PERUSTELUT

EU:n sisäisen hiilidioksidipäästökaupan tarkoituksena on vähentää hiilidioksidipäästöt EU-laajuisesti Kioton sopimuksen vaatimalle tasolle. Sen mukainen Suomen keskimääräinen vuotuinen kokonaispäästöraja kaudelle 2008—2012 on 76,77 miljoonaa tonnia. Hiilidioksidin osuus kokonaispäästöistä on 62,46 miljoonaa tonnia. Vuosina 1998—2002 päästökauppasektorin ulkopuolisten alojen (liikenne, maatalous, kotitalouksien lämmitys) hiilidioksidipäästöt ovat laskeneet vuoden 1998 29,2 miljoonasta tonnista vuoden 2002 27,8 miljoonaan tonniin. Lasku on siis ollut 1,4 miljoonaa tonnia. Keskimäärin näiden alojen hiilidioksidipäästöt ovat edellä mainitulla tarkastelujaksolla olleet 28,88 miljoonaa tonnia. Samalla ajanjaksolla ovat päästökauppasektorin hiilidioksidipäästöt kasvaneet 35,3 miljoonasta tonnista 41,2 miljoonaan tonniin ja olleet keskimäärin 36,66 miljoonaa tonnia.

Hallituksen ehdotus Suomen esitykseksi EY:n päästökauppadirektiivin (2003/87/EY) mukaiseksi päästöoikeuksien kansalliseksi jakosuunnitelmaksi vuosille 2005—2007 lähtee siitä, että ko. kauden keskimääräiset vuotuiset hiilidioksidipäästöt saisivat päästökauppasektorilla kasvaa edellä mainitusta 41,2 miljoonasta tonnista lähes 5 miljoonalla tonnilla 45,87 miljoonaan tonniin. Esityksen mukaiset päästöt olisivat tämän mukaan vuonna 2007 jopa 11 prosenttia suuremmat kuin Kioton sopimuksen mukainen keskimääräinen päästöoikeus tavoitekaudella 2008—2012. Komissiolle lähetetty päästöoikeuksien kansallisen jakosuunnitelman esitysluonnos on ollut pohjana hallituksen päästökauppalakiesityksessä käytettyjen päästöoikeuksien jakosuunnitelman periaatteiden muodostamiselle.

Näin ollen hallituksen esittämä päästökauppalaki mahdollistaisi toteutuessaan päästökauppasektorille varsin avokätiset päästöoikeudet verrattuna siihen, mihin Suomi on Kioton sopimuksessa sitoutunut. Hallituksen esityksen mukaan kasvihuonekaasupäästötavoite ylittyy päästökauppakaudella 2005—2007 peräti noin 14 prosentilla. Kauppa- ja teollisuusministeriön tekemien selvitysten mukaan Suomen kokonaispäästöt näyttäisivät myös varsinaisella Kioton sopimuskaudella pysyvän Suomen Kioto-tavoitteen yläpuolella. Mikäli tämä ennuste toteutuu, on ilmeistä, että Suomen valtio joutuu varsinaisella Kioto-sopimuskaudella vuosina 2008—2012 ostamaan lisää päästöoikeuksia Suomelle. Selkokielellä tämä tarkoittaisi sitä, että valtio ostaisi veronmaksajien varoilla päästöoikeuksia, jotka jaettaisiin ilmaiseksi hiilidioksidipäästöjä aiheuttaville tehtaille ja voimalaitoksille.

Hallituksen ehdotus päästökauppalaiksi lähtee siitä, että päästökauppakaudella 2005—2007 keskeisenä päästöoikeuksien jakoperusteena olisi laitosten päästöhistoria vuosilta 1998—2002 paitsi lauhdesähkölaitosten osalta vuosilta 2000—2003, joka sisältää sääolojen vuoksi poikkeuksellisen vuoden 2003. Lakialoitteessa lähdetään siitä, että jaettava päästökiintiö olisi kokonaisuudessaan 5 prosenttia hallituksen esityksen pohjana ollutta kiintiötä pienempi.

Lakialoitteessa esitetään hallituksen esitykseen liittyvän 1. lakiehdotuksen 15 §:n muuttamista siten, että kaudella 2005—2007 päästöoikeuksista 95 prosenttia jaetaan ilmaiseksi ja loput 5 prosenttia huutokaupataan. Lakialoitteen lakiehdotuksen 20 §:ssä määritellään alaryhmien A1 ja A2 jakoperusteet päästökauppakaudella 2005—2007. Lakialoitteessa esitetään, että näihin alaryhmiin kuuluville laitoksille (teollisuusprosessit) myönnettäisiin hieman hallituksen esitystä tiukemmat päästöoikeudet. Ne saisivat kuitenkin olla löysemmät kuin sähköä ja lämpöä tuottavien voimalaitosten. Alaryhmiin A1 ja A2 (teollisuusprosessit) kuuluvien laitosten päästöoikeudet esitetään laskettavaksi kertomalla hallituksen esittämällä kaavalla saatu summa sovituskertoimella 0,98.

Aloitteen lakiehdotuksen 21 §:ssä eli öljynjalostamoja koskevissa jakoperusteissa päästökiintiö lasketaan saman kaavan mukaan eli kertomalla hallituksen esitys sovituskertoimella 0,98. Aloitteen lakiehdotuksen 22 ja 23 §:ssä, joissa määritellään alaryhmien B1 ja B2 (massa- ja paperiteollisuus sekä kemianteollisuus) sekä alaryhmien C1 ja C2 päästöjen jakoperusteet, hallituksen malli esitetään kerrottavaksi sovituskertoimella 0,95.

Aloitteen lakiehdotuksen 25 §:ssä, joka koskee alaryhmiä D (lauhdutusvoimalaitokset) ja E (huippukaasuturpiinit) hallituksen esitystä muutetaan siten, että alaryhmään D kuuluville laitoksille myönnettävien päästöjen historia lasketaan vuosilta 2000—2002, jolloin vertailuvuosista jäävät pois sääoloiltaan poikkeuksellisen vuoden 2003 päästöt. Nämä vuodet otetaan hallituksen esittämän laskentamallin pohjaksi ja saatu summa kerrotaan sovituskertoimella 0,9. Alaryhmällä D eli lauhdutusvoimalaitoksilla on käytännössä parhaat edellytykset vähentää päästöjään, koska tässä alaryhmässä on mahdollista korvata runsasta kivihiilen käyttöä muilla vaihtoehdoilla. Tätähän myös eduskunta edellytti toukokuun 2002 ns. risupakettiponsissa.

Aloitteen lakiehdotuksen 28 §:ssä parannetaan uusien toimijoiden vertailupolttoaineen tavoitteellisuutta siten, että jos laitos on suunniteltu polttamaan pääasiassa kiinteää polttoainetta, ominaispäästökertoimena käytetään 53 g CO2/MJ, mikä vastaa seospolttoainetta, jossa turvetta on 50 prosenttia ja puuta 50 prosenttia. Tällä kannustetaan lisäämään puuhakkeen osuutta niissä voimalaitoksissa, joissa poltetaan sekä puuta että turvetta. Myös tällä toteutetaan eduskunnan toukokuussa 2002 hyväksymiä ns. risupakettiponsia.

Lakialoitteen mukaiset jakoperusteet johtaisivat Suomen päästökehityksen kohti Kioton tavoitetta kääntämällä hiilidioksidipäästöt laskuun jo päästökauppakaudella 2005—2007. Tämän lisäksi valtiolle jäisi 5 prosenttia päästöoikeuksista "varastoon" päästökauppasektorin tarpeiden mukaan huutokaupalla myytäväksi. Lakialoitteen mukaisella päästöoikeuksien alkujaolla päästöjä vähennettäisiin 2,5 miljoonaa tonnia eli noin 5 prosenttia hallituksen esitykseen verrattuna. Päästöoikeuksien huutokaupasta saatavilla varoilla voidaan edistää investointeja uusiutuviin energianlähteisiin ja energiansäästöön.

Vielä tätä oikeampi tapa tehdä alkujako olisi perustaa se sekä päästöhistorian että aiempina vuosina (esim. 2000—2002) tuotettuihin megawattitunteihin. Näin palkittaisiin niitä toimijoita, etenkin energia-alalla, jotka ovat investoineet vuosiin 2000—2002 mennessä uusiutuvaan energiaan, kuten puuhakkeeseen tai vaikkapa siirtyneet kivihiilen käytöstä maakaasuun. Rinnakkaislakialoitteen laatiminen tältä pohjalta ei kuitenkaan ollut käytännössä mahdollista, koska käytettävissä ei ole ministeriön valmistelukapasiteettia. Vuosien 2008—2012 päästöoikeuksien jaon perustaksi tulee kuitenkin ottaa päästöhistorian lisäksi myös tuotantohistoria.