei täytä niitä ehtoja, jotka valvontaviranomainen tai muussa jäsenvaltion tarkastussatamassa olevat toimivaltaiset viranomaiset ovat asettaneet, tai kieltäytyy noudattamasta yleissopimusten asiaa koskevia vaatimuksia jättämällä saapumatta korjaustelakalle taikka jos joku muu jäsenvaltio on karkottanut aluksen sen vuoksi, että se ei ole esittänyt merilain 7 luvun 3 §:n mukaista vakuutuksen- tai vakuuden antajan todistusta.
Pääsy satamaan on evättävä, kunnes aluksen omistaja tai laivanisäntä on esittänyt todisteet siitä, että alus täyttää kaikki yleissopimusten asiaan liittyvät vaatimukset ja että aluksen puutteet todennut valvontaviranomainen taikka aluksen puutteet todenneen jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset ovat hyväksyneet ne.
Tätä lakia sovelletaan kahden kuukauden kuluttua tämän lain tultua voimaan aluksiin, joilla ei ole merilain 7 luvun 2 §:ssä tarkoitettua voimassa olevaa vakuutusta tai asetettua vakuutta tämän lain voimaan tullessa.
Helsingissä 19 päivänä maaliskuuta 2013