Kotona ilman palkkaa perheensä hyväksi työskennelleen puolison taloudellisen toimeentulon turvaaminen avioerotilanteessa edellyttää lainsäädännön uudistamista. Oikeudellisesti heikossa asemassa on sellainen äiti tai isä, joka on hoitanut kotona lapsia ja perhettä, eikä ole avioliiton aikana käynyt työssä kodin ulkopuolella. Hänelle ei esimerkiksi kerry tekemästään työstä työeläkettä, kuten asiallisesti samoja töitä kodin ulkopuolella tekeville kertyy. Niinpä kotiäidiksi tai -isäksi ryhtyneelle puolisolle taataan lähtökohtaisesti vain kansaneläkejärjestelmän mukainen eläketurva kotona työskenneltyjen vuosien osalta.

Tämä on hyvin suomalainen ongelma. Esimerkiksi Saksassa monien muiden maiden tapaan eläketurva katsotaan avioeron tullessa yhteiseksi omaisuudeksi siinä missä muukin yhteinen omaisuus, esim. asunto. On vaikea ymmärtää, miksi Suomessa ei voitaisi toimia samalla tavalla. Lisäksi naisten eläkkeitä heikentävät pitkät perhevapaat. Lapset kyllä ovat yhteisiä, mutta lasten aiheuttamat eläketurvan aukot päätyvät vaimon maksettaviksi.

Avioliittolain puolisoiden elatusvelvollisuutta koskevan 48 §:n pääsääntö on, että avioeron jälkeen kummankin puolison tulee vastata elatuksestaan itse. Tuomioistuin voi 48 §:n 1 momentin mukaan velvoittaa toisen puolison suorittamaan toiselle elatusapua sen mukaan kuin se "hänen kykyynsä ja muihin seikkoihin nähden harkitaan kohtuulliseksi". Tuomioistuimen harkintavalta on puolison elatusapua koskevissa asioissa huomattavan laaja. Käytännössä elatusapua entiselle puolisolle on tuomittu maksettavaksi vain hyvin poikkeuksellisesti, sillä lapsen oikeuden saada elatusta vanhemmiltaan on aivan perustellusti katsottu olevan juridisesti ensisijainen suhteessa entisen aviopuolison vastaavaan oikeuteen.

Avioliittolaissa pääsäännöksi säädetty vaatimus siitä, että myös pitkään kotona palkatta työskennelleen puolison tulee lähtökohtaisesti vastata kokonaisuudessaan itse avioeron jälkeisestä elatuksestaan, saattaa kuitenkin varsin usein olla täysin kohtuuton. Työnsaanti työmarkkinoilta vuosien poissaolon jälkeen ei ole tänä päivänä helppoa, eikä se kaikkien kohdalla ole käytännössä mahdollistakaan.

Muutamankin vuoden yhtäjaksoinen tauko työelämästä merkitsee lähes alalla kuin alalla syrjäytymistä tai ainakin vakavaa syrjäytymisen uhkaa. Vieläkin pidempi palkaton työskentely työmarkkinoiden ulkopuolella johtaa helposti siihen, ettei mitään, työnhakijan koulutusta vastaamatontakaan, työtä ole enää saatavilla.

Lasten ja perheen hoitaminen kotona on raskasta ja vastuullista työtä, jonka tekemistä tulee kunnioittaa. Lainsäädännössä pitäisi ottaa huomioon kotona työskennelleen puolison taloudellinen asema kussakin yksittäisessä avioerotilanteessa, jossa toinen puolisoista on työskennellyt kotona palkatta. Kotona työskennelleen puolison toimeentulo olisi taattava lainsäädännöllisesti siten, että tuomioistuimen tulisi viran puolesta aina harkita, onko toinen puolisoista tuomittava maksamaan toiselle elatusapua aina kun elatuksen tarpeen voidaan perustellusti katsoa johtuvan välittömästi siitä, että puoliso on työskennellyt kotona palkatta. Kussakin tilanteessa elatusapu tulee ratkaista erikseen puolisoiden tulojen suhteessa.