Perustelut

Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää sairausvakuutuslakiin ja Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista annettuun lakiin ehdotettuja muutoksia tarkoituksenmukaisina ja ehdottaa niiden hyväksymistä muuttamattomina.

Sairausvakuutuslakiin ehdotetun 2 luvun 6 §:n mukaan ulkomailla annetun sairaanhoidon sairausvakuutuskorvauksen edellytyksenä on palvelun antajan toimiminen laillistettuna ammattihenkilönä valtiossa, jossa hoito on annettu. Lainkohdan perustelujen mukaan edellytysten tutkimista vaikeuttaa ajantasaisten ja kattavien rekisterien puuttuminen, minkä vuoksi tietoja ei voida tarkistaa samalla tarkkuudella kuin Suomessa toimivien ammatinharjoittajien osalta. Perustelujen mukaan tarvittaessa selvitystä voidaan pyytää myös palvelua käyttäneeltä vakuutetulta. Sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa, että hallintolain 31 §:n mukaan viranomaisen on huolehdittava asian riittävästä ja asianmukaisesta selvittämisestä hankkimalla asian ratkaisemiseksi tarpeelliset tiedot sekä selvitykset. Asianosaisen on esitettävä selvitystä vaatimuksensa perusteista ja muutoinkin myötävaikutettava vireille panemansa asian selvittämiseen. Valiokunta korostaa, että varsinainen selvittämisvastuu on Kansaneläkelaitoksella, mutta joissakin tilanteissa vakuutetulla voi olla tietoa, joka voi helpottaa ja nopeuttaa tätä selvitystä.

Kansaneläkelaitoksen harkinnanvaraiseen kuntoutukseen varatulla rahamäärällä on käytännössä pystytty järjestämään kuntoutusta vain osalle kuntoutuksen hakijoista. Lakiehdotuksen mukainen mahdollisuus käyttää rahamäärää myös sairausvakuutusta koskevaan tutkimukseen ei kuitenkaan vähennä yksilökohtaiseen harkinnanvaraiseen kuntoutukseen käytettävissä olevaa rahamäärää. Tämä johtuu siitä, että eduskunta edelleen päättää vuosittain talousarvion käsittelyn yhteydessä sekä harkinnanvaraisen kuntoutuksen kokonaisrahamäärästä että sen jakautumisesta yksilökohtaiseen kuntoutukseen ja tutkimus- ja kehittämistoimintaan. Vuoden 2006 talousarviossa yksilökohtaiseen kuntoutukseen on varattu 85,9 miljoonaa euroa ja tutkimus- ja kehittämishankkeisiin 12,7 miljoonaa euroa (mom. 33.18.60). Valiokunta pitää tarkoituksenmukaisena, että jälkimmäistä rahamäärää voidaan käyttää nykyistä laajemmin sairausvakuutusta koskevaan tutkimus- ja kehittämistoimintaan.