YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT

1. Ryhmäkannelaki

1 §. Soveltamisala.

Pykälässä säädetään lain soveltamisalasta. Pykälän 1 momentin mukaan lakia sovelletaan kuluttaja-asiamiehen toimivallan mukaisessa laajuudessa kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan välisen riita-asian käsittelyyn ryhmäkanteena sekä ympäristövahinkolaissa tarkoitettua vahinkoa koskevan riita-asian käsittelyyn ryhmäkanteena.

(Muuten 1 §:n perustelut kuten HE:ssä)

Lakia sovelletaan myös ympäristövahinkolaissa tarkoitettua vahinkoa koskevan riita-asian käsittelyyn ryhmäkanteena. Ympäristövahinkolaissa lain soveltamisalaan kuuluvalla ympäristövahingolla tarkoitetaan tietyllä alueella harjoitettavasta toiminnasta johtuvaa vahinkoa, jos vahinko on aiheutunut ympäristön pilaantumisesta tai muusta vastaavasta häiriöstä, kuten melusta tai säteilystä.

Lakia sovelletaan ainoastaan ympäristövahinkoa koskevan riita-asian käsittelyssä. Se ei tule sovellettavaksi tilanteessa, jossa vahingonkorvausvaatimus esitetään rikosprosessin yhteydessä. Jos rikokseen perustuvaa korvausvaatimusta käsitellään erikseen riita-asiain oikeudenkäyntimenettelyssä, ryhmäkannelaki voi tulla sovellettavaksi. Lakia ei sovelleta hallintoviranomaisessa. Ryhmäkannelaki ei siten tule sovellettavaksi ympäristönsuojelulain 11 luvun mukaisessa korvausasian käsittelyssä silloin, kun asia käsitellään hallintoviranomaisessa. Jos edellä tarkoitettu vahingonkorvausvaatimus käsitellään riita-asiana yleisessä tuomioistuimessa, ryhmäkannelaki tulee sovellettavaksi edellyttäen, että muut edellytykset lain soveltamiselle ovat täyttyneet. Ryhmäkannelakia ei sovelleta niissä ympäristövahinkolain 12 §:ssä lueteltujen lakien mukaisissa menettelyissä, joissa ympäristövahinko määrätään korvattavaksi noudattaen ympäristövahinkolain aineellisia säännöksiä.

Pykälän 2 ja 3 momentin perustelut kuten HE:n 1 §:n 2 ja 3 momentin perustelut.

2 §. Ryhmäkanteen edellytykset.

Pykälään ehdotetaan otettavaksi säännös siitä, millainen asia voidaan käsitellä ryhmäkanteena. Ryhmäkannetta koskevassa oikeudenkäynnissä käsiteltävien kysymysten tulee olla ryhmän jäsenille siten yhteisiä, että asia käytännössä on käsiteltävissä samassa oikeudenkäynnissä. Säännöksellä rajataan ryhmäkanteen käyttö niihin tilanteisiin, joissa ryhmäkanne on muita käsittelymuotoja tarkoituksenmukaisempi tapa käsitellä kanteessa esitetyt vaatimukset. Ehdotuksen 1 §:n 3 momentin nojalla tulee pykälässä mainittujen edellytysten lisäksi sovellettaviksi yleiset oikeudenkäynnin edellytyksiä koskevat säännökset.

(1 momentin perustelut kuten HE:n 2 §:n 1 momentin perustelut.)

2 mom. Lakiin ehdotetaan otettavaksi säännös järjestöryhmäkanteista ympäristöasioissa.

Kanneoikeus on toissijainen. Siitä säädettäisiin lain 5 §:ssä. Lain 2 §:n 2 momenttiin ehdotetaan otetavaksi erityiset edellytykset järjestöryhmäkanteita varten. Pykälän 2 momentin mukaan toissijaisen kanneoikeuden käyttäminen edellyttää 1 momentissa lueteltujen edellytysten täyttymisen lisäksi, että yhdistys tai säätiö lain 5 §:ssä säädetyt ja sen taloudelliset edellytykset huomioon ottaen voi toimia asiassa kantajana ja että sen voidaan katsoa pystyvän asianmukaisella tavalla huolehtimaan sen ryhmän eduista, jota kanne koskee. Lain 5 §:ssä säädettyjä edellytyksiä selostetaan mainitun pykälän perusteluissa.

Kantajan säännöksessä tarkoitetun kelpoisuuden varmistaminen on järjestöryhmäkanteen osalta tärkeää. Ryhmäkanteessa kaikilla ryhmän jäsenillä on esittää vastaajaa kohtaan vaatimus, joka on mahdollinen saattaa vireille erilliskanteena tuomioistuimessa. Ryhmäkanteessa kantaja edustaa yksin kaikkia vaatimusten esittäjiä. Ryhmäkanne johtaa oikeusvoimaiseen ratkaisuun, joka sitoo kaikkia ryhmän jäseniä. Koska kysymys on laajan ryhmän oikeudellisesta intressistä, on perusteltua varmistaa, että kantajan edellytykset asian hoitamiseen ovat asianmukaiset.

Kanneoikeuden käyttäminen edellyttää, että järjestöllä on taloudelliset edellytykset toimia asiassa asianosaisena. Tämä tarkoittaisi ensisijaisesti sitä, että järjestöllä tulee olla resurssit vastata niistä juoksevista kuluista, joita kanteen ajamisesta aiheutuu. Mikään ei kuitenkaan estä sitä, että järjestö kartuttaa käyttövarojansa esimerkiksi keräämällä jäseniltään maksun kanteen nostamisen tukemiseksi. Vastapuolen oikeudenkäyntikulujen korvaamisvelvoitteen osalta lakiin ehdotetaan otettavaksi vakuuden asettamista koskeva säännös. Lisäksi, ottaen huomioon ryhmän jäsenten vaatimusten sisältö ja perusteet, ryhmän ja kantajan välillä ei saa olla kannetta koskevia intressiristiriitoja. Rajoituksia yhteisön jäsenmäärän tai iän suhteen ei lakiin ehdoteta otettavaksi.

Kuten pykälän 1 momentin edellytystenkin osalta, käräjäoikeuden on jätettävä kanne tutkimatta, jos se katsoo, että 2 momentissa olevat edellytykset kanteen nostamiselle eivät ole täyttyneet.

3 §. Toimivaltainen tuomioistuin.

(Perustelut kuten HE:n 3 §:n perustelut.)

4 §. Kanneoikeus.

(4 §:n 1 momentin perustelut kuten HE:n 4 §:n 1 momentin perustelut.)

4 §:n 2 mom. Pykälän 2 momentissa säädetään toimivaltaisista viranomaisista. Ehdotetaan, että kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan välisessä riita-asiassa toimivaltainen viranomainen on kuluttaja-asiamies ja vastaavasti ympäristövahinkoa koskevassa riita-asiassa Länsi-Suomen ympäristökeskus.

5 §. Toissijainen kanneoikeus.

Ryhmäkannelaissa säädetään ensisijaisesti viranomaisaloitteisesta ryhmäkanteesta ja ryhmäkanteen käsittelyssä noudatettavista erityisistä menettelysäännöksistä. Ehdotetaan, että myös tietyn määritelmän täyttävillä rekisteröidyillä yhdistyksillä ja säätiöillä on ympäristövahinkoasioissa toissijainen oikeus nostaa ryhmäkanne.

1 mom. Pykälän 1 momentissa säädetään, että tilanteessa, jossa Länsi-Suomen ympäristökeskus ei pane vireille ryhmäkannelain mukaista ryhmäkannetta, toissijainen kanneoikeus on rekisteröidyllä yhdistyksellä tai säätiöllä, jonka tarkoituksena on asuinympäristön viihtyisyyden, ympäristön- tai luonnonsuojelun taikka kalastuksen, maanviljelyn, poron- tai metsänhoidon edistäminen ja jonka toimialueella ympäristövahinkolaissa tarkoitettu vahinko on ilmennyt.

Järjestön toimialue voi käsittää koko valtakunnan tai se voi koskea esimerkiksi tietyn kunnan tai sen osan aluetta. Näin on myös ammatinharjoittamista edistävien järjestöjen osalta. Ammattikalastusta tai poronhoitoa edistävän yhdistyksen toimialue voi olla hyvinkin rajoittunut, esimerkiksi koskea vain tietyllä alueella ammattimaisesti harjoitettavan toiminnan edistämistä. Järjestön kanneoikeus määräytyy sen mukaan, millä tavoin yhteisön tarkoitus ja toimialue on määritelty sen säännöissä. Arviota tehtäessä huomiota tulee myös kiinnittää yhdistyksen tosiasialliseen toimintaan. Yhdistyksen toiminnan ja ajettavan ryhmäkanteen välillä tulisi olla yhteys. Lisäksi edellytetään, että yhdistys tai säätiö on rekisteröity. Rekisteröintiä koskevalla vaatimuksella pyritään osaltaan varmistumaan siitä, että kanneoikeutta ei käytetä vahingoittamistarkoituksessa.

Toissijainen kanneoikeus on ensisijaisesti yleishyödyllisillä järjestöillä. Ammatinharjoittamisen edistämistä ajavaa järjestöä ei voida määritellä yleishyödylliseksi, mutta järjestön tavoitteena tulisi olla edistää edustamansa ammattikunnan yleisiä etuja.

Ryhmäkanneoikeudenkäynnissä yleishyödyllinen järjestö ajaisi yksityistä etua. Kanneoikeuden käyttäminen ei siten edellytä sitä, että yhdistyksellä tai säätiöllä olisi oma välitön intressi asiassa tai että yksityisen edun edistäminen on kirjattu sen sääntöihin. Kaupunginosayhdistys voi toimia kantajana esimerkiksi lentomelua tai hajuhaittaa koskevassa asiassa, jolloin se edustaisi niitä ryhmään ilmoittautuneita, jotka kanteen mukaan ovat kärsineet ympäristövahinkolain mukaan korvattavaa vahinkoa.

Järjestöjen toissijaisella kanneoikeudella mahdollistettaisiin ryhmäkanteen nostaminen sellaisessa tilanteessa, jossa aihetta kanteen nostamiseen ehkä olisi, mutta Länsi-Suomen ympäristökeskus katsoo, ettei sillä syystä tai toisesta ole edellytyksiä kanteen ajamiseen.

Koska kanneoikeus on toissijainen, pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että Länsi-Suomen ympäristökeskus tekee edellä mainitun yhdistyksen tai säätiön pyynnöstä päätöksen siitä, ettei se käytä asiassa kanneoikeuttaan. Ympäristökeskuksen päätöksessä ei perusteltaisi kanneoikeuden käyttämättä jättämistä eikä muutenkaan otettaisi mitään kantaa itse asiaan. Päätös on tältä osin muodollinen edellytys kanteen nostamiselle.

3 mom. Ryhmän jäsenten oikeusturvan varmistamiseksi ehdotetaan lakiin otettavaksi säännös asianajajapakosta järjestöryhmäkanteissa. Pykälän 3 momentin mukaan yhdistystä tai säätiötä tulisi oikeudenkäynnissä avustaa asiamies. Asiamiehen on oltava asianajaja tai, jos siihen on erityinen syy, muu oikeustieteen kandidaatin tutkinnon suorittanut henkilö, joka lain mukaan saa olla asiamiehenä.

6 §. Ryhmäkanteen vireillepano.

1 momentin perustelut kuten HE:n 5 §:n 1 momentti.

2 mom. Pykälän 2 momentissa säädetään niistä tiedoista, jotka haastehakemuksessa on ilmoitettava silloin, kun ryhmäkanne nostetaan toissijaisen kanneoikeuden perusteella. Momentin mukaan haastehakemukseen on tällöin liitettävä Länsi-Suomen ympäristökeskuksen päätös siitä, ettei se nosta asiassa ryhmäkannetta, ja lisäksi 2 §:n 2 momentissa edellytetty selvitys. Lain 2 §:n 2 momentin mukaan toissijaisen kanneoikeuden käyttäminen edellyttää, että tuomioistuin katsoo yhteisön ryhmäkanteen osalta oikeudenkäyntikelpoiseksi. Kuten 2 §:n perusteluissa on todettu, kanneoikeuden käyttäminen edellyttää, että yhteisöllä on taloudelliset ja muut edellytykset toimia asiassa asianosaisena. Yhdistyksen tai säätiön taloudellinen tilanne on selvitettävissä esimerkiksi toimittamalla käräjäoikeudelle viime vuoden tase tai muuta sellaista. Yhdistys voi myös esittää kartuttaneensa varojaan nimenomaan ryhmäkannetta silmällä pitäen.

Järjestön tavoitteiden tulee olla siten yhtenevät ryhmän jäsenten vaatimusten kanssa, ettei intressiristiriitoja synny. Tämän selvittämiseksi haastehakemukseen on liitettävä yhdistyksen tai säätiön säännöt. Säännöt eivät saa olla siten laaditut, että yhdistyksen tavoitteet ja sen käytössä olevat keinot näiden tavoitteiden saavuttamiseksi käytännössä rajaavat kantajana toimimisen ryhmäkanneasiassa yhdistyksen toimialan ulkopuolelle. Lisäksi yhdistyksen tosiasiallisen toiminnan ja ryhmäkanteena ajettavan asian välillä tulee olla asianmukainen yhteys.

Pykälän 3 momentin perustelut vastaavat HE:ssä pykälän 2 momentin perusteluja.

Lakialoitteen 7—20 §:n perustelut kuten hallituksen esityksen 6—19 §:n perustelut.