Yleisperustelut

Valiokunta toteaa, että kansallisten tukien yleisistä puitteista säädetään Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 87—89 artiklassa. Nämä säännökset rajoittavat valtiontukien käyttöä jäsenvaltioissa. Suomelle keskeisen oikeusperustan maataloustukien myöntämisessä muodostaa Suomen liittymisestä Euroopan unioniin tehdyn sopimuksen 141 ja 142 artikla. Myös neuvoston asetuksella voidaan säätää oikeudesta myöntää kansallisia tukia, mutta tämä edellyttää komission tekemää lainsäädäntöehdotusta. Esimerkkinä tällaisesta kansallisesta tuesta esityksen perusteluissa on mainittu sokerin markkinajärjestelmän uudistuksen yhteydessä Suomelle hyväksytty mahdollisuus maksaa kansallista tukea korkeintaan 350 euroa hehtaarilta sokerijuurikkaan viljelyalalle. Esityksen perusteluissa on myös todettu, että vuonna 2006 kansallinen tukijärjestelmä muodostuu neljästä päätukimuodosta. Ne ovat Etelä-Suomen kansallinen tuki, pohjoinen tuki, ympäristötuen kansallinen lisäosa ja luonnonhaittakorvauksen kansallinen lisäosa. Tämän lisäksi maksetaan eräitä muita kansallisia tukia, kuten maatalousyrittäjien opintorahaa sekä perunantuotannon, nurmi- ja viljakasvien siementuotannon ja sokerijuurikkaan kansallista tukea.

Esityksessä maa- ja puutarhatalouden kansallisista tuista annettua lakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että siinä otettaisiin huomioon kansallisissa ja muissa tukijärjestelmissä tapahtuneet muutokset, kuten luonnonhaittakorvauksen kansallisen lisäosan ja Euroopan unionin tilatukijärjestelmän käyttöönotto. Kansallisen tuen tukiperusteita ehdotetaan myös eräiltä osin yhtenäistettäväksi muiden tukijärjestelmien kanssa.

Esityksessä lain soveltamisalaan ehdotetun muutoksen jälkeen lakia ei sovellettaisi Euroopan yhteisön kokonaan rahoittamaan suoraan tukeen, maatalouselinkeinojen rahoituslain (329/1999), porotalouden ja luontaiselinkeinojen rahoituslain (45/2000) eikä kolttalain (253/1995) perusteella maksettaviin tukiin. Lakia ei myöskään sovellettaisi eduskunnassa nyt lakiehdotuksena käsiteltävänä olevaan lakiin maaseudun kehittämiseen myönnettävistä tuista (HE 192/2006 vp) tai eduskunnassa samoin lakiehdotuksena käsiteltävänä olevaan lakiin luonnonhaittakorvauksesta, maatalouden ympäristötuesta sekä eräistä muista ympäristön ja maaseudun tilan parantamiseen liittyvistä tuista (HE 217/2006 vp).

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että lakiin ehdotetut muutokset rajoittuvat tässä vaiheessa välttämättömiin muutoksiin. Valiokunnalle toimitetussa selvityksessä on kuitenkin tuotu esiin, että laissa on eräitä ongelmallisia säännöksiä suhteessa perustuslakiin. Lisäksi olennainen osa voimassa olevan lain (1559/2001) sovellettavista säännöksistä perustuu toiseen lakiin eli lakiin maaseutuelinkeinojen tukitehtäviä hoidettaessa noudatettavasta menettelystä annettuun lakiin (1336/1992), joka on monilta osin vanhentunut ja ongelmallinen.Valiokunta katsookin, että lain kokonaistarkastelu ja uudistaminen tulee suorittaa mahdollisimman pian.

Lakiin ehdotetaan lisättäväksi kasvihuoneen, luonnonhaittakorvauksen, maatalouden ympäristötuen, maatalouden ja maatilan määritelmät. Maatalouden ja maatilan määritelmät ovat tarpeen tukien toimeenpanon kannalta sekä silloin, jos yksikkötukea tai tuen kokonaismäärää porrastetaan esityksen mukaisesti maatilan tuotannon laajuuden perusteella. Vastaavan sisältöinen ehdotus maatilan määritelmäksi sisältyy myös hallituksen esitykseen laiksi luonnonhaittakorvauksesta, maatalouden ympäristötuesta sekä eräistä muista ympäristön ja maaseudun tilan parantamiseen liittyvistä tuista (HE 217/2006 vp) sekä hallituksen esitykseen laeiksi maaseudun kehittämiseen myönnettävistä tuista ja maaseudun kehittämiseen liittyvien ohjelmien hallinnoinnista annetun lain muuttamisesta (HE 192/2006 vp). Valiokunta pitää tärkeänä, että määritelmät ovat yhteneväisiä eri laeissa. Valiokunta kiinnittää myös huomiota siihen, että valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin tarkemmin toiminnallisesti ja taloudellisesti itsenäiseksi katsottavan maatilan tunnusmerkeistä. Esityksen perustelujen mukaan maatilan tunnusmerkistön arvioinnissa keskeistä olisi se, harjoitetaanko tuotantoa toiminnallisesti ja taloudellisesti itsenäisenä tuotantoyksikkönä viljelijän johdolla. Arviointi perustuisi eri tekijöiden tarkasteluun, joista mikään ei olisi ratkaiseva.

Edellä todettua tuen porrastusta koskevat säännökset on ehdotettu sisällytettäväksi lain 7 §:ään lisättävään 5 momenttiin. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että tuen porrastamisella saattaa olla huomattavia vaikutuksia eri tuotantosuuntien ja maatilojen kannattavuuteen sekä viljelijöiden tulonmuodostukseen. Tämän takia tuen mahdollinen porrastaminen onkin valmisteltava huolellisesti, yhteistyössä tuottajajärjestöjen kanssa.

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä seuraavin huomautuksin ja muutosehdotuksin.