Pitkäaikaistyöttömien eläketukea koskevan lain (laki eräiden pitkäaikaisesti työttöminä olleiden henkilöiden eläketuesta [39/2005]), ns. Lex Taipaleen, tarkoituksena on turvata kertaratkaisuna pysyvä toimeentulo erityisen pitkään työttöminä olleille ikääntyneille henkilöille sekä samalla vapauttaa heidät velvoitteista olla työttöminä työnhakijoina työ- ja elinkeinotoimistossa tilanteessa, jossa heidän työllistymisensä todennäköisyys on erittäin pieni. Työvoimahallinnon palvelujen sijasta nämä henkilöt on perusteltua ohjata heidän elämäntilannettaan paremmin vastaavien palvelujen ja toimeentulomuodon piirin.

Voimassa olevan lain mukaan yhtäjaksoisesti 1 päivästä tammikuuta 1992 lukien työttömänä olleilla, vuosina 1941—1947 syntyneillä henkilöillä on mahdollisuus työmarkkinatuen sijasta eläketukeen. Eläketuen määrä on kansaneläkkeen ja/tai henkilön 31 päivään joulukuuta 2004 mennessä ansaitseman työeläketurvan suuruinen, ja sitä maksetaan siihen saakka, kunnes henkilö täyttää 62 vuotta. Eläketuen saajalla on myös oikeus kansaneläkelain mukaiseen lapsikorotukseen sekä eläkkeensaajan asumistukilaissa säädettyyn asumistukeen. Eläketuen jälkeen henkilöllä on oikeus työeläkelakien ja kansaneläkelain mukaiseen vanhuuseläkkeeseen 62. ikävuodesta lukien. Vanhuuseläkkeeseen ei tehdä varhennusvähennystä. Tuloverolain mukaan eläketukeen sovelletaan verotuksessa eläkettä koskevia säännöksiä.

Lain voimassaolo lakkaa, kun vuonna 1947 syntyneet täyttävät 62 vuotta, eli 31.12.2009. On kuitenkin edelleen olemassa joukko ihmisiä, joiden on lähes mahdotonta työllistyä avoimilla työmarkkinoilla, mutta jotka eivät ikänsä perusteella kuulu lain piiriin. Kun lain voimassaolo lakkaa, he joutuvat vielä vuosikymmenen työttömyyden jälkeen olemaan työttömien työnhakijoiden joukossa ja aktiivisesti etsimään työtä ilman todellista työkykyä tai työpaikan mahdollisuutta. Tämän pienen joukon osalta voidaan todeta, että eläkeratkaisu on ihmisen ja yhteiskunnan kannalta kannatettavin vaihtoehto.

Eräiden pitkäaikaisesti työttöminä olleiden henkilöiden eläketuesta annetun lain piiriin on otettava myös vuosina 1948—1950 syntyneet pitkäaikaisesti työttöminä olleet henkilöt. On kohdeltava inhimillisesti henkilöitä, joilla ei ole tosiasiallista työllistymismahdollisuutta.