1 luku
Yleiset säännökset
1 §
Väylämaksu
Merenkulussa käytettävien julkisten kulkuväylien
ja vesiliikenteelle tarpeellisten turvalaitteiden rakentamisesta,
ylläpidosta ja hoidosta sekä jäänmurtajien
avustustoiminnasta valtiolle aiheutuneiden kustannusten kattamiseksi
valtiolle kannetaan väylämaksua siten kuin tässä laissa
säädetään.
2 §
Maksun suuruus
Väylämaksulla katetaan 1 §:ssä tarkoitetusta toiminnasta
aiheutuvat kustannukset. Jäänmurtajien avustustoiminnasta
valtiolle aiheutuvista kustannuksista osa voidaan kuitenkin jättää ottamatta
huomioon yksityiskohtaisia maksuperusteita ja maksuja valtioneuvoston
asetuksella säädettäessä.
3 luku
Maksuvelvollisuus
5 §
Maksuvelvollisuus
Väylämaksua on velvollinen suorittamaan jokainen,
joka harjoittaa rekisteröidyllä suomalaisella
aluksella tai ulkomaisella aluksella kauppamerenkulkua Suomen vesialueella.
Velvollisuutta suorittaa väylämaksua ei ole, jos
alus matkalla ulkomaisesta satamasta toiseen kulkee Suomen aluevesien
kautta poikkeamatta Suomessa satamaan.
6 §
Vastuu maksun suorittamisesta
Maksun suorittamisesta vastaavat laivanisäntä ja
se, joka laivanisännän puolesta ilmoittaa aluksen
tuloselvitettäväksi tai toimii kotimaanliikenteessä laivanisännän
edustajana.
Maksuvelvollisella, joka ei asu Suomessa, sekä ulkomaisella
maksuvelvollisella tulee olla tullipiirin hyväksymä Suomessa
asuva edustaja, joka vastaa tämän lain mukaan
maksuvelvolliselle kuuluvista velvollisuuksista ja niiden laiminlyönnistä johtuvista
seuraamuksista.
4 luku
Maksun kantaminen
7 §
Ulkomaanliikenteen väylämaksu
Ulkomaanliikenteen väylämaksu kannetaan kertamaksuna,
kun alus saapuu ulkomailta Suomeen.
Kertamaksun suuruus määräytyy aluksen
nettovetoisuuden ja jääluokan perusteella.
Tarkemmat säännökset kertamaksun
suuruudesta ja tarvittaessa sen ylärajasta annetaan valtioneuvoston
asetuksella.
8 §
Kotimaanliikenteen väylämaksu
Kotimaanliikenteen väylämaksu kannetaan vuosimaksuna
kalenterivuosittain. Vuosimaksun suuruus määräytyy
aluksen nettovetoisuuden perusteella. Tarkemmat säännökset
vuosimaksun suuruudesta annetaan valtioneuvoston asetuksella.
Kotimaanliikenteenä pidetään matkaa
suomalaisesta satamasta toiseen, jollei matkan aikana poiketa ulkomaiseen
satamaan lastaamista tai purkamista tai matkustajien ottamista tai
jättämistä varten.
9 §
Kotimaanliikenteen väylämaksun huomioon ottaminen
Jos alus, josta on suoritettu kotimaanliikenteen väylämaksu,
saapuu saman kalenterivuoden aikana ulkomailta Suomeen, väylämaksuna kannetaan
puolet 7 §:ssä tarkoitetusta kertamaksusta.
10 §
Maksuilmoitus
Laivanisännän on annettava tulliviranomaiselle
väylämaksun määräämistä varten
maksuilmoitus. Ilmoituksen tulee sisältää 5
luvussa säädettyjen maksuperusteiden mukaisen
maksun määräämistä varten
tarvittavat tiedot.
Ulkomaanliikennettä harjoittavasta aluksesta on annettava
maksuilmoitus siihen tullitoimipaikkaan, jossa aluksen tuloselvitys
tapahtuu.
Kotimaanliikennettä harjoittavasta aluksesta on annettava
maksuilmoitus aluksen kotipaikkaa lähinnä olevaan
tullitoimipaikkaan. Ilmoitus on annettava kunakin vuonna maaliskuun loppuun
mennessä tai, jos alus ei ole silloin liikenteessä,
välittömästi aluksen aloittaessa liikenteen.
Maksuilmoitus voidaan antaa myös sähköisesti
tai muussa automaattiseen tietojenkäsittelyyn soveltuvassa
muodossa.
5 luku
Maksuperusteet
11 §
Aluksen nettovetoisuus
Nettovetoisuutena käytetään aluksen
mittakirjassa ilmoitettua nettovetoisuutta, jollei 2 momentista
muuta johdu.
Jos alukselta puuttuu mittakirja, mittakirjassa ilmoitettu vetoisuus
ei vastaa aluksen todellista vetoisuutta tai alus ei ole oikeutettu
voimassa olevien aluksenmittaussääntöjen
mukaan käyttämään mittakirjassa
ilmoitettua nettovetoisuutta, Merenkulkulaitos vahvistaa aluksen
nettovetoisuuden väylämaksun perusteeksi voimassa
olevien aluksenmittaussääntöjen mukaisesti.
12 §
Jääluokka
Alukset kuuluvat jääluokkiin seuraavasti:
1) erikoisjääluokkaan (jääluokka
I A Super) alus, jonka rakenteen lujuus aluksen jäissäkulkukykyyn
vaikuttavissa tärkeimmissä kohdissa olennaisesti
ylittää jääluokan I A vaatimukset
ja joka runkonsa muodon ja konetehonsa puolesta pystyy kulkemaan
vaikeissa jääoloissa;
2) jääluokkaan I A, I B tai I C jäävahvistuksen
ja konetehon mukaan alus, joka täyttää aluksen
rakennetta ja konetehoa koskevat talviliikennevaatimukset ja on
vahvistettu jäissäkulkua varten;
3) jääluokkaan II alus, jolla on
oma kuljetuskoneisto ja joka on teräsrunkoinen ja rakenteeltaan
avomerikelpoinen, mutta ei ole vahvistettu jäissäkulkua
varten;
4) jääluokkaan III alus, joka ei
kuulu 1—3 kohdassa tarkoitettuun jääluokkaan.
Jääluokan vahvistamista varten tarvittavista tiedoista
ja selvityksistä sekä eri jääluokkiin kuuluvien
alusten varustevaatimuksista säädetään
tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. Valtioneuvoston asetuksella
säädetään myös jääluokkasyväyksestä ja
alusyhdistelmän jääluokan määräytymisestä.
Merenkulkulaitos antaa tarkemmat määräykset
talviliikennevaatimuksista, joista ilmenevät eri jääluokkien
väliset erot, sekä vahvistaa luettelon hyväksyttyjen
luokituslaitosten antamia luokitusmerkintöjä vastaavista
suomalaisista jääluokista.
13 §
Jääluokan vahvistaminen
Merenkulkulaitoksen tarkastaja tai laitoksen valtuuttama ulkopuolinen
tarkastaja vahvistaa aluksen jääluokan laivanisännän
pyynnöstä.
Laivanisännän on annettava tarkastajalle jääluokan
vahvistamista varten tarvittavat tiedot ja selvitykset.
Jääluokka vahvistetaan:
1) hyväksyttyjen luokituslaitosten antamia luokitusmerkintöjä vastaavista
suomalaisista jääluokista Merenkulkulaitoksen
12 §:n 3 momentin nojalla vahvistaman luettelon perusteella;
2) hyväksytyn luokituslaitoksen antaman erillisen
todistuksen perusteella; taikka
3) Merenkulkulaitoksen 12 §:n 3 momentin nojalla
annettujen Merenkulkulaitoksen määräysten
perusteella tekemällä aluskohtaisella päätöksellä.
14 §
Jääluokkatodistus
Edellä 13 §:ssä tarkoitettu tarkastaja
antaa jääluokkatodistuksen laivanisännän
pyynnöstä.
Jääluokkatodistuksessa yksilöidään
jääluokan vahvistamisen perusteena olleet tiedot.
Jääluokkatodistus on voimassa niin kauan kuin
jääluokan vahvistamisen perusteena olleet tiedot
eivät ole muuttuneet. Todistus on kuitenkin voimassa enintään
aluksen luokitustodistuksen voimassaoloajan. Jos aluksen jääluokan
vahvistamisen perusteena olleissa tiedoissa, kuten luokituslaitoksen
antamassa luokitusmerkinnässä taikka aluksen konetehossa
tai syväyksessä, tapahtuu muutos, laivanisäntä on
velvollinen pyytämään tarkastajalta uuden
jääluokkatodistuksen viimeistään
silloin, kun alus muutoksen jälkeen ensimmäisen
kerran on Suomessa.
Laivanisännän on annettava tarkastajalle jääluokkatodistuksen
antamista varten tarvittavat tiedot ja selvitykset. Tiedoista ja
selvityksistä säädetään
tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.
Merenkulkulaitos vahvistaa jääluokkatodistuslomakkeen
kaavan.
15 §
Ulkopuolisen tarkastajan velvollisuudet
Jääluokan vahvistamista ja jääluokkatodistuksen
antamista koskevassa asiassa myös Merenkulkulaitoksen valtuuttaman
ulkopuolisen tarkastajan on noudatettava hallintomenettelylakia
(598/1982), kielilakia (148/1922), viranomaisten
toiminnan julkisuudesta annettua lakia (621/1999) ja tiedoksiannosta
hallintoasioissa annettua lakia (232/1966).
16 §
Jääluokkatodistuksen peruuttaminen
Jos alus on vaurioitunut tai sen rakenteellinen kunto on muutoin
huonontunut, Merenkulkulaitoksen on tarvittaessa peruutettava alukselle
annettu jääluokkatodistus ja vahvistettava alukselle
uusi, sen jäissäkulkukykyä ja rakenteellista kuntoa
vastaava alempi jääluokka.
Laivanisännän on ilmoitettava Merenkulkulaitokselle
jäävauriosta tai muusta aluksen kuntoa heikentävästä vauriosta.
17 §
Jääluokkatodistuksen puuttuminen
Jos aluksella ei ole voimassa olevaa jääluokkatodistusta,
ulkomaanliikenteen väylämaksu kannetaan jääluokan
III mukaisesti.
18 §
Virheellinen jääluokka
Jos alukselle annetun jääluokkatodistuksen mukainen
luokka on parempi kuin aluksen ominaisuudet edellyttävät
ja tämä johtuu siitä, että aluksesta
on annettu virheellisiä tietoja jääluokan
vahvistamista varten, väylämaksu kannetaan jääluokan
III mukaisesti siltä ajalta, jona aluksen jääluokka
on ollut virheellinen.
6 luku
Maksuvapautus
19 §
Maksukerroista johtuva maksuvapautus ja maksun lisäys
Kun vähintään 120 matkustajalle rekisteröidystä matkustaja-aluksesta
on suoritettu väylämaksua 32 kerralta ja muusta
aluksesta 10 kerralta, alus on vapautettu saman kalenterivuoden aikana
enemmistä ulkomaanliikenteen kertamaksuista, jos väylämaksun
suuruuteen vaikuttavat tiedot eivät muutu siten, että kertamaksu nousee.
Jos väylämaksun suuruuteen vaikuttavat tiedot
muuttuvat siten, että kertamaksu nousee, aluksesta on suoritettava
lisää väylämaksua. Maksua maksetaan
määrä, joka vastaa vähintään
120 matkustajalle rekisteröidystä matkustaja-aluksesta
kalenterivuodelta määräytyvää 32:ta
suurinta kertamaksua ja muusta aluksesta kalenterivuodelta määräytyvää 10:tä suurinta
kertamaksua.
Edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitetut maksut voidaan
maksaa etukäteen yhdellä kertaa.
Tulliviranomaisen on maksuvelvollisen pyynnöstä annettava
maksuvapautustodistus, jos 1 tai 2 momentissa tarkoitetut maksut
on todistettavasti suoritettu. Maksuvapautustodistus raukeaa, jos
väylämaksun suuruuteen vaikuttavat tiedot muuttuvat
siten, että kertamaksu nousee.
20 §
Muut maksuvapautukset
Väylämaksua ei kanneta aluksista;
1) joita käytetään yksinomaan
sisävesiliikenteessä;
2) jotka saapuvat Suomeen ja lähtevät
Suomesta Saimaan kanavan kautta poikkeamatta Suomen rannikon satamaan;
3) jotka valtio omistaa ja joita ei käytetä kaupallisiin
tarkoituksiin; taikka
4) jotka pakottavista syistä tai ainoastaan
saadakseen määräyksiä jatkettavaa
matkaa varten tai aluksen kuntoonpanoa tai sen tarpeellisuuden tutkimista
varten poikkeavat Suomen satamaan jättämättä tai
ottamatta lastia tai matkustajia.
Edellä 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetuilta aluksilta
peritään kuitenkin Saimaan kanavalle suuntautuvan
matkan yhteydessä puolet väylämaksusta
sekä silloin, kun alus samalla tuo ulkomailta lastia Suomen
rannikon satamaan, että silloin, kun alus vie lastia ulkomaille
Suomen rannikon satamasta.
Toiseen kertaan suoritettavasta väylämaksusta
vapautettuja ovat alukset, jotka saman matkan aikana poikkeavat
Suomessa tapahtuvien lastausten välillä täydentämään
lastia lastaus- tai ahtausteknisistä syistä ulkomaan
satamassa.
7 luku
Maksunoikaisu ja jälkimaksatus
21 §
Oikaisu maksunsaajan hyväksi
Jos väylämaksu laskuvirheen tai siihen verrattavan
erehdyksen vuoksi tai sen vuoksi, että tullipiiri ei ole
asiaa joltakin osin tutkinut, on jäänyt kokonaan
tai osaksi määräämättä tai
sitä on palautettu liikaa maksuvelvollisen sitä aiheuttamatta,
tullipiirin on, jollei asia muutoin ole vireillä tai valitukseen
annetulla päätöksellä ratkaistu,
oikaistava antamaansa päätöstä.
Oikaisu on tehtävä vuoden kuluessa sitä seuraavan
kalenterivuoden alusta, jona väylämaksu tai sen
palautus määrättiin tai olisi maksuvelvollisen
ilmoituksen perusteella pitänyt määrätä.
22 §
Oikaisu maksuvelvollisen hyväksi
Jos tullipiiri oikaisuvaatimuksesta, valituksen johdosta tai
muutoin toteaa, että väylämaksua on määrätty
liikaa tai palautettu liian vähän, tullipiirin
on oikaistava antamaansa päätöstä, jollei
asiaa ole valitukseen annetulla päätöksellä ratkaistu.
Oikaisu voidaan tehdä kolmen vuoden kuluessa väylämaksun
tai sen palautuksen määräämistä seuraavan
kalenterivuoden alusta tai sanotun ajan kuluessa tehdyn kirjallisen
vaatimuksen perusteella myöhemminkin.
23 §
Jälkimaksatus
Jos väylämaksu on jäänyt
kokonaan tai osaksi määräämättä sen
vuoksi, että maksuvelvollinen on kokonaan tai osittain
laiminlyönyt ilmoitusvelvollisuutensa tai antanut väylämaksun
määräämistä varten
puutteellisen, erehdyttävän tai väärän
ilmoituksen tai muun tiedon tai asiakirjan, taikka jos väylämaksua
on sanotusta syystä palautettu liikaa, tullipiirin on määrättävä määräämättä jäänyt
väylämaksu maksuvelvollisen suoritettavaksi.
Jälkimaksatus on toimitettava kolmen vuoden kuluessa
sitä seuraavan kalenterivuoden alusta, jonka aikana väylämaksu
tai sen palautus määrättiin tai olisi
pitänyt määrätä.
24 §
Maksuvelvollisen kuuleminen
Ennen oikaisua maksunsaajan hyväksi ja ennen jälkimaksatusta
on väylämaksun suorittamisesta 6 §:n
mukaan vastuussa olevalle varattava tilaisuus tulla kuulluksi.
25 §
Maksunkorotus
Väylämaksua voidaan korottaa, jos
maksuvelvollinen on:
1) antanut väylämaksun määräämistä varten tarvittavat
tiedot puutteellisina taikka virheellisinä taikka kokonaan
tai osittain laiminlyönyt ilmoitusvelvollisuutensa, enintään
30 prosentilla; taikka
2) tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta
antanut väylämaksun määräämistä varten puutteellisen,
erehdyttävän tai väärän
ilmoituksen tai muun tiedon tai asiakirjan, jättänyt
antamatta tietoja väylämaksun määräämistä varten tai
muutoin laiminlyönyt tiedonantovelvollisuutensa ja menettely
on ollut omiaan aiheuttamaan sen, että maksuvelvolliselle
olisi voinut jäädä maksua määräämättä,
enintään 50 prosentilla.
Jos 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä on
sillä saavutettavissa ollut hyöty ja muut asiaan
vaikuttavat seikat huomioon ottaen pidettävä törkeänä,
väylämaksua on korotettava vähintään
50 prosentilla ja enintään 100 prosentilla.
26 §
Virhemaksu
Jos 25 §:n 1 momentissa tarkoitettu menettely koskee
toimenpidettä, jossa väylämaksua ei määrätä maksettavaksi,
tai jos maksun määrä on vähäinen
eikä maksunkorotusta ole määrätty, virhemaksuna
voidaan kantaa vähintään 10 ja enintään
2 500 euroa.
8 luku
Erinäiset säännökset
27 §
Tarkastajan toimivaltuus
Tarkastajalla on oikeus tarkastaa alus siinä laajuudessa
kuin se on tarpeen jääluokan vahvistamista tai
tarkastamista sekä jääluokkatodistuksen
antamista varten. Asumiseen tarkoitettuja aluksen tiloja ei kuitenkaan
saa tarkastaa.
28 §
Maksunhuojennus
Merenkulkulaitos voi kirjallisesta hakemuksesta yksittäistapauksessa
myöntää alennuksen väylämaksusta
tai vapautuksen väylämaksun suorittamisesta taikka
määrätä jo suoritetun väylämaksun
tai osan siitä palautettavaksi, jos:
1) matkailun, rannikko- tai kauttakulkuliikenteen edistämiseen
liittyvät näkökohdat tai Suomen ulkomaankaupan
edistämiseen liittyvät painavat syyt sitä vaativat;
taikka
2) maksun periminen täysimääräisenä olisi olosuhteet
huomioon ottaen ilmeisen kohtuutonta.
Liikenne- ja viestintäministeriö voi ottaa maksunalennusta
tai maksun vapautusta koskevan asian ratkaistavakseen, jos asia
on periaatteellisesti tärkeä.
29 §
Rangaistussäännös
Joka laiminlyö tämän lain taikka
sen nojalla annettujen säännösten tai
määräysten mukaisen ilmoitusvelvollisuuden
tai muun velvollisuuden taikka muuten rikkoo tätä lakia
taikka sen nojalla annettuja säännöksiä tai
määräyksiä, on tuomittava, jollei
teosta muualla laissa säädetä ankarampaa
rangaistusta, väylämaksurikkomuksesta sakkoon.
30 §
Muutoksenhaku ja oikaisuvaatimus
Väylämaksua tai sen palautusta koskevaan tai muuhun
tämän lain nojalla annettuun tulliviranomaisen
päätökseen haetaan muutosta, jollei tässä laissa
toisin säädetä, noudattaen soveltuvin osin,
mitä muutoksenhausta tullilaissa (1466/1994) säädetään.
Merenkulkulaitoksen valtuuttaman ulkopuolisen tarkastajan jääluokan
vahvistamista tai jääluokkatodistuksen antamista
koskevaan päätökseen tyytymätön
voi tehdä kirjallisen oikaisuvaatimuksen Merenkulkulaitokselle.
Oikaisuvaatimus on tehtävä 30 päivän
kuluessa päätöksen tiedoksisaannista.
Päätökseen on liitettävä oikaisuvaatimusosoitus.
Muutoksenhausta Merenkulkulaitoksen tämän
lain nojalla antamaan päätökseen, liikenne- ja
viestintäministeriön 28 §:n 2 momentissa
tarkoitettuun päätökseen sekä 2
momentin mukaisessa oikaisumenettelyssä annettuun päätökseen on
voimassa, mitä hallintolainkäyttölaissa (586/1996)
säädetään.
31 §
Muut väylämaksua koskevat säännökset
Väylämaksun maksamiseen sovelletaan, jollei
tässä laissa toisin säädetä,
mitä tullin maksamisesta tullilaissa säädetään.
Väylämaksun maksamisen viivästysseuraamuksiin,
perimiseen ulosottotoimin ja perimisen turvaamiseen sovelletaan,
jollei tässä laissa toisin säädetä,
mitä veronlisäyksestä ja viivekorosta
annetussa laissa (1556/1995), verojen ja maksujen perimisestä ulosottotoimin
annetussa laissa (367/1961) perustevalitusta koskevia säännöksiä lukuun
ottamatta sekä verojen ja maksujen perimisen turvaamisesta
annetussa laissa (395/1973) säädetään.
9 luku
Voimaantulo- ja siirtymäsäännökset
32 §
Voimaantulo
Tämä laki tulee voimaan
päivänä
kuuta 200 .
Tällä lailla kumotaan 30 päivänä joulukuuta 1980
annettu väylämaksulaki (1028/1980) siihen
myöhemmin tehtyine muutoksineen.
Väylämaksuasetuksen (1016/1983) 10 §:ää sovelletaan
vuoden 2002 loppuun.
Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon
edellyttämiin toimenpiteisiin.
33 §
Siirtymäsäännökset
Ennen tämän lain voimaantuloa annetut jäämaksuluokkatodistukset
ovat edelleen voimassa enintään vuoden 2003 loppuun,
jollei Merenkulkulaitos tämän lain nojalla toisin
päätä.
Lain 28 §:ää sovelletaan vasta 1
päivästä tammikuuta 2003.