TALOUSARVIOALOITE 470/2001
vp
TAA 470/2001
vp - Leea Hiltunen /kd ym.
Tarkistettu versio 2.0
Määrärahan osoittaminen lasten
ja nuorten mielenterveyspalvelujen parantamiseen
Eduskunnalle
Lapset ja nuoret jonottavat psykiatrista hoitoa edelleen
liian kauan. Vuoden alussa voimaan tulleen mielenterveysasetuksen
mukaan lasten ja nuorten pitäisi päästä hoitoon
kolmessa kuukaudessa, mutta esimerkiksi yliopistosairaaloissa hoitoa
joutuu odottamaan useimmiten puoli vuotta. Varsinaista hoitoa edeltävään
psykiatriseen tutkimukseen alaikäisen tulee päästä kolmessa viikossa.
Tämä toteutuu paremmin useimmissa yliopistosairaaloissa,
vaikka siinäkin on puutteita joissakin sairaaloissa.
Psykiatripula osaltaan pahentaa jonoja osassa maata. Asetuksen
voimaantulon jälkeen jonotilannetta ei ole tutkittu. Asetus
velvoittaa kunnat tarjoamaan alaikäisille mielenterveyshoitoa
määräajassa, mutta ei välttämättä erikoissairaanhoidossa.
Lapsia ja nuoria ohjataan mahdollisimman paljon hoitoon kuntien
omiin toimipisteisiin ja Kelan tuella yksityissektorille. Sairaalaklinikoiden
hoitoa jonottavat yleensä ne alaikäiset, joita
ei ole muualla pystytty hoitamaan.
Tampereen, Turun ja Oulun yliopistollisissa sairaaloissa lastenpsykiatrista
osastohoitoa joutuu jonottamaan keskimäärin noin
puoli vuotta. Perheosastolle pääsee Tampereella
kolmessa kuukaudessa. Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä HUS:ssa
odotusaika on 4—6 kuukautta alueesta riippuen. Jonotusaika
pitkäaikaiseen hoitoon on pisin Kuopiossa, jossa lapsi odottaa
hoitoa 12—16 kuukautta. Lyhytaikaiseen hoitoon jono on
siellä puoli vuotta. Ongelmana on lisäksi osastohoidon äärimmilleen
ajetut resurssit, kun potilaita on miltei jatkuvasti ylipaikoilla.
Kaikki nämä jonotusajat ovat aivan liian pitkiä,
varsinkin psykiatrista hoitoa tarvitsevan lapsen ja hänen
perheensä kannalta. Tarpeet ovat usein akuutteja ja ongelmia
aletaan hoitamaan usein vasta, kun ne ovat kärjistyneet.
Kuitenkin psyykkisten ongelmien varhainen hoitaminen on kaikkein
edullisinta ja tehokkainta, mutta resurssit julkisen sektorin jokaisella
asteella ovat tämän tehokkaaseen toteuttamiseen
aivan liian vähäiset.
Hoidon jonoja on kasvattanut myös se, että lasten
ja nuorten psyykkiset pulmat ovat Suomessa koko ajan selvästi
yleistyneet. Joka neljäs suomalainen lapsi ja nuori kärsii
jonkinasteisista mielenterveyden häiriöistä.
Pahimpia väliinputoajia ovat ne psykoottiset
tai vaikeasti häiriöiset lapset, jotka joutuvat
odottamaan kohtuuttoman kauan laitospaikkaa. He ovat riskialtein
ryhmä myös syrjäytymiskehitykseen.
Toisaalta mielenterveyden ongelmien korjaamisen lisäksi
tulisi panostaa myös ennalta ehkäisevään
hoitoon. Ennalta ehkäisevän hoidon edut ovat lasten
mielenterveyden alueella kiistattomat. Inhimillisten syiden lisäksi
ennaltaehkäisy on kannattavaa myös taloudellisesti.
Esimerkiksi koulupsykologin asiakkuus maksaa 2 400 markkaa
vuodessa, kun taas lastenpsykiatrisen sairaalapaikan vuosihinta
on 800 000 markkaa.
Edellä olevan perusteella ehdotamme
kunnioittaen,
että eduskunta ottaa valtion vuoden 2002 talousarvioon
momentille 33.32.30 lisäyksenä 9 000 000
euroa lasten ja nuorten mielenterveyspalveluiden parantamiseen.
Helsingissä 18 päivänä syyskuuta
2001
- Leea Hiltunen /kd
- Ismo Seivästö /kd