PERUSTELUT

Pitkäaikaistyöttömistä miltei 60 prosenttia elää peruspäivärahalla tai työmarkkinatuella. Tämän taso on kuitenkin niin matala, että se ei anna minimitoimeentuloa noin 37 prosentille pitkäaikaistyöttömistä ja siksi he joutuvat hakemaan toimeentulon täydennystä viimesijaisesta kunnan toimeentulotuesta. Pitkäaikaistyöttömät muodostavatkin miltei puolet kaikista toimeentulotuen saajista. Tämä tilanne ei ole tyydyttävä työttömien eikä sosiaalityöntekijöiden näkökulmasta.

Korottamalla peruspäivärahaa ja työmarkkinatukea 1,5 eurolla ja tarkistamalla asumistuen enimmäismäärän tuloraja näin korotetun työttömyysturvan peruspäivärahan tasolle yksin asuvan kohdalla saadaan reilu kolmannes nykyisin toimeentulotukea saavista kotitalouksista pois tuen piiristä. Näin lievitetään kuntien sosiaalitoimen työpaineita ja siirretään heidän työpanostaan hakemuskäsittelyistä kuntouttavaan ja ennalta ehkäisevään sosiaalityöhön. Näin luodaan tilaa sosiaalityön ydinalueille — aktiiviselle sosiaalityölle; sosiaaliseen kuntoutumiseen ja sosiaalisten ongelmien ennaltaehkäisyyn. Tämän päivän sosiaalityön haasteet ja tarpeet ovat siellä.

Tämän lakialoitteen julkisiin menoihin kohdistuva nettolisäys yhdessä asumistukea koskevien ehdotettujen muutosten kanssa olisi vuositasolla noin 47 milj. euroa Kansallisen sosiaalialan kehittämisprojektin laskelmien mukaan. Tällä rahalla saataisiin siis vähennettyä sosiaalitoimen byrokratiaa ja työttömien turhaa toimeentuloasiakkuutta sekä lisää resursseja kuntouttavaan ja ennalta ehkäisevään sosiaalityöhön, johon tarvetta on entistä enemmän lisääntyneiden sosiaalisten vaikeuksien ja sosiaalityöntekijöiden rekrytointivaikeuksien vuoksi.