Täysistunnon pöytäkirja 60/2009 vp

PTK 60/2009 vp

60. TIISTAINA 2. KESÄKUUTA 2009 kello 14.00

Puhemiehen muistosanat kansanedustaja Susanna Haapojasta

Täysistunnon aluksi lausui ensimmäinen varapuhemies Seppo Kääriäinen ja Arvoisat kansanedustajat, hyvät kollegat! Ärade riksdagsledamöter!

Tieto kansanedustaja Susanna Haapojan menehtymisestä äkilliseen sairauskohtaukseen saavutti meidät aurinkoisen kirkkaana lauantaina, koulujen päätöspäivänä, Suvivirren päivänä. Kaunis alkukesän päivä tuntui menevän varjoon.

Kukat hänen paikallansa kertovat meille elämämme hauraudesta. Pidetyn työtoverin yllättävä kuolema tuntuu vaikealta uskoa, saati hyväksyä.

Susanna Haapoja tuli äitinsä Eilan jälkiä seuraten yhteiskunnalliseen toimintaan. Hänet valittiin kansanedustajaksi vuoden 2003 vaaleissa Vaasan vaalipiiristä. Hän ymmärsi, että kansanedustajan työ perustuu luottamukseen ja kovaan työhön. Syvyyttä siihen toi hänen aatteellisuutensa. Hän osallistui myös Etelä-Pohjanmaan maakunnan politiikkaan aidon pohjalaisen talkoohengen sisäistäneenä. Yhteinen hyvä leimasi hänen ponnistuksiaan niin eduskunnassa kuin maakunnassakin. "Me" tuli ennen "minää".

Susanna Haapoja sai kohtalokkaan sairauskohtauksensa koti-Kauhavalla lentosotakoulun johtajan vaihdostilaisuudessa. Lentosotakoulun asema ja tulevaisuus olivat hänelle sydämen asia kuten muutkin oman maakunnan ja kunnan asiat. Uuden Kauhavan luomisessa Haapojan sovittelevuudella oli aivan ratkaiseva merkitys.

Tunsimme Susanna Haapojan ahkerana ja asialleen omistautuneena edustajana. Hän toimi jäsenenä maa- ja metsätalousvaliokunnassa, puolustusvaliokunnassa sekä työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa. Omassa eduskuntaryhmässään ja muuallakin hän oli kokoava edustaja. Hän antoi arvoa toisten työlle eikä ominut saavutuksia omiin nimiinsä.

Isänsä kautta Susanna Haapojalle syntyi kipinä kulttuuriin. Hän oli maahenkinen, juuristaan tietoinen eteläpohjalainen viljelijä. Eteläpohjalaisen murreseuran puheenjohtajana hän sanoi: "Eteläpohjalainen murre ei ole vain uhoamista; taustalla on hartaus ja melankolia."

Susanna Haapoja oli auttavainen, lämminsydäminen ja myötäelävä ihminen. Hänen iloisuutensa ja hyväntuulisuutensa tarttui ympäristöön niinäkin päivinä, jolloin asiat eivät sujuneet parhaalla mahdollisella tavalla. Hänellä oli kuuntelemisen taito ja tahto. Muistelemme Susanna Haapojaa kiitollisin mielin.

Susanna Haapoja var en hjälpsam, varmhjärtad och empatisk människa. Hennes glädje och goda humör smittade av sig på omgivningen också sådana dagar då allting inte löpte på bästa möjliga sätt. Hon hade förmågan och viljan att lyssna. Vi minns Susanna Haapoja med stor tacksamhet.

Susanna Haapojalla oli läheinen suhde vanhempiinsa, äiti Eilaan ja isä Kaleviin. Omasta ja eduskunnan puolesta tahdon osoittaa myötätunnon ja osanoton sanat edustaja Susanna Haapojan omaisille ja läheisille. Toivomme läheisten saavan lohtua siitä tiedosta, että Susanna Haapoja oli pidetty työtoveri ja arvostettu kansanedustaja.

Vi hedrar Susanna Haapojas minne med en stunds tystnad.

Hiljennymme hetkeksi kunnioittamaan Susanna Haapojan muistoa.

Hetken hiljaisuus.

Muistosanoja edustajat kuuntelivat seisoaltaan.