Perustelut
Kotipalvelujen lisääminen
Valiokunta pitää myönteisenä,
että lastensuojelun avohuollon tukitoimia pyritään
lisäämään ja siten vähentämään
raskaampien tukitoimien tarvetta. Esityksen tavoitteena on kohdentaa
erityisesti kotipalvelua ja perhetyötä niitä kipeimmin tarvitseville
perheille. Kunnan järjestämisvelvollisuutta täsmennetään
siten, että lapselle ja perheelle on järjestettävä ne
sosiaalihuollon palvelut, jotka ovat lapsen
asioista vastaavan sosiaalityöntekijän arvion
mukaan välttämättömiä lapsen terveyden tai kehityksen
kannalta. Sosiaalityöntekijän arvio kirjataan
asiakassuunnitelmaan, jonka perusteella tehdään
erilliset valituskelpoiset päätökset
palveluista ja tukitoimista.
Uudistuksella ei luoda uusia oikeuksia lastensuojelun asiakkaille
tai uusia velvoitteita kunnille. Perustelujen mukaan uudistuksen
tarkoituksena on varmistaa lastensuojelulain käytännön toteutus
lapsen edun mukaisesti siten kuin vuoden 2008 lastensuojelulakia
säädettäessä on ollut tarkoituksena.
Kotipalvelujen lisäämisen esityksen mukaisesti
arvioidaan aiheuttavan 1,2 miljoonan euron kokonaiskustannukset,
mikä on otettu huomioon ehdottamalla valtionosuuksien lisäämistä 600 000
eurolla. Valiokunta pitää perusteltuna, että valtionosuuksia
tässä tapauksessa lisätään,
vaikka kyse ei ole kunnille annettavasta uudesta tehtävästä.
Lisäystä voidaan pitää tukipalvelujen
lisäämistarpeen kannalta vähäisenä ottaen
huomioon, että tuki jakautuu kaikkien maamme kuntien kesken.
Lapsiperheiden kotipalvelujen määrä on
vähentynyt huolestuttavasti viime vuosina, ja perheiden
tukipalveluissa on merkittäviä kuntakohtaisia
ja alueellisia eroja. Lastensuojelun avohuollon tukitoimien saatavuuden
parantaminen koskee esityksessä lastensuojelun asiakkaana olevan
lapsen perheen palveluja. Asian käsittelyssä on
esitetty huoli siitä, että lain täytäntöönpanossa
muiden kuin lastensuojelun asiakkaina olevien lapsiperheiden palvelut
saattavat uudistuksen johdosta jopa vähentyä nykyisestä ja
lapsiperhe saa kotipalvelua vain silloin, kun lapsi on jo lastensuojelun
asiakas.
Valiokunnan käsityksen mukaan ennalta ehkäisevien
palvelujen järjestämisestä lapsiperheille
on tarpeen huolehtia nykyistä paremmin jo ennen lastensuojelun
asiakkuuden alkamista. Kotipalvelu olisi monille lapsiperheille
riittävä tuki vanhemmuuden vahvistamiseksi ja
ongelmien ehkäisemiseksi. Valiokunta korostaa, että oikein
ajoitetuilla perheen tukipalveluilla voidaan saavuttaa merkittäviä säästöjä myöhempien
palvelujen kustannuksissa. Ehkäisevä työ tulee
huomattavasti halvemmaksi kuin lastensuojelulaissa tarkoitetut korjaavat
toimenpiteet. Valiokunta pitääkin tärkeänä,
että kotipalveluja annetaan myös muille lapsiperheille
kuin lastensuojelun asiakasperheille.
Sosiaalityöntekijän rooli
Esitys lisää sosiaalityöntekijöiden
arviointityön merkitystä asiakassuunnitelman laatimisessa. Sosiaalityöntekijöiden
asema palvelutarpeen arvioimisessa, ilman mahdollisuutta päättää palvelun
antamisesta, on ongelmallinen. Sosiaalityöntekijän
ammatilliseen arvioon perustuva tukitoimien tarpeen toteaminen yhteistyössä asiakkaan
kanssa
ja tämän kirjaaminen asiakassuunnitelmaan parantaa
kuitenkin palvelujen järjestämisen läpinäkyvyyttä ja
mahdollisuuksia puuttua epäkohtiin viranomaisvalvonnan
avulla. Valiokunta toistaa jälleen tässä yhteydessä kantansa siitä,
että sosiaalihuollon tehokas valvonta edellyttää,
että aluehallintovirastojen valvontaresurssien riittävyydestä huolehditaan.
Valiokunta korostaa lisäksi, että sosiaalityöntekijöiden
työn järjestämiseen ja täydennyskoulutukseen
on uudistuksen toimeenpanossa kiinnitettävä erityistä huomiota.
Työntekijöiden tulee saada ohjausta muun muassa
kirjaamiskäytännöistä sekä työnsä tueksi
ajanmukaiset sähköiset tietojärjestelmät.
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan sosiaalityöntekijöistä 43
prosenttia vaihtoi työpaikkaa vuonna 2009. Sosiaalityöntekijöiden puute
ja suuri vaihtuvuus vaikeuttavat tarvittavan asiantuntemuksen ja
kokemuksen saamista vaativaan lastensuojelutyöhön.
Valiokunta ilmaisee huolensa siitä, että tämä voi
osaltaan lisätä huostaanottojen ja muiden korjaavien
toimenpiteiden tarpeen kasvamista, jos ehkäiseviä toimia
ei toteuteta oikea-aikaisesti.