Perustelut
Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja
saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena
ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä muuttamattomana
seuraavin huomautuksin.
Valiokunta toteaa, että hallituksen esityksessä esitetty
lasten ja nuorten maksuttoman hammashoidon ja terveyskeskuksen lääkärissä käyntien
maksuttomuuden ikärajojen yhdenmukaistaminen 18 vuoteen
on tarkoituksenmukainen muutos.
Valiokunta toteaa, että terveydenhuollon asiakasmaksujen
rahoitusosuus on Suomessa edelleen OECD-maiden suurimpia. Maksut
kasautuvat palveluja paljon käyttäville henkilöille,
joille kasautuu myös muita sairaudesta tai terveydenhoidosta
johtuvia menoja. Maksukatto on tämän vuoksi perusteltu,
ja valiokunta pitää asianmukaisena sitä,
ettei maksukaton rajaa esitetä nostettavaksi. Valiokunta
kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, ettei maksukaton
ja asiakasmaksujen vaikutuksia ole toistaiseksi riittävästi
arvioitu.
Eduskunta edellytti vastauksessaan hallituksen esitykseen laiksi
sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun
lain muutta-misesta (HE 77/1999 vp, EV 107/1999 vp) hallituksen seuraavan sosiaali-
ja terveydenhuollon maksuja ja maksukattoa koskevan järjestelmän toteutumista
etuineen ja haittoineen ja niiden sosiaali- ja terveyspoliittisia
vaikutuksia sekä ryhtyvän tarvittaviin lainsäädäntötoimenpiteisiin.
Huomiota edellytettiin kiinnitettävän palvelujärjestelmän
rahoituksen kokonaisuuteen. Eduskunta edellytti hallituksen antavan
kokemuksista ja kehittämistarpeista selvityksen viimeistään
vuoden 2001 keväällä.
Valiokunta toteaa, ettei selvitystä ole vielä annettu,
ja kiirehtii sen saamista eduskunnan käsiteltäväksi.
Valiokunta katsoo, että valtioneuvoston asettamassa kansallisessa
projektissa terveydenhuollon tulevaisuuden turvaamiseksi edellä mainitut
seikat tulisi niin ikään ottaa huomioon. Valiokunta
korostaa, että julkisen ter-veydenhuollon asiakasmaksuja
ja sairausvakuutuslain mukaisia omavastuita tulee tarkastella samanaikaisesti,
jotta voidaan ottaa huomioon niiden keskinäisen suhteen
palvelujen käyttöä ohjaava vaikutus.
Edellä olevan perusteella valiokunta ehdottaa asiasta lausumaa (Valiokunnan
lausumaehdotus 1).
Hallituksen esityksessä todetaan, että maksuja
on tarkoitus korottaa siten, että maksukertymä kasvaa
noin 6 prosenttia. Hallituksen esityksen liitteenä olevassa
luonnoksessa valtioneuvoston asetukseksi yksittäisten maksujen
korotukset vaihtelevat kuitenkin prosenttimääriltään huomattavasti
siten, että suurimmat korotukset — sarjahoidon,
kotisairaanhoidon ja hammashoidon perusmaksun osalta — ovat
18,9 prosenttia. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan korotusten
erilainen suuruus johtuu tavoitteesta saada maksut pyöristetyiksi
tasaeuroiksi. Valiokunta katsoo, että tasaeuroja koskeva
vaatimus maksuissa ei ole perusteltu — varsinkaan, kun käteislaskutus
käytännössä vähenee.
Valiokunnan käsityksen mukaan erityisesti sarjahoidosta samoin
kuin muun henkilön kuin lääkärin
tai hammaslääkärin kotikäynnistä perittävän
maksun korotus on kohtuuton ottaen huomioon muun muassa vastaavista
hoidoista sairausvakuutuksen perusteella maksettavan omavastuun suuruus.
Alentamalla sarjahoitojen osalta maksullisten hoitokertojen enimmäismäärää asiakkaalle
tulevaa maksurasitusta voidaan vähentää. Valiokunta
ehdottaa asiasta lausumaa (Valiokunnan lausumaehdotus 2).
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että asetusluonnoksen
8 §:ssä tarkoitetun terveyskeskuksen järjestämässä päivystyksessä tapahtuneesta
käynnistä peritään maksu silloinkin,
kun tarpeellisia laboratorio- ja röntgentutkimuksia ei terveyskeskuksessa
päivystysaikana tehdä. Tämä on
epäkohta, joka jatkossa tulee pyrkiä korjaamaan.
Valiokunta toteaa, että pitkäaikaisessa laitoshoidossa
olevan käyttövaroiksi jätettävä vähimmäismäärä jää vajaan
6 prosentin tarkistuksen jälkeenkin alhaiseksi. Valiokunta
katsoo, että käyttövaran vähimmäismäärää tulisi
jatkossa nostaa.
Eduskunta edellytti vastauksessaan hallituksen esitykseen laiksi
toimeentulotuesta (HE 134/2000 vp, EV
112/2000 vp) että sosiaali- ja terveydenhuollon
asiakasmaksuista annettua asetusta muutetaan siten, että maksukaton
kertymiseen ei vaikuta se, onko maksun suorittamiseen myönnetty
toimeentulotukea. Työmarkkinatuella, pienellä työttömyyskorvauksella
tai pienellä eläkkeellä olevalle henkilölle,
joka joutuu sairaalaan, tulee terveydenhuollon maksujen takia tarve
ja oikeus toimeentulotukeen. Kun maksu, johon on saatu toimeentulotukea,
ei kerrytä maksukattoa, henkilö sairastuessaan
on aina toimeentulotuen tarpeessa. Tällaisesta aiheutuu tarpeetonta
riippuvuutta toimeentulotuesta. Valiokunta ehdottaa edelleen, että asetusta
muutettaisiin siten, että toimeentulotuen saanti ei olisi esteenä maksukaton
kertymiselle.