Yrittäjien ja maatalousyrittäjien sukupolvenvaihdosten edistämistä koskevat perintö- ja lahjaverolain (378/1940) muutokset on toteutettava tämän vaalikauden aikana.

Lähivuosina sukupolvenvaihdoksen edessä on lähes 80 000 yritystä maatilayritykset mukaan lukien. Niissä on yhteensä noin puoli miljoonaa työpaikkaa. Tutkimusten mukaan vain 15—20 prosenttia sukupolvenvaihdoksista toteutuu. On selvää, että työpaikkojen turvaaminen ja työllisyyden ylläpitäminen, parantamisesta puhumattakaan, edellyttää tuon prosenttiosuuden tuntuvaa korottamista.

Käsitellessään keväällä 2002 hallituksen esitystä perintökaaren 7 luvun muuttamiseksi lakivaliokunta katsoi saamansa selvityksen perusteella, että verotukselliset tekijät olivat toiseksi suurin ongelma (18 %) sukupolvenvaihdostilanteessa heti jatkajan löytymisen jälkeen (LaVM 15/2002 vp, s. 5).

Eduskunta edellyttikin, että "perintö- ja lahjaverolakia muutetaan niin, että yritysten ja maatilaomaisuuden arvostussäännöt perintöverotuksessa palautetaan ennen vuotta 1993 vallinneelle tasolle" (EV 111/2002 vp).

Myös kansainvälisesti arvioiden sukupolvenvaihdosten verotus on Suomessa verraten kireää. EU-maita sekä Norjaa ja Sveitsiä koskevan äskettäin julkistetun tutkimuksen mukaan Suomen sukupolvenvaihdosten verotus oli viidenneksi ankarinta.

Perintö- ja lahjaverotuksessa maksuunpanematta jätettävän veron määrä lasketaan sukupolvenvaihdostilanteissa voimassa olevan perintö- ja lahjaverolain 55 §:n 2 momentin mukaan siten, että maksettavaksi jäävä vero määräytyy varallisuusverotuksessa käytettävän verotusarvon mukaan. Verosta annetaan anteeksi käyvän arvon ja sitä alemman verotusarvon välille jäävä vero.

Kun tämä periaate vuonna 1979 omaksuttiin, olivat verotusarvot yleisesti vain pieni osa varallisuuserien käyvistä arvoista. Nykyään verotusarvot ovat nousseet hyvin lähelle käypää arvoa ja siksi maksuunpanematta jätettävää veroa ei juurikaan synny.

Lakialoitteessa ehdotetaankin perintö- ja lahjaverolain 55 §:n 2 momentin muuttamista siten, että tilanne palautettaisiin tasolle, jossa oltiin lakia alun perin säädettäessä. Näin sukupolvenvaihdostilanteiden verokohtelu lievenisi merkittävästi ja huojennussäännöksen alkuperäinen tarkoitus toteutuisi. Kun varallisuusverotuksessa perheyritysten omistajien varoiksi katsotaan tietyin edellytyksin 30 prosenttia osakkeen verotusarvosta, tulisi tämä sama määrä ulottaa myös perintö- ja lahjaverotukseen.

Sukupolvenvaihdostilanteissa perintö- ja lahjaveron maksaminen nopeaan tahtiin on usein vaikeaa, koska varat ovat kiinni yrityksessä. Nykyisessä perintö- ja lahjaverolain 56 §:ssä veron maksuajaksi on säädetty viisi vuotta. Lakialoitteessa ehdotetaan, että tämä aika pidennettäisiin kymmeneen vuoteen. Myös tämä helpottaisi useissa tapauksissa sukupolvenvaihdostilanteista selviämistä.

Lipposen hallitukset ovat olleet sukupolvenvaihdosten edistämisessä, kuten yrittäjyyden edellytysten kohentamisessa muutoinkin, käsittämättömän passiivisia. Lopputuloksena on, että yritysten määrä Suomessa laskee jo toista vuotta peräkkäin. Siksi sukupolvenvaihdosten verotuksen keventämistä koskevilla esityksillä on kiire.