Perustelut

1 Ehdotuksesta 58 §:n 2 momentiksi: Presidentin päätöksenteko

1.1 Ehdotus.

Nykyisen perustuslain 58 §:n mukaan tasavallan presidentti tekee päätöksensä valtioneuvostossa sen ratkaisuehdotuksesta. Säännöksen 2 momentin mukaan, jos presidentti ei päätä asiasta valtioneuvoston ratkaisuehdotuksen mukaisesti, asia palautuu valtioneuvoston valmisteltavaksi. Vain hallituksen esityksen antamisesta ja peruuttamisesta päätetään tämän jälkeen valtioneuvoston uuden ratkaisuehdotuksen mukaisesti.

Nyt hallitus ehdottaa säännöksen 2 momenttiin uutta sanamuotoa, jonka mukaan, jos presi-dentti ei päätä asiasta valtioneuvoston ratkaisuehdotuksen mukaisesti, asia palautuu valtioneuvoston valmisteltavaksi. Tämän jälkeen muusta kuin lain vahvistamista, virkaan nimittämistä tai tehtävään määräämistä koskevasta asiasta päätetään valtioneuvoston uuden ratkaisuehdotuksen mukaisesti, jos ehdotus vastaa eduskunnan ilmaisemaa kantaa asiassa.

1.2.Ehdotuksen vaikutus.

Ehdotus sitoo tasavallan presidentin nykyistä selvästi laajemmin valtioneuvoston kantaan ristiriitatilanteissa, ja tämä koskee nykyisestä poiketen erityisesti päätöksentekoa kansainvälisissä asioissa.

Hallituksen esitys merkitsee käytännössä sitä, että tasavallan presidentin ja valtioneuvoston ollessa erimielisiä kansainvälisissä asioissa presidentti on sidottu valtioneuvoston uuteen ratkaisuehdotukseen ja näkemykseen, jos ehdotus vastaa eduskunnan ilmaisemaa kantaa asiassa. Säännös ristiriitatilanteessa johtaa siihen, että valtioneuvoston ja presidentin kantoja ei enää tarvitse sovitella yhteen, ja tässä mielessä säännösehdotus kovertaa tyhjäksi perustuslain 93 §:n toimivaltasäännöksen siitä, että Suomen ulkopolitiikkaa johtaa tasavallan presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa.

Nykyinen ulkopoliittinen päätöksentekojärjestelmä perustuu presidentin ensisijaiselle johtovallalle ja yhteistoiminnalle valtioneuvoston kanssa. Nykyisen perustuslain 93 §:n perusteluissa todettiin, että ulkopoliittisesti laajakantoiseen asiaan presidentti tarvitsee koko valtioneuvoston myötävaikutusta esimerkiksi Suomen taholta esitettävien merkittävien ulkopoliittisten aloitteiden valmisteluun tai siihen, kun valmistellaan kantaa muiden tekemiin Suomen kansainvälisten suhteiden kannalta laajakantoisiin aloitteisiin. Kiireellistä ratkaisua vaativissa erityistilanteissa voi kuitenkin riittää yhteydenpito ministerivaliokunnan taikka yksittäisen ministerin, lähinnä pääministerin, ulkoministerin tai kulloinkin kysymyksessä olevan asian valmistelusta vastaavan ministerin kanssa.

1.3 Ehdotettuun PeL 58 §:ään sisältyviä ongelmia.

Ehdotus 58 §:ksi on epäonnistunut kompromissi yhtäältä pyrkimyksestä sitoa presidentti ulkopolitiikan johtamisessa nykyistä enemmän valtioneuvoston kantaan ja toisaalta haluttomuudesta kajota perustuslain 93 §:n säännökseen, joka varsinaisesti koskee toimivaltaa ulkopolitiikan johtamisessa. Uudessa 58 §:ssä ei avoimesti lausuta julki, mitä asioita presidentin kannan sitominen valtioneuvoston kantaan koskee.

Onko valtiosääntöisenä järjestelynä paikallaan, että presidentin ja valtioneuvoston toimivallan ulottuvuus jossakin konkreettisessa asiassa juridisesti sidotaan eduskunnan kannanottoon asiassa? Onko tällaisessa tilanteessa, jossa valtioneuvosto jossakin ristiriitatilanteessa hakee eduskunnalta kannanoton sivuuttaakseen presidentin, perusteita puhua eduskunnan roolin ja vaikutusvallan vahvistumisesta, kun erityisesti vakaan enemmistöhallituksen aikana ei juuri ole odotettavissa, että eduskunnan enemmistö asettuisi riitauttamaan valtioneuvoston omaksumaa kantaa?

Ehdotettu järjestely, jossa valtioneuvosto voi sivuuttaa presidentin kannan vetoamalla edus-kunnan asiassa jo ottamaan kantaan, on ongelmallinen, koska epäselväksi jää, mikä kulloisessakin tilanteessa olisi eduskunnan kanta. Parlamentaarinen järjestelmä oikeastaan edellyttää, että hyvin monenlaiset parlamentin poliittiset kannanilmaisut toimivat parlamentaarisena ohjauksena hallitukselle. Ehdotus on puutteellinen sen vuoksi, että ehdotuksen perustelutekstin varaan jätettäisiin se, missä tilanteessa myös valiokunnan ilmaisema kanta olisi tässä tarkoitettu eduskunnan kanta.

1.4 Johtopäätökset PeL 58 §:n muuttamisesta.

Suomalaiset luottavat vaaleilla itse valitsemaansa presidenttiin. Hallituksen esityksessä ei ole millään tavoin kyetty perustelemaan sitä, miksi kansan suoraan valitsemalla presidentillä eivät voisi säilyä nykyiset valtaoikeudet ja miksi niiden muuttaminen olisi tähdellistä ja miksi nykyistä päätöksentekojärjestelmää tulee muuttaa vain 10 vuoden kokemuksen perusteella.

Nykyinen perustuslain mukainen päätöksenteko, jossa on roolinsa sekä tasavallan presidentillä että valtioneuvostolla, antaa mahdollisuuden punnita asioita monipuolisesti ja eri näkökulmista. Tasavallan presidentti on voimavara, jonka merkitystä ei saa vähätellä.

Tasavallan presidentti on nykyisen perustuslain mukaan suoralla vaalilla valittu valtionpää-mies, joka johtaa Suomen ulkopolitiikkaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Nykyisessä ulkopolitiikan johtojärjestelmässä eduskunnalla, sen luottamusta nauttivalla valtioneuvostolla sekä suoralla kansanvaalilla valitulla presidentillä on oma roolinsa ulkopolitiikasta päätettäessä. Toimiva ulkopolitiikan johto edellyttää presidentin ja valtioneuvoston kiinteää yhteistoimintaa. Nykyistä perustuslakia säädettäessä edellytettiin, että presidentti ja valtioneuvosto huolehtivat toistensa asianmukaisesta ja ajoissa tapahtuvasta informoimisesta ulkopolitiikan kannalta merkityksellisissä asioissa.

Hallituksen esityksessä ehdotetulla tavalla hallitus pyrkii nyt kiertokautta toteuttamaan kansan suoraan vaaleilla valitseman tasavallan presidentin itsenäisen päätösvallan riistämisen, mitä ei tohdita suoraan esittää 93 §:n kohdalla, niin kuin alun perin aikomus on ollut.

Hallituksen esityksessä ehdotetaan heikennettäväksi tasavallan presidentin asemaa itsenäisenä päättäjänä. Esityksessä säilytetään tosin 93 §:n 1 momentin muotoilu, että presidentti johtaa ulkopolitiikkaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Hallitus kuitenkin esittää presidentin vallan tosiasiallista riistämistä muuttamalla 58 §:n säätelemää päätöksentekotapaa. Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä kannattaa presidentin nykyisen ulkopoliittisen aseman säilyttämistä.

Mielestämme asiantuntijakuulemisessa esiin nousseet esityksen ongelmat ja kysymykset ovat oleellisia lisäperusteluita sille, että ehdotusta perustuslain 58 §:n 2 momentin muuttamiseksi ei tulisi hyväksyä.

Mielestämme ehdotus perustuslain 58 §:n 2 momentiksi synnyttää enemmän uusia kysymyksiä ja ristiriitoja tasavallan presidentin ja valtioneuvoston valta-asemista ulkopolitiikan johdossa kuin ratkaisee jo ilmenneitä ongelmia. Suoralla kansanvaalilla valitun presidentin asemaa ei pitäisi hallituksen ehdottamalla tavalla näin olennaisesti heikentää muuttamalla valtioneuvoston päätöksentekoa koskevia sääntöjä. Sen vuoksi emme katso voivamme hyväksyä perustuslain 58 §:n 2 momenttiin tehtyä muutosta.

Ratkaisu on ristiriitainen ja erikoinen sikäli, että voimassa olisi perustuslain 93 §, jonka mukaan Suomen ulkopolitiikkaa johtaa tasavallan presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa, mutta perustuslain 58 §:n muutoksella presidentin johtovalta ulkopoliittisissa asioissa tosiasiassa alistettaisiin ristiriitatilanteessa pääministerin ja valtioneuvoston lopulliseen kantaan, kun se vastaa eduskunnan kantaa asiassa.

2 Suomen edustaminen Eurooppa-neuvostossa ja valtion ylimmän johdon edustaminen EU:ssa (PeL 66 §).

Tähän asti käytäntönä on ollut, että presidentti on osallistunut Eurooppa-neuvoston kokouksiin ja muihin huippukokouksiin Suomen toisena edustajana presidentin toimivaltaan kuuluvissa kysymyksissä.

Nyt hallitus pyrkii tässäkin kohdassa kaventamaan presidentin toimivaltaa. Hallitus haluaa li-sätä pääministerin tehtäviä koskevaan perustuslain 66 §:ään säännöksen, jonka mukaan pääministeri edustaa Suomea Eurooppa-neuvostossa ja valtion ylimmän johdon edustusta vaativassa Euroopan unionin muussa toiminnassa.

Hallitus haluaa, että vain pääministeri edustaisi Suomea myös muissa Euroopan unionin keskeisissä kokouksissa, kuten valtion tai hallitusten päämiesten epävirallisissa tapaamisissa ja niin sanotuissa Euroopan unionin kolmas maa -kokouksissa, joissa unionin jäsenvaltiot tapaavat valtion tai hallitusten päämiesten tasolla unionin ulkopuolisten maiden edustajia. Hallituksen mielestä presidentti ei saisi osallistua niihin Suomen edustajana edes silloin, kun pääministeri olisi estynyt osallistumasta.

Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä on sitä mieltä, että on jatkossakin Suomen etujen mukaista pitää kiinni presidentin osallistumisen mahdollisuudesta kansainvälisiin kokouksiin käsiteltäessä Suomelle tärkeitä ulko- ja turvallisuuspolitiikan asioita.

3 Tasavallan presidentin ja valtioneuvoston yhteistyön tarve kansainvälisissä asioissa

Vuoden 2000 perustuslakiuudistuksen perusratkaisut ovat edelleen kestäviä ja luovat mahdol-lisuuden monikanavaiselle valtioinstituutioiden väliselle yhteistyölle ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Useamman toimijan osallistuminen ulkopoliittisesti tärkeiden asioiden päätöksentekoon luo tarpeen neuvotella Suomen yhteisestä ulkopolitiikasta. Sen sijaan kaiken vallan keskittäminen pääministerille ulkopoliittisessa päätöksenteossa vähentää tai poistaa tarpeen neuvotella ja sovitella erilaisten näkemysten välillä.

Esityksiä tehdessään hallituksen olisi tullut kunnioittaa presidentin roolia ja tehtäviä maamme ulkopolitiikan johtajana.

Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän mielestä ehdotettujen muutosten sijasta olisi tullut ryhtyä kehittämään presidentin ja pääministerin keskinäistä kanssakäymistä ja kehittää valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan työtä. Tämän tavoitteen toteuttamiseksi tasavallan presidentillä tulee olla mahdollisuus tarvittaessa kutsua koolle hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittinen valiokunta. Muutoinkin hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan työn merkitystä on syytä painottaa.