Suomessa on viime aikoina sattunut lukuisia kuolemaan ja vammoihin johtaneita alkoholin aiheuttamia liikenneonnettomuuksia. Vuosittain lähes sadan ihmisen kuolema ja yli tuhannen ihmisen loukkaantuminen aiheutuvat ajoneuvon kuljettamisesta alkoholin vaikutuksen alaisena. Rattijuopumusten määrä on jatkuvasti kasvanut, ja liikenteen vilkastumisen seurauksena humalassa ajetut kilometrit ovat lisääntyneet. Myös rikoslain rattijuopumusrajaa alhaisemman alkoholimäärän vaikutuksen alaisena ajaneiden osuus liikenteessä on selvästi lisääntynyt. Noin joka sadas vastaantuleva autoilija ajaa lievästi alkoholin vaikutuksen alaisena.

Onnettomuusriski kasvaa, kun alkoholia on veressä. Silmien kyky seurata liikkuvaa kohdetta heikentyy jo alle 0,5 promillen humalassa. Alle 0,5 promillen alkoholipitoisuuksilla mm. pysähtymismatka pitenee, virheellisten toimintojen määrä lisääntyy ja toimintakyky kriittisissä tilanteissa heikkenee. Selvään kuljettajaan verrattuna 0,2—0,4 promillen humala nostaa onnettomuusriskin noin 1,4-kertaiseksi.

Nykyinen rattijuopumuksen raja on 0,5 promillea. Rattijuopumuksen raja tulisi alentaa 0,2 promilleen. Vähäisenkin alkoholin vaikutus yhdessä muiden päihteiden kanssa moninkertaistuu ja heikentää kuljettajan ajokykyä merkittävästi. Rattijuopumusrajan alentaminen 0,2 promilleen tukisi sekakäyttöön ja sen aiheuttamaan onnettomuusriskin kasvuun puuttumista. Kyse olisi liikenneraittiuden esimerkistä ja kasvatuksesta turvalliseen liikenteeseen.

Valtioneuvoston vuonna 2001 hyväksymässä tieliikenteen turvallisuuden parantamista koskevassa periaatepäätöksessä todetaan, että kaikkien kuljettajien päihteiden käytön vähentämiseksi selvitetään edellytykset rattijuopumuksen promillerajan alentamiseksi 0,5 promillesta 0,2 promilleen. Liikenneturva on selvityksissään rattijuopumuksen promillerajan alentamisen kannalla. Ruotsissa ja Norjassa promilleraja on laskettu 0,2:een ja rattijuopumusrikollisuus on vähentynyt. Myös liikenneonnettomuudet sekä kuolonkolarit ovat vähentyneet. Lisäksi kuljettajat ovat ajaneet aiempaa vähemmän alkoholin vaikutuksen alaisena. Lainsäädäntö on toiminut myönteisenä kasvatustekijänä.

Liikenneraittiudessa tulee olla tavoitteena ehdoton päihteettömyys, joka merkitsee 0,0 promillea. Mutta koska mahdolliset mittalaitevirheet ja eräiden lääkeaineiden, luontaistuotteiden ja kosmeettisten valmisteiden sekä hygieniakemikaalien sisältämät vähäiset alkoholimäärät saattaisivat aiheuttaa käytännön tilanteissa tarpeettomia ongelmia, on aihetta asettaa raja, joka ei edellä mainituissa tilanteissa tuota asiallisesti aiheetonta epäilyä. Alle 0,5 promillen alkoholimäärästä ei ole aihetta käyttää niitä sanktioita, joita nyt käytetään yli 0,5 rattijuopumuksesta. Käytäntönä olisi mielekästä vastaava ns. rikesakkomenettely, jota nyt käytetään mm. ilman turvavöitä ajamisesta.

Tämä ei edellyttäisi mitään erityisiä lisätoimia liikennevalvontaa suorittavalta poliisilta, vaan tapahtuisi normaalin rattijuopumusvalvonnan yhteydessä rikesakkomenettelyä noudattaen. Rikesakko olisi joustava ja nopea sanktiomenettely 0,2—0,5 promillea veressä alkoholin vaikutuksessa ajoneuvon kuljettamisesta. Kyse olisi myös esimerkistä liikenneraittiuden, halvimman liikenneturvaa parantavan tekijän, puolesta. Päihteettömyys liikenteessä on kaikkein edullisin ja myös tehokas tapa liikenneonnettomuuksien — kuolemien, vammautumisten ja aineellisten vahinkojen — vähentämiseksi. Vakuutusmaksujen kautta jokainen ajoneuvon haltija tai omistaja ja koko yhteiskunta joutuvat osallistumaan myös päihteiden tuottamiin kustannuksiin liikennevahinkojen yhteydessä. Siksi tätä kustannusta olisi kaikin tavoin aiheellista alentaa.