Ulosoton suojaosuudet ovat liian alhaiset. Nykyisellä käytännöllä verotuksessa, velkajärjestelyssä ja ulosotossa huononnetaan yleisesti määritellyn köyhyysrajan alapuolella elävien kansalaisten kohtuullista toimeentuloa. Suomalainen köyhyysraja on tällä hetkellä asiantuntijoiden mukaan tuloilla mitattuna noin 1 000 euroa kuukaudessa. Ulosoton velallisen suojaosuus on oikeusministeriön tiedotteen (26.11.2004) mukaan edelleen 540 euroa kuukaudessa. Täten nykyinen suojaosuus on vain noin puolet määritellystä köyhyysrajan tulotasosta. Nykyinen ulosottokäytäntö lisää kansalaisten toimeentulovaikeuksia. Erityisesti 1990-luvun taloudellisen laman ongelmat näkyvät ulosottovelallisten ja erityisesti takaajien kohtalokkaina ongelmina useinkin ilman omaa syytä tai tarkoitushakuista kevytmielisen elämäntyylin synnyttämää velkaantumista. Tyypillisesti on kyse pienyrittäjien ja perheiden velkaantumisesta ja heidän takaajiensa velkaongelmista, joihin on ajauduttu usein hyväntahtoisessa auttamistarkoituksessa.

Yrittäjiä ja takaajia kohdanneet ulosottovelkaongelmat aiheuttavat aivan aiheellisestikin pelkoa yrittäjiksi ryhtymiseen. Tämä on kielteistä yrittäjyyden ja työllisyyden kannalta. Velkaongelmiin ajautuneet kansalaiset tuskin ehkä koskaan kykenevät toimimaan yrittäjinä, ja tämä käytännön ongelma kuluttaa yhteiskunnan kipeästi tarvitsemia voimavaroja. Jos ulosoton suojaosuutta korotettaisiin ja se määriteltäisiin asetuksella köyhyysrajan tasolle, tämä ei ainakaan merkittävästi heikentäisi velkojien oikeutettua asemaa mutta parantaisi köyhyysrajan alapuolella elävien velallisten ja heidän perheenjäsentensä toimeentuloa. Ulosoton suojaosuuksiin on tällä perusteella tehtävä nykyisin kaikilta osin asetuksella määriteltyyn tasoon korotus, yksinäisen henkilön tulojen osalta 1 000 euroon kuukaudessa. Tästä määrättäisiin tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. Siksi ulosottolain 4 luvun 48 §:n 1 momentti tulee muuttaa tarkemmin kirjoitettuun muotoon, muilta osin pykälä säilytetään ennallaan. Liian alhainen ulosoton suojaosuuden raja siirtää tarpeettomasti kansalaisia myös yhteiskunnan sosiaalimenojen piiriin. Tältä vältyttäisiin ulosoton suojaosuuden rajan nostamisella.