PERUSTELUT

Palvelusektorilla on Suomessa hyödyntämätöntä potentiaalia työllisyyden näkökulmasta. Suomessa vuonna 2008 palveluiden osuus työvoimasta oli noin 64 prosenttia. Ranskassa vastaava osuus oli 77 prosenttia, Yhdysvalloissa yli 79 prosenttia ja Pohjoismaista esimerkiksi Tanskassa noin 73 prosenttia. Suomalaisessa palvelukulttuurissa on paljon kehitettävää jo yksin kansantaloudellisesti tarkastellen. Ei ole todennäköistä, että perusteollisuuden työpaikkoja syntyisi Suomeen tulevaisuudessa lähellekään sitä määrää, joka on taloustaantuman vaikutusten vuoksi parhaillaan häviämässä. Niinpä on enemmän kuin perusteltua tehdä sellaisia ratkaisuja, jotka helpottavat siirtymistä kohti laajempien ja monipuolisempien palveluiden ja pienyrittäjyyden yhteiskuntaa. Tässä kehityksessä useimmat kehittyneet länsimaat ovat huomattavasti Suomea pidemmällä.

Kotitalousvähennys on osoittautunut tehokkaaksi tavaksi lisätä palvelutyön kysyntää ja sitä kautta edistää työvoimaintensiivistä pienyrittäjyyttä. Taloustaantuman liikkeelle saattama rakennemuutos uhkaa lisätä työttömyyttä, ja valtiolta odotetaan nopeaa toimintaa kysynnän luomiseksi vapautuvalle työvoimalle. Sen lisäksi, että kotitalousvähennyksellä on saavutettu havaittavia konkreettisia tuloksia, se on nostanut palvelutyön ja palveluyrittäjyyden kiinnostavuutta.

Kotien irtaimiston kunnossapitotyö, esimerkiksi verhoilu, on esimerkki toiminnasta, jollaiseen kannustaminen on perusteltua monestakin eri näkökulmasta. Työn kysynnän edistämisen lisäksi tällaisen toiminnan saattaminen kotitalousvähennyksen piiriin olisi ympäristöystävällistä. Jätteen määrä vähenee, kun huonekalujen käyttöikä pitenee. Kolmas huomioon otettava näkökulma asiassa ovat verhoiluun ja kunnossapitoon liittyvät kulttuuriset arvot. Kodeissa on runsaasti kotimaisen muotoilun ja käsityöläisperinteen tuotoksia, joiden pitäminen kunnossa ja säilyttäminen jälkipolville on itsessäänkin arvokasta työtä.