Perustelut

Yleistä

Hallituksen esityksen 1. lakiehdotuksessa esitetään säädettäväksi Suomessa asuvan vammaisen henkilön oikeudesta Kansaneläkelaitoksen järjestämään tulkkauspalveluun. Esityksen tarkoituksena on toteuttaa perustuslain 17 §:n 3 momentin toimeksiantoa turvata viittomakieltä käyttävien sekä vammaisuuden vuoksi tulkitsemis- ja käännösapua tarvitsevien oikeuksia.

Ehdotetulla sääntelyllä on liittymiä perustuslain 19 §:n säännöksiin sosiaalisista oikeuksista. Vammaisten henkilöiden tulkkauspalveluilla on myös yhteys perustuslain 16 §:n 2 momentin säännökseen, jonka mukaan julkisen vallan on turvattava, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään, jokaiselle yhtäläinen mahdollisuus saada kykyjensä ja erityisten tarpeidensa mukaisesti myös muuta kuin perusopetusta sekä kehittää itseään varattomuuden sitä estämättä.

Tulkkauspalvelujen järjestämisellä julkinen valta edistää perustuslain 14 §:n 3 momentin mukaisesti yksilön mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan ja vaikuttaa häntä itseään koskevaan päätöksentekoon. Palvelut tukevat myös vammaisten henkilöiden yhdenvertaisuutta.

Tulkkauspalvelun määrä

Tulkkauspalvelun määrästä ehdotetaan säädettäväksi 1. lakiehdotuksen 6 §:ssä. Tulkkauksen vähimmäismäärä on ehdotetussa säännöksessä 360 tuntia kuulonäkövammaiselle ja 180 tuntia kuulo- tai puhevammaiselle henkilölle kalenterivuodessa.

Tulkkauspalvelua järjestään näitä tuntimääriä enemmän, jos se on vammaisen henkilön yksilölliset tarpeet huomioon ottaen perusteltua. Tulkkauspalvelua on lisäksi opiskeluun liittyvänä järjestettävä henkilölle siinä laajuudessa kuin hän sitä välttämättä tarvitsee selviytyäkseen perusopetuksen jälkeisistä opinnoista. Näiden opintojen on johdettava tutkintoon tai ammattiin, edistettävä ammatilliseen opiskeluun pääsemistä tai työllistymistä taikka tuettava työelämässä pysymistä tai etenemistä.

Perustuslain 19 §:n 1 momentin mukaan jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon. Pykälän 3 momentin mukaan julkisen vallan on turvattava, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään, jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut. Viimeksi mainitussa momentissa tarkoitetun sääntelyn lähtökohtana voidaan perusoikeusuudistuksen esitöiden mukaan pitää sellaista palvelujen tasoa, joka luo jokaiselle ihmiselle edellytykset toimia yhteiskunnan täysivaltaisena jäsenenä (HE 309/1993 vp, s. 71/II, PeVL 30/2008 vp, s. 2/I). Perustuslain 22 §:n mukaan julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien toteutuminen.

Esityksen perusteluista ilmenee, etteivät nykyiset tulkkauspalveluiden vähimmäismäärät ole taanneet riittäviä palveluita. Lisäksi palveluiden saatavuudessa on ollut suuria alueellisia eroja. Esityksen tavoitteena on edistää tulkkauspalvelua tarvitsevien vammaisten henkilöiden yhdenvertaisuutta. Vähimmäismääriin ei ehdoteta muutoksia.

Valiokunta kiinnitti perusoikeusuudistusta säädettäessä erityistä huomiota kuntien tosiasiallisiin edellytyksiin suoriutua uudistuksesta aiheutuvista uusista tehtävistä ja velvoitteista (PeVM 25/1993 vp, s. 3/II, ks. myös PeVL 41/2002 vp, s. 3/II). Viime kädessä valtion on huolehdittava siitä, että kunnilla on kyseessä olevien palvelujen käytännön toteuttamiseksi riittävät taloudelliset voimavarat, jotta maan eri osissa eläville vaikeavammaisille voidaan turvata yhdenvertainen huolenpito (ks. myös PeVL 37/2006 vp, s. 2—3).

Tulkkauspalvelun siirtäminen kunnilta Kansaneläkelaitokselle on vaihtoehtoinen tapa turvata maan eri osissa asuville vammaisille riittävät ja yhdenvertaiset palvelut. Ehdotettu vähimmäistuntimäärien säännös, yhdessä yksilöllisten ja opiskeluun liittyvien tarpeiden mukaan järjestettävien tulkkauspalveluiden kanssa, ei vaikuta lain käsittelyjärjestykseen. Olennaista on, että tulkkauspalvelua on järjestettävä vähimmäismääriä enemmän, jos se on asiakkaan yksilölliset tarpeet huomioiden perusteltua. Ehdotettu säännös yksilöllisten tarpeiden perusteella järjestettävistä tulkkauspalveluista ei sisällä oikeusohjeita tarpeellisuuden arvioinnille. Erityisesti perustuslain 17 §:n 3 momentin kannalta olisi asianmukaista, jos laissa säädettäisiin tarkemmin, minkä tyyppisiä seikkoja arvioinnissa olisi huomioitava.

Muutoksenhakuoikeus

Kansaneläkelaitoksen päätökseen tyytymätön saa esityksen 1. lakiehdotuksen 17 §:n 1 momentin mukaan hakea siihen muutosta valittamalla sosiaaliturvan muutoksenhakulautakuntaan ja sen päätöksestä edelleen vakuutusoikeuteen. Vakuutusoikeuden päätöksestä ei ehdotuksen mukaan saa valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Sääntelyehdotuksesta ei ole perustuslain 21 §:n 1 momentin kannalta huomautettavaa. Valiokunta on kuitenkin lähtenyt siitä, ettei Suomen hallinto-oikeudelliseen oikeusturvajärjestelmään pääsääntönä kuuluvasta oikeudesta valittaa korkeimmalle hallinto-oikeudelle tule kevyin perustein poiketa (PeVL 37/2005 vp, PeVL 19/2002 vp, s. 4/I, PeVL 4/2005 vp, s. 3/I). Valituskieltoa ei ole esityksessä perusteltu. Kansaneläkelaitoksen tulkkauspäätösten vahvan perusoikeusulottuvuuden vuoksi vakuutusoikeuden päätöstä koskevan valituskiellon tarpeellisuutta ja asianmukaisuutta on syytä harkita siten, että valituskiellon sijasta otettaisiin käyttöön valituslupajärjestelmä, jossa korkein hallinto-oikeus voisi tarvittaessa päätöksillään ohjata tulkkauspalvelupäätöksiä.