Nykyisessä finanssi- ja talouskriisissä EU:n komissio on antanut mahdollisuuksia tukea väliaikaisella kansallisella tuella maatalouden tuotantosuuntia poikkeuksellisten ohimenevien rahoitusvaikeuksien takia. Komission lähtökohta on, että jäsenvaltion on osoitettava, että toimenpide on tarpeen, asianmukainen ja oikeansuuntainen jäsenvaltion taloudessa olevan vakavan häiriön poistamiseksi. Komission laajemminkin esittämiä poikkeuksia jäsenvaltioiden työllisyystoimien vahvistamiseksi ja kriisin sosiaalisten vaikutusten pehmentämiseksi olisi Suomessa tullut yritysten riskirahoituksen ja työttömyydestä kärsivien perheiden tukemiseksi käynnistää jo runsas vuosi sitten. Ottaen huomioon, että tähän väliaikaisesti kansalliseen tukeen tarvitaan noin 22 miljoonaa euroa, olisi sen kohdentaminen ollut tuen vaikuttavuuden kannalta ensiarvoista. Kuitenkin maitotilojen osuus väliaikaisen kansallisen tuen määrästä jää noin 37 prosenttiin, nautakarjatilojen noin 11 prosenttiin ja muiden kotieläintilojen 21 prosenttiin. Kasvituotantotilat ovat siis varsin vahvasti, noin 30 prosentilla, mukana myös tuessa. Hallitus ei ole ryhtynyt työvaltaisen maitotalouden kannalta välttämättömiin toimiin mm. maitokiintiöiden ja tuotantokustannusten alentamiseksi poistamalla mm. näennäisviljelyyn/peltoalaan liittyviä tukia, jotka ovat nostaneet lisämaan hinnan nuorten tuottajien tilanteessa kohtuuttomaksi. Tässä tilanteessa olisi pitänyt välittömästi painottaa poikkeuksellinen ylimenovaiheen tuki juuri näille työvaltaisen maitotalouden päätoimisille yrittäjille. Kansallisen maatalouspolitiikan ja kansallisen elintarviketuotannon rakenteen turvaamiseksi olisi tullut arvioida tuotantosuuntien ja työn sitovuuden ja erityisesti maitotalouden erityisvaikeuksien huomioon ottamista ja jättää sivutoimiset ja pääosan tuloistaan tilojen ulkopuolelta saavat tämän väliaikaisen kansallisen tuen ulkopuolelle.