Perustelut
Sivistysvaliokunta käsittelee tässä lausunnossaan
erityisesti yliopistojen rahoitusta, yliopistojen harjoittelukoulujen
rahoitusta, ammatillisten oppilaitosten ja ammattikorkeakoulujen
sekä aikuiskoulutuksen perustamiskustannusten rahoitusta
valtionosuusmuutosten siirtymävaiheessa, toisen asteen
koulutuksessa olevien opiskelijoiden opintotuen kehittämistä ja kuntien
kulttuuritoiminnan tukemista.
Yliopistojen rahoitus
Valiokunta on useissa yhteyksissä käsitellyt
yliopistojen rahoitusta. (Esim. SiVL 5/2003 vp ja SiVM
10/2004 vp). Valiokunta edelleenkin korostaa
sitä, että yliopistot tuottavat vahvan osaamisperustan
ja luovat kansallista hyvinvointia. Yliopistot osallistuvat yhteiskunnan
rakentamiseen niin alueellisesti kuin koko maan kannalta ja valmistavat
osaajia yhteiskunnan eri sektoreille. Ne toimivat uuden tiedon luojina
ja välittäjinä, innovaatioketjun keskeisinä osina,
kulttuurin kehittäjinä, yhteiskunnan tarvitseman työvoiman
kouluttajina ja keskustelun kriittisinä osapuolina. Yhteiskunnan
edun mukaista on, että Suomen yliopistot pystyvät
antamaan laadultaan kilpailukykyistä yliopistokoulutusta
ja vastaamaan tiedon uudistamisesta ja innovaatioiden
synnyttämisestä.
Yliopistojen perusrahoitus oli suurissa vaikeuksissa
koko 1990-luvun. Kuluvan vuosituhannen alussa yliopistojen kannalta
rahoitustilanne muodostui kestämättömäksi.
Kehittämislain muutoksella ja laajentamisella yliopistojen määrärahoja
on korotettu vuosittain 20 miljoonalla eurolla, mikä on
helpottanut tilannetta. Yliopistojen rahoitustilanne on kuitenkin
edelleenkin vaikea. Monet yliopistot rahoittavat eri toimintojaan
hanke- ja projektirahoituksella. Tilakustannusten ongelmaa ei ole
edelleenkään ratkaistu. Yliopistot ovat esittäneet
tilakustannusten sisällyttämistä kehittämislakiin.
Kehittämislain tuomat määrärahalisäykset
ovat yliopistojen ilmoitusten mukaan viime vuosina menneet jopa
kokonaisuudessaan vuokratason korotuksiin. Yliopistot ovat tehostaneet
tilojen käyttöä, mutta vuokrakustannukset
muodostavat kasvavan osan toimintamenoista.
Hallitusohjelman sekä opetuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelman
2003—2008 mukaan laaja-alainen ja korkeatasoinen osaaminen on
keskeinen tavoite. Valtioneuvoston tuottavuusohjelma kohdistaa yliopistoihin
suuria vaatimuksia. Yliopistot ovat raportoineet tuottavuutta lisäävistä hankkeistaan
toiminnan eri alueilla, kuten opinto-, henkilöstö-
ja taloushallinnossa, tietopalvelussa ja tutkimuksen tukipalveluissa.
Yliopistot ovat liittäneet laatujärjestelmiä toimintojensa
osaksi ja syventäneet niiden soveltamista. Laaja verkostoituminen
on tuottanut todellisia synergia- ja tuottavuusetuja. Valiokunta
edellyttää, että yliopistojen tehostamistoimenpiteistä vapautuvia
varoja kohdistetaan yliopistojen omien strategisten tavoitteiden
mukaisesti opetuksen, tutkimuksen ja taiteellisen toiminnan vahvistamiseen.
Valiokunta myös uudistaa huomautuksensa siitä,
että yliopistoille tehtävien lahjoitusten verovapauskattoa
ei ole nostettu. Lahjoituksilla on kuitenkin yliopistoille suuri
merkitys tutkimuksen ja koulutuksen rahoituksessa, ja ne ovat omiaan
konkreettisesti edistämään yliopistojen ja
muun yhteiskunnan vuorovaikutusta, mikä on kirjattu yliopistojen
tehtäväksi nykyiseen yliopistolakiin.
Sivistysvaliokunta ehdottaa,
että valtiovarainvaliokunta edellyttää hallituksen
ryhtyvän toimenpiteisiin yliopistoille tehtävien
lahjoitusten verovapauskaton nostamiseksi.
Yliopistojen harjoittelukoulujen rahoitus
Yliopistojen harjoittelukoulujen tavoitteena on hallituksen
esityksen mukaan opettajankoulutusta palvelevan toiminnan korkea
taso ja läheinen vuorovaikutus yliopiston kanssa. Harjoittelukoulut
huolehtivat opetussuunnitelmatyön ja opetuksen laadusta
sekä kehittävät monipuolista ohjattua
harjoittelua ja opetusteknologian käyttöä.
Peruskoulun ja lukion oppilaiden määrällinen
tavoite vuodelle 2006 on harjoittelukouluissa 7 900 oppilasta.
Kiinteistömenojen kasvu sekä hanke- ja tulosrahoituksen
pienentäminen johtavat siihen, että harjoittelukoulujen
rahoitustilanne on koko ajan vaikeutunut. Hankerahoituksen pienenemisestä johtuen
ei voida käynnistää uusia hankkeita eikä riittävässä määrin uudistaa
koulujen kalusteita tai opetusvälineistöä.
Viime vuosien aikana maahanmuuttajien sekä erityisoppilaiden
määrä Suomessa on lisääntynyt.
Lisäksi erityisoppilaiden sijoittaminen on siirtynyt erityiskouluista
integraation ja inkluusion myötä yleisopetukseen
ja yliopistojen harjoittelukouluihin.
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että opetusharjoittelua
järjestävien normaalikoulujen olisi taattava opettajaksi
opiskeleville mahdollisuus oppia rakentamaan heille soveltuvia oppimisympäristöjä,
myös erityistä tukea tarvitseville oppilaille
sekä maahanmuuttajille. Kasvatuksellisten erityistarpeiden
yleistyminen lisää kaikkien opettajien erityispedagogisen
osaamisen vaatimuksia. Tämän vuoksi opettajaksi opiskelevilla
pitää olla mahdollisuus jo opetusharjoittelujen
yhteydessä päästä oppimaan ja
soveltamaan erityispedagogisia tietoja käytännössä.
Vuoden 2005 talousarvioesityksestä antamassaan lausunnossa
(SiVL 9/2004 vp) sivistysvaliokunta kiinnitti huomiota
opettajaksi opiskelevien erityispedagogisiin taitoihin. Tuossa yhteydessä valiokunta
korosti sitä, että erityistä tukea tarvitsevien
oppilaiden määrän kasvu, integraatio,
maahanmuuttajaopetus sekä sosiaalisten ongelmien lisääntyminen
kouluissa vaativat opettajilta laaja-alaisempaa osaamista sekä moniammatillisuutta.
Valiokunnan mukaan tämä muutos tulee huomioida
opettajakoulutuksessa. Valiokunta piti myös välttämättömänä tuolloin,
että jokaisen opettajan peruskoulutuksessa on riittävästi
pedagogisten opintojen osana erityistä tukea tarvitsevien
lasten oppimista ja opettamista koskevaa tietoa.
Valiokunta kiinnittää huomiota myös
siihen, että valtionosuusjärjestelmässä huomioidaan erityistä tukea
tarvitsevien oppilaiden opetusjärjestelyjä erityisopetussiirtopäätöksiin
sidotuilla korotuksilla. Lisäksi vuoden 2006 alusta voimaan
tulevaksi tarkoitettu uusi valtionosuusjärjestelmä (HE
88/2005 vp) huomioi vieraskieliset oppilaat. Tällaisia
lakisääteisiä tukimuotoja ei ole valtion
harjoittelukouluissa. Maahanmuuttajien, erityisoppilaiden ja vammaisoppilaiden opetuksen
lisäkustannusten rahoitusongelmat ovat johtaneet siihen,
että harjoittelukouluissa on mm. erityisoppilaita vajaa
yksi prosentti, kun heitä kunnan kouluissa on noin kuusi
prosenttia.
Valiokunta pitää välttämättömänä selvittää harjoittelukoulujen
rahoituksellinen tilanne ja ryhtyä toimenpiteisiin, joilla
voidaan turvata harjoittelukoulujen asianmukainen toiminta. Sen vuoksi
sivistysvaliokunta ehdottaa,
että valtiovarainvaliokunta edellyttää hallituksen
selvittävän harjoittelukoulujen taloudellisen
ja toiminnallisen aseman suhteessa muuhun perusopetukseen, erityisesti
maahanmuuttajien ja erityisoppilaiden osalta, sekä palkkausuudistuksen
vaikutukset vuoden 2006 aikana ja
että valtiovarainvaliokunta vuoden 2006 talousarvioehdotusta
käsitellessään lisää harjoittelukoulujen
opetusväline- ja laitehankintoihin sekä kehittämistoimintaan
osoitettavia määrärahoja.
Ammatillisten oppilaitosten ja aikuiskoulutuksen perustamiskustannusten
rahoitus valtionosuusmuutosten siirtymävaiheessa
Valtionosuutta koskevien lainsäädäntömuutosten
yhteydessä investointien tukeminen siirretään
osaksi yksikköhintoja. Tämä vaikuttaa negatiivisesti
eräiden oppilaitosmuotojen rakennushankkeiden toteuttamiseen.
Perustamishankkeiden valtionosuuksia ei vuonna 2006 enää myönnettäisi
ammatillisen koulutuksen ja ammattikorkeakoulujen hankkeisiin eikä valtionavustuksia
ammatillisen aikuiskoulutuksen hankkeisiin. Vuoden 2006 alusta ei
siten myönnettäisi valtionosuuksia tai -avustuksia
edes sellaisille perustamishankkeille, jotka ovat jo vahvistetussa
perustamishankkeiden rahoitussuunnitelmassa. Opetusministeriö on
peruuttanut hankkeiden erillisrahoituksen ja ilmoittanut toimijoille
rahoituksen siirtymisestä yksikköhintoihin. Valiokunnan
saaman selvityksen mukaan muutostilanteen rakennushankkeita on tarkoitus
avustaa harkinnanvaraisilla avustuksilla. Valiokunta pitää välttämättömänä,
että yksikköhinnan harkinnanvaraista korotusta
käytetään myös perustamishankkeiden
rahoitussuunnitelmaan sisältyvien hankkeiden osalta niissä tapauksissa,
joissa hankkeen toteuttaminen tulisi koulutuksen järjestäjälle
muuten taloudellisesti vaikeaksi. Sen vuoksi sivistysvaliokunta ehdottaa
että valtiovarainvaliokunta lisää oppilaitosten
harkinnanvaraisia investointiavustuksia niin, että hyväksyttyyn
rahoitussuunnitelmaan sisältyvät hankkeet voidaan
toteuttaa suunnitelman mukaisesti.
Nykyisin opetusministeriö voi vahvistaa ammatillisen
koulutuksen ja ammattikorkeakoulujen osalta vuosivuokran valtionosuuden
laskentaperusteeksi, jos koulutusta järjestetään
merkittävässä määrin
vuokratiloissa. Muutoksen yhteydessä on tarkoitus luopua
myös tästä erikseen valtionosuusperusteissa
huomioon otettavasta erästä. Valiokunta pitää välttämättömänä,
että muutoksen eräille koulutuksen järjestäjille aiheuttamaa
valtionosuuden menetystä kompensoidaan tarvittaessa yksikköhintaan
tehtävällä harkinnanvaraisella korotuksella.
Edellä olevan perusteella sivistysvaliokunta ehdottaa,
että pääasiassa vuokratiloissa
toimiville koulutuksen järjestäjille kompensoidaan valtionosuusmuutoksista
aiheutuvia menetyksiä siten, että oppilaitokset
eivät joudu kohtuuttomiin vaikeuksiin.
Toisen asteen koulutuksessa olevien opiskelijoiden opintotuen
kehittäminen
Opintotukeen on tehty parannuksia viime vuosina. Kiireellisesti
korjattavana epäkohtana voidaan pitää kuitenkin
sitä, että opintorahan suuruuteen vaikuttavat
vanhempien tulot kaikilla alle 20-vuotiailla toisen asteen opiskelijoilla. Toisen
asteen opiskelijoiden vanhempien tulot vaikuttavat heille myönnettävään
opintorahaan sekä asumislisään suurimmalla
osalla opiskelijoista. Vanhempien luona asuvilla alle 18-vuotiailla
opintorahan taso on riittämätön. Täysimääräisen
opintotuen voi saada vain, jos vanhempien yhteiset kuukausitulot
jäävät alle 2 331 euron. Tätä tulorajaa
ei ole tarkistettu vuoden 1994 jälkeen.
Itsenäisesti asuvat toisen asteen opiskelijat ovat
myös opintotukeen vaikuttavien vanhempien tulojen
harkinnassa eri asemassa alle 20-vuotiaiden korkeakouluopiskelijoiden
kanssa. Kuitenkin merkittävä osa ammattiin opiskelevista
asuu itsenäisesti. Kun oppilaitoksia joudutaan ikäluokkien
pienenemisen vuoksi sulkemaan ja toisaalta niin ammatillinen kuin
yleissivistäväkin koulutus samalla erikoistuvat,
yhä useammin toisen asteen opiskelijat joutuvat muuttamaan
toiselle paikkakunnalle. Eräiden selvitysten mukaan tällä hetkellä noin
15 prosenttia lukiolaisista ja 30 prosenttia ammattiin opiskelevista
asuu muualla kuin vanhempiensa luona.
Valiokunta huomauttaa, että toisen asteen opiskelijoiden
opintotuen jälkeenjääneisyys uhkaa nimenomaan
syrjäseutujen nuorten, monilapsisten perheiden nuorten
sekä heikossa taloudellisessa asemassa olevien nuorten
opiskelumahdollisuuksia. Opintotuen parantamisella voidaan myös
osaltaan ehkäistä syrjäytymistä ja opintojen
keskeyttämistä.
Sivistysvaliokunta pitää välttämättömänä, että pikaisesti
korotetaan toisen asteen opiskelijoiden opintotuessa huomioon otettavien
vanhempien tulojen tulorajoja 15 prosentilla. Sen vuoksi valiokunta
ehdottaa,
että valtiovarainvaliokunta varaa vuoden 2006
talousarvioon riittävän määrärahan,
jotta voidaan ryhtyä toimenpiteisiin toisen asteen opiskelijoiden
opintotukeen vaikuttavien vanhempien tulojen rajojen korottamiseksi
15 prosentilla.
Kuntien kulttuuritoiminnan tukeminen
Kuntien kulttuuritoimintaa koskevan lain mukaan kunnan tehtävänä on
edistää, tukea ja järjestää kulttuuritoimintaa
kunnassa. Opetus- ja kulttuuritoimen rahoitusta koskevan lain mukaan
yleisen kulttuuritoimen rahoitus määräytyy
kunnan asukasmäärän ja asukasta kohden määrätyn
yksikköhinnan perusteella. Kunnan rahoitusosuus
on 63 prosenttia, mutta hallituksen esityksessä valtionosuuslainsäädännön
muutoksiksi (HE 88/2005 vp) esitetään
prosentin tarkistamista todellista tilannetta vastaavaksi eli 70,30
prosenttiin. Kulttuurin yksikköhintaan ei esitetä tulevaisuudessakaan
ulotettavaksi vuosittaista indeksitarkistusta.
Yleisen kulttuuritoimen tehtävinä kunnat toteuttavat
muun muassa lastenkulttuuria ja taidekasvatusta, poikkihallinnollista
yhteistyötä nuorten hyvinvoinnin turvaamiseksi
ja ongelmien ehkäisemiseksi, ammattitaiteen tukemista, kulttuuriharrastusten
tukemista ja kulttuuripalvelujen käytön tukemista.
Kuntalaisille yksilöinä taide ja kulttuuri on
tärkeä palvelu. Etenkin lapsille ja nuorille se
antaa mahdollisuuden oppia uutta ja kasvaa ihmisinä sekä edistää luovuutta
ja vahvistaa identiteettiä. Kunnille kulttuuritoiminta
antaa mahdollisuuden muun muassa luoda paikkakunnalle omaleimaisuutta.
Kulttuuripalvelut voidaan nähdä hyvinvointipalveluina,
ja ruohonjuuritason kulttuuritoiminta vahvistaa kuntalaisten osallistumista
ja hyvinvointia.
Kuluvana vuonna asukaskohtainen yksikköhinta kulttuuritoimintaan
on 4,20 euroa. Talousarvioehdotuksessa vuodelle 2006 yksikköhintaa ehdotetaan
pudotettavaksi 3,50 euroon asukasta kohti. Kuntien yleisen kulttuuritoimen
valtionosuus kaiken kaikkiaan ei ole määrällisesti
koko valtionosuusrahoituksesta suuri, vaan kunnilla itsellään
on merkittävä rahoitusosuus.
Valiokunta pitää valitettavana, että samalla kun
kulttuurin ja taiteen merkitystä yhteiskuntakehityksessä edistetään
muun muassa valtioneuvoston taide- ja taiteilijapoliittisen periaatepäätöksen
ja sen pohjana olevan TAO-ohjelman avulla ensi vuoden talousarviossa
annetaan kunnille väärän suuntainen signaali.
Ehdotetun määrärahan leikkaus merkitsee tuen
vähenemistä ennen kaikkea kuntalaisten ruohonjuuritason
kulttuuritoiminnasta. Varsinkin pienille kunnille yleiseen kulttuuritoimintaan
myönnetty asukaslukupohjainen valtionosuus on ollut tärkeää.
Valiokunta kuitenkin huomauttaa tässäkin yhteydessä,
että talousarvioehdotuksessa esitetään lisättäväksi
myös kunnallisten taidelaitosten rahoitusta nostamalla
henkilötyövuosien lukumäärää.
Erityisen myönteisenä valiokunta pitää sitä, että teattereiden
valtionosuudet tulevat indeksitarkistuksen piiriin samalla tavalla
kuin museoiden ja orkestereiden jo nykyisin ovat.
Taide- ja kulttuurielämä on jokaisen perusoikeus.
Sen vuoksi sen asema on lakisääteisesti turvattu.
Valiokunta pitääkin välttämättömänä, että tämä säilyy
muun muassa kunnallisen palvelurakenteen uudistuksissa.
Edellä todetun perusteella sivistysvaliokunta ehdottaa,
että valtiovarainvaliokunta harkitsee kuntien
kulttuuritoimintaan tarkoitetun asukaskohtaisen yksikköhinnan
korottamista 4,20 euroon asukasta kohti.
Muita huomioita
Näkövammaisten kirjasto.
Eduskunta myönsi kuluvan vuoden talousarviossa näkövammaisten
kirjasto Celialle lisämäärärahan
muun muassa aineistojen digitalisointiin. Tarve lisärahoitukseen
jatkuu, ja kirjasto on esittänyt lisätarpeeksi
250 000 euroa. Sivistysvaliokunta esittää,
että valtiovarainvaliokunta lisää näkövammaisten
kirjaston määrärahoihin momentille 29.90.25
lisämäärärahan analogisen kokoelman digitointiin
ja hankintoihin.
Opintokeskukset.
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että opintokeskusten
toimintaan tarkoitettua rahoitusta on vähennetty talousarvioehdotuksessa
kuluvan vuoden talousarvioon nähden 433 000 eurolla.
Leikkaus kohdistuu opintokerhotoimintaan, jolla kuitenkin on merkittävä vaikutus
pyrittäessä aktivoimaan ihmisiä kansalaistoimintaan.
Ehdotettu leikkaus on ristiriidassa hallituksen hyväksymän
kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelman kanssa. Ohjelmalla pyritään nimenomaan
lisäämään paikallista osallistumista.
Tämän vuoksi sivistysvaliokunta esittää,
että valtiovarainvaliokunta lisää opintokeskusten saamaa
rahoitusta opintokerhotoimintaan.
Kulttuuri-instituuttien tukeminen.
Suomen ulkomailla toimivat kulttuuri- ja tiedeinstituutit tekevät
merkittävää työtä eri
puolilla maailmaa. Instituutit toimivat myös
hyvin vähäisin henkilövoimavaroin. Valiokunta
kiinnittää huomiota siihen, että instituuttien
tehtävät lisääntyvät muun
muassa painopistealueena olevan kulttuuriviennin edistämisessä.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että kulttuuri-instituuttien taloudelliset toimintamahdollisuudet
turvataan.