Paritus on säädetty rikokseksi rikoslain 20 luvun 9 §:ssä. Rikoslaista kuitenkin puuttuu törkeän parituksen tunnusmerkistö, vaikka poliisin mukaan nimike törkeästä parituksesta ja sen mukanaan tuomat telepakkokeinot, erityisesti puheluiden kuuntelu, olisivat äärimmäisen tärkeitä. Pakkokeinolain 5 a luvun 2 § määrittelee, milloin telekuuntelua voidaan käyttää. Telekuuntelu ei nykyisin ole sallittua paritusrikosten yhteydessä. Parittajien jäljille pääsy nykyisen lainsäädännön puitteissa on vaikeaa, ja useimmat paljastuneet paritusrikokset ovatkin tulleet ilmi jonkin toisen rikostutkinnan sivutuotteena.

Telekuuntelu on osoittautunut korvaamattomaksi tutkinnan työvälineeksi esim. törkeissä huumerikoksissa. On välttämätöntä paljastaa paritusorganisaatio sen johtajia myöten. Vain tällä tavalla saadaan paritukseen liittyvä järjestäytynyt rikollisuus kuriin.

Paritusta pyörittävät Suomessa kansainväliset rikollisliigat, jotka ovat erittäin hyvin organisoituneita ja ammattimaisia. Paritusorganisaatioiden johtoporras, ja hyvin pitkälti myös alemmalla organisaatiotasolla työskentelevät rengit, ovat useimmiten venäläisiä ja virolaisia. Lähes poikkeuksetta paritustoiminta täyttää myös kiristysrikoksen tunnusmerkit, sillä esimerkiksi väkivallalla uhkaaminen pakottaa myös suomalaiset prostituoidut yhteistoimintaan organisoituneen rikollisuuden kanssa.

Paritus on tekijöilleen erittäin tuottava liiketoim, eikä siihen nykyisellään sisälly kovin suuria riskejä. Kun verrataan mahdollisuutta tienata isot rahat parituksella tai huumekaupalla, houkutus paritukseen on suuri. Pienen kiinnijäämisriskin lisäksi rangaistukset ovat esim. huumerikoksia lievempiä.

Poliisin mukaan prostituoidulle maksettavasta palkkiosta 2/3 menee parittajille. Parituspalkkiot — käteinen raha — salakuljetaan Suomen rajojen ulkopuolelle. Telepakkokeinojen salliminen kaikessa paritusrikostutkinnassa ehkäisee tämän rikostoiminta-alueen kasvua ja auttaa tehokkaasti paljastamaan jo toimivia paritusrenkaita. Koska prostituutio ei ole rikos, ei telepakkokeinoja edelleenkään voida soveltaa koskemaan prostituoidun ja asiakkaan välistä teleliikennettä, vaan ainoastaan epäillyn parittajan teleyhteyksiä. Telekuuntelu on tehokas tapa torjua sekä koti- että ulkomaisten paritusorganisaatioiden rikollista toimintaa Suomessa. Lisäksi telekuuntelumahdollisuus paritusrikoksissa saattaisi vähentää myös prostituutiota kokonaisuudessaan, kun suomalaisasiakkaat tietäisivät, että heidän puhelunsa tulisivat todennäköisesti poliisin tietoon.

Mielestämme on siis tarpeen lisätä törkeän parituksen tunnusmerkistö rikoslakiin ja muuttaa pakkokeinolakia siten, että telekuuntelu sallitaan silloin, kun on kyseessä epäily myös törkeästä parituksesta.