Perustelut

Valtionosuusjärjestelmän perustarkoituksena on tukea kuntien toimintakykyä suoriutua lakisääteisistä velvoitteista. Vuosikymmenten aikana perustuslaista on johdettu ns. rahoitusvastuun periaate, jolloin valtiovallan on kannettava vastuunsa kuntien järjestämisvastuulle sälytettyjen tehtävien rahoituksesta.

Hallitus jatkaa kuntapalvelujen rahoituspohjan murentamista. Peruspalvelujen valtionosuutta esitetään alennettavaksi 29,57 prosentista 25,42 prosenttiin. Tämä tapahtuu tilanteessa, jossa vastoin lupauksia vuonna 2015 lainsäädännöllä lisätään kuntien tehtäviä. Kuntien velvoitteita ja vastuita lisätään alimitoittaen niihin kohdennettavat valtionosuudet. Sosiaalihuoltolain toimeenpano tai kotihoidontuen pakkokiintiöinnistä syntyvä päivähoitotarpeen lisääntyminen eivät voi toteutua ilman riittävää resursointia.

Hallitus on omalta osaltaan romuttamassa kuntien taloudellisia edellytyksiä ihmisille tärkeiden peruspalveluiden tuottamiseen. Yhdessä yleisen taloudellisen tilanteen heikentymisen kanssa vaikeuksissa ovat kaupungit ja kunnat koosta tai sijainnista riippumatta. Käytännössä hallitus siirtää ikävien päätösten tekemisen kuntapäättäjille. Tämä on seurausta hallituksen epäonnistuneesta talouspolitiikasta ja päätöksentekokyvyttömyydestä.

Kuluvalla vaalikaudella valtionosuusjärjestelmän perusperiaatteet ovat vakavalla tavalla hämärtyneet. Hallituksen kuntapalvelujen rahoitukseen kohdistamat säästöpäätökset ovat ensi vuonna noin 1,5 miljardia euroa vuoden 2011 tasoon verrattuna. Kaiken kaikkiaan hallitus on tehnyt kuntien valtionosuuksiin kohdistuvia leikkauspäätöksiä vuoteen 2017 saakka noin 7 miljardilla eurolla.

Peruspalvelujen valtionosuusmomentista on tullut hallituksen harjoittaman leikkauspolitiikan pääasiallinen kohde. Tähän mennessä jopa lähes 40 prosenttia hallituksen tekemistä säästöpäätöksistä on kohdistunut kuntien valtionosuuksiin eli lakisääteisten kuntapalvelujen rahoitukseen. Kun muissa kohteissa hallitus on vetänyt tekemiään säästöpäätöksiä takaisin, kuntien kohdalla tilanne on huomattavasti karumpi. Ei voida puhua vastuunkannosta, vaan vastuuttomuudesta, kun asiaa tarkastellaan järjestämisvastuussa olevien kuntien sekä julkisia palveluja tarvitsevien kuntalaisten kannalta.

Hallituksen kuntapalvelujen rahoitukseen kohdistamissa säästöpäätöksissä ei ole huomioitu lainkaan sosiaali- ja terveydenhuollon lähivuosien näkymiä eikä heikentyneestä työllisyydestä johtuvaa kuntien hiipunutta verotulokasvua. Keväällä julkistetun kuntien peruspalveluohjelman mukaan vuosina 2015—2018 pelkästään väestön ikääntymisestä johtuva palvelutarpeiden kasvu sekä väestömäärän lisääntyminen nostavat sosiaali- ja terveydenhuollon menoja noin 1,2 mrd. eurolla. Valtionosuusleikkaukset pakottavat kunnat säästöihin, jotka viime laman aikana kohdistuivat erityisesti ennaltaehkäiseviin sosiaalipalveluihin. Se näkyy yhä ihmisten pahoinvointina.

Valtionosuusrahoitukseen vuosittain kohdennetut miljardileikkaukset merkitsevät jokaisessa Suomen kunnassa kasvavia paineita kunnallisveron suuriin korotuksiin, lisävelan ottoon ja palvelujen karsimisiin. Peruspalvelujen rahoituspohja on romahtamassa. Tilanne kunnissa alkaa olla sellainen, että kunnallisveron nostamiseen ei ole enää mahdollisuuksia, jolloin säästöjä etsitään palveluhenkilökunnan lomautuksista. Viime kädessä tilanteesta kärsivät kuntapalveluja tarvitsevat kuntalaiset. Sotku on jäämässä seuraavan hallituksen siivottavaksi.

Vastapainoksi ylisuurille rahoitusleikkauksille ja avuksi kunnille hallitus on tarjonnut epäselviä kuntien velvoitteiden karsimisia miljardilla eurolla. Hallituksen rakennepoliittisten päätösten valmistelu ja varsinkin toimeenpano on keskeneräinen. Odotukset ja lupaukset kuntien tehtävien karsinnasta ovat jäämässä paljaiksi puheiksi. Miljardin euron tavoite ollaan täyttämässä tuoreen vanhuspalvelulain sinänsä myönteisellä muutoksella laitospainotteisuutta vähentämällä sekä erillisen menosäännön luomisella sosiaali- ja terveyspalvelujen kustannusten hillintään.

Rakenteelliset uudistukset palvelujen tuottamis- ja rahoitustavoissa ovat välttämättömiä. Talouden ahdinko osaltaan lisää painetta uudistusten aikaansaamiseksi. Hallituksen lyhytnäköinen kuntapolitiikka yhdistettynä päätöksentekokyvyttömyyteen vain vauhdittaa peruspalvelujen rapautumista. Kunnat on saatettu epävarmuuden tilaan, ja monilla alueilla täysin välttämätön kehittämistyö on pysähtynyt. Kunnat tarvitsevat työrauhan.

Hallintovaliokunnan on mielestämme mietinnössään ehdotettava kuntien valtionosuuksiin esitetyt heikennykset hylättäviksi.

Perustelut

Peruspalvelut on turvattu kansalaisille lailla. Palvelujen laatu on kuitenkin heikentynyt muun muassa hallituksen huonon talouspolitiikan takia. Valtionosuuksia leikataan jatkuvasti, joten jo entuudestaan hankalassa taloustilanteessa olevilla kunnilla on koko ajan aiempaa heikommat mahdollisuudet turvata asukkaittensa palvelut.

Peruspalvelujen turvaaminen edellyttäisi paitsi onnistunutta talouspolitiikkaa myös kuntien lakisääteisten tehtävien karsimista tietyiltä osin. Hallitus on kuitenkin epäonnistunut tavoitteessaan näiden tehtävien karsimisessa, ja kuntataloudelle tavoitellut säästöt ovat jäämässä puolitiehen (arviolta puolen miljardin säästöt miljardin sijaan).

Valtio paikkaa talouttaan kuntien kustannuksella

Vuonna 2010 kuntien peruspalvelujen valtionosuusprosentti oli 34,08. Sitä on vuosittain alennettu, ja vuodelle 2015 kaavailtu valtionosuusprosentti on 25,42. Valtion ja kuntien taloudellinen tilanne on tiukka, mutta ongelmat eivät ratkea siirtämällä taloudellista vastuuta yhä enenevässä määrin valtiolta kunnille. Valtionosuuksien alentaminen kasaa paineita monista lakisääteisistä palveluista vastaaville kunnille ja heikentää entisestään niiden mahdollisuuksia turvata asukkaittensa hyvinvointi. Päätös valtionosuusprosentin leikkaamisesta ainoastaan vierittää ongelmat eteenpäin, kuntapäättäjien harteille.

Harkinnanvaraisen valtionosuuden lakkauttaminen ei perusteltua

Harkinnanvaraisen valtionosuuden korotuksen lakkauttaminen ei ole perusteltua. Kyseinen valtionosuus on tarkoitettu tukemaan kuntia tilapäisissä talousvaikeuksissa, jotta ne selviäisivät palveluvelvoitteistaan. Hallituksen esityksestä ei käy ilmi, mitä tapahtuu asukkaiden lakisääteisille palveluille tilanteessa, jossa harkinnanvaraista valtionosuuden korotusta ei myönnetä tilapäisissä vaikeuksissa oleville kunnille.

Esityksen vaikutuksia kansalaisten palveluihin ei ole selvitetty

Lainvalmistelun heikosta laadusta kertoo se, että hallituksen esityksen vaikutusarviot ovat puutteellisia. Niistä ei käy esimerkiksi ilmi, miten ehdotukset vaikuttavat kuntien mahdollisuuksiin turvata asukkaidensa lakisääteiset palvelut. Näin ollen on mahdotonta arvioida sitä, kuinka paljon haittaa valtionosuusprosentin alentamisesta tulee olemaan kansalaisten palvelujen saannin kannalta.

Moni kunta on jo pitkään taistellut taloudellisten resurssien vähyyden kanssa, eikä valtionosuusprosentin alentaminen ainakaan paranna mahdollisuuksia palvelujen turvaamiseen. Kuntien järjestämät palvelut ovat usein ennaltaehkäiseviä palveluita eli juuri niitä palveluita, joihin kannattaisi rahallisesti panostaa, jotta säästytään myöhemmiltä kalliiksi tulevilta kustannuseriltä. Lisäksi julkisista palveluista ovat riippuvaisia yhteiskuntamme vähäosaisemmat, joten valtionosuusprosentin alentaminen koskettaa kipeimmin juuri sitä väestönosaa, joka eniten palveluita tarvitsee.

Tällä hallituksen esityksellä ei terveyseroja kavenneta tai terveydenhuollon kokonaiskustannuksia pienennetä. Peruspalveluiden ylläpitämiseen tarkoitetuista valtionosuuksista leikkaaminen ei ole vastuullista politiikkaa vaan vastuun pakoilua.

Perustelut

Valiokunnan lausunnossa esitetään erinomaisen ansiokkaasti ja kattavasti, minkälaisia ongelmia ja vaikeuksia seuraa, jos kuntien valtionosuuksia hallituksen esityksen mukaisesti alennetaan. Sen sijaan lausunnossa ei esitetä oikeastaan ensimmäistäkään kestävää perustelua sen puolesta, että valtionosuuksia pitäisi laskea.

Edellä sanotusta johtuu, että esitys kuntien valtionosuuksien alentamisesta pitäisi hylätä .

Perustelut

Valtionosuusjärjestelmän perustarkoituksena on turvata kuntien asukkaille lakisääteiset peruspalvelut. Vastuu kuntien lakisääteisistä tehtävistä suoriutumisesta on viime kädessä valtiolla. Valtionosuusleikkaukset ovat isoja, ja ne heikentävät kuntien mahdollisuutta ylläpitää peruspalveluja: laadukasta perusopetusta ja kattavia sosiaali- ja terveyspalveluita. Leikkaukset heikentävät kuntien mahdollisuutta järjestää tärkeitä ennaltaehkäiseviä palveluita.

Valtio on leikkaamassa valtionosuuksia, samalla kun kuntien tehtäviä lisätään vuonna 2015. Hallituksen rakennepoliittisen ohjelman toteuttaminen kuntien tehtävien ja velvoitteiden vähentämiseksi on jäänyt puolitiehen. Velvoitteiden karsimisesta on sovittu hallituksessa, mutta rakennepoliittisten päätösten valmistelu on ollut hidasta ja päätösten toimeenpano keskeneräistä.

Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksutulojen leikkaaminen valtionosuuksista heikentää kuntien rahoituspohjaa. Kuntien talous on jo kovilla heikentyneen työllisyystilanteen vuoksi, samalla kun väestön ikääntyminen nostaa sosiaali- ja terveydenhuollon menoja. Valtionosuuksien leikkauksissa ei ole huomioitu riittävästi niiden vaikutuksia, sillä hallituksen esityksen vaikutusarviot ovat puutteellisia. Valtion rahoitusvajetta ei kurota umpeen säästöillä peruspalveluista saati ympäristönsuojelun sääntelyä purkamalla.