Väliaikaisten lainmuutosten perusteella sovitellun päivärahan enimmäismäärät, joista säädetään työttömyysturvalain 19 §:ssä, eivät kertyneet 1.7.1994 lukien. Tilanne muuttui 1.4.2000, jolloin säädettiin siitä, että soviteltua päivärahaa maksetaan enintään 36 kuukaudelta. 1.4.2000 voimaan tullutta lainmuutosta perusteltiin sillä, että tietyillä tulotasoilla ja työaikamäärillä voi muodostua tilanne, jossa soviteltu päiväraha toimii pysyvänä palkkasubventiona. Käytännössä lainmuutos tarkoittaa, että ensimmäiset osa-aikatyöntekijät putoavat pois sovitellun päivärahan piiristä kevään 2003 aikana.

Työttömyysturvalain 19 §:n nykyinen sanamuoto on ongelmallinen. Osa-aikatyötä tehdään usein siksi, että kokoaikatyötä ei ole tarjolla. Osa-aikaiset ovat monesti myös yhteiskuntamme pienipalkkaisimpia työntekijöitä. Kun sovitellun päivärahan enimmäisaika edellä kuvatuissa tilanteissa täyttyy, voi syntyä todellisia köyhyysongelmia, vaikka osa-aikatyön tekeminen jatkuisi. Edellä mainituilla perusteilla onkin perusteltua palata pysyvästi 1.7.1994—1.4.2000 vallinneeseen tilanteeseen, jossa sovitellulla päivärahalla ei ole omaa itsenäistä enimmäismäärää.