PERUSTELUT

Kotitalousvähennys on osoittautunut tehokkaaksi tavaksi lisätä kotimaisen työn kysyntää niillä aloilla, joiden tuottamia palveluita se on säädetty koskemaan. Esimerkiksi kokonaan uusia siivouspalveluyrityksiä on syntynyt kotitalousvähennyksen ansiosta runsaasti. Sama koskee erilaisia korjaus- ja asennustöitä. Meneillään olevan taloustaantuman seurauksena on poistumassa pysyvästi merkittävä määrä perinteistä teollisuustyötä. Uutta teollista tuotantoa syntyy joillekin uusille aloille, mutta ei ole realistista odottaa, että tuotannollista työtä syntyisi katoavia työpaikkoja vastaavaa määrää. Lisäksi lähivuosien työmarkkinahaasteisiin kuuluu monenlaisia kohtaanto-ongelmia. Kouluttautuminen kokonaan uudenlaisiin, korkeaa osaamista vaativiin tehtäviin on yksilölle raskasta ja yhteiskunnalle kallista.

Yhtenä ratkaisuna työvoiman kysynnän ja tarjonnan väliseen epäsuhtaan on ohjata ja vauhdittaa kehitystä kohti monipuolisten palveluiden yhteiskuntaa. Suomessa palveluiden osuus työvoimasta on muihin kehittyneisiin maihin verrattuna alhainen. Vain noin 64 prosenttia työvoimasta työskentelee palvelualoilla, kun monissa vertailumaissa osuus on yli 70, eräissä tapauksissa jopa lähes 80 prosenttia. Palveluiden vahvistaminen sekä olemassa olevan yrityskannan kysyntää tukemalla että uuden yritystoiminnan syntyyn kannustamalla on pitkän aikavälin kestävää työvoimapolitiikkaa.

Jos työllisyyden vahvistamista pidetään tavoitteena, työvoiman kysyntää olisi kustannustehokkainta lisätä sellaisilla aloilla, joille kouluttautuminen ei vie useita vuosia aikaa. Kotitalousvähennys on jo osoittanut vahvuutensa synnyttämällä yksityistä työvoiman kysyntää monille työvoimaintensiivisille, verraten vähäistä uudelleenkoulutusta edellyttäville aloille, joille hakeutuminen ei vaadi yrittäjiltä eikä työntekijöiksi haluavilta kohtuuttoman suuria taloudellisia eikä ajallisia panostuksia.

Joidenkin muuttopalvelumuotojen käyttäminen on jo nykyisen säädöksen puitteissa verovähennyskelpoista. Muuttopalveluyritykset tarjoavat muun muassa siivouspalveluita sekä ATK-asennuspalveluita. Vähennyksen laajentaminen kattamaan myös yleisesti kodintekniikan asennuspalvelut sekä kalusteiden purku, uudelleen kokoaminen, tavaroiden pakkaaminen, suojaaminen ja siirtäminen lähtö- ja kohdeosoitteissa mahdollistaisi monipuolisten muuttopalvelupakettien tarjoamisen nykyistä laajemmalle joukolle muuttajia. Vuosittain noin 400 000 kotitaloutta eli 800 000 ihmistä muuttaa osoitteesta toiseen, ja muuttoalan toimijoiden arvioiden mukaan 85 prosenttia muutoista hoidetaan ilman muuttopalveluyritysten apua. Muuttopalveluiden käytön edistäminen toisi suuremman osan tästä joka tapauksessa tapahtuvasta toiminnasta kustannuksiltaan näkyväksi ja vähentäisi siten harmaata taloutta.

Laki kaupallisista tavarankuljetuksista tiellä (693/2006) määrittelee, milloin tavarankuljetuksissa tarvitaan liikennelupa. Lain 7 §:ssä todetaan, ettei lupaa tarvita suoritettaessa "työurakoiden tai muiden sopimuksen kohteena olevien työkokonaisuuksien yhteyteen kuuluvaa tavarankuljetusta urakoitsijan tai muun suoritusvelvollisen hallinnassa olevalla ajoneuvolla, jos tiellä suoritetun kuljetuksen kuljetuskustannusten osuus on enintään 30 prosenttia urakasta tai työkokonaisuudesta". Liikenne- ja viestintäministeriön linjauksen mukaan muuttopalveluissa ei mainitun lain perusteella tarvita liikennelupaa. Tätä 30 prosentin sääntöä voidaan siten käyttää laskukaavana eriteltäessä kuljetuksen osuutta ja oikeutta verovähennykseen. Siten muuttopalveluiden kulujen kokonaissummasta 30 prosenttia laskettaisiin vähennykseen kelpaamattomaksi kuljetukseksi ja loppuosa olisi kotitalousvähennyksen piirissä. Koska muutoista suurin osa tapahtuu saman kunnan sisällä tai lähialueilla, todellinen osuus jää useimmiten selvästi alle kolmenkymmenen prosentin. Kaavamainen prosenttiosuuden käyttö on myös hallinnollisesti yksinkertaista.