Perustelut

Toimeentulotuen perusosan alentaminen ja erityisesti siihen liittyvä kokonaisvaltainen suunnitelma nuoren aktivoimiseksi on tarkoitettu osaltaan edesauttamaan nuoren omatoimisuutta ja sijoittumista yhteiskuntaan. Tämä tavoite on hyvä ja yhteinen — mutta lakiehdotuksessa esitetty keino epäonnistunut ja toimii päämääränsä vastaisesti. Perusturvan alentaminen ei toimi kannustimena, jollei nuoren kohtaamiseen ja hänen elämäntilanteensa perusteelliseen selvittämiseen ole resursseja.

Tällä hetkellä palvelujärjestelmämme ei pysty turvaamaan ihmisarvoista kohtelua syrjäytymisvaarassa oleville tai jo vakavasti syrjäytyneille nuorille. Esitetyn kaltainen perusosan alennus olisi mahdollinen vain tilanteessa, jossa palvelujärjestelmä toimisi hyvin ja eri toimijat pystyisivät aidosti tukemaan nuorta hakeutumaan koulutukseen ja työelämään. Nyt nuori jää yksin ja häneltä uhataan viedä pienetkin mahdollisuudet sinnitellä arjessaan. Nuoren aktivoiminen edellyttää toisenlaisia keinoja kuin mitä esitetty sanktiomalli edustaa. Nuoret tarvitsevat heille räätälöityjä, kokonaisvaltaisia palveluja, jotka pitkäjänteisesti tukevat ja kannustavat nuorta takaisin koulutukseen ja sitä kautta työelämään.

Toimeentulotuen etuoikeutetun ansiotulon tarkoituksena on edistää henkilön mahdollisuuksia parantaa toimeentuloaan pienillä omilla ansioilla ja sijoittumista työelämään pysyvämmin. Määräaikaisesti voimassa olleen säännöksen on huomattu johtaneen toimeentulotukiasiakkaiden aikaisempaa oikeudenmukaisempaan kohteluun, työssäkäyvien asiakkaiden toimeentulotuen kohtuullisempaan tasoon ja kannustavuuden lisääntymiseen.

Tuensaajataloudella tarkoitetaan yhden henkilön taloutta tai toimeentulotukilain 3 §:n mukaista perhettä. Etuoikeutetun tulon maksimimäärä on kotitalouskohtainen. Esimerkiksi kahden henkilön taloudessa voi tuloja olla molemmilla, mutta puolisoiden yhteenlaskettu etuoikeutettu tulo voi olla korkeintaan 150 euroa kuukaudessa. Etuoikeutetun tulon enimmäismäärä on siten sama riippumatta siitä, onko samassa taloudessa tulonsaajia yksi vai useampia. Ehdotan, että etuoikeutetun tulon maksimimäärä muutetaan henkilökohtaiseksi.

Toimeentulotuen saajista 71 prosenttia on yksin asuvia ja yksinhuoltajaperheitä on noin 12 prosenttia. Yksinhuoltajista neljännes saa toimeentulotukea. Stakesin selvityksen mukaan etuoikeutetun tulon käyttöönotto on hyödyttänyt erityisesti yksinhuoltajanaisia eli kannustanut heitä hankkimaan ansiotuloja. Näiden taloudellisesti haavoittuvien talouksien tukemiseksi on perusteltua korottaa etuoikeutetun tulon rajaa nykyisestä. Myös työttömiä kahden henkilön talouksia ajatellen nykyinen etuoikeutetun tulon määrä on riittämätön toteuttamaan aiotut vaikutukset. Jotta työelämän ulkopuolella olevat toimeentulotukea saavat henkilöt ottaisivat vastaan tilapäistä tai hyvin pienen tuntimäärän tarjoavaa osa-aikaista työtä, on etuoikeutetun tulon määrää nostettava kannustavammaksi. Jos etuoikeutetun tulon rajaa korotetaan siten, että huomioon ei oteta vähintään 25 prosenttia ansiotuloista maksimimäärän ollessa 175 euroa, tarvitaan valtion budjettiin noin 15 miljoonan euron panostus. Esitän, että säännös muutetaan pysyväksi.

Perustelut

Hallitus esittää muutosta toimeentulotukilain 10 §:ään, jossa nyt säädetään toimeentulotuen alentamisen perusteista. Esityksen mukaan toimeentulotuen perusosaa voitaisiin jatkossa alentaa myös silloin, kun alle 25-vuotias vailla ammatillista koulutusta oleva nuori kieltäytyy koulutuksesta tai keskeyttää sen niin, ettei hän ole myöskään oikeutettu työttömyysetuuteen. Perusteena esitetään, että nykylain voimassa ollessa on syntynyt tilanteita, joissa työmarkkinatuki on evätty mainitulla perusteella, mutta henkilölle on voitu myöntää lähes samansuuruista toimeentulotukea. Hallituksen esityksen mukaan toimeentulotuen maksaminen on saattanut estää sitä kannustinvaikutusta, joka työttömyysturvan epäämisellä on koulutukseen hakeutumiselle.

Toimeentulotuki on jo tällä hetkellä tasoltaan liian pieni. Jos tuesta vielä leikataan 40 prosenttia pois, vaarantaa se ihmisen välttämättömän toimeentulon tason.

Nuoren rankaiseminen väärä ohjauskeino — ennemmin puututtava palveluiden puutteisiin

Emme pidä toimeentulotuen määrän leikkaamista koulutuksesta kieltäytymisen johdosta oikeana toimenpiteenä. Koulutuksesta kieltäytyminen tai sen keskeyttäminen ovat asiantuntijoiden mukaan useimmiten osoitus henkilön vaikeasta elämäntilanteesta. Tällöin henkilökohtainen palvelu ja kannustaminen ovat oikeampia toimenpiteitä kuin leikkaaminen jo ennestään tasoltaan alhaisesta toimeentulotuesta. Asiantuntijalausunnoissa mainitaan, että tuhannet, jopa kymmenet tuhannet nuoret eivät usein ole kykeneviä työharjoitteluun, työkokeiluun, työvoimakoulutukseen tai työhön hyvin monenlaisten syiden (mm. asunnottomuuden, päihteiden käytön, oppimisvaikeuksien, masennuksen tai jännittämisen) takia. He eivät yksin kykene ottamaan vastuuta omasta elämästään.

Palvelujärjestelmä ei tällä hetkellä pysty tunnistamaan näiden nuorten tarpeita eikä auttamaan heitä ongelmien ratkaisemisessa. Sosiaalityöntekijät eivät ehdi tavata kaikkia asiakkaitaan, saati tehdä kokonaisvaltaista arviota nuoren tilanteesta. Hallituksen esittämän kaltaiset pakotteet voivat toimia tilanteessa, jossa nuorella on tosiasiallisia valinnanmahdollisuuksia ja palveluja saatavilla. On riskinä, että perusosan alentamisesta tulee helposti automaattinen toimenpide. Ilman riittäviä palveluita ja tukea toimeentulotuen perusosan alentaminen vain loukkaa jo ennestään hyvin vaikeassa tilanteessa elävien nuorten ihmisarvoa ja jopa heikentää heidän toimintakykyään, kun heille on jälleen kerran todistettu, ettei heistä ole mihinkään, edes lain pykälää toteuttamaan.

Lisäksi perusosan alentamisen uhkaa saatetaan käyttää nuoren ohjaamiseen hänelle epätarkoituksenmukaiseenkin koulutukseen, joka ei tosiasiassa anna nuorelle eväitä työelämään siirtymiseen. Jo voimassaolevien säännösten kanssa uudesta lisäyksestä seuraa se, että toimeentulotukea voidaan alentaa 20 prosentilla alle 25-vuotiaan osalta myös silloin, kun hän haluaa koulutuksen sijaan mennä töihin. Jos koulutusta vailla oleva nuori henkilö katsoo työelämän vastaavan paremmin tarpeitaan ja sen vuoksi keskeyttää ammatillisen koulutuksen tai kieltäytyy koulutuksesta, on kohtuutonta alentaa toimeentulotukea, elleivät yhteiskunta tai työvoimaviranomaiset voi osoittaa nuorelle työpaikkaa. Perustuslain 18 §:n mukaan jokaisella on kuitenkin oikeus lain mukaan hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla. Samassa pykälässä puhutaan myös oikeudesta työllistävään koulutukseen. Esitetty lainmuutos toimeentulotuen leikkaamisesta koulutuksesta kieltäytymisen perusteella viittaa ennemminkin koulutuspakkoon.

Kun nuorten hakeutumista työhön ja koulutukseen ohjaava järjestelmä ei mm. resurssien vähäisyyden takia toimi toivotulla tavalla, ei myöskään ehdotettu uudistus — toimeentulotuen perusosan alentaminen — voi toimia kannustimena. Hallituksen linja, jossa lisätään pakotteita samalla vähentäen tuottavuusohjelman kautta resursseja mm. tärkeistä työvoimahallinnon palveluista, on kestämätön. Siksi esitämme toimeentulotuesta annetun lain 10 §:ään esitetyn muutoksen hylkäämistä.

Toimeentulotuen kehittämisen lisäksi perusturvaa parannettava

Lähtökohtana tulee olla perusturvan parantaminen niin, että ensisijaisten etuuksien tasoa parannetaan toimeentulotukiriippuvuuden vähentämiseksi. Toimeentulotukea pitäisi kuitenkin kehittää mm. niin, että se huomioisi paremmin nykyelämän välttämättömät menot. Sosiaalidemokraattinen edukuntaryhmä on esittänyt vaihtoehtobudjetissaan mm. lapsen perusosan korottamista yhtenä toimeentulotuen kiireellisimpänä kehittämistarpeena. Sen sijaan, että hallitus parantaisi kaikkein pienituloisimpien ja heikoimmassa asemassa olevien asemaa, se esittää näiden kaikkein köyhimpien aseman heikentämistä. Tämä on mielestämme kohtuutonta emmekä voi hyväksyä esitettyä toimenpidettä.

Perustelut

Hallitus ehdottaa muutettavaksi toimeentulotuesta annettua lakia siten, että täysi-ikäiselle, alle 25-vuotiaalle myönnettävää toimeentulotuen perusosaa voitaisiin alentaa silloin, kun hän on keskeyttänyt koulutuksen tai kieltäytynyt koulutuksesta niin, että hän tällä perusteella ei ole oikeutettu työttömyysetuuteen.

Lain muutos vähentäisi alle 25-vuotiailta työttömiltä, joilla ei ole ammattikoulutusta, toimeentulotuesta 20—40 prosenttia, jos he kieltäytyvät koulutuksesta tai keskeyttävät sen. Esitys on surullisen kuuluisan SATA-komitean tuotantoa, ja sen tarkoitus on estää koulutukseen osallistumattomia nuoria hyödyntämästä toimeentulotukea tilanteessa, jossa he jo ovat menettäneet työttömyysturvansa koulutuksesta kieltäytymisen vuoksi.

Äkkikuulemalta esitys saattaa kuulostaa perustellulta. Eikö ole aivan oikein, että koulutusta vieroksuvia nuoria tämän kepin avulla "aktivoidaan" eli pakotetaan osallistumaan koulutukseen, jonka uskotaan olevan heille hyväksi?

Kuulemiemme asiantuntijoiden mukaan asia ei ole näin. Ne nuoret, jotka ovat kykeneviä ja halukkaita koulutukseen tai töihin, hakeutuvat niihin ilman sanktion uhkaakin. Ne, jotka ovat päättäneet elää kuten haluavat, eivät anna rahan määrittää omaa elämäntapaansa, eivätkä he välitä, alennetaanko toimeentulotukea vai ei. Näitä nuoria ei ole paljon, eikä lailla ole merkitystä heidän käyttäytymiseensä. Heitä ei kepillä kannusteta.

Valiokunnan mietintö kuvaa erinomaisesti ja kattavasti niitä ongelmia, joita tämä hallituksen esityksen alle 25-vuotiaisiin työttömiin nuoriin kohdistettava toimeentulotuen leikkaus aiheuttaa. Valiokunnan enemmistöllä olikin runsaasti aineistoa sinänsä vaikuttavasti huolta kantavan, selittävän ja valittavan mietinnön kirjoittamiseen. Yksikään valiokunnan kokouksissaan kuulemista asiantuntijoista ei puolustanut hallituksen esitystä tältä osin, vaan kaikki pitivät esitystä kohtuuttomana niitä nuoria kohtaan, jotka kieltäytyvät koulutuksesta siksi, ettei heillä ole siihen osallistumisedellytyksiä.

Ongelman ydin ovat ne nuoret, jotka eivät ole kykeneviä koulutukseen tai työhön. Heidän taustansa on moninainen: asunnottomuudesta oppimisvaikeuksiin, paniikkihäiriöistä tavalliseen arkuuteen, hankalista kotioloista aina vaikeaan syrjäytymiseen. Nämä ja monet muut syyt estävät nuoria kouluttautumasta tai hakeutumasta työhön. Heitä on Suomessa tuhansia, ja heidän määränsä kasvaa voimakkaasti. Heille lakiesityksen voimaantulo olisi kohtuutonta, ellei jopa kohtalokasta.

Palvelujärjestelmä ei tällä hetkellä pysty tunnistamaan syrjäytyneiden nuorten tarpeita ja ongelmia eikä auttamaan nuorta niiden ratkaisemisessa. Sosiaalityöntekijät eivät ehdi tavata kaikkia asiakkaitaan saati, että he pystyisivät tekemään yksittäisestä nuoresta kokonaisvaltaisen arvion. Puhumattakaan niistä nuorista, jotka uhkaavat kadota kokonaan kaikesta sosiaalisesta kanssakäymisestä. Heitä arvioidaan olevan vähintään 30 000.

Kaoottisessa elämäntilanteessa elävän nuoren toimeentulotuen alentaminen sen vuoksi, ettei hän kykene toteuttamaan lain vaatimuksia, on kohtuuton rangaistus. Syrjäytyneet ja syrjäytymisvaarassa olevat nuoret kamppailevat perintäfirmojen ja ulosoton sekä sakkojen uhkaamana ja tekevät kaikkensa saadakseen tuen perusosan, tällä hetkellä 417 euroa kuukaudessa, riittämään elämiseensä. Perusosan alentaminen loukkaa näiden vaikeassa tilanteessa elävien nuorten ihmisarvoa ja jopa heikentää heidän toimintakykyään, kun heille jälleen kerran todistetaan, ettei heistä ole mihinkään, ei edes lakia noudattamaan. Se ei motivoi heitä koulutukseen, koska he eivät siihen ilman voimakasta tukea kykene. Ja sitä tukea ei ole riittävästi saatavilla.

Valiokunnan enemmistö esittää mietinnössä, että "perusosan alentaminen voidaan tehdä vain edellyttäen, ettei alentaminen vaaranna ihmisarvoisen elämän edellyttämän turvan mukaista välttämätöntä toimeentuloa eikä alentamista voida muutoinkaan pitää kohtuuttomana". Tämän jälkeen mietintö esittää laajan joukon menettelyjä, joita tulisi noudattaa, ettei ihmisarvo alentuisi. Valiokunnan enemmistö tietää kuitenkin, että 40 prosentin leikkaus alentaa aina ihmisarvoisen elämän edellytyksiä ja 20 prosentin leikkauskin useimmissa tapauksissa. Kyse kun on viimesijaisesta etuudesta.

Samoin valiokunnan enemmistö tietää, että vaikka sen edellyttämät menettelyt teoriassa saattaisivat ehkäistä toimeentulotuen leikkauksiin joutumista, niin ei kuitenkaan käytännössä tapahdu, koska sosiaali- ja nuorisotyön voimavaroja ei ole tarpeeksi riittävän tuen turvaamiseksi näille nuorille.

Tämä lakiesitys voimaan tullessaan rankaisee viattomia ja onnettomia nuoria, jotka näin joutuvat pahimmillaan maksamaan muun ohella vanhempiensa ja jopa isovanhempiensa "synnistä" eli pitkäaikaistyöttömyydestä, jonka seurauksena syrjäytyminen on etenemässä jo kolmanteen polveen.

Edellä sanotusta käy ilmi, että lakiesityksen 10 § on kestämätön ja kohtuuton. Siksi se on hylättävä. Koska 11 §:stä koituva hyöty on merkittävästi vähäisempi kuin 10 §:n aiheuttama haitta, on koko lakiesitys hylättävä, jos 10 § hyväksytään.