YLEISPERUSTELUT

Eduskunta on 24 päivänä marraskuuta 2004 hyväksynyt lain eräiden pitkäaikaisesti työttöminä olleiden henkilöiden eläketuesta. Laki on tullut voimaan 1 päivänä toukokuuta 2005. Lain toimeenpanotehtävästä huolehtii Kansaneläkelaitos. Lain toimeenpanon yhteydessä on noussut esiin joitakin tilanteita, jotka ovat johtaneet eläketuen hakijan kannalta kohtuuttomasti etuuden epäämiseen. Toimeenpanossa esiintyneet ongelmatilanteet ovat johtuneet erityisesti lain 1 §:ssä säädettyjen eläketuen myöntämisedellytysten tulkinnasta.

Eläketukea koskevan lain 1 §:n 1 momentin mukaan eläketukeen on oikeus vuonna 1941—1947 syntyneellä henkilöllä, joka on työmarkkinatukeen oikeutettu ja joka on julkisesta työvoimapalvelusta annetun lain (1295/2002) 1 luvun 7 §:n 1 momentin 5 kohdan tarkoittamalla tavalla pitkäaikaistyötön 31.12.2004. Tuen myöntäminen edellyttää lisäksi, että henkilölle on maksettu vähintään 2 500 päivää työmarkkinatukea työttömyyden perusteella taikka enimmäismäärä eli 500 päivää työttömyyspäivärahaa ja sen lisäksi vähintään 2 000 päivää työmarkkinatukea työttömyyden perusteella.

Pykälän 2 momentissa oleva säännös laajentaa niiden henkilöiden piiriä, jotka katsotaan työmarkkinatukeen oikeutetuiksi eläketuen kannalta. Työmarkkinatukeen oikeutetuksi rinnastetaan työmarkkinatuen saajan lisäksi sellainen työtön työnhakija, jolle ei työttömyysturvalain 7 luvun 2 §:n 1—8 kohdassa mainituista syistä voida maksaa työttömyysajalta tukea. Saman säännöksen mukaan työmarkkinatukeen oikeutetuksi rinnastettaisiin myös työttömyysturvalain 3 luvun 3 §:n 1 momentissa tarkoitettu työtön työnhakija, joka työkyvyttömyyden vuoksi saa sairausvakuutuslain mukaista sairauspäivärahaa.

Kansaneläkelaitos on eläketuen myöntöedellytyksiä tulkitessaan katsonut, että lain 1 §:ssä oleva sanonta "työmarkkinatukeen oikeutettu" koskee pykälän sanamuodon mukaan ainoastaan tarkasteltaessa 31.12.2004 vallinnutta tilannetta, ei sen sijaan tarkasteltaessa 2 500 päivän täyttymistä. Näin ollen henkilö voi olla eläketukeen oikeutettu ollessaan sairauspäivärahalla 31.12.2004, mutta sairauspäivärahapäiviä ei Kansaneläkelaitoksen tulkinnan mukaan voida laskea mukaan 2 500 työttömyyspäivään, koska henkilö ei tuolloin ole tosiasiallisesti saanut työttömyysetuutta, vaikka on ollut siihen oikeutettu. Sama tulkinta koskee tilannetta, jossa henkilön työmarkkinatukea ei ole jäänyt maksuun esimerkiksi tarveharkinnan vuoksi ajalta 1.1.1994—31.12.2004.

Työmarkkinatuen 2 000 tai 2 500 päivän kertymään ei ole toimeenpanossa myöskään otettu huomioon työvoimapoliittisten toimenpiteiden ajalta maksettuja työmarkkinatukia, koska tällöin ei ole kyse 1 §:n sanamuodon mukaisista työttömyyden perusteella maksetuista työmarkkinatuista.

Toimeenpanossa esiintyneiden edellä kuvattujen epäselvyyksien korjaamiseksi lakialoitteessa ehdotetaan eläketuen myöntämisedellytysten selkeyttämistä.

Kansaneläkelaitoksen aktuaari- ja tilasto-osasto on tehnyt alustavan arvion lainmuutoksen aiheuttamista kustannuksista. Sairauspäivärahojen laskeminen mukaan 2 500 päivän kertymään lisäisi eläketuen saajien määrää noin 900:lla. Työvoimapoliittisten toimenpiteiden aikana maksettujen työmarkkinatukipäivien ottaminen huomioon kertymää laskettaessa lisää eläketuen saajien määrää noin 850:lla.

Kustannusten kokonaismäärä nousisi yhteensä 8 miljoonalla eurolla, josta valtion netto-osuus työmarkkinatukien ja asumistukimenojen vähentymisestä johtuen olisi 1,3 miljoonaa euroa. Lisäksi ehdotettu muutos vähentäisi kuntien toimeentulotukimenoja.