Yleisperustelut
Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja
saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena
ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa esityksessä tarkoitettujen
sopimusten, pöytäkirjan ja lakiehdotusten hyväksymistä seuraavin
huomautuksin ja muutosehdotuksin.
Kuolemanrangaistus
Kun on kysymys sääntelystä, joka
koskee rikoksentekijöiden luovuttamista Suomesta Amerikan
yhdysvaltoihin, on tarpeen kiinnittää huomiota
siihen, että eräissä Amerikan yhdysvaltojen
osavaltioissa on käytössä kuolemanrangaistus.
Perustuslakivaliokunnan lausunnossa todetuin tavoin Suomesta
luovuttamisen edellytyksiä säännellään
tavallisen lain tasolla annettujen säännösten
lisäksi perustuslain 9 §:n 3 ja 4 momentissa.
Perustuslain 9 §:n 3 momentin mukaan lailla voidaan
säätää Suomen kansalaisen luovuttamisesta
mm. rikoksen johdosta tai oikeudenkäyntiä varten
maahan, jossa hänen ihmisoikeutensa ja oikeusturvansa on
taattu. Perustuslakivaliokunta on pitänyt selvänä,
ettei tavallisella lailla voida säätää Suomen
kansalaisen luovuttamisesta tilanteessa, jossa hänelle
on mahdollista langettaa kuolemanrangaistus. Ulkomaalaista ei perustuslain
9 §:n 4 momentin mukaan saa karkottaa, luovuttaa
tai palauttaa, jos häntä tämän
vuoksi uhkaa kuolemanrangaistus, kidutus tai muu ihmisarvoa loukkaava
kohtelu.
EU:n ja USA:n välisen luovuttamissopimuksen 3 artiklan
1 kappaleen (j) kohdasta sekä Suomen ja USA:n välisestä pöytäkirjasta
seuraa, että luovuttamisesta kieltäytymiseen kuolemanrangaistuksen
uhan perusteella sovelletaan vastaisuudessakin Suomen ja USA:n välillä vuonna 1976
tehdyn luovuttamissopimuksen 9 artiklaa. Sen mukaan luovuttamisesta
voidaan kieltäytyä, jollei luovuttamista pyytävä valtio
anna pyynnön vastaanottaneen valtion riittäviksi
katsomia takeita siitä, ettei kuolemanrangaistusta määrätä tai,
mikäli määrätään,
sitä ei panna sellaisena täytäntöön.
Päätös luovuttamispyyntöön
suostumisesta tehdään tällaisessakin
tapauksessa sopimuksen 12 artiklan perusteella pyynnön
vastaanottaneen valtion lakien mukaisesti.
Edellä esitetystä seuraa, että hallituksen
esityksen hyväksyminen ei muuta jo nyt vallitsevaa
oikeustilaa siltä osin kuin on kysymys kuolemanrangaistuksen
uhan merkityksestä luovuttamisasiassa. Lakivaliokunta pitää kuitenkin välttämättömänä
korostaa
tässä yhteydessä sitä, että perustuslain
9 §:n 3 ja 4 momentin perusteella henkilöä ei
missään tapauksessa saa luovuttaa Suomesta Amerikan
yhdysvaltoihin, jos häntä sen johdosta uhkaa kuolemanrangaistukseen
tuomitseminen. Suomen viranomaisten on ennen luovuttamiseen suostumista
vaadittava riittävät takeet siitä, ettei
kuolemanrangaistusta määrätä.
Edelleen luovuttaminen
Lakivaliokunta on asiaa käsitellessään
kiinnittänyt huomiota kysymykseen siitä,
voidaanko Suomesta Amerikan yhdysvaltoihin luovutettu henkilö luovuttaa
tai siirtää edelleen kolmanteen valtioon.
Suomen ja USA:n välisen vuoden 1976 luovuttamissopimuksen
17 artiklassa on määräys, jonka mukaan
luovuttamista pyytänyt valtio ei saa luovuttaa luovutettua
henkilöä edelleen muulle valtiolle ennen kuin
hän on poistunut luovuttamista pyytäneen valtion
alueelta tai ennen kuin 45 päivää on
kulunut siitä, kun hänellä on ollut tilaisuus
vapaasti poistua luovuttamista pyytäneen valtion alueelta.
Hallituksen esityksessä tarkoitettu uusi sopimusjärjestely
ei vaikuta tämän sopimusmääräyksen
soveltamiseen.
Sopimusmääräykseen sisältyvän
kiellon noudattamista turvaa luovuttamispäätökseen
otettava edelleen luovuttamista koskeva ehto. Rikoksen
johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta annetun lain (456/1970)
12 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan luovuttamispyyntöön
suostuttaessa on asetettava ehto, jonka mukaan luovutettua
henkilöä ei saa luovuttaa edelleen toiselle valtiolle,
paitsi siinä tapauksessa, ettei hän ole poistunut
maasta 45 päivän kuluessa sen jälkeen,
kun estettä ei enää ollut, taikka hän
on sinne palannut sieltä poistuttuaan.
Edellä esitetyn perusteella lakivaliokunta toteaa,
että hallituksen esityksessä tarkoitetun sopimusjärjestelyn
voimaantulon jälkeenkin Suomesta Amerikan yhdysvaltoihin
luovutetun henkilön edelleen luovuttaminen on kiellettyä vuoden
1976 sopimuksen 17 artiklassa nimenomaisesti mainittuja poikkeustapauksia
lukuun ottamatta.
Yksityiskohtaiset perustelut
2.1. EU:n ja USA:n välisen luovuttamissopimuksen voimaansaattamislaki
1 §.
Lakiehdotuksen 1 §:n mukaan sopimuksen lainsäädännön
alaan kuuluvat määräykset ovat lakina
voimassa "sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut". Tällaista
muotoilua käytetään Suomen
valtiosopimuksia koskevien voimaansaattamislakien blankosäännöksissä.
Kysymyksessä oleva sopimus ei kuitenkaan ole Suomen tekemä valtiosopimus,
vaan se on Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 24 ja 38 artiklan
nojalla tehty EU:n ja USA:n välillä. Suomi ei siis
muodollisesti ole sopimuksen osapuoli. Sopimuksen määräykset
tulevat Suomea sitoviksi EU:n jäsenvaltiona ja unionin
neuvoston päätösten perusteella, vaikka
neuvoston lopullinen päätös sopimukseen
sitoutumisesta edellyttääkin Suomessa valtiosäännön
mukaisten menet-telyjen noudattamista. Valiokunta ehdottaa tämän
vuoksi pykälän sanamuotoa tarkistettavaksi siten,
että sopimuksen määräykset ovat
lakina voimassa "sellaisina kuin ne sitovat Suomea Euroopan unionin
jäsenvaltiona". Ehdotus vastaa perustuslakivaliokunnan
lausunnossa esitettyä.
2.2. Suomen ja USA:n välisen pöytäkirjan voimaansaattamislaki
2 §.
Ehdotettu pykälä sisältää mm.
säännöksen, jonka mukaan luovutetulle
luovuttamisen johdosta aiheutunut vapaudenmenetysaika on vähennettävä luovutetun
Suomessa suoritettavasta vapausrangaistuksesta noudattaen
soveltuvin osin, mitä rikoslain 6 luvun 13 §:ssä säädetään.
Säännös on sinänsä asianmukainen.
Valiokunta on kuitenkin kiinnittänyt huomiota siihen mahdollisuuteen,
että myös Amerikan yhdysvaltojen viranomaiset
saattavat tehdä saman vähennyksen. Tällöin
luovutettu voisi aiheettomasti saada kaksinkertaisen vähennyksen
edukseen. Siksi valiokunta pitää tarpeellisena,
että Suomen viranomaiset tällaisessa tapauksessa
selvittävät Amerikan yhdysvaltojen viranomaisten menettelyn.
Tarvittaessa molempien maiden viranomaisten tulee neuvotellen varmistua
siitä, että vapaudenmenetysaika tulee vähennetyksi vain
kerran.
3 §.
Ehdotetun pykälän 2 momentti koskee
tilannetta, jossa Suomi vastaanottaa samaa henkilöä koskevan
luovuttamispyynnön Amerikan yhdysvalloilta ja toiselta
Pohjoismaalta. Tällaisessa tapauksessa oikeusministeriö päättäisi
siitä, mihin valtioon henkilö luovutetaan, sen
estämättä, mitä rikoksen johdosta
tapahtuvasta luovuttamisesta Suomen ja muiden pohjoismaiden
välillä annetun lain (270/1960)
20 §:n 1 momentissa säädetään.
Eduskunta on 27.11.2007 hyväksynyt hallituksen
esityksen HE 51/2007 vp ja
lakivaliokunnan mietinnön LaVM 8/2007 vp pohjalta
uuden lain rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta Suomen
ja muiden Pohjoismaiden välillä. Laki korvaa vuoden
1960 pohjoismaisen luovuttamislain. Uuden lain 31 §:n
2 momentissa on säännös, jonka mukaan
kilpailevista luovuttamispyynnöistä Pohjoismaiden
ja EU:n ulkopuolisen valtion välisessä tilanteessa
päättää oikeusministeriö.
Tämän johdosta nyt käsiteltävänä olevan
lakiehdotuksen 3 §:n 2 momentti on käynyt
tarpeettomaksi ja se on poistettava lakiehdotuksesta.
2.3. EU:n ja USA:n välisen oikeusapusopimuksen voimaansaattamislaki
1 §.
Pykälään on tehtävä vastaava
tarkistus kuin 1. lakiehdotuksen 1 §:ään.
2.5. Laki rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta annetun
lain 12 §:n 1 momentin 3 kohdan kumoamisesta (Uusi
lakiehdotus)
1 §.
Perustuslakivaliokunnan lausunnossa on todettu, että vieraan
valtion esittämään luovuttamispyyntöön
suostuminen edellyttää riittäviä takeita
siitä, ettei kuolemanrangaistusta määrätä.
Pelkkä täytäntöönpanosta
luopuminen ei siten perustuslakivaliokunnan kannan mukaan poista
luovuttamiselle perustuslaista johtuvia esteitä siinä tapauksessa,
että henkilön luovuttamista pyydetään
oikeudenkäyntiä varten.
Rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta annetun lain
(456/1970) 12 §:n
1 momentin 3 kohdan mukaan suostuttaessa henkilön luovuttamiseen
Suomesta vieraaseen valtioon on luovuttamispyyntöön
suostuttaessa soveltuvilta osin asetettava ehto, että luovutetulle
henkilölle tuomittua kuolemanrangaistusta ei saa panna täytäntöön.
Säännös näyttää mahdollistavan
sen, että henkilö luovutetaan oikeudenkäyntiä varten kuolemanrangaistuksen
uhasta huolimatta, kunhan vain asetetaan ehto, että tuomittua
kuolemanrangaistusta ei saa panna täytäntöön.
Kun otetaan huomioon edellä selostettu perustuslakivaliokunnan
kannanotto, säännös ei ole sopusoinnussa
perustuslaista johtuvien vaatimusten kanssa.
Perustuslakivaliokunnan lausunnossa on nimenomaisesti otettu
kantaa vain tapauksiin, joissa luovuttamista pyydetään
oikeudenkäyntiä varten. On kuitenkin mahdollista,
että kuolemanrangaistukseen jo tuomitun henkilön
luovuttamista pyydetään rangaistuksen täytäntöönpanoa
varten ja luovuttamista pyytävä valtio ilmoittaa,
että kuolemanrangaistusta ei tulla panemaan täytäntöön
sellaisenaan, vaan se muunnetaan esimerkiksi vapausrangaistukseksi.
Perustuslakivaliokunnan lausunnosta ilmenevät periaatteet
huomioon ottaen lakivaliokunta pitää välttämättömänä sitä,
että tällaisissa tapauksissa luovuttamiseen suostuminen
edellyttää, että kuolemanrangaistus on
sitovasti muunnettu muuksi rangaistukseksi jo ennen luovuttamista koskevan
päätöksen tekemistä. Jos näin
ei ole tehty, lakivaliokunnan mielestä ei ole asianmukaista,
että luovuttamiseen olisi mahdollista suostua edes asettamalla
käsillä olevassa lainkohdassa tarkoitettu ehto.
Luovuttamisesta on sen sijaan kieltäydyttävä perustuslain
9 §:n 3 tai 4 momentin nojalla.
Edellä esitetyillä perusteilla ja koska asialla on
läheinen asiallinen yhteys esityksessä tarkoitettuun
luovuttamista koskevaan sopimukseen ja pöytäkirjaan
sekä niiden voimaansaattamiseen, valiokunta ehdottaa,
että rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta annetun
lain 12 §:n 1 momentin 3 kohta tässä yhteydessä kumotaan.
2 §.
Pykälä sisältää tavanomaisen
voimaantulosäännöksen.