Perustelut
         
         Erikoissairaanhoitolain 15 §:ään
            lisättäväksi ehdotetussa 2 momentissa
            tarkoitetun sopimuksen mukaiset tutkimukset ja hoito voidaan antaa puolustusvoimien
            terveydenhuoltovastuulle kuuluville henkilöille
            eri perustein ja nopeammin kuin lain mukaiset palvelut annetaan
            sairaanhoitopiirin jäsenkuntien asukkaille. Samanlainen
            sääntely sisältyy kansanterveyslakiehdotuksen
            24 §:ään. 
         
         
         Ehdotettu sääntely asettaa puolustusvoimien terveydenhuoltovastuulle
            kuuluvat lähinnä terveydenhuoltopalvelujen saamisen
            nopeuden osalta parempaan asemaan asianomaisen kunnan tai kuntayhtymän
            jäsenkunnan asukkaisiin verrattuna. Sääntely
            on siksi merkityksellistä perustuslain 6 §:n säännösten
            näkökulmasta. Tämän pykälän
            1 momentti sisältää yleisen
            yhdenvertaisuussäännöksen ja 2 momentti
            syrjintäkiellon, jonka mukaan ketään
            ei saa asettaa eri asemaan momentissa erikseen lueteltujen seikkojen
            perusteella. Momentin loppuosan yleislausekkeen mukaan eri asemaan
            asettaminen ei saa perustua myöskään
            henkilöön liittyvään muuhun
            syyhyn.
         
         
         Perustuslakivaliokunnan käytännössä on
            vakiintuneesti korostettu, ettei yhdenvertaisuusperiaatteesta voi
            johtua tiukkoja rajoja lainsäätäjän
            harkinnalle pyrittäessä kulloisenkin yhteiskuntakehityksen
            vaatimaan sääntelyyn (PeVL 59/2002
               vp, s. 2/II, HE 309/1993 vp,
            s. 43/I). Syrjintäkieltosäännökselläkään
            ei ole kielletty kaikenlaista erontekoa ihmisten välillä,
            vaikka erottelu perustuisi säännöksessä nimenomaan mainittuun
            syyhyn. Olennaista on, voidaanko erottelu perustella perusoikeusjärjestelmän
            kannalta hyväksyttävällä tavalla
            (PeVL 59/2002 vp, s. 2—3, HE
               309/1993 vp, s. 44/I). Perustelulle asetettavat
            vaatimukset ovat yhdenvertaisuussäännösten
            esitöiden mukaan erityisesti säännöksessä lueteltujen
            kiellettyjen erotteluperusteiden kohdalla kuitenkin korkeat
            (HE 309/1993 vp, s. 44/I). 
         
         
         Puolustusvoimien terveydenhuoltovastuulla ovat terveydenhuollon
            järjestämisestä puolustusvoimissa annetun
            lain 3 §:n 1 momentin mukaan asevelvollisuuslain ja naisten
            vapaaehtoisesta sotapalveluksesta annetun lain nojalla puolustusvoimissa
            ja rajavartiolaitoksessa palvelevat palvelusaikanaan sekä sotilasvirkaan
            koulutettavat opiskelijat. Heille annetaan lain 3 §:n 2 momentin
            perusteella hoitoa muun muassa silloin, kun sairaus, vamma tai vika
            on ilmennyt, todettu tai pahentunut palveluksen aikana. 
         
         
         Puolustusvoimien terveydenhuoltovastuulle voimassa olevan lain
            mukaan kuuluvien henkilöiden palveluskelpoisuuden turvaaminen
            on — etenkin kun otetaan huomioon palveluksen yhteys
            perustuslain 127 §:ssä säädettyyn
            maanpuolustusvelvollisuuteen ja palveluksen luonteesta johtuvat
            erityiset terveysriskit — valiokunnan mielestä hyväksyttävä peruste
            erityiskohtelua merkitsevälle sääntelylle
            hoidon antamisesta nykyisen lain mukaisissa tilanteissa. 
         
         
         Jonkin potilasryhmän asettaminen terveydenhoitopalvelujen
            saamisen nopeuden osalta etusijalle muihin potilaisiin verrattuna
            on hyväksyttävän perusteen käsillä olosta
            huolimatta lähtökohtaisesti ongelmallista perustuslain
            6 §:n 1 momentissa säädetyn
            yhdenvertaisuusperiaatteen toteutumisen kannalta. Ongelmaa toisaalta lieventää se,
            että sopimuksen tekeminen puolustusvoimien kanssa on terveyskeskusta
            ylläpitävälle kunnalle ja kansanterveystyön
            kuntayhtymälle samoin kuin sairaanhoitopiirin kuntayhtymälle
            vapaaehtoista. Tällä on esityksen perustelujen
            mukaan tarkoitus varmistua siitä, että asianomaiset
            kunnat ja kuntayhtymät voivat huolehtia niille lakisääteisesti
            kuuluvien tehtävien hoitamisesta. Näin
            ollen sääntely ei valiokunnan mielestä muodostu
            perustuslain yhdenvertaisuussäännösten
            vastaiseksi. Kansanterveyslakia ja erikoissairaanhoitolakia on kuitenkin
            tärkeää täydentää esityksen
            edellä mainittua tarkoitusta vastaavalla säännöksellä,
            jonka mukaan sopimuksen tekemisellä tai sopimukseen perustuvien
            palvelujen antamisella ei saa vaarantaa kunnan tai kuntayhtymän
            lakisääteisten tehtävien hoitamista.
            Lisäksi lakeja on selvyyden vuoksi syytä täydentää erityisellä maininnalla
            siitä, ettei sääntely puolustusvoimien
            terveydenhuoltovastuulla olevien erityiskohtelusta syrjäytä kansanterveyslain
            ja erikoissairaanhoitolain säännöksiä kiireellisen
            hoidon tarpeessa olevan potilaan hoitamisesta välittömästi.