PERUSTELUT

Sairausvakuutuslain mukaan tuloton tai vähätuloinen henkilö voi saada sairauspäivärahaa sen jälkeen, kun työkyvyttömyys on kestänyt yhdenjaksoisesti yli 55 päivää. Perustuslain 19 §:n 2 momentin mukaan jokaiselle taataan oikeus perustoimeentuloturvaan muun muassa sairauden aikana. Perustuslain säännös edellyttää, ettei synny sellaisia väliinputoajaryhmiä, joita nykyinen omavastuuaika aiheuttaa. Sairauspäivärahan keskeisenä tarkoituksena tulee olla taloudellisen turvan antaminen potilaalle sairauden aikana.

Sekä sosiaali- ja terveysvaliokunta (StVM 25/2004 vp) että perustuslakivaliokunta (PeVL 33/2004 vp) ovat olleet sillä kannalla, että omavastuuajan lyhentämiseen tulee pyrkiä. Perustuslakivaliokunta on todennut: "Julkiselle vallalle perustuslain 22 §:ssä säädetty velvollisuus turvata perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen samoin kuin uudistetun Euroopan sosiaalisen peruskirjan määräys sopimuspuolten pyrkimyksestä asteittain nostaa sosiaaliturvajärjestelmänsä tasoa puoltavat ehdotetun 55 päivän omavastuuajan lyhentämistä."

Nykyisessä päivärahajärjestelmässä on yksipuolisesti painotettu sairauden vaikutusta ansiotuloa saavan talouteen. Kaikki yhteiskunnallisesti merkittävä työ ei ole palkkatyötä, eikä ansiotulo voi olla ainoa mittari, jolla mitataan tehdyn työn arvoa sairauden vaikutuksia kompensoitaessa. Esimerkiksi kotona tapahtuvalla työllä on työvoimaa uusintava arvo, lasten kotihoidosta kertyvän säästön arvo ja vanhemman läsnäolon kauaskantoiset vaikutukset lapsen koko elämään myös kansalaisena. Perhe, jossa kotona työskentelevä äiti tai isä on sairautensa vuoksi kykenemätön tekemään työtään, on vaikeassa tilanteessa sekä työn järjestämisen että taloustilanteen kannalta. Palkkatyöntekijä saa yleensä sairauspäivärahan omavastuuajalta palkan toisin kuin työnsä itse ulkopuolisen avulla järjestelemään joutuva palkatta työskentelevä henkilö. Pitkittyvä sairaus merkitsee tulottomille ja vähätuloisille henkilöille sekä yhden työssäkäyvän huoltajan perheille merkittävää toimeentulomahdollisuuksien heikkenemistä.

Sairausvakuutuslain 8 luvun 3 §:ssä säädetään työedellytyksistä. Vakuutetulla ei ole oikeutta sairauspäivärahaan, jos hän on ollut työkyvyttömyyden alkamista välittömästi edeltäneet kolme kuukauta yhdenjaksoisesti omasta syystään vailla omaa työtä tai ansiotyötä. Työedellytyksen puuttumisen estämättä sairauspäiväraha myönnetään vähimmäismäärän suuruisena, kun työkyvyttömyys on kestänyt yhdenjaksoisesti vähintään 55 päivää. Yhdenkin päivän työskentely kolmen sairastamista edeltävän kuukauden aikana riittää täyttämään työedellytyksen. Käytännössä työedellytys täyttyy lähes aina kaikilla henkilöillä, jotka hakevat sairauspäivärahaa. Siksi pykälä on tarpeeton ja se ehdotetaan kumottavaksi.

Sairauspäivärahan saamisen ehtona on aina lääkärintodistus, jossa on arvioitu henkilön kyky tehdä työtään. Sairauslomaa ei kirjoiteta sellaisesta sairaudesta, jolla ei ole oleellista vaikutusta henkilön kykyyn selviytyä työstä. Tarve arvioidaan päivittäisten työtehtävien vaativuuden perusteella. Tämän järjestelmän kautta estetään tilanteet, joissa tosiasiassa työhön kykenevä henkilö "tienaa" sairastamalla.