Yleiset säännökset
1 §
Soveltamisala
Tämä laki koskee velan vanhentumista. Tässä laissa
velalla tarkoitetaan rahavelkaa sekä muita velvoitteita.
Tätä lakia ei sovelleta:
1) veroon, julkiseen maksuun tai muuhun rahasaamiseen,
joka saadaan periä ulosottotoimin ilman tuomiota tai päätöstä;
2) sakkoon, menettämisseuraamukseen tai muuhun
rikosoikeudelliseen seuraamukseen taikka uhkasakkoon tai teettämis-
tai keskeyttämisuhkaan;
3) eläke- tai sosiaalilainsäädännön
nojalla, lakisääteisen vakuutuksen perusteella
tai julkisista varoista suoritettavaan eläkkeeseen, korvaukseen,
tukeen tai muuhun etuuteen; eikä
4) lapsen elatuksesta annetussa laissa (704/1975)
tarkoitettuun elatusapuun taikka kunnan takautumissaatavaan, joka
perustuu elatusturvalain (671/1998) nojalla lapselle suoritettavaan
elatustukeen.
2 §
Suhde erityissäännöksiin
Jos muussa laissa on tästä laista poikkeavia erityissäännöksiä velan
vanhentumisajasta tai muusta vanhentumiseen liittyvästä seikasta, noudatetaan
niitä tämän lain sijasta. Jos velkoja voi
esittää vaatimuksia eri vastuuperusteiden nojalla,
erityissäännöksen mukainen vanhentumisaika
koskee vain kyseisessä laissa tarkoitetusta perusteesta
johtuvaa velkaa.
Vaikka velan vanhentumiseen muutoin sovelletaan erityissäännöstä,
velka vanhentuu tämän lain mukaan, kun velasta
on annettu lainvoimaiseksi tullut tuomio tai muu ulosottoperuste,
joka voidaan panna täytäntöön
niin kuin lainvoimainen tuomio.
Mitä 1 ja 2 momentissa säädetään,
koskee soveltuvin osin erityissäännöstä,
jonka mukaan velkaa koskeva kanne on pantava vireille määräajassa.
Kanneaika voidaan kuitenkin katkaista vain 11 §:ssä tarkoitetulla
katkaisutoimella. Jos velkoja on menettänyt kanneoikeutensa,
velka katsotaan vanhentuneeksi niin kuin tässä laissa säädetään.
3 §
Pakottavuus
Tämän lain säännöksistä ei
saa sopimuksin poiketa velallisen vahingoksi.
Tämän lain säännöksestä ei
myöskään voida poiketa kuluttajan taikka
yksityistakaajan tai yksityisen pantinantajan vahingoksi sellaisella
sopimuksella, jonka mukaan velkaan on sovellettava vieraan valtion
lakia, jos velkaan muutoin olisi sovellettava tätä lakia.
Vanhentumisaika ja sen alkamisajankohta
4 §
Yleinen vanhentumisaika
Velka vanhentuu kolmen vuoden kuluttua 5—7 §:ssä tarkoitetusta
ajankohdasta, jollei vanhentumista ole sitä ennen katkaistu.
5 §
Vanhentumisajan alkaminen, kun eräpäivästä on
sovittu
Vanhentumisaika alkaa kulua eräpäivästä,
jos se on velallista sitovasti ennalta määrätty.
Jos velka voidaan vaatia suoritettavaksi ennen määrättyä eräpäivää velallisen
sopimusrikkomuksen perusteella tai muun syyn johdosta, vanhentumisaika
alkaa kulua, kun velka on eräännyttämistoimien
johdosta erääntynyt.
6 §
Kauppahinnan vanhentumisajan alkaminen, kun eräpäivästä ei
ole sovittu
Jollei kauppahinnan tai muun vastikkeen suorittamisen eräpäivää ole
sitovasti ennalta määrätty, vanhentumisaika
alkaa kulua, kun myyjä on luovuttanut kaupan kohteen ostajalle
tai kun muu velkojana oleva sopijapuoli on täyttänyt oman
suoritusvelvollisuutensa.
7 §
Korvausvelan vanhentumisajan alkaminen ja enimmäisaika
Vahingonkorvauksen tai muun hyvityksen vanhentumisaika
alkaa kulua:
1) sopimusrikkomukseen perustuvassa hyvityksessä siitä,
kun ostaja on havainnut virheen tai puutteen kaupan kohteessa tai
kun muu velkojana oleva sopijapuoli on havainnut virheellisyyden
sopimuksen täyttämisessä taikka hänen olisi
pitänyt se havaita;
2) asiamiehen, edustajan tai muun toimeksisaajan tekemään
virheeseen tai laiminlyöntiin perustuvassa vahingonkorvauksessa
siitä, kun toimeksisaaja on tehnyt tilityksen tai, jollei
vahingonkorvauksen peruste käy ilmi tilityksen tiedoista,
siitä kun päämies on havainnut virheen
tai laiminlyönnin taikka hänen olisi pitänyt se
havaita;
3) muuhun kuin sopimussuhteeseen perustuvassa vahingonkorvauksessa
siitä, kun vahingonkärsijä on saanut
tietää tai hänen olisi pitänyt
tietää vahingosta ja siitä vastuussa
olevasta; ja
4) perusteettoman edun palautuksessa siitä, kun
vaatimuksen esittäjä on saanut tietää tai
hänen olisi pitänyt tietää erehdyksessä tehdystä maksusta,
sopimuksen pätemättömyydestä tai muusta
edun palautuksen perustana olevasta tapahtumasta ja perusteettoman
edun saajasta.
Vahingonkorvauksen tai muun 1 momentissa tarkoitetun velan vanhentuminen
on kuitenkin katkaistava ennen kuin kymmenen vuotta on kulunut sopimusrikkomuksesta
taikka vahinkoon johtaneesta tai edun palautuksen perustana olevasta
tapahtumasta. Tämä määräaika
ei kuitenkaan rajoita vahingonkärsijän oikeutta
vaatia korvausta henkilö- tai ympäristövahingosta.
Rikoksesta johtuvaa velkaa ei katsota tämän tai
muun lain nojalla vanhentuneeksi niin kauan kun rikosasiassa voidaan
nostaa syyte tai kun rikosasian käsittely on vireillä tuomioistuimessa.
8 §
Vanhentumisaika muissa tapauksissa
Jos kysymys on toistaiseksi myönnetystä tai ehdollisesti
syntyvästä velasta taikka muusta velasta, jonka
vanhentumisajan alkamisajankohta ei määräydy
5—7 §:n nojalla, velka vanhentuu kymmenen vuoden
kuluttua velvoitteen oikeusperusteen syntymisestä, jollei
vanhentumista ole sitä ennen katkaistu.
Sen jälkeen kun velka on velkojan vaatimuksen tai muun
syyn johdosta erääntynyt maksettavaksi, noudatetaan
kuitenkin erääntymispäivästä laskettavaa
kolmen vuoden vanhentumisaikaa.
9 §
Talletusten vanhentumattomuus
Talletuspankin vastaanottamat talletukset tai muut yleisöltä otetut
ja vaadittaessa takaisin maksettavat varat taikka niistä suoritetut
korot eivät vanhennu.
Vanhentumisen katkaiseminen
10 §
Vapaamuotoiset katkaisutoimet
Velan vanhentuminen katkeaa, kun:
1) osapuolet sopivat maksujen järjestelystä, vakuudesta
tai muusta velan ehtojen muutoksesta taikka siitä, että vanhentuminen
on katkaistu;
2) velallinen suorittaa velkaa tai muutoin tunnustaa
velan velkojalle; tai
3) velkoja vaatii velalliselta suoritusta tai muutoin
muistuttaa velallista velasta.
Velan vanhentumisen katkaiseminen edellyttää,
että velka yksilöidään katkaisutoimessa.
Jos kysymys on 7 §:ssä tarkoitetusta vahingonkorvauksesta
tai hyvityksestä, velkojan tekemästä muistutuksesta
on käytävä ilmi velan peruste ja määrä kohtuudella
vaadittavalla tavalla, jolleivät ne ole velallisen tiedossa.
11 §
Oikeudelliset katkaisutoimet
Velan vanhentuminen katkeaa niin kuin 2 momentissa
säädetään, jos:
1) velkoja panee vireille saatavaa koskevan kanteen
velallista vastaan tai esittää saatavaa koskevan
vaatimuksen tuomioistuimessa, kuluttajavalituslautakunnassa tai
laissa säädetyssä muussa toimielimessä tai
menettelyssä, jossa voidaan antaa ratkaisu tai ratkaisusuositus;
2) velkoja ilmoittaa saatavan velallista koskevan julkisen
haasteen johdosta taikka velallisen konkurssissa tai muussa maksukyvyttömyysmenettelyssä
tai
kun velka muutoin otetaan huomioon menettelyn yhteydessä;
tai
3) velkoja panee vireille ulosottoasian tai jos velka
muutoin otetaan huomioon ulosottomenettelyssä.
Kun 1 momentin 1 tai 3 kohdassa tarkoitettu asia tulee vireille
taikka kun tehdään päätös 2 kohdassa
tarkoitetun menettelyn aloittamisesta tai kyseistä velkaa
koskevasta väliaikaisesta kiellosta, vanhentuminen keskeytyy
menettelyn ajaksi. Vanhentuminen katsotaan katkenneeksi sinä päivänä,
jona lainvoimaiseksi tullut tuomio on annettu tai asian käsittely
on muutoin päättynyt.
Jos velkoja peruuttaa hakemuksensa tai asian käsittely
päättyy muusta syystä ilman, että tiedoksianto
tai muu lain edellyttämä ilmoitus velkojan vaatimuksesta
on toimitettu velalliselle, vanhentumisajan ei katsota katkenneen.
Tällöin velka vanhentuu kuitenkin aikaisintaan
yhden vuoden kuluessa menettelyn päättymisestä.
Vanhentumisaikaa voidaan pidentää tällä tavoin
vain yhden kerran.
Mitä 3 momentissa säädetään,
sovelletaan kanneaikaan myös silloin, kun 1 momentin 1 kohdassa
tarkoitettu asia on jätetty tutkimatta tai se on jäänyt
sillensä velalliselle toimitetun tiedoksiannon jälkeen.
12 §
Liitännäis- ja osasuoritukset
Velasta suoritettava korko, viivästyskorko ja muut
liitännäiskustannukset samoin kuin pääoman
lyhennys ja muu osasuoritus vanhentuvat itsenäisesti. Jos
kuitenkin velan pääoma vanhentuu, myös
velkaan liittyvät korot ja muut liitännäiskustannukset
vanhentuvat.
Katkaisutoimi katkaisee velan pääoman ohella
myös velkaan liittyvien korkojen ja muiden liitännäissuoritusten
vanhentumisen niiden erääntymisajasta riippumatta.
13 §
Vanhentumisen katkaisemisen vaikutukset
Velan vanhentumisen katkaisemisesta alkaa kulua uusi, entisen
pituinen vanhentumisaika.
Vanhentumisaika on kuitenkin viisi vuotta sen jälkeen,
kun velasta on annettu lainvoimaiseksi tullut tuomio tai muu ulosottoperuste,
joka voidaan panna täytäntöön
niin kuin lainvoimainen tuomio. Jos lainvoimainen tuomio tai päätös puretaan,
velan ei katsota vanhentuneen kyseisen tuomion antamisen jälkeen
kuluneena aikana.
Jos suoritusvelvollisuus alkaa vasta 2 momentissa tarkoitetun
ulosottoperusteen antamisen jälkeen, vanhentumisaika lasketaan
suoritusvelvollisuuden alkamisesta.
Vanhentumisen vaikutukset
14 §
Suoritusvelvollisuuden lakkaaminen
Velallisen velvollisuus suorittaa velka lakkaa, kun velka vanhentuu.
Velallisella ei ole oikeutta saada velkojalta takaisin suoritusta,
jonka hän on tehnyt vanhentuneesta velasta. Jos kysymys
on elinkeinonharjoittajan saatavasta, joka perustuu kulutushyödykkeen
luovuttamiseen tai luoton myöntämiseen kuluttajalle,
taikka luotonantajan saatavasta yksityistakaajalta tai yksityiseltä pantinantajalta,
velallisella on kuitenkin oikeus saada palautus sellaisesta suorituksesta,
jonka hän on tehnyt tietämättä velan
olevan vanhentunut. Velkojan on maksettava palautettavalle rahamäärälle
korkolain (633/1982) 3 §:n 2 momentin mukaista
korkoa siitä päivästä lukien,
jona hän sai vanhentunutta velkaa koskevan suorituksen.
15 §
Kuittaus ja maksun peräytyminen
Velkoja saa käyttää vanhentunutta
saatavaa kuittaukseen, jos kuittauksen edellytykset ovat täyttyneet
ennen saatavan vanhentumista tai jos osapuolten saatavat liittyvät
samaan oikeussuhteeseen.
Jos velan maksu tai kuittaus myöhemmin peräytyy
tai osoittautuu muutoin vaikutuksettomaksi, velan ei katsota vanhentuneen
suorituksen jälkeen kuluneena aikana, jos velkojalla oli perusteltu
syy olettaa velan maksun tai kuittauksen lakkauttaneen velan.
16 §
Vakuusoikeus
Vanhentuminen ei estä velkojaa saamasta suoritusta
sellaisesta vakuudeksi annetusta velallisen omaisuudesta, johon
velkojalla on pantti- tai pidätysoikeus.
Kauppahintaa koskevan velan vanhentuessa raukeaa ehto, jonka
mukaan myyjällä on maksun laiminlyönnin
johdosta oikeus purkaa kauppa tai vaatia kaupan kohde takaisin,
jos kyseistä ehtoa ei ollut kirjattu omistuksesta ja oikeuksista
lain nojalla pidettävään rekisteriin.
17 §
Maksukyvyttömyysmenettely
Jos velkojan saatava on otettu huomioon konkurssituomiossa,
vanhentumisajan kuluminen ei estä maksun saamista konkurssipesään
kuuluvasta omaisuudesta. Konkurssituomion vaikutuksista velasta
henkilökohtaisesti vastaavaan velalliseen nähden
on voimassa, mitä 13 §:n 2 momentissa säädetään.
Tuomioistuimen vahvistamassa maksuohjelmassa huomioon otettu
saatava vanhentuu 13 §:n 3 momentin mukaisesti kunkin maksuerän
osalta erikseen. Jos maksuohjelma raukeaa, vanhentumisajan katsotaan
katkenneen, kun raukeamisesta on annettu lainvoimaiseksi tullut
päätös.
Ulosottoperusteen täytäntöönpanokelpoisuudesta
säädetään erikseen.
18 §
Vanhentumisen huomioon ottaminen
Velan vanhentuminen otetaan tutkittavaksi tuomioistuimessa tai
muussa viranomaismenettelyssä vain asianosaisen väitteen
perusteella.
Ulosottoviranomaisen velvollisuudesta ottaa viran puolesta huomioon
velan vanhentuminen säädetään
erikseen.
Vanhentuminen, kun vastuuvelvollisia on useita
19 §
Vanhentuminen yhden velallisen osalta
Jos velallisia on useita, vanhentumisaika lasketaan jokaisen
velallisen osalta erikseen. Velan vanhentuminen katkeaa vain sen
velallisen osalta, jonka nimissä katkaisutoimi tehdään
tai johon katkaisutoimi kohdistetaan.
Jos velalliset vastaavat yhteisvastuullisesti samasta velasta
ja velka vanhentuu jonkun velallisen osalta, kukin jäljelle
jäävistä velallisista vastaa vain oman
osuutensa suorittamisesta. Osuudet lasketaan siitä määrästä,
jonka maksamiseen velalliset ovat alun perin sitoutuneet tai jonka
maksamiseen heidät on määrätty.
Osuudet määräytyvät velallisten
pääluvun mukaan, jollei muusta vastuunjaosta ole
sovittu tai määrätty.
Jos velallinen on suorittanut velkaa tietämättä,
että velka on jonkun yhteisvastuullisen velallisen osalta
vanhentunut, velallisella on oikeus vaatia oman osuutensa ylittävän
määrän palauttamista. Velkojan on maksettava
palautettavalle rahamäärälle korkolain
3 §:n 2 momentin mukaista korkoa siitä päivästä lukien,
jona hän sai vanhentunutta velkaa koskevan suorituksen.
20 §
Takautumisoikeuden vanhentuminen
Jos joku yhteisvastuussa oleva velallinen on suorittanut erääntynyttä velkaa,
hänen takautumisoikeutensa toiseen velalliseen nähden
alkaa vanhentua, kun hän on tehnyt suorituksensa. Jos velkaa
on suoritettu ennen sen erääntymistä,
takautumissaatavan vanhentumisen osalta noudatetaan, mitä velan
vanhentumisesta on ollut voimassa alkuperäisen velkojan
ja muiden velallisten kesken.
Voimaantulosäännökset
21 §
Voimaantulo- ja siirtymäsäännökset
Tämä laki tulee voimaan
päivänä
kuuta 20 .
Tällä lailla kumotaan määräajasta
velkomisasioissa sekä julkisesta haasteesta velkojille 9 päivänä marraskuuta
1868 annettu asetus (32/1868) siihen myöhemmin
tehtyine muutoksineen. Muualla lainsäädännössä olevalla
viittauksella edellä tarkoitettuun lakiin tarkoitetaan tämän
lain voimaantulon jälkeen viittausta tähän
lakiin, taikka jos kysymys on julkisesta haasteesta velkojille,
julkisesta haasteesta annettuun lakiin ( / ).
Tätä lakia sovelletaan myös velkaan,
jonka oikeusperuste on syntynyt ennen tämän lain
voimaantuloa. Velka vanhentuu kuitenkin tämän lain
nojalla aikaisintaan kolmen vuoden kuluttua lain voimaantulosta,
jollei kyseinen velka myös aikaisemmin voimassa olleiden
säännösten mukaan vanhentuisi tätä ennen.
Jos velkaa koskeva asia on lain voimaan tullessa vireillä,
velan vanhentuminen keskeytyy 11 §:ssä tarkoitetulla
tavalla, kun laki tulee voimaan. Vireillä olevassa ulosottoasiassa
edellytetään lisäksi, että velalliselle
on ilmoitettu velkojan vaatimuksesta tai että vanhentuminen
on muulla tavalla katkaistu ulosottomenettelyssä ennen
kuin velka muutoin vanhentuisi.