Opiskelijan saamista opintoetuisuuksista säädetään opintotukilaissa (65/1994). Opintotuen myöntämisen yleiset edellytykset määritellään lain 5 §:ssä, jonka mukaan ne ovat oppilaitokseen hyväksyminen, opintojen päätoiminen harjoittaminen ja opinnoissa edistyminen sekä taloudellisen tuen tarve. Opintotukilain 11 ja 14 a § määrittelevät opiskelijan saaman opintotuen määrän, joka koostuu opintotuesta sekä opintorahasta. Opintotukea korotettiin edellisen kerran vuonna 2008 (HE 64/2007 vp), jolloin kuukausittain maksetun opintorahan enimmäismäärä nousi 298 euroon. Asumislisän määrä on nykyisellään enintään 201,60 euroa kuukaudessa. Opintotuki on tarkoitus sitoa elinkustannusindeksiin hallitusohjelman mukaisesti. Tämä on kuitenkin tarkoitus toteuttaa vasta vuoden 2014 syksyllä poiketen monista muista etuisuuksista, jotka sidotaan indeksiin jo vuoden 2013 alusta lähtien.

Opintotuen ostovoima on huomattavasti alhaisempi kuin 1990-luvun alussa. Tähän ovat syinä kansantalouden inflaatiokehitys sekä erityisesti pääkaupunkiseudun korkea hintataso vuokra-asuntomarkkinoilla. Korkeakouluopiskelijat ovatkin pakotettuja elinkustannustensa kattamiseksi tekemään töitä opiskelujensa ohella. Opintotuen tarkoituksena on kannustaa etenemään opiskeluissa, mutta tuen alhainen taso estää toivottavan vaikutuksen syntymisen keskimääräisiin opiskeluaikoihin. Palkkatulojen ja opintotuen samanaikaisesta nauttimisesta on tiukat säädökset opintotukilain tulorajojen muodossa. Opintotukilain 17 §:ssä säädetään opiskelijan omien tulojen vaikutuksesta opintorahaan ja asumislisään. Opiskelija on vuoden aikana oikeutettu ansaitsemaan jokaista tuetonta kuukautta kohden 1 970 euroa ja kutakin opintotukikuukautta kohden 660 euroa. Kalenterivuodelle tukien ohella määriteltyä sallittua toimeentulon määrää nimitetään vapaaksi tuloksi. Opiskelijan on itse huolehdittava lain 17 §:n mukaan, etteivät vuositulot ylitä vapaan tulon rajaa. Tulorajojen ylittyessä peritään liikaa maksetut etuisuudet opintotukilain 27 §:n nojalla takaisin 15 prosentilla korotetun määräisinä.

Opintotukilain tulorajoissa voidaan havaita rangaistuksenomaisia piirteitä, koska opiskelijan arvioidessa väärin saamansa palkkatulot opintotukia on maksettava takaisin erittäin korkealla 15 prosentin korotuksella. Tämä on varsinkin vähävaraiselle opiskelijalle kohtuuton taakka ja voi pahimmassa tapauksessa johtaa maksuhäiriömerkintään, mikäli henkilön varallisuus ei kata takaisinperinnän kustannuksia. Maamme koulutuspolitiikassa olisi samanaikaisesti edistettävä korkeakouluopiskelijoiden aikaista työmarkkinoille kiinnittymistä ja toimeentulon turvaamista. Tämä voitaisiin toteuttaa poistamalla opintotukilain mukaiset tulorajat niiltä korkeakouluopiskelijoilta, jotka pystyvät suoriutumaan opiskeluistaan opintotukiasetuksen (260/1994) 4 §:n (laissa 299/2011) määrittelemän 5 opintopisteen vauhdilla opintotukikuukautta kohden. Tällä toimenpiteellä parantaisimme akuuttia työvoiman tarjonnan pulaa niillä elinkeinoelämän sektoreilla, joilla on suuri työvoiman vaihtuvuus ja pula työntekijöistä. Lisäksi uudistus kannustaisi nuoria hankkimaan työkokemusta, joka on ensisijaisen tärkeää jo haettaessa ensimmäistä työpaikkaa valmistumisen jälkeen. Opiskelijoiden elintason ongelmia ei voida ratkaista lisäämällä opintolainan merkitystä opintotukipolitiikassa. Opintojen aikainen velkaantuminen yhdistettynä epävarmuuteen tulevaisuuden työtilanteesta asettaisi tiettyjen koulutusalojen opiskelijat huonompaan asemaan niihin henkilöihin nähden, joilla valmistumisen aikaan on paremmat työllistymismahdollisuudet uravalintansa tähden.