Tämä sivusto käyttää evästeitä. Lue lisää evästeistä
Alta näet tarkemmin, mitä evästeitä käytämme, ja voit valita, mitkä evästeet hyväksyt. Paina lopuksi Tallenna ja sulje. Tarvittaessa voit muuttaa evästeasetuksia milloin tahansa. Lue tarkemmin evästekäytännöistämme.
Hakupalvelujen välttämättömät evästeet mahdollistavat hakupalvelujen ja hakutulosten käytön. Näitä evästeitä käyttäjä ei voi sulkea pois käytöstä.
Keräämme ei-välttämättömien evästeiden avulla sivuston kävijätilastoja ja analysoimme tietoja. Tavoitteenamme on kehittää sivustomme laatua ja sisältöjä käyttäjälähtöisesti.
Ohita päänavigaatio
Siirry sisältöön
Tarkistettu versio 2.0
Eduskunta on 1 päivänä marraskuuta 2011 lähettäessään hallituksen esityksen laiksi tupakkalain muuttamisesta (HE 105/2011 vp) valmistelevasti käsiteltäväksi sosiaali- ja terveysvaliokuntaan samalla määrännyt, että perustuslakivaliokunnan on annettava asiasta lausunto sosiaali- ja terveysvaliokunnalle.
Valiokunnassa ovat olleet kuultavina
hallitusneuvos Ismo Tuominen, sosiaali- ja terveysministeriö
professori Tuomas Ojanen
professori Veli-Pekka Viljanen
Lisäksi kirjallisen lausunnon on antanut
Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi tupakkatuotteiden ja niiden tavaramerkkien esilläpitokieltoa koskevia tupakkalain pykäliä. Sen lisäksi, että tupakkatuotteiden tavaramerkin esilläpito on kielletty tupakkatuotteiden vähittäismyynnissä, se olisi kiellettyä myös tupakan, tupakan vastikkeiden, tupakkajäljitelmien ja tupakointivälineiden vähittäismyynnissä.
Ehdotettu laki on tarkoitettu tulemaan voimaan vuoden 2012 alusta. Markkinoilla jo olevia tupakkaa, tupakan vastikkeita, tupakkajäljitelmiä ja tupakointivälineitä saisi kuitenkin pitää vähittäismyynnissä esillä vuoden 2012 loppuun saakka.
Esityksen säätämisjärjestysperusteluissa lakiehdotusta tarkastellaan suhteessa perustuslain 15 §:ssä turvattuun omaisuuden suojaan sekä 12 §:ssä taattuun sananvapauteen. Esityksen perusteluiden mukaan on arvioitavissa, että lakiehdotus voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.
Lakiehdotuksen pääsisältönä on kielto pitää tupakkatuotteiden tavaramerkkiä esillä tupakkatuotteiden vähittäismyynnissä myös tupakan, tupakan vastikkeiden, tupakkajäljitelmien ja tupakointivälineiden kohdalla. Oikeudellisesti kysymys on perusteluissa todetuin tavoin sekä tavaramerkin suojasta että sananvapaudesta, johon kuuluu myös mainonnan vapaus.
Perustuslakivaliokunta on käsitellyt vastaavan tyyppisiä rajoituksia hiljattain (ks. PeVL 21/2010 vp). Perustuslain 15 §:n 1 momentin mukaan jokaisen omaisuus on turvattu. Omaisuudensuojan piiriin kuuluvat myös varallisuusarvoiset immateriaalioikeudet (esim. tavaramerkkioikeus; ks. HE 309/1993 vp, s. 62/II sekä esim. PeVL 27/2008 vp, s. 3/I ja PeVL 28/2005 vp, s. 2/II). Ehdotetulla tupakkatuotteiden laajennettavalla esilläpitokiellolla ei suoranaisesti puututa tavaramerkin omistusoikeuteen vaan rajoitetaan tavaramerkin haltijan oikeutta hyödyntää tätä omaisuutta elinkeinotoiminnassa. Näin ehdotuksella puututaan välillisesti myös perustuslain 18 §:n 1 momentissa turvattuun elinkeinovapauteen, koska kielto vaikuttaa negatiivisesti haluun aloittaa uutta yritystoimintaa alalla. Perustuslakivaliokunta on antanut aiemmassa käytännössään suuren painon tupakkatuotteiden mainonnan ja markkinoinnin rajoitusten ja kieltojen taustalla olevalle pyrkimykselle edistää perustuslain 19 §:n 3 momentin mukaisesti väestön terveyttä. Jo ennen perusoikeusuudistusta valiokunta katsoi, että tupakoinnin vähentämistä tarkoittavat toimenpiteet ovat yleisen edun vaatimia (ks. PeVL 4/1976 vp, s. 1/II). Perusoikeusuudistuksen jälkeenkin valiokunta on todennut tupakointiin liittyvien rajoitusten kohdistuvan epäilyksittä merkittävään yhteiskunnalliseen intressiin (ks. esim. PeVL 19/2006 vp, s. 2/I).
Perustuslakivaliokunta on käytännössään katsonut, että sananvapauden suoja kattaa lähtökohtaisesti myös mainonnan ja markkinoinnin. Niihin voidaan kuitenkin kohdistaa pidemmälle meneviä rajoituksia kuin sananvapauden sisällöllisellä ydinalueella olisi mahdollista. Toisaalta myös mainontaa ja markkinointia koskevan sääntelyn tulee täyttää perusoikeutta rajoittavalta lailta vaadittavat yleiset edellytykset (ks. PeVL 3/2010 vp, s. 2/I sekä PeVL 54/2006 vp, s. 2/I ja siinä mainitut valiokunnan lausunnot).
Vaikka perustuslakivaliokunta katsookin, että tässä lakiehdotuksessa aletaan lähestyä suhteellisuusperiaatteen rajoja, se ei kuitenkaan pidä tätä laajentavaa kieltoa — ottaen huomioon myös jo hyväksytyt markkinoinnin rajoitukset — mainitun periaatteen eikä näin ollen myöskään perustuslain vastaisena.
Lausuntonaan perustuslakivaliokunta esittää,
että lakiehdotus voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.
Helsingissä 24 päivänä marraskuuta 2011
Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa
Valiokunnan sihteerinä on toiminut
valiokuntaneuvos Risto Eerola