Yleisperustelut
Lakivaliokunnan lähtökohtia
Lakivaliokunta on käsitellyt asiaa oman toimialansa
puitteissa ja siten tarkastellut ehdotettuja säännöksiä ennen
kaikkea tuomioistuinlaitoksen, syyttäjälaitoksen
ja ulosottotoimen kannalta.
Sähköisen viestinnän ja automaattisen
tietojenkäsittelyn käyttämisestä yleisissä tuomioistuimissa
säädettiin laki vuonna 1993. Lakia on muutettu
vuonna 1997, jolloin myös lain nimike muutettiin laiksi
sähköisestä viestinnästä oikeudenkäyntiasioissa.
Tuolloin lain soveltamisalaa ehdotettiin laajennettavaksi hallintotuomioistuimiin,
mutta eduskuntakäsittelyssä ilmeni, ettei siihen
vielä silloin ollut edellytyksiä.
Hallintoasioiden puolelle sähköistä asiointia koskevat
säännökset ulotettiin, kun laki sähköisestä asioinnista
hallinnossa tuli voimaan vuoden 2000 alussa. Nyt ehdotetaan em.
oikeudenkäyntiasioita koskevan lain ja sähköistä asiointia
hallinnossa koskevan lain yhdistämistä. Samalla
lain soveltamisala laajennetaan myös hallintotuomioistuimiin,
erityistuomioistuimiin ja hallintoasioiden muutoksenhakuun myös
hallintoviranomaisessa tai muussa lainkäyttöelimessä.
Uusi laki on laadittu yleislaiksi, jota sovelletaan,
ellei muualla ole erikseen toisin säädetty. Tästä on
seurannut linjaratkaisu, jonka mukaan tässä yhteydessä ei
tehdä viittaussäännöksiä muuhun
lainsäädäntöön. Syynä tähän
ratkaisuun on ollut ennen kaikkea se, että lain soveltamisalan
laajuuden vuoksi tällaisia viittaussäännöksiä olisi
tullut tehtäväksi lukuisasti. Viittaussäännöksiä voidaan
tarvittaessa tehdä myöhemmin asianomaista lainsäädäntöä muutoin
muutettaessa, jos tämä harkitaan tarpeelliseksi.
Sähköisestä viestinnästä oikeudenkäyntiasioissa
saadut kokemukset ovat olleet rohkaisevia: sen johdosta ei tiettävästi
ole tapahtunut oikeudenmenetyksiä eikä väärinkäytöksiä.
Tosin tuomioistuinten henkilökunta on aika ajoin joutunut
vaikeuksiin teknisten ongelmien kanssa.
Valiokunta puoltaa hallituksen esityksen hyväksymistä omalta
osaltaan seuraavin huomautuksin ja muutosehdotuksin.
Koulutus ja tiedottaminen
Uuden yleislain ja tuomioistuimia muutoin koskevien lakien,
kuten oikeudenkäymiskaaren, eräiden asiakirjain
lähettämisestä tuomioistuimille annetun
lain ja säädettyjen määräaikain laskemisesta
annetun lain, välillä ei ole ristiriitaisuutta.
Myös uuden lain suhde eräisiin muihin yleislakeihin
on selkeästi säännelty. Uusi laki ei
siten vaikuta esimerkiksi viranomaisten toiminnan julkisuudesta
annetun lain mukaisiin menettelyihin eikä salassapidon
laajuuteen.
Uusi laki noudattelee pääosin samoja periaatteita
kuin kumottavaksi esitetty laki sähköisestä viestinnästä oikeudenkäyntiasioissa,
joskin lain terminologia muuttuu jonkin verran. Valiokunnan
asiantuntijakuulemisessa voitiin todeta, että uuden lain
säännösten keskinäinen suhde — ilmeisesti
säännösten yleisluonteisuuden takia — osoittautui
paikoin vaikeasti aukeavaksi. Tämä, kuten myös
sähköisen asioinnin monipuolistuminen ja laajentuminen
sekä tietotekniikan nopea kehitys, asettaa virastojen henkilökunnille uusia
vaatimuksia ja edellyttää rittävää ja
laaja-alaista koulutusta sekä tarkkoja toimintaohjeita.
Sähköisten tiedonsiirtomenetelmien käytön lisääminen
asettaa myös erityisiä vaatimuksia teknisten järjestelmien
toimivuudelle, järjestelmien häiriöttömyydelle
ja yhteensopivuudelle. Viestien välittämisen on
oltava luotettavaa ja turvallista.
Laissa ei yleisesti edellytetä allekirjoitusvarmenteiden
eikä sähköisten henkilökorttien
käyttöönottoa. Muiden kuin laatuvarmenteeseen
perustuvien ja turvallisella allekirjoituksen luomisvälineellä luotujen
kehittyneiden sähköisten allekirjoitusten osalta
allekirjoitusvaatimuksen täyttyminen jätetään
viranomaisen harkintaan. Viranomaisen sisäistä toimivaltaa
tämän harkinnan suorittamiseen ei myöskään
ehdoteta sidottavaksi. Viranomaiset voivat siten muodostaa kantansa
tiettyjen teknisten ratkaisujen hyväksyttävyyteen
joko yleisesti tai tapauskohtaisesti.
Valiokunta katsoo, että sähköisten
asiointipalvelujen erilaisten teknisten ratkaisujen vuoksi viranomaisten
ja tuomioistuinten on syytä aktiivisesti tiedottaa siitä,
mihin teknisiin ratkaisuihin tarjottavat sähköiset
palvelut perustuvat. Tiedottamisvelvoite koskee luonnollisesti myös sitä,
miten viranomaispalveluja voidaan käyttää sähköisesti.
Lakiehdotuksen soveltuvuus ulosottoasioihin
Esityksen perusteluissa todetaan, että hallituksen
esityksessä laiksi ulosottolain muuttamisesta
ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 216/2001
vp) on eräitä sähköistä asiointia koskevia
säännöksiä, jotka perustuvat
tässä hallituksen esityksessä kumottaviksi
ehdotettuihin säädöksiin. Hallituksen
esityksiä käsiteltäessä tulisi
pyrkiä huolehtimaan siitä, että ulosottolain
säännökset sähköisestä asioinnista
olisivat yhteensopivia nyt ehdotettujen säännösten
kanssa.
Kun sähköistä asiointia koskevia
säännöksiä on käsitelty
lakivaliokunnassa, on samalla kiinnitetty huomiota niiden ja mainitun,
parhaillaan lakivaliokunnassa käsiteltävänä olevan
ulosottolain muuttamista koskevan esityksen yhteensopivuuteen.
Valiokunta on todennut, että lakien yhteensovittamiseksi
ulosottolakiehdotukseen tarvitaan pari muutosta. Valiokunta huolehtii
niiden esittämisestä ao. mietinnössä.
Lakiehdotuksen soveltaminen syyttäjälaitoksessa
Valiokunta on todennut, että säännökset
eivät sovellu syyttäjälaitoksen toimintaan
parhaalla mahdollisella tavalla. Valiokunta esittää huomautuksensa
tarkemmin yksityiskohtaisissa perusteluissa.
Yksityiskohtaiset perustelut
2 §. Soveltamisala.
Pykälä sisältää säännökset lain
soveltamisalasta. Ehdotuksen mukaan lakia sovelletaan hallintoasian,
tuomioistuinasian, syyteasian ja ulosottoasian sähköiseen
vireillepanoon, käsittelyyn ja päätöksen
tiedoksiantoon, mutta ei esitutkintaan eikä poliisitutkintaan.
Valiokuntakäsittelyssä on havaittu, etteivät säännösehdotukset
ole riittävän selkeitä syyttäjälaitoksen
osalta. Selvää on, että lakia voidaan
soveltaa syyttäjäviranomaisten hallintoasioihin.
Toisaalta on selvää, ettei lakia sovelleta
silloin, kun syyttäjä osallistuu esitutkintaan joko
esitutkinnan johtajana (poliisimiestä epäillään
rikoksesta) tai kun syyttäjä ja poliisi muuten
toimivat esitutkintayhteistyön puitteissa. Sen sijaan epäselväksi
jää, missä määrin lakia
sovelletaan syyttäjän käsittelemiin rikosasioihin,
kun syyteharkinnan suorittamista ei perinteisesti ole katsottu hallintoasiaksi.
Jotta syyttäjien toiminta tulisi ehdotettua kattavammin
mukaan lain soveltamisalaan, valiokunta esittää,
että pykälän 1 momenttia täydennetään
seuraavasti:
Tätä lakia sovelletaan hallintoasian,
tuomioistuinasian, syyteasian ja ulosottoasian
sähköiseen vireillepanoon, käsittelyyn
ja päätöksen tiedoksiantoon, jollei muualla
laissa toisin säädetä. Lakia sovelletaan
soveltuvin osin myös muussa viranomaistoiminnassa.
Muutoksesta seuraisi, että myös asianomistaja voisi
toissijaisen syyteoikeutensa perusteella panna rikosasian tuomioistuimessa
vireille sähköisesti. Myös tämä olisi
lakiehdotuksen hengen mukaista.
20 §. Koneellinen allekirjoitus.
Pykälän 1 momentin mukaan haaste ja sähköisenä viestinä lähetettävä oikeudenkäyntiasiakirja
voidaan allekirjoittaa koneellisesti.
Erityisesti syyttäjälaitoksen kannalta säännös selkeytyy,
jos myös haastehakemus mainitaan asiakirjana, jonka voi
koneellisesti allekirjoittaa. Valiokunta esittääkin,
että pykälän 1 momentti muutetaan seuraavasti:
Haastehakemus, haaste ja sähköisenä viestinä lähetettävä oikeudenkäyntiasiakirja
voidaan allekirjoittaa koneellisesti.