7 luku
Kuluttajaluotot
Yleiset säännökset
1 §
Soveltamisala
Tässä luvussa säädetään
kuluttajaluotoista. Kuluttajaluotolla tarkoitetaan luottoa,
jonka elinkeinonharjoittaja (luotonantaja) sopimuksen mukaan
myöntää tai lupaa myöntää kuluttajalle
lainana, maksunlykkäyksenä tai muuna vastaavana
taloudellisena järjestelynä.
Tämän luvun säännöksiä sovellettaessa
kuluttajaluottoon rinnastetaan vuokra- tai muu sellainen sopimus,
jonka nojalla tavara luovutetaan kuluttajan hallintaan ja jonka
ehtojen mukaan tavaran käteishinta ja luottokustannukset
tulevat suoritetuiksi vuokrakaudella tai jonka ehtojen mukaan kuluttaja
voi muutoin tulla tavaran omistajaksi sopimuksen päättyessä.
Jatkuvan luoton käyttöön oikeuttavaan
tunnisteeseen rinnastetaan 40 §:n säännöksiä sovellettaessa
tunniste, joka oikeuttaa tilin taikka muun rahoituspalvelun tai
rahoitusvälineen käyttöön. Luotonantajaa
koskevia säännöksiä sovelletaan
tällöin elinkeinonharjoittajaan, joka on tehnyt
kuluttajan kanssa tunnistetta koskevan sopimuksen.
Tämän luvun säännöksiä ei
sovelleta:
1) kuluttajaluottoon, josta ei peritä korkoa tai muita
maksuja;
2) sellaiseen sopimukseen perustuvaan luottoon, jonka mukaan
kuluttajalla on oikeus maksaa jatkuvasti toimitettavan hyödykkeen
hinta maksuerissä sopimuksen voimassaoloaikana;
3) panttilainauslaitoksen myöntämään
luottoon;
4) sosiaalisesta luototuksesta annetun lain (1133/2002)
nojalla myönnettävään luottoon.
2 §
Säännösten soveltamisen rajoitukset
käyttelytileihin liittyvissä luotoissa
sekä maksujärjestelysopimuksissa
Sellaiseen käyttelytiliin liittyvään
kuluttajaluottoon, jota koskevien sopimusehtojen mukaan luottoaika
on enintään kolme kuukautta tai luotto on maksettava
takaisin vaadittaessa, ei sovelleta 3 §:ää,
8 §:n 1 momentin 3—5 kohtaa eikä 3 momenttia,
9—12 §:ää, 13 §:n 2
momentin 2 kohtaa, 17, 18, 20—23 §:ää,
24 §:n 2—4 momenttia, 25, 27—32, 36—39
eikä 47 §:ää.
Vain 5—7, 47, 50 ja 51 §:ää sovelletaan kuluttajaluottoon,
jonka luotonantaja myöntää sallimalla
käyttelytilin saldon tai luottorajan ylityksen
ilman, että siitä on nimenomaisesti sovittu
osapuolten välillä.
Kuluttajan maksuvaikeuksien johdosta tehtävään
maksujärjestelysopimukseen, joka ei ole ehdoiltaan kuluttajan
kannalta epäedullisempi kuin alkuperäinen luottosopimus,
ei sovelleta 9—12 §:ää.
3 §
Säännösten soveltamisen rajoitukset
eräissä muissa tapauksissa
Tämän luvun 9—11 §:ää,
13 §:n 2 momentin 3 kohtaa sekä 14 ja 17 §:ää ei
sovelleta kuluttajaluottoon, jossa luottoaika on enintään
kolme kuukautta, josta ei peritä korkoa ja josta perittävät
muut luottokustannukset todelliseksi vuosikoroksi muunnettuina eivät
ylitä korkolain (633/1982) 4 §:n 1 momentissa
tarkoitetun koron määrää.
Jatkuvaan luottoon sovelletaan kuitenkin 14 ja 17 §:ää.
Tämän luvun 15 ja 16 §:ää ei
sovelleta hyödykesidonnaiseen kertaluottoon.
Tämän luvun 20, 21 ja 28 §:ää ei
sovelleta asuntoluottoon, paitsi tarjottaessa tällaista
luottoa etämyynnissä tai kotimyynnissä.
Tämän luvun 18 ja 39 §:ää sovelletaan ainoastaan
hyödykesidonnaiseen luottoon ja 36—38 §:ää ainoastaan
tavaran hankkimiseksi myönnettävään
hyödykesidonnaiseen luottoon.
4 §
Suhde maksupalvelulakiin
Maksupalvelulain (290/2010) soveltamisalaan kuuluviin
luottosopimuksiin ei sovelleta tämän luvun 24,
30, 31 eikä 40 §:ää.
Maksupalvelulaissa tarkoitetun maksuvälineen käytön
estämiseen sovelletaan tämän luvun 32 §:n
sijasta maksupalvelulain 57 §:ää.
5 §
Pakottavuus
Sopimusehto, joka poikkeaa tämän luvun säännöksistä kuluttajan
vahingoksi, on mitätön.
6 §
Luottokustannukset ja todellinen vuosikorko
Luottokustannuksilla tarkoitetaan tässä luvussa
luotonantajan tiedossa olevien, kuluttajaluottosuhteen
johdosta kuluttajan maksettavaksi tulevien korkojen, kulujen ja
muiden maksujen yhteismäärää;
luottokustannuksiin luetaan myös luottosopimukseen liittyvien
vakuutusten ja muiden lisäpalveluiden kustannukset, jos
lisäpalvelua koskevan sopimuksen tekeminen on edellytyksenä luoton
saamiseksi markkinoiduin ehdoin.
Luottokustannuksiin ei lueta:
1) asuntoluotoissa vakuuden arvon turvaamiseksi vaaditun
vakuutuksen kustannuksia;
2) luoton hoitamiseen käytettävästä tilistä perittäviä kustannuksia,
jos tilin avaaminen on vapaaehtoista ja kustannukset on sopimuksessa eritelty;
3) kuluttajan mahdollisen sopimusrikkomuksen johdosta maksettavaksi
tulevia maksuja;
4) notaarikuluja.
Todellisella vuosikorolla tarkoitetaan tässä luvussa
korkoprosenttia, joka saadaan laskemalla luottokustannukset vuosikorkona
luoton määrälle lyhennykset
huomioon ottaen. Todellisen vuosikoron laskemistavasta ja laskennassa käytettävistä
oletuksista
säädetään oikeusministeriön
asetuksella.
7 §
Muut määritelmät
Tässä luvussa tarkoitetaan:
1) jatkuvalla luotolla kuluttajaluottoa, joka on ennalta
sovittuun luottorajaan asti jatkuvasti kuluttajan käytettävissä ilman
luotonantajan erillistä luottopäätöstä;
2) kertaluotolla muuta kuluttajaluottoa kuin jatkuvaa
luottoa;
3) hyödykesidonnaisella luotolla kulutushyödykkeen
hankkimista varten myönnettävää kuluttajaluottoa,
jonka antajana on myyjä tai palveluksen suorittaja itse
taikka muu elinkeinonharjoittaja myyjän tai palveluksen
suorittajan kanssa tekemänsä sopimuksen tai muun kuluttajien
luotottamista koskevan järjestelyn perusteella;
4) asuntoluotolla kuluttajaluottoa, joka myönnetään
asuinhuoneiston hallintaan oikeuttavien yhteisöosuuksien
tai asuinkiinteistön hankkimiseksi tai sellaisen asuinrakennuksen hankkimiseksi,
joka sijaitsee kiinteistöä koskevan käyttöoikeuden
nojalla hallitulla alueella, taikka asuinhuoneiston, asuinkiinteistön
tai asuinrakennuksen peruskorjauksen tekemiseksi ja jonka vakuudeksi
annetaan asuinhuoneiston hallintaan oikeuttavat yhteisöosuudet,
asuinkiinteistö tai kiinteistöä koskeva
käyttöoikeus;
5) osamaksukaupalla sellaista tavaran kauppaa, jota
koskevan sopimuksen mukaan hinta suoritetaan maksuerissä,
joista yksi tai useampi erääntyy sen jälkeen,
kun tavara on luovutettu kuluttajalle (ostaja), ja jossa
elinkeinonharjoittaja (myyjä) on pidättänyt
itselleen joko oikeuden tavaran takaisin ottamiseen, jos ostaja
laiminlyö hänelle sopimuksesta johtuvan velvollisuuden
täyttämisen, taikka omistusoikeuden tavaraan
siihen asti, kun joko koko hinta tai ainakin määrätty
osa niistäkin maksueristä, jotka erääntyvät
tavaran luovuttamisen jälkeen, on suoritettu;
6) luotonvälittäjällä muuta
elinkeinonharjoittajaa kuin luotonantajaa, joka esittelee tai tarjoaa
kuluttajille luottosopimuksia taikka muutoin avustaa kuluttajia
luottosopimuksen tekemisessä tai tekee luotonantajan puolesta
luottosopimuksia kuluttajan kanssa;
7) tietojen antamisella pysyvällä tavalla tietojen
antamista kuluttajalle henkilökohtaisesti kirjallisesti
tai sähköisesti siten, että kuluttaja
voi tallentaa ja toisintaa ne muuttumattomina.
Tiedonantovelvollisuudet
8 §
Kuluttajaluoton mainonnassa annettavat tiedot
Kuluttajaluoton mainonnassa on ilmoitettava luoton
todellinen vuosikorko, jos mainonnasta ilmenee luoton korko tai
muu luotosta perittäviä kustannuksia kuvaava luku
taikka muu luottosopimuksen ehtoja koskeva tieto. Lisäksi
mainonnasta on tällöin käytävä ilmi
seuraavat tiedot:
1) luoton korko ja muut luottokustannukset;
2) luoton määrä tai luottoraja;
3) luottosopimuksen kesto;
4) hyödykkeen käteishinta ja mahdollinen käsiraha,
jos kyse on tietyn hyödykkeen oston rahoittamiseksi mainostetusta
luotosta;
5) luoton ja luottokustannusten yhteismäärä ja maksuerien
määrä.
Todellisen vuosikoron ja muiden 1 momentissa mainittujen tietojen
on vastattava luotonantajan tavanomaisesti tarjoamia luottoehtoja.
Jos luoton saamisen edellytyksenä mainostetuin
ehdoin on, että kuluttaja tekee vakuutusta tai muuta lisäpalvelua
koskevan sopimuksen, eikä tällaisesta lisäpalvelusta
aiheutuvia kustannuksia voida ennakolta määrittää,
mainonnassa on ilmoitettava tällaisesta edellytyksestä yhdessä luoton
todellisen vuosikoron kanssa.
9 §
Ennen luottosopimuksen tekemistä annettavat tiedot
Sen lisäksi, mitä muualla laissa
säädetään tiedonantovelvoitteista,
luotonantajan ja luotonvälittäjän
on hyvissä ajoin ennen luottosopimuksen tekemistä annettava
kuluttajalle pysyvällä tavalla ”Vakiomuotoiset
eurooppalaiset kuluttajaluottotiedot” -lomaketta
käyttäen tiedot seuraavista seikoista:
1) luotonantaja;
2) tarjottava luotto, luottokustannukset ja luoton takaisinmaksu;
3) luototettava hyödyke;
4) sopimusrikkomuksen seuraamukset;
5) kuluttajalle lain nojalla kuuluvat oikeudet.
Asuntoluotoissa ja alle 100 euron hyödykesidonnaisissa
kertaluotoissa ennakkotiedot voidaan lomakkeen sijasta
antaa myös muulla pysyvällä tavalla.
Ennakkotiedoista ja lomakkeesta säädetään
tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.
10 §
Ennakkotiedot puhelinmyynnissä
Sen lisäksi, mitä 6 a luvun 10 §:n
1 momentissa ja 2 momentin 1 ja 3—6 kohdassa säädetään etämyynnissä annettavista
ennakkotiedoista, luotonantajan ja luotonvälittäjän
on annettava kuluttajalle puhelinmyynnissä tiedot tarjottavasta
luotosta, luottokustannuksista ja luoton takaisinmaksusta sekä luototettavasta
hyödykkeestä. Annettavista tiedoista säädetään
tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.
11 §
Eräitä ennakkotiedonantovelvollisuutta koskevia
muita säännöksiä
Jos sopimus tehdään kuluttajan pyynnöstä puhelimitse
tai muuta sellaista etäviestintä käyttäen,
että ”Vakiomuotoiset eurooppalaiset kuluttajaluottotiedot” -lomaketta
ei voida antaa pysyvällä tavalla ennen sopimuksen
tekemistä, se on annettava kuluttajalle pysyvällä tavalla viipymättä sopimuksen
tekemisen jälkeen. Vastaavasti asuntoluotoissa ja alle
100 euron hyödykesidonnaisissa kertaluotoissa ennakkotiedot
on annettava kuluttajalle viipymättä sopimuksen tekemisen
jälkeen lomakkeella tai muulla pysyvällä tavalla,
jos sopimus tehdään kuluttajan pyynnöstä puhelimitse
tai muuta sellaista etäviestintä käyttäen,
että ennakkotietoja ei voida antaa pysyvällä tavalla
ennen sopimuksen tekemistä.
Kuluttajalle on lisäksi pyynnöstä ja
maksutta annettava luottosopimusluonnos. Sopimusehtojen
toimittamisesta etämyynnissä säädetään 6
a luvussa.
12 §
Sivutoimisia luotonvälittäjiä koskeva
poikkeus
Mitä 9—11 §:ssä säädetään
luotonvälittäjän velvollisuudesta antaa
kuluttajalle tietoja, ei koske päätoimensa ohella
luotonvälittäjänä toimivaa
myyjää eikä palveluksen suorittajaa.
Luotonantajan velvollisuus menetellä vastuullisesti
13 §
Hyvä luotonantotapa
Luotonantajan on luotonannossa meneteltävä vastuullisesti.
Erityisesti edellytetään, että luotonantaja:
1) ei markkinoi luottoa siten, että markkinointi on
omiaan selvästi heikentämään
kuluttajan kykyä harkita luoton ottamista huolellisesti;
2) ei käytä luoton myöntämistä pääasiallisena markkinointikeinona
markkinoidessaan muita kulutushyödykkeitä;
3) antaa kuluttajalle ennen luottosopimuksen tekemistä riittävät
ja selkeät selvitykset sen arvioimiseksi, soveltuuko
luotto kuluttajan tarpeisiin ja hänen taloudelliseen tilanteeseensa;
4) antaa kuluttajalle maksuviivästystilanteissa tietoa
ja neuvoja maksuvaikeuksien syntymisen tai syvenemisen estämiseksi
ja maksukyvyttömyystilanteiden hoitamiseksi sekä suhtautuu
vastuullisesti maksujärjestelyihin.
Mitä 1 momentissa ja 2 momentin 1—3 kohdassa
säädetään, sovelletaan myös
luotonvälittäjään. Mitä 2
momentin 3 kohdassa säädetään,
ei kuitenkaan sovelleta päätoimensa ohella luotonvälittäjänä toimivaan
myyjään eikä palveluksen suorittajaan.
14 §
Velvollisuus arvioida kuluttajan luottokelpoisuus
Luotonantajan on ennen luottosopimuksen tekemistä arvioitava,
kykeneekö kuluttaja täyttämään
luottosopimuksen mukaiset velvoitteensa (kuluttajan luottokelpoisuus).
Arviointi on tehtävä riittävien tietojen
perusteella ottaen huomioon luoton määrä ja
muut olosuhteet.
Jos osapuolet sopivat myöhemmin luoton määrän
tai luottorajan korottamisesta, luotonantajan on varmistettava
kuluttajaa koskevien tietojen ajantasaisuus ja, jos luoton määrää tai luottorajaa
merkittävästi korotetaan, arvioitava kuluttajan
luottokelpoisuus uudelleen ennen korotuksesta sopimista.
15 §
Luotonhakijan henkilöllisyyden todentaminen
Luotonantajan on ennen kuluttajaluottosopimuksen päättämistä todennettava
luottoa hakevan henkilöllisyys huolellisesti. Jos henkilöllisyys
todennetaan sähköisesti, luotonantajan on käytettävä tunnistusmenetelmää,
joka täyttää vahvasta sähköisestä tunnistamisesta
ja sähköisistä allekirjoituksista annetun
lain (617/2009) 8 §:ssä säädetyt
vaatimukset.
Jos luotonantaja on jo aiemmin todentanut kuluttajan
henkilöllisyyden 1 momentissa tarkoitetulla tavalla, kuluttajan
henkilöllisyys voidaan todentaa myös
hänelle ensitunnistamisen jälkeen luodun henkilökohtaisen
tunnisteen avulla.
Asiakkaan tuntemisesta on lisäksi voimassa, mitä rahanpesun
ja terrorismin rahoittamisen estämisestä ja
selvittämisestä annetussa laissa (503/2008)
säädetään.
16 §
Velvollisuus säilyttää todentamista
koskevat tiedot
Jos rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä ja
selvittämisestä annetusta laista ei muuta johdu,
luotonantajan on säilytettävä tiedot,
joiden perusteella luottoa hakeneen kuluttajan henkilöllisyys
on todennettu, viiden vuoden ajan siitä, kun luotto on
kokonaisuudessaan erääntynyt maksettavaksi. Luottosopimusta
koskevan erimielisyyden synnyttyä todentamista koskevat
tiedot on kuitenkin säilytettävä siihen saakka,
kunnes asia on sovittu tai ratkaistu.
Luottosopimuksen tekeminen ja varojen luovuttaminen
17 §
Luottosopimuksen tekeminen
Kuluttajaluottosopimus on tehtävä kirjallisesti
ja kuluttajalle on annettava kappale sopimusta. Sopimus voidaan
tehdä myös sähköisesti siten,
että kuluttaja voi tallentaa ja toisintaa sopimuksen
muuttumattomana.
Kuluttajaluottosopimuksessa on mainittava:
1) tiedot luottosopimuksen osapuolista;
2) tiedot 9 §:ssä tarkoitetuista seikoista;
3) sopimuksen muut ehdot;
4) tiedot peruuttamisoikeuden käyttämisen edellytyksistä;
5) tiedot luottosopimuksen irtisanomisesta ja muusta päättämisestä;
6) tiedot oikeussuojakeinoista ja valvontaviranomaisesta.
Sopimuksessa mainittavista tiedoista säädetään
tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. Kuluttajalta ei saa luottosuhteen
perusteella periä korkoa tai maksuja, josta ei
ole sovittu 1 momentissa tarkoitetussa sopimuksessa.
18 §
Kielto ottaa kuluttajalta juokseva sitoumus
Kuluttajaluottoon perustuvasta saatavasta ei saa ottaa kuluttajan
vekselisitoumusta eikä muuta sitoumusta, jonka luovutus
tai panttaus rajoittaa kuluttajan oikeutta tehdä kaupan
tai palvelussopimuksen johdosta väitteitä sitoumuksen
vilpittömässä mielessä haltuunsa saanutta
kohtaan. Tällaista sitoumusta ei myöskään
saa ottaa henkilöltä, joka elää kuluttajan kanssa
yhteisessä taloudessa.
Mitä 1 momentissa säädetään,
ei koske pankin asettamaa omaa vekseliä.
Joka 1 momentin vastaisesti ottaa vekselin tai juoksevan sitoumuksen,
ei saa vedota siihen. Velallisen oikeudesta esittää väitteitä siirronsaajaa
kohtaan säädetään erikseen.
19 §
Varojen luovuttamisaikaa koskeva rajoitus
Jos kuluttajaluottoa haetaan ja se myönnetään
kello 23:n ja 7:n välisenä aikana, luottosopimuksen
nojalla myönnettävät varat saa suorittaa
kuluttajalle vasta kello 7:n jälkeen. Mitä tässä pykälässä säädetään,
ei sovelleta jatkuvan luoton luottorajan nostamiseen.
Luottosopimuksen peruuttaminen
20 §
Peruuttamisoikeus
Kuluttajalla on oikeus peruuttaa kuluttajaluottosopimus ilmoittamalla
siitä luotonantajalle pysyvällä tavalla
14 päivän kuluessa sopimuksen tekemisestä tai
siitä myöhäisemmästä ajankohdasta,
jona kuluttaja on saanut 17 tai 45 §:n mukaiset
tiedot sisältävän kappaleen luottosopimuksesta
kirjallisesti tai sähköisesti.
Jos kuluttaja peruuttaa sopimuksen, häneltä saa
vaatia korvauksena luoton koron ajalta, jonka luotto on ollut hänen
käytettävissään. Jos luotonantaja
on maksanut viranomaisille luottosopimuksen tekemisen
johdosta maksuja eikä tällaisia maksuja peruuttamistapauksessa
palauteta, luotonantajalla on oikeus saada korvaus kuluttajalta
myös tällaisista maksuista. Korkoa tai maksuja
ei saa kuitenkaan vaatia, jos maksuvelvollisuudesta tai koron ja
maksujen määrästä taikka, jos
koron määrää ei voida ennakolta ilmoittaa,
sen määräytymisen perusteista ei ole ilmoitettu
kuluttajalle ennakolta.
Kuluttajan on viivytyksettä ja viimeistään 30 päivän
kuluttua peruuttamisilmoituksen lähettämisestä palautettava
luotonantajalle luottosopimuksen nojalla saamansa varat sekä suoritettava
2 momentin mukaiset korvaukset uhalla, että peruuttaminen
muutoin raukeaa. Kuluttaja saa kuitenkin pidättäytyä täyttämästä omaa
maksuvelvollisuuttaan, kunnes luotonantaja täyttää oman
vastaavan velvollisuutensa.
21 §
Liitännäissopimuksen sitomattomuus
Kuluttajaluottosopimukseen liittyvä muu sopimus
ei sido kuluttajaa tämän peruuttaessa luottosopimuksen,
jos luotonantaja tarjoaa myös liitännäispalvelun.
Liitännäissopimus ei sido kuluttajaa
myöskään silloin, jos kolmas tarjoaa liitännäispalvelun
luotonantajan ja kolmannen välisen sopimuksen tai muun
järjestelyn perusteella.
Jos kuluttaja haluaa pitää liitännäissopimuksen
voimassa luottosopimuksen peruuttamisesta huolimatta, hänen
on ilmoitettava tästä luotonantajalle 30 päivän
kuluessa peruuttamisilmoituksen lähettämisestä.
22 §
Etämyyntiä ja kotimyyntiä koskevia
erityissäännöksiä
Sen sijaan mitä 20 §:n 2 momentissa
säädetään korvauksesta, luotonantajalla
on oikeus vaatia korvauksena luoton todellinen vuosikorko
ajalta, jonka luotto on ollut kuluttajan käytettävissä,
jos kuluttaja etämyynnissä peruuttaa:
1) asuntoluottosopimuksen tai luottosopimuksen, jonka vakuutena
on asuinkiinteistöön vahvistettu kiinnitys tai
asunto-osakeyhtiölain (1599/2009) 2 §:ssä tarkoitetun
asunto-osakeyhtiön tai muun yhtiön osakkeet
tai niihin rinnastettavat yhteisöosuudet tai
asumisoikeus taikka edellä lueteltuihin rinnastettava Euroopan
talousalueeseen kuuluvassa valtiossa sijaitseva vastaava
vakuus;
2) luottosopimuksen, joka on määrältään
alle 200 euroa tai yli 75 000 euroa;
3) luottosopimuksen, joka liittyy käyttelytiliin
ja jonka ehtojen mukaan luottoaika on enintään
yksi kuukausi;
4) luottosopimuksen, jonka ehtojen mukaan luottoaika on enintään
kolme kuukautta, josta ei peritä korkoa ja josta perittävät
muut luottokustannukset todelliseksi vuosikoroksi muunnettuina
eivät ylitä korkolain 4 §:n 1 momentissa
tarkoitetun koron määrää;
5) luottosopimuksen, jolla työnantaja myöntää työntekijälleen
sivutoimisesti luottoa korotta tai todellisella vuosikorolla, joka
alittaa markkinoilla vallitsevan korkotason;
6) luottosopimuksen, jolla sijoituspalveluyritys tai
luottolaitos myöntää asiakkaalleen luottoa
sijoituspalvelun toteuttamiseksi.
Luotonantajan on 1 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa viivytyksettä ja
viimeistään 30 päivän
kuluttua peruuttamisilmoituksen saatuaan palautettava
kuluttajalle kaikki sopimuksen perusteella saamansa suoritukset.
Palautettavista suorituksista voidaan kuitenkin vähentää luoton
todellisen vuosikoron määrän.
Kuluttajan on viivytyksettä ja viimeistään 30 päivän
kuluttua peruuttamisilmoituksen lähettämisestä palautettava
luotonantajalle luottosopimuksen nojalla saamansa varat uhalla,
että peruuttaminen muutoin raukeaa. Kuluttaja saa kuitenkin
pidättäytyä täyttämästä omaa
palauttamisvelvollisuuttaan, kunnes luotonantaja täyttää oman
vastaavan velvollisuutensa.
Kuluttajan oikeudesta peruuttaa 1 momentissa tarkoitettu luottosopimus
kotimyynnissä säädetään
6 luvussa.
Kuluttajan oikeus saada tietoja luottosopimuksen kuluessa
23 §
Kuluttajan oikeus saada pyynnöstä lyhennystaulukko
Jos kuluttajaluottosopimus on tehty määräajaksi
ja sen ehtojen mukaan velkaa lyhennetään erissä,
luotonantajan on sopimussuhteen kuluessa
annettava kuluttajalle maksutta lyhennystaulukko aina, kun tämä sitä pyytää.
Luotonantajalla on kuitenkin oikeus saada kohtuullinen korvaus lyhennystaulukon
antamisesta aiheutuvista kustannuksista, jos kyse on asuntoluotosta
ja kuluttaja pyytää lyhennystaulukkoa useammin kuin
kerran vuodessa.
Lyhennystaulukosta on käytävä ilmi
suoritettavat maksut sekä maksukaudet ja -ehdot. Kukin maksuerä on
eriteltävä siten, että siitä käy
ilmi erikseen pääoman lyhennys, suoritettava korko ja
muut maksut. Jos koron määrä tai muut
maksut voivat luottosopimuksen ehtojen mukaan muuttua, taulukossa
on mainittava lisäksi, että sen sisältämät
tiedot ovat voimassa vain siihen asti, kun tällaisia muutoksia
luottosopimuksen mukaisesti tehdään.
24 §
Koron ja maksujen muutokset
Kuluttajaluottosopimuksen ehdoissa voidaan sopia, että luotosta
maksettava korko muuttuu sopimuksessa yksilöidyn viitekoron
muutosten mukaisesti. Sovellettavan viitekoron on oltava julkisesti
saatavilla ja perustuttava luotonantajan yksipuolisesta
määräysvallasta riippumattomiin tekijöihin.
Koron muutokset on toteutettava tasapuolisesti ja kuluttajia syrjimättömällä tavalla.
Kuluttajalle on ilmoitettava koron muutoksista pysyvällä tavalla.
Muutoksesta ilmoitettaessa on mainittava myös maksuerän
suuruus koron muuttumisen jälkeen ja, jos erien lukumäärä tai maksuvälit
muuttuvat, niitä koskevat ajantasaiset tiedot.
Asuntoluotoissa kuluttajalle on erien lukumäärän
sijaan annettava viimeistä maksupäivää koskeva
ajantasainen tieto.
Edellä 2 momentissa tarkoitetut tiedot on annettava
kuluttajalle ennen muutoksen voimaantuloa. Jos uutta viitekorkoa
koskevat tiedot julkistetaan asianmukaisesti ja ne ovat saatavilla
myös luotonantajan toimitiloissa, tiedot voidaan
kuitenkin antaa kuluttajalle sopimuksessa sovituin määräajoin,
kuitenkin vähintään kerran vuodessa.
Luottosopimuksen johdosta perittäviä maksuja
voidaan muuttaa vain sopimuksessa yksilöidyin perustein.
Maksujen muutoksista ilmoittamiseen sovelletaan, mitä 2
ja 3 momentissa säädetään koron
muutoksista.
25 §
Tiedonantovelvollisuus luottosopimuksen siirtymisestä
Jos luottosopimuksen mukaiset luotonantajan oikeudet tai itse
luottosopimus siirretään kolmannelle osapuolelle,
siirrosta on ilmoitettava kuluttajalle. Ilmoitusvelvollisuutta ei
kuitenkaan ole, jos alkuperäinen luotonantaja siirron jälkeen
toimii uuden luotonantajan edustajana suhteessa kuluttajaan.
Se, jolle kuluttajaluottosopimuksesta johtuvat luotonantajan
oikeudet ovat siirtyneet, rinnastetaan tämän luvun
säännöksiä sovellettaessa luotonantajaan.
Luoton takaisinmaksu ja luottosopimuksen päättyminen
26 §
Suorituksen kohdentaminen
Kuluttajalla on oikeus määrätä,
mitä useammista saman luotonantajan saatavista hänen
suorituksellaan lyhennetään.
27 §
Kuluttajan oikeus maksaa kuluttajaluotto ennen sen erääntymistä
Kuluttajalla on oikeus maksaa kuluttajaluotto tai sen osa ennen
luoton erääntymistä.
Jos kuluttaja maksaa luoton tai sen osan ennenaikaisesti,
on jäljellä olevasta luotonantajan saatavasta
vähennettävä se osa luottokustannuksista,
joka kohdistuu käyttämättä jäävään
luottoaikaan. Luotonantaja saa kuitenkin periä kokonaisuudessaan
luottosopimuksessa yksilöidyt, kyseisen luoton perustamiseen
liittyvistä toimista aiheutuneet todelliset kulut.
28 §
Luotonantajan oikeus saada korvaus ennenaikaisesta
takaisinmaksusta
Luotonantajalla on oikeus saada korvaus kuluttajalta
tämän maksaessa luoton tai sen osan ennenaikaisesti,
jos luoton korkoa ei ole sidottu viitekorkoon (kiinteä korko).
Korvaus ei saa määrältään
ylittää yhtä prosenttia takaisinmaksetun
luoton määrästä tai, jos ennenaikaisen
takaisinmaksun hetkellä luottosopimuksen päättymiseen
on vähemmän kuin yksi vuosi, puolta prosenttia
takaisinmaksetun luoton määrästä.
Korvauksena saa kuitenkin enintään periä koron
määrän ennenaikaisen takaisinmaksun
ja luottosopimuksen päättymisen väliseltä ajanjaksolta.
Oikeutta saada korvausta ei kuitenkaan ole, jos:
1) luottoa on maksettu takaisin ennenaikaisesti viimeksi kuluneen
vuoden aikana enintään 10 000 euroa;
2) takaisinmaksu suoritetaan lainaturvavakuutuksen nojalla;
tai
3) takaisinmaksettava luotto perustuu käyttelytiliin
liittyvään luottosopimukseen.
29 §
Korvausoikeus asuntoluotoissa
Luotonantaja saa periä korvauksen asuntoluoton
ennenaikaisesta maksamisesta, jos luottoa on myönnetty
yli 20 000 euroa ja luoton korko on kiinteä tai viitekoron
määräytymisjakso on vähintään
kolme vuotta.
Korvauksena luotonantaja saa periä enintään korkotason
alenemisesta johtuvan tappion jäljellä olevalta
kiinteäkorkoiselta luottojaksolta tai viitekoron määräytymisjaksolta.
Finanssivalvonta antaa tarkempia määräyksiä tappion laskentamenetelmästä.
30 §
Jatkuvaa luottoa koskevan sopimuksen irtisanominen
Kuluttaja saa milloin tahansa sopimussuhteen aikana
irtisanoa jatkuvaa luottoa koskevan sopimuksen heti päättyväksi,
jolleivät osapuolet ole sopineet irtisanomisajasta.
Kuluttajan noudatettavaa irtisanomisaikaa ei saa sopia kuukautta
pitemmäksi.
Luotonantaja saa irtisanoa jatkuvaa luottoa koskevan sopimuksen
luottosopimuksessa sovituin ehdoin. Luotonantajan noudatettavaa
irtisanomisaikaa ei saa sopia kahta kuukautta lyhyemmäksi.
Irtisanomisilmoitus on toimitettava kuluttajalle pysyvällä tavalla.
31 §
Irtisanomistilanteessa perittävät kulut
Luotonantaja ei saa periä kuluttajalta maksua jatkuvaa
luottoa koskevan sopimuksen irtisanomisesta. Kuluttajan on maksettava
luottosopimuksesta säännöllisesti perittävät
kulut vain siltä osin kuin ne kohdistuvat irtisanomisen
voimaantuloa edeltävään aikaan. Jos kuluttaja
on maksanut tällaisia kuluja ennakolta, luotonantajan on
palautettava ne siltä osin kuin ne kohdistuvat irtisanomisen
voimaantulon jälkeiseen aikaan.
32 §
Luotonantajan oikeus lakkauttaa kuluttajan oikeus
käyttää jatkuvaa luottoa
Luottosopimuksen ehdoissa voidaan määrätä, että luotonantajalla
on sopimuksessa mainitulla perusteella oikeus lakkauttaa kuluttajan
oikeus käyttää jatkuvaa luottoa. Perusteen
on oltava hyvän luotonantotavan mukainen.
Luotonantajan on ilmoitettava käyttöoikeuden
lakkaamisesta ja sen syistä kuluttajalle pysyvällä tavalla
etukäteen. Jos käyttöoikeuden lakkauttaminen
välittömästi on välttämätöntä väärinkäytösten
tai vahinkojen estämiseksi taikka rajoittamiseksi, ilmoitus
voidaan tehdä viipymättä lakkauttamisen
jälkeen.
Ilmoitusta ei saa tehdä, jos sen tekeminen on muualla
laissa kielletty.
33 §
Kuluttajan sopimusrikkomuksen seuraamukset
Jos luotonantajalla on sopimuksen mukaan oikeus kuluttajan
maksuviivästyksen tai muun sopimusrikkomuksen johdosta
vaatia maksuerää, joka muuten ei ole erääntynyt,
ottaa myyty tavara takaisin tai saattaa voimaan muu erityinen seuraamus,
luotonantaja saa vedota sanottuun oikeuteen, jos maksu on viivästynyt
vähintään kuukauden ja on edelleen suorittamatta.
Jos kyseessä on kertaluotto, edellytyksenä on
lisäksi, että viivästynyt määrä on
vähintään kymmenen prosenttia tai, jos
siihen sisältyy useampi kuin yksi maksuerä, vähintään
viisi prosenttia luoton alkuperäisestä määrästä taikka
käsittää luotonantajan koko jäännössaatavan.
Jos kyseessä on tietyn hyödykkeen oston rahoittamiseksi myönnetty
luotto, edellä tarkoitetut prosenttimäärät
lasketaan luottohinnasta. Luotonantaja saa vedota edellä tarkoitettuun
oikeuteen myös, jos kuluttajan muu sopimusrikkomus on olennainen.
Sen estämättä mitä 1 momentissa
säädetään viivästyneen
maksun määrästä, luotonantajalla on
oikeus saattaa sovittu seuraamus voimaan, jos maksu on viivästynyt
vähintään kuusi kuukautta ja se on olennaisissa
määrin edelleen suorittamatta.
34 §
Sosiaalinen suorituseste
Luotonantajalla ei ole oikeutta saattaa voimaan 33 §:ssä tarkoitettua
seuraamusta, jos kysymys on maksun viivästymisestä ja
viivästyminen johtuu kuluttajan sairaudesta,
työttömyydestä tai muusta siihen verrattavasta
hänestä riippumattomasta seikasta, paitsi jos
tämä viivästyksen kesto ja
muut olosuhteet huomioon ottaen olisi luotonantajalle ilmeisen kohtuutonta.
35 §
Eräännyttäminen
Jos luotonantaja vaatii maksueriä, jotka muuten eivät
ole erääntyneet, luotonantajan saatavaa laskettaessa
näistä maksueristä on vähennettävä se
osa luottokustannuksista, joka kohdistuu käyttämättä jäävään
luottoaikaan. Luotonantaja saa kuitenkin periä kokonaisuudessaan
luottosopimuksessa yksilöidyt, kyseisen luoton
perustamiseen liittyvistä toimista aiheutuneet todelliset
kulut. Käyttämättä jäävä luottoaika
luetaan alkavaksi erääntymisen voimaantulosta.
Luoton erääntyminen saa tulla voimaan aikaisintaan
neljän viikon tai, jos kuluttajalle on aiemmin
huomautettu viivästyksestä tai muusta sopimusrikkomuksesta,
aikaisintaan kahden viikon kuluttua siitä, kun
erääntymistä koskeva ilmoitus on jätetty
tai lähetetty kuluttajalle. Jos kuluttaja tämän
ajan kuluessa maksaa viivästyneen määrän
tai oikaisee muun sopimusrikkomuksen, erääntyminen
raukeaa.
36 §
Tilitys
Jos luotonantaja ottaa tavaran takaisin, hänen ja kuluttajan
välillä on toimitettava tilitys.
Tilityksessä on kuluttajan hyväksi luettava tavaran
arvo sitä takaisin otettaessa. Arvo määrätään
sen mukaan, mitä myyjälle voidaan olettaa jäävän,
kun tavara myydään tarkoituksenmukaisella
tavalla ja tarvittaessa kohtuullisesti kunnostettuna. Arvoa määrättäessä on
otettava huomioon sopimuksessa mainittu käteishinta sekä se,
kuinka kauan tavara on ollut kuluttajan hallinnassa ja miten siitä on
pidetty huolta.
Luotonantajan hyväksi on luettava:
1) maksamatta oleva osa luotosta 35 §:n 1 momentin
mukaisesti vähennettynä;
2) erääntyneiden erien korot;
3) tavaran takaisin ottamisesta luotonantajalle aiheutuvat välttämättömät
kulut ja maksut, jotka luotonantajan on suoritettava saadakseen tavaran
haltuunsa;
4) luotonantajan saatava tavaran kunnostamisesta tai
huollosta, jos luotonantajalla on sen johdosta pidätysoikeus
tavaraan.
Jos tavaran arvo tilityksessä on havaittu suuremmaksi
kuin se määrä, joka on luettava luotonantajan
hyväksi, luotonantajalla ei ole oikeutta saada tavaraa
takaisin, ellei hän suorita kuluttajalle erotusta tai,
jos ulosottomies on toimittanut tavaran arvioinnin, talleta tämän
haltuun sanottua erotusta. Jos tavaran arvo on pienempi kuin se
määrä, joka on luettava luotonantajan hyväksi,
luotonantajalla ei ole tavaran lisäksi oikeutta
vaatia enempää kuin niiden välinen erotus.
Jos kuluttaja suorittaa yhdellä kertaa sen määrän,
joka 3 momentin mukaan on luettava luotonantajan hyväksi,
hän saa pitää tavaran. Jos kuluttaja
ei ole käyttänyt tätä oikeuttaan
ja luotonantaja on ottanut tavaran takaisin, ostajalla on oikeus
vielä 14 päivän kuluessa lunastaa tavara
suorittamalla luotonantajalle se määrä,
johon tavara on arvioitu sitä takaisin otettaessa, sekä mahdollinen
erotus, joka luotonantajalla on 4 momentin mukaan oikeus vaatia.
37 §
Virka-apu
Luotonantajalla on oikeus hakea virka-apua ulosottomieheltä tavaran
takaisin ottamiseksi, jos osamaksusopimus on tehty 17 §:n
1 momentissa tarkoitetulla tavalla ja siinä on mainittu:
1) tiedot luottosopimuksen osapuolista;
2) tiedot luototettavasta tavarasta ja sen toimittamisesta;
3) tiedot tarjottavasta luotosta, luottokustannuksista ja luoton
takaisinmaksusta;
4) sopimuksen muut ehdot;
5) tiedot peruuttamisoikeuden käyttämisen edellytyksistä;
6) tiedot luottosopimuksen irtisanomisesta ja muusta päättämisestä;
7) tiedot sopimusrikkomuksen seuraamuksista;
8) tiedot kuluttajalle lain nojalla kuuluvista oikeuksista;
9) tiedot osamaksutilityksissä toimivaltaisesta viranomaisesta;
10) tiedot oikeussuojakeinoista ja valvontaviranomaisesta.
Virka-apua on haettava tavaran sijaintipaikkakunnan taikka kuluttajan
asuin- tai kotipaikan ulosottomieheltä. Hakemus on tehtävä kirjallisesti
ja siinä on ilmoitettava luotonantajan vaatimat 36 §:n
3 momentin mukaiset määrät. Hakemukseen
on liitettävä osamaksusopimus.
Virka-apua on annettava vain, jos on ilmeistä, että luotonantajalla
on 33 ja 34 §:n mukaan oikeus ottaa tavara takaisin. Virka-apua
ei saa antaa, jos kuluttaja saattaa todennäköiseksi,
että hänellä on tavaran myyjän
sopimusrikkomuksen vuoksi oikeus pidättyä maksamasta
kauppahintaa.
Osamaksusopimuksessa mainittavista tiedoista säädetään
tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.
38 §
Eräät muut osamaksukauppaa koskevat säännökset
Tilitykseen, virka-avun antamiseen ja tava-ran ulosmittaukseen
muusta kuin osamaksu-kauppaan perustuvasta saatavasta sovelletaan lisäksi,
mitä osamaksukaupasta annetun lain (91/1966) 9 §:n
3 momentissa ja 11—19 §:ssä säädetään.
Vastuusäännökset
39 §
Luotonantajan ja myyjän tai palveluksen suorittajan
yhteisvastuu
Kuluttajalla, jolla on oikeus pidättyä maksusta
taikka saada hinnan palautusta, vahingonkorvausta tai
muu rahasuoritus myyjältä tai palveluksen suorittajalta
tämän sopimusrikkomuksen johdosta, on tämä oikeus
myös sitä luotonantajaa kohtaan, joka
on rahoittanut kaupan tai palveluksen. Luotonantaja ei ole kuitenkaan velvollinen
maksamaan kuluttajalle enempää kuin on tältä saanut
maksuina.
Jos myyjä ottaa tavaran takaisin tai jos
kauppa muutoin puretaan myyjän ja kuluttajan välisin
sopimuksin, kuluttaja voi vedota takaisinotosta toimitettuun
tilitykseen tai kaupan purkuun myös kaupan rahoittanutta
luotonantajaa kohtaan. Kuluttajalla ei kuitenkaan ole tällaista oikeutta,
jos:
1) luotonantaja on ajoissa selkeällä tavalla ilmoittanut
kuluttajalle, ettei myyjällä ole takaisinotto-oikeutta
tai muuta oikeutta määrätä sopimuksesta
ja, jos kaupan kohteena on lain mukaan rekisteröitävä tavara,
rekisteriin on merkitty omistajaksi luotonantaja; tai
2) luotonantaja voi muutoin osoittaa kuluttajan tienneen myyjän
oikeuksien rajoittamisesta.
40 §
Kuluttajan vastuu luottokortin tai muun jatkuvan luoton käyttöön
oikeuttavan tunnisteen oikeudettomasta käytöstä
Kuluttaja, joka on tehnyt jatkuvaa luottoa koskevan
sopimuksen luotonantajan kanssa, vastaa luottokortin tai luoton
käyttöön oikeuttavan muun tunnisteen
oikeudettomasta käytöstä vain, jos:
1) hän tai muu tunnisteen haltija on luovuttanut tunnisteen
sen käyttöön oikeudettomalle;
2) tunnisteen katoaminen, joutuminen oikeudettomasti toisen
haltuun tai oikeudeton käyttö johtuu hänen
tai muun tunnisteen haltijan huolimattomuudesta; taikka
3) hän tai muu tunnisteen haltija on laiminlyönyt
ilmoittaa luotonantajalle tunnisteen katoamisesta, joutumisesta
oikeudettomasti toisen haltuun tai oikeudettomasta käytöstä ilman
aiheetonta viivytystä sen havaittuaan.
Kuluttaja vastaa 1 momentin 2 ja 3 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa
tunnisteen oikeudettomasta käytöstä enintään
150 euroon saakka. Tätä rajoitusta ei kuitenkaan
sovelleta, jos hän on toiminut tahallisesti tai törkeän
huolimattomasti.
Kuluttaja ei kuitenkaan vastaa tunnisteen oikeudettomasta
käytöstä:
1) siltä osin kuin tunnistetta on käytetty
sen jälkeen, kun luotonantajalle on ilmoitettu tunnisteen
katoamisesta, joutumisesta oikeudettomasti toisen haltuun tai oikeudettomasta
käytöstä;
2) jos luotonantaja on laiminlyönyt huolehtia siitä,
että tunnisteen haltijalla on mahdollisuus täyttää 1
momentin 3 kohdan mukainen ilmoitusvelvollisuutensa; tai
3) jos myyjä tai palveluksen suorittaja taikka se,
joka näiden edustajana on ottanut vastaan tunnisteen, ei
ole asianmukaisesti varmistunut haltijan oikeudesta käyttää tunnistetta.
Kuluttaja on 3 momentin estämättä vastuussa tunnisteen
oikeudettomasta käytöstä, jos hän
on tahallaan tehnyt väärän ilmoituksen
tai toiminut muuten petollisesti.
Erityisiä luottotyyppejä koskevia säännöksiä
41 §
Ennakkotiedot
Sellaisesta käyttelytiliin liittyvästä kuluttajaluotosta,
jota koskevien sopimusehtojen mukaan luottoaika on enintään
kolme kuukautta tai luotto on maksettava takaisin vaadittaessa,
luotonantajan ja luotonvälittäjän on
sen lisäksi, mitä muualla laissa säädetään
velvollisuudesta antaa tietoja, annettava kuluttajalle ennen luottosopimuksen
tekemistä tiedot seuraavista seikoista:
1) luotonantaja;
2) tarjottava luotto, luottokustannukset ja luoton takaisinmaksu;
3) sopimusrikkomuksen seuraamukset;
4) kuluttajalle lain nojalla kuuluvat oikeudet.
Mitä 1 momentissa säädetään
ennen sopimuksen tekemistä annettavista tiedoista, sovelletaan myös,
jos luotonantaja tekee kuluttajan maksuvaikeuksien johdosta tämän
kanssa maksujärjestelysopimuksen, joka ei ole ehdoiltaan
kuluttajan kannalta epäedullisempi kuin alkuperäinen luottosopimus.
Annettavista tiedoista säädetään
tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.
42 §
Ennakkotietojen antaminen puhelimessa
Jos kuluttaja pyytää puhelimitse, että saa välittömästi
käyttöönsä 41 §:n 1
momentissa tarkoitetun luoton, kuluttajalle on annettava 6 a luvun
10 §:n 1 momentissa ja 2 momentin 1 ja 3—6
kohdassa säädetyt tiedot sekä tiedot tarjottavasta
luotosta ja sen takaisinmaksusta. Annettavista tiedoista säädetään
tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.
Mitä 1 momentissa säädetään,
sovelletaan myös, jos kuluttaja puhelimitse pyytää tehtäväksi
41 §:n 2 momentissa tarkoitetun maksujärjestelysopimuksen.
43 §
Ennakkotietojen toimittaminen pysyvällä tavalla
Edellä 41 §:ssä tarkoitetut ennakkotiedot
on annettava kuluttajalle hyvissä ajoin ennen sopimuksen
tekemistä erityisiä luottotyyppejä koskevalla
Eurooppalaiset kuluttajaluottotiedot -lomakkeella tai muulla pysyvällä tavalla, luotonantajan
tai luotonvälittäjän valinnan mukaan.
Lomakkeesta säädetään tarkemmin valtioneuvoston
asetuksella.
Jos sopimus tehdään kuluttajan pyynnöstä puhelimitse
tai muuta sellaista etäviestintä käyttäen,
että ennakkotietoja ei voida toimittaa pysyvällä tavalla
ennen sopimuksen tekemistä, luotonantajan on toimitettava
pysyvällä tavalla 45 §:n mukaiset tiedot
viipymättä sopimuksen tekemisen jälkeen.
Kuluttajalle on lisäksi pyynnöstä ja
maksutta annettava luottosopimusluonnos.
44 §
Sivutoimisia luotonvälittäjiä koskeva
poikkeus
Mitä 41—43 §:ssä säädetään
luotonvälittäjän velvollisuudesta antaa
kuluttajalle tietoja, ei koske kuitenkaan päätoimensa
ohella luotonvälittäjänä toimivaa
myyjää tai palveluksen suorittajaa.
45 §
Käyttelytiliin liittyvät luottosopimukset
Käyttelytiliin liittyvä luottosopimus, jota
koskevien sopimusehtojen mukaan luottoaika on enintään
kolme kuukautta tai luotto on maksettava takaisin vaadittaessa,
on tehtävä kirjallisesti ja kuluttajalle on annettava
kappale sopimusta. Sopimus voidaan tehdä myös
sähköisesti siten, että kuluttaja voi
tallentaa ja toisintaa sopimuksen muuttumattomana.
Sopimuksessa on mainittava tiedot seuraavista seikoista:
1) luottosopimuksen osapuolet;
2) tarjottava luotto, luottokustannukset ja luoton takaisinmaksu;
3) peruuttamisoikeus.
Sopimuksessa mainittavista tiedoista säädetään
tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. Kuluttajalta ei saa luottosuhteen
perusteella periä korkoa tai maksuja, joista
ei ole sovittu 1 momentissa tarkoitetulla tavalla.
46 §
Tiedonantovelvollisuus käyttelytiliin liittyvän luottosopimuksen
voimassaoloaikana
Luotonantajan on säännöllisesti
pysyvällä tavalla toimitetun tiliotteen
avulla annettava kuluttajalle seuraavat tiedot käyttelytiliin
liittyvän luoton käytöstä:
1) ajanjakso, jota tiliote koskee;
2) tilitapahtumat päivämäärineen;
3) edeltävän tiliotteen loppusaldo ja päivämäärä;
4) uusi saldo;
5) kuluttajan luotonantajalle suorittamien maksujen määrä ja
päivämäärät;
6) korko ja mahdollisesti perityt muut maksut;
7) vähimmäismäärä,
joka kuluttajan on suoritettava velan lyhennyksenä.
Kuluttajalle on ilmoitettava koron ja muiden maksujen muutoksista
pysyvällä tavalla ennen muutosten voimaantuloa.
Jos lainakoron muutos johtuu viitekoron muutoksesta, luottosopimuksen
ehdoissa voidaan sopia, että tiedot annetaan kuluttajalle
1 momentissa tarkoitetulla tiliotteella edellyttäen, että uutta
viitekorkoa koskevat tiedot julkistetaan asianmukaisesti ja että ne
ovat saatavilla myös luotonantajan toimitiloissa.
47 §
Käyttelytilisopimukseen liittyviä tiedonantovelvoitteita
Jos käyttelytiliin ei liity luottosopimusta, mutta
käyttelytilin tarjoaja voi harkintansa mukaan
joissakin tapauksissa myöntää luottoa kuluttajalle
sallimalla käyttelytilin saldon ylityksen, käyttelytiliä koskevassa
sopimuksessa on mainittava ylityksestä perittävä korko, koron
määräytymisen perusteet ja korkoa koskevat
muut ehdot sekä ylityksestä perittävät
muut maksut ja ehdot, joiden mukaisesti näitä maksuja
voidaan muuttaa. Lisäksi nämä tiedot
on toimitettava kuluttajalle säännöllisesti
pysyvällä tavalla.
Jos kuluttaja on ylittänyt käyttelytilinsä saldon
huomattavasti ja ylitys on kestänyt yli kuukauden, luotonantajan
on viipymättä annettava kuluttajalle pysyvällä tavalla
seuraavat tiedot:
1) tieto tilin saldon ylittymisestä;
2) ylityksen määrä;
3) perittävä korko;
4) sopimusrikkomuksen johdosta perittävät muut
maksut.
Mitä 1 ja 2 momentissa säädetään
käyttelytilin saldon ylittämisestä,
koskee myös käyttelytiliin liittyvän
luottosopimuksen luottorajan ylittämistä.
Eräitä luotonvälittäjän
velvollisuuksia
48 §
Valtuuksista ilmoittaminen
Luotonvälittäjän on markkinoinnissa
ilmoitettava valtuuksistaan välittää kuluttajaluottoja, erityisesti
siitä, toimiiko hän tietyn tai tiettyjen luotonantajien
asiamiehenä vai riippumattomana luotonvälittäjänä.
49 §
Kuluttajalta perittävät maksut
Kuluttajalle on ennen luotonvälitystä koskevan
sopimuksen tekemistä ilmoitettava pysyvällä tavalla
palvelusta perittävästä maksusta.
Luotonvälittäjällä on oikeus
saada maksu kuluttajalta vain, jos kuluttajalle on 1 momentin mukaisesti
ilmoitettu maksusta ja siitä on sovittu kuluttajan kanssa
kirjallisesti tai sähköisesti siten, että kuluttaja
voi tallentaa ja toisintaa sopimuksen muuttumattomana.
Luotonvälittäjän on ilmoitettava
maksun suuruus luotonantajalle luoton todellisen vuosikoron
laskemiseksi.
Valvonta
50 §
Seuraamukset
Luotonantajaa ja luotonvälittäjää,
joka rikkoo tämän luvun säännöksiä,
voidaan, jos se on kuluttajansuojan kannalta tarpeellista, kieltää jatkamasta
tällaista menettelyä taikka uudistamasta
sitä tai siihen rinnastettavaa menettelyä. Kiellon
määräämisestä ja sen
tehostamisesta uhkasakolla säädetään
2 ja 3 luvussa.
51 §
Valvontaviranomaiset
Tämän luvun säännösten
noudattamista valvovat kuluttaja-asiamies, Kuluttajavirasto ja sen alaisina
piirihallintoviranomaisina aluehallintovirastot sekä myös
Finanssivalvonta silloin, kun luotonantajana on Finanssivalvonnan
valvottava.
Valvontaviranomaisten on oltava tarkoituksenmukaisessa yhteistyössä keskenään.
Viestintävirasto antaa pyynnöstä valvontaviranomaiselle
15 §:n noudattamista valvottaessa lausunnon siitä,
täyttääkö luotonantajan käyttämä sähköinen
henkilöllisyyden tunnistusmenetelmä vahvasta
sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä allekirjoituksista
annetun lain 8 §:ssä säädetyt
vaatimukset.
Luotonantaja ja luotonvälittäjä ovat
velvollisia luovuttamaan valvontaviranomaisen nähtäviksi
kuluttajaluottoja koskevat valvonnan kannalta tarpeelliset
asiakirjat.