PERUSTELUT

Terveydenhuollon ammattihenkilöstön ammattitoiminnan päämääränä on ylläpitää ja edistää terveyttä, ehkäistä sairauksia sekä parantaa sairaita ja lievittää heidän kärsimyksiään. Viime aikojen tapahtumat urheilumaailmassa, hiihdon MM-kisoissa tapahtuneet ns. dopingkäryt ovat merkki siitä, että urheilijoiden kanssa yhteistoiminnassa olevat suomalaiset terveydenhuollon ammattilaiset eivät ole sisäistäneet näitä päämääriä. Kuitenkin erityisesti lääkärit ovat avainasemassa, kun kysymyksessä on urheilijan suorituskyvyn keinotekoinen parantaminen tai tällaisen toiminnan jälkien peittäminen urheilijan elimistöstä.

Dopingilla tarkoitetaan sitä, että urheilijoille annetaan tai että he käyttävät Kansainvälisen olympiakomitean ja Euroopan neuvoston kielletyiksi määrittelemiä aineita. Dopingina pidetään myös veritankkausta, dopingnäytteiden kemiallista tai fysiologista manipulointia, pakoilua testistä sekä dopingaineiden   käyttöä   urheilussa edistävää toimintaa, esim. dopingaineiden salakuljetusta. On selvää, että dopingaineiden ja -menetelmien käyttö edellyttää lääketieteellistä asiantuntemusta.

Urheilija saa kiinni jäädessään rangaistuksena kilpailukiellon ensin määräajaksi ja toisella kerralla eliniäksi. Lisäksi urheilijan terveys vaarantuu vakavasti siinäkin tapauksessa, että käyttö pysyy salassa. Vaikka urheilijoiden suorituskuntoa parantavien, muuhun kuin sairauden hoitoon tarkoitettujen lääkkeiden ja menetelmien määrääminen ja niiden käytössä avustaminen ovat lääkäreiden ja muun terveydenhuollon ammattihenkilön ammattietiikan vastaisia, tällaista toimintaa ei ole lainsäädännössämme nimenomaisesti kielletty.

Kansainvälisen hiihtoliiton FIS:n puheenjohtaja Gian-Franco Kasper on todennut, että dopingin takana on aina lääkäri, ja lääkärit pitäisi saada myös vastuuseen lainsäädännön keinoin. Vaikka urheilija on henkilökohtaisessa vastuussa dopingaineiden käytöstä, myös lääkäriä tai muuta terveydenhuollon ammattihenkilöä, jonka osallisuus tahalliseen dopingiin voidaan todistaa, olisi rangaistava tehokkaammin. Nyt lääkäriä rangaistaan ainoastaan sulkemalla hänet pois kaikesta urheilutoiminnasta vähintään 24 kuukaudeksi. Kun lääkärit työskentelevät urheilun parissa usein vain oman varsinaisen työnsä ohessa, tätä rangaistusta ei voida pitää riittävänä, sillä kyseessä on täysin ammattietiikan vastainen toiminta.

On perusteltua, että Suomi jouduttuaan esimerkkimaaksi dopingia käyttävästä hiihtourheilumaasta toimii tässä asiassa mahdollisimman nopeasti odottamatta esimerkiksi kansainvälistä yhteistoimintaa. Tehokasta kotimaista lainsäädäntötoimintaa puoltaa myös se, että Suomi on sitoutunut Strasbourgissa 16 päivänä marraskuuta 1989 tehtyyn dopingin vastaiseen yleissopimukseen ( SopS 23/1990), jonka tarkoituksena on vähentää dopingia ja lopulta hävittää se urheilusta. Suomi on liittynyt myös Pohjoismaiden keskinäiseen antidoping-sopimukseen. Lisäksi suomalaiset ovat merkittävässä asemassa kansainvälisessä dopingin vastaisessa valvonta- ja yhteistyöelimessä WADA:ssa (World Anti-Doping Agency), jonka tehtävänä on edistää ja ohjata dopingin vastaista työtä maailmanlaajuisesti.