Perustelut
4. lakiehdotus
Neljäs lakiehdotus koskee sairaalassa ja koulukodissa
sekä lastensuojelulain nojalla sijoitetun perusopetusta
saavan oppilaan kotikunnan maksuosuutta. Ehdotuksen tarkoituksena
on antaa kunnille taloudelliset mahdollisuudet turvata kaikkien
alueellaan asuvien oppivelvollisuusikäisten lasten
perusoikeus maksuttomaan perusopetukseen ja esiopetusikäisten
oppilaiden oikeus maksuttomaan esiopetukseen lain edellyttämällä tavalla.
Perusopetuslain mukaan perusopetuksen järjestämisvelvollisuus
on lapsen oleskelukunnalla eli lastensuojelulaissa tarkoitetulla
sijoituskunnalla. Myös kustannusvastuu on sijoituskunnalla
valtionosuuden ylittävältä osalta. Hallituksen
esityksessä ehdotetaan toiseen kuntaan sijoitetun lapsen
perusopetuksen kustannusvastuu siirrettäväksi
valtionosuuden ylittävältä osalta lapsen
sijoittaneelle kunnalle. Näin lapsen oleskelukunta saisi
järjestämästään perusopetuksesta
korvauksen lapsen kotikunnalta. Sivistysvaliokunta pitää ehdotusta
kannatettavana. Valiokunta on aiemmissa yhteyksissä (mm. SiVL
10/2005 vp — HE 88/2005
vp) edellyttänyt toimenpiteitä sen toteuttamiseksi,
että sijoituskunta saa korvauksen sijoitetussa kunnassa
annettavasta opetuksesta. Valiokunnan mielestä lainmuutoksella
edistetään sitä, että lastensuojelulliset
toimenpiteet olisivat lasten edun mukaisia.
Sairaalaopetuksen osalta valiokunta kiinnittää huomiota
siihen, että koulupäivämaksujen määräytymisperusteet
eivät ole yhdenmukaisia. Valiokunta pitää tärkeänä selvittää maksujen määräytymisperusteet.
Käytännössä käy
liian usein niin, että lapsen palatessa sairaalaopetuksesta
normaaliopetukseen hän ei tässä nivelvaiheessa
saa riittävää tukea. Valiokunta pitää välttämättömänä panostaa nivelvaiheessa
siihen, että opiskelu voi jatkua mahdollisimman kitkattomasti
oppilasolosuhteiden muutoksesta huolimatta. Tämä edellyttää yhteistyötä koulujen
välillä ja sairaalaopetuksen antajien asiantuntemuksen
käyttämistä ohjauksessa.
Sairaalakoulujen toimintaedellytyksiä ja rahoitusaseman
kehittämistä koskevan työryhmän työn
perusteella on toteutettu kehittämishanke SAIREKE, joka
on alkanut vuonna 2005 ja jatkuu edelleen. Valiokunta pitää tärkeänä tätä sairaalakoulutuksen
valtakunnallista kehittämistä. Moniammatillinen,
koordinoitu ja hyvin johdettu yhteistyö edistää lapsen
oikeuksien toteutumista. Pyrkimyksenä tulee olla
valtakunnallisesti tasa-arvoiset mahdollisuudet lapsille, jotka ovat
erityisen lastensuojelun tarpeessa.
Valiokunta kiinnittää huomiota myös
siihen, että lapsen toiseen kuntaan sijoittamisen yhteydessä lapsen
opetuksesta vastuussa olevan tahon tulee saada riittävän
ajoissa tieto kuntaan muuttavasta lapsesta. Tällöin
hänen opetuksensa siinä tarvittavine tukitoimineen
voidaan järjestää oppilaan tarpeiden
edellyttämällä tavalla. Tämä edellyttää kuntien
ja hallintokuntien välisen yhteistyön lisäämistä.
1. lakiehdotus
Sosiaali- ja terveysvaliokunta on pyytänyt sivistysvaliokunnan
lausuntoa 4. lakiehdotuksesta. Sivistysvaliokunnan kuulemat asiantuntijat
ovat kuitenkin kiinnittäneet huomiota myös eräisiin 1.
lakiehdotuksen säännöksiin. Sen johdosta
valiokunta esittää vielä seuraavaa.
Ehdotetussa lastensuojelulain 9 §:ssä (Tuki koulunkäyntiin)
esitetään säädettäväksi,
että kunnan tulee järjestää koulupsykologi-
ja koulukuraattoripalveluita, jotka antavat kunnan esi- ja perusopetuksen
oppilaille riittävän tuen ja ohjauksen
koulunkäyntiin sekä oppilaiden kehitykseen liittyvien
sosiaalisten ja psyykkisten vaikeuksien ehkäisemiseksi
ja poistamiseksi. Palveluilla tulee edistää myös
koulun ja kodin välisen yhteistyön kehittämistä.
Lakiehdotuksen yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan, että lastensuojelulakiin
sisällytettäisiin nykyistä lastensuojelulain
7 §:n 2 momenttia vastaava säännös koulunkäynnin
tukemisesta. Perusteluissa todetaan esitetyn säännöksen
olevan asiallisesti sisällöltään
muuten sama kuin nykyinen 7 §:n 2 momentti, mutta kuitenkin
siten, että koulukuraattorin ja -psykologin virkojen sijasta
puhuttaisiin vastaavista palveluista.
Sivistysvaliokunta painottaa sitä, että säännösmuutoksella
ei ole tarkoitus muuttaa nykyistä tilannetta myöskään
toisen asteen koulutuksessa. Nykyisin ammatillisessa koulutuksessa
ja lukiossa opiskeleville voidaan järjestää lastensuojelulain
tarkoittamia palveluja, joihin voi kuulua myös kuraattori-
ja psykologipalveluja. Näistä palveluista aiheutuvat
kustannukset eivät kuulu opetustoimen valtionosuuteen oikeuttaviin
kustannuksiin. Valiokunnan mielestä on tärkeää,
että kunta voisi tarvittaessa osoittaa näitä palveluja
myös toisen asteen koulutuksen opiskelijoille.
Perusopetuslaissa ei säädetä kunnan
koululaitoksesta, eikä kouluista. Kunnalla on velvollisuus
opetuksen järjestämiseen, mutta sen lisäksi esi-
ja perusopetusta järjestävät valtio ja
opetuksen järjestämisluvan perusteella yksityiset
opetuksen järjestäjät. Perusopetuslaissa
säädetyt opetuksen järjestäjän
velvoitteet ja oppilaan oikeudet koskevat kaikkia opetuksen järjestäjiä ja niiden
oppilaita samalla tavalla. Oppilaan oikeuksien turvaamiseksi
ja nykyisin yleensä noudatetun käytännön
vahvistamiseksi sekä nykytilan selkeyttämiseksi
olisi tarkoituksenmukaista säätää koulukuraattori-
ja koulupsykologipalveluista siten, että niihin olisi oikeus
kaikilla oppilailla riippumatta siitä, mikä taho
heidän opetuksensa järjestää.
Lisäksi sama oikeus tulisi olla myös perusopetuslaissa
tarkoitetun valmistavan opetuksen ja lisäopetuksen oppilailla.
Edellä esitetyn perusteella sivistysvaliokunnan näkemyksen
mukaan 1. lakiehdotuksen 9 §:n tulisi kuulua esimerkiksi
seuraavasti:
Kunnan tulee järjestää koulupsykologi-
ja koulukuraattoripalveluita, jotka antavat kunnan perusopetuslaissa (628/1998) tarkoitetun esi-,
perus- ja lisäopetuksen sekä valmistavan opetuksen oppilaille riittävän
tuen ja ohjauksen koulunkäyntiin ja oppilaiden kehitykseen
liittyvien sosiaalisten ja psyykkisten vaikeuksien ehkäisemiseksi
ja poistamiseksi. Palveluilla tulee edistää myös
koulun ja kodin välisen yhteistyön kehittämistä.
Perusopetuslain 7 ja 8 §:ssä tarkoitetun opetuksen
järjestäjä vastaa edellä 1 momentissa
tarkoitettujen palveluiden järjestämisestä oppilailleen.
(Uusi mom.)
Jotta lasten ja nuorten palveluja järjestävien
eri hallinnonalojen vastuiden määrittely ei hämärtyisi,
sivistysvaliokunta kiinnittää sosiaali- ja terveysvaliokunnan
huomiota siihen, että esitetyn lastensuojelulain 3 ja 8 §:n
säännöksissä ja niiden perusteluissa
olevilla viittauksilla eri hallinnonalojen toimintaan ei tulisi
muuttaa nykyisiä eri hallinnonalojen vastuita.
Vielä valiokunta esittää, että sosiaali-
ja terveysvaliokunta selvittää, kattaako lastensuojelulain
25 §:n 1 momentin ilmoitusvelvollisuus kaikki perusopetuslaissa
tarkoitetut koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnan
yksityiset palveluntuottajat.