Ehdotuksen pääasiallinen sisältö

Euroopan komissio antoi 1.1.2004 ehdotuksen direktiiviksi palveluista sisämarkkinoilla. Euroopan parlamentti äänesti 1. käsittelyssään direktiivistä 16.2.2006. Komissio antoi Euroopan parlamentin äänestystuloksen pohjalta uudistetun esityksen direktiivistä 4.4.2006. Neuvosto on käynyt keskusteluita direktiiviehdotuksen antamisesta lähtien, mutta ei ole kyennyt saavuttamaan poliittista yhteisymmärrystä.

Komission esitys vastaa varsin pitkälle Euroopan parlamentin äänestystulosta. Komissio on tietoisesti halunnut mahdollisimman pitkälle huomioida Euroopan parlamentissa hankalien neuvotteluiden jälkeen saavutetun kompromissiratkaisun. Kompromissiratkaisu oli poliittinen kokonaispaketti, joka sai lopulta laajan tuen taakseen Euroopan parlamentissa. Etenkin artikla 16 ja työoikeuskysymyksiä koskevat muutokset saivat hyvin laajan tuen.

Komission ehdotus sisältää neuvoston työstä lähinnä niitä elementtejä, jotka myös Euroopan parlamentti hyväksyi. Yksi keskeisimmistä muutoksista, jonka komissio teki suhteessa Euroopan parlamentin äänestystulokseen oli jäsenmaille asetetut järjestelmien läpikäynti ja raportointi -velvoitteet. Komissio pitäytyi alkuperäisessä esityksessään, jonka mukaan jäsenmaiden on läpikäytävä lupajärjestelmänsä, palvelujen tarjoajalle asettamiansa vaatimuksia sekä monialatoimintaa koskevat kieltonsa ja perusteltava komissiolle annettavassa raportissa niiden syrjimättömyys, oikeansuhteisuus ja välttämättömyys. Raportit on annettava jo direktiivin siirtymäajan kuluessa. Sijoittautumista koskevien vaateiden osalta komissio on ylipäätään pitäytynyt varsin pitkälle alkuperäisen ehdotuksensa tavoitteissa.

Komissio pitää uutta muutettua esitystään edelleen merkittävänä EU:n taloudelliselle kasvulle ja työllisyydelle. Palvelumarkkinoiden avaaminen yhdessä työllisyyden, sosiaalisen suojelun sekä ympäristön suojelun korkean tason kanssa luo komission mukaan pohjan tasapainoiselle ja kestävälle taloudelliselle ja sosiaaliselle kehitykselle. Muutetun esityksen pohjalta tehtävä taloudellinen vaikutusarviointi valmistuu komissiossa kesäkuussa.

Valtioneuvoston kanta

Valtioneuvosto tukee edelleen vahvaa palveludirektiiviä ja mahdollisimman laajaa soveltamisalaa. Valtioneuvosto pitää direktiiviä välttämättömänä Lissabonin strategian tavoitteiden toteuttamiseksi. Palvelumarkkinoiden rooli EU:n kilpailukyvyn kehittämiselle on keskeinen.

Valtioneuvosto pitää tärkeänä, että etenkään komission esityksen sijoittautumisen vapautta koskevia artikloita ei heikennetä. On tärkeää taata sijoittautumisen vapauteen liittyvät vahvat muotoilut, jotka koskevat muun muassa yllä mainittuja lupajärjestelmien ja muiden vaateiden läpikäyntiä ja raportointia. Ne vahvistavat merkittävällä tavalla implementointiprosessia ja parantavat edellytyksiä implementoinnin valvonnalle. Tämän lisäksi ne antavat merkittävän viestin palveluiden tarjoajille jäsenmaiden sitoutumisesta direktiiviin. Erityisen tärkeää järjestelmien läpikäynti on suomalaisille vientiyrityksille. Suomen markkinat ovat tällä hetkellä varsin avoimet ulkomaisille palveluyrittäjille. Suomalaiset vientiyritykset hyötyvät hallinnollisen taakan ja erilaisten palveluiden vapaata liikkuvuutta rajoittavien vaatimusten poistumisesta. Direktiivi luo oikeusvarmuutta ja rohkaisee näin ollen palveluyrittäjiä, jotka usein ovat pieniä ja keskisuuria yrityksiä, myös vientiin. Onkin tärkeää direktiiviä arvioitaessa välittömien vaikutusten lisäksi huomioida myös sen välillisempi positiivinen vaikutus epävarmuustekijöiden vähenemisen ja hallinnollisen taakan kevenemisen myötä.

Ottaen tämän lisäksi huomioon myös Eurooppa-neuvoston Euroopan parlamentin äänestystulokselle antama tuki, voi tulla perustelluksi hyväksyä komission uudistettu esitys sellaisenaan tai vähäisin muutoksin. On tärkeää, että mikäli momentum direktiivin hyväksymiseksi vahvistuu, tulee siihen tarttua. Vaikka käsillä on alkuperäistä suppeampi palveludirektiivi, on se kuitenkin merkittävä askel palvelumarkkinoiden avaamisessa ja sen vaikutukset ovat laajoja myös Suomelle, kuten liitteenä olevasta selvityksestä käy ilmi. Tässä vaiheessa Suomi pyrkii kuitenkin selkeyttämään ja vahvistamaan direktiiviä kirjelmässä esitettyjen yksityiskohtaisten kantojen mukaisesti. Seuraavassa esitetään eräitä keskeisiä kannanottoja:

Suomi voi hyväksyä direktiivin kohdetta koskevan tekstimuotoilun. Suomi on tyytyväinen, että uudistetusta ehdotuksesta käy nyt selkeästi ilmi, ettei direktiiviehdotuksella puututa työoikeuteen ja työehtosopimuksiin eikä myöskään työehtojen valvontaan työntekomaassa, työsopimuksen ehtoihin, työsuojeluaspekteihin eikä työnantajan ja työntekijän välisiin suhteisiin. Työoikeuteen viittaava muotoilu on Suomen aiemman kannan mukainen, eikä korjattuun ehdotukseen sisälly enää tältä osin ongelmia (ks. U 31/2004 vp).

Suomi tukee mahdollisimman laajaa direktiivin soveltamisalaa. Rahapelien pitämistä direktiivin ulkopuolella on Suomi kuitenkin yksiselitteisesti tukenut ja on tyytyväinen, että komissio on pitänyt ne ulkona soveltamisalasta. Esitetty muotoilu poistaa myös apteekkipalveluihin, taksitoimintaan ja vuokratyönvälityspalveluihin liittyneet ongelmamme, jotka on todettu Suomen aikaisemmissa kannoissa (U 31/2004 vp).

Direktiivissä tulisi pyrkiä tarkemmin rajaamaan soveltamisalan ulkopuolelle jätettävät alueet. Johdantolauseiden selkeyttä tulisi tältä osin korostaa.

Ottaen kuitenkin huomioon myös Euroopan parlamentin äänestyksen jälkeinen poliittinen tilanne voi Suomi hyväksyä artiklan kokonaisuudessaan.

Suomen kanta on ollut, että direktiivi ei saa vaikuttaa jäsenvaltioiden oikeuteen ja mahdollisuuksiin itse päättää sosiaalipalvelujen järjestämis- ja rahoittamistavoista. Näiden palvelujen valvonnan tulee kaikissa tapauksissa tapahtua kohdemaan toimesta. Tämä toteutuu komission uudessa esityksessä.

Suomella ei ole käytössä rajoittavia vaatimuksia, jotka olisivat direktiivin suhteen ongelmallisia. Suomen järjestelmä on jo nyt vapaa muiden jäsenmaiden palveluntarjoajille. Suomi kuitenkin peräänkuuluttaa tekstin selkeyttämistä. Koska sosiaalipalvelujärjestelmät eroavat jäsenmaiden välillä, niin oletettavaa on, että direktiivin implementoinnissa syntyy eroja. Teksti tulisi selkeyttää soveltamisalaan kuuluvien sosiaalipalveluiden osalta. Erityisesti pyritään varmistamaan, että direktiivi ei koske universaalisen sosiaalipalvelujärjestelmämme yleisesti tarjoamia, ei-tarveharkintaisia, palveluita.

Suomi voi hyväksyä ehdotetut tekstimuotoilut 4 artiklan määritelmiksi. Määritelmät eivät sisällä ongelmia Suomelle.

Vastaanottajan määritelmä on Suomen tuettavissa. Jatkossa on varmistettava, että muotoilua ei muuteta niin, että direktiivi koskisi suoraan myös muiden kuin jäsenmaiden kansalaisia.

Suomi tukee, komission esityksen mukaisesti, hallinnollisten vaatimusten yksinkertaistamista koskevan luvun laajentamista sijoittautumisvapauden lisäksi myös palveluiden vapaaseen liikkuvuuteen. Suomi pitää artikloita 5—8 erittäin tärkeinä.

Suomi pitää palveluntarjoajien sijoittautumisvapautta koskevia artikloita erittäin tärkeinä. Suomi tukee etenkin 9 (2) artiklan sisältämää velvoitetta jäsenmaille käydä lupajärjestelmät lävitse ja raportoida tuloksista. Tämä vahvistaa merkittävällä tavalla implementointiprosessia ja parantaa edellytyksiä implementoinnin valvonnalle. Tämän lisäksi se antaa merkittävän positiivisen signaalin jäsenmaiden sitoutumisesta direktiiviin. Lupajärjestelmien läpikäynti on erityisen tärkeää suomalaisille palvelusektorin vientiyrityksille, koska direktiivi velvoittaa muut jäsenmaat yksinkertaistamaan ja poistamaan tarpeettomia lupamenettelyitään. Suomen markkinat ovat jo tällä hetkellä lupamenettelyjen valossa varsin avoimet, koska Suomessa on suoritettu jo 1990-luvulla lupamenettelyiden läpikäynti ja karsiminen.

Koskien 13 (4) artiklaa, automaattinen luvan myöntäminen määräajan umpeuduttua, Suomi pyrkii tarkastelunäkökulman muuttamiseen oikeusvarmuuden takaamiseksi siten, että jos lupaa ei myönnetä määräajassa, tämä tulisi katsoa kielteiseksi päätökseksi, joka on valituskelpoinen.

Automaattisen luvan myöntämisen osalta kohtuullinen määräaika jää kuitenkin jäsenmaan määriteltäväksi, ja vaatimuksesta voidaan poiketa yleisen edun mukaisin pakottavin syin. Lupamenettelyiden ja -muodollisuuksien käsittelyn määräaikojen lyhyyden varmistaminen on lisäksi palvelun tarjoajan kannalta keskeistä. Suomi voi näin ollen hyväksyä komission muotoiluehdotuksen, mikäli kompromissin saavuttaminen tätä edellyttää.

Suomi tukee komission ehdottamaa muotoilua kiellettyjä ja arvioitavia vaatimuksia koskeviksi artikloiksi. Kuten lupajärjestelmien läpikäynnin osalta, Suomi pitää myös tässä erityisen tärkeänä jäsenmaille annettua velvoitetta läpikäydä listatut arvioitavat vaatimukset ja tarkistaa, että ne täyttävät syrjimättömyyden, välttämättömyyden ja oikeansuhteisuuden kriteerit, ja velvoitetta raportoida tuloksista komissiolle jo siirtymäajan kuluessa.

Mikäli neuvottelutilanne sen mahdollistaa, on Suomen tavoitteena edelleen selkeyttää 15 (4) artiklan muotoilua liittyen yleisen taloudellisen edun mukaisista palveluista.

Ottaen huomioon Euroopan parlamentin äänestyksessä ja neuvoston keskusteluissa korostunut asian poliittinen herkkyys, voi Suomi hyväksyä palveluiden vapaata liikkuvuutta koskevan kompromissiehdotuksen 16 artiklassa. Artiklakohtien 16 (2) ja 16 (3) väliseen suhteeseen tulee kuitenkin saada lisäselvyyttä.

Mikäli neuvottelutilanne sen mahdollistaa, Suomen tavoite on kehittää ehdotusta selkeämmäksi ja täsmälliseksi siten, että se paremmin heijastaa vakiintunutta oikeuskäytäntöä. Tekstiin tulisikin pyrkiä lisäämään kielto asettaa vastaanottavassa jäsenvaltioissa sellaisia vaatimuksia, joita palvelujen tarjonnassa on jo noudatettava sijoittautumisvaltion lainsäädännön mukaan.

Poikkeusperusteita koskevan lainsäädännön läpikäyntiä ja raportointia koskevat jäsenmaiden velvollisuudet tulisi mahdollisuuksien mukaan pyrkiä ulottamaan palveluiden vapaa liikkuvuus -osioon.

Suomi pitää tarpeettomana rajata kaikki yleishyödylliset taloudelliset palvelut artiklan ulkopuolelle.

Suomi pitää 17 artiklan rakennetta ja otsikointia kokonaisuudessaan huonona. Artiklassa listatuissa lainsäädännöissä ei lähtökohtana ole palveluiden liikkumisen vapauden rajoittaminen, vaan jopa päinvastoin, palvelumarkkinoiden toimimisen edistäminen. Tältä osin artiklan sisältämien elementtien sijoittelu tulisi uudelleen järjestää. Myös nyt listattujen poikkeusten relevanttius uuden, kavennetun soveltamisalan johdosta tulisi tarkastaa. Esimerkiksi viittaus direktiiviin lähetetyistä työntekijöistä on turha, koska direktiivi ei enää koske työoikeuskysymyksiä.

Suomi voi tilanteen niin edellyttäessä kuitenkin hyväksyä 17 ja 19 artiklan myös sellaisenaan.

Suomi voi hyväksyä artikloissa 20—22 ehdotetut tekstimuotoilut palvelun vastaanottajien oikeuksien turvaamiseksi.

Suomi tukee viranomaisyhteistyötä koskevia artikloja 32—38. Hallinnollisen yhteistyön artiklat ovat yksi keskeisimmistä osista direktiiviehdotuksessa.

Suomi on tyytyväinen, että viranomaisyhteistyön säännöksiä on selkeytetty ja kohdejäsenvaltiolle on asetettu valvontavastuu alueellaan toimivista tilapäisistä palveluntarjoajista. Tämä poistaa Suomen aikaisemmat valvontavastuun jakautumiseen liittyvät ongelmat liittyen muun muassa sosiaalipalveluihin ja yksityiseen työnvälitystoimintaan.

Suomi preferoi 42 (2) artiklan muuttamista siten, että komitologiakomitea muutetaan neuvoa-antavasta komiteasta sääntelykomiteaksi.

Suomi pitää tärkeänä, että jäsenvaltiolle varataan riittävästi aikaa direktiivin kansalliseen täytäntöönpanoon, koska kyseessä on laaja-alainen säädös. Suomi tukee kolmen vuoden pituista määräaikaa direktiivin saattamiseksi kansalliseen lainsäädäntöön, mutta voi tarvittaessa hyväksyä myös ehdotetun kahden vuoden määräajan. Muilta osin ehdotukset eivät ole Suomelle ongelmallisia. Erityisen positiivisesti Suomi suhtautuu säännöllisesti annettaviin kertomuksiin direktiivin ja erityisesti artiklojen 2 ja 16 soveltamisesta.