Ehdotus
Komission ehdotus koskee ilmasto- ja energiapaketin ns. päästökauppaan
kuulumattomia sektoreita ja niille jäsenmaakohtaisesti
asetettavia velvoitteita. Komission lähtökohtana
on EU:n -20 %:n päästövähennystavoitteen
jakaminen päästökauppasektorin ja sen
ulkopuolelle jäävien sektoreiden välillä (-21 % ja
-10 %). Kyseinen jako perustuu kustannustehokkuuteen. Komission
mukaan päästökaupan alueella on enemmän
halvempia päästövähennyskeinoja
(erityisesti sähköntuotannossa). Huomioon on otettu myös
uusiutuvien energialähteiden lisäämistavoite
(RES-tavoite) ja positiivisten markkinavaikutusten aikaansaamiseksi
tarvittava hiilitonnin hinta.
Laskelmat perustuvat vuoden 2005 verifioituihin päästötietoihin.
Jäsenmaakohtaisessa velvoitteiden jaossa on käytetty
BKT/capita-kriteeriä eli maksukykyä,
mutta kuitenkin niin, että kenenkään
velvoite ei ole suurempi kuin -20 % ja mikään
jäsenmaa ei saa ylittää +20 %:n
lisäystä vuoteen 2020 mennessä. Kriteerin
suoraan käyttöön liittyy muutamia poikkeuksia.
Komissio on mm. ottanut huomioon jäsenmaan tiedossa olevia
toimia, jotka vaikuttavat keskeisesti vähennysten toteutukseen,
sekä tilanteet, jossa jäsenmaalle koituisi selvästi
suurempia kustannuksia. Myös tasauksen käyttö (-20/+20 %)
on osittain muiden kriteereiden ottamista mukaan, sillä eräät
jäsenmaat olisivat muuten saaneet paljon korkeamman taakanjakoluvun.
Ehdotukseen sisältyy tiettyjä toimeenpanon joustavuutta
lisääviä elementtejä. Niitä ovat: mahdollisuus
käyttää Kioton kaudella 2008—2012
hankittuja päästöyksiköitä (3 % jäsenvaltion
vuoden 2005 päästökaupan ulkopuolella olevista
kasvihuonekaasupäästöistä) velvoitteen täyttämiseen
ja mahdollisuus tasapainottaa (lainata tai siirtää)
peräkkäisten vuosien välillä vuosivaihteluita
(2 %). Myös Kioto-kaudella rekisteröidyistä hankkeista
voidaan saada hyvitettäviä päästöyksiköitä 2013
lähtien vuonna 2020.
Paketin kokonaiskustannuksista komissio esitti arvion, että se
laskee vuonna 2020 BKT:n tasoa keskimäärin noin
0,5 % verrattuna perusuraan. Kustannustehokkuus sekä koko
EU:n tasolla että jäsenmaiden keskinäisessä taakanjaossa
on komission mukaan ollut johtava periaate päätösehdotusta
valmisteltaessa.
Valtioneuvoston kanta
Suomi suhtautuu myönteisesti komission ilmasto- ja
energiapaketin tavoitteisiin.
Suomi on valmis tekemään oman oikeudenmukaisen
osansa EU:n asettamien tavoitteiden saavuttamiseksi. Suomelle ehdotettu
kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisvelvoite
on vaativa, mutta mahdollinen saavuttaa. Ilmasto- ja energiapaketin
ehdotukset liittyvät kiinteästi toisiinsa, ja
ehdotuksen käsittelyssä on otettava huomioon niiden
yhteisvaikutukset kuhunkin jäsenvaltioon.
Suomen mielestä ilmasto- ja energiapaketin ehdotuksista
tulee päästä ratkaisuihin viimeistään
ennen kuin Kööpenhaminassa vuonna 2009 päätetään
kansainvälisen sopimuksen jatkosta Kioton velvoitekauden
jälkeen vuodesta 2013 eteenpäin.
Suomen tulee komission ehdotuksen mukaan vähentää kasvihuonekaasupäästöjä 16 % päästökauppajärjestelmään
kuulumattomilla sektoreilla vuoteen 2020 mennessä vuoden
2005 kasvihuonekaasujen päästömääristä.
Käytännössä tämä tarkoittaa,
että vuonna 2020 päästökaupan
ulkopuolisten sektorien kasvihuonekaasupäästöjen
tulee olla noin 6 miljoonaa CO2-tonnia pienemmät kuin vertailutilanteessa.
Ilmastonmuutoksen hillitsemisen pitkän aikavälin
tavoitteiden kannalta on tärkeätä, että päästökaupan
ulkopuoliset sektorit osallistuvat asteittain päästöjen
vähentämiseen. Pitkällä aikavälillä kaikilla
keskeisillä päästöjä tuottavilla sektoreilla
tulee olla tavoitteena laskeva päästökehitys.
Merkittäviä päästövähennyksiä tulee
saada aikaan useilla sektoreilla, kuten asumisen, rakentamisen ja
rakennuksissa tapahtuvan energian käytössä,
liikenteessä, jätehuollossa ja maataloudessa sekä eräillä päästökauppaan
kuulumattomilla teollisuuden aloilla. Päästövähennykset
tulee tehdä kustannustehokkaalla tavalla.
Suomi on korostanut, että kansalliset olosuhteet tulee
ottaa huomioon kasvihuonekaasujen jäsenmaakohtaisessa taakanjakopäätöksessä.
Suomi on todennut komission valitsemaan perusvuoteen 2005 liittyvän
näkökohtia, joilla on kuitenkin tärkeämpi
merkitys päästökauppasektorin päästöoikeuksien
määrää laskettaessa. Päästökaupan
ulkopuolisille sektoreille sopisi myös muu vertailuajankohta
kuin vuosi 2005. Ajankohdan valinta on tärkeä määritettäessä oikeudenmukaista
taakanjakoa jäsenmaiden kesken.
Suomi on pitänyt esillä myös sitä,
että komission taakanjaossa käyttämä kriteeri
BKT/capita on liian yksinkertainen huomioimaan kansallisia
erityispiirteitä. Suomi on esittänyt bkt-lukujen
korjaamista ostovoimalla ja muilla indikaattoreilla, jotta kansallisia
lähtökohtia voitaisiin paremmin huomioida.
Kioton pöytäkirjan mukaisten mekanismien avulla
kaudella 2008—2012 hankittujen päästöyksiköiden
joustava käyttö on myönteinen joustavuutta
lisäävä tekijä toimeenpanossa. Suomi
tukee tätä joustavuuden lisäämistä toimeenpanossa.
Komission ehdottamat määrät ovat liian
rajoitettuja, ja mekanismien käytölle esitetyt
reunaehdot sisältävät epävarmuustekijöitä.
Suomi pitää hyvänä päästökehityksen
seurannan ja raportoinnin kehittämistä ja sen
liittämistä oleelliseksi osaksi nyt tehtävää päätöstä.
Seurannan kehittäminen toimii myös kansallisesti tärkeänä välineenä varmistaa
velvoitteiden oikea-aikainen täyttäminen.