1 §
Soveltamisala
Tätä lakia sovelletaan geologista varastointia varten
tapahtuvaan hiilidioksidin talteenottoon, siirtämiseen
putken välityksellä ja välivarastointiin
sekä hiilidioksidin geologiseen varastointiin. Hiilidioksidin
talteenoton, siirtämisen ja välivarastoinnin sekä geologisen
varastoinnin aiheuttaman ympäristön pilaantumisen
ehkäisemisestä ja ympäristön
pilaantumisen vaaraa aiheuttavan toiminnan luvanvaraisuudesta säädetään
ympäristönsuojelulaissa (86/2000).
2 §
Määritelmät
Tässä laissa tarkoitetaan:
1) hiilidioksidin geologisella varastoinnilla hiilidioksidivirtojen
injektointia ja siihen liittyvää varastointia
maanalaisiin geologisiin muodostumiin;
2) välivarastoinnilla hiilidioksidin
varastointia ennen sen siirtämistä geologisesti
varastoitavaksi;
3) varastointipaikalla geologisessa muodostumassa
olevaa kolmiulotteista tilaa, jota käytetään
hiilidioksidin varastointiin ja siihen liitettyä maan pinnalla
olevaa laitosta tai injektointilaitosta;
4) geologisella muodostumalla litostratigraafista
yksikköä, jossa voidaan erottaa ja kartoittaa
toisistaan erottuvia kivilajikerroksia;
5) vesipatsaalla vesistön pinnasta
pohjasedimenttiin ulottuvaa, pystysuunnassa yhtäjaksoista
vesipatsasta, pohjasedimentti mukaan lukien;
6) hiilidioksidivirralla hiilidioksidin talteenottoprosessista
syntyvien aineiden virtaa;
7) siirtoverkolla putkiverkkoa, mukaan lukien
siihen liitetyt paineenkorotusasemat, jota käytetään
hiilidioksidin siirtämiseen välivarastointiin
tai varastointipaikkaan.
3 §
Kielto varastoida hiilidioksidia geologisesti ja vesipatsaaseen
Hiilidioksidia ei saa Suomen alueella eikä Suomen talousvyöhykkeellä varastoida
geologisesti eikä vesipatsaaseen. Kielto ei kuitenkaan koske
hiilidioksidin geologista varastointia, jos varastoitava määrä on
alle 100 000 tonnia ja varastoinnin tarkoitus on uusien tuotteiden
ja menetelmien tutkimus, kehittäminen ja kokeilu.
4 §
Talteen otetun hiilidioksidin luovuttaminen geologisesti varastoitavaksi
Suomen alueella talteen otettua hiilidioksidia saa luovuttaa
geologisesti varastoitavaksi vain sellaiseen maanalaiseen geologiseen
muodostumaan, joka sijaitsee kokonaan Euroopan unionin jäsenvaltion
alueella taikka sen Yhdistyneiden kansakuntien merioikeusyleissopimuksen (SopS
49—50/1996) mukaisella talousvyöhykkeellä tai
mannerjalustalla.
5 §
Hiilidioksidivirran laatuvaatimukset
Hiilidioksidivirran tulee jäljempänä 2
momentissa mainituin poikkeuksin koostua yksinomaan hiilidioksidista.
Hiilidioksidivirrassa saa olla hiilidioksidin lisäksi
pieniä määriä aineita, jotka
ovat peräisin hiilidioksidin synty- tai talteenottoprosessista (satunnaiset
aineet) sekä jäämiä aineista,
joita on lisätty hiilidioksidin kulkeutumisen seuraamisen
ja todentamisen helpottamiseksi (lisätyt aineet).
Hiilidioksidivirran satunnaisten aineiden ja lisättyjen
aineiden pitoisuudet eivät saa ylittää sellaista
tasoa, josta voi aiheutua vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle
tai joka voi heikentää varastointipaikan, siirtoverkon
tai niihin liitetyn laitteen turvallisuutta tai eheyttä.
Hiilidioksidivirtaan ei saa lisätä jätelaissa (646/2011)
tarkoitettua jätettä tai muuta ainetta sen loppukäsittelemiseksi.
6 §
Hiilidioksidin talteenottoa koskevat velvoitteet
Hiilidioksidin talteenottajan tulee huolehtia siitä,
että hiilidioksidivirran koostumus, syövyttävät
aineet mukaan lukien, tutkitaan ja arvioidaan siitä aiheutuvat
riskit.
Hiilidioksidia saa ottaa talteen vain, jos hiilidioksidivirran
satunnaisten tai lisättyjen aineiden pitoisuudet eivät
riskin arvioinnin perusteella ylitä 5 §:n 3 momentissa
säädettyä tasoa.
Talteenottajan tulee pitää kirjaa geologisesti varastoitaviksi
toimitettujen hiilidioksidivirtojen määristä,
ominaisuuksista ja koostumuksesta.
7 §
Toisen hallitseman siirtoverkon käyttäminen
Jos siirtoverkon haltija ja hiilidioksidin talteenottaja eivät
pääse sopimukseen hiilidioksidin siirtoverkon
käyttöoikeudesta, Energiamarkkinavirasto voi hakemuksesta
myöntää hiilidioksidin talteenottajalle
oikeuden liittyä siirtoverkkoon ja käyttää sitä hiilidioksidin
siirtämiseen.
Hakemuksessa on oltava tiedot ainakin hiilidioksidin siirtokapasiteettia
määräävistä tekijöistä,
liittymien teknisistä seikoista, verkon muiden käyttäjien
tarpeista, verkon muuttamisen ja hiilidioksidin siirtämisen
kustannuksista sekä muista näihin rinnastettavista
seikoista.
Käyttöoikeus on myönnettävä,
jos:
1) siirtoverkon välityskapasiteetti on riittävä tai
sitä voidaan laajentaa kohtuullisin kustannuksin ottaen
huomioon siirtoverkon haltijan ja hiilidioksidin talteenottajien
tarpeet;
2) siirtoverkkoon syötettävä hiilidioksidivirta
soveltuu teknisiltä ominaisuuksiltaan siirtoverkossa siirrettäväksi;
sekä
3) haettu siirtoverkon käyttö sopeutuu
muutoinkin siirtoverkon olemassa olevaan käyttöön.
Energiamarkkinaviraston päätöksessä on
oltava verkkoon liittymistä ja hiilidioksidin verkkoon
syöttämistä koskevat tarpeelliset määräykset.
Päätöksessä on samalla määrättävä korvaus siirtoverkkoon
liittymisestä verkon haltijalle aiheutuvista kustannuksista
ja määrättävä hiilidioksidin
siirtopalvelusta suoritettavan korvauksen perusteista. Korvauksen
tulee sisältää tuotto pääomalle.
Hiilidioksidin siirtopalvelusta suoritettavan korvauksen, mukaan
lukien tuotto pääomalle, tulee olla kohtuullinen.
8 §
Siirtoverkon muuttaminen
Energiamarkkinavirasto voi hiilidioksidin talteenottajan hakemuksesta
velvoittaa siirtoverkon haltijan tekemään siirtoverkkoon
muutokset, jotka aiheutuvat hiilidioksidin talteenottajan
liittymisestä siirtoverkkoon tai lisääntyneestä hiilidioksidin
siirtotarpeesta. Edellytyksenä on, että hiilidioksidin
talteenottaja sitoutuu vastaamaan muutostöistä aiheutuvista
kustannuksista. Muutokset eivät saa aiheuttaa ympäristön
pilaantumisen vaaraa.
Hakemukseen sovelletaan, mitä 7 §:n 2 momentissa
säädetään hakemuksesta. Energiamarkkinaviraston
päätökseen sovelletaan, mitä 7 §:n 4
momentissa säädetään päätöksestä.
9 §
Siirtoverkkoa koskevan päätöksen
muuttaminen
Energiamarkkinavirasto voi muuttaa 7 ja 8 §:ssä tarkoitettua
päätöstä, jos olosuhteet tai hiilidioksidin
siirtämistarpeet ovat olennaisesti muuttuneet. Käyttöoikeus
voidaan peruuttaa, jos siirtoverkon käyttöoikeuden
saanut ei ryhdy käyttämään siirtoverkkoa
kohtuullisen ajan kuluessa tai laiminlyö hänelle
kuuluvia verkon käyttöä koskevia velvollisuuksia.
10 §
Toisen valtion alueelle ulottuva siirtoverkko
Jos 7 tai 8 §:ssä tarkoitettu hakemus koskee toisen
valtion alueelle ulottuvaa siirtoverkkoa, työ- ja elinkeinoministeriön
on tarvittaessa neuvoteltava toisen valtion toimivaltaisen viranomaisen
kanssa ennen asian ratkaisemista.
11 §
Siirtoverkon ja välivarastointitilan rakentaminen
Siirtoverkon ja välivarastointitilan rakentamisen tulee
perustua oikeusvaikutteiseen kaavaan. Siirtoverkon ja välivarastointitilan
suunnitteluun ja rakentamiseen sovelletaan, mitä maankäyttö-
ja rakennuslaissa (132/1999) säädetään rakennuksen
rakentamisesta.
12 §
Viranomaisten tehtävät
Ympäristöministeriö ohjaa ja seuraa
tämän lain toimeenpanoa ja valvontaa.
Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus valvoo
tämän lain ja sen nojalla annettujen määräysten
noudattamista. Jos tässä laissa tarkoitettua toimintaa
harjoitetaan Suomen talousvyöhykkeellä, valvonnasta
vastaa se elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus,
jonka toimialuetta lähinnä toimintaa harjoitetaan.
Energiamarkkinavirasto vastaa siirtoverkon käyttöoikeutta
koskevien määräysten noudattamisen valvonnasta.
13 §
Tiedonsaanti- ja tarkastusoikeus
Edellä 12 §:n 2 ja 3 momentissa
tarkoitetulla valvontaviranomaisella tai sen määräämällä virkamiehellä on
oikeus valvontaa ja tämän lain täytäntöönpanoa
varten toimialansa mukaisesti:
1) saada salassapitosäännösten
estämättä tarpeellisia tietoja viranomaisilta
sekä toiminnanharjoittajilta;
2) kulkea toisen alueella;
3) tehdä tarkastuksia ja tutkimuksia, suorittaa mittauksia
ja ottaa näytteitä;
4) päästä paikkaan, jossa
toimintaa harjoitetaan;
5) tarkkailla toiminnan ympäristövaikutuksia.
Edellä 1 momentin 2—5 kohdassa mainittu oikeus
ei koske pysyväisluonteiseen asumiseen käytettäviä tiloja.
14 §
Rikkomuksen tai laiminlyönnin oikaiseminen
Valvontaviranomainen voi:
1) kieltää sitä, joka rikkoo
tätä lakia tai sen nojalla annettua määräystä,
jatkamasta tai toistamasta säännöksen
tai määräyksen vastaista menettelyä;
2) määrätä sen,
joka rikkoo tätä lakia taikka sen nojalla annettua
määräystä, täyttämään muulla
tavoin velvollisuutensa.
15 §
Uhkasakko, teettämisuhka ja keskeyttämisuhka
Valvontaviranomaisen on tehostettava, jollei se ole ilmeisen
tarpeetonta, 14 §:n nojalla antamaansa kieltoa tai määräystä uhkasakolla
tai uhalla, että tekemättä jätetty
toimenpide teetetään laiminlyöjän
kustannuksella tai toiminta keskeytetään tai kielletään.
Uhkasakon asettamisesta ja maksettavaksi tuomitsemisesta sekä teettämisuhan
ja keskeyttämisuhan asettamisesta ja määräämisestä täytäntöön
pantavaksi säädetään uhkasakkolaissa
(1113/1990).
16 §
Muutoksenhaku
Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ja
Energiamarkkinaviraston tämän lain nojalla antamaan
päätökseen haetaan muutosta valittamalla
hallinto-oikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa
(586/1996) säädetään.
Energiamarkkinaviraston tämän lain 7—9 §:n
nojalla antamaan päätökseen haetaan kuitenkin
muutosta valittamalla markkinaoikeuteen.
Markkinaoikeuden ja hallinto-oikeuden päätökseen
haetaan muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen siten
kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään.
17 §
Rangaistussäännökset
Rangaistuksesta vastoin tätä lakia tehdystä ympäristön
turmelemisesta säädetään rikoslain (39/1889)
48 luvun 1—4 §:ssä.
Joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta
1) rikkoo 3 §:ssä tarkoitettua kieltoa
varastoida hiilidioksidia geologisesti tai vesipatsaaseen,
2) luovuttaa hiilidioksidia geologisesti varastoitavaksi 4 §:n
vastaisesti tai
3) lisää hiilidioksidivirtaan jätettä tai
muuta ainetta sen loppukäsittelemiseksi 5 §:n
4 momentin vastaisesti,
on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa
rangaistusta, hiilidioksidin talteenottamisesta ja varastoinnista
annetun lain rikkomisesta sakkoon.
18 §
Voimaantulo
Tämä laki tulee voimaan
päivänä
kuuta 20
.