Perustelut
YK:n kestävän kehityksen kesäkuussa
järjestettävä konferenssi (RIO +20)
on jatkoa kestävän kehityksen huippukokoukselle
(Johannesburg 2002) sekä sitä edeltäneille
ympäristö- ja kehityskonferensseille. Konferenssiin
kohdistuu suuria odotuksia etsittäessä keinoja
maailmanlaajuisten haasteiden ratkaisemiseksi. Konferenssin pääteemoja
ovat vihreä talous suhteessa kestävään
kehitykseen ja köyhyyden poistamiseen.
Valtioneuvoston selvityksen mukaan Suomi on valmistelujen alkuvaiheesta
lähtien pitänyt tärkeänä toimia
siten, että konferenssissa onnistutaan poliittisesti sopimaan
kestävän kehityksen kokonaisvaltaisesta
toimeenpanosta yhdistäen taloudellisen, sosiaalisen ja
ympäristön kehityksen asettamat vaatimukset. Valiokunta
pitää näiden ulottuvuuksien integrointia
välttämättömänä.
Ihmisten hyvinvointi ja terveys tulevat ratkaisevasti riippumaan
siitä, miten kansallisesti ja maailmanlaajuisesti onnistutaan
hillitsemään ilmastonmuutosta, luonnonvarojen
ylikulutusta ja eriarvoisuuden kasvua. Valiokunta yhtyy valtioneuvoston
käsitykseen siitä, että Rion konferenssin
lopputuloksen tulisi olla mahdollisimman tiivis, konkreettinen ja
ratkaisuihin pyrkivä poliittinen julistus kestävän
kehityksen toimeenpanon kehittämisestä.
Valiokunta korostaa köyhyyden vähentämisen
ja hyvinvoinnin lisäämisen merkitystä kestävän
kehityksen turvaamisen kannalta. Luonnonvaroja tuhoavan aineellisen
kulutuksen ratkaiseva vähentäminen on käytännössä mahdollista vain
vähentämällä samanaikaisesti
köyhyyttä ja eriarvoisuutta.
Sosiaalisessa kehityksessä tärkeitä kysymyksiä liittyy
muun muassa perusturvan rakenteisiin, sukupuolten tasa-arvoon, koulutusmahdollisuuksiin
ja perusterveydenhuoltoon. Kehitysmaiden terveydenhuollossa äitiyshuollon
ja lisääntymisterveyden edistäminen sekä vesi-
ja sanitaatio-ongelmien vähentäminen ovat keskeisen
tärkeitä.
Kehitysmaiden kansalaisten oikeus ihmisarvoiseen työhön
on tärkeä osa köyhyyden vähentämistä ja
sosiaalisesti kestävän hyvinvoinnin vahvistamista
maailmanlaajuisesti. Ihmisarvoisen työn vaatimuksen ja
muiden sosiaalisten kustannusten sisällyttäminen
tuotteiden ja palveluiden hintoihin edistää kilpailukykyä ja
hyvinvointia myös kehittyneissä maissa.
Kuten selvityksessä todetaan, edellyttää kestävä kehitys
talouspolitiikassa sosiaalisesti ja ympäristön
kannalta kestävien ratkaisujen suosimista. Kestävyysajattelun
laaja omaksuminen edellyttää paitsi myötätunnon
kehittymistä myös tiedon ja ymmärryksen
lisäämistä sen suhteen, miten erilaiset
kulutusvalinnat vaikuttavat niukkenevien voimavarojen jakamiseen
ja riittävyyteen. Luonnonvarojen hyödyntäminen
ja hyvinvoinnin jakaminen kestävällä tavalla
vaativat sekä rakenteiden muuttamista että köyhyyden vähentämisen
ja ekologisen luonnonvarojen käytön näkemistä myös
taloudellisena mahdollisuutena.