Nykyinen laki ehdokkaan vaalirahoituksen julkisuudesta mahdollistaa huomattavankin ulkopuolisen rahoituksen jäämisen salaiseksi. Vaalirahoitus ei ole Suomessa avointa ja julkista. Äänestäjät eivät saa tietää, kenelle valituksi tulevat joutuvat kiitollisuudenvelkaan saamiensa tukien ja lahjoitusten vuoksi. Tämä johtuu osaltaan nykyisen vaalirahoituksen ilmoitusvelvollisuutta koskevien säännösten puutteellisuudesta. Lain tavoitteena on saattaa valitsijoiden tietoon valittujen ehdokkaiden saama ulkopuolinen vaalirahoitus. Oleellista on yksilöidä merkittävät tukien antajat. Tämä tavoite ei nykyisen lain väljien säännösten vuoksi toteudu, ja lain säännösten kiertäminen on mahdollista monella tavalla.

Osittain näin tapahtuu siksi, että laki ei edellytä tuen antajien nimien julkistamista, silloin kun tukisummat jäävät presidentin- ja eurovaaleissa alle 3 400 euron sekä eduskunta- ja kunnallisvaaleissa alle 1 700 euron. Ilmoitusvelvollisuuden alaraja on asetettu varsin korkealle. Tätä rajaa tulisi alentaa nykyisestään. Ehdotamme lain 3 §:n 2 momenttiin sisältyvän presidentin- ja eurovaalien valitun ehdokkaan ilmoitusvelvollisen tuen rajan alentamista nykyisestä 3 400 eurosta 2 000 euroon sekä kunnallis- ja eduskuntavaalien vastaavan rajan alentamista nykyisestä 1 700 eurosta 1 000 euroon.

Tätä suurempi ongelma voimassa olevassa laissa on kuitenkin se, että laki mahdollistaa huomattavan ulkopuolisen tuen paloittelemisen ilmoitusvelvollisuusrajaa pienempiin lahjoituksiin ja tukiin, joiden antajien nimiä ja tukisummia valitun ehdokkaan ei tarvitse eritellä erikseen, vaikka ulkopuolinen tuki olisi huomattavakin. Tämän epäkohdan korjaamiseksi ehdotamme lain 3 §:n 2 momenttia muutettavaksi siten, että mikäli ehdokkaan saamien tukien ja lahjoitusten yhteisarvo presidentinvaaleissa ja europarlamenttivaaleissa ylittää 10 000 euroa ja eduskunta- ja kunnallisvaaleissa 5 000 euroa, on erikseen ilmoitettava kunkin yli 200 euron arvoisen yksittäisen tuen antajan nimi ja hänen antamansa tuen määrä. Muutos ei edellytä 200 euroa tai sitä pienempien lahjoitusten erittelemistä.

Vaalikustannusten noustessa varainhankintaan ovat tulleet uutena toimintatapana ehdokkaiden tukiryhmien järjestämät vaaliseminaarit, joissa esimerkiksi yritysjohtajat esiintyvät velvoituksetta seminaarien tähtiesiintyjinä ja toiset yritykset maksavat näiden tukiseminaarien osallistujamaksuja edistääkseen yrityksen tai laajemmin talouselämän tavoitteita.

Oleellista on se, että näin saatu tuen määrä ja antajien nimet eivät tule julkisiksi. Ottamalla vastaan tällaista tukea tietyiltä yrityksiltä tai yhteisöiltä tuen saaja joutuu kiitollisuudenvelkaan. Vastaavalla tavalla taide-esineiden myyntituotot toimivat vaalirahoituksen välineenä. Nykyinen laki ei edellytä tällaisten lahjoitusten ja tukien antajien nimien tai tuen määrän erittelemistä, koska ne eivät useinkaan ylitä tuen tai lahjoituksen ilmoitusrajaa tai ne annetaan muodossa, jossa niitä yksiselitteisesti ei pidetä vastikkeettomina.

Tämän avoimuutta ja läpinäkyvyyttä heikentävän puutteen korjaamiseksi ehdotamme lain 3 §:n 2 momenttiin lisäystä, jonka mukaan tueksi luetaan myös maksullisten tilaisuuksien tuotto tilaisuuksien todellisten kustannusten jälkeen, jolloin ilmoitettavan yksittäisen tuen määrä lasketaan yhden ehdokkaan tueksi järjestettyjen kaikkien seminaarien yhteenlasketun tuoton perusteella ja tuoton ylittäessä ilmoitusrajan seminaarien osallistujalistat liitetään vaalirahoitusilmoituksen liitteeksi. Tueksi luetaan tällaisissa tilaisuuksissa myös vastikkeeton esiintyminen, jonka määräksi arvioidaan esiintyjän tavanomainen kohtuullinen palkkio tehdystä palveluksesta muussa yhteydessä.

Merkittävä taide-esineiden kauppa, jossa yksittäiset tuet jäisivät alle ilmoitusrajan, tulisi julkiseksi edellisessä kappaleessa ehdotetun muutoksen kautta (jos yksittäiset ilmoitusrajan alittavat lahjoitukset ylittäisivät 10 000 tai 5 000 euron kokonaisrajat).

Lakialoitteessa ehdotetaan ehdokkaan vaalirahoituksen ilmoittamisesta annetun lain muuttamista siten, että oikeusministeriölle annetaan oikeus valvoa vaalirahoituksen ilmoitusvelvollisuuden täyttymistä ja ilmoitusvelvollisuuden rikkomisesta voidaan tuomita rangaistuksena sakkoa.