Perustelut

Perusoikeudet

Ehdotetulla sääntelyllä pannaan täytäntöön Euroopan unionin direktiivi tieteellisiin tarkoituksiin käytettävien eläinten suojelusta. Sääntelyn keskeisenä sisältönä on direktiivin tavoitteiden mukaisesti edistää ja toteuttaa tieteellisiin tarkoituksiin käytettävien eläinten hoitoon ja käyttöön sovellettavaa korvaamisen, vähentämisen ja parantamisen periaatetta. Periaatteen mukaan eläinten käyttöä pyritään korvaamaan muilla menetelmillä aina, kun se on mahdollista. Jos eläimiä joudutaan käyttämään, niitä käytetään niin vähäinen määrä kuin on mahdollista ja eläimille aiheutuvaa kipua, tuskaa, kärsimystä ja pysyvää haittaa pyritään tällöin vähentämään pienimpään mahdolliseen.

Sääntelyä sovelletaan käytettäessä tai kasvatettaessa eläimiä tieteellisiin tai opetustarkoituksiin sekä kasvatettaessa eläimiä niiden elinten tai kudosten luovuttamiseksi näihin tarkoituksiin. Lain tarkoittamia toiminnanharjoittajia ovat siten sekä koe-eläinten kasvattajat, toimittajat että käyttäjät. Lakiehdotuksessa asetetaan toiminnanharjoittajille useita direktiivin edellyttämiä toiminnanharjoittajaan sekä hankkeisiin, toimenpiteisiin ja käytettäviin eläimiin liittyviä vaatimuksia. Lisäksi toiminnanharjoittajalla on oltava viranomaisen lupa toiminnan harjoittamiseen ja kunkin hankkeen toteuttamiseen.

Koe-eläintoimintaa harjoitetaan pääosin yliopistoissa ja valtion tutkimuslaitoksissa ja jonkin verran myös lääketeollisuuden piirissä ja muissa yrityksissä. Toiminnanharjoittajiin kohdistuvia velvoitteita ja lupia koskevalla sääntelyllä puututaan ensisijaisesti perustuslain 16 §:n 3 momentissa turvattuun tieteen vapauteen. Tieteen vapauteen kuuluu muun muassa sen harjoittajan oikeus valita tutkimusmenetelmänsä (HE 309/1993 vp, s. 64/II, PeVL 13/2006 vp, s. 2/I). Tieteellisen tutkimuksen vapaus on turvattu myös EU:n perusoikeuskirjan 13 artiklassa. Jossain määrin sääntelyllä on merkitystä myös perustuslain 18 §:n 1 momentissa tarkoitetun elinkeinovapauden ja perustuslain 15 §:ssä turvatun omaisuuden suojan kannalta. Elinkeinovapaus on tunnustettu EU:n perusoikeuskirjan 16 artiklassa ja omistusoikeus 17 artiklassa.

Koe-eläinten käyttöä koskeva kansallinen ja kansainvälinen sääntely on perinteisesti perustunut siihen, että toiminnassa on pyrittävä parhaalla mahdollisella tavalla välttämään eläinten kipua, tuskaa ja kärsimystä. Tämä on epäilemättä yhteiskunnallisesti hyväksyttävä ja erittäin painava peruste alan toimijoiden tieteen vapauden, elinkeinovapauden ja omaisuuden suojan rajoittamiseen. Perusteella on liityntä myös perustuslain 20 §:n ympäristövastuusäännökseen, vaikka eläinten hyvinvoinnin edistämisessä on kysymys ennemminkin eettisesti kestävästä periaatteesta kuin suoranaisesti perusoikeuksien turvaamisesta (ks. PeVL 34/2009 vp, s. 3/II). Valiokunta kiinnittää lisäksi huomiota siihen, että jäsenvaltiot ovat sitoutuneet eläinten hyvinvoinnin vaatimusten täysimääräiseen huomioon ottamiseen unionin lainsäädännön täytäntöönpanossa (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 13 artikla, ks. myös em. direktiivin johdanto-osan 2. kappale).

Sääntely ei merkitse koe-eläinten käyttöön perustuvan tieteellisen tutkimuksen ja opetuksen käytön kieltoa. Koe-eläinten käytön edellytykset säilyvät olennaisilta osiltaan samanlaisina kuin voimassa olevassa lainsäädännössä. Toiminnan ja hankkeiden luvanvaraisuus sekä toiminnalle ja hankkeille muutoin asetetut vaatimukset eivät sääntelyn hyväksyttävä ja painava yhteiskunnallinen intressi huomioon ottaen muodostu perusoikeusrajoitusten oikeasuhtaisuuden kannalta ongelmallisiksi. Sääntely on myös riittävän täsmällistä ja tarkkarajaista.

Perustuslain 124 §

Koe-eläinten käyttöön liittyvän hankkeen saa 1. lakiehdotuksen 24 §:n perusteella toteuttaa vain hankelupalautakunnan luvalla. Esityksen säätämisjärjestysperusteluissa sääntelyä on käsitelty perustuslain 124 §:n kannalta sen vuoksi, että hankelupalautakuntaa ei pidetä perustuslain kyseisessä pykälässä tarkoitettuna viranomaisena.

Lakiehdotuksen 7 luvussa on yksityiskohtaiset säännökset hankelupalautakunnan asettamisesta ja kokoonpanosta, asioiden valmistelusta ja käsittelystä lautakunnassa, lautakunnan ratkaisuvallasta sekä lautakunnan henkilöstöstä. Hankelupalautakunnan asettaa määräajaksi valtioneuvosto maa- ja metsätalousministeriön esityksestä. Lautakunta toimii Etelä-Suomen aluehallintoviraston yhteydessä, jossa lautakunnassa käsiteltävät asiat valmistellaan ja josta ne esitellään. Tällä tavoin organisoitu lupia myöntävä toimielin on valiokunnan mielestä perustuslain 124 §:ssä tarkoitettu viranomainen, joten sääntelyä ei ole tarpeen arvioida perustuslain hallintotehtävän antamista muulle kuin viranomaiselle koskevan säännöksen näkökulmasta. Hankelupalautakunnasta on ehdotettu säädettäväksi perustuslain valtionhallinnon toimielimiä koskevan 119 §:n 2 momentin vaatimukset täyttävällä tavalla (vrt. esim. PeVL 12/2004 vp, s. 2—3).